Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Vierailija kirjoitti:

Minimalistinen kotihan on ihana ja nautinnollinen - siellä on kirjoja, musiikia, pehmeyttä. Kirjat ja musiikki löytyvät kännykästä/padilta tai muusta laitteesta. Pehmeyttä saa lampuilla ja valoilla, niitä näkyy noissakin. Futonin voi ottaa sohvaksi ja taitella eri tavalla niin halutessaan. Hyvää ruokaa on helppo valmistaa puhtaassa ja kauniissa tilassa tai tuoda muualta.

Fumio itse asiassa kertoo nauttivansa mm. läheisessä kahvilassa istumisesta, hän pitää sitä olohuoneenaan.

Kirjojen ystävänä minusta olisi aika hirveää tyytyä siihen valikoimaan, mikä sähköisesti on saatavilla. Samoin ruudulta lukeminen rasittaa, tuskin kukaan aito kirjojen ystävä pärjää pelkällä kännykällä. Matkoilla e-kirjat ovat kyllä käteviä, ja hankin itsekin sähköisinä monet uutuudet.

Ja meillä suomalaisilla tietysti on loistava kirjasto, sitä kannattaa käyttää vaikkei Fumio sitä mainitsisikaan.

Sama juttu musiikin kanssa, lp-levyistäni en luovu, vaikka lenkillä Spotify on kiva juttu.

Toteutan minimalismia sitten keittiön puolella, kaapissa ei ole turhia kippoja ja maustehyllyssä vain ne mausteet joita oikeasti käytän. Sama juttu pyyhkeiden, lakanoiden, työkalujen jne. sälän kanssa.

Mielestäni olennaista on tunnistaa ne itselle tärkeät asiat ja keskittyä niihin. Miettiä, kuka minä itse olen. Sitä ei Fumio voi kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.

Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.

Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.

Minimalismiin voi näköjään pyrkiä kahta eri tietä. Poistaa ylimääräisen tavaran heti tai vähitellen. Minulle sopii paremmin vähitellen poistaminen, koska haluan saada omistamistani tavaroista mahdollisimman suuren hyödyn enkä jaksa alkaa niitä myymään. Koska esim. vaatteeni mahtuvat kaappeihin, yritän käyttää ne loppuun ennen uuden hankkimista, lisäksi tykkään tuunata vanhaa (ompeluharrastus) ja keksiä tavaroille uusia käyttötarkoituksia. Ongelmani ei ole liika tavara, vaan epäjärjestys (en muista mitä kaikkea omistan). Pyrinkin nyt järjestämään kaapit niin, että kaikki löytyy helpommin ja loppuunkäyttäminen tehostuu. Uutta pyrin ostamaan vain tarpeeseen. Haluan säästää rahaa(esim.matkusteluun), kaiken tavarani ei tarvitse olla täydellistä, toimiva riittää.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä risoista vaatteista kassien ompelua, koska en tarvitse risoista vaatteista ommeltuja kasseja. Mulla minimalismi tarkoittaa sitä, että minulla on sen verran tavaraa kun tarvitsen. Ei siis kaiken varalta montaa kymmentä nyssäkkää ja kassia, vaan 1 pieni musta käsilaukku, 1 isompi läppärille sopiva musta laukku, 1 musta reppu ja 1 matkalaukku. 

Tuossakin tuo matkalaukku on turha, koska viikonkin matkalle lähden sillä yhdellä repulla. Ja olen nainen. Ihmettelen miten moni tuttava tarvitsee ruumaan laitettavan laukun, jonne pakataan vaatteita, hiusten muotoilutuotteita ja suoristusrautoja..

Minä taas en ymmärrä, miksi joidenkin on vaikea ymmärtää, että joku toinen tarvitsee sellaista mitä itse ei tarvitse. Sinä et tarvitse kuin repun, toiset tarvitsevat ja haluavat käyttää niitä suoristusrautoja ja muotoilutuotteita. Ei siinä ole mitään ihmeteltävää.

Ei minimalismi ehkä niinkään, mutta vapaaehtoinen yksinkertaisuus joo. Minimalismihan tarkoittaa sitä että yritetään kaikin keinoin päästä minimaaliseen määrään omaisuutta. Yksi lusikka, haarukkaa ei tarvita jne.

Yksinkertaisuus taas tarkoittaa paremminkin sitä että esineiden ja asioiden lukumäärää ei kytätä tai lasketa, mutta turhia asioita ei ostella tai harrasteta. Eli tiedetään se mikä on itselle riittävästi, ja eletään sen mukaan. Poissa on siis useat astiastot, vaatteet joita tietää että ei tule enää käyttämään, elektroniikka jota voisi joskus vielä tarvita ym. Sen sijaan omistetaan vain sellaista tavaraa jolla on itselle arvoa ja jota tietää tarvitsevansa.

Tätähän voi tietenkin pilkunviilaajat viilata vaikka miten päin, mutta pointti itselläni on se että kaapeissa ei säilötä asioita jotka on olleet siellä vuosia-vuosikymmeniä käyttämättömänä. Tunnen paljon tällaisia ihmisiä, ja heillä isotkin asunnot tuntuvat täysiltä kun joka paikka pursuaa roinaa. Tätä siis yritän vältellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.

Tämä on ihan totta.

Omien tarpeiden täyttäminen kuluttamalla on parasta elämää mitä ihminen voi kokea. Hän saa nautinnon.

Köyhät säästää ja kieltäytyvät nautinnoista ja sitten esittelevät säästöjään:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.

Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.

Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.

Totta.

Köyhällä on nurkat täynnä rojua koska ei uskalla luopua niistä, kun ei ole varaa sitten ostaa uudestaan jos sattuukin tarvitsemaan.

Rikas voi heittää roskiin kun tulee sille päälle ja sitten ostaa uudet jos tarvii eikä maailma kaadu päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minimalistinen kotihan on ihana ja nautinnollinen - siellä on kirjoja, musiikia, pehmeyttä. Kirjat ja musiikki löytyvät kännykästä/padilta tai muusta laitteesta. Pehmeyttä saa lampuilla ja valoilla, niitä näkyy noissakin. Futonin voi ottaa sohvaksi ja taitella eri tavalla niin halutessaan. Hyvää ruokaa on helppo valmistaa puhtaassa ja kauniissa tilassa tai tuoda muualta.

Fumio itse asiassa kertoo nauttivansa mm. läheisessä kahvilassa istumisesta, hän pitää sitä olohuoneenaan.

Kirjojen ystävänä minusta olisi aika hirveää tyytyä siihen valikoimaan, mikä sähköisesti on saatavilla. Samoin ruudulta lukeminen rasittaa, tuskin kukaan aito kirjojen ystävä pärjää pelkällä kännykällä. Matkoilla e-kirjat ovat kyllä käteviä, ja hankin itsekin sähköisinä monet uutuudet.

.

Mun mielestä Amazonin sähköisten kirjojen valikoima on todella kattava. Luetko vain suomeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä risoista vaatteista kassien ompelua, koska en tarvitse risoista vaatteista ommeltuja kasseja. Mulla minimalismi tarkoittaa sitä, että minulla on sen verran tavaraa kun tarvitsen. Ei siis kaiken varalta montaa kymmentä nyssäkkää ja kassia, vaan 1 pieni musta käsilaukku, 1 isompi läppärille sopiva musta laukku, 1 musta reppu ja 1 matkalaukku. 

Tuossakin tuo matkalaukku on turha, koska viikonkin matkalle lähden sillä yhdellä repulla. Ja olen nainen. Ihmettelen miten moni tuttava tarvitsee ruumaan laitettavan laukun, jonne pakataan vaatteita, hiusten muotoilutuotteita ja suoristusrautoja..

Minä taas en ymmärrä, miksi joidenkin on vaikea ymmärtää, että joku toinen tarvitsee sellaista mitä itse ei tarvitse. Sinä et tarvitse kuin repun, toiset tarvitsevat ja haluavat käyttää niitä suoristusrautoja ja muotoilutuotteita. Ei siinä ole mitään ihmeteltävää.

Totta, näinhän se on. En vaan voi olla miettimättä pääni sisällä miten vaivalloista olisi raahata tuollaista hiustenlaittoon tarvittavaa arsenaalia pitkin poikin maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.

Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.

Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.

Totta.

Köyhällä on nurkat täynnä rojua koska ei uskalla luopua niistä, kun ei ole varaa sitten ostaa uudestaan jos sattuukin tarvitsemaan.

Rikas voi heittää roskiin kun tulee sille päälle ja sitten ostaa uudet jos tarvii eikä maailma kaadu päälle.

Ei tämä aina päde. Imelda Marcosilla oli tuhansia kenkiä, samoin monella miljonäärinaisella on joillain jopa erillinen asunto vaatekokoelmia varten. Kyse ei välttämättä ole hamstrauksesta, mutta eihän se ole mahdollista edes käyttää niitä vaatteita kun laskee montako päivää vuodessa on. Huippumuodissa vaihtelu on myös suurta ja jokin ysärin ökykoristeltu superjakkupuku näyttää naurettavalta nykypäivänä, vaikka olisi Armania tai vastaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.

Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.

Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.

Totta.

Köyhällä on nurkat täynnä rojua koska ei uskalla luopua niistä, kun ei ole varaa sitten ostaa uudestaan jos sattuukin tarvitsemaan.

Rikas voi heittää roskiin kun tulee sille päälle ja sitten ostaa uudet jos tarvii eikä maailma kaadu päälle.

Juuri näin, köyhällä ei ole varaa pitää koko maailmaa komeronaan, vai miten se Fumio tjsp. asian ilmaisi.

Lisäksi köyhät lapsiperheet asuvat perhekokoon suhteessa ahtaasti ja usein vuokralla, asunnon säilytystilat ovat pienet ja epäkäytännölliset, ja sisarukselta toiselle kierrättäminen välttämätöntä.

Lopputulos: Köyhyys tarkoittaa tavararöykkiöitä. Ei aina, mutta usein.

Nyt varmasti ilmoittautuu joku köyhä, joka käyttää koko vapaa-aikansa tavararuletin pyörittämiseen, pitää kotinsa väljänä ja ehkä tienaakin kirppareilla. Mutta työssäkäyvällä köyhällä ei sellaiseen yleensä ole aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minimalistinen kotihan on ihana ja nautinnollinen - siellä on kirjoja, musiikia, pehmeyttä. Kirjat ja musiikki löytyvät kännykästä/padilta tai muusta laitteesta. Pehmeyttä saa lampuilla ja valoilla, niitä näkyy noissakin. Futonin voi ottaa sohvaksi ja taitella eri tavalla niin halutessaan. Hyvää ruokaa on helppo valmistaa puhtaassa ja kauniissa tilassa tai tuoda muualta.

Fumio itse asiassa kertoo nauttivansa mm. läheisessä kahvilassa istumisesta, hän pitää sitä olohuoneenaan.

Kirjojen ystävänä minusta olisi aika hirveää tyytyä siihen valikoimaan, mikä sähköisesti on saatavilla. Samoin ruudulta lukeminen rasittaa, tuskin kukaan aito kirjojen ystävä pärjää pelkällä kännykällä. Matkoilla e-kirjat ovat kyllä käteviä, ja hankin itsekin sähköisinä monet uutuudet.

.

Mun mielestä Amazonin sähköisten kirjojen valikoima on todella kattava. Luetko vain suomeksi?

Juu. Kaunokirjallisuutta luen vain suomeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.

Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.

Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.

Totta.

Köyhällä on nurkat täynnä rojua koska ei uskalla luopua niistä, kun ei ole varaa sitten ostaa uudestaan jos sattuukin tarvitsemaan.

Rikas voi heittää roskiin kun tulee sille päälle ja sitten ostaa uudet jos tarvii eikä maailma kaadu päälle.

Ei tämä aina päde. Imelda Marcosilla oli tuhansia kenkiä, samoin monella miljonäärinaisella on joillain jopa erillinen asunto vaatekokoelmia varten. Kyse ei välttämättä ole hamstrauksesta, mutta eihän se ole mahdollista edes käyttää niitä vaatteita kun laskee montako päivää vuodessa on. Huippumuodissa vaihtelu on myös suurta ja jokin ysärin ökykoristeltu superjakkupuku näyttää naurettavalta nykypäivänä, vaikka olisi Armania tai vastaavaa.

Kysymyshän on viime kädessä tavaran suhteesta säilytystilaan. Imelda Marcosin koti ei varmaankaan pursunut kenkäkasoja, vaikka hänellä tuhansia pareja olikin.

Ja mitä ysärin jakkupukuihin tulee, eivät ne olleet överikoristeltuja, vaan pikemminkin aika simppeleitä, joskin osa takeista oli aika pitkän mallisia nykysilmin. Matrix innoitti silloin kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.

Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.

Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.

Totta.

Köyhällä on nurkat täynnä rojua koska ei uskalla luopua niistä, kun ei ole varaa sitten ostaa uudestaan jos sattuukin tarvitsemaan.

Rikas voi heittää roskiin kun tulee sille päälle ja sitten ostaa uudet jos tarvii eikä maailma kaadu päälle.

Juuri näin, köyhällä ei ole varaa pitää koko maailmaa komeronaan, vai miten se Fumio tjsp. asian ilmaisi.

Lisäksi köyhät lapsiperheet asuvat perhekokoon suhteessa ahtaasti ja usein vuokralla, asunnon säilytystilat ovat pienet ja epäkäytännölliset, ja sisarukselta toiselle kierrättäminen välttämätöntä.

Lopputulos: Köyhyys tarkoittaa tavararöykkiöitä. Ei aina, mutta usein.

Nyt varmasti ilmoittautuu joku köyhä, joka käyttää koko vapaa-aikansa tavararuletin pyörittämiseen, pitää kotinsa väljänä ja ehkä tienaakin kirppareilla. Mutta työssäkäyvällä köyhällä ei sellaiseen yleensä ole aikaa.

Tämä on totta.

Tavaran kierrättämisellä ei kyllä pääse kauheasti yleensä tienamaan, vaikka aikansa siihen käyttäisikin, vaikka työtön köyhä. Jos tavara on ostettu käytettynä, niin voi sen varmaan saada samaan hintaan myytyä jos jaksaa roikottaa ilmoa torissa. Köyhällä ei yleensä ole mitään kauhean arvokasta kierrätettävää.

On harhakuva, että köyhällä on oltava valtavasti halpaa tai ilmaista rojua, rompetta ja lumppua. Ihan samat lait pätevät köyhänkin elämään kuin rikkaan: jos kaapeissa ja nyssyköissä on satoja vaatetta ja asustetta, ei köyhä ehdi pitää niitä yhden vuoden aikana. Sen voi ihan laskea. Samoin hankintahinnan voi jakaa käyttömäärällä, jolloin se hankinnan edullisuus paljastuu. Jos 20 paitaa voi käyttää 10 kertaa ja sen jälkeen vaate on nyppyinen, vino ja kulunut se on itse asiassa kalliimpi kuin 50 paita, joka on hyvä vielä 50 käyttökerran jälkeen.

On myös valheellista sepittää kuinka köyhillä on vain tarpeellista tavaraa. Ei ole. Köyhillä on ihan samaa, turhaa roinaa kaapit täynnä, sellaista jolla ei tehdä mitään ja jota ei käytetä. Köyhälle olisi järkevämpää usein esim. lainata tavaraa tai ostaa porukalla vaikka "kolhoosipyörä" kuin hillota romua kaappeihin.

Joo ja ei. Aiemmin olin melkoinen orava, kuten äitinikin eli en heittänyt mitään pois koska "tätä voi vielä tarvita tai tästä voi vielä tehdä jotain". Kaapit täyttyivät ja jossain vaiheessa se kamamäärä alkoi ahdistamaan, koska järjestystä oli hankala ylläpitää, tavaroita oli säilötty sisäkköin ja peräkkäin ja päällekäin (=hankala kaivaa esiin/laittaa paikoilleen) joten tuppasivat jäämään lojumaan minne sattuu eikä kaivattuja kamoja aina löytynyt ja ylipäänsä tila tuntui loppuvan kesken. Karsin ekan kerran omaisuuttani vasta lähes 3-kymppisenä, ja voitte uskoa että kun siihen asti kaikki lapsuuden hajukumeista opiskelupaperihin on säilötty niin sitä tavaraa tosiaan riitti. Plus vielä se, että vähävaraisena opiskelijana oli tullut otettua vastaan vaikka mitä varan vuoksi, koska kaikkea ei ollut varaa hommata itse.

No, pikkuhiljaa tavaramäärä on vähentynyt, mutta minimalistiksi en voi kyllä itseäni sanoa. Esim. niitä kirjoja on iso hyllyllinen ja harrastusvälineitä monta laatikollista. Mutta siihen olen päässyt, ettei kotona ole mitään turhaa, meidän tapauksessamme montaa astiastoa, kahvinkeitintä, purkkimerta kylppärissä tai siivouskaapissa jne. Ehkä meitä voisi kuvailla osa-aikaminimalisteiksi, tai minimalismiin taipuvaisiksi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.

Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.

Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.

Totta.

Köyhällä on nurkat täynnä rojua koska ei uskalla luopua niistä, kun ei ole varaa sitten ostaa uudestaan jos sattuukin tarvitsemaan.

Rikas voi heittää roskiin kun tulee sille päälle ja sitten ostaa uudet jos tarvii eikä maailma kaadu päälle.

Ei tämä aina päde. Imelda Marcosilla oli tuhansia kenkiä, samoin monella miljonäärinaisella on joillain jopa erillinen asunto vaatekokoelmia varten. Kyse ei välttämättä ole hamstrauksesta, mutta eihän se ole mahdollista edes käyttää niitä vaatteita kun laskee montako päivää vuodessa on. Huippumuodissa vaihtelu on myös suurta ja jokin ysärin ökykoristeltu superjakkupuku näyttää naurettavalta nykypäivänä, vaikka olisi Armania tai vastaavaa.

Ja mitä ysärin jakkupukuihin tulee, eivät ne olleet överikoristeltuja, vaan pikemminkin aika simppeleitä, joskin osa takeista oli aika pitkän mallisia nykysilmin. Matrix innoitti silloin kovasti.

Sori, sinä muistelet vuosikymmenen loppua ja vaihtumista nollariin - Matrix tuli elokuvateattereihin vuonna 1999. Ysärin alkuvuosina "supermallit" ja ökytyyli oli vielä kuumaa kamaa.

Vierailija kirjoitti:

On harhakuva, että köyhällä on oltava valtavasti halpaa tai ilmaista rojua, rompetta ja lumppua. Ihan samat lait pätevät köyhänkin elämään kuin rikkaan: jos kaapeissa ja nyssyköissä on satoja vaatetta ja asustetta, ei köyhä ehdi pitää niitä yhden vuoden aikana. Sen voi ihan laskea. Samoin hankintahinnan voi jakaa käyttömäärällä, jolloin se hankinnan edullisuus paljastuu. Jos 20 paitaa voi käyttää 10 kertaa ja sen jälkeen vaate on nyppyinen, vino ja kulunut se on itse asiassa kalliimpi kuin 50 paita, joka on hyvä vielä 50 käyttökerran jälkeen.

On myös valheellista sepittää kuinka köyhillä on vain tarpeellista tavaraa. Ei ole. Köyhillä on ihan samaa, turhaa roinaa kaapit täynnä, sellaista jolla ei tehdä mitään ja jota ei käytetä. Köyhälle olisi järkevämpää usein esim. lainata tavaraa tai ostaa porukalla vaikka "kolhoosipyörä" kuin hillota romua kaappeihin.

En ole ikinä ollut köyhä, paitsi opiskelijana väliaikaisesti. Mutta voisin kuvitella, että köyhänä olisi paljon järkevämpää käyttää aikansa ja energiansa vaikka edullisen ja terveellisen ruoan hankkimiseen kuin kaappeja tyhjennellen, paitojen käyttökertoja laskeskellen ja kimppafillareita ostellen.

Toki jos köyhällä on vaikka ylimääräisiä design-astioita, ne voi joutua myymään vaikka kuinka tuottaisivat iloa, mutta pääsääntöisesti on halvempaa käyttää sitä mitä kaapissa on. Samoin lainaaminen on vaikeaa nyky-yhteiskunnassa, mikäli et ole hyvinvoiva hipsteri.

On ihan kylmä totuus, että tietty minimalismin muoto vaatii aika paljon aikaa, rahaa ja aivoilla askarointia. Mutta harrastuksena kai se pitää ottaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.

Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.

Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.

Tämä menee samaan myyttien sarjaan kuin "köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti". Jos tavarat eivät häiritse, antakaa niiden olla, mutta älkää väittäkö, että vähentäminen olisi mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.

Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.

Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.

Totta.

Köyhällä on nurkat täynnä rojua koska ei uskalla luopua niistä, kun ei ole varaa sitten ostaa uudestaan jos sattuukin tarvitsemaan.

Rikas voi heittää roskiin kun tulee sille päälle ja sitten ostaa uudet jos tarvii eikä maailma kaadu päälle.

Ei tämä aina päde. Imelda Marcosilla oli tuhansia kenkiä, samoin monella miljonäärinaisella on joillain jopa erillinen asunto vaatekokoelmia varten. Kyse ei välttämättä ole hamstrauksesta, mutta eihän se ole mahdollista edes käyttää niitä vaatteita kun laskee montako päivää vuodessa on. Huippumuodissa vaihtelu on myös suurta ja jokin ysärin ökykoristeltu superjakkupuku näyttää naurettavalta nykypäivänä, vaikka olisi Armania tai vastaavaa.

Ja mitä ysärin jakkupukuihin tulee, eivät ne olleet överikoristeltuja, vaan pikemminkin aika simppeleitä, joskin osa takeista oli aika pitkän mallisia nykysilmin. Matrix innoitti silloin kovasti.

Sori, sinä muistelet vuosikymmenen loppua ja vaihtumista nollariin - Matrix tuli elokuvateattereihin vuonna 1999. Ysärin alkuvuosina "supermallit" ja ökytyyli oli vielä kuumaa kamaa.

Kirjoitin ylioppilaaksi 1997, ja silloin ainakin ökytyyli oli hyvin out. Oli noita pitkiä jakkuja ja retromekkoja.