Lue keskustelun säännöt.
En halua olla äiti enää!!!!!!!!!!!!!
19.07.2016 |
En vaan jaksa enää!
Juuri kun vaikuttaa siltä että kyllä tämä tästä, kyllä näistä ihan ihmisiä tule niin ei, ei jumalauta, ei voi totella tai tehdä mitä pyytää/käskee.
Rajoja on, sääntöjä on, rakkautta on, johdonmukaisuutta on, ja silti joka helvetin päivä samat saatanan taistelut!
Saavat valita kahdesta eri vaatteesta mitkä ottavat, aivan vatun sama mitkä paidat/housut/sukat on vaihtoehtona niin ne on väärät.
Aivan sama mitä on aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi tai iltapalaksi niin pitäisi saada jotain muuta. Vaikka tortaina sit saisi mutä maanantaina vinkui niin ei maistu, pitää olla jotain muuta.
Joka kerta, vaikka ikinä eivät muuta saa. Sr on sitä mitä tarjotaan tai ei mitään.
Helvetinpersepaskasaatananperkele, jos nää jaksavat nyt jo uhmata joka helvetin päivä niin että must tuntuu eträ päädyn kohta suljetulle, niin millaista sitten on kun ovat teinejä!!!???
Ymmärrän kyllä miksi jotkut antavat muksuilleen periksi kaikessa.
En tiedä kauanko pysyn järjissäni kun koitan opettaa tottelemaan, ja että sääntöjä on.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Jännä ei mulla vaan oo tuommoista vaikka oon 3 kanssa yksin.
Hae apua vanhemmuuteesi vaikka perhenlasta tms.
Sä oot vaan niin loistava kasvattaja, ja geenitkin on lapsillas ihan huiput. Ap on niin nolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ollut jo 27 vuotta äiti ja melkein yh koko ajan. Kauankos sinä ap? Mä alan kyllä jo väsymään, kun teini taantuu laiskuuttaan, mutta lohduttavaa, että pari vuotta enää:)
Minunpa äitini on ollut äiti jo yli 50 vuoden ajan.
Täällä on toinenkin äiti, joka on loman tarpeessa. Aion palata siis töihin hoitovapaalta, jotta saan omaa ajateltavaa ja aikuisia ympärilleni. Ja olishan se ihanaa, jos omat lapset olis kaikki esikoisen tavoin perineet isänsä lauhkean luonteen, mutta ei. Toinen aloitti uhmansa 2-vuotiaana, jatkuu yhä (nyt 5 v.) ja kuopus vasta alkaa käynnistellään koneitaan siihen suuntaan. Muutama vuosi olisi siis vielä edessäpäin, mutta ei tässä auta kuin jatkaa taistelua. En lapsiani vaihtaisi silti mihinkään, mutta välillä tekis mieli mennä metsään huutamaan, että jaksaa taas vääntää. Tsemppiä!
Sellaista se on lasten kanssa. Meillä lapset uhmaa välillä enemmän välillä vähemmän.
5v ja 8v tappelevat eniten keskenään. Vanhempi keksinyt uuden leikin jollain lelulla ja tottakai nuorempi haluaa leikkiä just sillä samalla lelulla just sillä samalla sekunnilla. Nuorempi haluaisi möllöttää videoita tai piirrettyjä jatkuvasti ja sitten suuttuu kun kielletään. Sitten hirveä huuto ja kitinä siitä. Vanhempi kitisee aina (siis oikeasti JOKA KERTA) kauppaan lähdöstä. Huutaa ja raivoaa välillä puolikin tuntia. Kavereiden kanssa pitäisi hengata suurin piirtein 24/7 ja suuttuu kun käsketään olemaan joskus ihan vaan kotona.
Sitten tavan 2v, jolle riittää raivarin syyksi se, että ei saanut juoda muumimukista koska se on pesussa. Ei halua potalle, ei vaihdeta vaippaa, ei suostu pukemaan/syömään ja sykkyä pitäs saada koko ajan, sykkyäsykkyäSYKKYÄ!!
Yhteen väliin olin aivan poikki, halusin vain hautautua johonkin hiljaiseen koloon viikoksi ihan yksin. Sitten päätin etten jaksa enää stressata. Tarkoin valitsen taistot joihin lähden mukaan ja jos pinna meinaa kiristyä päivällä liikaa, miehen tullessa töistä kotiin annan hälle ohjat ja sanon, että nyt mä meen ulos. Rauhotun yksinäni pihalla kymmenen minuuttia. Sekin jo helpottaa ja sisälle mennessä tilanne on jo rauhoittunut.
Ja myös se kuuluisa oma aika auttaa paljon. Jos edes kerran viikkoon pariksi tunniksi pääsee pois kotoa helpottaa paljon. :)
Oletko sä ihan normaali? Kuulostaa pelottavalta! Ei meillä ikinä ollut tuollaista. Provo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tuo pikkulasten kiukuttelu on pientä siihen verrattuna kun ne kakarat tulee teini-ikään, sit vasta alkaa se kunnon vääntö niiden kanssa.Onneks on ohi tuo kaikki.Jos nyt tietäisin miten rankkaa kaikki on en tekis lapsia vaikka ovatkin maailman rakkaimmat, kyl siihen menikin 25v.Onnee vaan!
Vierailija kirjoitti:
Kun av:ta lukee niin tuntuu että koko pethe-elämä on yhtä taistoa ikävaiheesta toiseen, kun yhdestä selvitään niin uusi jo odottaa. :D
Itsellä ei lapsia
Sanoo hän, joka ei ole saanut hankituksi sitä ensimmäistäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu että se vika on sussa ja sun vouhkaamisessa.
Miksei meillä muilla ole tuollaista?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on toinenkin äiti, joka on loman tarpeessa. Aion palata siis töihin hoitovapaalta, jotta saan omaa ajateltavaa ja aikuisia ympärilleni. Ja olishan se ihanaa, jos omat lapset olis kaikki esikoisen tavoin perineet isänsä lauhkean luonteen, mutta ei. Toinen aloitti uhmansa 2-vuotiaana, jatkuu yhä (nyt 5 v.) ja kuopus vasta alkaa käynnistellään koneitaan siihen suuntaan. Muutama vuosi olisi siis vielä edessäpäin, mutta ei tässä auta kuin jatkaa taistelua. En lapsiani vaihtaisi silti mihinkään, mutta välillä tekis mieli mennä metsään huutamaan, että jaksaa taas vääntää. Tsemppiä!
Ei uhman kanssa taistella. Väärä asenne taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta tuntuu että se vika on sussa ja sun vouhkaamisessa.
Miksei meillä muilla ole tuollaista?
Ai sä puhut koko muun maailman puolesta? =D
Veikkaan, että tässä on sama vika kuin helv*tin monissa muissa (suomalaisissa) perheissä. Äiti on järjetön tiukkapipo ja narisee/huutaa kaikesta. Totta hemmetissä niistä muksuista silloin kasvaa riitapukareita :D Jos siis tilanne on tämä, niin opettele ottamaan rennosti. Lopeta huutaminen, nalkututs, tiukkapipoisuus, liika kurinpito (tottakai säännöt on oltava. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos lapsi tekee jotain vahingossa, tai miksei tahallaankin väärin, niin siitä tarvitsisi heti rangaista.). Lapsen rankaiseminen nyt muutenkin on melko huonoa kasvatusta. Oikea oppiseen kasvatukseen kuuluu näyttää lapselle oman esimerkin avulla miten kuuluisi elää/toimia/käyttäytyä.
Toki en tiedä onko tilanne tämä teidän perheessä. Valitettavan useita tämmösiä tapauksia olen kuitenkin nähnyt, joten katso ihan vaikka varmuuden vuoksi sinne peiliin, onko sinussa itsessäsi jotain muutettavaa asian parantamiseksi. Ja tottakai, perheen yhteiset aktiviteetit ei ole pahasta.
Mutta joo. Mikä minä olen neuvomaan. Itsehän sinun pitäisi osata sumplia nämä asiat, kun perheellinen olet :D Lapset nyt on muutenkin melko usein enemmän tai vähemmän uhmakkaita, joten siinä varmaan osa syy asiaan. Ota lomaa. Laita kersat päiväkotiin. Opi ottamaan rennosti omalla ajallasi, sekä muksujen läsnäollessa. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologiaa. kirjoitti:
Veikkaan, että tässä on sama vika kuin helv*tin monissa muissa (suomalaisissa) perheissä. Äiti on järjetön tiukkapipo ja narisee/huutaa kaikesta. Totta hemmetissä niistä muksuista silloin kasvaa riitapukareita :D Jos siis tilanne on tämä, niin opettele ottamaan rennosti. Lopeta huutaminen, nalkututs, tiukkapipoisuus, liika kurinpito (tottakai säännöt on oltava. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos lapsi tekee jotain vahingossa, tai miksei tahallaankin väärin, niin siitä tarvitsisi heti rangaista.). Lapsen rankaiseminen nyt muutenkin on melko huonoa kasvatusta. Oikea oppiseen kasvatukseen kuuluu näyttää lapselle oman esimerkin avulla miten kuuluisi elää/toimia/käyttäytyä.
Toki en tiedä onko tilanne tämä teidän perheessä. Valitettavan useita tämmösiä tapauksia olen kuitenkin nähnyt, joten katso ihan vaikka varmuuden vuoksi sinne peiliin, onko sinussa itsessäsi jotain muutettavaa asian parantamiseksi. Ja tottakai, perheen yhteiset aktiviteetit ei ole pahasta.
Mutta joo. Mikä minä olen neuvomaan. Itsehän sinun pitäisi osata sumplia nämä asiat, kun perheellinen olet :D Lapset nyt on muutenkin melko usein enemmän tai vähemmän uhmakkaita, joten siinä varmaan osa syy asiaan. Ota lomaa. Laita kersat päiväkotiin. Opi ottamaan rennosti omalla ajallasi, sekä muksujen läsnäollessa. Tsemppiä.
Ihanaa pätemistä
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa. kirjoitti:
Veikkaan, että tässä on sama vika kuin helv*tin monissa muissa (suomalaisissa) perheissä. Äiti on järjetön tiukkapipo ja narisee/huutaa kaikesta. Totta hemmetissä niistä muksuista silloin kasvaa riitapukareita :D Jos siis tilanne on tämä, niin opettele ottamaan rennosti. Lopeta huutaminen, nalkututs, tiukkapipoisuus, liika kurinpito (tottakai säännöt on oltava. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos lapsi tekee jotain vahingossa, tai miksei tahallaankin väärin, niin siitä tarvitsisi heti rangaista.). Lapsen rankaiseminen nyt muutenkin on melko huonoa kasvatusta. Oikea oppiseen kasvatukseen kuuluu näyttää lapselle oman esimerkin avulla miten kuuluisi elää/toimia/käyttäytyä.
Toki en tiedä onko tilanne tämä teidän perheessä. Valitettavan useita tämmösiä tapauksia olen kuitenkin nähnyt, joten katso ihan vaikka varmuuden vuoksi sinne peiliin, onko sinussa itsessäsi jotain muutettavaa asian parantamiseksi. Ja tottakai, perheen yhteiset aktiviteetit ei ole pahasta.
Mutta joo. Mikä minä olen neuvomaan. Itsehän sinun pitäisi osata sumplia nämä asiat, kun perheellinen olet :D Lapset nyt on muutenkin melko usein enemmän tai vähemmän uhmakkaita, joten siinä varmaan osa syy asiaan. Ota lomaa. Laita kersat päiväkotiin. Opi ottamaan rennosti omalla ajallasi, sekä muksujen läsnäollessa. Tsemppiä.
Ihanaa pätemistä <3
Oletan että olet ap. Kuten arvelinkin, vika on sinussa. Johan sen tuosta asiattomasta palautteestasi huomasikin :D En käsittääkseni pätenyt, vaan yritin olla objetkiivinen ja avulias, vaikka viestin aloitus saattoikin vaikuttaa provolta. Ensin pitäisi kasvaa aikuiseksi (mentaali kapasiteetiltaan tässä tapauksessa) ennen kuin alkaa itse niitä lapsia tekemään :D Toivon onnea ja menestystä tulevaisuuteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykologiaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologiaa. kirjoitti:
Veikkaan, että tässä on sama vika kuin helv*tin monissa muissa (suomalaisissa) perheissä. Äiti on järjetön tiukkapipo ja narisee/huutaa kaikesta. Totta hemmetissä niistä muksuista silloin kasvaa riitapukareita :D Jos siis tilanne on tämä, niin opettele ottamaan rennosti. Lopeta huutaminen, nalkututs, tiukkapipoisuus, liika kurinpito (tottakai säännöt on oltava. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jos lapsi tekee jotain vahingossa, tai miksei tahallaankin väärin, niin siitä tarvitsisi heti rangaista.). Lapsen rankaiseminen nyt muutenkin on melko huonoa kasvatusta. Oikea oppiseen kasvatukseen kuuluu näyttää lapselle oman esimerkin avulla miten kuuluisi elää/toimia/käyttäytyä.
Toki en tiedä onko tilanne tämä teidän perheessä. Valitettavan useita tämmösiä tapauksia olen kuitenkin nähnyt, joten katso ihan vaikka varmuuden vuoksi sinne peiliin, onko sinussa itsessäsi jotain muutettavaa asian parantamiseksi. Ja tottakai, perheen yhteiset aktiviteetit ei ole pahasta.
Mutta joo. Mikä minä olen neuvomaan. Itsehän sinun pitäisi osata sumplia nämä asiat, kun perheellinen olet :D Lapset nyt on muutenkin melko usein enemmän tai vähemmän uhmakkaita, joten siinä varmaan osa syy asiaan. Ota lomaa. Laita kersat päiväkotiin. Opi ottamaan rennosti omalla ajallasi, sekä muksujen läsnäollessa. Tsemppiä.
Ihanaa pätemistä <3
Oletan että olet ap. Kuten arvelinkin, vika on sinussa. Johan sen tuosta asiattomasta palautteestasi huomasikin :D En käsittääkseni pätenyt, vaan yritin olla objetkiivinen ja avulias, vaikka viestin aloitus saattoikin vaikuttaa provolta. Ensin pitäisi kasvaa aikuiseksi (mentaali kapasiteetiltaan tässä tapauksessa) ennen kuin alkaa itse niitä lapsia tekemään :D Toivon onnea ja menestystä tulevaisuuteesi.
Ja jatkat vain
Et vissiin huomannut jo aloituksesta että mulla on tänään ihan helvetin huono päivä, johon tuollaiset "näin se yleensä menee"-jutut (mitkä ei nyt.pidä paikkansa vaikket sitä usko) ja "kyl sun ite pitäs tietää miten ratkaista tää sulla se perhe on" ei auta yhtään koska vitutuskäyrä on ollut huipussaan.
Mmene nyt kiillottamaan kuviteltua kultamitaliasi jonka voitit näpäyttämällä keskustelijaa aihe vapaalla.
Mulla on kans välillä sama mielentila - kaikki lasten tekemiset ärsyttää ja arjesta tulee vaan suorittamista. Töistä en aina haluais lähtee kotiin ku "joutuu" hakemaan lapset. Sitte selviää joten kuten illasta 2- ja 3-vuotiaiden kanssa (mies omissa hommissaan), ja ku lapset menee nukkumaan niin on tosi syyllinen olo ja paha mieli ku ei OMIEN LASTEN kanssa ole mukava olla.
Mulla ei oo todellakaan vaativat lapset, oikeastaan ne on kaksi helppohoitoisinta lasta jotka oon tavannut. Mutta joskus sitä vaan ei kerta kaikkiaan jaksa, eikä tarvitsekaan. Yleensä tarvitsen 3-5 psykologilla käyntiä "huonosta vaiheesta" pääsemiseen. Toisinaan taas sossun naiset käy kerran viikossa kotona juttelemassa ja auttamassa lasten kanssa. Sä oot mahtava äiti sun lapsille, kaikista paras, mutta yksin ei tarvitse pärjätä! Luin kommentin jossa kolmen lapsen äiti sanoo kaiken menevän hyvin, mutta ei kaikilla meistä homma mene niin. :) lastenneuvolan kautta saa varmasti yhteyden psykologiin jos tuntuu että se olisi hyvä/kokeilunarvoinen vaihtoehto.
Mun mielestä on tosi hieno juttu että oot jaksanu pitää rajoja ja sääntöjä yllä vaikka oot varmasti itse tosi väsynyt! Joskus kannattais ehkä kuitenkin joustaa ihan oman mielenterveyden vuoksi.
Oon muuten huomannut, että aina sen jälkeen kun oma olo helpottaa ja kärsivällisyys palaa normaalille tasolle alkaa lasten kiukuttelu vähentyä ja yhdessä tekemisen ilo palata. Perheen hyvinvointi lähtee siis ainakin meillä äidistä, joten mun pitää ensisijaisesti pitää huolta itsestä niin että jaksan huolehtia muista.
Tsemppiä sulle!
Kyllä se helpottaa 15-vuoden päästä!
Vierailija kirjoitti:
Pingottajilla on aina vaikeaa.
Joo, on se helpompaa antaa lapselle periksi kaikessa eikä vaatia käytöstapoja tai tottelemista. Yhteiskunta kiittää vapaan kasvatuksen kannattajia.
Sinunko elämäsi se on täysin ongelmatonta?