Lue keskustelun säännöt.
Mihin masennuslääkkeiden vastustajat perustavat näkemyksensä?
Kommentit (202)
Eivät ymmärrä millainen sairaus masennus on. Itsellään heillä on ollut joskus vähän alakuloinen olo ja kuvittelevat, että sitä se masennus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole masennuslääkkeitä sinällään mitään vastaan. Mutta jouduin kieltäytymään masennuslääkkeistä, kun lääkärillä ei ollut mahdollisuuksia tutkia, onko minulla normaalia matalampi serotoniinituotanto.
Haluan kunnon ratkaisun masennukseen, en mitään hakuammuntaa, että olisiko joku lääke mahdollisesti oikea ratkaisu tilanteeseen. Oma tilanteeni ratkesi puhumalla, en tarvinnut lääkkeitä. Olin siis lievästi masentunut, en sängynpohjalla depressiossa.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ymmärrä millainen sairaus masennus on. Itsellään heillä on ollut joskus vähän alakuloinen olo ja kuvittelevat, että sitä se masennus on.
Samaa mieltä. Olisi luultavasti maannut haudassa jo kymmenen vuotta, ellen olisi saanut aikanani kunnon lääkitystä. Päiväksi yksi ja yöksi toinen valmiste.
Toki lääketiede kehittyy kokoajan ja oma olettamani on, että masennuslääkitys pitäisi kyetä räätälöimään paremmin vastaamaan yksittäisen ihmisen tarpeita.
Masennukseni on uusinut kolmesti ja nyt vaikuttaa siltä, että loppuikä mennään estolääkityksellä.
Jos joku nyt haluaa alkaa esitelmöidä D-vitamiinista, kalaöljyistä, liikunnasta, mäkikuismasta jne. niin totean, että kaikki on kokeiltu. Tuskin ovat haitaksi olleet ja D-vitamiinia vetelen edelleenkin. Mutta ei niillä vaikea masennus parannu.
Masennukseni johtuu vaikeista elämäntilanteista ja siihen on mitä ilmeisimmin perinnöllinen alttius. Nyt on taas nyrjähdetty vaikean masennuksen puolelle ja se johtuu kyllä työpaikan ilmapiiristä. Olen työuupunut, mutta sehän ei ole mikään diagnoosi.
Olen käyttänyt itse. Nuorena lääkehoito oli ykkösapu vakavaan masennukseeni. Terapiaa oli vähän. Minusta masennuslääkkeet tekivät tunnekylmän. Ei iloa, ei surua. Vaarallinen olotila.
Vastustan lääkkeitä ainoana hoitomuotona! Niitä tyrkytetään nykyään melkein liiankin helposti, mutta psykologille monen pitäisi ensisijaisesti mennä. Mutta ei lääkkeitä lääkkeitä. Osa koukuttavia ja väärinkäytön vaarat uhkaa.
Minusta lääke ei ole tehnyt tunnekylmää. Päinvastoin sain tunteeni ja elämäni takaisin. Aivoissa ei ole riittävästi serotoniinia, joten se korvataan lääkkeellä. Aivan samoin kuin kilpirauhasen vajaatoimintani korvataan thyroksiinilla. Pieni annos masennuslääkettä päivässä riittää ja sitä tulen käyttämään loppuikäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivät ymmärrä millainen sairaus masennus on. Itsellään heillä on ollut joskus vähän alakuloinen olo ja kuvittelevat, että sitä se masennus on.
On ollut vaikea masennus kauan.
Kaikki lääkkeet kokeiltu.
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttänyt itse. Nuorena lääkehoito oli ykkösapu vakavaan masennukseeni. Terapiaa oli vähän. Minusta masennuslääkkeet tekivät tunnekylmän. Ei iloa, ei surua. Vaarallinen olotila.
Vastustan lääkkeitä ainoana hoitomuotona! Niitä tyrkytetään nykyään melkein liiankin helposti, mutta psykologille monen pitäisi ensisijaisesti mennä. Mutta ei lääkkeitä lääkkeitä. Osa koukuttavia ja väärinkäytön vaarat uhkaa.
Toki niitä tarjottiin yhdessä vaiheessa reippaasti monellekin, mutta mitkä yleisesti käytetyt psyykelääkkeet mielestäsi omaavat väärinkäytön vaaran?
Psykologilla voi ravata vaikka kuinka paljon, mutta jos vika on aivokemiassa, se korjaantuu lääkkeellä, ei keskustelemalla vieraan ihmisen kanssa. Toki on hienoa, jos ei ole ketään jolle avautua ja voi ostaa sen palvelun, mutta muuten se on minusta täyttä humpuukia. Ja kyllä, olen lukenut psykologiaa useamman vuoden yliopistossa.
Ja tunnekylmä on monelle masentuneelle paljon parempi olotila, kuin masennus. Sinulla ei ole ollut vakavaa masennusta, jos et sitä ymmärrä. Itse olen nähnyt vierestä, mitä vakava masennus tekee ihmiselle ja se tuho mitä se kylvää on karmaisevaa. Joku mahdollinen tunnekylmyys on niin pikkujuttu siinä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa on lähtökohtana hyvin jyrkkä asenne että lääkkeissä ei voi olla mitään pahaa.
Turha tähän on sen enempää kommentoida.
Ainoastaan lääkkeiden puolustaminen sallitaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on lähtökohtana hyvin jyrkkä asenne että lääkkeissä ei voi olla mitään pahaa.
Turha tähän on sen enempää kommentoida.
Ainoastaan lääkkeiden puolustaminen sallitaan.
Totta kai lääkkeissä on myös pahaa! Joissain ei muuta olekaan. Mutta jos on ihmisiä, joille masennuslääkitys on toiminut, miksei sitä voida uskoa?
Varsinkin SSRI- ja SNRI-lääkkeiden ongelmat ovat mielestäni nykypäivänä hyvin tiedostettu. Minua ainakin kiinnostaisi kuulla, mitä muita argumentteja vastustajilla on ja onko sellaista tietoa, josta minä en ole tietoinen.
Tietenkin jos ei ole muuta kuin se mutu, niin minkäs sitten teet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ymmärrä millainen sairaus masennus on. Itsellään heillä on ollut joskus vähän alakuloinen olo ja kuvittelevat, että sitä se masennus on.
On ollut vaikea masennus kauan.
Kaikki lääkkeet kokeiltu.
Niin, kaikilla lääkehoito ei toimi. Suurinta osaa se kuitenkin auttaa. Omia kokemuksia ei voi laajentaa koskemaan koko väestöä.
No ihan vaan siihen kun psyykenlääkkeitä napsitaan valtavia määriä heppoisin perustein. Samoin kuin antibiootteja. Pohjois-Amerikkalaisethan ovat tässä lajissa oikein edelläkävijöitä, joten vielä on meillä Suomalaisilla matkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni masennuslääkkeet aiheuttivat vaikean riippuvuuden ja kesti monta kuukautta päästä niistä eroon. En todellakaan suosittele kenellekään! Nykyään syön vitamiinilisiä, joista tärkein d-vitamiini. Kannattaa kokeilla muita vaihtoehtoja ennen kuin turvautuu myrkkyihin. Ja jos elämäntilanne aiheuttaa masennusta, niin ei se lääkkeillä korjaannu.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on lähtökohtana hyvin jyrkkä asenne että lääkkeissä ei voi olla mitään pahaa.
Turha tähän on sen enempää kommentoida.
Ainoastaan lääkkeiden puolustaminen sallitaan.
Totta kai lääkkeissä on myös pahaa! Joissain ei muuta olekaan. Mutta jos on ihmisiä, joille masennuslääkitys on toiminut, miksei sitä voida uskoa?
Varsinkin SSRI- ja SNRI-lääkkeiden ongelmat ovat mielestäni nykypäivänä hyvin tiedostettu. Minua ainakin kiinnostaisi kuulla, mitä muita argumentteja vastustajilla on ja onko sellaista tietoa, josta minä en ole tietoinen.
Tietenkin jos ei ole muuta kuin se mutu, niin minkäs sitten teet...
Ei kai sitä kukaan ole kiistänytkään.
Olkiukkoonko tämä ketju siis pohjautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on lähtökohtana hyvin jyrkkä asenne että lääkkeissä ei voi olla mitään pahaa.
Turha tähän on sen enempää kommentoida.
Ainoastaan lääkkeiden puolustaminen sallitaan.
Sama mentaliteetti on Auttakaa, poikani on sekaisin -ketjussa. Mitään muuta ei nähdä, kun pilleri. Pilleriä pillerin perään, sillä menee paskempaan suuntaan mutta sitten voi ottaa lisää pillereitä. Idiootit. Pilleri siirtää ongelmia, helpottaa arkea, mutta ei poista ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni masennuslääkkeet aiheuttivat vaikean riippuvuuden ja kesti monta kuukautta päästä niistä eroon. En todellakaan suosittele kenellekään! Nykyään syön vitamiinilisiä, joista tärkein d-vitamiini. Kannattaa kokeilla muita vaihtoehtoja ennen kuin turvautuu myrkkyihin. Ja jos elämäntilanne aiheuttaa masennusta, niin ei se lääkkeillä korjaannu.
Kyllä minä suosittelisin varauksetta vakavasti masentuneelle lääkitystä. Sitä paitsi, vaikka elämäntilanne aiheuttaisi masennusta, lääkkeet voivat auttaa siitä huolimatta ja jaksaa tehdä jotain sille elämäntilanteelleen.
Riippuvuus on hyvin tiedetty SSRI:n kanssa, mutta lääkärit yleensä tietävät sen ja suosittelevat pitkää, asteittaista lopetusta. Ei kannata lopettaa tuosta vain itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ymmärrä millainen sairaus masennus on. Itsellään heillä on ollut joskus vähän alakuloinen olo ja kuvittelevat, että sitä se masennus on.
On ollut vaikea masennus kauan.
Kaikki lääkkeet kokeiltu.
Niin, kaikilla lääkehoito ei toimi. Suurinta osaa se kuitenkin auttaa. Omia kokemuksia ei voi laajentaa koskemaan koko väestöä.
Niin minä en ole missään vaiheessa sanonut etteivätkö muut saisi käyttää.
Itselleni on turha tuputtaa enää mitään nappia.
Itselläni se kokemus.
Vitut se olo parane pillereitä popsimalla vaan pitää muuttaa elämäänsä. Pilleritkin on vain viimeinen keino jos e keksi enää muuta kuin tapattaa ittesä tai jäädä punkan pohjalle.
Lekurit määrää mielellään kun tuntuvat saavan provikkaa siitä.
Toisaalta heiltähän menis työt alta jos kunnolla paranneltaisiin asioita
Vierailija kirjoitti:
Eivät ymmärrä millainen sairaus masennus on. Itsellään heillä on ollut joskus vähän alakuloinen olo ja kuvittelevat, että sitä se masennus on.
Voi jumankauta miten epätietoinen voi ihminen olla. Ootko kuullut terapiasta? Tai itsehoidosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on lähtökohtana hyvin jyrkkä asenne että lääkkeissä ei voi olla mitään pahaa.
Turha tähän on sen enempää kommentoida.
Ainoastaan lääkkeiden puolustaminen sallitaan.
Sama mentaliteetti on Auttakaa, poikani on sekaisin -ketjussa. Mitään muuta ei nähdä, kun pilleri. Pilleriä pillerin perään, sillä menee paskempaan suuntaan mutta sitten voi ottaa lisää pillereitä. Idiootit. Pilleri siirtää ongelmia, helpottaa arkea, mutta ei poista ongelmaa.
Milläs sitten poistat vaikka aivokemian ongelman? Tai vaikka kilpirauhasen vajaatoiminnan? Kerro nyt ihmeessä idiootille.
Kokemukseen.