Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen? Mies ei pärjää mun kanssa
10.07.2016 |
Ei voi olla rehellinen minulle päin siitä millainen mä hänen mielestään olen, ettei pahoita mun mieltä. Mikä tää tällainen ilmiö oikein on? Mitä mies saavuttaa sillä? Olen itsekäs jne. Haluaisin miehen, joka sanoo suoraan mitä ajattelee minusta. Jos en pidä kuulemastani en tietenkään jatka suhdetta. Voin koittaa muuttua, ja haluaisin, mutta se on vaikeaa ilman että toinen on tosi lempeä. Olen tulkinnut miehen hiljaaolemisen lempeydeksi, mutta ilmeisesti se ei sitä olekaan, vaan jonkinlaista vallankäyttöä minuun.
Kommentit (258)
Pääsisi tosiaan eroon, olisi päässyt jo ajat sitten! En tajua, mitä se siitä hiljaaolemisesta saa? Ei osaa itse päättää erotako, vai?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koskaan ei ole liian myöhäistä ruveta puhumaan.Aloita nyt.
Kerroin kyllä nytkin, että vaikuttaa siltä, että hän on vain ollutkin hiljaa, ja siksi olen luullut, että kaikki on hyvin, vaikka olenkin sikaillut suoraan päin naamaa. Enkä ole tarkoittanut sikailla, mulla on vain ollut niin paha olla. Mutta koska hän sietää sitä, ajattelin, ettei se edes häiritse. Olettaisi, että jos häiritsisi, saisin kuulla siitä!! Niin itse tekisin!! Jos jonkun käytös häiritsee, niin en edes tykkää sellaisesta ihmisestä, saati että haluaisin elää sellaisen kanssa. Siksi en voinut ajatella, että käytökseni häiritsisi oikeasti häntä.
Ap
Ja siis, olen pyytänyt anteeksi sikailua, mutta se ei saa miestä muuttumaan. Tuntuu ihan toivottomalta. Minun pitäisi korjata se teoin, ja se vaatii minulta liikaa vielä toistaiseksi. Pystyisin ehkä olemaan loukkaamatta häntä enää, mutta aivan kuin hän hautoisi vilä vanhoja asioita, tai ei halua sen tason läheisyyttä, jota minä haluaisin. Ei halua. Minä taas en halua olla kenenkään kanssa vain tavan vuoksi kuitenkaan. Halusin läheisyyttä ja luulin, että mies piti minua läheisenä, ja nyt on käymässä ilmi, että ei pidä. Eikä aiokaan pitää. Ellen muutu jokaikin enkeliksi, joka en ole. Olen aina välillä vihainen ja haluaisin miehen joka osaa riidellä kanssani. Vaikka kaipa ne miehet ovat todella harvassa.
Ap
Muuta jonnekin korpeen yksinäsi.Ehdottomasti nettiyhteyden ulottumattomiin. Äläkä koskaan enää tule ihmisten ilmoille. Se on suuri palvelus miehellesi ja lapsillesi. Sekä muulle maailmalle. Ja av-palstalle.
Minusta tuntuu, että jos mies ei riitele, niin se ei välitä. Ei halua ainakaan läheisyyttä. Vitut mä mistään suhteesta sinänsä, haluaisin läheisen suhteen. Mies ei ilmeisesti halua, niin en ymmärrä, miksi olla yhdessä lainkaan????
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öö miks oot hankkinut lapsia jos et kestä ihmisiä 24/7?
Vierailija kirjoitti:
Muuta jonnekin korpeen yksinäsi.Ehdottomasti nettiyhteyden ulottumattomiin. Äläkä koskaan enää tule ihmisten ilmoille. Se on suuri palvelus miehellesi ja lapsillesi. Sekä muulle maailmalle. Ja av-palstalle.
Kuitenkin luet.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öö miks oot hankkinut lapsia jos et kestä ihmisiä 24/7?
Oma ksvatukseni oli sellaista, että vanhemmat määräsivät kaapin paikan. Esimerkiksi sen, paljonko aikaa lapsi saa. Miehen mielestä taas kasvatetaan lapsia hiukan eri lailla, lapsilähtöisemmin. Kai se on lapsille hyvä. Minä kärsin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Joo, oot mokannut lisääntymällä, mutta vahinkojen minimoimiseksi ota ero ja jätä huoltajuus isälle. Voit tavata lapsia vaikka joka toinen viikonloppu ja piirrellä loppuajan, kaikkien kannalta parempi vaihtoehto.
Hyvä ajatus. Paitsi ei äitihullu jaksa (kouluikäisiä) lapsia vastulleen ottaa koko viikonlopuksi! Heille pitäisi antaa ruokaa. Ja he ovat niin epäviihdyttäviä ja rasittavia.
Eikä piirrellä ehdi, kun pitää päivät palstailla. Aina löytyy aihe (ihminen), josta valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja siis, olen pyytänyt anteeksi sikailua, mutta se ei saa miestä muuttumaan. Tuntuu ihan toivottomalta. Minun pitäisi korjata se teoin, ja se vaatii minulta liikaa vielä toistaiseksi. Pystyisin ehkä olemaan loukkaamatta häntä enää, mutta aivan kuin hän hautoisi vilä vanhoja asioita, tai ei halua sen tason läheisyyttä, jota minä haluaisin. Ei halua. Minä taas en halua olla kenenkään kanssa vain tavan vuoksi kuitenkaan. Halusin läheisyyttä ja luulin, että mies piti minua läheisenä, ja nyt on käymässä ilmi, että ei pidä. Eikä aiokaan pitää. Ellen muutu jokaikin enkeliksi, joka en ole. Olen aina välillä vihainen ja haluaisin miehen joka osaa riidellä kanssani. Vaikka kaipa ne miehet ovat todella harvassa.
Ap
Jos et halua olla miehesi kanssa, niin ota ero. Paitsi että ethän sä voi, koska sitten et voisi syyttää miestä erosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et eroa? Vaikutat ihmiseltä, joka ei ole kykenevä parisuhteeseen.
Voin erota jos yhdessä päädymme miehen kanssa siihen ratkaisuun.
ApEli olet täysin kykenemätön ottamaan myös vastuun elämästäsi? Ihmettelet toisten käyttäytymistä ja motiiveja. Miksi et ihmettele omaasi? Sinuahan tuo miehen käytös vaivaa. Ei miestä.
No ei se nyt aivan noinkaan ole. Jos minä ajattelisin vain itseäni, niin voisin "ottaa vastuuta elämästäni". Mies jäisi aivan tyytyväisenä elämään lasten kanssa kun minä lähtisin minne haluan. Mutta olisiko se lapsille parasta? Jos ottaisin vastuun omasta elämästäni, niin lähtisin niin kauas, ettei siinä sukkuloida viikko-viikkosysteemillä.
Ap
Sähän olet tähän asti ajatellut vain itseäsi. Joten voit pakata kimpsus vaikka tänään ja muuttaa äitiongelmas kanssa, sekä täältä lapsias ja miestä haukkumasta. Miehes on tähänkin asti siivonnut kodin ja huolehtinut lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta se helvetin miettiminen! Mies on sun kanssa eikä eroa, koska jostain kumman syystä haluaa olla sun kanssa! Anna asian olla niin tai eroa hyvänen aika äläkä käyttäydy kuin hullu!!
Jos tiedät itekin, että oot mulkku miestäs kohtaan ja se silti pitää suunsa kii ni olisit onnellinen! Joku päivä se varmasti eroaa susta ellet opi käyttäytymään, mutta se on sen ajan murhe, kun et kerta itse uskalla tehdä päätöksiä ja erota jo tässä vaiheessa.
Elä, äläkä kysele ja mieti kokoajan! Sun mies on se normaalimpi tässä, joten nyt kannattas kattoa peiliin ja koittaa muuttaa omaa käytöstä, jos siinä suhteessa haluat olla. Ja jos et halua ni ota vastuu elämästäs äläkä odota että mies tai joku muu tekee asialle jotain!
Läheisyyttä et varmasti saa mieheltäsi, kun oot noin arvaamaton ja voin vaan kuvitella kuinka mies joutuu olemaan varpasillaan ja varoa kaikkea sanomista!
Ihan hullu oot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tuosta ottanut kyllä selkoa.
Niin no en ota minäkään, koska mies ei oikein avaa ajatuksiaan, mutta näin olen sen ymmärtänyt, että olen inhottava miehen mielestä, mutta hän on siitä hiljaa, ettei pahoita mun mieltäni. Miten asia ikinä ratkeaa, jos ei sano siitä? Miksi joku haluaa olla inhottavan ihmisen kanssa jos onkin päättänyt, ettei sano asiasta mitään? Kolmanneksi minä luulin, että mies pitää minusta ja on lempeä, kun ei sano konfliktien yhteydessäkään tuntemuksiaan. Jos ei puhu = tyytyväinen, minun maailmassani.
ap
Mitenköhän äitisi ottaa sinusta selkoa, kun et avaa hänelle ajatuksiasi. Jos et puhu = olet tyytyväinen. Sinun maailmassasi valitat ketjukaupalla äidistäsi, mutta olet sokea itsellesi. Ketjukasojen ongelma onkin ollut sinä itse ja lopulta hyvin yksinkertaiset ajatukset, joita et vaan ymmärrä. Olet siis tyhmä. Keskity korjaamaan itsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsotaanpas kuinka hurja vienti sulla olisi markkinoilla -ajatusten herättelyä. Peukku ylös = ottaisin sinut avovaimokseni tai vaimokseni. Peukku alas = en haluaisi edes seurustella kanssasi.
Voi lapsiraukat, persoonallisuushäiriöinen äiti on aika julma kohtalo. Isäkin voisi kyllä katsoa peiliin, kun moisen kanssa lisääntyi.
Tuo otsikko kertoo niin hyvin, miten olet ulkoistanut itseltäsi kaiken vastuun tässä elämässä. Valitan, mutta ilmeiset henkiset ongelmasi eivät oikeuta ku*ipäisyyteen. Sinulla ei ole oikeutta raivota ihmisille ilman syytä eikä siirtää traumojasi lapsiisi. Koska et ole holhouksenalainen, on sinun vastuullasi huolehtia hankkimiesi lasten hyvinvoinnista yhdessä isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis, olen pyytänyt anteeksi sikailua, mutta se ei saa miestä muuttumaan. Tuntuu ihan toivottomalta. Minun pitäisi korjata se teoin, ja se vaatii minulta liikaa vielä toistaiseksi. Pystyisin ehkä olemaan loukkaamatta häntä enää, mutta aivan kuin hän hautoisi vilä vanhoja asioita, tai ei halua sen tason läheisyyttä, jota minä haluaisin. Ei halua. Minä taas en halua olla kenenkään kanssa vain tavan vuoksi kuitenkaan. Halusin läheisyyttä ja luulin, että mies piti minua läheisenä, ja nyt on käymässä ilmi, että ei pidä. Eikä aiokaan pitää. Ellen muutu jokaikin enkeliksi, joka en ole. Olen aina välillä vihainen ja haluaisin miehen joka osaa riidellä kanssani. Vaikka kaipa ne miehet ovat todella harvassa.
ApJos et halua olla miehesi kanssa, niin ota ero. Paitsi että ethän sä voi, koska sitten et voisi syyttää miestä erosta.
Tämä on näiden ketjujen ydin. Koko päivä jankkausta ja johtopäätöksenä "minä olisin kyllä, jos mies, lapsi, äiti, isä, isän vaimo....".
Jollain keinolla vastuu siirtyy aina muille. Olisin lähtenyt, jos mies olisi eilen pakannut. Olisin hyväksynyt kivikissat, jos minulta olisi kysytty lupa. Jne. Keinolla millä hyvänsä vastuu omista pahoista teoista muille.
Nyt haussa on ero. Ja se pitää saada miehen syyksi.
Tänään ennen iltaa saa perhe kuulla kunniansa. Ehkäpä lapsi itkee ja pyytää, Älä Äiti lähde.
Ja niin on pakko jäädä. Ja huomenna taas uusi ketju. Puistattaa kun ajattelen millainen päivä perheellä on Taas tänään.
Vierailija kirjoitti:
Tuo otsikko kertoo niin hyvin, miten olet ulkoistanut itseltäsi kaiken vastuun tässä elämässä. Valitan, mutta ilmeiset henkiset ongelmasi eivät oikeuta ku*ipäisyyteen. Sinulla ei ole oikeutta raivota ihmisille ilman syytä eikä siirtää traumojasi lapsiisi. Koska et ole holhouksenalainen, on sinun vastuullasi huolehtia hankkimiesi lasten hyvinvoinnista yhdessä isän kanssa.
Mulla on oikeus olla virheellinen ihminen aivan kuin sinäkin olet, kun et edes ymmärrä mikä mulla on, etkä osaa auttaa mua lopettamaan sitä. Mies sitten kärsiköön jos haluaa kanssani olla, kunhan ei sitten valita ympäriinsä, että hänellä on huono kumppani. Oma on vikansa.
Ap
Koskaan ei ole liian myöhäistä ruveta puhumaan.Aloita nyt.