Vihaan ihmistä joka sai mut aloittamaan suonensisäisten huumeiden käytön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Eli sinun neuvosi ap:lle on, että opettele elämään suonensisäisten huumeittesi kanssa? Läpy läpy.

Olisiko aika vähän harjoitella luetun ymmärtämistä? Neuvoni oli, että opi elämään sen kanssa, mitä ne lähtökohdat oli ja keskity menemään eteenpäin parempaan suuntaan. 

Miten sä voit mennä minnekään, kun esteenä on huumeongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Ja tuohonkin voi aivan yhtä hyvin sanoa, että kaikille ei ole annettu oikeutta tehdä omia valintojaan itse, vaan vanhempi on valinnut aina puolestasi. Ihmisestä saattaa jopa tuntua, että vanhempi haluaakin valita lapsensa kuolevan, että on aivan sama voiko hyvin vai ei ja sinä tulet sanomaan sellaiselle ihmiselle vain, että its olit vastuussa tästäkin vanhempasi opista? Olet sairas.

Edelleen luetunymmärtäminen. Aiemmin olen maininnut, että vanhempien tehtävä on olla vastuussa lapsestaan, mutta aikuisena on itse vastuussa itsestään. Lapsen valinnat tekee usein vanhemmat, mutta jos itse on jo aikuinen niin valinnat tehdään itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Eli sinun neuvosi ap:lle on, että opettele elämään suonensisäisten huumeittesi kanssa? Läpy läpy.

Olisiko aika vähän harjoitella luetun ymmärtämistä? Neuvoni oli, että opi elämään sen kanssa, mitä ne lähtökohdat oli ja keskity menemään eteenpäin parempaan suuntaan. 

Miten sä voit mennä minnekään, kun esteenä on huumeongelma?

Vaihtoehdot on yrittää eteenpäin joko sen huumeongelman kanssa, jolloin todennäköinen suunta on huonompaan, tai yrittää päästä eroon niistä huumeista. Jos sä kävelet metsätietä ja edessä on iso puunrunko jota ei voi mitenkään kiertää niin vaihtoehdot on jäädä siihen hengailemaan tai yrittää sen esteen yli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Ja tuohonkin voi aivan yhtä hyvin sanoa, että kaikille ei ole annettu oikeutta tehdä omia valintojaan itse, vaan vanhempi on valinnut aina puolestasi. Ihmisestä saattaa jopa tuntua, että vanhempi haluaakin valita lapsensa kuolevan, että on aivan sama voiko hyvin vai ei ja sinä tulet sanomaan sellaiselle ihmiselle vain, että its olit vastuussa tästäkin vanhempasi opista? Olet sairas.

Edelleen luetunymmärtäminen. Aiemmin olen maininnut, että vanhempien tehtävä on olla vastuussa lapsestaan, mutta aikuisena on itse vastuussa itsestään. Lapsen valinnat tekee usein vanhemmat, mutta jos itse on jo aikuinen niin valinnat tehdään itse.

Mutta miten niistä voi olla itse vastuussa, jos on opetettu tekemään huonoja ja vääriä valintoja opettamalla lapselle, ettei hän ole minkään arvoinen ja lapsi on sen uskonut? Hänhän toimii kuten hänelle on opetettu. Et ole minkään arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Eli sinun neuvosi ap:lle on, että opettele elämään suonensisäisten huumeittesi kanssa? Läpy läpy.

Olisiko aika vähän harjoitella luetun ymmärtämistä? Neuvoni oli, että opi elämään sen kanssa, mitä ne lähtökohdat oli ja keskity menemään eteenpäin parempaan suuntaan. 

Miten sä voit mennä minnekään, kun esteenä on huumeongelma?

Vaihtoehdot on yrittää eteenpäin joko sen huumeongelman kanssa, jolloin todennäköinen suunta on huonompaan, tai yrittää päästä eroon niistä huumeista. Jos sä kävelet metsätietä ja edessä on iso puunrunko jota ei voi mitenkään kiertää niin vaihtoehdot on jäädä siihen hengailemaan tai yrittää sen esteen yli.

Aika paskat vaihtoehdot. Varman itse mielelläsi jäisit sinne metsään kuolemaan kun et pääsisi yli. Mutta ei hätää, onneksi se oli oma syysi. Ei kenenkään muun. Ei vaikkapa sen, joka lähetti sinut sille tielle tietäen, että sillä on se puu.

Ap on juuri se siittiö, joka hänen äitinsä olisi pitänyt niellä.

Kaikki olisivat olleet onnellisempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Eli sinun neuvosi ap:lle on, että opettele elämään suonensisäisten huumeittesi kanssa? Läpy läpy.

Olisiko aika vähän harjoitella luetun ymmärtämistä? Neuvoni oli, että opi elämään sen kanssa, mitä ne lähtökohdat oli ja keskity menemään eteenpäin parempaan suuntaan. 

Miten sä voit mennä minnekään, kun esteenä on huumeongelma?

Vaihtoehdot on yrittää eteenpäin joko sen huumeongelman kanssa, jolloin todennäköinen suunta on huonompaan, tai yrittää päästä eroon niistä huumeista. Jos sä kävelet metsätietä ja edessä on iso puunrunko jota ei voi mitenkään kiertää niin vaihtoehdot on jäädä siihen hengailemaan tai yrittää sen esteen yli.

Aika paskat vaihtoehdot. Varman itse mielelläsi jäisit sinne metsään kuolemaan kun et pääsisi yli. Mutta ei hätää, onneksi se oli oma syysi. Ei kenenkään muun. Ei vaikkapa sen, joka lähetti sinut sille tielle tietäen, että sillä on se puu.

Niin siis koska itsekin tiesit, että siellä on sellaisia puita. Ehkä se menijä ei jaksanut siinä vaiheessa ajatella niin pitkälle, oli pakko päästä johonkin suuntaan sillä hetkellä. Että ihan oma vika, onneksi te henkiinjääneet voitte vaputua syyllisyydestä siitä, ettette osanneet auttaa syyttämällä sitä henkilöä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Ap on juuri se siittiö, joka hänen äitinsä olisi pitänyt niellä.

Kaikki olisivat olleet onnellisempia.

Ei vaan sinä, epäkypsä ihminen.

Harmittaa, kun ap hävisi ketjusta.

Ap vaikuttaa hieman narsistiselta

Ap:lla on selkeästi vielä pahempia ongelmia kuin alun perin antoi ymmärtää. Ota yhteyttä lähimpään mielenterveystoimistoon, toivon todella, että saat apua. Häiriintyneempää tekstiä en muista koskaan lukeneeni. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

Toiovttavasti ap ei ainakaan tee lapsia tukien takia - sopisi täydellisesti hänen profiiliinsa. Sitten kun traumatisoituneet lapset lopulta vietäisi pois "paskojen" sossujen toiesta, arvon apmme saisi lisää matskua josta tilittää netissä ;)

Neuvonne ovat hyviä mutta turhia, tuollainen kuten ap ei ikinä muutu, Sad but true.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

No niin, no miksi sitten yrität syyllistää aloittajaa omista valinnoistan jos itsesikin on vapautettu omista vääristä valinnoistasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

Ja selvisikö sinulle miksi joit liikaa? Entäpä jos asioiden juuret sinulla ja aloittajalla ovat täysin toisenlaiset keskenään? Jos minä olen ollut ilkeä vanhemmalleni koska hän oli minulle ja hän on sen takia syyllistänyt minut uskomaan, etten ole arvokas ihminen, joka ansaitsee kunnon elämää, niin miten se on minun vikani, että haukuin ja olin paha äidilleni? Hänhän sen aloitti jo kun olin niin pieni, etten voinut varsinaisesti valita reagointitapaani. Ja siihen väliin äiti saattoi jo iskeä oppiensa siitä, että minä olen se paha, kanssa. Siinä on mun "huumeidenkäyttöni".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

No niin, no miksi sitten yrität syyllistää aloittajaa omista valinnoistan jos itsesikin on vapautettu omista vääristä valinnoistasi?

Oletko jonkun sortin kehitysvammainen? Vai huumeetko ne on myllänneet pääkoppasi noin sekaisin, ettet todellakaan tajua lukemastasi tai mistään mitään :( Surullista :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

No niin, no miksi sitten yrität syyllistää aloittajaa omista valinnoistan jos itsesikin on vapautettu omista vääristä valinnoistasi?

Oletko jonkun sortin kehitysvammainen? Vai huumeetko ne on myllänneet pääkoppasi noin sekaisin, ettet todellakaan tajua lukemastasi tai mistään mitään :( Surullista :(

No mikä lause tämä sitten on? "Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty" Miksi huudatte aloittajalle (joka en ole minä), että hän on itse syyllinen, kun sinullekin kerrottiin, ettet itse ole? Kuitenkin juomisesi johtui siitä, että sulle oli tehty väärin jo lapsena. Vai eikö muka johtunut? Ihan itse halusit omaksi iloksesi kiskoa viinaa, koska se on niin helvetin fiksu valinta?

Kyllä mä ainakin koen, että pahat tekoni äidilleni olivat itsepuolustusta, enkä kadu niitä. En tajua, miksi ilkeyttä pidetään pahana, jos se on itsepuolustusta. Voisin edelleen vahingoittaa häntä koska vain, jos hän uhkaa mun hyvinvointiani. Ja jos joku voi huumeiden kanssa paremmin kuin ilman niitä, niin miksi hän lopettaisi? Syyllinen huumeidenkäyttöön on se, joka sai niitä pitämään parempana kuin elämää ilman niitä.

Vali vali vali vali....

Joo ok te joilla on ollu niiiiiin paska elämä ja vanhemmat ja kaikki ni jatkakaa ihmeessä tota rypemistä älkää vaan yrittäkö muuttaa asioita vaan valittakaa miten on kurjaa ja vaikeaa.

Ja niille jotka on päässeet vaikeuksiensa yli olkaa ylpeitä itsestänne!! Voisitte olla kuin tuo ruikuttaja mutta päätitte toisin ja hyvä niin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

No niin, no miksi sitten yrität syyllistää aloittajaa omista valinnoistan jos itsesikin on vapautettu omista vääristä valinnoistasi?

Oletko jonkun sortin kehitysvammainen? Vai huumeetko ne on myllänneet pääkoppasi noin sekaisin, ettet todellakaan tajua lukemastasi tai mistään mitään :( Surullista :(

No niimpä! Onpa turhauttavaa sanoa samat asiat moneen kertaan erisanoin ja silti ei ymmärretään kokoajan tahallaan samalla tavoin väärin. Minä siis olen syyllinen omiin valintoihini. Alkoholin ongelmakäyttö oli omasyyni. Hakeutuminen huonoon seuraan oli omasyyni, mutta toinen ihminen teki minulle väärin raiskatessaan minut. Se ei ollut minun syyni vaan sen toisen syy. Toinen teki sen minulle estelyistäni huolimatta. Se miten jatkan eteenpäin on itsestäni kiinni. Jos ap:ta pidetään väkisin kiinni ja häneen väkisin ruiskutetaan huumetta, se ei ole ap:n syy, vaan tekijän syy. Mutta jos tekijä yllyttää ap:ta ottamaan huumetta ja ap suostuu sitä ottamaan on huumeiden ottaminen ap:n syy. 

Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa.