Miten ottaa esille henkinen lyttäys miehen kanssa?

Luuleeko joku oikeasti, että parisuhdeterapia saisi miehen järkiinsä...? Ettei hän enää ikinä yrittäisi sanallakaan alistaa vaimoaan, ei eleelläkään, vaan katuisi tekojaan ja paranisi kuin taikaiskusta? :D Olisihan se mukavaa.

Ap:n kannattaisi lyödä nyt vain nyrkkiä pöytään ja nostaa kunnon möly aina kun vähänkin tuntee jotakin alistamisen merkkejä. Mitä luultavimmin ap on nyt vain mukautunut ja alistunut tilanteeseen, vaikka hieman on kapinallinen ja lukee aihetta sivuavia kirjoja.

Valitettavasti teidän liittonne ei tule toimimaan, ellet sitten suostu kynnysmatoksi.

Olen itse kokenut samanlaista henkistä väkivaltaa, lyttäämistä yms. Jossain vaiheessa mukaan tuli myös fyysinen väkivalta. Yritin puhua, kysellä, ymmärtää, vaan ei mies ikinä nähnyt käytöksessään mitään vikaa. Vika oli aina minun! Myös silloin kun sain turpaani.

Kyllä parisuhdeterapia saattaa auttaa. Paljon riippuu miehen kuspäisyyden asteesta!

Niin......

Ehkä ne tylsät, kunnolliset ja tasaisen arkiset tavismiehet on kuiteskin ihan jees......

Moni huomaa asian vasta parin jännämies-poikkiksen jälkeen......

Vierailija kirjoitti:

-- Tosin sitten seuraavassa keskustelussa toimi ihan kuin ennenkin eli ei kantanut vastuuta tai myöntänyt toimintaansa. Kai ajattelen, että jos antaisin kirjan luettavaksi, voisin siten ilmaista, että "katso, näen ja ymmärrän täysin selvästi mitä teet".

Ap

Niin. Tuttua tuo, että muka-ymmärtää mutta se ei vaikuta kuitenkaan mitenkään.

Ajattelin niinkuin sinä, että ilmaisen ymmärtäväni että miehen käytös ei ole ok. En tiedä johtuiko juuri siitä, että mies huomasi että silmäni olivat vihdoin auki ja pian alkoi myös fyysinen väkivalta suhteessa, kun enää ei henkinen väkivalta niin hyvin purrut. Ja sitten vielä minun syyllistäminen siitä, että hän joutui käymään käsiksi, koska minunhan syy on että otan asioita esille. Ahdistaa ajatellakin koko suhdetta nykyään.

Tämä on tietysti vain oma kokemukseni eikä päde mihinkään muuhun suhteeseen, mutta mitä enemmän nyt tätä keskustelua luen niin sitä enemmän suosittelen harkitsemaan, mikä tekee sinulle ja elämällesi nyt hyvää, ja miettimään myös sitä eroamista.

-6

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko joku oikeasti, että parisuhdeterapia saisi miehen järkiinsä...? Ettei hän enää ikinä yrittäisi sanallakaan alistaa vaimoaan, ei eleelläkään, vaan katuisi tekojaan ja paranisi kuin taikaiskusta? :D Olisihan se mukavaa.

Ap:n kannattaisi lyödä nyt vain nyrkkiä pöytään ja nostaa kunnon möly aina kun vähänkin tuntee jotakin alistamisen merkkejä. Mitä luultavimmin ap on nyt vain mukautunut ja alistunut tilanteeseen, vaikka hieman on kapinallinen ja lukee aihetta sivuavia kirjoja.

Aha. Että pariterapia ei auta, mutta nyrkin pöytään lyöminen auttaa? Hoh vitun hoijaa.

Ei tuollaista miestä paranna kumpikaan, mutta terapiassa ap saattaa vihdoin havahtua näkemään miehen sellaisena kuin tämä on. Kun huomaa että syy ei ole itsessä ja muidekin mielestä mies on sairas kusipää niin voi jopa uskaltaa lähteä suhteesta.

Riippunee siitäkin mistä miehen ilkeys johtuu. Jos on opittu tapa, siitä voinee opetalla pois. Jos mies on kieroutunut narsisti, niin on aika vähän tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En antaisi kirjaa. Pidä kirja omana salaisena tukenasi. Sen sijaan yrittäisin puuttua jokaisen ilkeän piikin jälkeen mahdollisimman pian sanomisiinsa. Kysy esim. "mitä tarkoitit tuolla kun sanoit että......." jne. Ilmaise mielesi pahoittuminen heti tölväisyn jälkeen, lähde pois ja näytä loukkaantuneena jne. Muakin on kohdeltu välillä huonosti. Kannattaa puuttua siihen ja ilmaista ettet salli moista. Muuten se jatkuu ja saattaa pahentua. Itseäni on henkisen väkivallan uhriksi joutuessa lohduttanut usko Jeesuksen täydelliseen rakkauteen. Tsempit!

Tämä kuvio mitä tapahtuu on niin paljon monimutkaisempaa kuin vain joku ilkeä piikki. Ja olen tietenkin puuttunut niihin ja ilmaissut tuon, mutta ei johda mihinkään. Hän ei tunnusta mitään ja keskustelut on vaikeita. siihen liittyy häneltä myös kylmäkohtelua jne ja ylipäätään manipuloivaa käytöstä. Hiljattain vaadin, että hänen pitäisi myöntää ilmiselvät asiat eikä kiistää niitä, tein sen jotenkin jo lähtökohtaisesti altavastaajana ja mies näytti huvittuneelta, mutta myöntyi lopuksi. Tosin sitten seuraavassa keskustelussa toimi ihan kuin ennenkin eli ei kantanut vastuuta tai myöntänyt toimintaansa. Kai ajattelen, että jos antaisin kirjan luettavaksi, voisin siten ilmaista, että "katso, näen ja ymmärrän täysin selvästi mitä teet".

Ap

Kuulostaa siltä että ongelma on täysi kunnioituksen puute sinua kohtaan. Sitä ei mikään keskustelu tai kirja muuta.

Musta taas vaikuttaa siltä, että miehesi nauttii alistamisesta ja vallantunteesta. Hän voi rakastaakin samalla sinua, omalla tavallaan. Ei vaikuta unelmamieheltä. Onko teillä lapsia?

Näytä vaan se kirja ja vaikka alleviivaa vielä mieheesi sopivat kohdat. ;P

Vierailija kirjoitti:

Näytä vaan se kirja ja vaikka alleviivaa vielä mieheesi sopivat kohdat. ;P

"En mä noin tee." "Sä vaan ylireagoit/Olet liian herkkä" "Itsekin olet tuollainen." "Teet mulle diagnoosin jonkun kirjan perusteella vai?"

UKK usein kuullut kommentit

Teillä on hyviä pointteja. Olen tosin oikeasti lyönyt nyrkkiäkin päytään ja ottanut jopa eron puheeksi. Sen jälkeen lähdin hetkeksi pois kotoa ja menin matkalle yksin. Takaisin tullessa koti oli siivottu (mm. mistä olen valittanut) ja mies näytti epävarmalta ja sanoi, että pelkäsi että päätän erota oikeasti, koska "tietää että pystyisin elämään.myös sinkkuna kun olen ollut sellainen pitkiä aikoja". Jälkimmäinen perustelu jäi mieleen vähän outona, että pelkäsi, että _pystyisin_ eroamaan. Mutta sitten kun huomasi, että en ollut siinä silloin eroamassa, niin jatkoi entiseen malliin. Eli en mä aivan alistettu vielä ole, varsinkin silloin kun olen pari päivää yksin, niin tulee vahvempi olo ja on helppo hengittää ja alan miettiä sitä eroa oikeasti.

Ap

Ap, sillä ei ole merkitystä oikeastaan, kuinka alistettu olet, koska joka tapauksessa olet vielä tuossa suhteessa.

"Mutta sitten kun huomasi, että en ollut siinä silloin eroamassa, niin jatkoi entiseen malliin."

Niinpä. Ja samanlainen käytös jatkuu aivan varmasti niin pitkään, että oikeasti eroatte.

Mies selvästi reagoi eroaikeisiin ja ns. hyvittelee tekojaan ja suhteenne menee koko ajan hyvä-huono-vuoristorataa, ja juuri ne ylämäet näköjään pitävät tuon suhteen kasassa. Mutta eipä se ole pidemmän päälle kestävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko joku oikeasti, että parisuhdeterapia saisi miehen järkiinsä...? Ettei hän enää ikinä yrittäisi sanallakaan alistaa vaimoaan, ei eleelläkään, vaan katuisi tekojaan ja paranisi kuin taikaiskusta? :D Olisihan se mukavaa.

Ap:n kannattaisi lyödä nyt vain nyrkkiä pöytään ja nostaa kunnon möly aina kun vähänkin tuntee jotakin alistamisen merkkejä. Mitä luultavimmin ap on nyt vain mukautunut ja alistunut tilanteeseen, vaikka hieman on kapinallinen ja lukee aihetta sivuavia kirjoja.

Aha. Että pariterapia ei auta, mutta nyrkin pöytään lyöminen auttaa? Hoh vitun hoijaa.

Ei tuollaista miestä paranna kumpikaan, mutta terapiassa ap saattaa vihdoin havahtua näkemään miehen sellaisena kuin tämä on. Kun huomaa että syy ei ole itsessä ja muidekin mielestä mies on sairas kusipää niin voi jopa uskaltaa lähteä suhteesta.

Eli ap:n pitäisi vain madella miehensä edessä eikä hän saisi ikinä näyttää olevansa vihainen? Niinkö sinä toimit? Ei taida silloin ainakaan muutoksia parempaan tulla, mutta tee ihan niin kuin parhaaksi katsot. Vaikka sitten kiroilet. :)

Parisuhdeterapia ei auta miestä ollenkaan, tuskinpa hän sinne edes suostuu, koska "hän ei ole syypää". Parisuhdeterapeutti, tai ainakaan kunnollinen sellainen, ei saisi mennä kummankaan puolelle, vaan hänen pitäisi olla neutraali kuuntelija ja siitä tuskin on ap:lle apua. Tällainen eroaminen vaatii pitkän kypsyttelyn ja kun jossakin vaiheessa tulee se viimeinen tippa, on silloin helppo lähteä. Mitä todennäköisemmin ap on mielessään käynyt lähtöasiat läpi mielessään useasti, hänellä on tukiverkkoja ja periaatteessa lähtö onnistuu helposti. Kunhan vain lähtee palaamatta ja laittaa erohakemuksen yksin. Voi olla, että lähtöä kannattaa tehdä ajoissa jo valmiiksi, siirtää tavaroita pikkuhiljaa muualle ja sitten vain mennä. Juttelut on juteltu, uusi onnellinen elämä voittaa. Tiedän mistä puhun..

Annoin kirjan nyt luettavaksi miehelle, kun hän lähti viikonlopuksi reissuun. Saa nähdä mikä on reaktio. Luki illalla pari sivua ja totesi paheksuvasti, että kuvittelenko hänen olevan sellainen hirviö. Ja että jos kirjan luettuaan toteaa, että minulla on hänestä niin negatiivinen kuva ja että jos hän ei ole asiasta itse samaa mieltä, niin hän ottaa eron.

Saa nyt nähdä miten käy, sunnuntai-iltana kai kuulee, että tuleeko ero vai onko mies kyennyt yhtään tunnistamaan itsessään mitään vikaa. Olen skeptinen. Illalla kun keskusteltiin, niin käänsi kaiken mun syyksi ja kuinka kyse on vain siitä, että mä tulkitsen hänen sanojaan väärin.

Kai mulla on toive, että ei erottaisi ja että kaikki palaisi hyväksi kuten oli ennen. Mutta mies näkee, että mä olen muuttunut riidanhaluiseksi ja hän ei itse yhtään eikä myönnä mitään vikaa itsessään. Olisi raskasta jatkaa niinkään, että mä ottaisin kaiken niskoilleni ja hän ei ikinä olisi vastuussa mistään pahasta. Mulla on alkanut tunteita kuolla, enkä ole enää halunnut seksiä sen myötä. Toivoisin niin, että olisi aikakone, jolla voisi jotenkin siirtyä ajassa taaksepäin niihin hyviin aikoihin ja olla taas niin.

Ennen olisin antanut olla ja alistunut siihen, että ok, kaikki on siis mun vika ja antanut tilanteen jatkua. Mutta nyt olen tehnyt sen, että olen puhunut näistä asioista nyt ystävilleni ja lähisukulaisille eli lopettanut salailemasta mitä tapahtuu. Se vaikuttaa niin, että tuntuu, että pitää puolustaa itseään miestä kohtaan, jotta voi säilyttää itsekunnioitusta ns maailman silmissä.

Toivottavasti mies kokee herätyksen kirjan avulla ja kaikki korjaantuu, eikä tarvitse erota. En haluaisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko joku oikeasti, että parisuhdeterapia saisi miehen järkiinsä...? Ettei hän enää ikinä yrittäisi sanallakaan alistaa vaimoaan, ei eleelläkään, vaan katuisi tekojaan ja paranisi kuin taikaiskusta? :D Olisihan se mukavaa.

Ap:n kannattaisi lyödä nyt vain nyrkkiä pöytään ja nostaa kunnon möly aina kun vähänkin tuntee jotakin alistamisen merkkejä. Mitä luultavimmin ap on nyt vain mukautunut ja alistunut tilanteeseen, vaikka hieman on kapinallinen ja lukee aihetta sivuavia kirjoja.

Aha. Että pariterapia ei auta, mutta nyrkin pöytään lyöminen auttaa? Hoh vitun hoijaa.

Ei tuollaista miestä paranna kumpikaan, mutta terapiassa ap saattaa vihdoin havahtua näkemään miehen sellaisena kuin tämä on. Kun huomaa että syy ei ole itsessä ja muidekin mielestä mies on sairas kusipää niin voi jopa uskaltaa lähteä suhteesta.

Eli ap:n pitäisi vain madella miehensä edessä eikä hän saisi ikinä näyttää olevansa vihainen? Niinkö sinä toimit? Ei taida silloin ainakaan muutoksia parempaan tulla, mutta tee ihan niin kuin parhaaksi katsot. Vaikka sitten kiroilet. :)

Parisuhdeterapia ei auta miestä ollenkaan, tuskinpa hän sinne edes suostuu, koska "hän ei ole syypää"...

Mies on ollut ennen minua naimisissa kolme kertaa ja tehnyt itse eropäätöksen muissa paitsi vikassa suhteessa, jossa nainen alkoi suunnata uuteen elämään. Siinä he kävivät jonkinlaisessa amatööri/vapaaehtoistukihenkilöiden terapiakeskustekussa, mutta se ei estänyt eroa.

Mies sanoo kuitenkin oppineensa siitä paljon ja tulleensa sen myötä paremmaksi keskustelijaksi ja konfliktien käsittelijäksi, (mitä kyllä ihmettelen). Hän on kuulemma oppinut keskustelutaitoja lisää suhteessa minun kanssani ja on nyt kuulemma jopa parempitasoinen mies ihmissuhdetaitojen suhteen, kuin oli tavatessamme. Minä olen kuulemma tullut huonommaksi suhteen myötä.

Joko hänellä on oikeasti aivan epärealistinen käsitys itsestään ja erinomaisuudestaan, eikä voi silloin ikinä muuttua. Tai sitten tajuaa asioita, mutta ei vain myönnä niitä, jolloin ehkä on toivoa kirjasta. Tai sitten kirja ei auta pätkän vertaa vaan hän näkee helpommaksi erota ja etsiä taas uuden naisen. Löytääkin varmuudella helposti, hän on niin todella komea ja hurmaava itsevarma mies.

Kauhean ristiriittaiset tunteet mulla tällä hetkellä. En tunne olevani valmis eroon. Tosi vaikea luopua avioliitosta ja huomaan alkavani ajatella, että jos mies sunnuntaina sanoo, että kirja ei kerro hänestä yhtään ja että jos uskon että kertoo, haluaa eron, niin mitä jos vain peruisin kaikki ja myöntäisin olevani totaaliväärässä kaikesta ja pyytäisin anteeksi, niin suhde voisi jatkua.

Sekaisin...

Ap

Jätin tuollaisen miehen. En uskonut muutokseen. Vanha koira jne.