Mikä sairaus oli mdb? Siitä puhuttiin 80-luvulla

Heikkolahjaistakaan ei enää käytetä. Nykyään sanotaan vasemmistolainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarin adhd oli. Siihen niputettiin mielestäni ihan kehitysvammaisuudesta johtuviakin sopeutumis ja käytöshäiriöitä.

 

Mahdollisesti näin oli, mutta mitä nyt muistelen omaa lapsuutta kasarilla, niin oli silloin luokassa yksittäinen lievältä nepsytapaukselta vaikuttava, joista vain ajateltiin, että olivat vain yksinkertaisesti vilkkaita, outoja lukutoukkia tai taitelijatyyppejä, jotka eivät liikunnassa välttämättä pärjänneet mutta lukuaineissa saattoi pärjätä kivasti lievästi autistinen. Tarkkailuluokalla oli sitten ne "tahallaan perseilevät häiriköt", joista osa mahdollisesti oli monioireisia nepsyjä (dignosoimattomia kylläkin). Apukoulua kävi ne, joilla oli jo merkittävästi älyllistä alenemaa ja näin ollen heitä kohtaan riitti jonkinlaista ymmärrystä, että ei heiltä voinut vaatia samanlaista osaamista kuin muilta. Joo, on toki mahdollista että vielä

Siihen aikaan koulussa tunnettiin struktuuri, kuri ja koheesio, joka auttoi niitä lieväoireisia adhd- tai autismin kirjon lapsia pärjäämään kohtuullisesti peruskoulussa. Nykyään ei tahdo monikaan lapsi terveydentilaan katsomatta selviytyä nykyisestä kouluympäristöstä digitilisaation ja itseohjautuvuuden keskellä avoimissa konttoritiloissa. Jopa neurotyypillisillä lapsilla ilmenee sellaisia oireita, jotka voivat näyttäytyä muiden silmissä nepsy-oireilta. Oli joskus uutisoitu, kuinka erilaiset aistiyliherkkyydet ovat lisääntyneet lapsilla, vaikka näillä lapsilla ei olisi koskaan eikä missään vaiheessa epäilty adhd:ta, autismia yms. Pidän tähän syynä juurikin nykyaikaista peruskoulumallia, jossa kukaan ei voita mitään. Kaikki lapset ovat häviöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Adhd:n, add:n,Aspergerin edeltäjä. Silloin näitä ei vielä eroteltu toisistaan.

Itse sain kyseisen diagnoosin 70-luvulla. Alle kouluikäistä hoidettiin 'hevosen' annoksella epilepsia lääkkeitä. Perinteinen syyhän siihen aikaan oli äiti-lapsisuhde.

Hitto noita entisaikoja, kun kaikki lykättiin aina äitien syyksi. Parhaansa tekee vuodesta toiseen ja tuollaista kuraa sai niskaansa. Ei ihme, ettei äitiys kiinnosta nykynaisia. 

Eräs lapsi jolla oli mbd diagnoosi, oli ihan päiväkodissa itsekin töissä. Lapsi ei todellakaan ollut mikään ADHD vaan osasi joitain harvoja asioita paremmin kuin moni kouluikäinen vaikka oli vasta neljä vuotias. 

Jos oli diagnoosina MBD niin aikuisenakin valinnat olivat näitä kolmen kirjaimen lyhenteitä kuten VAG, TSI, DSG ja MQB joiden takia elämästä muodostui yhtä ongelmien kanssa taistelua...

Vierailija kirjoitti:

MBD eli kikkeli-kirjo, eli hevi-nepsy.

Kikkeli-nepsy. Foorumin pojilla on =)

Se oli adhd kunnes 90-luvun loppupuolella alettiin puhua adhd:sta. Mbd:tä vastanee ennemmin nykyajan f83 monimuotoinen kehityshäiriö, jos johonkin pitää verrata.

Vierailija kirjoitti:

Se oli adhd kunnes 90-luvun loppupuolella alettiin puhua adhd:sta. Mbd:tä vastanee ennemmin nykyajan f83 monimuotoinen kehityshäiriö, jos johonkin pitää verrata.

Tarkennan: mbd oli adhd:n edelläkävijä. Varmasti tuohon aikaan tuli vielä huteja diagnosoinnissa, esim. sukulaisellani, joka aikuisena selvitti asiaa ja vaikeudet selvensi lukihäiriöksi ja adhd:ksi. Hänellä oli pitkä tie taistella peruskoulun jälkeen, ei ollut päästä edes valintakokeisiin haluamaansa opinahjoon. Löytänyt itse omat tapansa oppimiseen ja miettinyt jospa hänellä aivokapasiteetti oikeasti toimii, mutta eri lailla.

Mun paras leikkikaveri puistossa oli poika jolla oli mbd diagnoosi. Itse hain adhd dg:n yliopistossa.

Lika barn leker bäst.

Vierailija kirjoitti:

Minimal Brain Damage

taitaa olla tosiaan jotain adhd:tä nykyään

Paitsi, että MBD diagnoosia ei jaeltu kuin näkkileipää vaan siihen tarvittiin myös neurologin tutkimus 

Mä sain tuon diagnoosin 1980-luvulla. Lähinnä koska olin pirun vaikea kakara eli kapinoin koulua vastaan, kapinoin kaikia vanhempien komentoja vastaan jne. 

Kun 9-vuotiaana sain diagnoosin, niin sen jälkeen mun vanhemmat ei enää yrittäneet mua edes kasvattaa. Totesivat, että jos on aivohäiriö, niin ei se siitä kurilla parane. Kuulin myös jatkuvasti, että miten mulle aivovammaiselle käy kun heistä aika jättää, kun ei minusta ole koskaan itseäni elättämään eikä itsenäisesti pärjäämään. Ei tehnyt ihan kauhean hyvää motivaatiolle opiskella, kun itsekin aloin välillä uskoa, että olen vaan aivovammainen enkä pysty, miksi siis yrittää.

Niin se meni koulutiekin kuin voisi olettaa, eli paskoja numeroita, ja peruskoulun jälkeen lopetin koulut ja aloin häröelämän eli epämääräisiä miesystäviä joiden siivellä elin, päihteidenkäyttöä yms. Jossain vaiheessa onneksi sain töitä paikallisesta tehtaasta, ja se oli ryhdistäytymisen alku. Jokunen vuosi siellä, ja olinkin valmis jo miettimään opiskeluja. Oli vähän pidempi tie tietysti kun lukiokin piti aikuisena käydä, mutta niin minusta tuli lopulta diplomi-insinööri. En mä nykyään usko että mulla mitään nepsyjuttua edes koskaan oli. Joku uhmakkuushäiriö tai sellainen varmaan.

Pojalla todettiin MBD äykkyysosamäärä normaalia korkeampi 140 

Kävi ryhmäkuntoutuksessa ja mukautettua, matemaattisesti älykäs, mutta lukemaan oppiminen ja numeroiden kirjoittaminen oli huomattavan vaikeaa. Oppi myös englantia jo ennen kouluun menoa. On nykyään it-alalla, eikä kukaan uskoisi hänellä koskaan olleen mitään ongelmia.  Olen sitä mieltä, että se erityisluokka ja kuntoutus olivat avainasemassa hänen tulevaisuuttaan ajatellen 

Vierailija kirjoitti:

Mä sain tuon diagnoosin 1980-luvulla. Lähinnä koska olin pirun vaikea kakara eli kapinoin koulua vastaan, kapinoin kaikia vanhempien komentoja vastaan jne. 

Kun 9-vuotiaana sain diagnoosin, niin sen jälkeen mun vanhemmat ei enää yrittäneet mua edes kasvattaa. Totesivat, että jos on aivohäiriö, niin ei se siitä kurilla parane. Kuulin myös jatkuvasti, että miten mulle aivovammaiselle käy kun heistä aika jättää, kun ei minusta ole koskaan itseäni elättämään eikä itsenäisesti pärjäämään. Ei tehnyt ihan kauhean hyvää motivaatiolle opiskella, kun itsekin aloin välillä uskoa, että olen vaan aivovammainen enkä pysty, miksi siis yrittää.

Niin se meni koulutiekin kuin voisi olettaa, eli paskoja numeroita, ja peruskoulun jälkeen lopetin koulut ja aloin häröelämän eli epämääräisiä miesystäviä joiden siivellä elin, päihteidenkäyttöä yms. Jossain vaiheessa onneksi sain töitä paikallisesta tehtaasta, ja se oli ryhdis

🤢

On nykyään ADHD/ADD. 

Vierailija kirjoitti:

Pojalla todettiin MBD äykkyysosamäärä normaalia korkeampi 140 

Kävi ryhmäkuntoutuksessa ja mukautettua, matemaattisesti älykäs, mutta lukemaan oppiminen ja numeroiden kirjoittaminen oli huomattavan vaikeaa. Oppi myös englantia jo ennen kouluun menoa. On nykyään it-alalla, eikä kukaan uskoisi hänellä koskaan olleen mitään ongelmia.  Olen sitä mieltä, että se erityisluokka ja kuntoutus olivat avainasemassa hänen tulevaisuuttaan ajatellen 

Tää on hyvä kuvaus niille jotka pitää korkeaa ÄÖ:tä jonain lottovoittona tai autismia älykkyytenä. Osaamisprofiili on hyvin epätasainen.

Greta Thurnberg. FAS. 

Vierailija kirjoitti:

Mä sain tuon diagnoosin 1980-luvulla. Lähinnä koska olin pirun vaikea kakara eli kapinoin koulua vastaan, kapinoin kaikia vanhempien komentoja vastaan jne. 

Kun 9-vuotiaana sain diagnoosin, niin sen jälkeen mun vanhemmat ei enää yrittäneet mua edes kasvattaa. Totesivat, että jos on aivohäiriö, niin ei se siitä kurilla parane. Kuulin myös jatkuvasti, että miten mulle aivovammaiselle käy kun heistä aika jättää, kun ei minusta ole koskaan itseäni elättämään eikä itsenäisesti pärjäämään. Ei tehnyt ihan kauhean hyvää motivaatiolle opiskella, kun itsekin aloin välillä uskoa, että olen vaan aivovammainen enkä pysty, miksi siis yrittää.

Niin se meni koulutiekin kuin voisi olettaa, eli paskoja numeroita, ja peruskoulun jälkeen lopetin koulut ja aloin häröelämän eli epämääräisiä miesystäviä joiden siivellä elin, päihteidenkäyttöä yms. Jossain vaiheessa onneksi sain töitä paikallisesta tehtaasta, ja se oli ryhdis

Kirjoitat ainakin hyvin, joten älyllisesti kehitysvammainen et voi olla. Ehkä joku oppimisen vaikeus (luki-, hahmotushäiriö) tai adhd, autismin kirjo yms. voi olla, eikä ne välttämättä estä suorittamasta lukio-opintoja riippuen toimintakyvystä ja vaikeuksien laajuudesta. 

Kannattaa ottaa huomioon, että elit aikakautta, jolloin tieto-taito oli ihan lapsenkengissä. Oli vain tyhmiä tai normaaliälyisiä, that's it. Tai sitten oli kurittomia kakaroita, jotka saattoivat päätyä tarkkikselle.

Toisaalta tuollaisesta jaottelusta huolimatta apukoulua käyneitä sentään ymmärrettiin siinä mielessä, että he eivät voineet mitään sille että eivät kyenneet älyllisesti samoihin asioihin kuin muut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään nuo on taas kaikki autismia.

Kyllä MBD:n on korvannut monimuotoinen kehityshäiriö, kun 2000-luvulla tuli ADHD. Monimuotoinen kehityshäiriö on siis tosiaan MBD:n korvaaja, kun lapsella havaitaan häiriötä jokaisella osa-alueella, jolloin lapsen osaaminen jää ikätasoa heikommaksi: kielellinen ja motorinen kehitys, oppiminen ja toimintakyky. On tietysti mahdollista, että lapsi voi kiriä kehityksessä kiinni ja korkeintaan dignosoidaan joku "pienempi" juttu tai sitten diagnoosi tarkentuu myöhemmin lieväksi kehitysvammaksi. 

Hoidin yhtä mbd lasta silloin 80 luvun lopulla, hänen äiti oli lastentarhanopettaja. Joillain alueilla oli paljon muita jäljessä esimerkiksi ei puhunut mitään kolme vuotiaana, mutta toisaalta osasi piirtää todella hyvin, no se olikin ainut mitä osasi. 

Vierailija kirjoitti:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/MBD

ADHD:n aiempi nimi.

Ei ole. ADHD on neurologinen rakenteellinen (synnynnäinen) juttu. MBD on aivovamma jonka oireena saattaa esiintyä ylivilkkautta eli ADHD:n kaltaista käyttäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään nuo on taas kaikki autismia.

Kyllä MBD:n on korvannut monimuotoinen kehityshäiriö, kun 2000-luvulla tuli ADHD. Monimuotoinen kehityshäiriö on siis tosiaan MBD:n korvaaja, kun lapsella havaitaan häiriötä jokaisella osa-alueella, jolloin lapsen osaaminen jää ikätasoa heikommaksi: kielellinen ja motorinen kehitys, oppiminen ja toimintakyky. On tietysti mahdollista, että lapsi voi kiriä kehityksessä kiinni ja korkeintaan dignosoidaan joku "pienempi" juttu tai sitten diagnoosi tarkentuu myöhemmin lieväksi kehitysvammaksi. 

Hoidin yhtä mbd lasta silloin 80 luvun lopulla, hänen äiti oli lastentarhanopettaja. Joillain alueilla oli paljon muita jäljessä esimerkiksi ei puhunut mitään kolme vuotiaana, mutta toisaalta osasi piirtää todella hyvin, no se olikin ainut mitä osasi. 

Sehän olikin laaja kirjo siihen aikaan, jotkut jo läheni tasoltaan lievästi kehitysvammaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exän veljentytär sai tuon diagnoosin 80-luvulla. Oli järkyttävän ilkeä pikkutyttö. Päiväkodissa siirrettiin nopeasti erityispäiväkotiin ja koulussa meni erityisluokalle. Koulu ei tietenkään sujunut ja on nyt ollut siivoojana koko aikuisikänsä.

Tyttö oli hyvin kömpelö, kompastui sananmukaisesti omiin jalkoihinsa. Vaikutti siltä, että tiesi kyllä hyvin oikean ja väärän eron ja teki mieluiten väärin. Joskus 5-vuotiaana hukutti kissanpentuja vesiämpäriin eli aikamoinen pikkupsyko.

Kissojen hukuttamisella ja ilkeydellä tuskin on mbd:n kanssa tekemistä. Kuulostaa psykopatialta.

 

Jep, osaa nuo lapsetkin olla kieroja ja on jopa rikoksista tuomittuja lapsiakin. Toki on mahdollista, että tuolla lapsella oli voinut olla joskus muinoin todettu mbd ja ehkäpä sitten aikuisena neuropsykit

Tutussa perheessä oli kaikki mahdolliset ongelmat: oppimishäiriöt, käytöshäiriöt, adhd, myöhempi rikollisuus.