Lue keskustelun säännöt.
Lastenvalvojasta ok, että 6kk vauva isällään 2yötä putkeen, mitä tehdä?
10.07.2016 |
En löytänyt aiemmin aloittamaani keskustelua, jossa kyselin onko minun suostuttava siihen, että sillon 5kk vauva (nyt siis 6kk ikäinen) olisi isällään joka toinen viikonloppu kaksi yötä putkeen ja sen lisäksi 1-2 arki-iltana muutaman tunnin. Tämä oli miehen ehdotus, joka oli lastenvalvojan mielestä tuollon ekalla tapaamisella ok ja kun minä en ollut tähän suostuvainen niin varattiin uusi aika ja kun nyt taas käytiin niin lastenvalvoja edelleen sitä mieltä, että se pari yötä putkeen on ihan ok. Tällä kertaa vauva oli mukana tuolla tapaamisessa (tätä joku ehdotti edellisessä ketjussa), mutta tästä huolimatta lastenvalvojan mielestä vauva voi olla isällä sen pari yötä putkeen.
Sain paljon neuvoja, miten yrittää saada mies ymmärtämään, ettei hänen ehdotuksensa ole näin pienelle toimiva. Kokeilin neuvoja toteuttaa myös käytännössä, mutta miehen pää ei vaan käänny vaan hän haluaa sen kaks yötä putkeen eikä niin, että vauva olis joka viikonloppu yhden yön hänellä ja lisäks ne arkitapaamiset.
Täällä on vaan yks lastenvalvoja eli toisen mielipiteen kysyminen ei ole mahdollista. Mies on nyt tämän "väliajan", kun varsinaista sopimusta ei ole niin nähnyt vauvaa kolme kertaa arkipäivinä aina muutaman tunnin kerrallaan ja viikonlopulla on pitänyt vauvaa koko päivän, mutta yöksi on tuonut kotiin. Muutaman kerran on jäänyt kyllä meille yöksi ja hoitanut vauvan yöheräilyt ja mä oon saanut nukkua. Ei jostain syystä ole halunnut ottaa vauvaa edes siksi yhdeksi yöksi luokseen, kun ei ole saanut tahtoaan läpi, että vauva olisi hänellä kaksi yötä putkeen.
Niin ja minä oon siis ollut vauvan pääasiallinen huoltaja alusta saakka, osin jo siksi, että mies on käynyt töissä. Sillon, kun vielä oltiin yhdessä ja mies hoiti kerran viikossa vauvan kanssa yöheräilyt, että mä sain nukkua niin aina seuraavana päivänä sai kuulla, että miten miestä väsyttää jne. Tämän takia vähän ihmetyttää, että miksi se on nyt niin äärettömän tärkeää, että vauvan pitäisi näin pienestä asti olla se kaks yötä putkeen isällään. Olen sanonut miehelle myös, että lapsen ollessa isompi voidaan siirtyä hänen ehdottamaansa, mutta nyt se ei ole millään muotoa vauvan etu.
Kommentit (252)
Täällä kun on niin paljon kiintymyssuhteen asiantuntijoita, niin muistattehan, että koko kiintymyssuhdeteorian pointtihan on siinä kuinka vauvaan reagoidaan, ei siinä kuka se reagoija on. Ylipäänsä koko teoriassa on monia kiisteltyjä osa-alueita ja todellakin, kuten parikin on täällä maininnut, lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen moneen hoitajaan - esim. äitiin ja hoitajaan ja isään niissä maissa, joissa äiti menee pari viikkoa synnytyksestä takaisin töihin. Olennaista on se hoitamisen tapa, ei se kuka hoitaa. Ongelmat kiintymyssuhteessa tulee jos vauva kokee traumoja tai jos vauvan signaaleihin jätetään reagoimatta niin että hän on jatkuvassa stressitilassa pitkiä aikoja, sillä se vaikuttaa aivoihin.
Janna Rantala puhuu asiasta mm. näin:
Muutaman kuukauden ikäinen vauva kestää turvallisesti vanhempien muutaman tunnin poissaolon, jos häntä hoitaa vauvalle tuttu aikuinen vauvalle tutussa paikassa vauvalle tutulla tavalla. Vasta vuoden ikäinen lapsi kykenee säilyttämään vuorokauden ajan mielikuvansa vanhemmistaan.
Näin ollen yön erossa vanhemmistaan kestää tilanteesta riippuen noin kymmenen kuukauden – vuoden ikäinen vauva. Yksilöllisiä eroja on – kumpaankin suuntaan. Muistattehan aina arvioida tilannetta nimenomaan oman vauvanne näkökulmasta!
Huomioikaa, hän puhuu poissaolosta, kun molemmat vanhemmat ovat poissa! Isä kelpaa yöllä hoitajaksi aivan yhtä hyvin kuin äiti, isän ääni on tuttu, isän otteet ovat tutut jne, vaikka olisikin ollut vähemmän tunteja lapsen kanssa kuin äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt selkeästi joku yksi tapaus, joka trollailee monta viestiä aiheesta. Ihmettelen, että mitä pahaa oloa täällä täytyy purkaa. Eiköhän me kaikki muut olla aikalailla ap:n kanssa samaa mieltä.
Lapsella on oikeus isään, mutta kuten täällä on rautalangasta väännetty niin vauva osaa muodostaa yhden ensisijaisen kiintymyssuhteen. Muut ovat toissijaisia ja niin edelleen. Se ensisijainen voi olla äiti tai ISÄ, mutta tässä tapauksessa äiti. Ja ne tuntimäärätkin on täällä mainittu. Ja minä en ymmärrä, miten ap voisi olla 48h imettämättä. Mikään käsinlypsy tai pumppaus ei korvaa imetyksen tehoa rintojen tyhjentämisessä. Mulla ois rintatulehdus jo yhden päivän jälkeen. Ja vauvaa ei todellakaan lähdetä vieroittamaan 6kk siksi, että voisi yökyläillä. Koska kyläilyä se on, ne isän tapaamiset muualla kuin vauvan kotona. Vauvalla on yksi koti. Kahden kodin aika tulee myöhemmin.
Täällä ei nyt sorsita ap:n ex-miestä, vaan yritetään kasvattaa ap:n vauvasta tasapainoista ja onnellista lasta. Mikään mutuilu "pikku-Petterin äiti kuoli/mummo kasvatti/isä hoiti 2vkoa per kuukausi ja ihminen siitä kasvoi" eivät kerro yhtään mitään, sillä kukaan ei voi tietää pikku-Petterin myöhemmästä sielunelämästä tai siitä, mikä vaikutus varhaislapsuuden kiintymyssuhteilla on vaikka parisuhteisiin.
Äiti ei ole ainoa vanhempi, ja isä on samanarvoinen. Mutta sille vauvalle äiti (tai isä, mutta ei molemmat) on koko maailma. Sille ensisijaista hoitajaansa parkuvalle vauvalle ei auta perustella, että "Kun meillä on laissa nämä isän tasa-arvoiset oikeudet, hyshys nyt. Äiti tulee sit kahden päivän päästä."
Tämä huttu on todettu paskapuheeksi jo pari sivua sitten. On aivan sama,mitä mieltä av-mammat ovat, viranomaiset eivät tee päätöksiä niiden edun pohjalta vaan lapsen edun ja nyt on katsottu lapsen edun olevan saada olla joka toinen viikonloppu isän kanssa.
Ei sitä ole todettu paskapuheeksi. Se, että intät vastaan asiasta ilman lähteitä ei tee siitä totta.
Sinä ja sinun lähteesi. Oletko niin tyhmä, ettet itse osaa etsiä?
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on niin paljon kiintymyssuhteen asiantuntijoita, niin muistattehan, että koko kiintymyssuhdeteorian pointtihan on siinä kuinka vauvaan reagoidaan, ei siinä kuka se reagoija on. Ylipäänsä koko teoriassa on monia kiisteltyjä osa-alueita ja todellakin, kuten parikin on täällä maininnut, lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen moneen hoitajaan - esim. äitiin ja hoitajaan ja isään niissä maissa, joissa äiti menee pari viikkoa synnytyksestä takaisin töihin. Olennaista on se hoitamisen tapa, ei se kuka hoitaa. Ongelmat kiintymyssuhteessa tulee jos vauva kokee traumoja tai jos vauvan signaaleihin jätetään reagoimatta niin että hän on jatkuvassa stressitilassa pitkiä aikoja, sillä se vaikuttaa aivoihin.
Janna Rantala puhuu asiasta mm. näin:
Muutaman kuukauden ikäinen vauva kestää turvallisesti vanhempien muutaman tunnin poissaolon, jos häntä hoitaa vauvalle tuttu aikuinen vauvalle tutussa paikassa vauvalle tutulla tavalla. Vasta vuoden ikäinen lapsi kykenee säilyttämään vuorokauden ajan mielikuvansa vanhemmistaan.
Näin ollen yön erossa vanhemmistaan kestää tilanteesta riippuen noin kymmenen kuukauden – vuoden ikäinen vauva. Yksilöllisiä eroja on – kumpaankin suuntaan. Muistattehan aina arvioida tilannetta nimenomaan oman vauvanne näkökulmasta!
Huomioikaa, hän puhuu poissaolosta, kun molemmat vanhemmat ovat poissa! Isä kelpaa yöllä hoitajaksi aivan yhtä hyvin kuin äiti, isän ääni on tuttu, isän otteet ovat tutut jne, vaikka olisikin ollut vähemmän tunteja lapsen kanssa kuin äiti.
Tässä teille katkeralle yh-mammoille faktaa. Eiköhän tähän ole hyvä lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. miten lie selvinneet täyspäisenä lapset, joilla äiti kuollut synnytykseen tai lapsen ollessa vauva? Isä on lapselle yhtä hyvä vanhempi ja side muodostuu siinä kuin äitiinkin. Paitsi jos äiti on aina paikalla ja kuvittelee olevansa vauvan maailman keskipiste eikä anna isän olla isä..
Oletko sinä ihan vitun tyhmä? Kyse ei ole sukupuolesta eikä siitä kumpi on parempi huoltaja lapselle, äiti vai isä. Kyse on siitä että pientä vauvaa ei voi pitkäksi ajaksi erottaa ensisijaisesta hoitajasta eli tässä tapauksessa äidistä. Mikäli ensisijainen hoitaja olisi alusta saakka ollut isä ja sitten äiti vaatisi vauvaa luokseen kahdeksi yöksi, olisi tässä ihan sama ongelma kuin ap:n tapauksessa. Lapselle ei olisi hyväksi olla erossa isästä eli ensisijaisesta hoitajasta kahta yötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on niin paljon kiintymyssuhteen asiantuntijoita, niin muistattehan, että koko kiintymyssuhdeteorian pointtihan on siinä kuinka vauvaan reagoidaan, ei siinä kuka se reagoija on. Ylipäänsä koko teoriassa on monia kiisteltyjä osa-alueita ja todellakin, kuten parikin on täällä maininnut, lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen moneen hoitajaan - esim. äitiin ja hoitajaan ja isään niissä maissa, joissa äiti menee pari viikkoa synnytyksestä takaisin töihin. Olennaista on se hoitamisen tapa, ei se kuka hoitaa. Ongelmat kiintymyssuhteessa tulee jos vauva kokee traumoja tai jos vauvan signaaleihin jätetään reagoimatta niin että hän on jatkuvassa stressitilassa pitkiä aikoja, sillä se vaikuttaa aivoihin.
Janna Rantala puhuu asiasta mm. näin:
Muutaman kuukauden ikäinen vauva kestää turvallisesti vanhempien muutaman tunnin poissaolon, jos häntä hoitaa vauvalle tuttu aikuinen vauvalle tutussa paikassa vauvalle tutulla tavalla. Vasta vuoden ikäinen lapsi kykenee säilyttämään vuorokauden ajan mielikuvansa vanhemmistaan.
Näin ollen yön erossa vanhemmistaan kestää tilanteesta riippuen noin kymmenen kuukauden – vuoden ikäinen vauva. Yksilöllisiä eroja on – kumpaankin suuntaan. Muistattehan aina arvioida tilannetta nimenomaan oman vauvanne näkökulmasta!
Huomioikaa, hän puhuu poissaolosta, kun molemmat vanhemmat ovat poissa! Isä kelpaa yöllä hoitajaksi aivan yhtä hyvin kuin äiti, isän ääni on tuttu, isän otteet ovat tutut jne, vaikka olisikin ollut vähemmän tunteja lapsen kanssa kuin äiti.
Tässä teille katkeralle yh-mammoille faktaa. Eiköhän tähän ole hyvä lopettaa.
No tuohan vain vahvisti sitä mitä täällä on sanottu. Eli pieni vauva voi hyvin olla erossa tunteja ja yli vuoden ikäinen yön. Ap:n tapauksessa lapsi on 6 kk ja näin ollen liian nuori olemaan erossa vuorokauden, saati kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on niin paljon kiintymyssuhteen asiantuntijoita, niin muistattehan, että koko kiintymyssuhdeteorian pointtihan on siinä kuinka vauvaan reagoidaan, ei siinä kuka se reagoija on. Ylipäänsä koko teoriassa on monia kiisteltyjä osa-alueita ja todellakin, kuten parikin on täällä maininnut, lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen moneen hoitajaan - esim. äitiin ja hoitajaan ja isään niissä maissa, joissa äiti menee pari viikkoa synnytyksestä takaisin töihin. Olennaista on se hoitamisen tapa, ei se kuka hoitaa. Ongelmat kiintymyssuhteessa tulee jos vauva kokee traumoja tai jos vauvan signaaleihin jätetään reagoimatta niin että hän on jatkuvassa stressitilassa pitkiä aikoja, sillä se vaikuttaa aivoihin.
Janna Rantala puhuu asiasta mm. näin:
Muutaman kuukauden ikäinen vauva kestää turvallisesti vanhempien muutaman tunnin poissaolon, jos häntä hoitaa vauvalle tuttu aikuinen vauvalle tutussa paikassa vauvalle tutulla tavalla. Vasta vuoden ikäinen lapsi kykenee säilyttämään vuorokauden ajan mielikuvansa vanhemmistaan.
Näin ollen yön erossa vanhemmistaan kestää tilanteesta riippuen noin kymmenen kuukauden – vuoden ikäinen vauva. Yksilöllisiä eroja on – kumpaankin suuntaan. Muistattehan aina arvioida tilannetta nimenomaan oman vauvanne näkökulmasta!
Huomioikaa, hän puhuu poissaolosta, kun molemmat vanhemmat ovat poissa! Isä kelpaa yöllä hoitajaksi aivan yhtä hyvin kuin äiti, isän ääni on tuttu, isän otteet ovat tutut jne, vaikka olisikin ollut vähemmän tunteja lapsen kanssa kuin äiti.
Tässä teille katkeralle yh-mammoille faktaa. Eiköhän tähän ole hyvä lopettaa.
No tuohan vain vahvisti sitä mitä täällä on sanottu. Eli pieni vauva voi hyvin olla erossa tunteja ja yli vuoden ikäinen yön. Ap:n tapauksessa lapsi on 6 kk ja näin ollen liian nuori olemaan erossa vuorokauden, saati kaksi.
Et sitten osaa ilmeisesti lukea?! Siinä sanotaan, että isä voi yhtä hyvin hoitaa! Mistä teitä idiootteja oikein sikiää??
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on niin paljon kiintymyssuhteen asiantuntijoita, niin muistattehan, että koko kiintymyssuhdeteorian pointtihan on siinä kuinka vauvaan reagoidaan, ei siinä kuka se reagoija on. Ylipäänsä koko teoriassa on monia kiisteltyjä osa-alueita ja todellakin, kuten parikin on täällä maininnut, lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen moneen hoitajaan - esim. äitiin ja hoitajaan ja isään niissä maissa, joissa äiti menee pari viikkoa synnytyksestä takaisin töihin. Olennaista on se hoitamisen tapa, ei se kuka hoitaa. Ongelmat kiintymyssuhteessa tulee jos vauva kokee traumoja tai jos vauvan signaaleihin jätetään reagoimatta niin että hän on jatkuvassa stressitilassa pitkiä aikoja, sillä se vaikuttaa aivoihin.
Janna Rantala puhuu asiasta mm. näin:
Muutaman kuukauden ikäinen vauva kestää turvallisesti vanhempien muutaman tunnin poissaolon, jos häntä hoitaa vauvalle tuttu aikuinen vauvalle tutussa paikassa vauvalle tutulla tavalla. Vasta vuoden ikäinen lapsi kykenee säilyttämään vuorokauden ajan mielikuvansa vanhemmistaan.
Näin ollen yön erossa vanhemmistaan kestää tilanteesta riippuen noin kymmenen kuukauden – vuoden ikäinen vauva. Yksilöllisiä eroja on – kumpaankin suuntaan. Muistattehan aina arvioida tilannetta nimenomaan oman vauvanne näkökulmasta!
Huomioikaa, hän puhuu poissaolosta, kun molemmat vanhemmat ovat poissa! Isä kelpaa yöllä hoitajaksi aivan yhtä hyvin kuin äiti, isän ääni on tuttu, isän otteet ovat tutut jne, vaikka olisikin ollut vähemmän tunteja lapsen kanssa kuin äiti.
Paitsi että tässä tapauksessa isä ei ole elänyt osana perheen arkea, ja siksi hänen tulee soveltaa tuota yhden yön erossa vanhemmastaan sääntöä. Eri asia olisi, jos isä olisi elänyt tasapuolisena vanhempana vauvan näkökulmasta hänen arjessaan kokoajan. Esim. minä voisin aivan hyvin jättää 9kk lapsen pariksi yöksi isälleen (tosin imetän vielä), sillä hän on kokoajan elänyt vauvan kanssa arkea. Ei ole ollut viikonloppua tai iltaa jolloin isä ei olisi yhtä vastuussa vauvasta kuin minä. Hän on vanhempi vauvan näkökulmasta, henkilö johon vauva on kiinnittynyt. Tätähän ap:n mies ei ole ap:n ja miehen vauvalle. Valitettavasti, mutta niin se vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. miten lie selvinneet täyspäisenä lapset, joilla äiti kuollut synnytykseen tai lapsen ollessa vauva? Isä on lapselle yhtä hyvä vanhempi ja side muodostuu siinä kuin äitiinkin. Paitsi jos äiti on aina paikalla ja kuvittelee olevansa vauvan maailman keskipiste eikä anna isän olla isä..
Oletko sinä ihan vitun tyhmä? Kyse ei ole sukupuolesta eikä siitä kumpi on parempi huoltaja lapselle, äiti vai isä. Kyse on siitä että pientä vauvaa ei voi pitkäksi ajaksi erottaa ensisijaisesta hoitajasta eli tässä tapauksessa äidistä. Mikäli ensisijainen hoitaja olisi alusta saakka ollut isä ja sitten äiti vaatisi vauvaa luokseen kahdeksi yöksi, olisi tässä ihan sama ongelma kuin ap:n tapauksessa. Lapselle ei olisi hyväksi olla erossa isästä eli ensisijaisesta hoitajasta kahta yötä.
Juurihan tuossa joku laittoi faktat pöytään, isä voi hoitaa ihan yhtä hyvin, eikä lapsi saa mitään traumoja
Yhdet ne vaan jankkaa ja jankkaa vaikka vääräksi on puheensa todennettu. Ap on väärässä, kuten moni kirjoittaja täällä. Lastensuojelu tekee päätöksensä faktan pohjalta, ei mutun ja heidän päätös on oikea ja lapsen parasta ajateltuna tehty, miellytti ap:ta tai muita katkeria yh-mammoja tai ei
Miksi miehelle ei käy että tapaisi vauvaa sun luona. ? Vauva on liian pieni olemaan isällään viikonlopun. Kotihan ei ollut kondiksessa, likainen läävä mikäli ymmärsin. Onko vauvan isällä alkoholi ongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on niin paljon kiintymyssuhteen asiantuntijoita, niin muistattehan, että koko kiintymyssuhdeteorian pointtihan on siinä kuinka vauvaan reagoidaan, ei siinä kuka se reagoija on. Ylipäänsä koko teoriassa on monia kiisteltyjä osa-alueita ja todellakin, kuten parikin on täällä maininnut, lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen moneen hoitajaan - esim. äitiin ja hoitajaan ja isään niissä maissa, joissa äiti menee pari viikkoa synnytyksestä takaisin töihin. Olennaista on se hoitamisen tapa, ei se kuka hoitaa. Ongelmat kiintymyssuhteessa tulee jos vauva kokee traumoja tai jos vauvan signaaleihin jätetään reagoimatta niin että hän on jatkuvassa stressitilassa pitkiä aikoja, sillä se vaikuttaa aivoihin.
Janna Rantala puhuu asiasta mm. näin:
Muutaman kuukauden ikäinen vauva kestää turvallisesti vanhempien muutaman tunnin poissaolon, jos häntä hoitaa vauvalle tuttu aikuinen vauvalle tutussa paikassa vauvalle tutulla tavalla. Vasta vuoden ikäinen lapsi kykenee säilyttämään vuorokauden ajan mielikuvansa vanhemmistaan.
Näin ollen yön erossa vanhemmistaan kestää tilanteesta riippuen noin kymmenen kuukauden – vuoden ikäinen vauva. Yksilöllisiä eroja on – kumpaankin suuntaan. Muistattehan aina arvioida tilannetta nimenomaan oman vauvanne näkökulmasta!
Huomioikaa, hän puhuu poissaolosta, kun molemmat vanhemmat ovat poissa! Isä kelpaa yöllä hoitajaksi aivan yhtä hyvin kuin äiti, isän ääni on tuttu, isän otteet ovat tutut jne, vaikka olisikin ollut vähemmän tunteja lapsen kanssa kuin äiti.
Tässä teille katkeralle yh-mammoille faktaa. Eiköhän tähän ole hyvä lopettaa.
No tuohan vain vahvisti sitä mitä täällä on sanottu. Eli pieni vauva voi hyvin olla erossa tunteja ja yli vuoden ikäinen yön. Ap:n tapauksessa lapsi on 6 kk ja näin ollen liian nuori olemaan erossa vuorokauden, saati kaksi.
Et sitten osaa ilmeisesti lukea?! Siinä sanotaan, että isä voi yhtä hyvin hoitaa! Mistä teitä idiootteja oikein sikiää??
Tuossa tarkoitetaan sitä että jos vanhemmat asuvat yhdessä, isä voi YÖLLÄ herätä hoitamaan lasta eikä äidin tarvitse hoitaa 24/7 vaan äiti voi välillä nukkua. Se ei tarkoita sitä että isä voi erottaa vauvan äidistä kahdeksi kokonaiseksi vuorokaudeksi ja viedä omaa kämppään.
Jätin pari sivua lukematta niin en tiedä onko tätä jo toitotettu, mutta mikä äiti-viha täällä on?
Äiti ei ole jumala ja tärkein ihminen vauvalle. Ei tietenkään. Ensisijainen hoitaja on se tärkein vauvalle. Jos se sattuu olemaan äiti tässä ap:n perheessä niin voi voi. Siinä on turha sitten inistä kuinka isällä on oikeus saada vauva 2 vuorokaudeksi ilman äitiä. Minusta kenelläkään ei ole oikeutta tuottaa tuskaa noin herkässä iässä olevalle VAUVALLE.
Ja ei, en ole yh enkä ole riistänyt lapseltani isäsuhdetta. En todellakaan. Minulla kun on niin ihana mies että hän on luonut itse todella vahvan siteen vauvaan alusta asti. Toki minulla on vielä vahvempi side lapseen koska melkein vuoden olin kotona häntä hoitamassa, mutta silloinkin isä sai ottaa vastuuta vauvasta ihan kahdestaan ilman mitään ongelmia. Olen sitä mieltä että meidän lapsi kokee meidät molemmat lähes yhtä ensisijaisiksi vanhemmiksi. Mutta kaksi yötä 6kk ikäisenä olisi ollut meidän hyvällä kiintymys-suhteellakin liikaa. Vaikka kuinka isi oli tuossa iässä myös tärkeä ja heillä oli läheiset välit niin silti minusta kaksi yötä olisi ollut liian stressaavaa vauvalle. Voisin kuvitella että kaksi yötä olisi voinut mennä ihan hyvin jos erossa olo tapahtuisi tutussa ympäristössä, eli vauvan kotona. Mutta semmoiseen olisin suostunut vain hätätapauksessa.
Ap, jos mikään muu ei auta niin voithan ehdottaa että yöt ei olisi peräkkäin vaan vaikka keskiviikko ja lauantai. Vaikea kyllä uskoa että lastenvalvoja olisi lopullisesti tuota mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on niin paljon kiintymyssuhteen asiantuntijoita, niin muistattehan, että koko kiintymyssuhdeteorian pointtihan on siinä kuinka vauvaan reagoidaan, ei siinä kuka se reagoija on. Ylipäänsä koko teoriassa on monia kiisteltyjä osa-alueita ja todellakin, kuten parikin on täällä maininnut, lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen moneen hoitajaan - esim. äitiin ja hoitajaan ja isään niissä maissa, joissa äiti menee pari viikkoa synnytyksestä takaisin töihin. Olennaista on se hoitamisen tapa, ei se kuka hoitaa. Ongelmat kiintymyssuhteessa tulee jos vauva kokee traumoja tai jos vauvan signaaleihin jätetään reagoimatta niin että hän on jatkuvassa stressitilassa pitkiä aikoja, sillä se vaikuttaa aivoihin.
Janna Rantala puhuu asiasta mm. näin:
Muutaman kuukauden ikäinen vauva kestää turvallisesti vanhempien muutaman tunnin poissaolon, jos häntä hoitaa vauvalle tuttu aikuinen vauvalle tutussa paikassa vauvalle tutulla tavalla. Vasta vuoden ikäinen lapsi kykenee säilyttämään vuorokauden ajan mielikuvansa vanhemmistaan.
Näin ollen yön erossa vanhemmistaan kestää tilanteesta riippuen noin kymmenen kuukauden – vuoden ikäinen vauva. Yksilöllisiä eroja on – kumpaankin suuntaan. Muistattehan aina arvioida tilannetta nimenomaan oman vauvanne näkökulmasta!
Huomioikaa, hän puhuu poissaolosta, kun molemmat vanhemmat ovat poissa! Isä kelpaa yöllä hoitajaksi aivan yhtä hyvin kuin äiti, isän ääni on tuttu, isän otteet ovat tutut jne, vaikka olisikin ollut vähemmän tunteja lapsen kanssa kuin äiti.
Paitsi että tässä tapauksessa isä ei ole elänyt osana perheen arkea, ja siksi hänen tulee soveltaa tuota yhden yön erossa vanhemmastaan sääntöä. Eri asia olisi, jos isä olisi elänyt tasapuolisena vanhempana vauvan näkökulmasta hänen arjessaan kokoajan. Esim. minä voisin aivan hyvin jättää 9kk lapsen pariksi yöksi isälleen (tosin imetän vielä), sillä hän on kokoajan elänyt vauvan kanssa arkea. Ei ole ollut viikonloppua tai iltaa jolloin isä ei olisi yhtä vastuussa vauvasta kuin minä. Hän on vanhempi vauvan näkökulmasta, henkilö johon vauva on kiinnittynyt. Tätähän ap:n mies ei ole ap:n ja miehen vauvalle. Valitettavasti, mutta niin se vain on.
Ap:n mies on ollut tiivistä tekemisissä lapsen kanssa, kuten kirjoittamastaan voi lukea. Hän on lapsen isä ja häneen ei voi eikä häneen sovelleta tuota "yhden yön teoriaa" ja se on oikein, oikein miehelle ja oikein lapselle ja sekös kalvaa palstan katkeria yh-eukkoja. Onneksi Suomi on sentään oikeusvaltio ja päätökset tehdään tutkitun tiedon pohjalta, ei jonkun mutulla.
Vierailija kirjoitti:
Jätin pari sivua lukematta niin en tiedä onko tätä jo toitotettu, mutta mikä äiti-viha täällä on?
Äiti ei ole jumala ja tärkein ihminen vauvalle. Ei tietenkään. Ensisijainen hoitaja on se tärkein vauvalle. Jos se sattuu olemaan äiti tässä ap:n perheessä niin voi voi. Siinä on turha sitten inistä kuinka isällä on oikeus saada vauva 2 vuorokaudeksi ilman äitiä. Minusta kenelläkään ei ole oikeutta tuottaa tuskaa noin herkässä iässä olevalle VAUVALLE.Ja ei, en ole yh enkä ole riistänyt lapseltani isäsuhdetta. En todellakaan. Minulla kun on niin ihana mies että hän on luonut itse todella vahvan siteen vauvaan alusta asti. Toki minulla on vielä vahvempi side lapseen koska melkein vuoden olin kotona häntä hoitamassa, mutta silloinkin isä sai ottaa vastuuta vauvasta ihan kahdestaan ilman mitään ongelmia. Olen sitä mieltä että meidän lapsi kokee meidät molemmat lähes yhtä ensisijaisiksi vanhemmiksi. Mutta kaksi yötä 6kk ikäisenä olisi ollut meidän hyvällä kiintymys-suhteellakin liikaa. Vaikka kuinka isi oli tuossa iässä myös tärkeä ja heillä oli läheiset välit niin silti minusta kaksi yötä olisi ollut liian stressaavaa vauvalle. Voisin kuvitella että kaksi yötä olisi voinut mennä ihan hyvin jos erossa olo tapahtuisi tutussa ympäristössä, eli vauvan kotona. Mutta semmoiseen olisin suostunut vain hätätapauksessa.
Ap, jos mikään muu ei auta niin voithan ehdottaa että yöt ei olisi peräkkäin vaan vaikka keskiviikko ja lauantai. Vaikea kyllä uskoa että lastenvalvoja olisi lopullisesti tuota mieltä.
Mitä tuskaa??! Ei näköjään mikään määrä faktaa saa näitä inisijöitä uskomaan. Onneksi on lasu, joka pitää myös lasten ja isien oikeuksien puolta. Yh äitit ovat saaneet jyrätä jo liian pitkään, siksi lapset ovat nykyään niin sekaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on niin paljon kiintymyssuhteen asiantuntijoita, niin muistattehan, että koko kiintymyssuhdeteorian pointtihan on siinä kuinka vauvaan reagoidaan, ei siinä kuka se reagoija on. Ylipäänsä koko teoriassa on monia kiisteltyjä osa-alueita ja todellakin, kuten parikin on täällä maininnut, lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen moneen hoitajaan - esim. äitiin ja hoitajaan ja isään niissä maissa, joissa äiti menee pari viikkoa synnytyksestä takaisin töihin. Olennaista on se hoitamisen tapa, ei se kuka hoitaa. Ongelmat kiintymyssuhteessa tulee jos vauva kokee traumoja tai jos vauvan signaaleihin jätetään reagoimatta niin että hän on jatkuvassa stressitilassa pitkiä aikoja, sillä se vaikuttaa aivoihin.
Janna Rantala puhuu asiasta mm. näin:
Muutaman kuukauden ikäinen vauva kestää turvallisesti vanhempien muutaman tunnin poissaolon, jos häntä hoitaa vauvalle tuttu aikuinen vauvalle tutussa paikassa vauvalle tutulla tavalla. Vasta vuoden ikäinen lapsi kykenee säilyttämään vuorokauden ajan mielikuvansa vanhemmistaan.
Näin ollen yön erossa vanhemmistaan kestää tilanteesta riippuen noin kymmenen kuukauden – vuoden ikäinen vauva. Yksilöllisiä eroja on – kumpaankin suuntaan. Muistattehan aina arvioida tilannetta nimenomaan oman vauvanne näkökulmasta!
Huomioikaa, hän puhuu poissaolosta, kun molemmat vanhemmat ovat poissa! Isä kelpaa yöllä hoitajaksi aivan yhtä hyvin kuin äiti, isän ääni on tuttu, isän otteet ovat tutut jne, vaikka olisikin ollut vähemmän tunteja lapsen kanssa kuin äiti.
Tässä teille katkeralle yh-mammoille faktaa. Eiköhän tähän ole hyvä lopettaa.
No tuohan vain vahvisti sitä mitä täällä on sanottu. Eli pieni vauva voi hyvin olla erossa tunteja ja yli vuoden ikäinen yön. Ap:n tapauksessa lapsi on 6 kk ja näin ollen liian nuori olemaan erossa vuorokauden, saati kaksi.
Et sitten osaa ilmeisesti lukea?! Siinä sanotaan, että isä voi yhtä hyvin hoitaa! Mistä teitä idiootteja oikein sikiää??
Tuossa tarkoitetaan sitä että jos vanhemmat asuvat yhdessä, isä voi YÖLLÄ herätä hoitamaan lasta eikä äidin tarvitse hoitaa 24/7 vaan äiti voi välillä nukkua. Se ei tarkoita sitä että isä voi erottaa vauvan äidistä kahdeksi kokonaiseksi vuorokaudeksi ja viedä omaa kämppään.
Ei jumalauta, et tosiaankaan osaa lukea. Ei siinä kun sanota, tuo on omaa mielikuvituksesi tuotetta. Usko jo, isä voi hoitaa 6kk lasta 2vrk ilman äitiä, vaikka kauemminkin. Eikä isä ole mitään riistämässä, päätös on lasun antama ja lapsen parasta ajatellen tehty.
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehelle ei käy että tapaisi vauvaa sun luona. ? Vauva on liian pieni olemaan isällään viikonlopun. Kotihan ei ollut kondiksessa, likainen läävä mikäli ymmärsin. Onko vauvan isällä alkoholi ongelmaa?
Just. Ainoa jolla taitaa olla ongelmia on ap ja sen taitaa tietää lasukin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. miten lie selvinneet täyspäisenä lapset, joilla äiti kuollut synnytykseen tai lapsen ollessa vauva? Isä on lapselle yhtä hyvä vanhempi ja side muodostuu siinä kuin äitiinkin. Paitsi jos äiti on aina paikalla ja kuvittelee olevansa vauvan maailman keskipiste eikä anna isän olla isä..
Oletko sinä ihan vitun tyhmä? Kyse ei ole sukupuolesta eikä siitä kumpi on parempi huoltaja lapselle, äiti vai isä. Kyse on siitä että pientä vauvaa ei voi pitkäksi ajaksi erottaa ensisijaisesta hoitajasta eli tässä tapauksessa äidistä. Mikäli ensisijainen hoitaja olisi alusta saakka ollut isä ja sitten äiti vaatisi vauvaa luokseen kahdeksi yöksi, olisi tässä ihan sama ongelma kuin ap:n tapauksessa. Lapselle ei olisi hyväksi olla erossa isästä eli ensisijaisesta hoitajasta kahta yötä.
Juurihan tuossa joku laittoi faktat pöytään, isä voi hoitaa ihan yhtä hyvin, eikä lapsi saa mitään traumoja
Yhdet ne vaan jankkaa ja jankkaa vaikka vääräksi on puheensa todennettu. Ap on väärässä, kuten moni kirjoittaja täällä. Lastensuojelu tekee päätöksensä faktan pohjalta, ei mutun ja heidän päätös on oikea ja lapsen parasta ajateltuna tehty, miellytti ap:ta tai muita katkeria yh-mammoja tai ei
Taidat olla huoltajuuskiistoissa hävinnyt iskä, kun kokoajan jaksat samaa jauhaa. Vauva ei tunne biologiaa, vauvalle automaattisesti isä tai äiti ei ole hyvä ja tärkeä ihminen. Vauvalle tärkeä ja turvaa antava ihminen on se/ne, jotka ovat häntä hoitaneet jatkuvasti päivittäin syntymästä lähtien. Ne ihmiset, jotka ovat joka aamu hänen kanssaan heränneet, ne ihmiset, jotka ovat hänen nälkä- ,puhtaus-, läheisyys- ja turvallisuudentunnetarpeisiinsa vastanneet päivittäin rutiininomaisesti ja toistuvasti. Useimmiten nämä henkilöt ovat äiti ja isä. Ap:n tapauksessa se henkilö on vauvalle äiti. Vaikka vauvalla on isä, joka tulee olemaan tärkeä ihminen hänelle, niin isyys kuten äitiys ei ole mikään vauvaan rakennettu automaatio, että vauva olisi kiinnittynyt vanhempaansa ilman sitä arjen työtä mitä häntä kohtaan vanhemmat tekevät. Jokaisen isän ja äidin pitää lunastaa paikkansa vauvan elämässä, ihan siinä jokapäiväisessä elämässä. Tämä on se surullinen tosiasia, joka vauvavuonna eronneita kohtaa. Lapsi ei voi kiintyä siihen vanhempaan kunnolla, joka asuu etänä, vielä ensimmäisen puolen vuoden aikana. Tuolloin vauva tarvitsee lähes jokapäiväistä huolenpitoa, jotta hän voi kiintyä vanhempaansa. Pari kertaa viikossa visiitti ei vielä ensimmäisen puolen vuoden aikana rakenna sellaista kiintymyssuhdetta, mitä vauva tarvitsee jotta voidaan puhua vanhemman ja lapsen välisestä syvästä kiintymyssuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun on niin paljon kiintymyssuhteen asiantuntijoita, niin muistattehan, että koko kiintymyssuhdeteorian pointtihan on siinä kuinka vauvaan reagoidaan, ei siinä kuka se reagoija on. Ylipäänsä koko teoriassa on monia kiisteltyjä osa-alueita ja todellakin, kuten parikin on täällä maininnut, lapsi voi muodostaa kiintymyssuhteen moneen hoitajaan - esim. äitiin ja hoitajaan ja isään niissä maissa, joissa äiti menee pari viikkoa synnytyksestä takaisin töihin. Olennaista on se hoitamisen tapa, ei se kuka hoitaa. Ongelmat kiintymyssuhteessa tulee jos vauva kokee traumoja tai jos vauvan signaaleihin jätetään reagoimatta niin että hän on jatkuvassa stressitilassa pitkiä aikoja, sillä se vaikuttaa aivoihin.
Janna Rantala puhuu asiasta mm. näin:
Muutaman kuukauden ikäinen vauva kestää turvallisesti vanhempien muutaman tunnin poissaolon, jos häntä hoitaa vauvalle tuttu aikuinen vauvalle tutussa paikassa vauvalle tutulla tavalla. Vasta vuoden ikäinen lapsi kykenee säilyttämään vuorokauden ajan mielikuvansa vanhemmistaan.
Näin ollen yön erossa vanhemmistaan kestää tilanteesta riippuen noin kymmenen kuukauden – vuoden ikäinen vauva. Yksilöllisiä eroja on – kumpaankin suuntaan. Muistattehan aina arvioida tilannetta nimenomaan oman vauvanne näkökulmasta!
Huomioikaa, hän puhuu poissaolosta, kun molemmat vanhemmat ovat poissa! Isä kelpaa yöllä hoitajaksi aivan yhtä hyvin kuin äiti, isän ääni on tuttu, isän otteet ovat tutut jne, vaikka olisikin ollut vähemmän tunteja lapsen kanssa kuin äiti.
Paitsi että tässä tapauksessa isä ei ole elänyt osana perheen arkea, ja siksi hänen tulee soveltaa tuota yhden yön erossa vanhemmastaan sääntöä. Eri asia olisi, jos isä olisi elänyt tasapuolisena vanhempana vauvan näkökulmasta hänen arjessaan kokoajan. Esim. minä voisin aivan hyvin jättää 9kk lapsen pariksi yöksi isälleen (tosin imetän vielä), sillä hän on kokoajan elänyt vauvan kanssa arkea. Ei ole ollut viikonloppua tai iltaa jolloin isä ei olisi yhtä vastuussa vauvasta kuin minä. Hän on vanhempi vauvan näkökulmasta, henkilö johon vauva on kiinnittynyt. Tätähän ap:n mies ei ole ap:n ja miehen vauvalle. Valitettavasti, mutta niin se vain on.
Ap:n mies on ollut tiivistä tekemisissä lapsen kanssa, kuten kirjoittamastaan voi lukea. Hän on lapsen isä ja häneen ei voi eikä häneen sovelleta tuota "yhden yön teoriaa" ja se on oikein, oikein miehelle ja oikein lapselle ja sekös kalvaa palstan katkeria yh-eukkoja. Onneksi Suomi on sentään oikeusvaltio ja päätökset tehdään tutkitun tiedon pohjalta, ei jonkun mutulla.
Sä oot sekaisin.
Isähän on ollut läsnä lapsen syntymästä alkaen. Ja eron jälkeenkin tavannut häntä useasti. Ihan hyvin voi hoitaa 2 yötä peräkkäin ja vaikka vielä viikolla pariin kolmeen otteeseen muutaman tunnin. Ensisijainen hoitaja voi olla isä JA äiti.
Arvaa miltä minusta tuntui, joka vielä yöimetin lähes kolmevuotiasta ja lapsi joutui olemaan yllättäen erossa minusta niin että näki vain kaksi tuntia kerrallaan puolentoista viikon ajan ja vielä niin ettei ollut mitenkään luotattavassa paikassa. Tiedätkö mitä tuskaa sekä minä ja lapsi nyt käymme läpi.