En halua olla äiti enää!!!!!!!!!!!!!
En vaan jaksa enää!
Juuri kun vaikuttaa siltä että kyllä tämä tästä, kyllä näistä ihan ihmisiä tule niin ei, ei jumalauta, ei voi totella tai tehdä mitä pyytää/käskee.
Rajoja on, sääntöjä on, rakkautta on, johdonmukaisuutta on, ja silti joka helvetin päivä samat saatanan taistelut!
Saavat valita kahdesta eri vaatteesta mitkä ottavat, aivan vatun sama mitkä paidat/housut/sukat on vaihtoehtona niin ne on väärät.
Aivan sama mitä on aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi tai iltapalaksi niin pitäisi saada jotain muuta. Vaikka tortaina sit saisi mutä maanantaina vinkui niin ei maistu, pitää olla jotain muuta.
Joka kerta, vaikka ikinä eivät muuta saa. Sr on sitä mitä tarjotaan tai ei mitään.
Helvetinpersepaskasaatananperkele, jos nää jaksavat nyt jo uhmata joka helvetin päivä niin että must tuntuu eträ päädyn kohta suljetulle, niin millaista sitten on kun ovat teinejä!!!???
Ymmärrän kyllä miksi jotkut antavat muksuilleen periksi kaikessa.
En tiedä kauanko pysyn järjissäni kun koitan opettaa tottelemaan, ja että sääntöjä on.
Kommentit (179)
Poista vaihtoehdot. Tai anna valita vapaammin, vaikka ne vaatteet just. Mitä sillä on väliä, kunhan on vaatetta päällä.
Tämäkin päivä, miehelläni oli menoja heti kun pääsin töistä, hän säästi vähän aikaa ottamalla lapset mukaan bussilla sinne mihin oli menossa, söivät siellä jätskin kun odottivat minua, hain heidät, mentiin kotiin, kaikki hyvin.
Tein ruokaa, kun ruoka oli valmis 3-vuotias ei voinut syödä koska hän päätti että haluaa istua veljen paikalla. Itkuparkubyöööööäääääh, nojoo, söi omalla paikalla.
Olin luvannut että katsotaan tänään Frozen, joten ruuan jälkeen siirryimme kaikki sohvalle, leffa ja halit ja kuulumisten vaihtamista, mitä ovat tänään tehneet jne. Kaikki hyvin.
Leffan jälkeen iltapala. Emmäääää haluuuuuuuu totaaaaa!!!!!! No voivoi, sit oot ilman. Söivät.
Iltapesu lällättelyiden ja keskinäisten tappeluiden jälkeen. Sit alkaa äitiiiiiii, mä oon niiin väsy, en jaksa kävellä sänkyyn. Kun sänkyyn pääsee tyyny on väärä.
Joka helvetin päivä samat saatanan väännöt.
En halua edes jäädä lomalle, saankohan perua sen ja olla töissä vain?
Minkä ikäisiä ja montako? Taidat olla loman ja levon tarpeessa. Käy yksin vaikka kävelyllä, se voi jo helpottaa. Tsemppiä!
Ei tuo nyt kyllä kovin kummalliselta kuulosta, siis kamalan pahalta kiukuttelulta tai väännöltä. Ihan tavallista lapsiperhesäätöä.
Sinä olet liian väsynyt. Et jaksa ottaa lasten tunteita vastaan, vaan ne menevät ns. tunteisiin.
Ihan normimeininki. Kyllä se siitä! Tsemppiä. Jaksat kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Poista vaihtoehdot. Tai anna valita vapaammin, vaikka ne vaatteet just. Mitä sillä on väliä, kunhan on vaatetta päällä.
Molemmat koitettu. Vaikka näyttäisi kaikki paidat kaapista yksi in liian löysä ja toisessa liian pitkät hihat ja toisessa huono kuva ja ylsi liian hieno ja joku liian ruma ja ei tota ku se oli maanantaina. Sukat mitkä viime viikon ke olivat huippuhyviä ovat viikon päästä ihan kamalat. Kaikissa housuissa joku vika, vaikka kaikki ovat ihan hyviä. Pari vuotta jo jatkunut. Ollaan päädytty tähän valitse kahdesta-syysteemiin esikoisen kanssa, se on toimivin.
Mies jättäköön nyt joksikin aikaa menonsa. Ota irtiotto perheestä ja vietä itseksesi pitkä viikonloppu hotellissa.
Vierailija kirjoitti:
Ota irtiotto perheestä ja vietä itseksesi pitkä viikonloppu hotellissa.
Ja tee siitä tapa, 1-2 kuukauden välein, vaihtoehtoisesti viikonloppu kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ja montako? Taidat olla loman ja levon tarpeessa. Käy yksin vaikka kävelyllä, se voi jo helpottaa. Tsemppiä!
3v.&5v.
Jännä ei mulla vaan oo tuommoista vaikka oon 3 kanssa yksin.
Hae apua vanhemmuuteesi vaikka perhenlasta tms.
Ja koska joku tulee kuitenkin sanomaan että pitikö ihan kahta tehdä vaikkei pärjäis yhdenkään kanssa, niin sanon vaan että en tiennyt millaisia lapsia saan.
Esikoinrn oli todella hyväntuulinen, tyytyväinen ja helppo vauva, josta ei olisi ikinä voinut kuvitella että hän kehittää jo 2-vuotiaana niin törkeän uhman että kadutti että olimme jo ehtineet toisen tekemään.
Siis mikä ongelma sulla on kun kuitenkin saat ne tottelemaan? Marisee jotain että ei halua ruokaa, mutta syö silti, eli ongelma on se että ei sais mistään marista? En tiedä onko sellaista kersaa olemassakaan joka ei marisisi jostain, pahinta on ne jotka tekee sitä jatkuvasti kaikesta, eikä tottele mitään. Miksi sä teet niin ison numeron jostain noin pienistä marinoista? Kuitenkin terveet lapset? Asiat vois olla niin että mitään kivaa leffahetkeä ei ole, eikä muitakaan päivän mittaan olevia tunteja kun kukaan ei marise mistään.
Vierailija kirjoitti:
Jännä ei mulla vaan oo tuommoista vaikka oon 3 kanssa yksin.
Hae apua vanhemmuuteesi vaikka perhenlasta tms.
Jännää että lapsia on erilaisia!
Vierailija kirjoitti:
Ja koska joku tulee kuitenkin sanomaan että pitikö ihan kahta tehdä vaikkei pärjäis yhdenkään kanssa, niin sanon vaan että en tiennyt millaisia lapsia saan.
Esikoinrn oli todella hyväntuulinen, tyytyväinen ja helppo vauva, josta ei olisi ikinä voinut kuvitella että hän kehittää jo 2-vuotiaana niin törkeän uhman että kadutti että olimme jo ehtineet toisen tekemään.
Taas kerran yksi hyvä syy siihen että ei tee niitä kakaroita liian pienellä ikäerolla, tuollaista se sitten on. Kuvitellaan että pieni 1-2-vuotias tykkää kun saa perheeseen vauvan joka vie kaiken huomion, kun se nyt on tehty sun leikkikaveriksi, eipä se mitään osaa leikkiä, korkeintaan pilaa leikit.
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ongelma sulla on kun kuitenkin saat ne tottelemaan? Marisee jotain että ei halua ruokaa, mutta syö silti, eli ongelma on se että ei sais mistään marista? En tiedä onko sellaista kersaa olemassakaan joka ei marisisi jostain, pahinta on ne jotka tekee sitä jatkuvasti kaikesta, eikä tottele mitään. Miksi sä teet niin ison numeron jostain noin pienistä marinoista? Kuitenkin terveet lapset? Asiat vois olla niin että mitään kivaa leffahetkeä ei ole, eikä muitakaan päivän mittaan olevia tunteja kun kukaan ei marise mistään.
Voisivat edes joskus totella heti, tai edes kolmannen tai kymmenennen sanomisen jälkeen, eikä jatka puolta tuntia sitä marinaa ja vinkumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja koska joku tulee kuitenkin sanomaan että pitikö ihan kahta tehdä vaikkei pärjäis yhdenkään kanssa, niin sanon vaan että en tiennyt millaisia lapsia saan.
Esikoinrn oli todella hyväntuulinen, tyytyväinen ja helppo vauva, josta ei olisi ikinä voinut kuvitella että hän kehittää jo 2-vuotiaana niin törkeän uhman että kadutti että olimme jo ehtineet toisen tekemään.Taas kerran yksi hyvä syy siihen että ei tee niitä kakaroita liian pienellä ikäerolla, tuollaista se sitten on. Kuvitellaan että pieni 1-2-vuotias tykkää kun saa perheeseen vauvan joka vie kaiken huomion, kun se nyt on tehty sun leikkikaveriksi, eipä se mitään osaa leikkiä, korkeintaan pilaa leikit.
Tai sitten kun odottaa liian kauan käy niin kuin kaverilla, 6-vuotias oli niin mustasukkainen että yritti viedä vauvan roskikseen. Lapsia ei voi ikinä hankkia enemmän kuin 1 jos etsii jotain sopivaa ikäeroa.
Vierailija kirjoitti:
En vaan jaksa enää!
Juuri kun vaikuttaa siltä että kyllä tämä tästä, kyllä näistä ihan ihmisiä tule niin ei, ei jumalauta, ei voi totella tai tehdä mitä pyytää/käskee.
Rajoja on, sääntöjä on, rakkautta on, johdonmukaisuutta on, ja silti joka helvetin päivä samat saatanan taistelut!
Saavat valita kahdesta eri vaatteesta mitkä ottavat, aivan vatun sama mitkä paidat/housut/sukat on vaihtoehtona niin ne on väärät.
Aivan sama mitä on aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi tai iltapalaksi niin pitäisi saada jotain muuta. Vaikka tortaina sit saisi mutä maanantaina vinkui niin ei maistu, pitää olla jotain muuta.
Joka kerta, vaikka ikinä eivät muuta saa. Sr on sitä mitä tarjotaan tai ei mitään.
Helvetinpersepaskasaatananperkele, jos nää jaksavat nyt jo uhmata joka helvetin päivä niin että must tuntuu eträ päädyn kohta suljetulle, niin millaista sitten on kun ovat teinejä!!!???
Ymmärrän kyllä miksi jotkut antavat muksuilleen periksi kaikessa.
En tiedä kauanko pysyn järjissäni kun koitan opettaa tottelemaan, ja että sääntöjä on.
Järjestät ihan turhaan noita taistoja. Kesällä niin väliä ole mitä on päällä ja ruokasuunnitteluun voi ottaa lapset mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies jättäköön nyt joksikin aikaa menonsa. Ota irtiotto perheestä ja vietä itseksesi pitkä viikonloppu hotellissa.
Miehellä on nyt kesäloma, on päivät lasten kanssa, omia menoja iltaisin kerran viikossa. Osallistuu kyllä paljon. Illat on vain ihan tappoa kun olen kotona. Pyydän kohta pomolta että mulla olis loman jälkeen pelkästään iltavuoroja.
Jätä lapset miehelles. Parempi molemmille -lapset ja sinä.