Lopetin miehen etsimisen. Kertokaa "onnistumistarinoita"?

Vierailija kirjoitti:

Meitä suomalaisia miehiä ei enää kiinnosta suomalaiset naiset, jotka eivät ole enää naisia. Haemme naiset tätänykyä Idän, baltian ja aasian maista joissa vielä on oikeita naisia, joita feminismi ei ole ehtinyt pilaamaan.

Minusta kyllä kuulostaa, että sinä puhut vain omasta puolestasi, ja sen lisäksi olet löytänyt "naisesi" pornokaupasta pumpattavien lelujen hyllystä.

T. onnellisesti naimisissa oleva nainen, jonka mies ei näe mitään kuviteltuja mörköjä feminismin kannattamisessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole onnistumistarinaa, harmi. Olen 36v, seurustellut elämässäni 4 miehen kanssa joista viimeisen kanssa asuttiin yhdessä 5v ja oltiin kihloissakin. Mies perui häät. Vientiä olisi ollut 20-vuotiaana, sen jälkeen ei. Eron jälkeen olen tapaillut yhtä miestä. Noin puolilla käymistäni treffeistä mies ei halua nähdä uudestaan. Tapailumies lopetti kun tunsikin yhtäkkiä olonsa tyhjäksi. Viimeiset 2v ovat olleet miesrintamalla surkeita. Vuoden etsin enemmän, siis tinderiä, s24, yksi kuukaudimaksullinenkin sivusto josta tämä tapailumies löytyi. Siellä miehet olivat enemmän ok mutta ne oli nopeasti käyty läpi. Nyt lopetin etsinnän enkä sen jälkeen ole törmännyt yhtään mihinkään miehiin. Ystävien kautta miehiä en ole koskaan tavannut, tällä hetkellä työpaikallaan ei ole potentiaalinen. Mieskontaktini ovat kauppojen kassat. Miehet eivät todellakaan tule iskemään. Olen normaalipainoinen mutta pitäisi olla vielä laihempi. Vaikka tuskin ulkonäkö auttaisi, nuorena olin hoikka eikä se miesmenestystä parantanut. Olin täysin ilman miestapailuja ikävuodet 24-28.

Olen itse sitä myös miettinyt, että kannattaisiko oikeasti laihduttaa? Mitat jo 57/166, mutta mm. yksi parin vuoden takainen tapailtu mies kommentoi, että kiinteämpänä olisin kuumempi. Normaalipaino kun on miehille muutoinkin nykyaikana liian läski.

Pikemminkin kiinteyttää, eli treenillä lihaksia alle, jos sinulle on sanottu noin. 

t. Mies

En tiedä miten voisin yrittää vielä kiinteyttää kun kävin jo tuolloin (ja käyn edelleen) salilla 2-3 krt viikossa. Vain raskaita koko kehon liikkeitä. Ei minulla lihaksia ole kun en ole bulkkausmielessä käynyt salilla, vaan kehoni on luonnostaan "löllö" :/ Mitat: 97-65-98. Ruokavalio on suht puhdas, juon paljon vettä ja herkuttelen n. kerran kahdessa viikossa.

Kuulostaa hyvältä, mutta ilman kuvia tämä löllö sanan käyttö pistää raapimaan päätä. 

http://i.imgur.com/2Sxavmm.jpg

Tuo kuva joskus kävi täällä, jos olet kuin oikeanpuoleinen olet jo täydellinen. Useat miehet toisaalta preferoisi keskellä olevaa tilaa. Jos olet enemmän vasemmanpuoleisen suuntaan, niin sitten kiinteyttäminen tarkoittaa kuvanlaista kehitystä.

Vanhemmat miehet helposti kannattavat sitten korkeampaa rasvaprosenttia.

Huomaa, etten siis käske sinua muuttamaan mitään. Mielipiteeni vaan annoin.

Kroppani on eniten tuon vasemman puoleisen näköinen ja vartalo on vähän saman tyylinen mitä Marilyn Monroella oli aikoinaan, en osaa sanoa edes esimerkkejä nykyajan julkkisnaisista kun kaikilla niillä tuntuu olevan todella tiukka ja treenattu kroppa. Kerään vaan niin helposti rasvaa peppuun/lantiolle ja kun puristelee kunnolla niin keho ei tunnu timmiltä ja siksi on pelottanutkin kasvattaa kalorimäärää, joka kuitenkin olisi oleellista jos lihaksia naisena tavoittelen.

Kyllä minä sen ymmärrän, että et käske muuttumaan, mutta tosiaan livenäkin kun kuulee ettei ole riittävän seksikäs niin paraneekin varailla aikaa pt:lle...

:)

Tai sitten tutustua toisenlaisiin miehiin, todennäköisesti sinua vanhempiin. Itse olen läskifasisti/saliurpo, mutta useampi työkaveri tykkää kun on enemmän pehmeyttä.

Vierailija kirjoitti:

No, itse olin 10v sitten sinkkuna ( aikaa ennen tinderiä ja jolloin nettideittailu oli paljon harvinaisempaa kuin tänä päivänä )... Olin ollut sinkkuna lähes 9v. Olin kolmekymppinen, ihan kivannäköinen, tapailin miehiä, sain seuraa baareista mutta ei mitään vakavampaa. Netti-ilmoitus minulla oli myös mutta mitään konkreettista ei tuntunut syntyvän. Olin oikeasti valmis heittämään hanskat tiskiin... Tarve pariutumiseen oli kova, mutta tapasin vain kusettajia tai epäkypsiä tyyppejä jotka eivät olleet valmiita sitoutumaan. Olin poistamassa ilmoitukseni netistä kunnes eräs mies otti yhteyttä... Heti alusta asti se oli erilaista, vakavampaa. Samanlaiset arvot, taustat, mielenkiinnon kohteet. 2 kk tapailun jälkeen ( etäsuhde, 180 km välimatkaa ), muutimme yhteen hänen kotikaupunkiinsa. Ensi kuussa tulee 10v täyteen yhteiseloa, sukunimi on yhteinen ja pari ihanaa tyttölasta. Itselleni kävi juuri se klassinen, että kun lopetin etsimisen, elämääni tuli ihminen. Tsemppiä ap!!!

Minulla vähän samantapainen tausta, eli parikymppisenä olin käytännössä koko ajan yksin, pari lyhyttä surkeaa romanssinyritystä, mutta ei edes mitään yhden illan säätöjä tms. Olin yksinäinen ja melko masentunut, tuntui, että "kaikilla muilla" oli parisuhde. Tapailin Match.com:in kautta miehiä, mutta se tuntui puolin ja toisin suorittamiselta, jäi vain täysin eri aaltopituudella olevista ihmisistä pettynyt fiilis, etten muka tule löytämään ikinä ketään itselleni sopivaa. Jätin deittailun yrittämisen ja kävin parisen vuotta psykoterapiassa ihan vain purkamassa masennukseni syitä, jotka olivat syvemmällä kuin vain yksinäisyyden kokemuksessa. Aloun voida paremmin ja elämä tuntui ihan kivalta, vaikka olinkin sinkku. Olin mielenkiintoisessa työssä ja harrastin itselleni mielekkäistä hommia. Lopetin siis sen "yrittämisen" ja aloin viihtyä itseni kanssa. Kokeilin sitten pistää uuden nettideittiprofiilin, ja sieltä sitten tulikin melkein heti vastaan nykyinen aviomieheni, jonka kanssa olo tuntui molemmista heti tosi luontevalta ja hyvältä. Nyt yhdessä reilu 8 vuotta, meillä on suloinen lapsi sekä toinen suunnitelmissa.

Eli pointtini on se, että kun pystyy päästämään irti siitä tietoisesta etsimisestä ja yrittämisestä, oppii viihtymään omissa nahoissaan, niin se itsestä lähtevä hyvä fiilis vetää puoleensa muita ihmisiä. En sano, että tämä olisi käytännössä helppoa, mutta kannustan silti kaikkia yksinäisiä kehittämään ensisijaisesti omaa itsetuntoa - olet arvokas ja hyvä tyyppi sellaisena kuin olet!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole onnistumistarinaa, harmi. Olen 36v, seurustellut elämässäni 4 miehen kanssa joista viimeisen kanssa asuttiin yhdessä 5v ja oltiin kihloissakin. Mies perui häät. Vientiä olisi ollut 20-vuotiaana, sen jälkeen ei. Eron jälkeen olen tapaillut yhtä miestä. Noin puolilla käymistäni treffeistä mies ei halua nähdä uudestaan. Tapailumies lopetti kun tunsikin yhtäkkiä olonsa tyhjäksi. Viimeiset 2v ovat olleet miesrintamalla surkeita. Vuoden etsin enemmän, siis tinderiä, s24, yksi kuukaudimaksullinenkin sivusto josta tämä tapailumies löytyi. Siellä miehet olivat enemmän ok mutta ne oli nopeasti käyty läpi. Nyt lopetin etsinnän enkä sen jälkeen ole törmännyt yhtään mihinkään miehiin. Ystävien kautta miehiä en ole koskaan tavannut, tällä hetkellä työpaikallaan ei ole potentiaalinen. Mieskontaktini ovat kauppojen kassat. Miehet eivät todellakaan tule iskemään. Olen normaalipainoinen mutta pitäisi olla vielä laihempi. Vaikka tuskin ulkonäkö auttaisi, nuorena olin hoikka eikä se miesmenestystä parantanut. Olin täysin ilman miestapailuja ikävuodet 24-28.

Olen itse sitä myös miettinyt, että kannattaisiko oikeasti laihduttaa? Mitat jo 57/166, mutta mm. yksi parin vuoden takainen tapailtu mies kommentoi, että kiinteämpänä olisin kuumempi. Normaalipaino kun on miehille muutoinkin nykyaikana liian läski.

Pikemminkin kiinteyttää, eli treenillä lihaksia alle, jos sinulle on sanottu noin. 

t. Mies

En tiedä miten voisin yrittää vielä kiinteyttää kun kävin jo tuolloin (ja käyn edelleen) salilla 2-3 krt viikossa. Vain raskaita koko kehon liikkeitä. Ei minulla lihaksia ole kun en ole bulkkausmielessä käynyt salilla, vaan kehoni on luonnostaan "löllö" :/ Mitat: 97-65-98. Ruokavalio on suht puhdas, juon paljon vettä ja herkuttelen n. kerran kahdessa viikossa.

Tykkäätkö suudella ja nukkua lusikassa, oletko mukava?

Vierailija kirjoitti:

Hanki kirja Lois Lowndes (tms): how to make anyone fall in love with you (tai fall and stay in love with you. Googlaamalla löytää. Se on sekä miehille että naisille.

Mitkään opukset eivät muuta sitä tosiasiaa miksikään että on olemassa ihmisiä, jotka ovat halutumpia ja tavoitellumpia kuin toiset, jos omaa monia epäseksikkäitä ominaisuuksia niin jää takuulla ilman vastakkaisen sukupuolen huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole onnistumistarinaa, harmi. Olen 36v, seurustellut elämässäni 4 miehen kanssa joista viimeisen kanssa asuttiin yhdessä 5v ja oltiin kihloissakin. Mies perui häät. Vientiä olisi ollut 20-vuotiaana, sen jälkeen ei. Eron jälkeen olen tapaillut yhtä miestä. Noin puolilla käymistäni treffeistä mies ei halua nähdä uudestaan. Tapailumies lopetti kun tunsikin yhtäkkiä olonsa tyhjäksi. Viimeiset 2v ovat olleet miesrintamalla surkeita. Vuoden etsin enemmän, siis tinderiä, s24, yksi kuukaudimaksullinenkin sivusto josta tämä tapailumies löytyi. Siellä miehet olivat enemmän ok mutta ne oli nopeasti käyty läpi. Nyt lopetin etsinnän enkä sen jälkeen ole törmännyt yhtään mihinkään miehiin. Ystävien kautta miehiä en ole koskaan tavannut, tällä hetkellä työpaikallaan ei ole potentiaalinen. Mieskontaktini ovat kauppojen kassat. Miehet eivät todellakaan tule iskemään. Olen normaalipainoinen mutta pitäisi olla vielä laihempi. Vaikka tuskin ulkonäkö auttaisi, nuorena olin hoikka eikä se miesmenestystä parantanut. Olin täysin ilman miestapailuja ikävuodet 24-28.

Olen itse sitä myös miettinyt, että kannattaisiko oikeasti laihduttaa? Mitat jo 57/166, mutta mm. yksi parin vuoden takainen tapailtu mies kommentoi, että kiinteämpänä olisin kuumempi. Normaalipaino kun on miehille muutoinkin nykyaikana liian läski.

Pikemminkin kiinteyttää, eli treenillä lihaksia alle, jos sinulle on sanottu noin. 

t. Mies

En tiedä miten voisin yrittää vielä kiinteyttää kun kävin jo tuolloin (ja käyn edelleen) salilla 2-3 krt viikossa. Vain raskaita koko kehon liikkeitä. Ei minulla lihaksia ole kun en ole bulkkausmielessä käynyt salilla, vaan kehoni on luonnostaan "löllö" :/ Mitat: 97-65-98. Ruokavalio on suht puhdas, juon paljon vettä ja herkuttelen n. kerran kahdessa viikossa.

Tykkäätkö suudella ja nukkua lusikassa, oletko mukava?

Kyllä, mutta eivät ne ei-timmiä vartaloa kompensoi.

Mä lopetin samana päivänä etsimisen kun löysin illalla sitten miehen jonka kanssa nyt 5v yhdessä. Ja vieläpä bussipysäkiltä :D mä luotan siis täysin siihen, ettei se etsimällä löydy vaan sattumalta.

Tarvitsin partneria eräisiin juhliin ja kysyin kaikilta kavereilta. Hyvä mies löytyi ja asiasta sovittiin facebookin kautta, sitten hän perääntyi (emme olleet edes tavanneet mutta hän oli joku ikisinkku jolle jopa juhlat ilman deittitarkoitusta olivat ilmeisesti liikaa.) Viime hetkessä ennen juhlia keksi eräs toinen kaverini äskettäin eronneen miehen samalta seudulta, kuulemma hyvä tyyppi. Mies oli maanviljelijä (itse olen akateeminen) ja luotettava. No joo, juhliin mentiin, pidin kyllä miehestä mutta ei hän ollut ollenkaan minun tyyppiäni. Oli kuitenkin niin itsepäistä sorttia että kolmen vuoden kuluttua löysin itseni alttarilta! Mies on parasta mitä minulle ja lapsilleni koskaan on tapahtunut. En olisi itse häntä valinnut koska en silloin ymmärtänyt omaa parastani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole onnistumistarinaa, harmi. Olen 36v, seurustellut elämässäni 4 miehen kanssa joista viimeisen kanssa asuttiin yhdessä 5v ja oltiin kihloissakin. Mies perui häät. Vientiä olisi ollut 20-vuotiaana, sen jälkeen ei. Eron jälkeen olen tapaillut yhtä miestä. Noin puolilla käymistäni treffeistä mies ei halua nähdä uudestaan. Tapailumies lopetti kun tunsikin yhtäkkiä olonsa tyhjäksi. Viimeiset 2v ovat olleet miesrintamalla surkeita. Vuoden etsin enemmän, siis tinderiä, s24, yksi kuukaudimaksullinenkin sivusto josta tämä tapailumies löytyi. Siellä miehet olivat enemmän ok mutta ne oli nopeasti käyty läpi. Nyt lopetin etsinnän enkä sen jälkeen ole törmännyt yhtään mihinkään miehiin. Ystävien kautta miehiä en ole koskaan tavannut, tällä hetkellä työpaikallaan ei ole potentiaalinen. Mieskontaktini ovat kauppojen kassat. Miehet eivät todellakaan tule iskemään. Olen normaalipainoinen mutta pitäisi olla vielä laihempi. Vaikka tuskin ulkonäkö auttaisi, nuorena olin hoikka eikä se miesmenestystä parantanut. Olin täysin ilman miestapailuja ikävuodet 24-28.

Olen itse sitä myös miettinyt, että kannattaisiko oikeasti laihduttaa? Mitat jo 57/166, mutta mm. yksi parin vuoden takainen tapailtu mies kommentoi, että kiinteämpänä olisin kuumempi. Normaalipaino kun on miehille muutoinkin nykyaikana liian läski.

Pikemminkin kiinteyttää, eli treenillä lihaksia alle, jos sinulle on sanottu noin. 

t. Mies

En tiedä miten voisin yrittää vielä kiinteyttää kun kävin jo tuolloin (ja käyn edelleen) salilla 2-3 krt viikossa. Vain raskaita koko kehon liikkeitä. Ei minulla lihaksia ole kun en ole bulkkausmielessä käynyt salilla, vaan kehoni on luonnostaan "löllö" :/ Mitat: 97-65-98. Ruokavalio on suht puhdas, juon paljon vettä ja herkuttelen n. kerran kahdessa viikossa.

Tykkäätkö suudella ja nukkua lusikassa, oletko mukava?

Kyllä, mutta eivät ne ei-timmiä vartaloa kompensoi.

Mielenkiinnon kohteet ja mitä arvostat siis mitkä ovat arvosi?

Oho! Onpas täällä keskustelu käynyt kuumana :). Lisää pariutumistarinoita saa laittaa!

-ap

No mistä ja ennenkaikkea miten teitä normaaleja, vapaita ja kivoja naisia löytyy? Ei kiitos baareille ja panotindereille. Nyt vinkkejä!

Ajattelin lopettaa miehen etsimisen ja aloittaa intensiivisen harrastuksen.

Puoli vuotta myöhemmin olin raskaana yhden illan jutusta ja muuttanut yhteen miehen kanssa jonka olin tavannut työpaikalla...

Perustettiin perhe, eleltiin onnellinen vuosikymmen, erottiin enkä uskonut enää rakkauteen.

Paitsi että vielä nelikymppisenä rakastuin pahemmin kuin teininä.

En kyllä tiedä onko tämä mitenkään happily ever after -tarina. Mutta kaikkea sitä elämään kuuluu.

Mä olin monen monta vuotta sinkkuna ja tein sitten jossain vaiheessa päätöksen etten vaivaa päätäni ollenkaan miesjutuilla, aloin keskittyä kaikkeen muuhun. Enpä olisi uskonut, että elämääni juuri silloin tupsahtaa mies, jonka kanssa yhdessä edelleen.

Ap, on ihan klisee että sitten kun lopettaa etsimisen se mies vaan tulla tupsahtaa jostain. Sanoisin että älä lopeta etsimistä eli pidänyt ainakin nettiprofiilia yllä. Sillä jos lopetat etsimisen niin mitä saumoja sulla on tavata miehiä jos vaikka työpaikka on naisvoittoinnen ja tulet himaan kaupan kautta. Ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pointtini on se, että kun pystyy päästämään irti siitä tietoisesta etsimisestä ja yrittämisestä, oppii viihtymään omissa nahoissaan, niin se itsestä lähtevä hyvä fiilis vetää puoleensa muita ihmisiä. En sano, että tämä olisi käytännössä helppoa, mutta kannustan silti kaikkia yksinäisiä kehittämään ensisijaisesti omaa itsetuntoa - olet arvokas ja hyvä tyyppi sellaisena kuin olet!

Allekirjoitan ton. Itse eroni jälkeen kävin terapiassa. Löysin itseni uudestaan ja viihdyin elämässäni. Ystävät usutti mukaan nettideittailuun, lähdin uteliaisuuttani, ajattelin, että jos jonkun kevyen tapailujutun/kirjeenvaihtokaverin löytäisi. Passiivisesti seurasin touhua, jollekin jotain vastasin mutten yrittänytkään ottaa kontaktia kunnes kiinnostavanoloinen mies tykkäsi profiilistani. Aloitettiin kirjoittelemaan, jostain syystä molemmat avauduttiin nopeasti aroistakin asioista toisillemme - ja ensimmäisen tapaamisen jälkeen oltiin jo umpi-ihastuneita toisiimme. Siitä alkoi, ja on jo viisi vuotta onnellisesti jatkunut...

Vierailija kirjoitti:

Ap, on ihan klisee että sitten kun lopettaa etsimisen se mies vaan tulla tupsahtaa jostain. Sanoisin että älä lopeta etsimistä eli pidänyt ainakin nettiprofiilia yllä. Sillä jos lopetat etsimisen niin mitä saumoja sulla on tavata miehiä jos vaikka työpaikka on naisvoittoinnen ja tulet himaan kaupan kautta. Ei mitään.

En usko, että tuo ajatus on kokonaan lopettaa etsintää, silmät pitää pitää auki. Mutta se juttu minusta on opetella olemaan mahdollisimman tyytyväinen itseensä, onnellinen omassa elämässä ilman kumppaniakin. Epätoivoinen etsintä karkottaa kumppaneita, eikä kukaan halua ruveta epätoivoisen ihmisen kaikkien toiveiden toteuttajaksi, mieluummin haluaa tasapainoisen ihmisen jonka kanssa on mukava olla.

Up

Vierailija kirjoitti:

Mä lopetin samana päivänä etsimisen kun löysin illalla sitten miehen jonka kanssa nyt 5v yhdessä. Ja vieläpä bussipysäkiltä :D mä luotan siis täysin siihen, ettei se etsimällä löydy vaan sattumalta.

Tuskinpa sinä löysit, vaan mies löysi sinut aloitteen tehdessään.

Jos joku etsii niin täällä olis yks 30-vuotias vapaana.

Kertokaa naiset mistä nettipalvelusta olette ne aviomiehenne löytäneet? Miehen ikä ja koulutustausta? Omat kokemukset miehenä nettideiteistä ovat aivan surkeat. Ei vastauksia vaikka kuinka yrität lukea profiilin ja laittaa siellä mainittuihin asioihin liittyvää viestiä. Tinderissäkin olen pärjännyt paremmin. Epäilen että onko niitä miehiä tavattu sittenkään netissä...eli ovat mielikuvituksen tuotetta tai on tunnettu aiemmin jotain muuta kautta ja suhde alkanut sitten netissä viestittelemällä?