Lue keskustelun säännöt.
En halua olla äiti enää!!!!!!!!!!!!!
19.07.2016 |
En vaan jaksa enää!
Juuri kun vaikuttaa siltä että kyllä tämä tästä, kyllä näistä ihan ihmisiä tule niin ei, ei jumalauta, ei voi totella tai tehdä mitä pyytää/käskee.
Rajoja on, sääntöjä on, rakkautta on, johdonmukaisuutta on, ja silti joka helvetin päivä samat saatanan taistelut!
Saavat valita kahdesta eri vaatteesta mitkä ottavat, aivan vatun sama mitkä paidat/housut/sukat on vaihtoehtona niin ne on väärät.
Aivan sama mitä on aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi tai iltapalaksi niin pitäisi saada jotain muuta. Vaikka tortaina sit saisi mutä maanantaina vinkui niin ei maistu, pitää olla jotain muuta.
Joka kerta, vaikka ikinä eivät muuta saa. Sr on sitä mitä tarjotaan tai ei mitään.
Helvetinpersepaskasaatananperkele, jos nää jaksavat nyt jo uhmata joka helvetin päivä niin että must tuntuu eträ päädyn kohta suljetulle, niin millaista sitten on kun ovat teinejä!!!???
Ymmärrän kyllä miksi jotkut antavat muksuilleen periksi kaikessa.
En tiedä kauanko pysyn järjissäni kun koitan opettaa tottelemaan, ja että sääntöjä on.
Kommentit (179)
Laita lapset päiväkotiin sun loman ajaksi ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sillä on edes väliä jos kakarat riskaa. On meilläkin väärä tyyny, väärin voideltu leipä, väärät vaatteet, väärän värinen lautanen, mutta mitä väliä? Antaa lasten riskata ja kiukuta. Ei se mua ärsytä. En vastaa mitään ja oon vaan rauhallisena. Kyllä ne aikansa jaksaa riskata kunnes luovuttaa. Aikansa kutakin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on edes väliä jos kakarat riskaa. On meilläkin väärä tyyny, väärin voideltu leipä, väärät vaatteet, väärän värinen lautanen, mutta mitä väliä? Antaa lasten riskata ja kiukuta. Ei se mua ärsytä. En vastaa mitään ja oon vaan rauhallisena. Kyllä ne aikansa jaksaa riskata kunnes luovuttaa. Aikansa kutakin.
Minä en vain ole niin rauhallinen ja odotan/toivon että lapsille joskus menisi perille että kuuluu totella eikä joka asiasta voi vääntää riitaa koska en vain jaksa kuunnella enää vinkumista joka hiton asiasta.
Kun av:ta lukee niin tuntuu että koko pethe-elämä on yhtä taistoa ikävaiheesta toiseen, kun yhdestä selvitään niin uusi jo odottaa. :D
Itsellä ei lapsia
Vierailija kirjoitti:
Mä jos olisin tän alotuksen tehnyt niin olisin jo saanu paskat niskaan. Mutta ei tämä rinsessa 😂😂
Anonyymina kun kirjoittaa niin toiset tunnistaa sua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo om vaihe, menee ohi. Olin varma yhteen aikaan, että olen pilannut kiltin lapseni jotenkin. Väännettiin kuukausi-3 kk ja ohi meni, mutta ei saa tinkiä säännöistä
Isojen äiti kirjoitti:
Tuo om vaihe, menee ohi. Olin varma yhteen aikaan, että olen pilannut kiltin lapseni jotenkin. Väännettiin kuukausi-3 kk ja ohi meni, mutta ei saa tinkiä säännöistä
Esikoisen kaa ollaan väännetty jo kolme vuotta, nuori on vähän hitaampi vissiin ja aloittelee kunnolla nyt vasta, esikoinen aloitti jo hurmaavana kaksivuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on edes väliä jos kakarat riskaa. On meilläkin väärä tyyny, väärin voideltu leipä, väärät vaatteet, väärän värinen lautanen, mutta mitä väliä? Antaa lasten riskata ja kiukuta. Ei se mua ärsytä. En vastaa mitään ja oon vaan rauhallisena. Kyllä ne aikansa jaksaa riskata kunnes luovuttaa. Aikansa kutakin.
Minä en vain ole niin rauhallinen ja odotan/toivon että lapsille joskus menisi perille että kuuluu totella eikä joka asiasta voi vääntää riitaa koska en vain jaksa kuunnella enää vinkumista joka hiton asiasta.
Jep, jep. No se oli varmaan tiedossa jo sillon kun lapsia aloitte tekemään, että on erittäin suuri mahdollisuus että se lapsi ei aina tottele ja se myös joskus riskaa ja kiukuttelee.
Lapsesi ovat nyt pahimmassa marina- ja tappeluiässä, mutta voin lohduttaa, että viimeistään parin vuoden päästä helpottaa.
Hienosti olet jaksanut ja mitä ilmeisimmin saanut auktoriteetin lastesi silmissä, mutta toiset ihmiset kestävät enemmän tuollaista kuin toiset, etkä sinä taida kuulua siihen lehmänhermoiseen mamma-ihmistyyppiin, joten tiedosta ja hyväksy se, sekä toimi sen mukaisesti.
Eli: et ole sitä harvinaista naistyyppiä, joka saa energiaa mammailusta ja pyörii tappelevienkin lasten keskellä seesteisenä ja hymy huulilla selvittämässä riitoja samalla kun odottaa uunissa olevien pullien paistuvan valmiiksi.
Siispä: ota niin paljon omaa aikaa ja lapsivapaata kuin mahdollista. Aina, kun pystyt.
Teet mitä mieli tekee tai olet vain yksin, ystävien kanssa jne.
Tarvitset sen, se auttaa sinua jaksamaan nykyistä elämänvaihettasi ja olemaan parempi äiti, ihminen ja kumppani.
Voit paremmin, kun teet sen ja hellit itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jos olisin tän alotuksen tehnyt niin olisin jo saanu paskat niskaan. Mutta ei tämä rinsessa 😂😂
Anonyymina kun kirjoittaa niin toiset tunnistaa sua?
Kyllä tulee heti niin naurettavaa kuraa, että ei ole tosikaan. Mutta kas kun ei tämä kirjoittaja saa. Missä viipyy Kasvata niitä -huutelijat?
Anna ne kaks pois ja tee kaks uutta tilalle eri miehen kanssa. Jos sitten onnistuis. Ellei sitten ole sun luonnetta perineet. Sitten sun täytyy adoptoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ovat nyt pahimmassa marina- ja tappeluiässä, mutta voin lohduttaa, että viimeistään parin vuoden päästä helpottaa.
Hienosti olet jaksanut ja mitä ilmeisimmin saanut auktoriteetin lastesi silmissä, mutta toiset ihmiset kestävät enemmän tuollaista kuin toiset, etkä sinä taida kuulua siihen lehmänhermoiseen mamma-ihmistyyppiin, joten tiedosta ja hyväksy se, sekä toimi sen mukaisesti.
Eli: et ole sitä harvinaista naistyyppiä, joka saa energiaa mammailusta ja pyörii tappelevienkin lasten keskellä seesteisenä ja hymy huulilla selvittämässä riitoja samalla kun odottaa uunissa olevien pullien paistuvan valmiiksi.
Siispä: ota niin paljon omaa aikaa ja lapsivapaata kuin mahdollista. Aina, kun pystyt.
Teet mitä mieli tekee tai olet vain yksin, ystävien kanssa jne.Tarvitset sen, se auttaa sinua jaksamaan nykyistä elämänvaihettasi ja olemaan parempi äiti, ihminen ja kumppani.
Voit paremmin, kun teet sen ja hellit itseäsi.
Kiitos, sait mut hymyilemään =)
Vierailija kirjoitti:
Anna ne kaks pois ja tee kaks uutta tilalle eri miehen kanssa. Jos sitten onnistuis. Ellei sitten ole sun luonnetta perineet. Sitten sun täytyy adoptoida.
Juuei, en siirrä näitä geenejä enää eteenpäin enkä varmaan tällä luonteella mikä lapsillekin periytyi pääsisi adoptioseulan läpi.
Avioero ja erakoksi syvimpään metsään, siinä voisi olla tulevaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on edes väliä jos kakarat riskaa. On meilläkin väärä tyyny, väärin voideltu leipä, väärät vaatteet, väärän värinen lautanen, mutta mitä väliä? Antaa lasten riskata ja kiukuta. Ei se mua ärsytä. En vastaa mitään ja oon vaan rauhallisena. Kyllä ne aikansa jaksaa riskata kunnes luovuttaa. Aikansa kutakin.
Minä en vain ole niin rauhallinen ja odotan/toivon että lapsille joskus menisi perille että kuuluu totella eikä joka asiasta voi vääntää riitaa koska en vain jaksa kuunnella enää vinkumista joka hiton asiasta.
Jep, jep. No se oli varmaan tiedossa jo sillon kun lapsia aloitte tekemään, että on erittäin suuri mahdollisuus että se lapsi ei aina tottele ja se myös joskus riskaa ja kiukuttelee.
Voin rehellisesti myöntää että olin niin saatanan lapsellinen että kuvittelin että tekemällä hyvän työn kasvatuksellisesti niin välttyisi tällaisilta taistoilta =D ja kun se esikoinen tosiaan oli niin tyytyväinen ja suloinen ja hurmasi kaikkia, ja kuviteltiin miehen kanssa että juu, kyllä me osataan, hyvin sujuu.....
En ollut uskaltanut.ajatellakaan että saisin pikkukopioita itsestäni, koska pakko myöntää, en ole minäkään helppo lapsi (enkä varsinkaan teini.......) ollut......
Miksi ihmiset hankkivat lapsia, ja sitten valittavatkin että en jaksakaan. Luuleeko ihmiset että lapsiperhe-elämä on jotenkin mutkatonta? Kuulostavat ihan perus uhmaikäisiltä kakaroilta.
Voi.. ihanaa kun on muitakin samassa tilanteessa! mä niin ymmärrän sua. täällä myös 3 ja 5 vuotiaat ja päivästä toiseen yhtä kaaosta ja taistelua. ikinä ei oo ruoka sitä mitä pitäis, aina on väärät kengät tai tiukka pipo ;) jnejne..
pahinta on,kun saan omaa aikaa ja lapset mummolassa, siellä ei ukki komenna vaan heti kun pikkuisen on lapsilla kulmat kurtussa, ukki hyppää vaikka voltin,jos näin on pyydetty.
eli peppu eellä puuhun sen oman ajan kanssa, kun joka mummolareissukerran jälkeen aloitetaan alusta. kotona on säännöt. aikuinen päättää. jnejne ja se halvatun käninä joka asiasta.
mut tän on jo oppinut ja lasken tuhanteen aina kun lapset tulossa kotiin, vaikka parinkin tunnin vierailulta -saati yökylästä.
ukille ei voi sanoa asiasta kun mököttää sitten kuukausia,ei sano ees terve.. jos on jotain asiaa, pistää lapset väliin,tyyliin "sano äidillesi että..." vaikka olisin samassa huoneessa.. joten se on poissuljettu vahtoehto.
enkä myöskään halua etteikö lapset saisi rakkaiden isovanhempien kanssa aikaansa viettää.. kunhan kasvavat vielä, ymmärtävät selvemmin, että säännöt on erilaisia eri paikoissa ja tilanne tasaantuu. Näin kävi esikoisenkin kanssa. Mutta piiiitkiä hermoja tää kysyy (ja välillä ne katkeaa kyllä).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sillä on edes väliä jos kakarat riskaa. On meilläkin väärä tyyny, väärin voideltu leipä, väärät vaatteet, väärän värinen lautanen, mutta mitä väliä? Antaa lasten riskata ja kiukuta. Ei se mua ärsytä. En vastaa mitään ja oon vaan rauhallisena. Kyllä ne aikansa jaksaa riskata kunnes luovuttaa. Aikansa kutakin.
Minä en vain ole niin rauhallinen ja odotan/toivon että lapsille joskus menisi perille että kuuluu totella eikä joka asiasta voi vääntää riitaa koska en vain jaksa kuunnella enää vinkumista joka hiton asiasta.
Jep, jep. No se oli varmaan tiedossa jo sillon kun lapsia aloitte tekemään, että on erittäin suuri mahdollisuus että se lapsi ei aina tottele ja se myös joskus riskaa ja kiukuttelee.
Voin rehellisesti myöntää että olin niin saatanan lapsellinen että kuvittelin että tekemällä hyvän työn kasvatuksellisesti niin välttyisi tällaisilta taistoilta =D ja kun se esikoinen tosiaan oli niin tyytyväinen ja suloinen ja hurmasi kaikkia, ja kuviteltiin miehen kanssa että juu, kyllä me osataan, hyvin sujuu.....
En ollut uskaltanut.ajatellakaan että saisin pikkukopioita itsestäni, koska pakko myöntää, en ole minäkään helppo lapsi (enkä varsinkaan teini.......) ollut......
Minäkin sain kopioita itsestäni. Olin lapsena hankala luonne. Nyt on samoja piirteitä omissa lapsissani. Mutta sitten taas ymmärrän niitä paremmin koska tiedän muistelemalla omaa lapsuuttani, mikä niitä milloinkin ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Voi.. ihanaa kun on muitakin samassa tilanteessa! mä niin ymmärrän sua. täällä myös 3 ja 5 vuotiaat ja päivästä toiseen yhtä kaaosta ja taistelua. ikinä ei oo ruoka sitä mitä pitäis, aina on väärät kengät tai tiukka pipo ;) jnejne..
pahinta on,kun saan omaa aikaa ja lapset mummolassa, siellä ei ukki komenna vaan heti kun pikkuisen on lapsilla kulmat kurtussa, ukki hyppää vaikka voltin,jos näin on pyydetty.
eli peppu eellä puuhun sen oman ajan kanssa, kun joka mummolareissukerran jälkeen aloitetaan alusta. kotona on säännöt. aikuinen päättää. jnejne ja se halvatun käninä joka asiasta.
mut tän on jo oppinut ja lasken tuhanteen aina kun lapset tulossa kotiin, vaikka parinkin tunnin vierailulta -saati yökylästä.
ukille ei voi sanoa asiasta kun mököttää sitten kuukausia,ei sano ees terve.. jos on jotain asiaa, pistää lapset väliin,tyyliin "sano äidillesi että..." vaikka olisin samassa huoneessa.. joten se on poissuljettu vahtoehto.enkä myöskään halua etteikö lapset saisi rakkaiden isovanhempien kanssa aikaansa viettää.. kunhan kasvavat vielä, ymmärtävät selvemmin, että säännöt on erilaisia eri paikoissa ja tilanne tasaantuu. Näin kävi esikoisenkin kanssa. Mutta piiiitkiä hermoja tää kysyy (ja välillä ne katkeaa kyllä).
Ei hitto, meillä ihan sama tilanne miehen vanhempien kanssa =D Ihania ihmisiä kyllä, ja ottavat lapset mielellään mutta aina pitää miettiä onko se oma aika sen arvoista että kitistään kahta kauheammin kun tullaan kotiin =D
Melkein yh koko ajan? Miten ollaan melkein yh? Ja kauanko ap on ollut äiti vai yh vai melkein yh vai häh? Joo nyt eii oo mun paras päivä mut en saa oikeasti mitään irti viestistäsi.