Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi nainen tuomitaan jos hylkää lapsensa mies ei?
22.07.2016 |
Mitä eroa siinä on hylkääkö nainen vai mies lapsensa?
Kommentit (36)
En tiedä. Mutta yleisellä tasolla ap:n kuvailema ilmiö lienee ainakin osin totta. Toki itse paheksun myös lapsen jättäviä miehiä.
Toinen vähän samantyyppinen ilmiö näkyy töissäni. Olen lasten parissa varhaiskasvatuksessa työskentelevä, ja yhteistyökumppaneihini kuuluu läheisesti esim. sossut, perheneuvola, lastenpsykiatria. Yksi esimerkki: Näiden ammattilaisten silmissä huonokin lapsensa hyvännyt etä/eroisä on helposti oikea arjen sankari, jos ilmestyy kerran vuodessa verkostoneuvotteluun. "Olipa hienoa, kun isäkin oikein tuli". Vaikka isää ei muuten kiinnostaisi pätkääkään ja tapaisi lasta kovin satunnaisen harvasti. Jos lapsen arkea 100%:sti pyörittävä yh-äiti joskus unohtaa tai myöhästyy tulla kiireen keskellä neuvotteluun, helposti ammattilasetkin tulkitsevat sen negatiivisesti, tyyliin "ei näe lapsen asioiden tärkeyttä", vaikka syynä voisi olla ihan vauvan kanssa valvottu yö ja krooninen väsymys. Plus äidin tuntema syyllisyys siitä, että unohti tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska yleinen näkemys on että äiti on lapselle "tärkeämpi" kuin isä. Siksihän erotilanteissa huoltajuuskin annetaan lähes aina äidille.. Mut kohta joku tulee urputtamaan että tuokin lapsensa hylänneiden äitien paheksuminen on jotenkin miesten vika
Annetaan?! Lähes aina tapaukset taitaa olla niitä, joissa pari sopivat että lapsen jäävät äidille.
Isien asema on näissä tapauksissa luultua parempi. Oikeutteen asti menevissä tapaukissa tilanne on lähes 50/50 ja vanhemmat ovat huoltajakandinaatteina samalla viivalla.
Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti.
Tuttavapiirini kokemusten mukaan asianajajat neuvovat isukkeja sopimaan asian oikeuden ulkopuolella, jos sekä äiti että isä ovat normaalia työssäkäyvää porukkaa. Äidit saavat muussa tapauksessa haluamansa kaltaisen huoltajuuden kuitenkin. Ne oikeuteen asti menevät keissit ovatkin sitten sellaisia tapauksia monesti, että isä on lähtökohtaiseti parempi valinta lapsen huoltajaksi. (Äidillä usein mt-ongelmia yms.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska yleinen näkemys on että äiti on lapselle "tärkeämpi" kuin isä. Siksihän erotilanteissa huoltajuuskin annetaan lähes aina äidille.. Mut kohta joku tulee urputtamaan että tuokin lapsensa hylänneiden äitien paheksuminen on jotenkin miesten vika
Huoltajuuspäätöksiä on tutkittu ja minkäänlaista äitien suosimista ei ilmennyt. Äiti saa yleensä huoltajuuden, koska isä ei sitä edes hae. Isät siis joko eivät piittaa lapsistaan tai sitten luulevat että eivät voittaisi eli turha edes yrittää. Vaikka ei mies kovin tosissaan halua huoltajuutta, jos paperilapun täyttämisestä on liikaa vaivaa "kun turha on edes yrittää".
Sinun vikasi ainakin on se, että levität valheita äitien suosimisesta. Se miesten viaksi voidaan laskea.
Vallalla on käsitys, että äiti voittaa aina eikä miehet sitä huoltajuutta lähde hakemaan. Vielä parikymmentä vuotta sitten koneiston asettuminen äidin puolelle olikin säännönmukaista, nykyisin ollaan jo tasapuolisempia. Osittain varmaan siksi, että tasa-arvo on lisääntynyt myös päihteiden käytössä ja väkivaltaisuudessa. Mielenterveyden häiriötkään eivät ole enää miesten yksinoikeus. Tällä voidaa myös osittain selittää äidin tuomitseminen. Äidissä voidaan osoittaa vikoja ja puutteita hyvinkin äärimäiseen rajaan saakka, kun hän "menettää" lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että tapana on että isä jättää perheen, ei äiti. Erilaisuus herättää aina raivoa muissa ihmisissä, siksi äidit tuomitaan. En usko siihen olevan sen monimutkaisempaa syytä.
Miksi äidit sitten ovat yleisemmin aloitteen tekijöitä erossa?!
Varmaan samasta syystä kuin että naiset hoitavat suurimman osan kaikista perheeseen liittyvistä velvollisuuksista. Miten tuo liittyy aikaisempaan kommenttiini?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska yleinen näkemys on että äiti on lapselle "tärkeämpi" kuin isä. Siksihän erotilanteissa huoltajuuskin annetaan lähes aina äidille.. Mut kohta joku tulee urputtamaan että tuokin lapsensa hylänneiden äitien paheksuminen on jotenkin miesten vika
Huoltajuuspäätöksiä on tutkittu ja minkäänlaista äitien suosimista ei ilmennyt. Äiti saa yleensä huoltajuuden, koska isä ei sitä edes hae. Isät siis joko eivät piittaa lapsistaan tai sitten luulevat että eivät voittaisi eli turha edes yrittää. Vaikka ei mies kovin tosissaan halua huoltajuutta, jos paperilapun täyttämisestä on liikaa vaivaa "kun turha on edes yrittää".
Sinun vikasi ainakin on se, että levität valheita äitien suosimisesta. Se miesten viaksi voidaan laskea.
Vallalla on käsitys, että äiti voittaa aina eikä miehet sitä huoltajuutta lähde hakemaan. Vielä parikymmentä vuotta sitten koneiston asettuminen äidin puolelle olikin säännönmukaista, nykyisin ollaan jo tasapuolisempia. Osittain varmaan siksi, että tasa-arvo on lisääntynyt myös päihteiden käytössä ja väkivaltaisuudessa. Mielenterveyden häiriötkään eivät ole enää miesten yksinoikeus. Tällä voidaa myös osittain selittää äidin tuomitseminen. Äidissä voidaan osoittaa vikoja ja puutteita hyvinkin äärimäiseen rajaan saakka, kun hän "menettää" lapsensa.
10 vuotta sitten tehtiin tutkimus, jossa todettiin että äitiä ei suosita. Tänä vuonna tehtiin uusi jossa todettiin sama asia. Ei vaadi paljon googlettamista että nuo tutkimukset löytää. Jos isällä on edes pieni kiinnostuksen hitunen omien lastensa huoltajuuteen, hän ihan varmasti tutkii asiaa tuon verran. Mutta toki tuo on hyvä tekosyy, kun sanoo kaikille marttyyrin ilmein ja elein, että niin kovasti haluaisi pitää lapset mutta kun ei isiä syrjitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että tapana on että isä jättää perheen, ei äiti. Erilaisuus herättää aina raivoa muissa ihmisissä, siksi äidit tuomitaan. En usko siihen olevan sen monimutkaisempaa syytä.
Hohhoijaa taas. Ja miehet pettää paljon useammin?
Miehet ja naiset pettävät tasan yhtä paljon ja naiset rikkovat 70% suhteista. Mies kun on naiselle itsetunnon kohottaja ja viihdyttäjä, hyödyke. Hyvin harva nainen kiinnostuu lyhyestä ja työttömästä miehestä, siitä kun ei saa hyötyä revittyä.
Hohhoijaa taas itsellesi. Nyt vedä vähän henkeä ja yritä rauhoittua. Perheen jättämisellä tarkoitin vain sitä että erotilateessa äiti jää lasten luo, isä ei. Eli jätä tuo prosenttilukujen keksiminen ja kiukuttelu.
"Hyvin harva nainen kiinnostuu lyhyestä ja työttömästä miehestä..."
Mitä helvettiä? Kirjoititko tuon väärään ketjuun vai mitä sekoilet? Ja miksi naisen pitäisi kiinnostua lyhyestä miehestä?
Joidenkin päässä se äitiyden ylivertaisuuden myytti elää vahvana edelleen. Mä sain kuulla hylkääväni lapseni kun lasten isän kanssa ollaan pidetty lapsia vuoroviikoin eron jälkeen. Isänsä taas on saanut kehuja osallistuvasta isyydestään. :D Eli tuttua on tuo asenne.
Itse tuomitsen molemmat yhtä lailla. Olen isäni hylkäämä ja melkein äidinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enoni hylkäsi lapsensa n. 40 vuotta sitten. Totaalinen luuseripaska koko mies, kun noin tekee. Tapasin serkkuni muutamaan otteeseen lapsena, sillä hänen äidin äitinsä asui oman mummoni naapurissa. Ajatelkaa, isovanhemmat naapuruksia. Ja silti kaikki olivat ihan hys, hys 😳🙄
No kyllä mun mielestä on nykyään paheksuttavampaa äidin hylätä lapsensa kuin isän.
Naisella on täysi oikeus päättää raskauden jatkamisesta kun todennut olevansa raskaana. Nykyään kun abortin saa turvallisesti ja nopeasti - kunhan toimii ajoissa. Jos on tietoisesti päättänyt jatkaa raskautta, niin kyllä se vastuu jatkuu vielä synnytyksen jälkeenkin.
Voi olla, että on etukäteen myös tietoinen siitä, ettei pysty lasta hoitamaan muttei pysty keskeytykseen. Adoptio on ihan ok. Varsinkin, jos sitä pohtii ennalta.
Mutta se, että yksi päivä vaan häipyy lastensa elämästä, on surullista. Paheksuttavaa. Miksei ole pyytänyt apua? Miksei ole puhunut asiasta aiemmin? Keinoja olisi ollut tarjolla.
Oma äitini on tämmöinen äitinsä hylkäämä. Tosin äidinäitiä ymmärrän tietyllä tasolla, koska hän itse ei saanut pitää omaa äitiään kuin neljä ensimmäistä ikävuottaan. Ei hänellä ollut sellaista turvallisuutta, jota olisi voinut antaa lapsilleen. Mutta silti...
Äidillä on vieläkin hirveä tarve näyttää ulospäin, että pärjää. Minulla myös. Oli kova koulu oppia pyytämään apua. Tosin lapsiani en ole hetkeäkään epäröinyt vastaanottaa, vaikka esikoinen vähän yllättäen saikin alkunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että tapana on että isä jättää perheen, ei äiti. Erilaisuus herättää aina raivoa muissa ihmisissä, siksi äidit tuomitaan. En usko siihen olevan sen monimutkaisempaa syytä.
Hohhoijaa taas. Ja miehet pettää paljon useammin?
Miehet ja naiset pettävät tasan yhtä paljon ja naiset rikkovat 70% suhteista. Mies kun on naiselle itsetunnon kohottaja ja viihdyttäjä, hyödyke. Hyvin harva nainen kiinnostuu lyhyestä ja työttömästä miehestä, siitä kun ei saa hyötyä revittyä.
Se, että sinä et satu olemaan mukava, keskustelutaitoinen, kunnioitettava, komea mies, ei tarkoita etteikö sellaisia ole. Mieheni ei ole minun itsetuntoni kohottaja (itsetunto lähtee ihan itsestä, ei ympäristöstä), eikä viihdyttäjä (harvoin kotona), eikä hyödyke (ottaisin paljon mieluummin miehen kotiin, kuin rahaa).
Nautin eniten suhteessamme siitä, kuinka vietimme vuorokausia poistumatta minnekään, tilasimme ruokaa kotiin, rakastelimme, keskustelimme tuntikausia, luimme kirjoja, pelasimme scrabblea... Tietysti, jos sinä olet huono sängyssä (keskityt vain itseesi ja omaan nautintoosi), et kummoinen keskustelija jne. niin voi olla, että sinä jäisit suhteessa vain hyödykkeeksi. Silloin sinun on varmaan parempi olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä mun mielestä on nykyään paheksuttavampaa äidin hylätä lapsensa kuin isän.
Naisella on täysi oikeus päättää raskauden jatkamisesta kun todennut olevansa raskaana. Nykyään kun abortin saa turvallisesti ja nopeasti - kunhan toimii ajoissa. Jos on tietoisesti päättänyt jatkaa raskautta, niin kyllä se vastuu jatkuu vielä synnytyksen jälkeenkin.
Voi olla, että on etukäteen myös tietoinen siitä, ettei pysty lasta hoitamaan muttei pysty keskeytykseen. Adoptio on ihan ok. Varsinkin, jos sitä pohtii ennalta.
Mutta se, että yksi päivä vaan häipyy lastensa elämästä, on surullista. Paheksuttavaa. Miksei ole pyytänyt apua? Miksei ole puhunut asiasta aiemmin? Keinoja olisi ollut tarjolla.
Oma äitini on tämmöinen äitinsä hylkäämä. Tosin äidinäitiä ymmärrän tietyllä tasolla, koska hän itse ei saanut pitää omaa äitiään kuin neljä ensimmäistä ikävuottaan. Ei hänellä ollut sellaista turvallisuutta, jota olisi voinut antaa lapsilleen. Mutta silti...
Äidillä on vieläkin hirveä tarve näyttää ulospäin, että pärjää. Minulla myös. Oli kova koulu oppia pyytämään apua. Tosin lapsiani en ole hetkeäkään epäröinyt vastaanottaa, vaikka esikoinen vähän yllättäen saikin alkunsa.
Et kyennyt mitenkään perustelemaan miksi äidin voi tuomita hylkäämisestä mutta isä pääsee kuin koira veräjästä. Tässä ei puhuta syntymättömän lapsen hylkäämisestä. Syntyneen lapsen elämässä sekä isä että äiti ovat yhtä paljon läsnä ja vastuussa, mutta sinä käyt vain äidin kimppuun. Ja mitä ihmettä tuo sukusi nyyhkytarina tähän liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen omistaa itse oman kohtunsa, kuten kehonsa muutenkin, nainen itse päättää mitä sillä tekee, aivan kuten muillakin kehonosillaan. Tässähän on tämän asian ydin. Jos nainen tekee tänne oman lapsen, on hän itse vastuussa siitä että osaa toimia empaattisena ja turvallisena äitinä omalle jälkikasvulleen niin kauan kuin lapsi on riippuvainen äidistään. Sehän on kyllä aivan ymmärrettävää, jos tekee abortin tai antaa heti samantien adoptioon toiseen perheeseen, mutta se että tehdään eikä yhtään ajatella tulevia todennäköisyyksiä ja sitten vain hylätään, niin se tosiaankin on jotakin sellaista, mille en ainakaan itse anna hyväksyntääni jos mielipiteitä kysytään kuten tässä aloituksessa.
Sitä kohtua ei omista kukaan mies, eikä myöskään tämä yhteiskunta, joten nainen itse päättää. Sellainenko omat lapsensa jättävä nainen ei siis ole vastuussa kehostaankaan, eikö mistään muistakaan tekemisistään? No sitten lienee paikallaan miettiä sterilisaatiota sekä holhouksen alaiseksi asettumista.
Vierailija kirjoitti:
Nainen omistaa itse oman kohtunsa, kuten kehonsa muutenkin, nainen itse päättää mitä sillä tekee, aivan kuten muillakin kehonosillaan. Tässähän on tämän asian ydin. Jos nainen tekee tänne oman lapsen, on hän itse vastuussa siitä että osaa toimia empaattisena ja turvallisena äitinä omalle jälkikasvulleen niin kauan kuin lapsi on riippuvainen äidistään. Sehän on kyllä aivan ymmärrettävää, jos tekee abortin tai antaa heti samantien adoptioon toiseen perheeseen, mutta se että tehdään eikä yhtään ajatella tulevia todennäköisyyksiä ja sitten vain hylätään, niin se tosiaankin on jotakin sellaista, mille en ainakaan itse anna hyväksyntääni jos mielipiteitä kysytään kuten tässä aloituksessa.
Sitä kohtua ei omista kukaan mies, eikä myöskään tämä yhteiskunta, joten nainen itse päättää. Sellainenko omat lapsensa jättävä nainen ei siis ole vastuussa kehostaankaan, eikö mistään muistakaan tekemisistään? No sitten lienee paikallaan miettiä sterilisaatiota sekä holhouksen alaiseksi asettumista.
Yleensä lapset tehdään suunnitellusti, molempien vanhempien yhteisellä päätöksellä. Silloin molemmilla vanhemmilla on myöskin jo lähtökohtaisesti aivan sama vastuu syntyneestä jälkikasvustaan.
Molempien vanhempien, myös isän, on ymmärrettävä lisääntymispäätöksen tehtyään, että voi jäädä yllättäen yksin vastuuseen lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse äitinä jätin lapseni sukulaiseni hoiviin. Kukaan ei koskaan kysynyt että miksei ole isällään ja lapsen isä syyllisti pitkään että "no, sinultahan se huostaanotettiin, ei minulta". Totuus oli vain sellainen, ettei isästä ollut sitäkään vähää huoltajaksi. Joku tuolla ylempänä mainitsi, että lastensa asioista kiinnostunut isä on super, mutta äidin kuuluukin olla, eikä siinä ole mitään superia. Kyllä minua on syyllistetty, vaikka olisin tarvinnut sen puolisin apua lapsen hoitamiseen, onhan lapsi meidän yhteinen. Tiedän tapauksen jossa lapsi otettiin huostaan isän väkivaltaisuuden vuoksi(olivat juuri eronneet)ja äitiä syyllistettiin, ettei voinut takaa turvaa lapselleen. Sellainen vainoava isä on hankala pitää erossa, mutta äidin olisi pitänyt kyetä tähän. Onneksi mies luovutti lopulta ja äiti sai takaisin lapsensa.
Tämä on tätä samaa paskaa mitä oikeastaan kaikki keskustelut on. Sekä miehet että naiset haukkuvat ja arvostelevat naisia. Jotenkin käsittämätön asetelma. Tuo "nainen nussituttaa itseään" kommentti tuolla alussa ja hel-nycin jatkokommentti tiivistää sanoman.
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Monelle tuntemalleni miehelle se on ollut vain helpotus kun lapset jäävät äidilleen. Saavat rauhassa elää sitä sinkkuelämää uudestaan kuin nuoret pojat. Sitten kun äitillä olisi vapaa viikonloppu niin se on heti "itsensä nussituttamista".
No tiedän kyllä yhden miehen joka sai lapset itselleen erossa ja hyvin on ne hoitanut vaikka toinen lapsista ei edes ole biologisesti hänen (mies tietää sen kyllä).