Lue keskustelun säännöt.
En halua olla äiti enää!!!!!!!!!!!!!
19.07.2016 |
En vaan jaksa enää!
Juuri kun vaikuttaa siltä että kyllä tämä tästä, kyllä näistä ihan ihmisiä tule niin ei, ei jumalauta, ei voi totella tai tehdä mitä pyytää/käskee.
Rajoja on, sääntöjä on, rakkautta on, johdonmukaisuutta on, ja silti joka helvetin päivä samat saatanan taistelut!
Saavat valita kahdesta eri vaatteesta mitkä ottavat, aivan vatun sama mitkä paidat/housut/sukat on vaihtoehtona niin ne on väärät.
Aivan sama mitä on aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi tai iltapalaksi niin pitäisi saada jotain muuta. Vaikka tortaina sit saisi mutä maanantaina vinkui niin ei maistu, pitää olla jotain muuta.
Joka kerta, vaikka ikinä eivät muuta saa. Sr on sitä mitä tarjotaan tai ei mitään.
Helvetinpersepaskasaatananperkele, jos nää jaksavat nyt jo uhmata joka helvetin päivä niin että must tuntuu eträ päädyn kohta suljetulle, niin millaista sitten on kun ovat teinejä!!!???
Ymmärrän kyllä miksi jotkut antavat muksuilleen periksi kaikessa.
En tiedä kauanko pysyn järjissäni kun koitan opettaa tottelemaan, ja että sääntöjä on.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että se vika on sussa ja sun vouhkaamisessa.
Miksei meillä muilla ole tuollaista?
Monella muullakin meistä on tuollaista.
Se että sinulla ei ole, ei tarkoita että kenelläkään muullakaan ei ole. Ole onnellinen jos lapsesi eivät kitise ja riitele joka halvatun päivä ja kaikki sujuu teillä kuin tanssi. Tai vaihtoehtoisesti teilläkin kiukutellaan ja vouhkataan, mutta näköjään sinä pystyt lehmänhermoinesi asettumaan sen kaiken yläpuolelle. Monet muut eivät vaan pysty. Miksi siis pitää tulla hehkuttamaan sitä "paremmuuttaan" ihmisille jotka keskustelevat siitä millaista on kun oikeasti on välillä vaikeaa lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jumankekka. Onneksi ei ole lapsia.
Voi ap, sä taidat olla vaan väsynyt!
Ota loma lapsista hetkeksi, mene vaikka hotelliin yksin yöksi ja keksi itsellesi joku kiva harrastus mitä voisit tehdä pari kertaa viikossa, niin kyllä se siitä.
Ihan varmasti suurin osa äiteistä väsyy jos ei pääse koskaan hengähtämään kotikuvioista ja silloin tulee tuo tunne, että lapset ei tottele ja kitisee vaan. Hetken kun käy yksin levähtämässä, alkaa lapsetkin taas tuntua rakkailta kultamussukoilta, joiden seurassa haluaa olla.
Toinen hyvä keino on laskea rimaa. Ettei aina vaadi itseltään täydellistä suoritusta äitinä. Ja ettei yritä kontrolloida lapsia liikaa vaan pipejä tulee ja menee, eikä aina haittaa vaikka välillä olis mitä sattuu päällä. Entä se ruokapöydän paikka, jos siitä tulee itkua niin eikö sillä kertaa kaikki voi vaikka istua eri paikoilla kuin tavallisesti, ehkä joka asiaa ei kannata ottaa niin vakavasti.
Niinkuin joku aikaisemmassa kommentissa jo sanoi niin todellakin kannattaa valita taistelunsa ja antaa lapsille myös vähän omaa vapautta ja tilaa, eikä nipottaa joka asiasta. Tulee elmästä niin paljon helpompaa. Me nykyajan äidit vaadimme itseltämme ihan liikaa, kun oletamme että kaiken pitäis olla aina täydellistä.
Terv. 4 lapsen äiti jolla on 1-12v lapset
Ettei vain olisi tullut syötyä känkkäränkkäkeksejä aamupalaks :)
Joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap! Olen huomannut sen, että ne tuttavani joilla ei ole "vastaavia ongelmia" antavat lastensa riehua täysin vapaasti, joten älä välitä näistä täällä pätijöistä.
Esim. Tuttavani aina sanoo, että heidän lapset (6v ja 8v) ovat niin helppoja.
Olimme heidän kanssaan kylpylässä, jossa heidän lapset hyppivät altaan reunoilta veteen, juoksivat ja tappelivat. Uimisen jälkeen kävimme syömässä buffassa, jossa eivät syöneet kuin leipää ja vanhempi lapsi makasi pöydän alla. Ja nämä vanhemmat eivät sano mihinkään mitään, kylpylässäkin valvojan piti puuttua hyppimiseen.Ja ei siis ole mitenkään ainutkertainen tapaus.
Meillä ei ole "vastaavaa ongelmaa", lapset tottelevat normaalia puhetta, kun tietävät, miksi joissain tilanteissa toimitaan tietyllä tavalla.
Kotona kyllä saa tuulettaa tunteita. Olen sitä mieltä, että mun on äitinä kyettävä ottamaan vastaan lasten tunteiden purkaukset. Mutta ei mun tarvi alkaa vänkäämään eikä tappelemaan, vaikka lapset sitä tekee. Tosin ei mua edes ärsytä juurikaan se testaaminen, koska mä ymmärrän, minkä takia ne tekee sitä. Raja menee siinä, että kotona saa kokeilla rajoja ja näyttää tunteet koko kirjossaan, mutta kun ollaan jossain, missä on muitakin ihmisiä, pitää ne ottaa huomioon ja käyttäytyä asian mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttu tunne. Tekisi välillä mieli karata kotoa. Ihan turha täällä on ihmetellä, että miksi sitten teit lapsia, jos et jaksa niitä. Sitä ei voi mitenkään tietää etukäteen, että millaista se tulee olemaan. On niin tuurista kiinni että millainen luonne lapsella on. Toki kasvatuksella voi vaikuttaa asiaan, mutta usein todella hyväkin kasvatus vaikuttaa vasta kun lapsi on vähän isompi.
Olen aina halunnut monta lasta, mutta kyllä vaan itsekin olen yllättynyt kuinka raskasta lapsiperhe-elämä voi olla. Ja jos vähänkin menee parisuhteessa huonosti, (ninkuin hirveän usein siinä käy) niin sitten vasta raskasta onkin. Jokaisen pitäisi vaan yrittää löytää niitä apukeinoja, millä selviää pahimpien päivien ja aikojen läpi. Ja mikä kaikista tärkeintä, niin muistaa, että se aikuisen raskas arki on oman lapsen lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas :)
T:vela
Sinunko elämäsi se on täysin ongelmatonta?
En ole tuo vela, mutta epäilisin ettei kenekään elämä ole täysin ongelmatonta.
T. Vela, jonka tekisi usen mieli vaan luovutaa koko tämän elämän kanssa. Ja jonka tekisi mieli linkata ko. keskustelu veljelle, joka vaan valittaa ja valittaa lapsistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks asia, mikä on auttanu meillä, kun lapset on oikein uhmannu ja kokeillu. Mä oon ihan ääneen rauhallisesti selittäny lapselle, että sun tehtävä on kasvaa ja kehittyä, siihen kuuluu oman tahdon opettelu ja tunnistaminen, siihen kuuluu uhmaaminen ja kiukuttelu. Mun tehtävä on olla se aikuinen, joka kykenee kohtaamaan sun kanssa nämä tunteet ja tukemaan sua, mutta mun kuuluu myös asettaa sulle rajat, että sä voit kasvaa turvassa. En mä tiiä, kuinka paljon pieni lapsi siitä tajuaa, mutta itelle sen ääneen toteaminen ikään kuin konkretisoi sen, että jos kasvatus kaikkineen on haaste mulle vanhempana, ni kasvaminen kaikkine uusine tunteineen ja ympärillä oleva maailma on iso haaste lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Yks asia, mikä on auttanu meillä, kun lapset on oikein uhmannu ja kokeillu. Mä oon ihan ääneen rauhallisesti selittäny lapselle, että sun tehtävä on kasvaa ja kehittyä, siihen kuuluu oman tahdon opettelu ja tunnistaminen, siihen kuuluu uhmaaminen ja kiukuttelu. Mun tehtävä on olla se aikuinen, joka kykenee kohtaamaan sun kanssa nämä tunteet ja tukemaan sua, mutta mun kuuluu myös asettaa sulle rajat, että sä voit kasvaa turvassa. En mä tiiä, kuinka paljon pieni lapsi siitä tajuaa, mutta itelle sen ääneen toteaminen ikään kuin konkretisoi sen, että jos kasvatus kaikkineen on haaste mulle vanhempana, ni kasvaminen kaikkine uusine tunteineen ja ympärillä oleva maailma on iso haaste lapselle.
Tähän vielä sen verran, että vanhin oli ainakin helpottunu siitä, että se saa kasvaa ja opetella ja kokea, että oon kuitenkin se kallio, joka pysyy. Se on monesti jälkikäteenkin vähän kysyen todennu, että lastenhan kuuluu testata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapset päivähoidossa ja äiti töissä? Monesti näitä kiukutteluja tulee sen vuoksi, koska lapset joutuvat olemaan erossa elämänsä rakkaimmasta ihmisestä ja hakevat sitten huomiota kun siihen on mahdollisuus. Malttia vaan ja enemmän yhdessä tekemistä ja syliä. ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellistä kirjoitti:
Jep, tätä minäkin ihmettelen mm, että miksi lapset viedään kauppaan. Asun itse Ecuadorissa ja lapsia ei viedä kauppaan ruuhka-aikaan. Isät ja äidit käy silloin. Kun mennään kauppaan yhdessä, niin silloin on yleensä lauantai ja syödään samalla ulkona. Suomi on kummallinen maa.
Equador on kummallinen maa. Suomessa ei lapsia jätetä yksin kotiin, kun vanhemmat käyvät ruokakaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä kirjoitti:
Jep, tätä minäkin ihmettelen mm, että miksi lapset viedään kauppaan. Asun itse Ecuadorissa ja lapsia ei viedä kauppaan ruuhka-aikaan. Isät ja äidit käy silloin. Kun mennään kauppaan yhdessä, niin silloin on yleensä lauantai ja syödään samalla ulkona. Suomi on kummallinen maa.
Equador on kummallinen maa. Suomessa ei lapsia jätetä yksin kotiin, kun vanhemmat käyvät ruokakaupassa.
Ei jätetäkään yksin. Meillä kävi kaupassa vuorotellen toinen vanhempi ja toinen oli kotona lasten kanssa, tai viikolla minä kävin kaupassa pikaisesti ennen kuin hain lapset. Varsinkin hoidosta haettuna kauppaan vienti olisi meillä ollut tuskaa. Paljon paremmin meni kun mentiin suoraan kotiin, vähän aikaa huomiota lapsille ja sitten ne kotitoimet. Kyllä noita kiukkuja saa paljon vähemmäksi kun miettii asiat myös lasten kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vastailee vähän kaikkeen mitä nyt muistaa.
Se tuolijuttu esimerkiksi, meni niin että kun Maija vinkuu että haluaa istua Matin paikalla, niin kertankin Matti on kiltti veli ja sanoo okei, vaihdetaan vaan. Ajattelin etten puutu adiaan kun kerran hoitivat asian hienosti, mutta sitten Maija keksii että haluaa taas vaihtaa. Tässä vaiheessa ilmoitin että nyt riitti, ei voi pomppia edestakas kun nyt syödään.
Kauppaan ei mennä ruuhka-aikaan, vuorotyön hyviä puolia.... voi mennä maanantaina kymmeneltä aamupäivällä vaikka ja välttää pahimmat ruuhkat.
Myönnän olevani väsynyt, ja syynä ei oikeasti ole lapset, en vain jaksaisi väsyneenä yhtään ylimääräistä.
On eriasteista särkyä joka päivä ja välillä epäilen omaa mielenterveyttä, voiko oikeasti sattua näin paljon ilman varsinaista syytä.
Tai miten sen nyt sanoisi... endometrioosia epäillään, se selittäis aika paljon.
Näiden kierron mukaan vaihtelevien kipujen lisäksi olen kehittänyt luupiikin kantapäähän ja selässä on kaiken lisäksi nyt joku välilevy puristuksissa.
Fysiossa hoidetaan nyt selkää, jalat hoidetaan vähän myöhemmin, odotan että jossain vaiheessa pääsisin laparoskopiaan missä selviäisi onko kivut endon syytä, ja jos on niin pesäkkeitä voi ehkä kaapia pois.
Kierukka on ollut, ei poistanut kipuja.
Tottelemisesta. En vaadi että ovat robotteja mutta en jaksa sitä että joka päivä väännetään samoista asioista, ja jos joskus osaankin ennakoida ja väistää jonkun tappelun niin jompikumpi keksii aina jotain muuta mistä vääntää.
Kun viitenä päivänä olen pyrkinyt pysymään rauhallisena, kertomaan että tuntuu pahalta kun tulee riitaa kaikesta, yrittänyt sanoittaa tunteet kun ovat väsyneita ja siksi kitisevät tai suuttuvat tai tappelevat jne, niin kuudentena menee hermot kun mikään ei toimi.
Nyt on taas mennyt pari päivää paremmin. Ollaan nyt kylppärissä, molemmat omassa pikkuammeessa puhaltamadsa saippuakuplia. Sitä ennen halittiin sohvalla ja katottiin Pikku Kakkosta vähän aikaa ruuan jälkeen.
Kyllä tämä tästä. Kiitos vertaistuesta.
Niin tuttua, ap! Meillä lapset alakoululaisia ja erityisyyttä diagnosoitu. Ei kukaan tätä kokematon tajua mitä helvettiä on joka ikinen päivä vääntää ihan samoista asioista, saada päällensä sitä kelpaamattomuutta ja olla koko ajan, siis ihan koko ajan vieressä ohjaamassa.
Mutta ei ne sitä ilkeyttään tee. Ovat niin rakkaita vaikka hermo menee.
Tsemppiä ap <3
Joo se on se paskempi puoli, että niistä tenavista tulee elinikäinen riesa. Kannattaa ottaa selvää mihin ryhdytään, ennen kuin niitä mukeloita tehdään. Itse en ikinä lapsia ole halunnut ja kun näen kavereideni "lapsiperhehelvettejä", niin tunnen helpotusta koska tuo ei ole minun juttuni alkuunkaan. Heille silti vanhemmuus sopii ja hyvä niin. Lapset ansaitsevat hyvät vanhemmat, koska he eivät ole syyllisiä olemassaoloonsa.
Tätäkö ap halusi?Että kaikki lapsettomat naukuu että joo en tee ikinä lapsia kun se on
vain ja ainoastaan ihan noin kauheeta.
Että iteppä läksit ja koita pärjätä,onneksi mulla ei ole tuollaisia elinikäisiä
riesoja!
Joo hyvä.
Kuulostaa ap niin tutulta,tuollaisia lapset ovat.
Paskaa on elämä lapsiperheillä.
Kakarat on hirveitä.
Vois lopettaa äitinä olemisen kun ne vaan tappelee...
Tappelisko ne vaikka siksi kun sinä istut nokka kiinni näytössä etkä ole niiden kanssa?
Ole läsnä ja touhua ja pistä se puhelin pois.
Vierailija kirjoitti:
Tätäkö ap halusi?Että kaikki lapsettomat naukuu että joo en tee ikinä lapsia kun se on
vain ja ainoastaan ihan noin kauheeta.
Että iteppä läksit ja koita pärjätä,onneksi mulla ei ole tuollaisia elinikäisiä
riesoja!Joo hyvä.
Kuulostaa ap niin tutulta,tuollaisia lapset ovat.
Paskaa on elämä lapsiperheillä.
Kakarat on hirveitä.
Vois lopettaa äitinä olemisen kun ne vaan tappelee...Tappelisko ne vaikka siksi kun sinä istut nokka kiinni näytössä etkä ole niiden kanssa?
Ole läsnä ja touhua ja pistä se puhelin pois.
En ole paljon puhelimella, aloituksen tein kun lapset olivat nukahtaneet, ja vastauksia olen pääosin kirjoittanut hiljaisina hetkinä töissä.
Mitä minä halusin? Kuulla etten ole ainoa jolla välillä menee hermot totaalisesti, kuulla että lapset tosiaan osaavat olla hankalia vaikka kuinka yrittä kasvattaa, kuulla että en ole täysin epäonnistunut paska. Tämän sain, ja se on tärkeintä.
Joskus helpottaa kun saa pääsyellä höyryjä, edes verbaalisesti kun ei ole nyrkkeilysäkkiä kotona. Nyt lapset jo nukkuu, tänään oli todella hyvä ilta. Nyt menen itsekin nukkumaan.
Tänne palstalle kertyy yltiönegatiivisia ihmisiä. Aina on jotain valittamista, ja näillä ihmisillä olisi sitä ihan elämäntilanteesta riippumatta. Jos ollaan parisuhteessa valitetaan toisen tavoista: täyttää tiskikoneen väärin, laittaa lapselle väärät vaatteet, siivoaa väärin. Paras oli raivo siitä, että jättää partakarvat lavuaariin parranajon jälkeen - hirveää!!! Jos on lapsia, lapset ovat kiukkuisia, vaativat liikaa. Töissä on kauheita työkavereita, työ on tylsää. Sinkkuna kaikki potentiaaliset deittikumppanit on hirveitä, sinkkuuskin on kamalaa. Kyllä täytyy olla aika hirveää elää tuollaisen pään sisällä, onneksi samanlaista elämää elävistä suurin osa kykenee olemaan onnellisempia.