Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?
Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?
Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.
Kommentit (835)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?
Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.
Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.
Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.
Totta.
Köyhällä on nurkat täynnä rojua koska ei uskalla luopua niistä, kun ei ole varaa sitten ostaa uudestaan jos sattuukin tarvitsemaan.
Rikas voi heittää roskiin kun tulee sille päälle ja sitten ostaa uudet jos tarvii eikä maailma kaadu päälle.
Ei tämä aina päde. Imelda Marcosilla oli tuhansia kenkiä, samoin monella miljonäärinaisella on joillain jopa erillinen asunto vaatekokoelmia varten. Kyse ei välttämättä ole hamstrauksesta, mutta eihän se ole mahdollista edes käyttää niitä vaatteita kun laskee montako päivää vuodessa on. Huippumuodissa vaihtelu on myös suurta ja jokin ysärin ökykoristeltu superjakkupuku näyttää naurettavalta nykypäivänä, vaikka olisi Armania tai vastaavaa.
Ja mitä ysärin jakkupukuihin tulee, eivät ne olleet överikoristeltuja, vaan pikemminkin aika simppeleitä, joskin osa takeista oli aika pitkän mallisia nykysilmin. Matrix innoitti silloin kovasti.
Sori, sinä muistelet vuosikymmenen loppua ja vaihtumista nollariin - Matrix tuli elokuvateattereihin vuonna 1999. Ysärin alkuvuosina "supermallit" ja ökytyyli oli vielä kuumaa kamaa.
Kirjoitin ylioppilaaksi 1997, ja silloin ainakin ökytyyli oli hyvin out. Oli noita pitkiä jakkuja ja retromekkoja.
Ökytyyli oli 80-lukua. Suomessa lama lopetti aika tehokkaasti kaikkinainen ökyilyn, sikäli kuin sitä suuremmissa määrin oli ollutkaan.
1990-luvun alussa nuoret harrastivat unisex-pukeutumista, Levikset olivat kova sana, yhdistettyinä purjehduskenkiin ja T-paitaan. Merkkejä harrastettiin, mutta farkkuja ja pikeepaitoja, ei kimallejakkuja. Vuosikymmenen lopussa sitten alkoi kierrätysaate nostaa päätään ja hippejä näkyä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?
Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.
Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.
Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.
Totta.
Köyhällä on nurkat täynnä rojua koska ei uskalla luopua niistä, kun ei ole varaa sitten ostaa uudestaan jos sattuukin tarvitsemaan.
Rikas voi heittää roskiin kun tulee sille päälle ja sitten ostaa uudet jos tarvii eikä maailma kaadu päälle.
Ei tämä aina päde. Imelda Marcosilla oli tuhansia kenkiä, samoin monella miljonäärinaisella on joillain jopa erillinen asunto vaatekokoelmia varten. Kyse ei välttämättä ole hamstrauksesta, mutta eihän se ole mahdollista edes käyttää niitä vaatteita kun laskee montako päivää vuodessa on. Huippumuodissa vaihtelu on myös suurta ja jokin ysärin ökykoristeltu superjakkupuku näyttää naurettavalta nykypäivänä, vaikka olisi Armania tai vastaavaa.
Ja mitä ysärin jakkupukuihin tulee, eivät ne olleet överikoristeltuja, vaan pikemminkin aika simppeleitä, joskin osa takeista oli aika pitkän mallisia nykysilmin. Matrix innoitti silloin kovasti.
Sori, sinä muistelet vuosikymmenen loppua ja vaihtumista nollariin - Matrix tuli elokuvateattereihin vuonna 1999. Ysärin alkuvuosina "supermallit" ja ökytyyli oli vielä kuumaa kamaa.
Kirjoitin ylioppilaaksi 1997, ja silloin ainakin ökytyyli oli hyvin out. Oli noita pitkiä jakkuja ja retromekkoja.
Ökytyyli oli 80-lukua. Suomessa lama lopetti aika tehokkaasti kaikkinainen ökyilyn, sikäli kuin sitä suuremmissa määrin oli ollutkaan.
1990-luvun alussa nuoret harrastivat unisex-pukeutumista, Levikset olivat kova sana, yhdistettyinä purjehduskenkiin ja T-paitaan. Merkkejä harrastettiin, mutta farkkuja ja pikeepaitoja, ei kimallejakkuja. Vuosikymmenen lopussa sitten alkoi kierrätysaate nostaa päätään ja hippejä näkyä enemmän.
Supermallit ja ökyily olivat vielä ysärin aluss voimissaan. Versace ei ollut kuullutkaan unisexistä ja hillitystä tyylikkyydestä. Sehän oli itse asiassa kova muutos kun nämä ikoniset supermallit vaihtuivat yhtäkkiä ysärilooking nisti/grunge-tyylisiksi Kate Mosseiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?
Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.
Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.
Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.
Tämä menee samaan myyttien sarjaan kuin "köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti". Jos tavarat eivät häiritse, antakaa niiden olla, mutta älkää väittäkö, että vähentäminen olisi mahdotonta.
Ei se toki mahdotonta ole, mutta kun puhutaan lapsiperheistä (niin kuin tässä puhutaan) niin säästää kyllä aika pitkän pennin, jos malttaa pitää niitä kenkiä, haalareita ja rattaita muutaman vuoden ajan nurkissaan.
Myönnetään, että useamman lapsen kanssa koti ei välttämättä ole zen. Onneksi sekään vaihe ei kestä ikuisesti.
No sinähän olet ymmärtänyt minimalismin ihan väärin. Ei se tarkoita sitä että kaikki mitä ei juuri nyt käytetä heitetään heti pois. Minimalisti juuri kierrättää tavaroita useammalle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?
Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.
Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.
Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.
Totta.
Köyhällä on nurkat täynnä rojua koska ei uskalla luopua niistä, kun ei ole varaa sitten ostaa uudestaan jos sattuukin tarvitsemaan.
Rikas voi heittää roskiin kun tulee sille päälle ja sitten ostaa uudet jos tarvii eikä maailma kaadu päälle.
Ei tämä aina päde. Imelda Marcosilla oli tuhansia kenkiä, samoin monella miljonäärinaisella on joillain jopa erillinen asunto vaatekokoelmia varten. Kyse ei välttämättä ole hamstrauksesta, mutta eihän se ole mahdollista edes käyttää niitä vaatteita kun laskee montako päivää vuodessa on. Huippumuodissa vaihtelu on myös suurta ja jokin ysärin ökykoristeltu superjakkupuku näyttää naurettavalta nykypäivänä, vaikka olisi Armania tai vastaavaa.
Ja mitä ysärin jakkupukuihin tulee, eivät ne olleet överikoristeltuja, vaan pikemminkin aika simppeleitä, joskin osa takeista oli aika pitkän mallisia nykysilmin. Matrix innoitti silloin kovasti.
Sori, sinä muistelet vuosikymmenen loppua ja vaihtumista nollariin - Matrix tuli elokuvateattereihin vuonna 1999. Ysärin alkuvuosina "supermallit" ja ökytyyli oli vielä kuumaa kamaa.
Kirjoitin ylioppilaaksi 1997, ja silloin ainakin ökytyyli oli hyvin out. Oli noita pitkiä jakkuja ja retromekkoja.
Ökytyyli oli 80-lukua. Suomessa lama lopetti aika tehokkaasti kaikkinainen ökyilyn, sikäli kuin sitä suuremmissa määrin oli ollutkaan.
1990-luvun alussa nuoret harrastivat unisex-pukeutumista, Levikset olivat kova sana, yhdistettyinä purjehduskenkiin ja T-paitaan. Merkkejä harrastettiin, mutta farkkuja ja pikeepaitoja, ei kimallejakkuja. Vuosikymmenen lopussa sitten alkoi kierrätysaate nostaa päätään ja hippejä näkyä enemmän.
Supermallit ja ökyily olivat vielä ysärin aluss voimissaan. Versace ei ollut kuullutkaan unisexistä ja hillitystä tyylikkyydestä. Sehän oli itse asiassa kova muutos kun nämä ikoniset supermallit vaihtuivat yhtäkkiä ysärilooking nisti/grunge-tyylisiksi Kate Mosseiksi.
Mehän ollaan sitten ihan samaa mieltä pääpointista: ysärityyli ei ollut enää ökyilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?
Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.
Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.
Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.
Tämä menee samaan myyttien sarjaan kuin "köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti". Jos tavarat eivät häiritse, antakaa niiden olla, mutta älkää väittäkö, että vähentäminen olisi mahdotonta.
Ei se toki mahdotonta ole, mutta kun puhutaan lapsiperheistä (niin kuin tässä puhutaan) niin säästää kyllä aika pitkän pennin, jos malttaa pitää niitä kenkiä, haalareita ja rattaita muutaman vuoden ajan nurkissaan.
Myönnetään, että useamman lapsen kanssa koti ei välttämättä ole zen. Onneksi sekään vaihe ei kestä ikuisesti.
No sinähän olet ymmärtänyt minimalismin ihan väärin. Ei se tarkoita sitä että kaikki mitä ei juuri nyt käytetä heitetään heti pois. Minimalisti juuri kierrättää tavaroita useammalle lapselle.
Siis hetkinen. Mä olen minimalismiketjussa. Mä kierrätän vaatteita lapselta toiselle. Ja nyt mulle kerrotaan että olen ymmärtänyt minimalismin ihan väärin :D
Olette kaikki ymmärtäneet kaiken ihan väärin! Olen minimalisoinut aivosoluni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksimaalisesti väärinkäsityksiä.
Olen pienin askelin siirtymässä kohti minimalismia. Ainakin nämä havainnot olen tehnyt:
* Aiemmin sanottiin, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Vaikka oikeastihan köyhällä ei ole varaa ostaa huonolaatuista. Hinta ja laatu eivät ole enää pitkään aikaan kohdanneet markkinoilla. Olen saanut vuosi tolkulla kestäneitä tavaroita IKEAsta ja HM:ltä.
* Monet painottavat sitä, että ostavat vähän tavaroita, mutta sitäkin laadukkaampaa. Itse olen pyrkinyt tästä pois. Keskilaatuinen on ihan hyvä. Kyllä keskilaatuinenkin kestää riittävän kauan.
* Kaikenmaailman reseptikokeilut saa ostamaan mausteita ym., joita ei kuitenkaan käytä loppuun. Kokeilen reseptejä, joka ei myllää maustekaappia uusiksi.
* Syön kasvisruokaa enenevässä määrin. Joillekin tämä ei ole minimalismia, mutta minulle on. Ei ihmisen tarvitse syödä joka päivä lihaa. En niinkään ajattele eläintenoikeuksia tässä, vaan sitä, kuinka monta tuotantovaihetta esim. naudanliha vaatii päästäkseen minun lautaselleni. Kasvisruoka ei vaadi vastaavaa
* Sisustuksessa tykkään kodikkuudesta, mikä minulle tarkoittaa mm. useita valaisimia per huone, mattoja ja leikkokukkia. En ole siis sisustuksen suhteen minimalisti, mutta pyrin pitämään tilanteen tasapainossa. Usein teenkin hankintapäätöksiä sillä ajatuksella, että "tasapainottaako tämä minun nykyistä tilannetta" (eli esim. onko minun helpompi pukeutua seuraava kevät, jos tämä paita lisää olemassa olevien vaatteiden käytettävyyttä entisestään). Joskus yksi paita laajentaa arkipukeutumista enemmän kuin useamman vaatekappaleen ostaminen tai ostamatta jättäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?
Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.
Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.
Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.
Tämä menee samaan myyttien sarjaan kuin "köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti". Jos tavarat eivät häiritse, antakaa niiden olla, mutta älkää väittäkö, että vähentäminen olisi mahdotonta.
Ei se toki mahdotonta ole, mutta kun puhutaan lapsiperheistä (niin kuin tässä puhutaan) niin säästää kyllä aika pitkän pennin, jos malttaa pitää niitä kenkiä, haalareita ja rattaita muutaman vuoden ajan nurkissaan.
Myönnetään, että useamman lapsen kanssa koti ei välttämättä ole zen. Onneksi sekään vaihe ei kestä ikuisesti.
No sinähän olet ymmärtänyt minimalismin ihan väärin. Ei se tarkoita sitä että kaikki mitä ei juuri nyt käytetä heitetään heti pois. Minimalisti juuri kierrättää tavaroita useammalle lapselle.
Siis hetkinen. Mä olen minimalismiketjussa. Mä kierrätän vaatteita lapselta toiselle. Ja nyt mulle kerrotaan että olen ymmärtänyt minimalismin ihan väärin :D
"ei köyhällä ole varaa marittaa" ei se rahaa vaadi vaan nimenomaan säästää.
Mä ostin 15 vuotta sitten taivaansiniset kumisaappaat. Olin silloin värikkäästi pukeutuva opiskelijatyttö.
Mikä on teidän mielestänne minimalismia, se että
A) Käytän taivaansiniset kumisaappaat loppuun, vaikka se veisi toiset 15 vuotta, ja ostan sitten mustat kumisaappaat, jotka sopivat nykyiseen hillitympään tyyliini. (Olettaen etten ole muuttunut värikkäästi pukeutuvaksi tädiksi)
B) Ostan mustat kumisaappaat ja heitän taivaansiniset hyväntekeväisyyteen, koska ne ovat ehjät.
C) Ostan mustat kumisaappaat ja heitän taivaansiniset roskiin, koska ne ovat 15 vuotta vanhat ja hei, taivaansiniset.
D) Ostan mustat city-kumpparit ja jätän taivaansiniset metsäretkille.
Ja perusteluja, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?
Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.
Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.
Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.
Tämä menee samaan myyttien sarjaan kuin "köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti". Jos tavarat eivät häiritse, antakaa niiden olla, mutta älkää väittäkö, että vähentäminen olisi mahdotonta.
Ei se toki mahdotonta ole, mutta kun puhutaan lapsiperheistä (niin kuin tässä puhutaan) niin säästää kyllä aika pitkän pennin, jos malttaa pitää niitä kenkiä, haalareita ja rattaita muutaman vuoden ajan nurkissaan.
Myönnetään, että useamman lapsen kanssa koti ei välttämättä ole zen. Onneksi sekään vaihe ei kestä ikuisesti.
No sinähän olet ymmärtänyt minimalismin ihan väärin. Ei se tarkoita sitä että kaikki mitä ei juuri nyt käytetä heitetään heti pois. Minimalisti juuri kierrättää tavaroita useammalle lapselle.
Siis hetkinen. Mä olen minimalismiketjussa. Mä kierrätän vaatteita lapselta toiselle. Ja nyt mulle kerrotaan että olen ymmärtänyt minimalismin ihan väärin :D
"ei köyhällä ole varaa marittaa" ei se rahaa vaadi vaan nimenomaan säästää.
Siis puhutaanko nyt marituksesta vai minimalismista?
Maton alta löytynyt turkiskuoriainen inspiroi aika vahvasti minimalismiprojektin aloittamiseen. 10 jätesäkkiä turhaa ja vanhaa lähti saman tein. Ja jatkuu edelleen, vieläkin on karsittavaa 40m2 asunnosta. Uutta ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha mutta hyvä kirja elämästä turhan karsimiseen: Elaine St.Jamesin Keskeistä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teette lasten tavaroille karsiessanne? Meillä lapset ei suostu laittamaan pois juuri mitään. Juuri nelivuotias kyseli, en kai hänen tavaroita laittanut kirpputorille, ja herkkänä itki jo "varmuuden vuoksi" kuink tulee ikävöimään leluja jos ne joskus menee pois... en haluaisi ilman lasten lupaa heittää pois. Varsinkin toinen on hyvin herkkä tosiaan. Sain muutamat tavarat varastosta vietyä sentään kirppikselle.
Lisäksi, ettekö tosiaan säästä esim. perintötavaroita lapsille? Tarkoitan sellaista jolla ei juuri rahallista arvoa ole. Ettekö säästä vanhoja kuvia ja mummon paria pöytäliinaa, jotta jäisi lapsille muistoksi jotain? Meillä on joitain tavaroita kulkenut neljä polvea, tuntuisi oudolta laittaa roskiin..
Entä kastepuvut ja tossut? Meillä on ollut sama minulla ja lapsilla, ehkä hekin haluaisivat omilleen saman puvun.
Minulla on myös aika paljon kuvia mummostani ja ukistani ja näiden kavereistä yms. 1920-luvusta 2000-luvulle. Pitäisikö nämä hävittää nurkista? Lapset ei välttämättä tykkäisi aikuisena, jos saisivat tietää...
Odotan vastauksia :)
Vastaan tähän miljoona sivua myöhemmin.
Me ollaan niin juurettomia että meillä ei ole tuollaisia. Itselläni on jotain mummolta perittyä, mutta eipä niillä juuri mitään tunnearvoa minulle ole. Mummo kulkee mukana mielessäni meidän elämässä, vaikkei täällä enää olekaan.
Lapset ovat tottuneet lelujen kierrätykseen kun sitä on tehty aina. Jotta voi tulla jotain uutta, pitää luopua vanhasta. Uusi tulee yleensä kirpputorilta, jos se on muuten vaan lelujen päivittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen pienin askelin siirtymässä kohti minimalismia. Ainakin nämä havainnot olen tehnyt:
* Aiemmin sanottiin, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Vaikka oikeastihan köyhällä ei ole varaa ostaa huonolaatuista. Hinta ja laatu eivät ole enää pitkään aikaan kohdanneet markkinoilla. Olen saanut vuosi tolkulla kestäneitä tavaroita IKEAsta ja HM:ltä.
* Monet painottavat sitä, että ostavat vähän tavaroita, mutta sitäkin laadukkaampaa. Itse olen pyrkinyt tästä pois. Keskilaatuinen on ihan hyvä. Kyllä keskilaatuinenkin kestää riittävän kauan.
* Kaikenmaailman reseptikokeilut saa ostamaan mausteita ym., joita ei kuitenkaan käytä loppuun. Kokeilen reseptejä, joka ei myllää maustekaappia uusiksi.
* Syön kasvisruokaa enenevässä määrin. Joillekin tämä ei ole minimalismia, mutta minulle on. Ei ihmisen tarvitse syödä joka päivä lihaa. En niinkään ajattele eläintenoikeuksia tässä, vaan sitä, kuinka monta tuotantovaihetta esim. naudanliha vaatii päästäkseen minun lautaselleni. Kasvisruoka ei vaadi vastaavaa
* Sisustuksessa tykkään kodikkuudesta, mikä minulle tarkoittaa mm. useita valaisimia per huone, mattoja ja leikkokukkia. En ole siis sisustuksen suhteen minimalisti, mutta pyrin pitämään tilanteen tasapainossa. Usein teenkin hankintapäätöksiä sillä ajatuksella, että "tasapainottaako tämä minun nykyistä tilannetta" (eli esim. onko minun helpompi pukeutua seuraava kevät, jos tämä paita lisää olemassa olevien vaatteiden käytettävyyttä entisestään). Joskus yksi paita laajentaa arkipukeutumista enemmän kuin useamman vaatekappaleen ostaminen tai ostamatta jättäminen.
Kiitos näistä hyvista pohdintaa aikaansaavista vinkeistä. Tuo maustejuttu kolahti heti kotiin, koska siivosin tänään maustekaapin. Jostain syystä minulla on ollut mielikuva, että "hyvässä" keittiössä on kaikki maailman mausteet. Myös ne, joista en edes pidä! Kävin purkit läpi ja laitoin roskiin useita vanhaksi jo menneitä (ei tule käytettyä, koska ei pidä, mutta ne oli oltava..). Tämä maustehyllyn siivousinspiraatio tuli itse asiassa tuosta Fumion haastatteluvideosta. Hän tekee siinä ruokaa, minimaalisen pienen annoksen tomaatteja ja jotain vihreitä versoja ja ottaa minimaalisen pienestä maustevarastosta yhden purkin ja rouskuttaa sitä versojen päälle. Sitten hän menee istumaan pienen pöydän ääreen, syö kananmunia ja näitä kasviksia. Siinä oli jotain ihanaa.. ensinnäkin ruoka-annoksen pieni määrä, laatu, terveellisyys ja se "paras ainoa mauste" josta en edes tiedä mitä oli. Päätin samantien, ettei minulla tarvitse olla purkkia timoteita ja juustokuminaa kaapissani.
Vierailija kirjoitti:
Vanha mutta hyvä kirja elämästä turhan karsimiseen: Elaine St.Jamesin Keskeistä elämässä.
Onkohan tämä sama kuin "Helpota elämääsi- 100 tapaa nauttia elämästä luopumalla turhista asioista"? Se on aivan ihana kirja, vaikka muutama vinkki onkin jäänyt 20 vuoden takaiseen aikaan. Suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin 15 vuotta sitten taivaansiniset kumisaappaat. Olin silloin värikkäästi pukeutuva opiskelijatyttö.
Mikä on teidän mielestänne minimalismia, se että
A) Käytän taivaansiniset kumisaappaat loppuun, vaikka se veisi toiset 15 vuotta, ja ostan sitten mustat kumisaappaat, jotka sopivat nykyiseen hillitympään tyyliini. (Olettaen etten ole muuttunut värikkäästi pukeutuvaksi tädiksi)
B) Ostan mustat kumisaappaat ja heitän taivaansiniset hyväntekeväisyyteen, koska ne ovat ehjät.
C) Ostan mustat kumisaappaat ja heitän taivaansiniset roskiin, koska ne ovat 15 vuotta vanhat ja hei, taivaansiniset.
D) Ostan mustat city-kumpparit ja jätän taivaansiniset metsäretkille.Ja perusteluja, kiitos!
Jos tähän tulee muutama perusteltu vastaus, lupaan kertoa miten tein!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ostin 15 vuotta sitten taivaansiniset kumisaappaat. Olin silloin värikkäästi pukeutuva opiskelijatyttö.
Mikä on teidän mielestänne minimalismia, se että
A) Käytän taivaansiniset kumisaappaat loppuun, vaikka se veisi toiset 15 vuotta, ja ostan sitten mustat kumisaappaat, jotka sopivat nykyiseen hillitympään tyyliini. (Olettaen etten ole muuttunut värikkäästi pukeutuvaksi tädiksi)
B) Ostan mustat kumisaappaat ja heitän taivaansiniset hyväntekeväisyyteen, koska ne ovat ehjät.
C) Ostan mustat kumisaappaat ja heitän taivaansiniset roskiin, koska ne ovat 15 vuotta vanhat ja hei, taivaansiniset.
D) Ostan mustat city-kumpparit ja jätän taivaansiniset metsäretkille.Ja perusteluja, kiitos!
A tai B, minä tekisin. Vaihtoehto riippuu siitä, mitä sinä haluat. Ahdistaako sinua käyttää sinisiä kumppareita nykyisin? Pilaavatko ne fiilikset, näyttävätkö ne nololta tai hassulta? Tekisivätkö mustat kumpparit sinut iloisemmaksi? Jos näin niin anna jollekin ja osta uudet. Toisaalta 15 vuotta vanhat kumpparit ovat todella laadukkaat jos ovat yhä hyvät ja kestävät. Itse en luopuisi ennen kuin niissä on reikä.
Jos tähän tulee muutama perusteltu vastaus, lupaan kertoa miten tein!
Ei se toki mahdotonta ole, mutta kun puhutaan lapsiperheistä (niin kuin tässä puhutaan) niin säästää kyllä aika pitkän pennin, jos malttaa pitää niitä kenkiä, haalareita ja rattaita muutaman vuoden ajan nurkissaan.
Myönnetään, että useamman lapsen kanssa koti ei välttämättä ole zen. Onneksi sekään vaihe ei kestä ikuisesti.