Lue keskustelun säännöt.
Miksi ateistit poimivat rusinat pullasta?
16.07.2016 |
Ateistit uskovat että on olemassa hyvä ja paha, vaikka nuo käsitteet kuuluvat uskontoon. Ilman jumalaa ei ole hyvää eikä pahaa ja siten esim kehitysvammaisen lapsen kiduttaminen ei ole paha teko. Ainoastaan paatuneet rikolliset toteuttavat ateismia rehellisesti, ja ymmärtävät että ihmisten keksimät moraalisäännöt ovat pelkkä illuusio.
Kommentit (111)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja paha ovat käsitteitä, joiden välille ei ole koskaan voitu tyhjentävästi jaotella kaikkia tekoja. Uskonnot ovat klassisia esimerkkejä näistä yrityksistä. Kuitenkin, uskontojen varjolla tehtyjen moraalisten sääntöjen ongelmana on se, että ne ovat toimineet vain tietyssä ajassa ja yhteisössä, joiden aikaan ihmisellä on ollut huomattavasti vähemmän tietoa. Esimerkiksi homouden lukeminen pahaksi. Näin ollen uskontojen pyrkimykset luoda tyhjentäviä moraalisia ohjeita ovat yksi kerrallaan epäonnistuneet.
Tästä johtopäätöksenä, ei ole olemassa objektiivisesti jaoteltavia hyviä ja pahoja tekoja, eikä tähän tulisi pyrkiä, sillä käsityksillä on tapana muuttua ajan myötä. "Hyvyys" ja "pahuus" ovat aina suhteellisia, tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuja.
Tämä on ateismin näkökulmasta aivan loogista. Eli esimerkiksi natsien juutalaisten tuhonta oli hyvä, sen ajan ja paikan mittapuulla. Samalla perusteella ihmissyönti ei ole sen väärempää kuin mikään muukaan, tietyssä yhteiskunnassa. Ateisti ei voi olettaa mitään absoluuttia tai transsendenttia moraalia, kaikki on vain sopimuksia. Hän on siten moraalinen relativisti.
Se että kaikkia tekoja ei voida tyhjentävästi jaotella hyvään ja pahaan ei tarkoita etteikö olisi olemassa enemmän tai vähemmän oikeudenmukaisia tekoja. Esimerkiksi minä en saa mielivaltaisesti riistää toisen ihmisen henkeä sillä se ei ole oikeudenmukaista maailmassa, jossa ihmiset ovat yhdenvertaisia.
Myöskään meidän käsityksemme oikeasta ja väärästä tässä ajassa eivät ole aukottomia. Kuten antamasi esimerkki natseista osoittaa, tietyt teot on havaittavissa jälkeenpäin vääriksi.
En ole muuta väittänytkään: ateisti on moraalinen relativisti.
Lue ensimmäinen lause uudelleen. Se että teot eivät ole puhtaasti joko hyviä tai pahoja ei tarkoita että ne ovat kaikki automaattisesti samanarvoisia. On olemassa enemmän hyviä ja enemmän pahoja, joiden suhde vaihtelee ajassa ja tilanteessa.
Ei siis ole olemassa tekoa joka on aina ja ikuisesti 100% hyvä. Sen merkitykset voivat muuttua ajasta ja tilanteesta riippuen ja siksi niitä on arvioitava tilannekohtaisesti.
Et voi sekä syödä että pitää kakkua; ei voi olla enemmän hyviä ja enemmän pahoja tekoja ilman että niitä verrataan johonkin itsensä ulkoiseen eli transsendenttiin kriteeristöön.
Nimenomaan. Ero on siinä, että sinä pidät pätevänä kriteeristönä tuhansia vuosia sitten kirjoitettua kirjaa. Minä pidän pätevänä kriteeristönä ajan ja paikan mukaan vaihtuvia tilannetekijöitä.
Aivan; ja tuo on relativismia. Ei vahvassa merkityksessä, jossa mikä tahansa on saman arvoista kuin mikä tahansa, mutta holistisessa tai pragmaattisessa merkityksessä. Ihmissyönti on enemmän tai vähemmän oikein ihmissyöjäyhteisössä, mutta ei absoluuttisen väärin, koska absoluuttista arvoperustaa ei ole olemassa.
Ja kumpikohan on järkevämpää? Sopeutuminen vai jämähtäminen?
Vierailija kirjoitti:
Juuri molempien osapuolten "eipäs kun minä olen oikeassa"-tyylisen ajattelun vuoksi olenkin agnostikko :) En kuulu siis kumpaankaan leiriin. Mutta yksi hälyttävä asia yleensä syvästi uskovaisissa on (ei kaikissa), se että he tekevät hyvää vain rankaisemisen pelossa, eivät siksi että he voisivat omillla aivoillaan ajatella että mikä on moraalisesti oikein ja mikä väärin.
Mainoskampanjoidenko perusteella sinä olet päätynyt olemaan ei-oikein-mitään mieltä? Minä olin pienenä uskonnoton ihan tietämättä uskonnoista mitään, ja uskonnoton olen edelleenkin, vaikka tietoa on kertynyt valtava määrä. Enkä siis kuulu mihinkään leiriin, koska uskonnottomuuteni ei ole muista ihmisistä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja paha ovat käsitteitä, joiden välille ei ole koskaan voitu tyhjentävästi jaotella kaikkia tekoja. Uskonnot ovat klassisia esimerkkejä näistä yrityksistä. Kuitenkin, uskontojen varjolla tehtyjen moraalisten sääntöjen ongelmana on se, että ne ovat toimineet vain tietyssä ajassa ja yhteisössä, joiden aikaan ihmisellä on ollut huomattavasti vähemmän tietoa. Esimerkiksi homouden lukeminen pahaksi. Näin ollen uskontojen pyrkimykset luoda tyhjentäviä moraalisia ohjeita ovat yksi kerrallaan epäonnistuneet.
Tästä johtopäätöksenä, ei ole olemassa objektiivisesti jaoteltavia hyviä ja pahoja tekoja, eikä tähän tulisi pyrkiä, sillä käsityksillä on tapana muuttua ajan myötä. "Hyvyys" ja "pahuus" ovat aina suhteellisia, tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuja.
Tämä on ateismin näkökulmasta aivan loogista. Eli esimerkiksi natsien juutalaisten tuhonta oli hyvä, sen ajan ja paikan mittapuulla. Samalla perusteella ihmissyönti ei ole sen väärempää kuin mikään muukaan, tietyssä yhteiskunnassa. Ateisti ei voi olettaa mitään absoluuttia tai transsendenttia moraalia, kaikki on vain sopimuksia. Hän on siten moraalinen relativisti.
Se että kaikkia tekoja ei voida tyhjentävästi jaotella hyvään ja pahaan ei tarkoita etteikö olisi olemassa enemmän tai vähemmän oikeudenmukaisia tekoja. Esimerkiksi minä en saa mielivaltaisesti riistää toisen ihmisen henkeä sillä se ei ole oikeudenmukaista maailmassa, jossa ihmiset ovat yhdenvertaisia.
Myöskään meidän käsityksemme oikeasta ja väärästä tässä ajassa eivät ole aukottomia. Kuten antamasi esimerkki natseista osoittaa, tietyt teot on havaittavissa jälkeenpäin vääriksi.
En ole muuta väittänytkään: ateisti on moraalinen relativisti.
Lue ensimmäinen lause uudelleen. Se että teot eivät ole puhtaasti joko hyviä tai pahoja ei tarkoita että ne ovat kaikki automaattisesti samanarvoisia. On olemassa enemmän hyviä ja enemmän pahoja, joiden suhde vaihtelee ajassa ja tilanteessa.
Ei siis ole olemassa tekoa joka on aina ja ikuisesti 100% hyvä. Sen merkitykset voivat muuttua ajasta ja tilanteesta riippuen ja siksi niitä on arvioitava tilannekohtaisesti.
Et voi sekä syödä että pitää kakkua; ei voi olla enemmän hyviä ja enemmän pahoja tekoja ilman että niitä verrataan johonkin itsensä ulkoiseen eli transsendenttiin kriteeristöön.
Miksei se transsendenttinen kriteeristö voi olla kulttuurievoluution luoma? Tai peräti lakikirja? Miksi sen luomiseen tarvitaan ulkopuolista jumalaa? En usko että tarvitaan, ihminen voi luoda jumalansa itse.
Transsendenssi on kategorisesti eri käsite kuin evoluutio.
Arvottaminen "enemmän tai vähemmän" vaatii jotain taakseen. Maailma ei koostu vain fysikaalisista aistihavainnoista, vaan myös "aineettomista" representaatioista tai ideoista - miksi niitä halutaankaan kutsua. "X on vihreämpi kuin Y" vaatii taakseen "vihreyden" representaation tai idean. Ja kun tämä "ideatodellisuus" tunnustetaan, relativismi kumoutuu, sillä relativismissa ei voi olla olemassa aineetonta universaalia alkuperää hyvälle ja pahalle.
Sama juttu naturalisteilla: jos moraali on vain fysiikaalisia prosesseja, sen pitäisi olla kaikilla eliöillä samojen lakien alainen, prosessi eikä idea. Tämä ei tunnu uskottavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja paha ovat käsitteitä, joiden välille ei ole koskaan voitu tyhjentävästi jaotella kaikkia tekoja. Uskonnot ovat klassisia esimerkkejä näistä yrityksistä. Kuitenkin, uskontojen varjolla tehtyjen moraalisten sääntöjen ongelmana on se, että ne ovat toimineet vain tietyssä ajassa ja yhteisössä, joiden aikaan ihmisellä on ollut huomattavasti vähemmän tietoa. Esimerkiksi homouden lukeminen pahaksi. Näin ollen uskontojen pyrkimykset luoda tyhjentäviä moraalisia ohjeita ovat yksi kerrallaan epäonnistuneet.
Tästä johtopäätöksenä, ei ole olemassa objektiivisesti jaoteltavia hyviä ja pahoja tekoja, eikä tähän tulisi pyrkiä, sillä käsityksillä on tapana muuttua ajan myötä. "Hyvyys" ja "pahuus" ovat aina suhteellisia, tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuja.
Tämä on ateismin näkökulmasta aivan loogista. Eli esimerkiksi natsien juutalaisten tuhonta oli hyvä, sen ajan ja paikan mittapuulla. Samalla perusteella ihmissyönti ei ole sen väärempää kuin mikään muukaan, tietyssä yhteiskunnassa. Ateisti ei voi olettaa mitään absoluuttia tai transsendenttia moraalia, kaikki on vain sopimuksia. Hän on siten moraalinen relativisti.
Se että kaikkia tekoja ei voida tyhjentävästi jaotella hyvään ja pahaan ei tarkoita etteikö olisi olemassa enemmän tai vähemmän oikeudenmukaisia tekoja. Esimerkiksi minä en saa mielivaltaisesti riistää toisen ihmisen henkeä sillä se ei ole oikeudenmukaista maailmassa, jossa ihmiset ovat yhdenvertaisia.
Myöskään meidän käsityksemme oikeasta ja väärästä tässä ajassa eivät ole aukottomia. Kuten antamasi esimerkki natseista osoittaa, tietyt teot on havaittavissa jälkeenpäin vääriksi.
En ole muuta väittänytkään: ateisti on moraalinen relativisti.
Lue ensimmäinen lause uudelleen. Se että teot eivät ole puhtaasti joko hyviä tai pahoja ei tarkoita että ne ovat kaikki automaattisesti samanarvoisia. On olemassa enemmän hyviä ja enemmän pahoja, joiden suhde vaihtelee ajassa ja tilanteessa.
Ei siis ole olemassa tekoa joka on aina ja ikuisesti 100% hyvä. Sen merkitykset voivat muuttua ajasta ja tilanteesta riippuen ja siksi niitä on arvioitava tilannekohtaisesti.
Et voi sekä syödä että pitää kakkua; ei voi olla enemmän hyviä ja enemmän pahoja tekoja ilman että niitä verrataan johonkin itsensä ulkoiseen eli transsendenttiin kriteeristöön.
Nimenomaan. Ero on siinä, että sinä pidät pätevänä kriteeristönä tuhansia vuosia sitten kirjoitettua kirjaa. Minä pidän pätevänä kriteeristönä ajan ja paikan mukaan vaihtuvia tilannetekijöitä.
Aivan; ja tuo on relativismia. Ei vahvassa merkityksessä, jossa mikä tahansa on saman arvoista kuin mikä tahansa, mutta holistisessa tai pragmaattisessa merkityksessä. Ihmissyönti on enemmän tai vähemmän oikein ihmissyöjäyhteisössä, mutta ei absoluuttisen väärin, koska absoluuttista arvoperustaa ei ole olemassa.
Ja kumpikohan on järkevämpää? Sopeutuminen vai jämähtäminen?
Niin - tuolla logiikalla holokausti ja ihmissyönti ovat vain sopeutumis- ja sopimuskysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään rusinoista sekä pullassa, maksalaatikossa että simassa ja voi niitä vetää ihan sellaisenaankin paketista. Nami nami.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ja paha ovat käsitteitä, joiden välille ei ole koskaan voitu tyhjentävästi jaotella kaikkia tekoja. Uskonnot ovat klassisia esimerkkejä näistä yrityksistä. Kuitenkin, uskontojen varjolla tehtyjen moraalisten sääntöjen ongelmana on se, että ne ovat toimineet vain tietyssä ajassa ja yhteisössä, joiden aikaan ihmisellä on ollut huomattavasti vähemmän tietoa. Esimerkiksi homouden lukeminen pahaksi. Näin ollen uskontojen pyrkimykset luoda tyhjentäviä moraalisia ohjeita ovat yksi kerrallaan epäonnistuneet.
Tästä johtopäätöksenä, ei ole olemassa objektiivisesti jaoteltavia hyviä ja pahoja tekoja, eikä tähän tulisi pyrkiä, sillä käsityksillä on tapana muuttua ajan myötä. "Hyvyys" ja "pahuus" ovat aina suhteellisia, tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottuja.
Tämä on ateismin näkökulmasta aivan loogista. Eli esimerkiksi natsien juutalaisten tuhonta oli hyvä, sen ajan ja paikan mittapuulla. Samalla perusteella ihmissyönti ei ole sen väärempää kuin mikään muukaan, tietyssä yhteiskunnassa. Ateisti ei voi olettaa mitään absoluuttia tai transsendenttia moraalia, kaikki on vain sopimuksia. Hän on siten moraalinen relativisti.
Se että kaikkia tekoja ei voida tyhjentävästi jaotella hyvään ja pahaan ei tarkoita etteikö olisi olemassa enemmän tai vähemmän oikeudenmukaisia tekoja. Esimerkiksi minä en saa mielivaltaisesti riistää toisen ihmisen henkeä sillä se ei ole oikeudenmukaista maailmassa, jossa ihmiset ovat yhdenvertaisia.
Myöskään meidän käsityksemme oikeasta ja väärästä tässä ajassa eivät ole aukottomia. Kuten antamasi esimerkki natseista osoittaa, tietyt teot on havaittavissa jälkeenpäin vääriksi.
En ole muuta väittänytkään: ateisti on moraalinen relativisti.
Lue ensimmäinen lause uudelleen. Se että teot eivät ole puhtaasti joko hyviä tai pahoja ei tarkoita että ne ovat kaikki automaattisesti samanarvoisia. On olemassa enemmän hyviä ja enemmän pahoja, joiden suhde vaihtelee ajassa ja tilanteessa.
Ei siis ole olemassa tekoa joka on aina ja ikuisesti 100% hyvä. Sen merkitykset voivat muuttua ajasta ja tilanteesta riippuen ja siksi niitä on arvioitava tilannekohtaisesti.
Et voi sekä syödä että pitää kakkua; ei voi olla enemmän hyviä ja enemmän pahoja tekoja ilman että niitä verrataan johonkin itsensä ulkoiseen eli transsendenttiin kriteeristöön.
Nimenomaan. Ero on siinä, että sinä pidät pätevänä kriteeristönä tuhansia vuosia sitten kirjoitettua kirjaa. Minä pidän pätevänä kriteeristönä ajan ja paikan mukaan vaihtuvia tilannetekijöitä.
Aivan; ja tuo on relativismia. Ei vahvassa merkityksessä, jossa mikä tahansa on saman arvoista kuin mikä tahansa, mutta holistisessa tai pragmaattisessa merkityksessä. Ihmissyönti on enemmän tai vähemmän oikein ihmissyöjäyhteisössä, mutta ei absoluuttisen väärin, koska absoluuttista arvoperustaa ei ole olemassa.
Ja kumpikohan on järkevämpää? Sopeutuminen vai jämähtäminen?
Niin - tuolla logiikalla holokausti ja ihmissyönti ovat vain sopeutumis- ja sopimuskysymyksiä.
Rukoile Jumalaa antamaan sinulle viisautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ateistin moraali on kuin valuutta. Rahalla on arvoa niin kauan kuin on yhteinen sopimus sen arvosta. Nyt meidän sopimus sanoo että markalla ei saa mitään, mutta eurolla saa. Eli ateistin moraali on aika hataralla pohjalla. Jotta ateisti voi tyytyväisenä jatkaa elämäänsä ilman että tämä muuttuu nihilistiksi, tälle ei saa kertoa että hänen käsityksensä hyvästä ja pahasta on pelkkä arvoton sopimus (tai ainakaan hän ei saa ymmärtää sitä).
Vierailija kirjoitti:
Ateistin moraali on kuin valuutta. Rahalla on arvoa niin kauan kuin on yhteinen sopimus sen arvosta. Nyt meidän sopimus sanoo että markalla ei saa mitään, mutta eurolla saa. Eli ateistin moraali on aika hataralla pohjalla. Jotta ateisti voi tyytyväisenä jatkaa elämäänsä ilman että tämä muuttuu nihilistiksi, tälle ei saa kertoa että hänen käsityksensä hyvästä ja pahasta on pelkkä arvoton sopimus (tai ainakaan hän ei saa ymmärtää sitä).
Mikä ihmeen sopimus? Mulla on oma varma käsitykseni oikeasta ja väärästä. Toki se yhteiskunta, jossa elän, vaikuttaa, mutta ei mun tarvi kenenkään kanssa mitään sopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateistin moraali on kuin valuutta. Rahalla on arvoa niin kauan kuin on yhteinen sopimus sen arvosta. Nyt meidän sopimus sanoo että markalla ei saa mitään, mutta eurolla saa. Eli ateistin moraali on aika hataralla pohjalla. Jotta ateisti voi tyytyväisenä jatkaa elämäänsä ilman että tämä muuttuu nihilistiksi, tälle ei saa kertoa että hänen käsityksensä hyvästä ja pahasta on pelkkä arvoton sopimus (tai ainakaan hän ei saa ymmärtää sitä).
Mikä ihmeen sopimus? Mulla on oma varma käsitykseni oikeasta ja väärästä. Toki se yhteiskunta, jossa elän, vaikuttaa, mutta ei mun tarvi kenenkään kanssa mitään sopia.
En minäkään ole kenenkään kanssa sopinut siitä että Suomessa maksetaan euroilla, siltikään en voi maksaa markoilla. Voit kutsua sitä sopimusta vaikka kirjoittamattomaksi säännöksi, jos se helpottaa ymmärtämistä.
Aivan; ja tuo on relativismia. Ei vahvassa merkityksessä, jossa mikä tahansa on saman arvoista kuin mikä tahansa, mutta holistisessa tai pragmaattisessa merkityksessä. Ihmissyönti on enemmän tai vähemmän oikein ihmissyöjäyhteisössä, mutta ei absoluuttisen väärin, koska absoluuttista arvoperustaa ei ole olemassa.