Lopetin miehen etsimisen. Kertokaa "onnistumistarinoita"?

Upp

Vierailija kirjoitti:

Meitä suomalaisia miehiä ei enää kiinnosta suomalaiset naiset, jotka eivät ole enää naisia. Haemme naiset tätänykyä Idän, baltian ja aasian maista joissa vielä on oikeita naisia, joita feminismi ei ole ehtinyt pilaamaan.

Jotenkin vaan suominaisia ei kiinnosta se diili olla kotona haukuttavana ja hakattavana mitä te tarjoatte, eikä se ihmisyyden mitätöinti ja nöyryytys. Ei se kiinnosta noita teidänkään ihmiskaupan tuotteita sen jälkeen kun saavat itsensä jaloilleen ja rahaa lompakkoon. Luokattoman huono sijoitus heivataan silloin ensimmäiseksi elämästä.

24 vuotta sitten ei ollut tindereitä, kävin kaverin kanssa lähes joka viikonloppu baareissa, jos sieltä löytyisi joku. Kyllästyin tähän ja seuraavan kerran, kun lähdettiin, niin sanoin etten mitään miestä lähde enää baareista hakemaan.

Minä ja kaverini oltiin totaali tuubassa ja hän vaan lähti vessan kautta himaan ja mä jäin sinne. Tää oli sius irkkupubi ja paikka oli lähes tyhjä bändin lopetettua soittamisen. Mulla oli aikaa seuraavan junan lähtöön ja nojailin siellä yksinäni pöytään, kun paikalle tuli kaljupää mies, jonka näin heti. Mies kävi katsastaa sen tilan, jossa bändi oli ollut ja tuli sitten mun luo kysymään esiintyykö täällä joku. No ei esiintynyt enää. Jäi sitten siihen mun kanssa juttelemaan ja se seuraava ja sitten vielä viimeinenkin juna meni. Mentiin autolla hänen luokseen ja seuraavana päivänä mun luo ja kahden viikon kuluttua muutti kokonaan mun luo, kahden kuukauden päästä kihloihin ja puolen vuoden päästä naimisiin. Ensimmäinen tenava syntyi vasta kolmen vuoden päästä eli sen takia ei menty naimisiin, ei edes harrastettu seksiä tuona ekana yönä, maattiin vaan vierekkäin ja juteltiin.

Vierailija kirjoitti:

Laskisit itse ensin tasoa, etit miehen joka jaksaa kuunella ja puhua tunteista

Oikeestihan toi on sitä, että nostaisit tasoa - onhan mies, joka kuuntelee ja puhuu muustakin kuin yhdentekevästä, aina parasta ykkösluokkaa elämänkumppaniksi parisuhteeseen. Tasoa laskemalla löytää vain moniongelmaisia (niin miehiä kuin naisiakin).

Itse en usko näihin tasoihin. Jokainen on erilainen ja eri asiat tärkeitä ja siitä taitaa muodostua kuvitellut tasot. Vaikka olen skitsofrenia diagnoosilla liikrnteessä ja työtön, niin koen olevani kympin arvoinen ihmisenä kenelle tahansa.

Eron jälkeen kokeilin kolmea eri nettitreffipalvelua, ja vastaan tuli vain pelimiesenergiaa kirjoituksissaan uhkuvia, ja kuukauden-parin kirjoittelun jälkeisen seulan jäljiltä neljän eri miehen kanssa puihin menneet treffit. Eivät olleet sitä mitä olivat antaneet ymmärtää, päihdeongelmia, rikollisuutta, kiihkouskovaisuutta tms. Päätin etten ikinä enää moisia sovelluksia kokeile.

Aikaa meni, ja pidin paremmin ystäviin yhteyttä. Yhden kanssa sitten sattumalta välit muuttuivat ja rakastuttiin. Sillä tiellä ollaan edelleen, onnellisina. Eihän elämästä tiedä kantaako tämä suhde loppuun asti, mutta ainakin puolisoni tuntee mun kaikki puolet jo yli vuosikymmenen ajalta ystävinä ennen parisuhdetta. Toivon siis, että enää en ikinä joudu miettimään ketään uutta. :)

Minä löysin kultani Alaston Suomesta.