Vihaan ihmistä joka sai mut aloittamaan suonensisäisten huumeiden käytön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

No niin, no miksi sitten yrität syyllistää aloittajaa omista valinnoistan jos itsesikin on vapautettu omista vääristä valinnoistasi?

Oletko jonkun sortin kehitysvammainen? Vai huumeetko ne on myllänneet pääkoppasi noin sekaisin, ettet todellakaan tajua lukemastasi tai mistään mitään :( Surullista :(

No niimpä! Onpa turhauttavaa sanoa samat asiat moneen kertaan erisanoin ja silti ei ymmärretään kokoajan tahallaan samalla tavoin väärin. Minä siis olen syyllinen omiin valintoihini. Alkoholin ongelmakäyttö oli omasyyni. Hakeutuminen huonoon seuraan oli omasyyni, mutta toinen ihminen teki minulle väärin raiskatessaan minut. Se ei ollut minun syyni vaan sen toisen syy. Toinen teki sen minulle estelyistäni huolimatta. Se miten jatkan eteenpäin on itsestäni kiinni. Jos ap:ta pidetään väkisin kiinni ja häneen väkisin ruiskutetaan huumetta, se ei ole ap:n syy, vaan tekijän syy. Mutta jos tekijä yllyttää ap:ta ottamaan huumetta ja ap suostuu sitä ottamaan on huumeiden ottaminen ap:n syy. 

Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa. 

Miksi katsot, että alkoholikäyttösi ja tyhmä käyttäytymisesi oli oma syysi, kun selkeästi kotisi oli siihen syynä? Jos sulla olisi ollut rakastavat sinua arvostavat vanhemmat niin ei sulla olisi ollut mitään syytä juoda ja käyttäytyä huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

No niin, no miksi sitten yrität syyllistää aloittajaa omista valinnoistan jos itsesikin on vapautettu omista vääristä valinnoistasi?

Oletko jonkun sortin kehitysvammainen? Vai huumeetko ne on myllänneet pääkoppasi noin sekaisin, ettet todellakaan tajua lukemastasi tai mistään mitään :( Surullista :(

No niimpä! Onpa turhauttavaa sanoa samat asiat moneen kertaan erisanoin ja silti ei ymmärretään kokoajan tahallaan samalla tavoin väärin. Minä siis olen syyllinen omiin valintoihini. Alkoholin ongelmakäyttö oli omasyyni. Hakeutuminen huonoon seuraan oli omasyyni, mutta toinen ihminen teki minulle väärin raiskatessaan minut. Se ei ollut minun syyni vaan sen toisen syy. Toinen teki sen minulle estelyistäni huolimatta. Se miten jatkan eteenpäin on itsestäni kiinni. Jos ap:ta pidetään väkisin kiinni ja häneen väkisin ruiskutetaan huumetta, se ei ole ap:n syy, vaan tekijän syy. Mutta jos tekijä yllyttää ap:ta ottamaan huumetta ja ap suostuu sitä ottamaan on huumeiden ottaminen ap:n syy. 

Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa. 

Tämän selvemmin ei tätä voi enää sanoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

No niin, no miksi sitten yrität syyllistää aloittajaa omista valinnoistan jos itsesikin on vapautettu omista vääristä valinnoistasi?

Oletko jonkun sortin kehitysvammainen? Vai huumeetko ne on myllänneet pääkoppasi noin sekaisin, ettet todellakaan tajua lukemastasi tai mistään mitään :( Surullista :(

No niimpä! Onpa turhauttavaa sanoa samat asiat moneen kertaan erisanoin ja silti ei ymmärretään kokoajan tahallaan samalla tavoin väärin. Minä siis olen syyllinen omiin valintoihini. Alkoholin ongelmakäyttö oli omasyyni. Hakeutuminen huonoon seuraan oli omasyyni, mutta toinen ihminen teki minulle väärin raiskatessaan minut. Se ei ollut minun syyni vaan sen toisen syy. Toinen teki sen minulle estelyistäni huolimatta. Se miten jatkan eteenpäin on itsestäni kiinni. Jos ap:ta pidetään väkisin kiinni ja häneen väkisin ruiskutetaan huumetta, se ei ole ap:n syy, vaan tekijän syy. Sss Mutta jos tekijä yllyttää ap:ta ottamaan huumetta ja ap suostuu sitä ottamaan on huumeiden ottaminen ap:n syy. 

Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa. 

Kyllä se on aloittajan kodin syy, joka ei ole hoitanut tehtäviään lasten kasvatukseen ja tukemiseen liittyen. Aloittajan olisi kuulunut saada oppi että on arvokas ja miten huumeista kieltäydytään ja ettei koskaan ole niin paha olo, että antaa mennä vaan vaikka tietäisi että saattaa kuolla. Ei kai se nyt aloittajan syy sen tuen puute ollut!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

No niin, no miksi sitten yrität syyllistää aloittajaa omista valinnoistan jos itsesikin on vapautettu omista vääristä valinnoistasi?

Oletko jonkun sortin kehitysvammainen? Vai huumeetko ne on myllänneet pääkoppasi noin sekaisin, ettet todellakaan tajua lukemastasi tai mistään mitään :( Surullista :(

No niimpä! Onpa turhauttavaa sanoa samat asiat moneen kertaan erisanoin ja silti ei ymmärretään kokoajan tahallaan samalla tavoin väärin. Minä siis olen syyllinen omiin valintoihini. Alkoholin ongelmakäyttö oli omasyyni. Hakeutuminen huonoon seuraan oli omasyyni, mutta toinen ihminen teki minulle väärin raiskatessaan minut. Se ei ollut minun syyni vaan sen toisen syy. Toinen teki sen minulle estelyistäni huolimatta. Se miten jatkan eteenpäin on itsestäni kiinni. Jos ap:ta pidetään väkisin kiinni ja häneen väkisin ruiskutetaan huumetta, se ei ole ap:n syy, vaan tekijän syy. Mutta jos tekijä yllyttää ap:ta ottamaan huumetta ja ap suostuu sitä ottamaan on huumeiden ottaminen ap:n syy. 

Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa. 

Tämän selvemmin ei tätä voi enää sanoa!

No jos syyttely on turhaa, niin miksi aloittajaa sitten syyllistettiin tässä ketjussa?

"Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

Ja selvisikö sinulle miksi joit liikaa? Entäpä jos asioiden juuret sinulla ja aloittajalla ovat täysin toisenlaiset keskenään? Jos minä olen ollut ilkeä vanhemmalleni koska hän oli minulle ja hän on sen takia syyllistänyt minut uskomaan, etten ole arvokas ihminen, joka ansaitsee kunnon elämää, niin miten se on minun vikani, että haukuin ja olin paha äidilleni? Hänhän sen aloitti jo kun olin niin pieni, etten voinut varsinaisesti valita reagointitapaani. Ja siihen väliin äiti saattoi jo iskeä oppiensa siitä, että minä olen se paha, kanssa. Siinä on mun "huumeidenkäyttöni".

Ei sillä ole väliä, onko ne asioiden juuret erilaisia tai samanlaisia, juuret on kaikilla asioilla ja tärkeämpää on se mihinpäin jatkaa eikä se miten alunperin meni. Selitit juuri miten ongelmasi alkoivat, mutta ne eivät ole syy sinun huumeiden käyttöösi. On varmasti monia ihmisiä, jotka on lähtöisin samankaltaisista oloista, mutta eivät silti käytä huumeita. Huumeiden käyttö on ollut sinun valintasi. Ihmisten valintoihin vaikuttaa paljon menneisyys ja ihmiset ei valitse aina kovin fiksusti, mutta ellei äitisi ole sinuun väkisin piikkiä tunkenut on valinta kuitenkin ollut sinun. Ja vaikka miten olet tässä elämässä valinnut, olet silti ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin ihminen. Äitisi on tehnyt sinulle väärin, mutta et voi silti syyttää häntä sinun huumeiden käytöstäsi. 

Mitä tulee omaan alkoholin käyttööni niin minä en vain hallinnut sitä. Olin innokas kokeilemaan, kun muutkin kokeili, mutta en osannut hillitä juomistani vaan join liikaa. Juomiseni ei ollut myöskään muiden syy, ei edes niiden jotka juomat minulle osti ja ilmaiseksi antoi. Itse minä ne join. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

Ja selvisikö sinulle miksi joit liikaa? Entäpä jos asioiden juuret sinulla ja aloittajalla ovat täysin toisenlaiset keskenään? Jos minä olen ollut ilkeä vanhemmalleni koska hän oli minulle ja hän on sen takia syyllistänyt minut uskomaan, etten ole arvokas ihminen, joka ansaitsee kunnon elämää, niin miten se on minun vikani, että haukuin ja olin paha äidilleni? Hänhän sen aloitti jo kun olin niin pieni, etten voinut varsinaisesti valita reagointitapaani. Ja siihen väliin äiti saattoi jo iskeä oppiensa siitä, että minä olen se paha, kanssa. Siinä on mun "huumeidenkäyttöni".

Ei sillä ole väliä, onko ne asioiden juuret erilaisia tai samanlaisia, juuret on kaikilla asioilla ja tärkeämpää on se mihinpäin jatkaa eikä se miten alunperin meni. Selitit juuri miten ongelmasi alkoivat, mutta ne eivät ole syy sinun huumeiden käyttöösi. On varmasti monia ihmisiä, jotka on lähtöisin samankaltaisista oloista, mutta eivät silti käytä huumeita. Huumeiden käyttö on ollut sinun valintasi. Ihmisten valintoihin vaikuttaa paljon menneisyys ja ihmiset ei valitse aina kovin fiksusti, mutta ellei äitisi ole sinuun väkisin piikkiä tunkenut on valinta kuitenkin ollut sinun. Ja vaikka miten olet tässä elämässä valinnut, olet silti ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin ihminen. Äitisi on tehnyt sinulle väärin, mutta et voi silti syyttää häntä sinun huumeiden käytöstäsi. 

Mitä tulee omaan alkoholin käyttööni niin minä en vain hallinnut sitä. Olin innokas kokeilemaan, kun muutkin kokeili, mutta en osannut hillitä juomistani vaan join liikaa. Juomiseni ei ollut myöskään muiden syy, ei edes niiden jotka juomat minulle osti ja ilmaiseksi antoi. Itse minä ne join. 

Miksi sä sitten aloit juoda kun et kerran hallinnut sitä? Oletko sä vähän huono juoppo? Et edes sitä osannut. Miksi et syyllistä paskaa lapsuuttasi siitä, että luulit viinaa joksikin tärkeäksi elementiksi elämääsi? Tajuatko, että kunnon kodin kasvattina sulle ei olis käynyt niin? Sä olet huonoista oloista, voi, säälin sua. Et edes hallinnut juomista, säälittävää. Mä osaan käyttää alkoa, en käytä sitä enää kylläkään juurikaan. Osaan mannereurooppalaiset juomatavat tarvittaessa, sä et niihin pystynytkään, luuseri.

Ja vaikka joku olisikin lähtöisin samankaltaisista oloista kuin minä, niin hänellä voisi olla erilainen luonne. Ei se silti ole minun vikani, että minua kohdeltiin huonosti ja elämäni on kärsinyt siitä vastaavasti kuin aloittjan elämä huumeista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

No niin, no miksi sitten yrität syyllistää aloittajaa omista valinnoistan jos itsesikin on vapautettu omista vääristä valinnoistasi?

Oletko jonkun sortin kehitysvammainen? Vai huumeetko ne on myllänneet pääkoppasi noin sekaisin, ettet todellakaan tajua lukemastasi tai mistään mitään :( Surullista :(

No niimpä! Onpa turhauttavaa sanoa samat asiat moneen kertaan erisanoin ja silti ei ymmärretään kokoajan tahallaan samalla tavoin väärin. Minä siis olen syyllinen omiin valintoihini. Alkoholin ongelmakäyttö oli omasyyni. Hakeutuminen huonoon seuraan oli omasyyni, mutta toinen ihminen teki minulle väärin raiskatessaan minut. Se ei ollut minun syyni vaan sen toisen syy. Toinen teki sen minulle estelyistäni huolimatta. Se miten jatkan eteenpäin on itsestäni kiinni. Jos ap:ta pidetään väkisin kiinni ja häneen väkisin ruiskutetaan huumetta, se ei ole ap:n syy, vaan tekijän syy. Mutta jos tekijä yllyttää ap:ta ottamaan huumetta ja ap suostuu sitä ottamaan on huumeiden ottaminen ap:n syy. 

Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa. 

Tämän selvemmin ei tätä voi enää sanoa!

No jos syyttely on turhaa, niin miksi aloittajaa sitten syyllistettiin tässä ketjussa?

"Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa."

Koska ihmiset yrittää saada ap:n ymmärtämään, ettei muut ole syyllisiä jos hän itse ottaa huumetta. Ja muistetaan kuitenkin, että kirjoittajia on monia, joten ei voida myöskään sanoa kaikkien syyttäneen ap:ta, vaan osa on häntä syyllistänyt asiasta. Ja itse ongelman hoitaminenhan lähtee siitä, että tiedostaa ongelmansa ja sen, että sen hoito on itsestä kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

Ja selvisikö sinulle miksi joit liikaa? Entäpä jos asioiden juuret sinulla ja aloittajalla ovat täysin toisenlaiset keskenään? Jos minä olen ollut ilkeä vanhemmalleni koska hän oli minulle ja hän on sen takia syyllistänyt minut uskomaan, etten ole arvokas ihminen, joka ansaitsee kunnon elämää, niin miten se on minun vikani, että haukuin ja olin paha äidilleni? Hänhän sen aloitti jo kun olin niin pieni, etten voinut varsinaisesti valita reagointitapaani. Ja siihen väliin äiti saattoi jo iskeä oppiensa siitä, että minä olen se paha, kanssa. Siinä on mun "huumeidenkäyttöni".

Ei sillä ole väliä, onko ne asioiden juuret erilaisia tai samanlaisia, juuret on kaikilla asioilla ja tärkeämpää on se mihinpäin jatkaa eikä se miten alunperin meni. Selitit juuri miten ongelmasi alkoivat, mutta ne eivät ole syy sinun huumeiden käyttöösi. On varmasti monia ihmisiä, jotka on lähtöisin samankaltaisista oloista, mutta eivät silti käytä huumeita. Huumeiden käyttö on ollut sinun valintasi. Ihmisten valintoihin vaikuttaa paljon menneisyys ja ihmiset ei valitse aina kovin fiksusti, mutta ellei äitisi ole sinuun väkisin piikkiä tunkenut on valinta kuitenkin ollut sinun. Ja vaikka miten olet tässä elämässä valinnut, olet silti ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin ihminen. Äitisi on tehnyt sinulle väärin, mutta et voi silti syyttää häntä sinun huumeiden käytöstäsi. 

Mitä tulee omaan alkoholin käyttööni niin minä en vain hallinnut sitä. Olin innokas kokeilemaan, kun muutkin kokeili, mutta en osannut hillitä juomistani vaan join liikaa. Juomiseni ei ollut myöskään muiden syy, ei edes niiden jotka juomat minulle osti ja ilmaiseksi antoi. Itse minä ne join. 

Mutta jos et olisi päässyt viinasta eroon niin olisitko silloin syyttänyt niitä, joiden takia joit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

No niin, no miksi sitten yrität syyllistää aloittajaa omista valinnoistan jos itsesikin on vapautettu omista vääristä valinnoistasi?

Oletko jonkun sortin kehitysvammainen? Vai huumeetko ne on myllänneet pääkoppasi noin sekaisin, ettet todellakaan tajua lukemastasi tai mistään mitään :( Surullista :(

No niimpä! Onpa turhauttavaa sanoa samat asiat moneen kertaan erisanoin ja silti ei ymmärretään kokoajan tahallaan samalla tavoin väärin. Minä siis olen syyllinen omiin valintoihini. Alkoholin ongelmakäyttö oli omasyyni. Hakeutuminen huonoon seuraan oli omasyyni, mutta toinen ihminen teki minulle väärin raiskatessaan minut. Se ei ollut minun syyni vaan sen toisen syy. Toinen teki sen minulle estelyistäni huolimatta. Se miten jatkan eteenpäin on itsestäni kiinni. Jos ap:ta pidetään väkisin kiinni ja häneen väkisin ruiskutetaan huumetta, se ei ole ap:n syy, vaan tekijän syy. Mutta jos tekijä yllyttää ap:ta ottamaan huumetta ja ap suostuu sitä ottamaan on huumeiden ottaminen ap:n syy. 

Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa. 

Tämän selvemmin ei tätä voi enää sanoa!

No jos syyttely on turhaa, niin miksi aloittajaa sitten syyllistettiin tässä ketjussa?

"Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa."

Koska ihmiset yrittää saada ap:n ymmärtämään, ettei muut ole syyllisiä jos hän itse ottaa huumetta. Ja muistetaan kuitenkin, että kirjoittajia on monia, joten ei voida myöskään sanoa kaikkien syyttäneen ap:ta, vaan osa on häntä syyllistänyt asiasta. Ja itse ongelman hoitaminenhan lähtee siitä, että tiedostaa ongelmansa ja sen, että sen hoito on itsestä kiinni. 

Eihän se ollut aloittajalle epäselvää. Ei hän nyt syytä ketään siitä, että on kiinni huumeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

No niin, no miksi sitten yrität syyllistää aloittajaa omista valinnoistan jos itsesikin on vapautettu omista vääristä valinnoistasi?

Oletko jonkun sortin kehitysvammainen? Vai huumeetko ne on myllänneet pääkoppasi noin sekaisin, ettet todellakaan tajua lukemastasi tai mistään mitään :( Surullista :(

No niimpä! Onpa turhauttavaa sanoa samat asiat moneen kertaan erisanoin ja silti ei ymmärretään kokoajan tahallaan samalla tavoin väärin. Minä siis olen syyllinen omiin valintoihini. Alkoholin ongelmakäyttö oli omasyyni. Hakeutuminen huonoon seuraan oli omasyyni, mutta toinen ihminen teki minulle väärin raiskatessaan minut. Se ei ollut minun syyni vaan sen toisen syy. Toinen teki sen minulle estelyistäni huolimatta. Se miten jatkan eteenpäin on itsestäni kiinni. Jos ap:ta pidetään väkisin kiinni ja häneen väkisin ruiskutetaan huumetta, se ei ole ap:n syy, vaan tekijän syy. Mutta jos tekijä yllyttää ap:ta ottamaan huumetta ja ap suostuu sitä ottamaan on huumeiden ottaminen ap:n syy. 

Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa. 

Tämän selvemmin ei tätä voi enää sanoa!

No jos syyttely on turhaa, niin miksi aloittajaa sitten syyllistettiin tässä ketjussa?

"Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa."

Koska ihmiset yrittää saada ap:n ymmärtämään, ettei muut ole syyllisiä jos hän itse ottaa huumetta. Ja muistetaan kuitenkin, että kirjoittajia on monia, joten ei voida myöskään sanoa kaikkien syyttäneen ap:ta, vaan osa on häntä syyllistänyt asiasta. Ja itse ongelman hoitaminenhan lähtee siitä, että tiedostaa ongelmansa ja sen, että sen hoito on itsestä kiinni. 

Saattaa ajatella, ettei itsellä ole kuivillepääsyyn voimia, niin miten se on itsestä kiinni? Eikö muiden pitäisi kannustaa, että on sulla? Niin miksi sitten aloittajaa syyllistettiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

Ja selvisikö sinulle miksi joit liikaa? Entäpä jos asioiden juuret sinulla ja aloittajalla ovat täysin toisenlaiset keskenään? Jos minä olen ollut ilkeä vanhemmalleni koska hän oli minulle ja hän on sen takia syyllistänyt minut uskomaan, etten ole arvokas ihminen, joka ansaitsee kunnon elämää, niin miten se on minun vikani, että haukuin ja olin paha äidilleni? Hänhän sen aloitti jo kun olin niin pieni, etten voinut varsinaisesti valita reagointitapaani. Ja siihen väliin äiti saattoi jo iskeä oppiensa siitä, että minä olen se paha, kanssa. Siinä on mun "huumeidenkäyttöni".

Ei sillä ole väliä, onko ne asioiden juuret erilaisia tai samanlaisia, juuret on kaikilla asioilla ja tärkeämpää on se mihinpäin jatkaa eikä se miten alunperin meni. Selitit juuri miten ongelmasi alkoivat, mutta ne eivät ole syy sinun huumeiden käyttöösi. On varmasti monia ihmisiä, jotka on lähtöisin samankaltaisista oloista, mutta eivät silti käytä huumeita. Huumeiden käyttö on ollut sinun valintasi. Ihmisten valintoihin vaikuttaa paljon menneisyys ja ihmiset ei valitse aina kovin fiksusti, mutta ellei äitisi ole sinuun väkisin piikkiä tunkenut on valinta kuitenkin ollut sinun. Ja vaikka miten olet tässä elämässä valinnut, olet silti ihan yhtä arvokas kuin kuka tahansa muukin ihminen. Äitisi on tehnyt sinulle väärin, mutta et voi silti syyttää häntä sinun huumeiden käytöstäsi. 

Mitä tulee omaan alkoholin käyttööni niin minä en vain hallinnut sitä. Olin innokas kokeilemaan, kun muutkin kokeili, mutta en osannut hillitä juomistani vaan join liikaa. Juomiseni ei ollut myöskään muiden syy, ei edes niiden jotka juomat minulle osti ja ilmaiseksi antoi. Itse minä ne join. 

Miksi sä sitten aloit juoda kun et kerran hallinnut sitä? Oletko sä vähän huono juoppo? Et edes sitä osannut. Miksi et syyllistä paskaa lapsuuttasi siitä, että luulit viinaa joksikin tärkeäksi elementiksi elämääsi? Tajuatko, että kunnon kodin kasvattina sulle ei olis käynyt niin? Sä olet huonoista oloista, voi, säälin sua. Et edes hallinnut juomista, säälittävää. Mä osaan käyttää alkoa, en käytä sitä enää kylläkään juurikaan. Osaan mannereurooppalaiset juomatavat tarvittaessa, sä et niihin pystynytkään, luuseri.

Ja vaikka joku olisikin lähtöisin samankaltaisista oloista kuin minä, niin hänellä voisi olla erilainen luonne. Ei se silti ole minun vikani, että minua kohdeltiin huonosti ja elämäni on kärsinyt siitä vastaavasti kuin aloittjan elämä huumeista.

Mahtava provo. :D En edes viitsi enää vastata tähän sen kummemmin kuin, että toivon "huumeiden käyttösikin" olevan vain provosointia. Jos se ei sitä ole toivon todella, että saisit elämäsi hallintaan ja pääsisit huumeista eroon, kun ne ei selvästi elämääsi ainakaan paranna. 

Itse mä olen vastuussa itsestäni ja lapsistani, en sinusta joten en kanna kummemmin sinun tulevaisuudestasi huolta. Meistä kuitenkin sinä olet se, joka joutuu sinun ongelmiesi kanssa elämään, en minä. Suosittelen selvittämään ne omat ongelmat, jotta sinunkin elämäsi jatkuisi mukavammin. Parempaa jatkoa sinulle. =)

Käyttäjä953 kirjoitti:

Oletteko sitä mieltä että on ihan ok yllyttää muita käyttämään suonensisäisiä huumeita, vaikka teidän lastanne? Sehän on vain oma päätös?

Ei tietenkään ole ok yllyttää mutta päätös on silti jokaisen oma. Kun olin teini, kaverini ajautuivat käyttämään kamaa, kaikkea mitä vaan käsiinsä saivat. Yrittivät saada muakin mukaan mutta lähdin porukasta vaikka se olikin vaikeaa ja jäin täysin yksin ilman kavereita. Toivon että onnistun kasvattamaan lapseni niin että hekin tekevät samalla tavalla jos tuollainen tilanne sattuu heidän kohdalleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päihdeongelmaisilla on yksi yhteinen piirre. Ongelmat ovat aina jonkun toisen tai olosuhteiden syytä. Ap sinä itse olet itsestäsi vastuussa, eikä muut.

Mitä se vastuussaoleminen auttaa tässä asiassa, voisitteko nyt vihdoin kertoa? Sanoa, että hakee apua ei oikein ole mikään vastaus, koska täytyyhän sen avun olla sellaista joka sitten auttaa. Eihän sitä ole muuten mitään erityisempää mieltä hakea.

Anteeksi, luulin että ymmärrät mitä vastuunkantaminen on. Lapsesta vastaa ja huolehtii vanhemmat, mutta aikuiset kantaa itse vastuun teoistaan ja ylipäätänsä itsestään, eli huolehtivat itse itsestään. Ja koska olet itse vastuussa itsestäsi ja valinnoistasi, et voi syyttää toisia niistä. Apua voi tietenkin hakea, mutta silloin ei haeta ketään joka ratkaisee ongelmasi ja kantaa vastuun sinusta vaan tukea ja apua sinulle, jotta sinä onnistut vastaamaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ammatti auttajat eivät ratko ongelmiasi vaan auttavat sinua ratkomaan ne. Loppujen lopuksi sinä itse olet elämäsi keskipiste ja voit vaikuttaa elämääsi paljon enemmän kuin kukaan muu. Usko itseesi. Ei se helppoa ole, mutta vastaa teoistasi ja pidä huolta itsestäsi. Päätä itse elämästäsi ja tee hyviä päätöksiä, jotka vaikuttavat elämääsi positiivisesti. Se on vaikeaa ja sen oppimiseen kannattaa hakea tukea.

Mutta jos se on ongelma, joka johtuu vanhemmista ja jota hekään eivät ole osanneet ratkaista, niin miten se olisi sen lapsen vastuulla aikuisenakaan? En oikeasti ymmärrä miten voit väittää niin. Sehän on täysin epäloogista. Ja kyllä ammattiauttajat auttavat ongelmissa, eivätkä vain niin, että minä itse ratkon ne. Jos he eivät osaa auttaa, miten minäkään voisin saada heiltä apua? Voisitko kertoa?

Ja puheesi siitä, miten ihminen itse on oman elämänsä keskipiste. Ei se kaikilla vain ole niin, vaan osaa ei ole siihen tuettu laisinkaan, vaan heidän elämänsä keskipiste on aina ollut joku muu, ehkä se sairas aikuinen, eli narsistivanhempi itse. Miten lapsi voi aikuisena yhtäkkiä saada ne taidot, joita kukaan ei ole hänelle opettanut ja joita ei voi saada itse ellei joku anna niitä? Eli mitn arvostaa itseä, ellei joku arvosta sinua ensin? Miten rakastaa itseä, ellei joku rakasta sinua ensin? Miten nostaa itse itsensä hiuksista suosta, jos ainoa mitä auttaja tekee, on tsemppaa vieressä tekemättä mitään? Sellainen tilanne on monilla, joita sinäkin syytät syylliseksi omiin ongelmiinsa.

Toiset saa huonommat lähtökohdat kuin toiset, mutta niillä on pärjättävä. Ja fakta on se, että vaikka lähtökohdat ja kasvatus olisi mitä niillä vanhemmillakin, niin aikuisena pitäisi itse vastata itsestään, vaikkei sitä olisikaan vielä oppinut. Ja juuri siksi meillä on niitä ammattiauttajia, jotka työkseen auttavat ihmisiä kantamaan vastuuta itsestään. Ei ole ammattiauttajaa, joka ratkaisee sinun ongelmasi ja kantaa sinusta vastuun. Paitsi tietysti esimerkiksi jossain suljetulla, mutta koska sielä ei välttämättä potilas itse kanna vastuuta itsestään niin hänellä ei ole myöskään samoja mahdollisuuksia kuin ihmisellä, joka kantaa itsestään vastuun. 

Kaikkiin noihin kysymyksiin on olemassa niitä ammattiauttajia, jotka auttaa noissa asioissa, mutta kaikki lähtee sinusta itsestäsi. He eivät voi tehdä sitä opettelutyötä sinun puolestasi. 

Pitää kuitenkin myös muistaa kun syytät vanhempiasi ja muita huonosta olostasi, että monilla lähtökohdat on ollut samanlaiset, tai vaikka huonommat ja he ovat silti oppineet elämään sen kanssa ja päässeet eteenpäin. Omassa elämässäni olen onneksi saanut tavata monta tälläistä. Oma äitini on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka lähtökohdat eivät olleet hyvät, mutta hän pärjäsi ja antoi lopulta hyvät lähtökohdat omille lapsilleen, varsinkin minulle. Eli siis minä olen päässyt kasvamaan hyvistä lähtökohdista, mutta ei sekään tarkoita sitä, että olisin koko elämäni ruusuilla tanssinut.

Äitini äiti on menettänyt oikeutensa äitiini jo ätini ollessa n. 1 vuoden ikäinen. Hän hakkasi äitiäni mm. sähköjohdolla. Äitini on sitten kasvanut muutamassa kasvatuskodissa ja niissä tehnyt töitä olonsa eteen. 16 vuotiaana hän löysi miehen ja 17 vuotiaana meni erityisluvalla naimisiin tämän miehen kanssa. Mies oli väkivaltainen alkoholisti ja kun siskoni myöhemmin syntyi niin siskoni tottui jo pienenä nukkumaan takkipäällä, kun niin usein äitini joutui hänet herättämään ja yöllä lähteä turvaan muualle. Äitini pääsi tuosta miehestä eroon ja löysi toisen, minun isäni jonka aikana myös kouluttautui lisää ja nykyään elää uuden miehen kanssa tasapainoisessa parisuhteessa, harrastaa ja on onnellinen mummi. Äidilläni on myös 3 velipuolta ja äidin äidin kautta meidän suvussa kulkee alkoholismia. Nämä 3 velipuolta eivät ole saaneet samaa kohtelua pienenä kuin äitini, mutta 2 heistä on nykyään täysiä alkoholisteja ja syyttää lapsuuttaan asiasta. 

Ja vielä, että vaikka sinua ei olisi tuettu siihen ajatteluun, että olet itse elämäsi keskipiste niin niin se vain on. Kaikkia muita ihmisiä ilman voit elää, paitsi itseäsi. Itsestäsi et pääse eroon. Niin kauan kuin syytät muita elämästäsi, elät muita syyttävän ihmisen kanssa, jonka ongelmat eivät ratkea, koska hän ei kanna niistä vastuuta. Vain sinä voit ratkaista omat ongelmasi.

Miten sä besserwisseri ratkaiset sen ongelman, että vanhemmastasi saa sellaisen tunteen, että hän haluaakin sinun voivan huonosti ja vaikka kuolevan ja itsekin koet niin, koska vihaat vanhempaasi ja olet tehnyt vastaavasti hänelle pahaa, etkä ole ihminen, joka ansaitsee arvoisensa elämän? Tai että se arvoisensa elämä tuntuu huumeiden käytön arvoiselta? Miten se on kyseisen ihmisen oma vika? Lapsena on saatettu jo toimia lapsiinsa niin, että lapsen vanhemman vihaamiskierre on alkanut ja vanhempi on siiä voinut opettaa lapselle, että et ansaitse mitään hyvää, koska vihaat ja olet vanhemmallesi ilkeä. Niin sä menet sanomaan tälle ihmiselle, että ei sua kenenkään kuulu auttaa kuin itsesi vain? Ammattiauttajakaan ei oikeasti auta, vaan vain auttaa sua auttamaan itseäsi. Vittu mitä paskaa.

Sä nyt selvästi haluaisit, että olis olemassa oikotie jossa joku muu tekis työt sun puolesta ja sais sun olon paremmaksi. Niin ei vaan ole, koska se on ihan mahdoton tehtävä. Kuten sanottu, lähtökohdat ei kaikilla ole yhtä hyvät. Toisilla lähtökohdat on todella huonot, mutta noihin ongelmiin on juuri ne ammattilaiset, jotka auttavat selvittämään ja ymmärtämään noita asioita. Se on vähän kuin yrittäisit koota jotakin, jota et osaa koota, mutta vain sinä voisit sen koota. Ammattiauttaja antaa vähän kuin ohjeita joilla sinä voit koota. Ohjeet eivät ole välttämättä "ohje" muodossa, vaan usein enemmänkin selvittelyä ja puhumista asioista. Sen harjoittelua, että oppisit itse ratkomaan ongelmasi. 

Kun olin 15 vuotias aloin juomaan todella paljon. Join itseni usein todella huonoon kuntoon ja mut yritettiin kaksi kertaa raiskata, ennen kuin kolmannen kerran mut todella raiskattiin. Syytin asioista itseäni, koska itsehän olin juonut ja itse tunkenut itseni tilanteeseen. Join aina vain enemmän ja enemmän ja ennen kuin kukaan poika edes itse yritti saada seksiä minulta niin olin jo itse sitä tarjoamassa. Käyttäytymiseni johti vakavaan masennukseen. 16 vuotiaana äitini pakotti minut nuorisopsykologille (koulukuraattorin ja koulupsykologin jälkeen). Pikkuhiljaa siellä puhumalla opin, että en ole syyllinen siihen mitä minulle on väärin tehty, mutta se mitä itse nyt teen on vain itsestäni kiinni eikä kenenkään muun syy. Raiskaajani on syyllinen raiskaukseeni, en minä. Mutta minä olen itse syyllinen juomiseeni ja seksuaaliseen käyttäytymiseeni. Minulle selvisi myös se miksi tarjosin seksiä heti kaikille pojille, joiden kiinnostuksen itseeni huomasin. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, että pelkäsin. Minä pelkäsin, että jos en anna suosiolla niin sitten, joku voi taas ottaa väkisin mitä haluaa.

Psykologi auttoi minua selvittämään itselleni ongelmani. Hän ikään kuin ohjasi ajatteluani kokoajan sinnepäin, että keksin ratkaisut ongelmiini itse. Vakavasta masennuksesta ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsin n. 4 vuotta. Vaikka ammattiauttaja ei voi ratkaista kenenkään ongelmia itse, niin ne tavat joilla ammattiauttajat ratkaisevat ongelmista kärsiviä selvittämään omat ongelmansa ovat todella hyödyllisiä. Mutta ammattiauttaja voi auttaa kunnolla vasta kun ongelmallinen itse ottaa vastuun itsestään ja auttamisestaan. 

No niin, no miksi sitten yrität syyllistää aloittajaa omista valinnoistan jos itsesikin on vapautettu omista vääristä valinnoistasi?

Oletko jonkun sortin kehitysvammainen? Vai huumeetko ne on myllänneet pääkoppasi noin sekaisin, ettet todellakaan tajua lukemastasi tai mistään mitään :( Surullista :(

No niimpä! Onpa turhauttavaa sanoa samat asiat moneen kertaan erisanoin ja silti ei ymmärretään kokoajan tahallaan samalla tavoin väärin. Minä siis olen syyllinen omiin valintoihini. Alkoholin ongelmakäyttö oli omasyyni. Hakeutuminen huonoon seuraan oli omasyyni, mutta toinen ihminen teki minulle väärin raiskatessaan minut. Se ei ollut minun syyni vaan sen toisen syy. Toinen teki sen minulle estelyistäni huolimatta. Se miten jatkan eteenpäin on itsestäni kiinni. Jos ap:ta pidetään väkisin kiinni ja häneen väkisin ruiskutetaan huumetta, se ei ole ap:n syy, vaan tekijän syy. Mutta jos tekijä yllyttää ap:ta ottamaan huumetta ja ap suostuu sitä ottamaan on huumeiden ottaminen ap:n syy. 

Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa. 

Tämän selvemmin ei tätä voi enää sanoa!

No jos syyttely on turhaa, niin miksi aloittajaa sitten syyllistettiin tässä ketjussa?

"Syyttely on kuitenkin sikäli turhaa, että se ei edistä mitään hyödyllistä. Pitäisi lopettaa se itsensä tai ap:n tapauksessa muiden syyttely ja keskittyä siihen, miten hoitaa ongelmansa."

Koska ihmiset yrittää saada ap:n ymmärtämään, ettei muut ole syyllisiä jos hän itse ottaa huumetta. Ja muistetaan kuitenkin, että kirjoittajia on monia, joten ei voida myöskään sanoa kaikkien syyttäneen ap:ta, vaan osa on häntä syyllistänyt asiasta. Ja itse ongelman hoitaminenhan lähtee siitä, että tiedostaa ongelmansa ja sen, että sen hoito on itsestä kiinni. 

Saattaa ajatella, ettei itsellä ole kuivillepääsyyn voimia, niin miten se on itsestä kiinni? Eikö muiden pitäisi kannustaa, että on sulla? Niin miksi sitten aloittajaa syyllistettiin?

Ihmiset reagoi ja vaikuttaa näihin asioihin eritavalla. Suurin osa varmasti ajatteleekin, että syyllistys on nyt paras keino. Tässä keskustelussa kuitenkin moni on kannustanut hakemaan ammattiapua. Valitettavasti aikuisella ihmisellä se kuivillepääsy on itsestä kiinni, Suomessa kun ei voida laittaa tavallista päihdeongelmaista aikuista pakkohoitoonkaan. 

Kukaan muukaan ei sitä ongelmaa ratkaise, siksi se on itsestä kiinni. Suurella osalla tosiaan ei ole kuiville pääsyyn voimia. Tällä hetkellä sille ei oikein voida mitään. Nykyään on monia auttavia tahoja, jotka voivat auttaa jaksamisessa, mutta varsinainen työ on valitettavasti tehtävä itse. Ne kenellä siihen ei riitä voimat, joutuvat tällä hetkellä elämään ongelmansa kanssa, joka todennäköisesti johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Se on todella surullista ja itse ainakin toivon täysin, että mahdollisimman moni saisi revittyä ne voimat auttaakseen itseään. 

Itse koen, että mielenterveys ja päihdeongelmat on todella suuri ongelma koko Suomessa ja itseasiassa toivoisin voivani vaikuttaa asiaan. Lähden itseasiassa opiskelemaan alaa syksyllä. Toivoisin, että tulevaisuudessa olisi enemmän tapoja auttaa mielenterveys ja päihdeongelmallisia, mutta tällä hetkellä tilanne on mikä on ja itsestään on revittävä ne suurimmat voimat oman tilanteensa parantamiseksi. Ehkä tulevaisuus Suomessa näyttää näiden ongelmien suhteen joskus vielä paremmalta, mutta tällä hetkellä mielenterveys ja päihdeongelmat kasvaa vauhdilla. :/

Hulttio tyttö?

Vierailija kirjoitti:

Syy on aina kaikissa muissa paitsi itsessä.

Juu. Ja kuitenkin vain itseään, toimintaansa ja ajatuksiaan voi muuttaa, ei kenenkään toisen. Kummallista....

Vierailija kirjoitti:

No, mää oon elänyt narsistialkoholistiäidin vaikutusvallan alla koko elämäni, ja samanlailla syytin muita kohtalostani, ja jatkoin vuosia, kunnes katsoin sinne peiliin ja otin sen vastuun omasta elämästäni.

T. Se raitistunut, jolla nyt on jo kiire töihin

No ilman narsistiäitiä olisit mennyt parempiin töihin nekin vuodet, mut kaipa sekin sit oli vaan sun valintas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mää oon elänyt narsistialkoholistiäidin vaikutusvallan alla koko elämäni, ja samanlailla syytin muita kohtalostani, ja jatkoin vuosia, kunnes katsoin sinne peiliin ja otin sen vastuun omasta elämästäni.

T. Se raitistunut, jolla nyt on jo kiire töihin

Eihän ap syyttänyt sitä ihmistä kohtalostaan, vaan sanoi vihaavansa sitä ihmistä. Silittääkö sitä ihmistä sinusta pitäisi? Tuskin. Miksi sitten kommentoit siten? Eikö väärintehneitä saa vihata?

"Vihaan ihmistä, joka SAI mut aloittamaan" kuulostaa vähän siltä kuin "vaimoni sai minut lyömään". Molemmissa vastuu omista teoista siirretään toiselle, jolloin virheistä oppiminen ei enää ole mahdollista.

Ihmisillä on fysiologisia ja aivokemiallisia eroja. Joku jää koukkuun helpommin kuin toinen, ja eroon pääseminen on vaikeampaa, mahdollisesti jopa poissuljettua. Jos tarjoat kamaa ensin mainitulle henkilölle, hän ei välttämättä jää koukkuun, tai jos jää, pääsee jossain vaiheessa eroon, siis "ottaa vastuun". Jos tarjoat kamaa jälkimmäisen tyyppiselle henkilölle, hän jää helpommin koukkuun, eikä pääse eroon. Miten hän teidän mielestänne "valitsi" sen että hänellä on suurempi riippuvuusherkkyys kuin henkilö A:lla? Molemmat valitsi sen, että vastaa tyrkyttäjälle kyllä, mutta vain toinen selviytyi, koska sai evoluutiolotossa ominaisuudet joilla ei jää niin pahasti koukkuun.

lopettakaa jo tää jauhaminen ni ehkä ap (siis tämä max 13 vuotias henkisesti ainakin) oleva höperö keksii ehkä jotain muuta tekemistä kuin satuilun avlla :)

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on fysiologisia ja aivokemiallisia eroja. Joku jää koukkuun helpommin kuin toinen, ja eroon pääseminen on vaikeampaa, mahdollisesti jopa poissuljettua. Jos tarjoat kamaa ensin mainitulle henkilölle, hän ei välttämättä jää koukkuun, tai jos jää, pääsee jossain vaiheessa eroon, siis "ottaa vastuun". Jos tarjoat kamaa jälkimmäisen tyyppiselle henkilölle, hän jää helpommin koukkuun, eikä pääse eroon. Miten hän teidän mielestänne "valitsi" sen että hänellä on suurempi riippuvuusherkkyys kuin henkilö A:lla? Molemmat valitsi sen, että vastaa tyrkyttäjälle kyllä, mutta vain toinen selviytyi, koska sai evoluutiolotossa ominaisuudet joilla ei jää niin pahasti koukkuun.

Miksi tilanteen ylipäänsä pitää edes mennä tuohon asti? Oikea valinta tapahtuu siinä vaiheessa, kun aineita tarjotaan. Molemmilla on mahdollisuus kieltäytyä.