En halua olla äiti enää!!!!!!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja koska joku tulee kuitenkin sanomaan että pitikö ihan kahta tehdä vaikkei pärjäis yhdenkään kanssa, niin sanon vaan että en tiennyt millaisia lapsia saan.

Esikoinrn oli todella hyväntuulinen, tyytyväinen ja helppo vauva, josta ei olisi ikinä voinut kuvitella että hän kehittää jo 2-vuotiaana niin törkeän uhman että kadutti että olimme jo ehtineet toisen tekemään.

Taas kerran yksi hyvä syy siihen että ei tee niitä kakaroita liian pienellä ikäerolla, tuollaista se sitten on. Kuvitellaan että pieni 1-2-vuotias tykkää kun saa perheeseen vauvan joka vie kaiken huomion, kun se nyt on tehty sun leikkikaveriksi, eipä se mitään osaa leikkiä, korkeintaan pilaa leikit.

Tai sitten kun odottaa liian kauan käy niin kuin kaverilla, 6-vuotias oli niin mustasukkainen että yritti viedä vauvan roskikseen. Lapsia ei voi ikinä hankkia enemmän kuin 1 jos etsii jotain sopivaa ikäeroa.

Tämä on kaikessa kauheudessaan jotenkin koominen mielikuva. Mustis sisar viemässä vauvaa roskikseen. Ihan kamalaa joo, mutta naurattaa :-D

Lääkkeet?

Mikä ihmeen mutsin sisar?

Käy Specsaversilla.

Lapsesi ovat sinä pienoiskoossa noin kärjistetysti. Ihan yhtä mukavia, rasittavia, ihania tai kamalia.

Vaihtoehtoja ei ole - nyt kun olet ne muksut rykässyt olet ikuisesti äiti: tarpeeksi hyvä (kestät vaan), epäonnistunut (annat adoptioon) jne. Se ei lopu koskaan. Vielä haudassakin olet niiden äiti. Mieti sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun av:ta lukee niin tuntuu että koko pethe-elämä on yhtä taistoa ikävaiheesta toiseen, kun yhdestä selvitään niin uusi jo odottaa. :D

Itsellä ei lapsia

Samaa ihmettelen. Mulla on neljä lasta, eikä koskaan ole ollut tuollaista. Lapsilla ei ollut edes uhmaa. Nyt on kahdella teini-ikä menossa ja siltikin tullaan toimeen. Uskon, että tää on NIIN asennekysymys tämä lastenkasvatuskin.

Niin on, se riippuu lapsen/lapsien asenteista.

Ap täällä. Kyllä lasten pitää totella, jos sanon kaupassa ettei riehuta eikä räplätä kaikkea niin mennään autoon odottamaan ja mies hoitaa ostokset loppuun jos riehuminen ei lopu, aivan sama paljonko huutavat kun joutuvat autoon. Näin esimerkkinä.

Vaihtoehdoista sen verran että eivät määrä isommista asioista, välillä saavat ehdottaa mitä syödään, ja vaatteista saavat pari ehdotusta aamulla. Se ei pistä kenenkään päätä sekaisin.

Vastasin töykeästi kun koin että minulle ollaan töykeitä, en nieli mitä tahansa täälläkään.

Lapsilla on jokaisella tietty luonne, kyllä voi sanoa että syntyvät tietynlaisiksi. Ei ne ole pahoja tai ilkeitä, ovat vain jästipäitä. Joo, tulevat äitiinsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun av:ta lukee niin tuntuu että koko pethe-elämä on yhtä taistoa ikävaiheesta toiseen, kun yhdestä selvitään niin uusi jo odottaa. :D

Itsellä ei lapsia

Samaa ihmettelen. Mulla on neljä lasta, eikä koskaan ole ollut tuollaista. Lapsilla ei ollut edes uhmaa. Nyt on kahdella teini-ikä menossa ja siltikin tullaan toimeen. Uskon, että tää on NIIN asennekysymys tämä lastenkasvatuskin.

Niin on, se riippuu lapsen/lapsien asenteista.

Lasten käytöksestä näet suoraan omat asenteesi. Jos mielessäsi vihaat lapsiasi ja teeskentelet "hyviä kasvatustapoja", saat vastaasi kunnollista uhmaa ja kapinaa. Lasten kanssa on helppoa, kun oma pää on kunnossa ja on oikeaa kunnioitusta ja lapsen arvostamista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun av:ta lukee niin tuntuu että koko pethe-elämä on yhtä taistoa ikävaiheesta toiseen, kun yhdestä selvitään niin uusi jo odottaa. :D

Itsellä ei lapsia

Samaa ihmettelen. Mulla on neljä lasta, eikä koskaan ole ollut tuollaista. Lapsilla ei ollut edes uhmaa. Nyt on kahdella teini-ikä menossa ja siltikin tullaan toimeen. Uskon, että tää on NIIN asennekysymys tämä lastenkasvatuskin.

Lisään tähän vielä, että meillä on aina keskusteltu asioista paljon. Miltä minusta tuntuu, jos teet noin ja noin ja lapset ovat ymmärtäneet ja korjanneet käytöstään. Huutaminen on maailman turhinta, sen olen neljän kanssa oppinut. Ja lapseni ovat upeita yksilöitä, jotka osaavat käyttäytyä. Pidän itseäni aika ankarana kasvattajana, joten eivät todellakaan ole kasvaneet pellossa.

Oma aika, rauhallisuus ja johdonmukaisuus, kehut kun joku onnistuu pienessäkin asiassa...olet selkeästi vaan väsynyt ja levon ja oman ajan tarpeessa. Ihailen kuitenkin miten jaksat pitää rajoista kiinni. Ethän luovuta, pärjäät hienosti vaikka varmasti hermoille käy jatkuva kitinä. Omaa aikaa asap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun av:ta lukee niin tuntuu että koko pethe-elämä on yhtä taistoa ikävaiheesta toiseen, kun yhdestä selvitään niin uusi jo odottaa. :D

Itsellä ei lapsia

Samaa ihmettelen. Mulla on neljä lasta, eikä koskaan ole ollut tuollaista. Lapsilla ei ollut edes uhmaa. Nyt on kahdella teini-ikä menossa ja siltikin tullaan toimeen. Uskon, että tää on NIIN asennekysymys tämä lastenkasvatuskin.

Niin on, se riippuu lapsen/lapsien asenteista.

Niin, jatkoinkin omaa vastaustani että keskustelemalla ollaan saatu myös lasten asenteet muuttumaan. Kaikkeen pystyy ihan helkutisti vaikuttamaan jo vauvasta. Ihmetyttikin joskus jossain ketjussa, kun pari naista sanoi, että suurin asia mihin törmäsi (eli olivat luulleet toisin) oli se, että lapsi on oma yksilönsä ja lapsella on oma luonne, johon ei pysty vaikuttamaan. Kyllä siihen pystyy ja paljon.

Ap ei vaan tajua. Taas tällainen case, valitettavasti. Täytyypä sanoa, että kommentoijilta on hyviä, viisaita ja toimivia näkemyksiä, niitä on ilo lueskella.

Juuh, sympatiaa ap. Mulla on reilu 5v ikäerolla lapset ( 7v ja 2v), ja varmasti pääsen vähemmällä käytännön asoissa kuin sinä (koska ekaluokkalainen on jo niin omatoiminen), mutta hänen kanssaan on sitten muut väännöt ja lisäksi näin kesällä pitää yrittää joka päivä sovitella yhteen taaperon (jolla jäätävä 2v uhma) ja ekaluokkalaisen viihdykettä. Että ei se iso ikäerokaan autuaaksi välttämättä tee.

Mutta komppaan tuota, että anna huutaa ja kiukutella ja pidä kiinni säännöistä, lue vaikka mielessäsi jotain mantraa. Jaksamista...toivottavasti saat omaa lomaa myös.

Olet ihana! Kiitos tästä! Mulla on siis aivan samat fiilikset! Mutta hei, me ollaan käyty jopa ammattiauttajilla kun mun mielestä noin meidän lapset ovat olleet kauhee työmaa ja olen epäillyt, että ne on jotenkin viallisia, koska siis kaikki kuvaamasi asiat tapahtuu myös meillä ja siihen ei ole auttanut rajat eikä rakkaus (TURHAUTTAVAA!) Mutta, ammattilaiset ovat sanoneet, että ei hätää, kaikki kuuluu asiaan, lapsien luonteet on mitä on ja niitä ei voi muuttaa, täytyisi itse vaan pysyä rauhallisena, johdonmukaisena ja positiivisena ja yrittää ymmärtää kehittymätöntä mieltä. No, siis mä oon ainakin ihan poikki kun mun pitää 100 kertaa päivässä miettiä, että miksi se pentu tekee noin tai näin ja huutaa tai kieltäytyy tekemästä jotain tms, ehkäpä sinäkin olet vain aikuiset oikeasti väsynyt? Voi kun pääsisin antamaan sulle voimahalin ja voitais kirota näitä lapsia hetki yhdessä, jaksettaisiin sitten paremmin taas ymmärtää niitä. (Voi jumalauta toi ruokahomma ärsyttää muuten eniten maailmassa.....)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä ja montako? Taidat olla loman ja levon tarpeessa. Käy yksin vaikka kävelyllä, se voi jo helpottaa. Tsemppiä!

3v.&5v.

Kaksi vain? Tsemppiä! Mä luulin aloituksen perusteella, että lapsia olisi neljä tai viisi :)

Vierailija kirjoitti:

Olet ihana! Kiitos tästä! Mulla on siis aivan samat fiilikset! Mutta hei, me ollaan käyty jopa ammattiauttajilla kun mun mielestä noin meidän lapset ovat olleet kauhee työmaa ja olen epäillyt, että ne on jotenkin viallisia, koska siis kaikki kuvaamasi asiat tapahtuu myös meillä ja siihen ei ole auttanut rajat eikä rakkaus (TURHAUTTAVAA!) Mutta, ammattilaiset ovat sanoneet, että ei hätää, kaikki kuuluu asiaan, lapsien luonteet on mitä on ja niitä ei voi muuttaa, täytyisi itse vaan pysyä rauhallisena, johdonmukaisena ja positiivisena ja yrittää ymmärtää kehittymätöntä mieltä. No, siis mä oon ainakin ihan poikki kun mun pitää 100 kertaa päivässä miettiä, että miksi se pentu tekee noin tai näin ja huutaa tai kieltäytyy tekemästä jotain tms, ehkäpä sinäkin olet vain aikuiset oikeasti väsynyt? Voi kun pääsisin antamaan sulle voimahalin ja voitais kirota näitä lapsia hetki yhdessä, jaksettaisiin sitten paremmin taas ymmärtää niitä. (Voi jumalauta toi ruokahomma ärsyttää muuten eniten maailmassa.....)

Kiitos! Virtuaalinen voimahali sinne =D

Kokeile joku päivä vaatteiden osalta sitä, että lapset saavat ottaa ihan mitkä vaatteet haluavat. Ei se niin väliä ole. Itse muistan yhden Linnanmäki-reissun kaverini pikkupojan kanssa. Pojan äiti oli lähtenyt jo varhain aamulla töihin ja isä oli antanut pojan laittaa lempivaatteet päälleen. Pojan päällä oli risaiset shortsit ja virttynyt paita. Hieman mietin, että nyt meitä sitten katsotaan Linnanmäellä pitkään ja ajatellaan, että siinä on hunsvottiäiti, kun ei huolehdi lapselleen kunnon vaatteita. Ja kyllä moni pitkään vilkaisikin, osaksi varmaan, koska minä itse olin tosi siististi pukeutunut. Mutta hauskaa oli. 

Paljonko nämä lapset kiroilevat?

Sori, pakko kysyä, en voi sietää paljon kiroilevia pienten lasten äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Paljonko nämä lapset kiroilevat?

Sori, pakko kysyä, en voi sietää paljon kiroilevia pienten lasten äitejä.

Kiitos tästä arvokkaasta tiedosta. Oliko sulla jotain muuta kuin oman mielipiteesi esille tuominen, niin tärkeä kuin se meille onkin.

En jaksa itse tapella uhmiksen kanssa ihan kaikesta, niin kyselen suoraa hänenkin mielipidettä ja neuvotellaan vähän. Ei tuollainen 3v mikään debiili ole, jos siltä kysyy, mitä se haluaisi syödä, niin sehän saattaa joskus osata vastata jotain järkevääkin. Jos vastaus on esim. Karkkia, niin sovitaan että sitä syödään myöhemmin/toiste, nyt syödään jotain kunnollista ruokaa. Jos ei mikään ehdotettu vaate kelpaa, tai ei saa itse valittua mieluista, sanon että ole sitten alasti, mutta muistat kai, että ulos/kauppaan/leikkipuistoon ei voi alasti lähteä, eli jos haluat jotain kivempaa puuhaa kuin kotona nuhjaaminen niin kipi kipi, ryysyt niskaan. Kyllä hermot palaa välillä, varsinkin tällai viimesillään ollessa, mutta auta armias kun erehtyy laskeutumaan sen uhmiksen tasolle ja kiukutella/huutaa, niin siitä se vasta vituiks meneekin koko touhu, kun vaan saa oltua mahdollisimman loogisena ja viilipyttynä niin helpomminhan ne asiat pakkaa sujumaan. Kyllä niistä ihan ihmisiä tulee vielä, sehän meinaa, että kiintymyssuhde on kunnossa kun kakara uskaltaa juonitella ja uhmata vanhempaa, tietää että äiti pistää rajat joita voi turvallisesti testata. Tsemppauksia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko nämä lapset kiroilevat?

Sori, pakko kysyä, en voi sietää paljon kiroilevia pienten lasten äitejä.

Kiitos tästä arvokkaasta tiedosta. Oliko sulla jotain muuta kuin oman mielipiteesi esille tuominen, niin tärkeä kuin se meille onkin.

Kysymys oli mielestäni erittäin hyvä ja kertova. Vastaus idiootin päästä. -sivustaseuraaja.

Vierailija kirjoitti:

tätä monet vanhemmat ei halua kuulla eikä hyväksyä, mutta enimmäkseen tuollaiset jatkuvat riitelyt voisi vähentää minimiin jos vanhemmat itse pysisivät rauhallisempina ja rennompina. kireä äiti tai isä saa lapsen kiukuttelemaan ja uhmaamaan vielä enemmän. Eli mahdollisimman paljon kannattaa jättää huomiotta sitä kiukuttelua ja pysytellä itse mahdollisimman rauhallisena turhien kiukuttelujen aikana. vaikeaa, mutta se kiukuttelu on huomion hakemista ja jos sillä ei pääse tavoiteltuun lopputulokseen, se vähenee.

ja ap:lle suosittelen kiireellisenä toimenpiteenä viikonloppua erossa perheestä, vaikka jossain kylpylässä. mies hoitakoon lapset sillä aikaa. sen jälkeen jaksaa taas paremmin. itse olen harrastanut näitä irtiottoja kerran-pari vuodessa jo monta vuotta, ja aina ne tekevät yhtä hyvää. lapset on nyt 9, 12 ja 14.

Huomasin itse saman, ja oli näin ihan pikkuvauvasta alkaen. Jotenkin vauvakin vaistoaa kiihtyneen sydämensykkeen tms, oli hermostunut kun itse olin. Meillä jossain vaiheessa talvipukemiset oli hankalia (2 v ja 4 v), kiukuttelua. Ne loppui kun itse rauhoituin, otettiin hommaan enemmän aikaa ja enemmän kehuja, meni taas ihan kivutta ja nopeasti. Samoin nuo kiukunpuuskat, niitä joskus tuli mutta kun itse otti ne huumorilla niin hyvin pärjättiin. Joskus tytön ison uhman jälkeen pohdittiin miehen kanssa nauru suussa, että onpa meillä voimakastahtoinen ja itsenäinen nuori nainen. Muttei sitä noin jaksa suhtautua jos itse on väsynyt ja on kehno olo. Mistä huono olosi johtuu?

En jaksanut lukea muuta kun aloituksen, mutta kuulostaa siltä, että olet kunnollisen irtioton tarpeessa.