Lopetin miehen etsimisen. Kertokaa "onnistumistarinoita"?

Aina ei harrastukset ja muu aktiivinen elämä ole ratkaisu kumppanin löytämiseen ikävä kyllä. Tuurin kauppaa se vain on usein.

Joillakin esim. itsellä harrastukset ja työt on niin oman sukupuolen valtaisia, että ei niissä piireissä kehenkään vahingossakaan tutustu.

Opiskelupiireissä tutustuu omalta näkökannaltani paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin työelämässä.

Sitten taas deittipalstat pullottaa 95% ei niin tasapainoista porukkaa mitä itse toivoo. Ja ne hyvät ei halua tai kehtaa käyttää netin palstoja.

Kuinka kauan pitää sitten olla yksin, että tietää mitä on yksinäisyys ja kelpaamattomuus. Mä olen ollut vasta reilun vuoden ilman seksiä ja läheisyyttä. Välillä ahdistaa ja paljon, mietin noita asioita joka päivä. Voisin sanoa, että olen jo luovuttanut vaikka en ole missään vaiheessa etsinytkään. Aika harvoin missään lenkkipolulla tai kirjastossa syntyy mitään kontakteja.

t. kelpaamaton mies

En tiedä. Mikä miehiä kiinnostaa irtosuhteissa? Miksi ne ei meitä kunnollisia naisia kiinnosta, vaan haluamme parisuhteen? Näin voidaan tehdä sekin päätelmä, että osa näihin suostuvista naisista on b-luokkaa, mutta onko sekin miehille se ja sama kunhan johonkin uuteen rakoon pääsee taas tuuppaamaan?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Mikä miehiä kiinnostaa irtosuhteissa? Miksi ne ei meitä kunnollisia naisia kiinnosta, vaan haluamme parisuhteen? Näin voidaan tehdä sekin päätelmä, että osa näihin suostuvista naisista on b-luokkaa, mutta onko sekin miehille se ja sama kunhan johonkin uuteen rakoon pääsee taas tuuppaamaan?

Mitä tuohon nyt sanoisi. Netissä tapaamistani palveluista riippumatta naisista 80% ei hae parisuhdetta vaikka ei etsi "seksi seuraa".

Joten kyllä niitä parisuhde pelkoisia naisiakin on maailma täynnä.

Kysymykseesi ei varmaan löydy vastausta mutta jollekkin se "rakoon tuuppaaminen" varmaan on prioriteetti listalla kärkipäässä

No minä en ollut etsimässä mitään kun olin vasta 1,5kk sitten jättänyt edellisen, muuttanut siis erilleen 6 vuoden suhteesta, ikää itsellä oli 23v silloin. Mutta kaverillani oli haku päällä ja hän pyysi minua etsimään itselleen miehen Suomi24:stä. Itse pidin kaikkia netti ym treffipalveluja humpuukina mutta suostuin läpällä etsimään kaverille miestä. Sitä varten oli tehtävä oma "profiili" että pääsi kunnolla selaamaan. Mitään tietojani ikää ja sukupuolta lukuunottamatta en tietenkään profiiliin laittanut. Mutta sitten kävikin niin että yksi profiili kolahti itseeni kuin salama kirkkaalta taivaalta. Pitkän pohdinnan jälkeen (kuukausi) oli pakko uskaltaa ja kehdata laittaa viesti ja siitä viestistä on nyt 3,5 vuotta, yhdessä asuttu reilu vuosi. Kyseessä oli täysin erilainen mies mitä ikinä olin ajatellut, itseäni nuorempi, täysin kokematon ujo poikanen, mutta jokin vaan kolahti heti sen kuvan nähtyäni profiileitä selaillessa. 

Minä en ole koskaan etsinyt parisuhdetta ja olen onnellinen. Älä elä muiden kautta. Siihen tulee aina pettymään. Tee elämästäsi omannäköinen ja elä sitä. Odotukset yleensä kannattaa suunnata muuhun, kuin toisiin ihmisiin. Koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja siksi elämää on turha suunnitella eteenpäin. Monet elävät koko elämänsä odottaen seuraavaa "askelta", eikä siinä välissä oikeasti elä ensinkään.

M26

Kliseistä mutta totta: vasta kun osaat nauttia elämästäsi yksin, alat vetää ihmisiä puoleesi. Minulle kävi näin. Etsin miestä joka paikasta. Iltaisin kieriskelin itsesäälissä yksinäisessä asunnossani ja uneksin kaiken parantavasta rakkaudesta. Etsin siis pelastajaa omalle yksinäisyydelleni, jotta voisin ammentaa onnea itseeni toisesta ihmisestä. Ei se käy niin.

Aloin tehdä asioita, jotka toivat minulle iloa, jotka käsittelivät intohimojani. Lähdin vapaaehtoistyöhön Keski-Afrikkaan, aloin harrastaa taidetta, retkeilin yksin ja ystävieni kanssa. Aloin vahvistua, hyväksyä sen, että yksinkin voi olla hienoa ja että pärjään ja iloitsen elämästä ilman kumppaniakin.

En todellakaan jäänyt kotiin, vaan kävin paikoissa, joissa tapaa ihmisiä, mutta päällimmäisenä ei ollut enää ajatus unelmien kumppanista, johon ripustautua ja siten tulla onnelliseksi.

Tyytyväisyys, ilo ja seesteisyys ilmeisesti säteili minusta, sillä yhtäkkiä positiivisia, fiksuja miehiä alkoi lähestyä minua monesta paikasta. Tajusin, että aiempi etsimiseni näkyi ulospäin ja säteili negatiivista energiaa. Miehet eivät halunneet ripustautujaa, olla kohteita suunnattoman suurille toiveille ja odotuksille.

Tapasin nykyisen aviomieheni eräässä kulttuuritapahtumassa, jossa olin töissä. Juttelin heti avoimesti hänen kanssaan, vaikka en ollut häntä erityisesti etsinyt. Hän vaan käveli eteeni. Kaikki oli hyväntuulista ja luontevaa. Ei suuria odotuksia tai itsetutkiskelua, ei hermoilua, ei pelaamista. Vuoden päästä olimme naimisissa.

Kumppani siis todellakin voi löytyä parhaiten juuri silloin kun lopettaa etsimisen, kunhan ei jää kotiin. Zen ja jousiammunnan taito: "osut maaliin vasta, kun et enää välitä, osutko vai et".

En ole ikinä etsinyt miehiä eikä minulla ole siitä tyhjä olo. Varmaan molemmat hirveitä kokemuksia; sekä etsiminen että tyhjä olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin etsimisen ja jäin käytännössä katsoen täysin vaille mitään mieskontakteja ellei töitä ja kaupan kassoja lasketa. Minua eivät miehet ole koskaan lähestyneet muualla kuin yökerhoissa tai tinderissä. Ja nuo kummatkin ovat sellaisia paikkoja, josta en halua/usko miestä löytäväni enkä löytänytkään.

Jos olisit mies tuo olisi aivan tavallista. Lisäksi jos et kuulu top 10% miehistä myös lähestymiset yökerhoissa ja Tindereissä jäävät tapahtumatta. Eli sinun osaltasi elelet top 10% miesten maailmaa. Tavallisten miesten maailmasta et tiedä mitään. Te naiset jätätte niin suuren osan vastakkaisesta sukupuolesta täysin huomioimatta.

t. mies

Mutta minä olen nainen ja nyt tuloksena on se, että olen ikääntyvä vanhapiika, joka ei saanut miestä & perhettä ja kelpasi "parhaimpina" vuosinaan korkeintaan seksiseuraksi miehille. Eivät nimittäin minua ne yökerhoissa lähestyvät miehet minusta vaimoa etsineet vaan yhden illan juttua. Tinderissä miehet eivät aloittaneet keskusteluja juuri yhtään ja itse aloittamani kuihtuivat/miehet eivät vastanneet.

No, onneksi olen muutoin tyytyväinen ja elämässäni on tärkeämpiäkin asioita, mutta ei tästä onnistumistarinaa saa väännettyä. Uskoisin silti, että olen onnistunut välttämään katkeruuden vaikka omakaan aktiivisuuteni ei tuottanut tulosta ja nykyinen onnellisuuskaan ei vedäkään miehiä puoleensa kuten usein huhutaan käyvän ;D

Aivan. Aivan. Entäpä jos et olisi kelvannut edes seksiseuraksikaan? Se on tavallista miehen elämää. Ette te naiset tiedä yksinäisyydestä tai kelpaamattomuudesta yhtään mitään.

t. mies

Tulipa paha olo, kiitos kommentistasi. Ei tänne kannata avautua elämän kipeimmistä asioista kuten omasta kelpaamattomuudestaan naisena kun saa osakseen vähättelyä (täälläkin) miehiltä.

Kun juuri kerskailette että vientiä on riittänyt, mutta pikkumaisuuksien vuoksi ei vain 'natsaillut'. Entäpä jos olisitte aivan yksin, kelpaamaton kelpaamattomuudessa. Ilman mitään huomiota vastakkaiselta sukupuolelta missään tilanteessa.

Kuulkaa te naiset. Teillä menee hyvin. Te ette tiedä yksinäisyydestä ja kelpaamattomuudesta mitään.

Onko se vientiä kun mies tulee yökerhossa klo 03 kysymään, että "haluatko lähteä nussimaan?"

On.

Sama kuin kysyisit pultsarilta, onko se tuloja kun raadat 2000€/kk palkan eteen, että saat maksettua vuokraa ja ostettua ruokaa. Että jos tienaisit 5000€ niin sitten vasta olisi jotain, vasta se lasketaan yhtään miksikään. Kyllä minä pienipalkkainen tiedät yhtä paljon kurjuudesta kuin sinä pultsari.

-Eri.

Eli kaikille miehillekin on kysyntää, koska ihan varmasti he kelpaavat jonkun tarpeiden tyydytykseen. Hampaaton pulimummo voi kelpuuttaa kakkaleikkeihin, homomiehille kelpaa heteromieskin jne. Mutta miksi kukaan haluaisi olla jonkun tarpeiden tyydytyksen väline, vähän kuin vessanpönttö, johon tehdään tarpeet ja siinä se?

Ei ole onnistumistarinaa, harmi. Olen 36v, seurustellut elämässäni 4 miehen kanssa joista viimeisen kanssa asuttiin yhdessä 5v ja oltiin kihloissakin. Mies perui häät. Vientiä olisi ollut 20-vuotiaana, sen jälkeen ei. Eron jälkeen olen tapaillut yhtä miestä. Noin puolilla käymistäni treffeistä mies ei halua nähdä uudestaan. Tapailumies lopetti kun tunsikin yhtäkkiä olonsa tyhjäksi. Viimeiset 2v ovat olleet miesrintamalla surkeita. Vuoden etsin enemmän, siis tinderiä, s24, yksi kuukaudimaksullinenkin sivusto josta tämä tapailumies löytyi. Siellä miehet olivat enemmän ok mutta ne oli nopeasti käyty läpi. Nyt lopetin etsinnän enkä sen jälkeen ole törmännyt yhtään mihinkään miehiin. Ystävien kautta miehiä en ole koskaan tavannut, tällä hetkellä työpaikallaan ei ole potentiaalinen. Mieskontaktini ovat kauppojen kassat. Miehet eivät todellakaan tule iskemään. Olen normaalipainoinen mutta pitäisi olla vielä laihempi. Vaikka tuskin ulkonäkö auttaisi, nuorena olin hoikka eikä se miesmenestystä parantanut. Olin täysin ilman miestapailuja ikävuodet 24-28.

Vierailija kirjoitti:

Kliseistä mutta totta: vasta kun osaat nauttia elämästäsi yksin, alat vetää ihmisiä puoleesi. Minulle kävi näin. Etsin miestä joka paikasta. Iltaisin kieriskelin itsesäälissä yksinäisessä asunnossani ja uneksin kaiken parantavasta rakkaudesta. Etsin siis pelastajaa omalle yksinäisyydelleni, jotta voisin ammentaa onnea itseeni toisesta ihmisestä. Ei se käy niin.

Aloin tehdä asioita, jotka toivat minulle iloa, jotka käsittelivät intohimojani. Lähdin vapaaehtoistyöhön Keski-Afrikkaan, aloin harrastaa taidetta, retkeilin yksin ja ystävieni kanssa. Aloin vahvistua, hyväksyä sen, että yksinkin voi olla hienoa ja että pärjään ja iloitsen elämästä ilman kumppaniakin.

En todellakaan jäänyt kotiin, vaan kävin paikoissa, joissa tapaa ihmisiä, mutta päällimmäisenä ei ollut enää ajatus unelmien kumppanista, johon ripustautua ja siten tulla onnelliseksi.

Tyytyväisyys, ilo ja seesteisyys ilmeisesti säteili minusta, sillä yhtäkkiä positiivisia, fiksuja miehiä alkoi lähestyä minua monesta paikasta. Tajusin, että aiempi etsimiseni näkyi ulospäin ja säteili negatiivista energiaa. Miehet eivät halunneet ripustautujaa, olla kohteita suunnattoman suurille toiveille ja odotuksille.

Tapasin nykyisen aviomieheni eräässä kulttuuritapahtumassa, jossa olin töissä. Juttelin heti avoimesti hänen kanssaan, vaikka en ollut häntä erityisesti etsinyt. Hän vaan käveli eteeni. Kaikki oli hyväntuulista ja luontevaa. Ei suuria odotuksia tai itsetutkiskelua, ei hermoilua, ei pelaamista. Vuoden päästä olimme naimisissa.

Kumppani siis todellakin voi löytyä parhaiten juuri silloin kun lopettaa etsimisen, kunhan ei jää kotiin. Zen ja jousiammunnan taito: "osut maaliin vasta, kun et enää välitä, osutko vai et".

Ei silti kannata olla niin harhainen, että varmuudella tietää joskus löytävänsä miehen kun "säteilee riittävästi onnellisuutta ja etsimättömyyttä".

Nimim. jo vuosikausia tyytyväinen, ei edelleenkään miestä. Mutta omalla kohdalla vikana onkin muu kuin asenne, eli ts. ulkonäkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin etsimisen ja jäin käytännössä katsoen täysin vaille mitään mieskontakteja ellei töitä ja kaupan kassoja lasketa. Minua eivät miehet ole koskaan lähestyneet muualla kuin yökerhoissa tai tinderissä. Ja nuo kummatkin ovat sellaisia paikkoja, josta en halua/usko miestä löytäväni enkä löytänytkään.

Jos olisit mies tuo olisi aivan tavallista. Lisäksi jos et kuulu top 10% miehistä myös lähestymiset yökerhoissa ja Tindereissä jäävät tapahtumatta. Eli sinun osaltasi elelet top 10% miesten maailmaa. Tavallisten miesten maailmasta et tiedä mitään. Te naiset jätätte niin suuren osan vastakkaisesta sukupuolesta täysin huomioimatta.

t. mies

Mutta minä olen nainen ja nyt tuloksena on se, että olen ikääntyvä vanhapiika, joka ei saanut miestä & perhettä ja kelpasi "parhaimpina" vuosinaan korkeintaan seksiseuraksi miehille. Eivät nimittäin minua ne yökerhoissa lähestyvät miehet minusta vaimoa etsineet vaan yhden illan juttua. Tinderissä miehet eivät aloittaneet keskusteluja juuri yhtään ja itse aloittamani kuihtuivat/miehet eivät vastanneet.

No, onneksi olen muutoin tyytyväinen ja elämässäni on tärkeämpiäkin asioita, mutta ei tästä onnistumistarinaa saa väännettyä. Uskoisin silti, että olen onnistunut välttämään katkeruuden vaikka omakaan aktiivisuuteni ei tuottanut tulosta ja nykyinen onnellisuuskaan ei vedäkään miehiä puoleensa kuten usein huhutaan käyvän ;D

Aivan. Aivan. Entäpä jos et olisi kelvannut edes seksiseuraksikaan? Se on tavallista miehen elämää. Ette te naiset tiedä yksinäisyydestä tai kelpaamattomuudesta yhtään mitään.

t. mies

Tulipa paha olo, kiitos kommentistasi. Ei tänne kannata avautua elämän kipeimmistä asioista kuten omasta kelpaamattomuudestaan naisena kun saa osakseen vähättelyä (täälläkin) miehiltä.

Kun juuri kerskailette että vientiä on riittänyt, mutta pikkumaisuuksien vuoksi ei vain 'natsaillut'. Entäpä jos olisitte aivan yksin, kelpaamaton kelpaamattomuudessa. Ilman mitään huomiota vastakkaiselta sukupuolelta missään tilanteessa.

Kuulkaa te naiset. Teillä menee hyvin. Te ette tiedä yksinäisyydestä ja kelpaamattomuudesta mitään.

Onko se vientiä kun mies tulee yökerhossa klo 03 kysymään, että "haluatko lähteä nussimaan?"

On.

Sama kuin kysyisit pultsarilta, onko se tuloja kun raadat 2000€/kk palkan eteen, että saat maksettua vuokraa ja ostettua ruokaa. Että jos tienaisit 5000€ niin sitten vasta olisi jotain, vasta se lasketaan yhtään miksikään. Kyllä minä pienipalkkainen tiedät yhtä paljon kurjuudesta kuin sinä pultsari.

-Eri.

Eli kaikille miehillekin on kysyntää, koska ihan varmasti he kelpaavat jonkun tarpeiden tyydytykseen. Hampaaton pulimummo voi kelpuuttaa kakkaleikkeihin, homomiehille kelpaa heteromieskin jne. Mutta miksi kukaan haluaisi olla jonkun tarpeiden tyydytyksen väline, vähän kuin vessanpönttö, johon tehdään tarpeet ja siinä se?

Eli se mies joka tuli yökerhossa kysymään, oli rinnastettavissa hampaattomaan pulimummoon? Tajuatko kuinka etuoikeutettu sinun pitää olla, että voit näin ajatella? Et tietenkään.

Kysymys kuului, että onko se vientiä. Sitä se kirjaimellisesti on. En tietenkään varmaksi asiaksi tiedä, mutta en usko että tuota keskusteluun vastannutta, naisille kelpaamatonta miestä on lähestytty, pulimummojen tai muitten toimesta, edes kakkaleikkeihin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole onnistumistarinaa, harmi. Olen 36v, seurustellut elämässäni 4 miehen kanssa joista viimeisen kanssa asuttiin yhdessä 5v ja oltiin kihloissakin. Mies perui häät. Vientiä olisi ollut 20-vuotiaana, sen jälkeen ei. Eron jälkeen olen tapaillut yhtä miestä. Noin puolilla käymistäni treffeistä mies ei halua nähdä uudestaan. Tapailumies lopetti kun tunsikin yhtäkkiä olonsa tyhjäksi. Viimeiset 2v ovat olleet miesrintamalla surkeita. Vuoden etsin enemmän, siis tinderiä, s24, yksi kuukaudimaksullinenkin sivusto josta tämä tapailumies löytyi. Siellä miehet olivat enemmän ok mutta ne oli nopeasti käyty läpi. Nyt lopetin etsinnän enkä sen jälkeen ole törmännyt yhtään mihinkään miehiin. Ystävien kautta miehiä en ole koskaan tavannut, tällä hetkellä työpaikallaan ei ole potentiaalinen. Mieskontaktini ovat kauppojen kassat. Miehet eivät todellakaan tule iskemään. Olen normaalipainoinen mutta pitäisi olla vielä laihempi. Vaikka tuskin ulkonäkö auttaisi, nuorena olin hoikka eikä se miesmenestystä parantanut. Olin täysin ilman miestapailuja ikävuodet 24-28.

Olen itse sitä myös miettinyt, että kannattaisiko oikeasti laihduttaa? Mitat jo 57/166, mutta mm. yksi parin vuoden takainen tapailtu mies kommentoi, että kiinteämpänä olisin kuumempi. Normaalipaino kun on miehille muutoinkin nykyaikana liian läski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole onnistumistarinaa, harmi. Olen 36v, seurustellut elämässäni 4 miehen kanssa joista viimeisen kanssa asuttiin yhdessä 5v ja oltiin kihloissakin. Mies perui häät. Vientiä olisi ollut 20-vuotiaana, sen jälkeen ei. Eron jälkeen olen tapaillut yhtä miestä. Noin puolilla käymistäni treffeistä mies ei halua nähdä uudestaan. Tapailumies lopetti kun tunsikin yhtäkkiä olonsa tyhjäksi. Viimeiset 2v ovat olleet miesrintamalla surkeita. Vuoden etsin enemmän, siis tinderiä, s24, yksi kuukaudimaksullinenkin sivusto josta tämä tapailumies löytyi. Siellä miehet olivat enemmän ok mutta ne oli nopeasti käyty läpi. Nyt lopetin etsinnän enkä sen jälkeen ole törmännyt yhtään mihinkään miehiin. Ystävien kautta miehiä en ole koskaan tavannut, tällä hetkellä työpaikallaan ei ole potentiaalinen. Mieskontaktini ovat kauppojen kassat. Miehet eivät todellakaan tule iskemään. Olen normaalipainoinen mutta pitäisi olla vielä laihempi. Vaikka tuskin ulkonäkö auttaisi, nuorena olin hoikka eikä se miesmenestystä parantanut. Olin täysin ilman miestapailuja ikävuodet 24-28.

Olen itse sitä myös miettinyt, että kannattaisiko oikeasti laihduttaa? Mitat jo 57/166, mutta mm. yksi parin vuoden takainen tapailtu mies kommentoi, että kiinteämpänä olisin kuumempi. Normaalipaino kun on miehille muutoinkin nykyaikana liian läski.

Pikemminkin kiinteyttää, eli treenillä lihaksia alle, jos sinulle on sanottu noin. 

t. Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole onnistumistarinaa, harmi. Olen 36v, seurustellut elämässäni 4 miehen kanssa joista viimeisen kanssa asuttiin yhdessä 5v ja oltiin kihloissakin. Mies perui häät. Vientiä olisi ollut 20-vuotiaana, sen jälkeen ei. Eron jälkeen olen tapaillut yhtä miestä. Noin puolilla käymistäni treffeistä mies ei halua nähdä uudestaan. Tapailumies lopetti kun tunsikin yhtäkkiä olonsa tyhjäksi. Viimeiset 2v ovat olleet miesrintamalla surkeita. Vuoden etsin enemmän, siis tinderiä, s24, yksi kuukaudimaksullinenkin sivusto josta tämä tapailumies löytyi. Siellä miehet olivat enemmän ok mutta ne oli nopeasti käyty läpi. Nyt lopetin etsinnän enkä sen jälkeen ole törmännyt yhtään mihinkään miehiin. Ystävien kautta miehiä en ole koskaan tavannut, tällä hetkellä työpaikallaan ei ole potentiaalinen. Mieskontaktini ovat kauppojen kassat. Miehet eivät todellakaan tule iskemään. Olen normaalipainoinen mutta pitäisi olla vielä laihempi. Vaikka tuskin ulkonäkö auttaisi, nuorena olin hoikka eikä se miesmenestystä parantanut. Olin täysin ilman miestapailuja ikävuodet 24-28.

Olen itse sitä myös miettinyt, että kannattaisiko oikeasti laihduttaa? Mitat jo 57/166, mutta mm. yksi parin vuoden takainen tapailtu mies kommentoi, että kiinteämpänä olisin kuumempi. Normaalipaino kun on miehille muutoinkin nykyaikana liian läski.

Pikemminkin kiinteyttää, eli treenillä lihaksia alle, jos sinulle on sanottu noin. 

t. Mies

En tiedä miten voisin yrittää vielä kiinteyttää kun kävin jo tuolloin (ja käyn edelleen) salilla 2-3 krt viikossa. Vain raskaita koko kehon liikkeitä. Ei minulla lihaksia ole kun en ole bulkkausmielessä käynyt salilla, vaan kehoni on luonnostaan "löllö" :/ Mitat: 97-65-98. Ruokavalio on suht puhdas, juon paljon vettä ja herkuttelen n. kerran kahdessa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole onnistumistarinaa, harmi. Olen 36v, seurustellut elämässäni 4 miehen kanssa joista viimeisen kanssa asuttiin yhdessä 5v ja oltiin kihloissakin. Mies perui häät. Vientiä olisi ollut 20-vuotiaana, sen jälkeen ei. Eron jälkeen olen tapaillut yhtä miestä. Noin puolilla käymistäni treffeistä mies ei halua nähdä uudestaan. Tapailumies lopetti kun tunsikin yhtäkkiä olonsa tyhjäksi. Viimeiset 2v ovat olleet miesrintamalla surkeita. Vuoden etsin enemmän, siis tinderiä, s24, yksi kuukaudimaksullinenkin sivusto josta tämä tapailumies löytyi. Siellä miehet olivat enemmän ok mutta ne oli nopeasti käyty läpi. Nyt lopetin etsinnän enkä sen jälkeen ole törmännyt yhtään mihinkään miehiin. Ystävien kautta miehiä en ole koskaan tavannut, tällä hetkellä työpaikallaan ei ole potentiaalinen. Mieskontaktini ovat kauppojen kassat. Miehet eivät todellakaan tule iskemään. Olen normaalipainoinen mutta pitäisi olla vielä laihempi. Vaikka tuskin ulkonäkö auttaisi, nuorena olin hoikka eikä se miesmenestystä parantanut. Olin täysin ilman miestapailuja ikävuodet 24-28.

Olen itse sitä myös miettinyt, että kannattaisiko oikeasti laihduttaa? Mitat jo 57/166, mutta mm. yksi parin vuoden takainen tapailtu mies kommentoi, että kiinteämpänä olisin kuumempi. Normaalipaino kun on miehille muutoinkin nykyaikana liian läski.

Pikemminkin kiinteyttää, eli treenillä lihaksia alle, jos sinulle on sanottu noin. 

t. Mies

Minulle ei ole koskaan sanottu painosta muuten kuin exäni sanoi. Nykyään olen normipainossa, mutta en ole huomannut painolla korrelaatiota miesmenestykseen. Vaikka olen normaalipainon yläpäästä moni mies kehuu ulkonäköä netissä. Voi olla että livenä mieli muuttuisi. Tiedän etten ole kiinteä, lihaksia jonkin verran on mutta geenini/aiempi pulleuteni ilmeisesti vaikuttaa niin että vaikka syön kuin hiiri niin lihon todella helposti. Iso riski siis on että paino nousee vaikka sitä jatkuvasti vahdin. Jos ulkonäkö miehelle todella tärkeää niin en pystyisi hänen odotuksiinsa pitkällä tähtäimellä vastaamaan vaikka onnistuisin itseni hetkellisesti saamaan hoikaksi. Mutta miehille on mieleen bmi 18, ei mikään 23.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kliseistä mutta totta: vasta kun osaat nauttia elämästäsi yksin, alat vetää ihmisiä puoleesi. Minulle kävi näin. Etsin miestä joka paikasta. Iltaisin kieriskelin itsesäälissä yksinäisessä asunnossani ja uneksin kaiken parantavasta rakkaudesta. Etsin siis pelastajaa omalle yksinäisyydelleni, jotta voisin ammentaa onnea itseeni toisesta ihmisestä. Ei se käy niin.

Aloin tehdä asioita, jotka toivat minulle iloa, jotka käsittelivät intohimojani. Lähdin vapaaehtoistyöhön Keski-Afrikkaan, aloin harrastaa taidetta, retkeilin yksin ja ystävieni kanssa. Aloin vahvistua, hyväksyä sen, että yksinkin voi olla hienoa ja että pärjään ja iloitsen elämästä ilman kumppaniakin.

En todellakaan jäänyt kotiin, vaan kävin paikoissa, joissa tapaa ihmisiä, mutta päällimmäisenä ei ollut enää ajatus unelmien kumppanista, johon ripustautua ja siten tulla onnelliseksi.

Tyytyväisyys, ilo ja seesteisyys ilmeisesti säteili minusta, sillä yhtäkkiä positiivisia, fiksuja miehiä alkoi lähestyä minua monesta paikasta. Tajusin, että aiempi etsimiseni näkyi ulospäin ja säteili negatiivista energiaa. Miehet eivät halunneet ripustautujaa, olla kohteita suunnattoman suurille toiveille ja odotuksille.

Tapasin nykyisen aviomieheni eräässä kulttuuritapahtumassa, jossa olin töissä. Juttelin heti avoimesti hänen kanssaan, vaikka en ollut häntä erityisesti etsinyt. Hän vaan käveli eteeni. Kaikki oli hyväntuulista ja luontevaa. Ei suuria odotuksia tai itsetutkiskelua, ei hermoilua, ei pelaamista. Vuoden päästä olimme naimisissa.

Kumppani siis todellakin voi löytyä parhaiten juuri silloin kun lopettaa etsimisen, kunhan ei jää kotiin. Zen ja jousiammunnan taito: "osut maaliin vasta, kun et enää välitä, osutko vai et".

Ei silti kannata olla niin harhainen, että varmuudella tietää joskus löytävänsä miehen kun "säteilee riittävästi onnellisuutta ja etsimättömyyttä".

Nimim. jo vuosikausia tyytyväinen, ei edelleenkään miestä. Mutta omalla kohdalla vikana onkin muu kuin asenne, eli ts. ulkonäkö.

Jep. Maailmaa on koluttu ja itseään kehitetty mutta miehet ovat valinneet pitemmän, kauniimman, muodokkaamman, sellaisemman tai tällaisemman. Ja valitkoon. Minä kun olen oikeasti tyytyväinen elämääni. Mutta juuri näin että ei se onnellisuus ja mielenkiintoinen elämä siltikään välttämättä ketään miestä kiinnosta. Jos jää yksin, jää yksin. Niin se vain joskus on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole onnistumistarinaa, harmi. Olen 36v, seurustellut elämässäni 4 miehen kanssa joista viimeisen kanssa asuttiin yhdessä 5v ja oltiin kihloissakin. Mies perui häät. Vientiä olisi ollut 20-vuotiaana, sen jälkeen ei. Eron jälkeen olen tapaillut yhtä miestä. Noin puolilla käymistäni treffeistä mies ei halua nähdä uudestaan. Tapailumies lopetti kun tunsikin yhtäkkiä olonsa tyhjäksi. Viimeiset 2v ovat olleet miesrintamalla surkeita. Vuoden etsin enemmän, siis tinderiä, s24, yksi kuukaudimaksullinenkin sivusto josta tämä tapailumies löytyi. Siellä miehet olivat enemmän ok mutta ne oli nopeasti käyty läpi. Nyt lopetin etsinnän enkä sen jälkeen ole törmännyt yhtään mihinkään miehiin. Ystävien kautta miehiä en ole koskaan tavannut, tällä hetkellä työpaikallaan ei ole potentiaalinen. Mieskontaktini ovat kauppojen kassat. Miehet eivät todellakaan tule iskemään. Olen normaalipainoinen mutta pitäisi olla vielä laihempi. Vaikka tuskin ulkonäkö auttaisi, nuorena olin hoikka eikä se miesmenestystä parantanut. Olin täysin ilman miestapailuja ikävuodet 24-28.

Olen itse sitä myös miettinyt, että kannattaisiko oikeasti laihduttaa? Mitat jo 57/166, mutta mm. yksi parin vuoden takainen tapailtu mies kommentoi, että kiinteämpänä olisin kuumempi. Normaalipaino kun on miehille muutoinkin nykyaikana liian läski.

Pikemminkin kiinteyttää, eli treenillä lihaksia alle, jos sinulle on sanottu noin. 

t. Mies

En tiedä miten voisin yrittää vielä kiinteyttää kun kävin jo tuolloin (ja käyn edelleen) salilla 2-3 krt viikossa. Vain raskaita koko kehon liikkeitä. Ei minulla lihaksia ole kun en ole bulkkausmielessä käynyt salilla, vaan kehoni on luonnostaan "löllö" :/ Mitat: 97-65-98. Ruokavalio on suht puhdas, juon paljon vettä ja herkuttelen n. kerran kahdessa viikossa.

Kuulostaa hyvältä, mutta ilman kuvia tämä löllö sanan käyttä pistää raapimaan päätä. 

http://i.imgur.com/2Sxavmm.jpg

Tuo kuva joskus kävi täällä, jos olet kuin oikeanpuoleinen olet jo täydellinen. Useat miehet toisaalta preferoisi keskellä olevaa tilaa. Jos olet enemmän vasemmanpuoleisen suuntaan, niin sitten kiinteyttäminen tarkoittaa kuvanlaista kehitystä.

Vanhemmat miehet helposti kannattavat sitten korkeampaa rasvaprosenttia.

Huomaa, etten siis käske sinua muuttamaan mitään. Mielipiteeni vaan annoin.

jos olet jo kuluttanut itsesi sadoilla hassunhauskoilla treffeillä, ei kannata pitää rimaa hirveän korkealla. Vanhainkodissa voit sitten avautua virheistäs katkerana nuoremmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole onnistumistarinaa, harmi. Olen 36v, seurustellut elämässäni 4 miehen kanssa joista viimeisen kanssa asuttiin yhdessä 5v ja oltiin kihloissakin. Mies perui häät. Vientiä olisi ollut 20-vuotiaana, sen jälkeen ei. Eron jälkeen olen tapaillut yhtä miestä. Noin puolilla käymistäni treffeistä mies ei halua nähdä uudestaan. Tapailumies lopetti kun tunsikin yhtäkkiä olonsa tyhjäksi. Viimeiset 2v ovat olleet miesrintamalla surkeita. Vuoden etsin enemmän, siis tinderiä, s24, yksi kuukaudimaksullinenkin sivusto josta tämä tapailumies löytyi. Siellä miehet olivat enemmän ok mutta ne oli nopeasti käyty läpi. Nyt lopetin etsinnän enkä sen jälkeen ole törmännyt yhtään mihinkään miehiin. Ystävien kautta miehiä en ole koskaan tavannut, tällä hetkellä työpaikallaan ei ole potentiaalinen. Mieskontaktini ovat kauppojen kassat. Miehet eivät todellakaan tule iskemään. Olen normaalipainoinen mutta pitäisi olla vielä laihempi. Vaikka tuskin ulkonäkö auttaisi, nuorena olin hoikka eikä se miesmenestystä parantanut. Olin täysin ilman miestapailuja ikävuodet 24-28.

Olen itse sitä myös miettinyt, että kannattaisiko oikeasti laihduttaa? Mitat jo 57/166, mutta mm. yksi parin vuoden takainen tapailtu mies kommentoi, että kiinteämpänä olisin kuumempi. Normaalipaino kun on miehille muutoinkin nykyaikana liian läski.

Pikemminkin kiinteyttää, eli treenillä lihaksia alle, jos sinulle on sanottu noin. 

t. Mies

En tiedä miten voisin yrittää vielä kiinteyttää kun kävin jo tuolloin (ja käyn edelleen) salilla 2-3 krt viikossa. Vain raskaita koko kehon liikkeitä. Ei minulla lihaksia ole kun en ole bulkkausmielessä käynyt salilla, vaan kehoni on luonnostaan "löllö" :/ Mitat: 97-65-98. Ruokavalio on suht puhdas, juon paljon vettä ja herkuttelen n. kerran kahdessa viikossa.

Kuulostaa hyvältä, mutta ilman kuvia tämä löllö sanan käyttä pistää raapimaan päätä. 

http://i.imgur.com/2Sxavmm.jpg

Tuo kuva joskus kävi täällä, jos olet kuin oikeanpuoleinen olet jo täydellinen. Useat miehet toisaalta preferoisi keskellä olevaa tilaa. Jos olet enemmän vasemmanpuoleisen suuntaan, niin sitten kiinteyttäminen tarkoittaa kuvanlaista kehitystä.

Vanhemmat miehet helposti kannattavat sitten korkeampaa rasvaprosenttia.

Huomaa, etten siis käske sinua muuttamaan mitään. Mielipiteeni vaan annoin.

Kroppani on eniten tuon vasemman puoleisen näköinen ja vartalo on vähän saman tyylinen mitä Marilyn Monroella oli aikoinaan, en osaa sanoa edes esimerkkejä nykyajan julkkisnaisista kun kaikilla niillä tuntuu olevan todella tiukka ja treenattu kroppa. Kerään vaan niin helposti rasvaa peppuun/lantiolle ja kun puristelee kunnolla niin keho ei tunnu timmiltä ja siksi on pelottanutkin kasvattaa kalorimäärää, joka kuitenkin olisi oleellista jos lihaksia naisena tavoittelen.

Kyllä minä sen ymmärrän, että et käske muuttumaan, mutta tosiaan livenäkin kun kuulee ettei ole riittävän seksikäs niin paraneekin varailla aikaa pt:lle...