Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ottaa esille henkinen lyttäys miehen kanssa?
16.07.2016 |
Meillä alkoi ilmetä pikkuhiljaa henkistä väkivaltaa naimisiin menon jälkeen, nyt n vuoden vasta ilmennyt. Toivon että suunnan voisi muuttaa vielä, kun se ei ole hirveän pahaksi päässyt ja on vasta alkuvaiheessa ilmeisesti. Olisi parempi reagoida nyt heti eikä jättää myöhemmäksi.
Olen nyt lukenut todella hyvän kirjan aiheesta ja siinä kuvataan mielestäni sellaisia juttuja, joita mies tekee. Ajattelin antaa sen hänelle luettavaksi, jotta hän voisi tunnistaa paremmin itsekin käytöstään ja motiiveitaan. Nyt tuntuu, ettei hän ymmärrä eikä huomaa niitä.
Mutta epäröin... olen lukenut kirjan salaa ja mietin miten käy, jos annan hänelle. Varmasti ainakin pilaa ilmapiiriä tehokkaasti, tuskin hän ottaa vastaan ilolla.
Oletteko ikinä puuttuneet vastaavalla tavalla parisuhteeseenne? Miten se kannattaisi tehdä käytännössä? Kaikenlaisia vinkkejä otetaan vastaan.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nolaa sua vieraiden kuullen niin koita saada vieraat puolellesi. Sano esim. jollekin kaveriksesi kokemallesi vieraalle että "huh huh tota mun miehen käytöstä... huomasitko kun se.... xxxx xxxx xxx... Siinä on ilmennyt aika sikamaisia puolia naimisiin menon jälleen. Hävettää sen käytös tosi paljon. Teilläkin on varmaan hämmentynyt olo ..." yms. Yritä saada ulkopuoliset puolellesi. Nimittäin miehesi saattaa yrittää päinvastaista eli kääntää kavereita sinua vastaan ja sun täytyy pitää puolesi. Pidä muutenkin itsestäsi huolta, tee asioita joista pidät, tapaa ihmisiä jotka arvostavat sinua. Rukoile apua Jeesukselta... Tiedän miten kamala tilanne tuo on!
Kyse ei ole mistään strategiapelistä, vaan avioliitosta. Tuollaiseen liittolaisten etsintään ei pidä kenenkään alistua, vaan erota mieluummin.
7
Ok. Itse olen kokenut tärkeäksi puolustaa itseäni ko. tilanteissa noin. Itse olen jäänyt alakynteen aikoinaan ja pahemmin kiusatuksi juuri koska en hankkinut "liittolaisia" mutta kiusaajani hankki niitä itselleen PALJON. Kantapään kautta opittua siis omalla kohdallani tuo.
On kaksi eri asiaa esim. työpaikkakiusaaminen ja avioliitto. Jälkimmäisen pitää perustua rakkauteen ja toisen tukemiseen, eikä siihen kuulu liittolaisten metsästäminen ja puolison haukkuminen ulkopuolisille. Jos mies toimii noin, vaimon ei pidä vajota samalle tasolle, vaan pyrkiä a)saamaan mies lopettamaan ja b)jos se ei onnistu, eroamaan.
Toistan: parisuhteesta voi aina lähteä, eikä rakkauteen kuulu juonittelu. Jos sitä liittoon tunkee, se on merkki rakkauden loppumisesta.
7
Ok. Olen itse kokenut henkistä väkivaltaa sekä opinahjossa että avioliitossa. Itse edelleen koen itse itseni puolustamisen ja tukijoiden etsimisen tärkeäksi myös avioliitossa jos on henk. väkivaltaa. Olen siis kristitty mutta tähän se ei liity kuin että rukouksista ja uskosta saan voimia jaksaa vaikeissa tilanteissa. Moni muu kristitty varmaan ajattelee ihan toisin henk. väkivallasta mutta itse siis kantapään kautta näin oppinut ja koen asian noin. Mulla kävi hyvin enkä mieheni kynnysmatoksi lopulta joutunut ja henk. väkivaltakin on hyvin harvinaista meillä enää mutta mieheni on voimakasluonteinen ja vähemmän empaattinen ihminen niin yleensäkin ja olisi varmaan alistanut mua enemmänkin jos en olisi laittanut rajoja. On yrittänyt nolata mua sukulaisteni ja ystäviäni edessä ja se loppui onneksi kun mainitsemallani tavalla hain läheisistäni tukea miehen käyttäytyessä heidän nähden huonosti. Olisin eronnut varmaan jos mies olisi jatkanut ilkeilyään mutta onneksi meillä on ihan hyvä olla ja mies ei alista kun en anna alistaa... Tsempit ap:lle!
Tosi hienoa uhrin syyllistämistä, sopii hyvin kristityn suuhun. "mies ei alista kun en anna alistaa. Tsempit!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole varma onko se syyllistämistä. Mies ei syyllistä tyyliin 'auto hajosi, sun syysi' tms. Vaan ei myönnä sitä väärää mitä tekee ja yrittää hienovaraisesti manipuloimalla ikäänkuun muokata musta unelmanaistaan, ikäänkuin että en ole tarpeeksi hyvä ja pitäisi olla parempi. Ei siedä mitään minkä kokee määräilyksi tai käskemiseksi. Jos arvailen reaktiota kirjan tyrkyttämiseen niin saattaisi vähintään ärtyä aika paljon ja suuttuakin, että väitänkö, että hän on sellainen. Kun olen sanallisesti kuvaillut niitä juttuja aiemmin niin on sanonut, että olen kontrolloiva ja väärässä, kun luulen tietääväni mitä hän päässään ajattelee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ole varma onko se syyllistämistä. Mies ei syyllistä tyyliin 'auto hajosi, sun syysi' tms. Vaan ei myönnä sitä väärää mitä tekee ja yrittää hienovaraisesti manipuloimalla ikäänkuun muokata musta unelmanaistaan, ikäänkuin että en ole tarpeeksi hyvä ja pitäisi olla parempi. Ei siedä mitään minkä kokee määräilyksi tai käskemiseksi. Jos arvailen reaktiota kirjan tyrkyttämiseen niin saattaisi vähintään ärtyä aika paljon ja suuttuakin, että väitänkö, että hän on sellainen. Kun olen sanallisesti kuvaillut niitä juttuja aiemmin niin on sanonut, että olen kontrolloiva ja väärässä, kun luulen tietääväni mitä hän päässään ajattelee.
Ap
Ja vieläkö mietit että tuo tuosta muuttuu parempaan suuntaan? Ei hän yritä muuttaa sinua unelmanaisekseen, kaikella sillä "voisitko sä edes yrittää olla/tehdä/näyttää/käyttäytyä vähän *insert vaatimus ja solvaus*" on aivan muu tarkoitus. Tarkoitus on että itsetuntosi romahtaa. Kun olet tarpeeksi hajalla et enää ikinä pysty jättämään häntä. Siinä vaiheessa et uskalla lähteä vaikka hän tekisi mitä, ja hänhän tekee. Et pysty edes kuvittelemaan sitä vielä tässä vaiheessa, mutta usko sen kokeneita. Sinulla on helvetti edessä jos jäät.
Et pääse hänestä eroon ennen kuin myönnät itsellesi että mies ei ole sellainen miksi häntä luulit. Alkuun esitti varmaan oikein ihanaa ja teillä oli täydellistä? Niin se aina alkaa.
PAKENE!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nolaa sua vieraiden kuullen niin koita saada vieraat puolellesi. Sano esim. jollekin kaveriksesi kokemallesi vieraalle että "huh huh tota mun miehen käytöstä... huomasitko kun se.... xxxx xxxx xxx... Siinä on ilmennyt aika sikamaisia puolia naimisiin menon jälleen. Hävettää sen käytös tosi paljon. Teilläkin on varmaan hämmentynyt olo ..." yms. Yritä saada ulkopuoliset puolellesi. Nimittäin miehesi saattaa yrittää päinvastaista eli kääntää kavereita sinua vastaan ja sun täytyy pitää puolesi. Pidä muutenkin itsestäsi huolta, tee asioita joista pidät, tapaa ihmisiä jotka arvostavat sinua. Rukoile apua Jeesukselta... Tiedän miten kamala tilanne tuo on!
Kyse ei ole mistään strategiapelistä, vaan avioliitosta. Tuollaiseen liittolaisten etsintään ei pidä kenenkään alistua, vaan erota mieluummin.
7
Ok. Itse olen kokenut tärkeäksi puolustaa itseäni ko. tilanteissa noin. Itse olen jäänyt alakynteen aikoinaan ja pahemmin kiusatuksi juuri koska en hankkinut "liittolaisia" mutta kiusaajani hankki niitä itselleen PALJON. Kantapään kautta opittua siis omalla kohdallani tuo.
On kaksi eri asiaa esim. työpaikkakiusaaminen ja avioliitto. Jälkimmäisen pitää perustua rakkauteen ja toisen tukemiseen, eikä siihen kuulu liittolaisten metsästäminen ja puolison haukkuminen ulkopuolisille. Jos mies toimii noin, vaimon ei pidä vajota samalle tasolle, vaan pyrkiä a)saamaan mies lopettamaan ja b)jos se ei onnistu, eroamaan.
Toistan: parisuhteesta voi aina lähteä, eikä rakkauteen kuulu juonittelu. Jos sitä liittoon tunkee, se on merkki rakkauden loppumisesta.
7
Ok. Olen itse kokenut henkistä väkivaltaa sekä opinahjossa että avioliitossa. Itse edelleen koen itse itseni puolustamisen ja tukijoiden etsimisen tärkeäksi myös avioliitossa jos on henk. väkivaltaa. Olen siis kristitty mutta tähän se ei liity kuin että rukouksista ja uskosta saan voimia jaksaa vaikeissa tilanteissa. Moni muu kristitty varmaan ajattelee ihan toisin henk. väkivallasta mutta itse siis kantapään kautta näin oppinut ja koen asian noin. Mulla kävi hyvin enkä mieheni kynnysmatoksi lopulta joutunut ja henk. väkivaltakin on hyvin harvinaista meillä enää mutta mieheni on voimakasluonteinen ja vähemmän empaattinen ihminen niin yleensäkin ja olisi varmaan alistanut mua enemmänkin jos en olisi laittanut rajoja. On yrittänyt nolata mua sukulaisteni ja ystäviäni edessä ja se loppui onneksi kun mainitsemallani tavalla hain läheisistäni tukea miehen käyttäytyessä heidän nähden huonosti. Olisin eronnut varmaan jos mies olisi jatkanut ilkeilyään mutta onneksi meillä on ihan hyvä olla ja mies ei alista kun en anna alistaa... Tsempit ap:lle!
Tosi hienoa uhrin syyllistämistä, sopii hyvin kristityn suuhun. "mies ei alista kun en anna alistaa. Tsempit!"
Ei ollut tarkoitus millään tavalla alistaa uhria. Tuossa kohtaa kerroin vain omasta kokemuksestani.... En tarkoittanut etteikö ap:n mies alistaisi, vaikka ap tekisi mitä, se on valitettavasti mahdollista. On mahdollista sekin, että jos ap laittaa selkeät rajat, niin mies alkaa taas käyttäytyä, me emme voi tietää. Me kun emme tiedä tilannetta hänellä saati tunne hänen miestään. Varmasti joku mies alistaa tekisit miten vaan, mutta minun oma mieheni ei ole narsisti ja kerroin vain yhden pienen ihmisen kokemuksesta. Ap:n miehestä en tiedä, tilanne on hänellä varmasti aivan eri. En kerro kokemuksistani ehdottomana totuutena eikä ap:n missään nimessä tarvitse toimia kuten itse olen toiminut, mutta koska mulla oli jonkunlaista kokemusta vastaavasta, kerroin siitä ap:lle, jos ehkä olisi jotain apua. Hän toki itse punnitsee onko kokemuksilleni ja "neuvoilleni" käyttöä vai ei. Tarkoitus oli kuitenkin hyvä ja toivon ap:n tilanteen helpottavan! Tässä nopeasti lähinnä kännykällä kirjoittaessa muun touhun lomassa tulee varmaan huonoja sanavalintoja yms. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole varma onko se syyllistämistä. Mies ei syyllistä tyyliin 'auto hajosi, sun syysi' tms. Vaan ei myönnä sitä väärää mitä tekee ja yrittää hienovaraisesti manipuloimalla ikäänkuun muokata musta unelmanaistaan, ikäänkuin että en ole tarpeeksi hyvä ja pitäisi olla parempi. Ei siedä mitään minkä kokee määräilyksi tai käskemiseksi. Jos arvailen reaktiota kirjan tyrkyttämiseen niin saattaisi vähintään ärtyä aika paljon ja suuttuakin, että väitänkö, että hän on sellainen. Kun olen sanallisesti kuvaillut niitä juttuja aiemmin niin on sanonut, että olen kontrolloiva ja väärässä, kun luulen tietääväni mitä hän päässään ajattelee.
ApJa vieläkö mietit että tuo tuosta muuttuu parempaan suuntaan? Ei hän yritä muuttaa sinua unelmanaisekseen, kaikella sillä "voisitko sä edes yrittää olla/tehdä/näyttää/käyttäytyä vähän *insert vaatimus ja solvaus*" on aivan muu tarkoitus. Tarkoitus on että itsetuntosi romahtaa. Kun olet tarpeeksi hajalla et enää ikinä pysty jättämään häntä. Siinä vaiheessa et uskalla lähteä vaikka hän tekisi mitä, ja hänhän tekee. Et pysty edes kuvittelemaan sitä vielä tässä vaiheessa, mutta usko sen kokeneita. Sinulla on helvetti edessä jos jäät.
Et pääse hänestä eroon ennen kuin myönnät itsellesi että mies ei ole sellainen miksi häntä luulit. Alkuun esitti varmaan oikein ihanaa ja teillä oli täydellistä? Niin se aina alkaa.
PAKENE!
Totta että en usko ainakaan vielä hänen olevan sellainen hirviö tai persoonallisuushäiriöinen. Minusta hän on sellainen kuin kirja kuvasi eli itsekeskeinen ja ajattelee omaa etuaan mun kustannuksella. Ihan kuin hänellä olisi tosiaan pyrkimys muuttaa mua toiveidensa mukaiseksi, näkee mut enemmän omaisuutena kuin ihmisenä näin rumasti sanottuna. Tuntuu jotenkin mahdottomalta ajatelma, että tarkoitusperät olisivat tietoisesti pahabtahtoiset. Enemmän ehkä itsekkäät ja kypsymättömät kuten hemmotellulla lapsella, joka kokee ansaitsevansa kaiken antamatta paljonkaan ja ilman vastuuta. Ajattelin että ehkä hän ei hahmota mitä tekee. Elättelen siis toivetta siitä, että jos tähän puuttuu ajoissa ja tiukasti niin suunta voisi muuttua. Mutta onhan tällä yhtä negatiivinen vaikutus muhun ja itsetuntoni on jo heikentynyt. Siksi tilanteen pitää ehdottomasti muuttua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotko ap mikä kirja on kyseessä? Muakin kiinnostaisi lukea se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nolaa sua vieraiden kuullen niin koita saada vieraat puolellesi. Sano esim. jollekin kaveriksesi kokemallesi vieraalle että "huh huh tota mun miehen käytöstä... huomasitko kun se.... xxxx xxxx xxx... Siinä on ilmennyt aika sikamaisia puolia naimisiin menon jälleen. Hävettää sen käytös tosi paljon. Teilläkin on varmaan hämmentynyt olo ..." yms. Yritä saada ulkopuoliset puolellesi. Nimittäin miehesi saattaa yrittää päinvastaista eli kääntää kavereita sinua vastaan ja sun täytyy pitää puolesi. Pidä muutenkin itsestäsi huolta, tee asioita joista pidät, tapaa ihmisiä jotka arvostavat sinua. Rukoile apua Jeesukselta... Tiedän miten kamala tilanne tuo on!
Kyse ei ole mistään strategiapelistä, vaan avioliitosta. Tuollaiseen liittolaisten etsintään ei pidä kenenkään alistua, vaan erota mieluummin.
7
Ok. Itse olen kokenut tärkeäksi puolustaa itseäni ko. tilanteissa noin. Itse olen jäänyt alakynteen aikoinaan ja pahemmin kiusatuksi juuri koska en hankkinut "liittolaisia" mutta kiusaajani hankki niitä itselleen PALJON. Kantapään kautta opittua siis omalla kohdallani tuo.
On kaksi eri asiaa esim. työpaikkakiusaaminen ja avioliitto. Jälkimmäisen pitää perustua rakkauteen ja toisen tukemiseen, eikä siihen kuulu liittolaisten metsästäminen ja puolison haukkuminen ulkopuolisille. Jos mies toimii noin, vaimon ei pidä vajota samalle tasolle, vaan pyrkiä a)saamaan mies lopettamaan ja b)jos se ei onnistu, eroamaan.
Toistan: parisuhteesta voi aina lähteä, eikä rakkauteen kuulu juonittelu. Jos sitä liittoon tunkee, se on merkki rakkauden loppumisesta.
7
Sitä mä ainakin juuri yritän, saada miehen lopettamaan, jotta suhde paranisi eikä tarvitsisi erota. Voitko sä neuvoa tarkempia keinoja siihen?
Ap
Hyvä, että yrität. Minusta sinun kannattaa pyrkiä reagoimaan heti, esimerkiksi miehen irvistelyyn (kun syöt) reagoit saman tien: "miksi irvistelet tuolla lailla halveksuvasti, haluatko sanoa jotakin?"
Toinen neuvoni oli, että hakeudu parisuhdeterapiaan. Tarvittaessa sinne voi mennä ilman miestäkin.
Kolmas neuvoni on olla jämäkkä. Älä niele miehen "emmä mitään sanonut" -asennetta! Älä sinä ala ylläpitämään kivaa fiilistä kotona sillä, että mies saa vittuilla sinulle vapaasti. Eli silläkin uhalla, että mies suuttuu, pane hänet vastuuseen ilkeilystä. Vaadi täsmennyksiä, ilmaise loukkaantuminen.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole varma onko se syyllistämistä. Mies ei syyllistä tyyliin 'auto hajosi, sun syysi' tms. Vaan ei myönnä sitä väärää mitä tekee ja yrittää hienovaraisesti manipuloimalla ikäänkuun muokata musta unelmanaistaan, ikäänkuin että en ole tarpeeksi hyvä ja pitäisi olla parempi. Ei siedä mitään minkä kokee määräilyksi tai käskemiseksi. Jos arvailen reaktiota kirjan tyrkyttämiseen niin saattaisi vähintään ärtyä aika paljon ja suuttuakin, että väitänkö, että hän on sellainen. Kun olen sanallisesti kuvaillut niitä juttuja aiemmin niin on sanonut, että olen kontrolloiva ja väärässä, kun luulen tietääväni mitä hän päässään ajattelee.
ApJa vieläkö mietit että tuo tuosta muuttuu parempaan suuntaan? Ei hän yritä muuttaa sinua unelmanaisekseen, kaikella sillä "voisitko sä edes yrittää olla/tehdä/näyttää/käyttäytyä vähän *insert vaatimus ja solvaus*" on aivan muu tarkoitus. Tarkoitus on että itsetuntosi romahtaa. Kun olet tarpeeksi hajalla et enää ikinä pysty jättämään häntä. Siinä vaiheessa et uskalla lähteä vaikka hän tekisi mitä, ja hänhän tekee. Et pysty edes kuvittelemaan sitä vielä tässä vaiheessa, mutta usko sen kokeneita. Sinulla on helvetti edessä jos jäät.
Et pääse hänestä eroon ennen kuin myönnät itsellesi että mies ei ole sellainen miksi häntä luulit. Alkuun esitti varmaan oikein ihanaa ja teillä oli täydellistä? Niin se aina alkaa.
PAKENE!
Totta että en usko ainakaan vielä hänen olevan sellainen hirviö tai persoonallisuushäiriöinen. Minusta hän on sellainen kuin kirja kuvasi eli itsekeskeinen ja ajattelee omaa etuaan mun kustannuksella. Ihan kuin hänellä olisi tosiaan pyrkimys muuttaa mua toiveidensa mukaiseksi, näkee mut enemmän omaisuutena kuin ihmisenä näin rumasti sanottuna. Tuntuu jotenkin mahdottomalta ajatelma, että tarkoitusperät olisivat tietoisesti pahabtahtoiset. Enemmän ehkä itsekkäät ja kypsymättömät kuten hemmotellulla lapsella, joka kokee ansaitsevansa kaiken antamatta paljonkaan ja ilman vastuuta. Ajattelin että ehkä hän ei hahmota mitä tekee. Elättelen siis toivetta siitä, että jos tähän puuttuu ajoissa ja tiukasti niin suunta voisi muuttua. Mutta onhan tällä yhtä negatiivinen vaikutus muhun ja itsetuntoni on jo heikentynyt. Siksi tilanteen pitää ehdottomasti muuttua!
Kirjoitin täsmälleen samalla palstalle kymmenisen vuotta sitten, ja sain samanlaisia vastauksia kuin olen nyt kirjoittanut sinulle. Olisinpa silloin kuunnellut niitä neuvoja. Jos joku kohtelee sinua kuin omaisuutta, hän ei silloin kunnioita sinua kuin ihmistä. Ymmärrän ettet halua yhtäkkiä erota, mutta ei tuosta oikeasti ole mitään muuta ulospääsyä. Rakkaastaan ei koskaan halua uskoa pahaa, mutta joskus on vain hyväksyttävä tosiasiat. Vaadi häntä pariterapiaan ja käy myös yksin tapaamassa ammattilaista ja kerro asiat kaunistelematta yhtään. Ulkopuolinen näkee tilanteen selvemmin. Sinä näet sen nyt niin kuin miehesi haluaa. Tarvitset jonkun toisen apua että pystyt taas näkemään normaalit rajat ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Liitossanne ne on jo kaadettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nolaa sua vieraiden kuullen niin koita saada vieraat puolellesi. Sano esim. jollekin kaveriksesi kokemallesi vieraalle että "huh huh tota mun miehen käytöstä... huomasitko kun se.... xxxx xxxx xxx... Siinä on ilmennyt aika sikamaisia puolia naimisiin menon jälleen. Hävettää sen käytös tosi paljon. Teilläkin on varmaan hämmentynyt olo ..." yms. Yritä saada ulkopuoliset puolellesi. Nimittäin miehesi saattaa yrittää päinvastaista eli kääntää kavereita sinua vastaan ja sun täytyy pitää puolesi. Pidä muutenkin itsestäsi huolta, tee asioita joista pidät, tapaa ihmisiä jotka arvostavat sinua. Rukoile apua Jeesukselta... Tiedän miten kamala tilanne tuo on!
Kyse ei ole mistään strategiapelistä, vaan avioliitosta. Tuollaiseen liittolaisten etsintään ei pidä kenenkään alistua, vaan erota mieluummin.
7
Ok. Itse olen kokenut tärkeäksi puolustaa itseäni ko. tilanteissa noin. Itse olen jäänyt alakynteen aikoinaan ja pahemmin kiusatuksi juuri koska en hankkinut "liittolaisia" mutta kiusaajani hankki niitä itselleen PALJON. Kantapään kautta opittua siis omalla kohdallani tuo.
On kaksi eri asiaa esim. työpaikkakiusaaminen ja avioliitto. Jälkimmäisen pitää perustua rakkauteen ja toisen tukemiseen, eikä siihen kuulu liittolaisten metsästäminen ja puolison haukkuminen ulkopuolisille. Jos mies toimii noin, vaimon ei pidä vajota samalle tasolle, vaan pyrkiä a)saamaan mies lopettamaan ja b)jos se ei onnistu, eroamaan.
Toistan: parisuhteesta voi aina lähteä, eikä rakkauteen kuulu juonittelu. Jos sitä liittoon tunkee, se on merkki rakkauden loppumisesta.
7
Ok. Olen itse kokenut henkistä väkivaltaa sekä opinahjossa että avioliitossa. Itse edelleen koen itse itseni puolustamisen ja tukijoiden etsimisen tärkeäksi myös avioliitossa jos on henk. väkivaltaa. Olen siis kristitty mutta tähän se ei liity kuin että rukouksista ja uskosta saan voimia jaksaa vaikeissa tilanteissa. Moni muu kristitty varmaan ajattelee ihan toisin henk. väkivallasta mutta itse siis kantapään kautta näin oppinut ja koen asian noin. Mulla kävi hyvin enkä mieheni kynnysmatoksi lopulta joutunut ja henk. väkivaltakin on hyvin harvinaista meillä enää mutta mieheni on voimakasluonteinen ja vähemmän empaattinen ihminen niin yleensäkin ja olisi varmaan alistanut mua enemmänkin jos en olisi laittanut rajoja. On yrittänyt nolata mua sukulaisteni ja ystäviäni edessä ja se loppui onneksi kun mainitsemallani tavalla hain läheisistäni tukea miehen käyttäytyessä heidän nähden huonosti. Olisin eronnut varmaan jos mies olisi jatkanut ilkeilyään mutta onneksi meillä on ihan hyvä olla ja mies ei alista kun en anna alistaa... Tsempit ap:lle!
Missään en ole kehottanut ap:ta sallimaan alistamista. Äläpä vääntele sanojani.
Sen sijaan sanoin, että tuollainen sivullisten liittolaisten hommailu ja juonittelu ja puolison haukkuminen ulkopuolisille EI kuulu rakkausavioliittoon. Toki, voi kertoa rehellisesti tilanteestaan, eikö miehen toimintaa tarvitse siloitella tai asiasta valehdella. Mutta se on siis jo kyllä aika lailla tuhonmerkki, jos tuolla lailla joutuu joku hommaamaan sivullisista itselleen tukea.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nolaa sua vieraiden kuullen niin koita saada vieraat puolellesi. Sano esim. jollekin kaveriksesi kokemallesi vieraalle että "huh huh tota mun miehen käytöstä... huomasitko kun se.... xxxx xxxx xxx... Siinä on ilmennyt aika sikamaisia puolia naimisiin menon jälleen. Hävettää sen käytös tosi paljon. Teilläkin on varmaan hämmentynyt olo ..." yms. Yritä saada ulkopuoliset puolellesi. Nimittäin miehesi saattaa yrittää päinvastaista eli kääntää kavereita sinua vastaan ja sun täytyy pitää puolesi. Pidä muutenkin itsestäsi huolta, tee asioita joista pidät, tapaa ihmisiä jotka arvostavat sinua. Rukoile apua Jeesukselta... Tiedän miten kamala tilanne tuo on!
Kyse ei ole mistään strategiapelistä, vaan avioliitosta. Tuollaiseen liittolaisten etsintään ei pidä kenenkään alistua, vaan erota mieluummin.
7
Ok. Itse olen kokenut tärkeäksi puolustaa itseäni ko. tilanteissa noin. Itse olen jäänyt alakynteen aikoinaan ja pahemmin kiusatuksi juuri koska en hankkinut "liittolaisia" mutta kiusaajani hankki niitä itselleen PALJON. Kantapään kautta opittua siis omalla kohdallani tuo.
On kaksi eri asiaa esim. työpaikkakiusaaminen ja avioliitto. Jälkimmäisen pitää perustua rakkauteen ja toisen tukemiseen, eikä siihen kuulu liittolaisten metsästäminen ja puolison haukkuminen ulkopuolisille. Jos mies toimii noin, vaimon ei pidä vajota samalle tasolle, vaan pyrkiä a)saamaan mies lopettamaan ja b)jos se ei onnistu, eroamaan.
Toistan: parisuhteesta voi aina lähteä, eikä rakkauteen kuulu juonittelu. Jos sitä liittoon tunkee, se on merkki rakkauden loppumisesta.
7
Ok. Olen itse kokenut henkistä väkivaltaa sekä opinahjossa että avioliitossa. Itse edelleen koen itse itseni puolustamisen ja tukijoiden etsimisen tärkeäksi myös avioliitossa jos on henk. väkivaltaa. Olen siis kristitty mutta tähän se ei liity kuin että rukouksista ja uskosta saan voimia jaksaa vaikeissa tilanteissa. Moni muu kristitty varmaan ajattelee ihan toisin henk. väkivallasta mutta itse siis kantapään kautta näin oppinut ja koen asian noin. Mulla kävi hyvin enkä mieheni kynnysmatoksi lopulta joutunut ja henk. väkivaltakin on hyvin harvinaista meillä enää mutta mieheni on voimakasluonteinen ja vähemmän empaattinen ihminen niin yleensäkin ja olisi varmaan alistanut mua enemmänkin jos en olisi laittanut rajoja. On yrittänyt nolata mua sukulaisteni ja ystäviäni edessä ja se loppui onneksi kun mainitsemallani tavalla hain läheisistäni tukea miehen käyttäytyessä heidän nähden huonosti. Olisin eronnut varmaan jos mies olisi jatkanut ilkeilyään mutta onneksi meillä on ihan hyvä olla ja mies ei alista kun en anna alistaa... Tsempit ap:lle!
Missään en ole kehottanut ap:ta sallimaan alistamista. Äläpä vääntele sanojani.
Sen sijaan sanoin, että tuollainen sivullisten liittolaisten hommailu ja juonittelu ja puolison haukkuminen ulkopuolisille EI kuulu rakkausavioliittoon. Toki, voi kertoa rehellisesti tilanteestaan, eikö miehen toimintaa tarvitse siloitella tai asiasta valehdella. Mutta se on siis jo kyllä aika lailla tuhonmerkki, jos tuolla lailla joutuu joku hommaamaan sivullisista itselleen tukea.
7
Missä kohdassa mielestäsi vääristelin sanojasi? En itse huomannut eikä ollut tarkoitus. Olen todella pahoillani, anteeksi. En todella ollut tarkoitus loukata Sinua. Toivoisin, että kerrot tarkemmin, mitä tein väärin, jotta osaisin vastaisuudessa yrittää vastata kauniimmin ja niin etten loukkaisi ketään? :( Olen aivan todella pahoillani, että loukkasin. Anteeksi! <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nolaa sua vieraiden kuullen niin koita saada vieraat puolellesi. Sano esim. jollekin kaveriksesi kokemallesi vieraalle että "huh huh tota mun miehen käytöstä... huomasitko kun se.... xxxx xxxx xxx... Siinä on ilmennyt aika sikamaisia puolia naimisiin menon jälleen. Hävettää sen käytös tosi paljon. Teilläkin on varmaan hämmentynyt olo ..." yms. Yritä saada ulkopuoliset puolellesi. Nimittäin miehesi saattaa yrittää päinvastaista eli kääntää kavereita sinua vastaan ja sun täytyy pitää puolesi. Pidä muutenkin itsestäsi huolta, tee asioita joista pidät, tapaa ihmisiä jotka arvostavat sinua. Rukoile apua Jeesukselta... Tiedän miten kamala tilanne tuo on!
Kyse ei ole mistään strategiapelistä, vaan avioliitosta. Tuollaiseen liittolaisten etsintään ei pidä kenenkään alistua, vaan erota mieluummin.
7
Ok. Itse olen kokenut tärkeäksi puolustaa itseäni ko. tilanteissa noin. Itse olen jäänyt alakynteen aikoinaan ja pahemmin kiusatuksi juuri koska en hankkinut "liittolaisia" mutta kiusaajani hankki niitä itselleen PALJON. Kantapään kautta opittua siis omalla kohdallani tuo.
On kaksi eri asiaa esim. työpaikkakiusaaminen ja avioliitto. Jälkimmäisen pitää perustua rakkauteen ja toisen tukemiseen, eikä siihen kuulu liittolaisten metsästäminen ja puolison haukkuminen ulkopuolisille. Jos mies toimii noin, vaimon ei pidä vajota samalle tasolle, vaan pyrkiä a)saamaan mies lopettamaan ja b)jos se ei onnistu, eroamaan.
Toistan: parisuhteesta voi aina lähteä, eikä rakkauteen kuulu juonittelu. Jos sitä liittoon tunkee, se on merkki rakkauden loppumisesta.
7
Ok. Olen itse kokenut henkistä väkivaltaa sekä opinahjossa että avioliitossa. Itse edelleen koen itse itseni puolustamisen ja tukijoiden etsimisen tärkeäksi myös avioliitossa jos on henk. väkivaltaa. Olen siis kristitty mutta tähän se ei liity kuin että rukouksista ja uskosta saan voimia jaksaa vaikeissa tilanteissa. Moni muu kristitty varmaan ajattelee ihan toisin henk. väkivallasta mutta itse siis kantapään kautta näin oppinut ja koen asian noin. Mulla kävi hyvin enkä mieheni kynnysmatoksi lopulta joutunut ja henk. väkivaltakin on hyvin harvinaista meillä enää mutta mieheni on voimakasluonteinen ja vähemmän empaattinen ihminen niin yleensäkin ja olisi varmaan alistanut mua enemmänkin jos en olisi laittanut rajoja. On yrittänyt nolata mua sukulaisteni ja ystäviäni edessä ja se loppui onneksi kun mainitsemallani tavalla hain läheisistäni tukea miehen käyttäytyessä heidän nähden huonosti. Olisin eronnut varmaan jos mies olisi jatkanut ilkeilyään mutta onneksi meillä on ihan hyvä olla ja mies ei alista kun en anna alistaa... Tsempit ap:lle!
Missään en ole kehottanut ap:ta sallimaan alistamista. Äläpä vääntele sanojani.
Sen sijaan sanoin, että tuollainen sivullisten liittolaisten hommailu ja juonittelu ja puolison haukkuminen ulkopuolisille EI kuulu rakkausavioliittoon. Toki, voi kertoa rehellisesti tilanteestaan, eikö miehen toimintaa tarvitse siloitella tai asiasta valehdella. Mutta se on siis jo kyllä aika lailla tuhonmerkki, jos tuolla lailla joutuu joku hommaamaan sivullisista itselleen tukea.
7
Missä kohdassa mielestäsi vääristelin sanojasi? En itse huomannut eikä ollut tarkoitus. Olen todella pahoillani, anteeksi. En todella ollut tarkoitus loukata Sinua. Toivoisin, että kerrot tarkemmin, mitä tein väärin, jotta osaisin vastaisuudessa yrittää vastata kauniimmin ja niin etten loukkaisi ketään? :( Olen aivan todella pahoillani, että loukkasin. Anteeksi! <3
P.s. Kokemuksesta tiedän, miten herkkiä asioita nämä ovat, joten sitä paremmalla syyllä kadun vääriä sanojani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirja on nimeltään Lundy Bancroft: Why does he do that. Todella hyvä, suosittelen. Miespuolinen terapeutti joka on pitkään työskennellyt eri tasoisesti parisuhdeväkivaltaisten miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kirja on nimeltään Lundy Bancroft: Why does he do that. Todella hyvä, suosittelen. Miespuolinen terapeutti joka on pitkään työskennellyt eri tasoisesti parisuhdeväkivaltaisten miesten kanssa.
Kiitos, täytyy ehdottomasti lukea se! :) Kuulostaa mielenkiintoiselta!
terv. tuo kristitty vastailija ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nolaa sua vieraiden kuullen niin koita saada vieraat puolellesi. Sano esim. jollekin kaveriksesi kokemallesi vieraalle että "huh huh tota mun miehen käytöstä... huomasitko kun se.... xxxx xxxx xxx... Siinä on ilmennyt aika sikamaisia puolia naimisiin menon jälleen. Hävettää sen käytös tosi paljon. Teilläkin on varmaan hämmentynyt olo ..." yms. Yritä saada ulkopuoliset puolellesi. Nimittäin miehesi saattaa yrittää päinvastaista eli kääntää kavereita sinua vastaan ja sun täytyy pitää puolesi. Pidä muutenkin itsestäsi huolta, tee asioita joista pidät, tapaa ihmisiä jotka arvostavat sinua. Rukoile apua Jeesukselta... Tiedän miten kamala tilanne tuo on!
Kyse ei ole mistään strategiapelistä, vaan avioliitosta. Tuollaiseen liittolaisten etsintään ei pidä kenenkään alistua, vaan erota mieluummin.
7
Ok. Itse olen kokenut tärkeäksi puolustaa itseäni ko. tilanteissa noin. Itse olen jäänyt alakynteen aikoinaan ja pahemmin kiusatuksi juuri koska en hankkinut "liittolaisia" mutta kiusaajani hankki niitä itselleen PALJON. Kantapään kautta opittua siis omalla kohdallani tuo.
On kaksi eri asiaa esim. työpaikkakiusaaminen ja avioliitto. Jälkimmäisen pitää perustua rakkauteen ja toisen tukemiseen, eikä siihen kuulu liittolaisten metsästäminen ja puolison haukkuminen ulkopuolisille. Jos mies toimii noin, vaimon ei pidä vajota samalle tasolle, vaan pyrkiä a)saamaan mies lopettamaan ja b)jos se ei onnistu, eroamaan.
Toistan: parisuhteesta voi aina lähteä, eikä rakkauteen kuulu juonittelu. Jos sitä liittoon tunkee, se on merkki rakkauden loppumisesta.
7
Ok. Olen itse kokenut henkistä väkivaltaa sekä opinahjossa että avioliitossa. Itse edelleen koen itse itseni puolustamisen ja tukijoiden etsimisen tärkeäksi myös avioliitossa jos on henk. väkivaltaa. Olen siis kristitty mutta tähän se ei liity kuin että rukouksista ja uskosta saan voimia jaksaa vaikeissa tilanteissa. Moni muu kristitty varmaan ajattelee ihan toisin henk. väkivallasta mutta itse siis kantapään kautta näin oppinut ja koen asian noin. Mulla kävi hyvin enkä mieheni kynnysmatoksi lopulta joutunut ja henk. väkivaltakin on hyvin harvinaista meillä enää mutta mieheni on voimakasluonteinen ja vähemmän empaattinen ihminen niin yleensäkin ja olisi varmaan alistanut mua enemmänkin jos en olisi laittanut rajoja. On yrittänyt nolata mua sukulaisteni ja ystäviäni edessä ja se loppui onneksi kun mainitsemallani tavalla hain läheisistäni tukea miehen käyttäytyessä heidän nähden huonosti. Olisin eronnut varmaan jos mies olisi jatkanut ilkeilyään mutta onneksi meillä on ihan hyvä olla ja mies ei alista kun en anna alistaa... Tsempit ap:lle!
Missään en ole kehottanut ap:ta sallimaan alistamista. Äläpä vääntele sanojani.
Sen sijaan sanoin, että tuollainen sivullisten liittolaisten hommailu ja juonittelu ja puolison haukkuminen ulkopuolisille EI kuulu rakkausavioliittoon. Toki, voi kertoa rehellisesti tilanteestaan, eikö miehen toimintaa tarvitse siloitella tai asiasta valehdella. Mutta se on siis jo kyllä aika lailla tuhonmerkki, jos tuolla lailla joutuu joku hommaamaan sivullisista itselleen tukea.
7
Missä kohdassa mielestäsi vääristelin sanojasi? En itse huomannut eikä ollut tarkoitus. Olen todella pahoillani, anteeksi. En todella ollut tarkoitus loukata Sinua. Toivoisin, että kerrot tarkemmin, mitä tein väärin, jotta osaisin vastaisuudessa yrittää vastata kauniimmin ja niin etten loukkaisi ketään? :( Olen aivan todella pahoillani, että loukkasin. Anteeksi! <3
Peace, et sä mitään loukannut. Kommentoit vaan siihen sävyyn, että jos ei kerää liittolaisia, se on sama kuin että antautuisi alistamiselle. Ok, et tarkoittanut sitä.
7
Suuressa osassa parisuhteista on jossain vaiheessa jonkinlaista valtapeliä. Parisuhdeterapia kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta.
-ohis-
Olet ap jo niin syvällä suossa, että otat syyllisyyden taakan omille harteillesi. Jo tuon kirjan lukeminen ja varsinkin se, että teit sen salaa, osoittaa kaikille muille kuinka liemessä olet. Mietit ilmeisesti nyt, että et saa luovuttaa, et voi olla yrittämättä ja et missään tapauksessa voi menettää kasvojasi muiden edessä, mutta se, mitä muut ajattelisivat mahdollisesta erostanne, on ihan se ja sama. Onko mies muille ihmisille oikein mukavaa miestä (vaikkakin sinun kustannuksellasi)? Onko hän erilainen kun muita on läsnä? Onko hän koskaan ylpeä sinusta? Esitteleekö sinua mielellään ja on aidosti ylpeä sinun saavutuksistasi? Kehuuko hän sinua millään tavoin? Oletko aina hänen kanssaan rennosti ja luottavaisesti, olitte sitten kotona tai kodin ulkopuolella? Mitä hyviä puolia miehessä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nolaa sua vieraiden kuullen niin koita saada vieraat puolellesi. Sano esim. jollekin kaveriksesi kokemallesi vieraalle että "huh huh tota mun miehen käytöstä... huomasitko kun se.... xxxx xxxx xxx... Siinä on ilmennyt aika sikamaisia puolia naimisiin menon jälleen. Hävettää sen käytös tosi paljon. Teilläkin on varmaan hämmentynyt olo ..." yms. Yritä saada ulkopuoliset puolellesi. Nimittäin miehesi saattaa yrittää päinvastaista eli kääntää kavereita sinua vastaan ja sun täytyy pitää puolesi. Pidä muutenkin itsestäsi huolta, tee asioita joista pidät, tapaa ihmisiä jotka arvostavat sinua. Rukoile apua Jeesukselta... Tiedän miten kamala tilanne tuo on!
Kyse ei ole mistään strategiapelistä, vaan avioliitosta. Tuollaiseen liittolaisten etsintään ei pidä kenenkään alistua, vaan erota mieluummin.
7
Ok. Itse olen kokenut tärkeäksi puolustaa itseäni ko. tilanteissa noin. Itse olen jäänyt alakynteen aikoinaan ja pahemmin kiusatuksi juuri koska en hankkinut "liittolaisia" mutta kiusaajani hankki niitä itselleen PALJON. Kantapään kautta opittua siis omalla kohdallani tuo.
On kaksi eri asiaa esim. työpaikkakiusaaminen ja avioliitto. Jälkimmäisen pitää perustua rakkauteen ja toisen tukemiseen, eikä siihen kuulu liittolaisten metsästäminen ja puolison haukkuminen ulkopuolisille. Jos mies toimii noin, vaimon ei pidä vajota samalle tasolle, vaan pyrkiä a)saamaan mies lopettamaan ja b)jos se ei onnistu, eroamaan.
Toistan: parisuhteesta voi aina lähteä, eikä rakkauteen kuulu juonittelu. Jos sitä liittoon tunkee, se on merkki rakkauden loppumisesta.
7
Ok. Olen itse kokenut henkistä väkivaltaa sekä opinahjossa että avioliitossa. Itse edelleen koen itse itseni puolustamisen ja tukijoiden etsimisen tärkeäksi myös avioliitossa jos on henk. väkivaltaa. Olen siis kristitty mutta tähän se ei liity kuin että rukouksista ja uskosta saan voimia jaksaa vaikeissa tilanteissa. Moni muu kristitty varmaan ajattelee ihan toisin henk. väkivallasta mutta itse siis kantapään kautta näin oppinut ja koen asian noin. Mulla kävi hyvin enkä mieheni kynnysmatoksi lopulta joutunut ja henk. väkivaltakin on hyvin harvinaista meillä enää mutta mieheni on voimakasluonteinen ja vähemmän empaattinen ihminen niin yleensäkin ja olisi varmaan alistanut mua enemmänkin jos en olisi laittanut rajoja. On yrittänyt nolata mua sukulaisteni ja ystäviäni edessä ja se loppui onneksi kun mainitsemallani tavalla hain läheisistäni tukea miehen käyttäytyessä heidän nähden huonosti. Olisin eronnut varmaan jos mies olisi jatkanut ilkeilyään mutta onneksi meillä on ihan hyvä olla ja mies ei alista kun en anna alistaa... Tsempit ap:lle!
Missään en ole kehottanut ap:ta sallimaan alistamista. Äläpä vääntele sanojani.
Sen sijaan sanoin, että tuollainen sivullisten liittolaisten hommailu ja juonittelu ja puolison haukkuminen ulkopuolisille EI kuulu rakkausavioliittoon. Toki, voi kertoa rehellisesti tilanteestaan, eikö miehen toimintaa tarvitse siloitella tai asiasta valehdella. Mutta se on siis jo kyllä aika lailla tuhonmerkki, jos tuolla lailla joutuu joku hommaamaan sivullisista itselleen tukea.
7
Missä kohdassa mielestäsi vääristelin sanojasi? En itse huomannut eikä ollut tarkoitus. Olen todella pahoillani, anteeksi. En todella ollut tarkoitus loukata Sinua. Toivoisin, että kerrot tarkemmin, mitä tein väärin, jotta osaisin vastaisuudessa yrittää vastata kauniimmin ja niin etten loukkaisi ketään? :( Olen aivan todella pahoillani, että loukkasin. Anteeksi! <3
Peace, et sä mitään loukannut. Kommentoit vaan siihen sävyyn, että jos ei kerää liittolaisia, se on sama kuin että antautuisi alistamiselle. Ok, et tarkoittanut sitä.
7
Huonoja sanavalintoja. :( Olen tosi pahoillani, herkkiä asioita nämä. Voihan myös olla, että toimintatapani on ollut ihan oikeastikin huono ja tyhmä, paljon mahdollista, että olisi viisaampiakin tapoja. Itse olen siis "kerännyt liittolaisia" siinä tilanteessa, että mies on itse ensin aloittanut mustamaalaamaan mua läheisilleni ja alistamaan mua ystävien/sukulaisten läsnä ollessa. Olen siis kokenut, että jos en mitenkään puolustaudu siinä tilanteessa, niin sitten mies ovelasti saa tilanteen näyttämään lähipiirille siltä, kuin vika olisikin minussa. Hän saa läheisemme tavallaan jopa mukaan alistamaan ja kiusaamaan minua, huumorin yms. varjolla, vaivihkaa heidän edes tajuamatta tilannetta ja saa kaiken halutessaan jotenkin näyttämään siltä, kuin vika olisi minussa. Siksi olen (kantapään kautta) oppinut lopulta pitämään puoleni. Jos kerran mies aloittaa pelin, niin myös itsekin kertomaan oman näkemykseni läheisillemme, joille siis mies on ensin itse minua mustamaalannut ja nolannut mua heidän edessään ovelilla pienillä tavoilla.
Sairaita ja epäterveitähän tuollaiset nolaamiset ja "tukijoukkojen hankkimiset" on. Ei terveessä parisuhteessa ole sellaista ollenkaan. Miehelläni on itsellään sama malli omasta lapsuudenkodista, jossa tosin äitinsä alistui täysin ja hiljaa nieli kaiken isänsä julkisesti nolatessa häntä. Itse kun olen "pistänyt kampoihin" ja pitänyt puoliani, niin mieheni on huomannut käytöksensä ja lopettanut meidän suhteessa tuon. Olen myös puhunut miehelleni niistä tilanteista jälkikäteen ja miltä ne minusta tuntui. No, joskus stressaantuneena mies tekee sitä tuttujen edessä mun nolaamista edelleen, mutta tosi harvoin enää ja koen, että kun pidän rajani, niin hän tajuaa käytöksensä ja lopettaa nolaamiseni... Ja kun kerron oman kantani läheisillemme, he ymmärtävän missä mennään ja miltä tilanteet musta tuntuu eivätkä enää mene mukaan miehen yrityksiin nolata/kiusata mua...
Ymmärrän kyllä, että voi kuulostaa tosi oudolta. ;(
Ja vielä kun en osaa muotoilla kunnolla ajatuksiani ja näitä tilanteita.
Mutta tosiaan, ei tarkoitus loukata ketään, peace...!
Sulla on paljon erittäin hyviä ajatuksia ja neuvoja tässä ketjussa! :)
Alue: Aihe vapaa
Voi huokaus taas... Jos mies on tuollaisen pelin aloittanut, niin hän tekee sen täysin tietoisesti. Koska hän tietää heikot kohtasi ja luonteesi, on hänen hyvin helppo osua aina maaliin tietäen, ettet unohda sitä enää koskaan. Hän nauttii saadessaan sinut alistumaan henkisesti ja eiköhän suhteessanne ole myös muuta vallankäyttöä, mm. taloudellisella puolella. Mies on siis sairas. On sairas aina ja ikuisesti ja sinä et häntä voi tästä sairaudesta pelastaa vaikka olisit kuinka ihana, kuuliainen ja täydellinen. Nyt tuleva elämäsi ja onnellisuutesi on vain ja ainoastaan omissa käsissäsi, joten tee päätöksesi ja ota vastuu itsestäsi. Kukaan muu ei sinua voi auttaa. Jos et lähde suhteesta, niin ei kannata asiasta enää valittaa, vaan nöyrtyä.