Deittipalsta-aktiivit, kertokaa miten on sujunut! Miehet eritoten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20-30v urheilullinen, lapseton ja koulutettu mies pääsee Suomessa nettideiteillä ylipainoisesten yhäreiden kanssa treffeille. Ne omantasoiset naiset panetuttavat ja treffauttavat itseään mallitason miehillä ja kitisevät kun miehet eivät halua sitoutua. Näin siis reilusti yleistettynä. Poikkeuksia toki löytyy.

Tämä on ihan luonnollisista, enkä minä näe mitään syytä miksi naisten pitäisi tämä kieltää. Homma menisi tasan toisinpäin jos nettideiteillä olisi naisenemmistö, mutta nyt siellä on miehiä 60-70% Jokaiselle taviksellekin riittää komea mies. 

Ja esim ryssissähän tilanne onkin toisinpäin. Siellä on miesten markkinat. Kun olin työkeikalla Pietarissa niin kauniit 20-30v yliopistokoulutetut venäläisnaiset lähestyivät minua itse okcupidin ja tinderin. Siellä on pula koulutetuista nuorista mieheistä. Ei tarvitse olla edes katalogin komein.

Ällistyttävää, että sinä kuvittelet suomalaisten naisten olevan kiinnostumatta sinusta siksi että et ole mallitason mies. Olet aivan hirveä ihminen viestisi perusteella. Eiköhän se tule ilmi treffiprofiilistasikin. Siksi sinusta eivät kiinnostu muut kuin elättäjää etsivät.

Siinpä oli tyypillinen suomalaisen alemman sosiaaliluokan naisen viesti. Ei perustu mihinkään muuhun kuin miesvihaan, mutuun ja syytöksiin. Minä sentään esitin täysin loogisen johtopäätöksen, miksi asia on näin. Ja sitä tukevat myös kaikki faktat. Mutta ymmärrän kyllä, että naisen mutu menee tieteen edelle ja sinä tiedät miten asiat oikeasti ovat. 

Ihan vinkkinä tulevaisuutta varten. Jos olet asiasta eri mieltä, niin kannattaa jotenkin perustella se mielipide. Eikä vaan puhua sitä mitä sylki tuo suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettideittailu on ollut itselleni täysin ajanhukkaa, en saa tasoisiani naisia joista voisin kiinnostua, kiinnostumaan itsestäni. Liian monilla kahveilla olen käynyt naisten kanssa, joiden kanssa minulla ei ole ollut mitään yhteistä. Näihin onnettomiin yrityksiin minut on ajanut epätoivo, koska aika rauhassa siellä deittipalstalla saa olla miehenä.

Miten arvon prinssiä sitten siellä deittipalstoilla pitäisi kohdella, jos "monet kahvitreffit" eivät riitä? 19-vuotiaiden fitness-tyttöjen pitäisi tapella, kuka saa kutsua sinut itse kokatulle pihvipäivälliselle? Sittenkö et itkeskelisi miten "saat olla miehenä rauhassa deittipalstalla"? Tyypillistä. Treffejä on ollut vaikka kuinka, mutta silti mies valittaa kun ei "kukaan nainen kiinnostu".

Sanoinkin että liian monet ja jokaisen näistä olisi voinut jättää käymättä. Lukumääräiseti näitä on ollut alle kymmenen ja ne on jakaantuneet melkein kolmelle vuodelle, joten aika hiljaista on ollut treffirintamalla. Naisen toivoisin olevan omaa ikäluokkaani ja jakavan samanlaiset elämänarvot ja olemalla älyllisesti samalla tasolla.

Ei minusta tuossa ole mitään syytä valittaa siitä että on ollut hiljaista. Samaa luokkaa minullakin tapaamisten määrä, mutta en valittanut sitä miten naisena saa olla "aika rauhassa". Vaikka syytä olisi, kun sadat testiprofiileja tehtailleet miehet selittävät joka naisen saavan kymmeniä viestejä päivässä. Ehkä minun postilaatikkoni oli rikki.

Sinulla on kumminkin varmaan ollut enemmän mahdollisuuksia valita se kahviseurasi? En ole juurikaan useamman kuin näiden tapaamieni naisten kanssa päässyt edes viestittelemään. Oliko minun naiselle asettamani vaatimukset liian maltilliset, kun et keksinyt siitä mitään nasevaa sanottavaa?

Haluat nasevaa sanottavaa? OK, käyhän se. "Älyllisesti samalla tasolla." Kukaan nainen ei lähde treffeille noin ylimielisen ihmisen kanssa. Ja tuo ylimielisyys paistaa sinusta kauas. Siksi et saa "oman tasoistasi" seuraa. Haluatko lisää nasevia kommentteja? Sano vain, kyllä niitä on helppo keksiä.

Minulla ei ollut mitään "oman tasoista" miestä, enkä miettinyt kenen kanssa alennun treffeille lähtemään. Lähdin jos minua lähetyttiin fiksusti, en halveksinut heitä ja ajatellut olevani liian hyvä tai tuhlaavani aikaani. En siis "päässyt valitsemaan kahviseuraani".

Aluksi heitin tuon kommentin ylimielisyydestäsi ihan vain kuittailuna tuosta nasevan vastauksen vaatimisesta, mutta tajusin että sehän onkin ihan oikea tulkinta sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20-30v urheilullinen, lapseton ja koulutettu mies pääsee Suomessa nettideiteillä ylipainoisesten yhäreiden kanssa treffeille. Ne omantasoiset naiset panetuttavat ja treffauttavat itseään mallitason miehillä ja kitisevät kun miehet eivät halua sitoutua. Näin siis reilusti yleistettynä. Poikkeuksia toki löytyy.

Tämä on ihan luonnollisista, enkä minä näe mitään syytä miksi naisten pitäisi tämä kieltää. Homma menisi tasan toisinpäin jos nettideiteillä olisi naisenemmistö, mutta nyt siellä on miehiä 60-70% Jokaiselle taviksellekin riittää komea mies. 

Ja esim ryssissähän tilanne onkin toisinpäin. Siellä on miesten markkinat. Kun olin työkeikalla Pietarissa niin kauniit 20-30v yliopistokoulutetut venäläisnaiset lähestyivät minua itse okcupidin ja tinderin. Siellä on pula koulutetuista nuorista mieheistä. Ei tarvitse olla edes katalogin komein.

Ällistyttävää, että sinä kuvittelet suomalaisten naisten olevan kiinnostumatta sinusta siksi että et ole mallitason mies. Olet aivan hirveä ihminen viestisi perusteella. Eiköhän se tule ilmi treffiprofiilistasikin. Siksi sinusta eivät kiinnostu muut kuin elättäjää etsivät.

Siinpä oli tyypillinen suomalaisen alemman sosiaaliluokan naisen viesti. Ei perustu mihinkään muuhun kuin miesvihaan, mutuun ja syytöksiin. Minä sentään esitin täysin loogisen johtopäätöksen, miksi asia on näin. Ja sitä tukevat myös kaikki faktat. Mutta ymmärrän kyllä, että naisen mutu menee tieteen edelle ja sinä tiedät miten asiat oikeasti ovat. 

Ihan vinkkinä tulevaisuutta varten. Jos olet asiasta eri mieltä, niin kannattaa jotenkin perustella se mielipide. Eikä vaan puhua sitä mitä sylki tuo suuhun.

Lakkasin lukemasta viestiäsi siinä vaiheessa, kun väitit törkykommenttejasi tieteeksi. Mikä ääliö :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nettideittailu on ollut itselleni täysin ajanhukkaa, en saa tasoisiani naisia joista voisin kiinnostua, kiinnostumaan itsestäni. Liian monilla kahveilla olen käynyt naisten kanssa, joiden kanssa minulla ei ole ollut mitään yhteistä. Näihin onnettomiin yrityksiin minut on ajanut epätoivo, koska aika rauhassa siellä deittipalstalla saa olla miehenä.

Miten arvon prinssiä sitten siellä deittipalstoilla pitäisi kohdella, jos "monet kahvitreffit" eivät riitä? 19-vuotiaiden fitness-tyttöjen pitäisi tapella, kuka saa kutsua sinut itse kokatulle pihvipäivälliselle? Sittenkö et itkeskelisi miten "saat olla miehenä rauhassa deittipalstalla"? Tyypillistä. Treffejä on ollut vaikka kuinka, mutta silti mies valittaa kun ei "kukaan nainen kiinnostu".

Sanoinkin että liian monet ja jokaisen näistä olisi voinut jättää käymättä. Lukumääräiseti näitä on ollut alle kymmenen ja ne on jakaantuneet melkein kolmelle vuodelle, joten aika hiljaista on ollut treffirintamalla. Naisen toivoisin olevan omaa ikäluokkaani ja jakavan samanlaiset elämänarvot ja olemalla älyllisesti samalla tasolla.

Ei minusta tuossa ole mitään syytä valittaa siitä että on ollut hiljaista. Samaa luokkaa minullakin tapaamisten määrä, mutta en valittanut sitä miten naisena saa olla "aika rauhassa". Vaikka syytä olisi, kun sadat testiprofiileja tehtailleet miehet selittävät joka naisen saavan kymmeniä viestejä päivässä. Ehkä minun postilaatikkoni oli rikki.

Sinulla on kumminkin varmaan ollut enemmän mahdollisuuksia valita se kahviseurasi? En ole juurikaan useamman kuin näiden tapaamieni naisten kanssa päässyt edes viestittelemään. Oliko minun naiselle asettamani vaatimukset liian maltilliset, kun et keksinyt siitä mitään nasevaa sanottavaa?

Haluat nasevaa sanottavaa? OK, käyhän se. "Älyllisesti samalla tasolla." Kukaan nainen ei lähde treffeille noin ylimielisen ihmisen kanssa. Ja tuo ylimielisyys paistaa sinusta kauas. Siksi et saa "oman tasoistasi" seuraa. Haluatko lisää nasevia kommentteja? Sano vain, kyllä niitä on helppo keksiä.

Minulla ei ollut mitään "oman tasoista" miestä, enkä miettinyt kenen kanssa alennun treffeille lähtemään. Lähdin jos minua lähetyttiin fiksusti, en halveksinut heitä ja ajatellut olevani liian hyvä tai tuhlaavani aikaani. En siis "päässyt valitsemaan kahviseuraani".

Aluksi heitin tuon kommentin ylimielisyydestäsi ihan vain kuittailuna tuosta nasevan vastauksen vaatimisesta, mutta tajusin että sehän onkin ihan oikea tulkinta sinusta.

Kiitos, piristit päivääni :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko tässä ideana, että toisen pitää saada heti sukat pyörimään jaloissa niin lujaa, että em. ongelmia ei tule, kun hänen kaikki puheensa etsautuvat tulikirjaimin suoraan sieluun, ja tapaamisvälikin tihenee elämäntilanteista riippumatta kiinnostuksen ampaistessa läpi katosta? En ymmärrä siinäkään tapauksessa monideittailua, koska silloinhan voi saman tien siirtyä ekan tapaamisen jälkeen seuraavaan, jos tähtisade-efektiä ei tulekaan.

 

Nykyisin on vaan muotia treffailla useita samaan aikaan, ainakin siis 20-30 vuotiaissa. Parit treffit päivässä ei ole mikään harvinaisuus. Eikä sille ihastumiselle tosiaan anneta aikaan. Yhdet treffit usein ratkaisevat kaiken.

Mun mielestä se on naurettavaa.

Minusta ei ole tippaakaan naurettavaa.

Sille ihastumiselle ei tarvitse antaa aikaa, se tulee kyllä jos ihminen on oikea. On ihan turhaa ajan haaskausta käydä monilla treffeillä mukavan mutta epäkiinnostavan ihmisen kanssa. Siinä ei tuhlaa vain omaa aikaansa vaan myös antaa turhaa toivoa vastapuolelle, jos hän onkin kiinnostunut.

Minulla on takana kaksi monilla mittareilla mitattuna erittäin onnistunutta 7-13 vuoden mittaista parisuhdetta. Toinen päättyi koska aloitimme niin nuorina ja kasvoimme eri suuntiin, toinen koska emme saaneet lapsia ja kumppanille lapset ovat elämän suurin unelma, joten hän halusi kokea sen jonkun toisen kanssa. Molemmat suhteet olivat kuitenkin onnellisia suurimman osan ajasta. Ja minuun tuo väittämäsi ei tosiaankaan päde, vaan nimenomaan mistään ei tule kohdallani mitään, jos en anna asioille kunnolla aikaa kehittyä.

Ehkä sinulla menee toisella tavalla, mutta älä nyt ainakaan yleistä tuota väittämääsi kaikkia ihmisiä koskevaksi. Itse asiassa luulen, että heillä, jotka ovat kokeneet pariutumisen, rakastumisen ja suhteet ongelmallisiksi, sitä voi osittain selittää tämä asenne ja se, ettei se olekaan niin yksiselitteinen totuus kuin hyvin moni nykyään tuntuu uskovan. Kun ihmiset eivät koskaan kyseenalaista tätä oletusta omalla kohdallaan, ei tule myöskään tilaisuuksia todeta se paikkansapitämättömäksi. Kuitenkaan sellaista ohjenuoraa, jota ei ole testattu, ei yleensä kannattaisi sokeasti seurata.

Tein jonkin aikaa sitten profiilin. Olen 30v+ mies, pitkä, tumma ja akateeminen. Harrastan monipuolisesti, ja osa harrastuksistani on näitä nyt muodissa olevia "menestyjien" harrastuksia, tosin sillä erolla että tein itse niitä jo kauan ennen kuin ne oli muodissa. Ymmärrän myös tyylin ja taiteen päälle, ja tukkaakin on päässä enemmän kuin 95% miehistä. Luonnollisesti vaatimukseni ovat tiukat, mutta niistä en aio tinkiä. Enkä myöskään aio nähdä yhtään vaivaa, sillä kaikki tietävät että miesten on turha nähdä vaivaa nettideiteissä. Pidän profiilin auki ja katselen saamistani viesteistä että olisiko ketään vaivan arvoista linjoilla. En odota ihmeitä, sillä epätoivoisia lähiö-yh:tahan tuolla on enimmäkseen, mutta toisaalta pubit ja klubitkin on täynnä samanlaisia harakoita joten turha sinnekään on lähteä.

Mahdollisuudet löytää ketään järkevää on siis realistisesti noin lottovoiton luokkaa, mutta toisaalta ilman profiilia ei olisi sitäkään vähää, joten miksipä ei kokeilla tuotakin kanavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20-30v urheilullinen, lapseton ja koulutettu mies pääsee Suomessa nettideiteillä ylipainoisesten yhäreiden kanssa treffeille. Ne omantasoiset naiset panetuttavat ja treffauttavat itseään mallitason miehillä ja kitisevät kun miehet eivät halua sitoutua. Näin siis reilusti yleistettynä. Poikkeuksia toki löytyy.

Tämä on ihan luonnollisista, enkä minä näe mitään syytä miksi naisten pitäisi tämä kieltää. Homma menisi tasan toisinpäin jos nettideiteillä olisi naisenemmistö, mutta nyt siellä on miehiä 60-70% Jokaiselle taviksellekin riittää komea mies. 

Ja esim ryssissähän tilanne onkin toisinpäin. Siellä on miesten markkinat. Kun olin työkeikalla Pietarissa niin kauniit 20-30v yliopistokoulutetut venäläisnaiset lähestyivät minua itse okcupidin ja tinderin. Siellä on pula koulutetuista nuorista mieheistä. Ei tarvitse olla edes katalogin komein.

Ällistyttävää, että sinä kuvittelet suomalaisten naisten olevan kiinnostumatta sinusta siksi että et ole mallitason mies. Olet aivan hirveä ihminen viestisi perusteella. Eiköhän se tule ilmi treffiprofiilistasikin. Siksi sinusta eivät kiinnostu muut kuin elättäjää etsivät.

Siinpä oli tyypillinen suomalaisen alemman sosiaaliluokan naisen viesti. Ei perustu mihinkään muuhun kuin miesvihaan, mutuun ja syytöksiin. Minä sentään esitin täysin loogisen johtopäätöksen, miksi asia on näin. Ja sitä tukevat myös kaikki faktat. Mutta ymmärrän kyllä, että naisen mutu menee tieteen edelle ja sinä tiedät miten asiat oikeasti ovat. 

Ihan vinkkinä tulevaisuutta varten. Jos olet asiasta eri mieltä, niin kannattaa jotenkin perustella se mielipide. Eikä vaan puhua sitä mitä sylki tuo suuhun.

Sivuhuomauttaisin vain, että et ole aivan niin fiksu kuin luulet olevasi. Se on todella vastenmielinen piirre ihmisessä, ja voi selittää ainakin osittain sitä, jos sinun on vaikeaa löytää treffiseuraa. Näin on ihan riippumatta esittämästäsi tilastollisesta aineistosta ja kokemuksistasi ulkomailla jne.

Vierailija kirjoitti:

20-30v urheilullinen, lapseton ja koulutettu mies pääsee Suomessa nettideiteillä ylipainoisesten yhäreiden kanssa treffeille. Ne omantasoiset naiset panetuttavat ja treffauttavat itseään mallitason miehillä ja kitisevät kun miehet eivät halua sitoutua. Näin siis reilusti yleistettynä. Poikkeuksia toki löytyy.

Tämä on ihan luonnollisista, enkä minä näe mitään syytä miksi naisten pitäisi tämä kieltää. Homma menisi tasan toisinpäin jos nettideiteillä olisi naisenemmistö, mutta nyt siellä on miehiä 60-70% Jokaiselle taviksellekin riittää komea mies. 

Ja esim ryssissähän tilanne onkin toisinpäin. Siellä on miesten markkinat. Kun olin työkeikalla Pietarissa niin kauniit 20-30v yliopistokoulutetut venäläisnaiset lähestyivät minua itse okcupidin ja tinderin. Siellä on pula koulutetuista nuorista mieheistä. Ei tarvitse olla edes katalogin komein.

Jos käyttää tilastoja, niin kannattaa laittaa lähteet. Ei suurimmalla osalla naisista ole hajuakaan, että nettideiteillä tosiaan on ihan törkeästi enemmän miehiä kuin naisia. Ja miksi miehillä sitten on? Noh kun he yllättyvvät homman tuskaisuudesta vrt. oikeaan elämään, niin tottakai jossakin vaiheessa sitten tajutaan katsoa sukupuolijakauma.... 

Itse yritän nettideittailla P-Pohjanmaalla ja täällä näyttäisi Suoli24 tilastojen mukaan olevan noin 2.5 miestä yhtä naista kohtaan. Onhan se ihan naurettavaa kiistää, ettei tuollainen jakauma vaikuttaisi homman toimivuuteen aika radikaalisti.

No enpä minäkään jaksa lähteitä laittaa, mutta käyttäkää niitä suomi24 hakuja jos haluatte dataa katsella. Tuskinpa se muissakaan palveluissa on erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Tein jonkin aikaa sitten profiilin. Olen 30v+ mies, pitkä, tumma ja akateeminen. Harrastan monipuolisesti, ja osa harrastuksistani on näitä nyt muodissa olevia "menestyjien" harrastuksia, tosin sillä erolla että tein itse niitä jo kauan ennen kuin ne oli muodissa. Ymmärrän myös tyylin ja taiteen päälle, ja tukkaakin on päässä enemmän kuin 95% miehistä. Luonnollisesti vaatimukseni ovat tiukat, mutta niistä en aio tinkiä. Enkä myöskään aio nähdä yhtään vaivaa, sillä kaikki tietävät että miesten on turha nähdä vaivaa nettideiteissä. Pidän profiilin auki ja katselen saamistani viesteistä että olisiko ketään vaivan arvoista linjoilla. En odota ihmeitä, sillä epätoivoisia lähiö-yh:tahan tuolla on enimmäkseen, mutta toisaalta pubit ja klubitkin on täynnä samanlaisia harakoita joten turha sinnekään on lähteä.

Mahdollisuudet löytää ketään järkevää on siis realistisesti noin lottovoiton luokkaa, mutta toisaalta ilman profiilia ei olisi sitäkään vähää, joten miksipä ei kokeilla tuotakin kanavaa.

Tekstisi perusteella vaikutat ynseältä, aavistuksen ylimieliseltä, toisaalta siltä että itsetuntosi on hieman kolhiintunut, lievästi masennukseen taipuvaiselta (et halua yrittää ja nähdä vaivaa - yleensä tämä liittyy siihen että henkilö ei usko onnistuvansa), nuivasti asennoituvalta (miehet, joista mm. itse pidän, asennoituvat niin että deittailu on kivaa ja jokaisen ihmisen tapaaminen arvokasta), ja ennen kaikkea pinnalliselta. Pinnalliselta siksi, että luulet yhdistelmän pitkä, tumma ja akateeminen (+ muut luettelemasi asiat) tekevän sinusta jotenkin hyvän catchin, persoonallisuudestasi riippumatta.

Itse olin aiemmin suhteessa erittäin korkeatasoisen miehen kanssa (jos käytetään tuota samaa kriteeristöä jota sinäkin tuossa), ja nyt olen ihastunut mieheen, joka on monta pykälää häntä "alempana", mutta persoonallisuudeltaan erittäin haluttava. Myönteinen, assertiivinen, yritteliäs, rakastava, empaattinen, antelias, silti ilmiselvästi oikea mies, jolla on omat mielipiteensä ja joka ei suostu muiden ohjailtavaksi. Ulkonäkö ei ole kummoinen - puhumattakaan harrastuksista, joihin ei lukeudu yhtäkään menestyjäharrastusta.. :) Tulotasokin niin ja näin. Silti hän kelpaa minulle milloin tahansa paremmin kuin tasokas mutta nuiva "menestyjä", joka näkee naiset kulutushyödykkeinä tai ainakin arvioi heitä ja heidän arvoaan samaan tapaan.

Surettaa kuinka hyvin nämä netissä kiertävät lassukoinnit (= markkina-arvoteoria, jossa keskitytään noihin ulkoisiin ominaisuuksiin ilmeisesti siitä syystä, että niitä on helpompaa mitata kuin luonteenpiirteitä) ovat näemmä uponneet ihan fiksuihinkin miehiin aivan liian hyvin. Medialukutaitoa ja kriittistä otetta suosittelisin kaikille! Muitetaanpa, että tilastotietoa ei koskaan voi suoraan soveltaa yksittäistapauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein jonkin aikaa sitten profiilin. Olen 30v+ mies, pitkä, tumma ja akateeminen. Harrastan monipuolisesti, ja osa harrastuksistani on näitä nyt muodissa olevia "menestyjien" harrastuksia, tosin sillä erolla että tein itse niitä jo kauan ennen kuin ne oli muodissa. Ymmärrän myös tyylin ja taiteen päälle, ja tukkaakin on päässä enemmän kuin 95% miehistä. Luonnollisesti vaatimukseni ovat tiukat, mutta niistä en aio tinkiä. Enkä myöskään aio nähdä yhtään vaivaa, sillä kaikki tietävät että miesten on turha nähdä vaivaa nettideiteissä. Pidän profiilin auki ja katselen saamistani viesteistä että olisiko ketään vaivan arvoista linjoilla. En odota ihmeitä, sillä epätoivoisia lähiö-yh:tahan tuolla on enimmäkseen, mutta toisaalta pubit ja klubitkin on täynnä samanlaisia harakoita joten turha sinnekään on lähteä.

Mahdollisuudet löytää ketään järkevää on siis realistisesti noin lottovoiton luokkaa, mutta toisaalta ilman profiilia ei olisi sitäkään vähää, joten miksipä ei kokeilla tuotakin kanavaa.

Tekstisi perusteella vaikutat ynseältä, aavistuksen ylimieliseltä, toisaalta siltä että itsetuntosi on hieman kolhiintunut, lievästi masennukseen taipuvaiselta (et halua yrittää ja nähdä vaivaa - yleensä tämä liittyy siihen että henkilö ei usko onnistuvansa), nuivasti asennoituvalta (miehet, joista mm. itse pidän, asennoituvat niin että deittailu on kivaa ja jokaisen ihmisen tapaaminen arvokasta), ja ennen kaikkea pinnalliselta. Pinnalliselta siksi, että luulet yhdistelmän pitkä, tumma ja akateeminen (+ muut luettelemasi asiat) tekevän sinusta jotenkin hyvän catchin, persoonallisuudestasi riippumatta.

Itse olin aiemmin suhteessa erittäin korkeatasoisen miehen kanssa (jos käytetään tuota samaa kriteeristöä jota sinäkin tuossa), ja nyt olen ihastunut mieheen, joka on monta pykälää häntä "alempana", mutta persoonallisuudeltaan erittäin haluttava. Myönteinen, assertiivinen, yritteliäs, rakastava, empaattinen, antelias, silti ilmiselvästi oikea mies, jolla on omat mielipiteensä ja joka ei suostu muiden ohjailtavaksi. Ulkonäkö ei ole kummoinen - puhumattakaan harrastuksista, joihin ei lukeudu yhtäkään menestyjäharrastusta.. :) Tulotasokin niin ja näin. Silti hän kelpaa minulle milloin tahansa paremmin kuin tasokas mutta nuiva "menestyjä", joka näkee naiset kulutushyödykkeinä tai ainakin arvioi heitä ja heidän arvoaan samaan tapaan.

Surettaa kuinka hyvin nämä netissä kiertävät lassukoinnit (= markkina-arvoteoria, jossa keskitytään noihin ulkoisiin ominaisuuksiin ilmeisesti siitä syystä, että niitä on helpompaa mitata kuin luonteenpiirteitä) ovat näemmä uponneet ihan fiksuihinkin miehiin aivan liian hyvin. Medialukutaitoa ja kriittistä otetta suosittelisin kaikille! Muitetaanpa, että tilastotietoa ei koskaan voi suoraan soveltaa yksittäistapauksiin.

Sinähän olet ihan tilastotapaus, koska aiemmin olit halunnut ja valinnut juurikin klassisen menestyjän.

Ööh. Poistettiinko se toinen tän päivän nettideittiketju? Ja jos poistettiin, niin mistähän täällä ylipäätään saa nykyään keskustella. Mun mielestä siinä oltiin kuitenkin enemmän asialinjoilla kuin monessa muussa ketjussa jotka saavat pysyä.

Vierailija kirjoitti:

Ööh. Poistettiinko se toinen tän päivän nettideittiketju? Ja jos poistettiin, niin mistähän täällä ylipäätään saa nykyään keskustella. Mun mielestä siinä oltiin kuitenkin enemmän asialinjoilla kuin monessa muussa ketjussa jotka saavat pysyä.

Ei se missä ei löytynyt täysjärkisiä kolmekymppisiä naisia? Juu se poistettiin, pääsy kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein jonkin aikaa sitten profiilin. Olen 30v+ mies, pitkä, tumma ja akateeminen. Harrastan monipuolisesti, ja osa harrastuksistani on näitä nyt muodissa olevia "menestyjien" harrastuksia, tosin sillä erolla että tein itse niitä jo kauan ennen kuin ne oli muodissa. Ymmärrän myös tyylin ja taiteen päälle, ja tukkaakin on päässä enemmän kuin 95% miehistä. Luonnollisesti vaatimukseni ovat tiukat, mutta niistä en aio tinkiä. Enkä myöskään aio nähdä yhtään vaivaa, sillä kaikki tietävät että miesten on turha nähdä vaivaa nettideiteissä. Pidän profiilin auki ja katselen saamistani viesteistä että olisiko ketään vaivan arvoista linjoilla. En odota ihmeitä, sillä epätoivoisia lähiö-yh:tahan tuolla on enimmäkseen, mutta toisaalta pubit ja klubitkin on täynnä samanlaisia harakoita joten turha sinnekään on lähteä.

Mahdollisuudet löytää ketään järkevää on siis realistisesti noin lottovoiton luokkaa, mutta toisaalta ilman profiilia ei olisi sitäkään vähää, joten miksipä ei kokeilla tuotakin kanavaa.

Tekstisi perusteella vaikutat ynseältä, aavistuksen ylimieliseltä, toisaalta siltä että itsetuntosi on hieman kolhiintunut, lievästi masennukseen taipuvaiselta (et halua yrittää ja nähdä vaivaa - yleensä tämä liittyy siihen että henkilö ei usko onnistuvansa), nuivasti asennoituvalta (miehet, joista mm. itse pidän, asennoituvat niin että deittailu on kivaa ja jokaisen ihmisen tapaaminen arvokasta), ja ennen kaikkea pinnalliselta. Pinnalliselta siksi, että luulet yhdistelmän pitkä, tumma ja akateeminen (+ muut luettelemasi asiat) tekevän sinusta jotenkin hyvän catchin, persoonallisuudestasi riippumatta.

Itse olin aiemmin suhteessa erittäin korkeatasoisen miehen kanssa (jos käytetään tuota samaa kriteeristöä jota sinäkin tuossa), ja nyt olen ihastunut mieheen, joka on monta pykälää häntä "alempana", mutta persoonallisuudeltaan erittäin haluttava. Myönteinen, assertiivinen, yritteliäs, rakastava, empaattinen, antelias, silti ilmiselvästi oikea mies, jolla on omat mielipiteensä ja joka ei suostu muiden ohjailtavaksi. Ulkonäkö ei ole kummoinen - puhumattakaan harrastuksista, joihin ei lukeudu yhtäkään menestyjäharrastusta.. :) Tulotasokin niin ja näin. Silti hän kelpaa minulle milloin tahansa paremmin kuin tasokas mutta nuiva "menestyjä", joka näkee naiset kulutushyödykkeinä tai ainakin arvioi heitä ja heidän arvoaan samaan tapaan.

Surettaa kuinka hyvin nämä netissä kiertävät lassukoinnit (= markkina-arvoteoria, jossa keskitytään noihin ulkoisiin ominaisuuksiin ilmeisesti siitä syystä, että niitä on helpompaa mitata kuin luonteenpiirteitä) ovat näemmä uponneet ihan fiksuihinkin miehiin aivan liian hyvin. Medialukutaitoa ja kriittistä otetta suosittelisin kaikille! Muitetaanpa, että tilastotietoa ei koskaan voi suoraan soveltaa yksittäistapauksiin.

Juupajuu. Presidentti ja puliukko ei ole saman arvoiset vaikka te naiset kuinka niin yritätte itsellenne ja muillekin uskotella.

En ole ikinä ollut nettitreffipalstalla.

Ei kunnon miehellä ole sellaiseen tarvetta/aikaa.

Siellä päivystää ne samat luuserit vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tein jonkin aikaa sitten profiilin. Olen 30v+ mies, pitkä, tumma ja akateeminen. Harrastan monipuolisesti, ja osa harrastuksistani on näitä nyt muodissa olevia "menestyjien" harrastuksia, tosin sillä erolla että tein itse niitä jo kauan ennen kuin ne oli muodissa. Ymmärrän myös tyylin ja taiteen päälle, ja tukkaakin on päässä enemmän kuin 95% miehistä. Luonnollisesti vaatimukseni ovat tiukat, mutta niistä en aio tinkiä. Enkä myöskään aio nähdä yhtään vaivaa, sillä kaikki tietävät että miesten on turha nähdä vaivaa nettideiteissä. Pidän profiilin auki ja katselen saamistani viesteistä että olisiko ketään vaivan arvoista linjoilla. En odota ihmeitä, sillä epätoivoisia lähiö-yh:tahan tuolla on enimmäkseen, mutta toisaalta pubit ja klubitkin on täynnä samanlaisia harakoita joten turha sinnekään on lähteä.

Mahdollisuudet löytää ketään järkevää on siis realistisesti noin lottovoiton luokkaa, mutta toisaalta ilman profiilia ei olisi sitäkään vähää, joten miksipä ei kokeilla tuotakin kanavaa.

Tekstin perusteella voi olettaa, ettet ole nettideittejä nähnytkään.

t. mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein jonkin aikaa sitten profiilin. Olen 30v+ mies, pitkä, tumma ja akateeminen. Harrastan monipuolisesti, ja osa harrastuksistani on näitä nyt muodissa olevia "menestyjien" harrastuksia, tosin sillä erolla että tein itse niitä jo kauan ennen kuin ne oli muodissa. Ymmärrän myös tyylin ja taiteen päälle, ja tukkaakin on päässä enemmän kuin 95% miehistä. Luonnollisesti vaatimukseni ovat tiukat, mutta niistä en aio tinkiä. Enkä myöskään aio nähdä yhtään vaivaa, sillä kaikki tietävät että miesten on turha nähdä vaivaa nettideiteissä. Pidän profiilin auki ja katselen saamistani viesteistä että olisiko ketään vaivan arvoista linjoilla. En odota ihmeitä, sillä epätoivoisia lähiö-yh:tahan tuolla on enimmäkseen, mutta toisaalta pubit ja klubitkin on täynnä samanlaisia harakoita joten turha sinnekään on lähteä.

Mahdollisuudet löytää ketään järkevää on siis realistisesti noin lottovoiton luokkaa, mutta toisaalta ilman profiilia ei olisi sitäkään vähää, joten miksipä ei kokeilla tuotakin kanavaa.

Tekstisi perusteella vaikutat ynseältä, aavistuksen ylimieliseltä, toisaalta siltä että itsetuntosi on hieman kolhiintunut, lievästi masennukseen taipuvaiselta (et halua yrittää ja nähdä vaivaa - yleensä tämä liittyy siihen että henkilö ei usko onnistuvansa), nuivasti asennoituvalta (miehet, joista mm. itse pidän, asennoituvat niin että deittailu on kivaa ja jokaisen ihmisen tapaaminen arvokasta), ja ennen kaikkea pinnalliselta. Pinnalliselta siksi, että luulet yhdistelmän pitkä, tumma ja akateeminen (+ muut luettelemasi asiat) tekevän sinusta jotenkin hyvän catchin, persoonallisuudestasi riippumatta.

Itse olin aiemmin suhteessa erittäin korkeatasoisen miehen kanssa (jos käytetään tuota samaa kriteeristöä jota sinäkin tuossa), ja nyt olen ihastunut mieheen, joka on monta pykälää häntä "alempana", mutta persoonallisuudeltaan erittäin haluttava. Myönteinen, assertiivinen, yritteliäs, rakastava, empaattinen, antelias, silti ilmiselvästi oikea mies, jolla on omat mielipiteensä ja joka ei suostu muiden ohjailtavaksi. Ulkonäkö ei ole kummoinen - puhumattakaan harrastuksista, joihin ei lukeudu yhtäkään menestyjäharrastusta.. :) Tulotasokin niin ja näin. Silti hän kelpaa minulle milloin tahansa paremmin kuin tasokas mutta nuiva "menestyjä", joka näkee naiset kulutushyödykkeinä tai ainakin arvioi heitä ja heidän arvoaan samaan tapaan.

Surettaa kuinka hyvin nämä netissä kiertävät lassukoinnit (= markkina-arvoteoria, jossa keskitytään noihin ulkoisiin ominaisuuksiin ilmeisesti siitä syystä, että niitä on helpompaa mitata kuin luonteenpiirteitä) ovat näemmä uponneet ihan fiksuihinkin miehiin aivan liian hyvin. Medialukutaitoa ja kriittistä otetta suosittelisin kaikille! Muitetaanpa, että tilastotietoa ei koskaan voi suoraan soveltaa yksittäistapauksiin.

Juupajuu. Presidentti ja puliukko ei ole saman arvoiset vaikka te naiset kuinka niin yritätte itsellenne ja muillekin uskotella.

Hauskinta on se, että näiden paasausten tarina on miltei aina sama. Nuorena on pitkään tullu seukkailtua ja paneskeltua nimenomaan perinteisen tasokkaiden miesten kanssa. Nyt huomattavasti vanhempana on pientä ihastusta johonkin toisenlaiseen mieheen, joten mitä voimme päätellä? Että markkina-arvoteoria ei toimi - vaikka se on tämänkin kirjoittajan kohdalla toiminut viimeiset 15 vuotta elämästä, ja nyt on pieni poikkeus tullut sääntöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein jonkin aikaa sitten profiilin. Olen 30v+ mies, pitkä, tumma ja akateeminen. Harrastan monipuolisesti, ja osa harrastuksistani on näitä nyt muodissa olevia "menestyjien" harrastuksia, tosin sillä erolla että tein itse niitä jo kauan ennen kuin ne oli muodissa. Ymmärrän myös tyylin ja taiteen päälle, ja tukkaakin on päässä enemmän kuin 95% miehistä. Luonnollisesti vaatimukseni ovat tiukat, mutta niistä en aio tinkiä. Enkä myöskään aio nähdä yhtään vaivaa, sillä kaikki tietävät että miesten on turha nähdä vaivaa nettideiteissä. Pidän profiilin auki ja katselen saamistani viesteistä että olisiko ketään vaivan arvoista linjoilla. En odota ihmeitä, sillä epätoivoisia lähiö-yh:tahan tuolla on enimmäkseen, mutta toisaalta pubit ja klubitkin on täynnä samanlaisia harakoita joten turha sinnekään on lähteä.

Mahdollisuudet löytää ketään järkevää on siis realistisesti noin lottovoiton luokkaa, mutta toisaalta ilman profiilia ei olisi sitäkään vähää, joten miksipä ei kokeilla tuotakin kanavaa.

Tekstisi perusteella vaikutat ynseältä, aavistuksen ylimieliseltä, toisaalta siltä että itsetuntosi on hieman kolhiintunut, lievästi masennukseen taipuvaiselta (et halua yrittää ja nähdä vaivaa - yleensä tämä liittyy siihen että henkilö ei usko onnistuvansa), nuivasti asennoituvalta (miehet, joista mm. itse pidän, asennoituvat niin että deittailu on kivaa ja jokaisen ihmisen tapaaminen arvokasta), ja ennen kaikkea pinnalliselta. Pinnalliselta siksi, että luulet yhdistelmän pitkä, tumma ja akateeminen (+ muut luettelemasi asiat) tekevän sinusta jotenkin hyvän catchin, persoonallisuudestasi riippumatta.

Itse olin aiemmin suhteessa erittäin korkeatasoisen miehen kanssa (jos käytetään tuota samaa kriteeristöä jota sinäkin tuossa), ja nyt olen ihastunut mieheen, joka on monta pykälää häntä "alempana", mutta persoonallisuudeltaan erittäin haluttava. Myönteinen, assertiivinen, yritteliäs, rakastava, empaattinen, antelias, silti ilmiselvästi oikea mies, jolla on omat mielipiteensä ja joka ei suostu muiden ohjailtavaksi. Ulkonäkö ei ole kummoinen - puhumattakaan harrastuksista, joihin ei lukeudu yhtäkään menestyjäharrastusta.. :) Tulotasokin niin ja näin. Silti hän kelpaa minulle milloin tahansa paremmin kuin tasokas mutta nuiva "menestyjä", joka näkee naiset kulutushyödykkeinä tai ainakin arvioi heitä ja heidän arvoaan samaan tapaan.

Surettaa kuinka hyvin nämä netissä kiertävät lassukoinnit (= markkina-arvoteoria, jossa keskitytään noihin ulkoisiin ominaisuuksiin ilmeisesti siitä syystä, että niitä on helpompaa mitata kuin luonteenpiirteitä) ovat näemmä uponneet ihan fiksuihinkin miehiin aivan liian hyvin. Medialukutaitoa ja kriittistä otetta suosittelisin kaikille! Muitetaanpa, että tilastotietoa ei koskaan voi suoraan soveltaa yksittäistapauksiin.

Juupajuu. Presidentti ja puliukko ei ole saman arvoiset vaikka te naiset kuinka niin yritätte itsellenne ja muillekin uskotella.

Luetunymmärtäminen?

En ole koskaan kenellekään yrittänyt uskotella presidentin ja puliukon olevan "samanarvoisia", vaan että pariutumiseen vaikuttavat monet sellaisetkin tekijät, joista MA-teoriassa ei hiiskuta puolta sanaa. Miksei hiiskuta? Ehkä siksi että niitä on niin vaikeaa kuvailla ja/tai mitata. Nettideittipalstalta saa kivasti tilastodataa esim. deittaajien pituudesta, painosta, lasten lukumäärästä, joskus tulotasosta jne., mutta ei siitä onko heillä terve itsetunto, hyvä empatiakyky tai monipuolinen ja yleistasoltaan korkea älykkyysprofiili.

Nämä kolme mainitsemaani asiaa kuitenkin ovat itselleni ylivoimaisesti tärkeimmät tekijät, kun etsin kumppania. Sellaiset asiat kuin mm. ulkonäkö eivät merkitse oikeastaan mitään (olen ihastunut palavasti yhteen suurimmista rakkauksistani kuvaa näkemättä), ja tämä voidaan myös todentaa katsomalla menneitä kumppaneitani. Siellä on miehiä niin ulkonäön kuin tulotason ja muidenkin menestyjätekijöiden osalta laidasta laitaan. Ja tästä syystä en tosiaan ole "tilastotapaus", kuten tuossa jo joku ehti väittää. On totta, että nuo ominaisuudet joista miehessä pidän, joskus johtavat myös aineelliseen menestykseen, kuten yhden ex-kumppaneistani kohdalla kävi (sen jälkeen kun olimme aloittaneet suhteen). Mutta tästä ei seuraa, että minä naisena etsisin ja arvostaisin sitä ammatillista statusta, tuloja, menestyjäharrastuksia tmv. Arvostan edelleenkin niitä ominaisuuksia, joita olen aina arvostanut, eikä minulle ole minkäänlainen este pariutua jos mies, jolla ne on, ei olekaan "menestyjä" noilla mainituilla mittareilla mitattuna.

Pahin turn off itselleni on mies, joka on sokeasti tilastouskovainen (tässäkin ketjussa monia esimerkkejä), siis ei riittävän älykäs suhtautuakseen niitä koskevaan tietoon ja johtopäätöksiin terveen kriittisesti. Vielä sitäkin pahempaa on, jos mies lisäksi luulee olevansa kovinkin älykäs ja tämä näkyy ylimielisenä suhtautumisena, erityisesti "epäloogisia" naisia kohtaan. Siinä toden totta kämmen hakeutuu aika nopeasti kohti otsaa. Onneksi tämän piirteen saa miehistä hyvin helposti esille vaihtamalla pari viestiä. Siksi ei ole tarvinnut kertaakaan sietää moista kuvatusta treffeillä!

t. 170

- milloin aloitit nettideittailun?

* 3 vuotta sitten

- kuinka monella eri palstalla sinulla on profiili? Mitkä palstat?

* Suomi24 ja Happypancake. Tinderiä kokeilin, mutta ei ollut minun paikka

- kuinka monta profiilia sinulla on yhteensä?

* Kaksi

- onko kuva ja onko se omasi? Entä tuore?

* Kaikkiin kyllä

- onko profiilitekstiä?

* Kyllä ja aika pitkäkin

- kuinka paljon teet yhteydenottoja viikossa?

*Riippuu miten on tullut uusia kiinnostavia naisia sivustolle. Kuukaudessa keskimäärin 2-4kpl

- paljonko saat asiallisia vastauksia?

* Aika huono on vastausprosentti

- monetko treffit takana?

*Viidet tai kuudet

- kuinka moni tapailu on johtanut seksiin?

*1

- entä suhteeseen?

*0

- miten jaksat motivoitua, vai onko ollut hauskaa?

* En jaksakaan enää motivoitua ja luultavasti poistan molemmat profiili, eikä ole hauskaakaan. Liian työlästä, jotta olisi hauskaa

M29

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein jonkin aikaa sitten profiilin. Olen 30v+ mies, pitkä, tumma ja akateeminen. Harrastan monipuolisesti, ja osa harrastuksistani on näitä nyt muodissa olevia "menestyjien" harrastuksia, tosin sillä erolla että tein itse niitä jo kauan ennen kuin ne oli muodissa. Ymmärrän myös tyylin ja taiteen päälle, ja tukkaakin on päässä enemmän kuin 95% miehistä. Luonnollisesti vaatimukseni ovat tiukat, mutta niistä en aio tinkiä. Enkä myöskään aio nähdä yhtään vaivaa, sillä kaikki tietävät että miesten on turha nähdä vaivaa nettideiteissä. Pidän profiilin auki ja katselen saamistani viesteistä että olisiko ketään vaivan arvoista linjoilla. En odota ihmeitä, sillä epätoivoisia lähiö-yh:tahan tuolla on enimmäkseen, mutta toisaalta pubit ja klubitkin on täynnä samanlaisia harakoita joten turha sinnekään on lähteä.

Mahdollisuudet löytää ketään järkevää on siis realistisesti noin lottovoiton luokkaa, mutta toisaalta ilman profiilia ei olisi sitäkään vähää, joten miksipä ei kokeilla tuotakin kanavaa.

Tekstisi perusteella vaikutat ynseältä, aavistuksen ylimieliseltä, toisaalta siltä että itsetuntosi on hieman kolhiintunut, lievästi masennukseen taipuvaiselta (et halua yrittää ja nähdä vaivaa - yleensä tämä liittyy siihen että henkilö ei usko onnistuvansa), nuivasti asennoituvalta (miehet, joista mm. itse pidän, asennoituvat niin että deittailu on kivaa ja jokaisen ihmisen tapaaminen arvokasta), ja ennen kaikkea pinnalliselta. Pinnalliselta siksi, että luulet yhdistelmän pitkä, tumma ja akateeminen (+ muut luettelemasi asiat) tekevän sinusta jotenkin hyvän catchin, persoonallisuudestasi riippumatta.

Itse olin aiemmin suhteessa erittäin korkeatasoisen miehen kanssa (jos käytetään tuota samaa kriteeristöä jota sinäkin tuossa), ja nyt olen ihastunut mieheen, joka on monta pykälää häntä "alempana", mutta persoonallisuudeltaan erittäin haluttava. Myönteinen, assertiivinen, yritteliäs, rakastava, empaattinen, antelias, silti ilmiselvästi oikea mies, jolla on omat mielipiteensä ja joka ei suostu muiden ohjailtavaksi. Ulkonäkö ei ole kummoinen - puhumattakaan harrastuksista, joihin ei lukeudu yhtäkään menestyjäharrastusta.. :) Tulotasokin niin ja näin. Silti hän kelpaa minulle milloin tahansa paremmin kuin tasokas mutta nuiva "menestyjä", joka näkee naiset kulutushyödykkeinä tai ainakin arvioi heitä ja heidän arvoaan samaan tapaan.

Surettaa kuinka hyvin nämä netissä kiertävät lassukoinnit (= markkina-arvoteoria, jossa keskitytään noihin ulkoisiin ominaisuuksiin ilmeisesti siitä syystä, että niitä on helpompaa mitata kuin luonteenpiirteitä) ovat näemmä uponneet ihan fiksuihinkin miehiin aivan liian hyvin. Medialukutaitoa ja kriittistä otetta suosittelisin kaikille! Muitetaanpa, että tilastotietoa ei koskaan voi suoraan soveltaa yksittäistapauksiin.

Juupajuu. Presidentti ja puliukko ei ole saman arvoiset vaikka te naiset kuinka niin yritätte itsellenne ja muillekin uskotella.

Hauskinta on se, että näiden paasausten tarina on miltei aina sama. Nuorena on pitkään tullu seukkailtua ja paneskeltua nimenomaan perinteisen tasokkaiden miesten kanssa. Nyt huomattavasti vanhempana on pientä ihastusta johonkin toisenlaiseen mieheen, joten mitä voimme päätellä? Että markkina-arvoteoria ei toimi - vaikka se on tämänkin kirjoittajan kohdalla toiminut viimeiset 15 vuotta elämästä, ja nyt on pieni poikkeus tullut sääntöön.

En ole väittänyt ettei MA-teoria "toimi" yleisesti ottaen, vaan että se ei useinkaan ole kovin suositeltava tapa hahmottaa syitä siihen, miksi yksittäinen henkilö ei menesty pariutumisyrityksissään. Varmasti on olemassa teorian mukaista korrelaatiota, tilastollisessa tarkastelussa. Ne tilastot voivat kuitenkin sisältää vaikka minkälaisia yksittäistapauksia, eikä kysymyksessä myöskään ole perinteisessä mielessä luotettava tieteellinen tieto, koska teoriassa oletetaan kaikenlaisia syy-seuraussuhteita ilman, että muita mahdollisia muuttujia edes yritetään kontrolloida.

Jos et tuosta ymmärtänyt, mikä se ongelma on, niin en voi auttaa.

t. 170

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai onko tässä ideana, että toisen pitää saada heti sukat pyörimään jaloissa niin lujaa, että em. ongelmia ei tule, kun hänen kaikki puheensa etsautuvat tulikirjaimin suoraan sieluun, ja tapaamisvälikin tihenee elämäntilanteista riippumatta kiinnostuksen ampaistessa läpi katosta? En ymmärrä siinäkään tapauksessa monideittailua, koska silloinhan voi saman tien siirtyä ekan tapaamisen jälkeen seuraavaan, jos tähtisade-efektiä ei tulekaan.

 

Nykyisin on vaan muotia treffailla useita samaan aikaan, ainakin siis 20-30 vuotiaissa. Parit treffit päivässä ei ole mikään harvinaisuus. Eikä sille ihastumiselle tosiaan anneta aikaan. Yhdet treffit usein ratkaisevat kaiken.

Mun mielestä se on naurettavaa.

Minusta ei ole tippaakaan naurettavaa.

Sille ihastumiselle ei tarvitse antaa aikaa, se tulee kyllä jos ihminen on oikea. On ihan turhaa ajan haaskausta käydä monilla treffeillä mukavan mutta epäkiinnostavan ihmisen kanssa. Siinä ei tuhlaa vain omaa aikaansa vaan myös antaa turhaa toivoa vastapuolelle, jos hän onkin kiinnostunut.

Minulla on takana kaksi monilla mittareilla mitattuna erittäin onnistunutta 7-13 vuoden mittaista parisuhdetta. Toinen päättyi koska aloitimme niin nuorina ja kasvoimme eri suuntiin, toinen koska emme saaneet lapsia ja kumppanille lapset ovat elämän suurin unelma, joten hän halusi kokea sen jonkun toisen kanssa. Molemmat suhteet olivat kuitenkin onnellisia suurimman osan ajasta. Ja minuun tuo väittämäsi ei tosiaankaan päde, vaan nimenomaan mistään ei tule kohdallani mitään, jos en anna asioille kunnolla aikaa kehittyä.

Ehkä sinulla menee toisella tavalla, mutta älä nyt ainakaan yleistä tuota väittämääsi kaikkia ihmisiä koskevaksi. Itse asiassa luulen, että heillä, jotka ovat kokeneet pariutumisen, rakastumisen ja suhteet ongelmallisiksi, sitä voi osittain selittää tämä asenne ja se, ettei se olekaan niin yksiselitteinen totuus kuin hyvin moni nykyään tuntuu uskovan. Kun ihmiset eivät koskaan kyseenalaista tätä oletusta omalla kohdallaan, ei tule myöskään tilaisuuksia todeta se paikkansapitämättömäksi. Kuitenkaan sellaista ohjenuoraa, jota ei ole testattu, ei yleensä kannattaisi sokeasti seurata.

Kuitenkin sitten tyrkytät sitä omaa ohjenuoraasi. Mutta yksi asia sinulta jäi tajuamatta: en etsi suhdetta jossa ollaan suhteellisen onnellisia suurimman osan ajasta, sitten petetään ja jätetään. Mikään melko hyvä suhde ei minua kiinnosta, mieluummin olen yksin. Kyllä tuo sinun konstisi, eli pitkän ajan kuluessa opetellaan tuntemaan toinen, sopii silloin kun halutaan vain se melko onnellinen arki, niin pitkäksi ajaksi kuin se kestää. Minulle kelpaa ongelmallinenkin suhde mieluummin kuin se tasainen ja intohimoton toveruus. Kai siksi että olen ihan onnellinen yksinkin. Toisen ihmisen on oltava jotain erityistä.

Äläkä anna minulle alentuvia neuvojasi. Kyllä, teit niin vaikka varovaisesti käytit ympäripyöreitä ilmaisuja. Minun mittarillani päättynyt suhde on epäonnistunut. Eli et ole menestynyt minua paremmin.