Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Ehkä olen sitten funktionalisti enkä minimalisti. Olennaista on että tavaroilla on funktio ja funktioihin on tavara. Minulle olennaista ei ole vähentää tavara sinänsä minimiin, jos se haittaisi funktionaalisuutta.

201

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.

Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.

Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.

Tämä menee samaan myyttien sarjaan kuin "köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti". Jos tavarat eivät häiritse, antakaa niiden olla, mutta älkää väittäkö, että vähentäminen olisi mahdotonta.

Ei se toki mahdotonta ole, mutta kun puhutaan lapsiperheistä (niin kuin tässä puhutaan) niin säästää kyllä aika pitkän pennin, jos malttaa pitää niitä kenkiä, haalareita ja rattaita muutaman vuoden ajan nurkissaan.

Myönnetään, että useamman lapsen kanssa koti ei välttämättä ole zen. Onneksi sekään vaihe ei kestä ikuisesti.

No sinähän olet ymmärtänyt minimalismin ihan väärin. Ei se tarkoita sitä että kaikki mitä ei juuri nyt käytetä heitetään heti pois. Minimalisti juuri kierrättää tavaroita useammalle lapselle.

Siis hetkinen. Mä olen minimalismiketjussa. Mä kierrätän vaatteita lapselta toiselle. Ja nyt mulle kerrotaan että olen ymmärtänyt minimalismin ihan väärin :D

"ei köyhällä ole varaa marittaa" ei se rahaa vaadi vaan nimenomaan säästää.

Siis puhutaanko nyt marituksesta vai minimalismista?

Sivuavat toisiaan, moni pyrkii minimalismiin marittamalla suurimman osan tavaroistaan.

Tämä on varmasti makukysymys. Mutta itse kolmen lapsen äitinä minulla on todella paljon kamaa, joka ei suoranaisesti ilahduta, vaan helpottaa arkeamme. Niin kuin ylimääräiset kurahanskat.

Ylipäätään en halua käyttää vähiä aikojani siihen että laskeskelisin jotain käyttökertoja vaatteille. Minimalismi on minulle sitä, että arki pyörii mahdollisimman helposti ja aikaa jää vaikka luonnossa oleiluun.

Kyllähän se silloin ilahduttaa kun lapsen hanskat ovat märät ja muistat että ainiin, onhan meillä varahanskat! Lasta ainakin.

Eikös maritus ollut juuri sitä, että kuravaatteet kootaan lattialle ja lapsi tunnustelee, tuovatko ne hänelle iloa. (meille ei jäisi yksiäkään kurahousuja)

Taas tätä tahalleen väärinymmärtämistä. Kipinöivätkö tarpeelliset viralliset paperit, varajatkojohto ja nuhruiset rönttävaatteet iloa kun katson tai hypistelen niitä? Eivät. Ei niitä silti tarvitse pois heittää, koska ne tuovat iloa siinä että ovat tarpeellisia ja saan asiat hoidettua paremmin niiden kanssa kuin ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.

Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.

Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.

Tämä menee samaan myyttien sarjaan kuin "köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti". Jos tavarat eivät häiritse, antakaa niiden olla, mutta älkää väittäkö, että vähentäminen olisi mahdotonta.

Ei se toki mahdotonta ole, mutta kun puhutaan lapsiperheistä (niin kuin tässä puhutaan) niin säästää kyllä aika pitkän pennin, jos malttaa pitää niitä kenkiä, haalareita ja rattaita muutaman vuoden ajan nurkissaan.

Myönnetään, että useamman lapsen kanssa koti ei välttämättä ole zen. Onneksi sekään vaihe ei kestä ikuisesti.

No sinähän olet ymmärtänyt minimalismin ihan väärin. Ei se tarkoita sitä että kaikki mitä ei juuri nyt käytetä heitetään heti pois. Minimalisti juuri kierrättää tavaroita useammalle lapselle.

Siis hetkinen. Mä olen minimalismiketjussa. Mä kierrätän vaatteita lapselta toiselle. Ja nyt mulle kerrotaan että olen ymmärtänyt minimalismin ihan väärin :D

"ei köyhällä ole varaa marittaa" ei se rahaa vaadi vaan nimenomaan säästää.

Siis puhutaanko nyt marituksesta vai minimalismista?

Sivuavat toisiaan, moni pyrkii minimalismiin marittamalla suurimman osan tavaroistaan.

Tämä on varmasti makukysymys. Mutta itse kolmen lapsen äitinä minulla on todella paljon kamaa, joka ei suoranaisesti ilahduta, vaan helpottaa arkeamme. Niin kuin ylimääräiset kurahanskat.

Ylipäätään en halua käyttää vähiä aikojani siihen että laskeskelisin jotain käyttökertoja vaatteille. Minimalismi on minulle sitä, että arki pyörii mahdollisimman helposti ja aikaa jää vaikka luonnossa oleiluun.

Kyllähän se silloin ilahduttaa kun lapsen hanskat ovat märät ja muistat että ainiin, onhan meillä varahanskat! Lasta ainakin.

Eikös maritus ollut juuri sitä, että kuravaatteet kootaan lattialle ja lapsi tunnustelee, tuovatko ne hänelle iloa. (meille ei jäisi yksiäkään kurahousuja)

Taas tätä tahalleen väärinymmärtämistä. Kipinöivätkö tarpeelliset viralliset paperit, varajatkojohto ja nuhruiset rönttävaatteet iloa kun katson tai hypistelen niitä? Eivät. Ei niitä silti tarvitse pois heittää, koska ne tuovat iloa siinä että ovat tarpeellisia ja saan asiat hoidettua paremmin niiden kanssa kuin ilman.

Marie itsehän luopui vasarasta, kun se ei kipinöinyt iloa, ja naulasi paistinpannulla. Se varmaan kipinöi ainakin jotain. Ehkä hänkin oli ymmärtänyt tahallaan väärin oman metodinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minimalistinen kotihan on ihana ja nautinnollinen - siellä on kirjoja, musiikia, pehmeyttä. Kirjat ja musiikki löytyvät kännykästä/padilta tai muusta laitteesta. Pehmeyttä saa lampuilla ja valoilla, niitä näkyy noissakin. Futonin voi ottaa sohvaksi ja taitella eri tavalla niin halutessaan. Hyvää ruokaa on helppo valmistaa puhtaassa ja kauniissa tilassa tai tuoda muualta.

Fumio itse asiassa kertoo nauttivansa mm. läheisessä kahvilassa istumisesta, hän pitää sitä olohuoneenaan.

Kirjojen ystävänä minusta olisi aika hirveää tyytyä siihen valikoimaan, mikä sähköisesti on saatavilla. Samoin ruudulta lukeminen rasittaa, tuskin kukaan aito kirjojen ystävä pärjää pelkällä kännykällä. Matkoilla e-kirjat ovat kyllä käteviä, ja hankin itsekin sähköisinä monet uutuudet.

Ja meillä suomalaisilla tietysti on loistava kirjasto, sitä kannattaa käyttää vaikkei Fumio sitä mainitsisikaan.

Sama juttu musiikin kanssa, lp-levyistäni en luovu, vaikka lenkillä Spotify on kiva juttu.

Toteutan minimalismia sitten keittiön puolella, kaapissa ei ole turhia kippoja ja maustehyllyssä vain ne mausteet joita oikeasti käytän. Sama juttu pyyhkeiden, lakanoiden, työkalujen jne. sälän kanssa.

Mielestäni olennaista on tunnistaa ne itselle tärkeät asiat ja keskittyä niihin. Miettiä, kuka minä itse olen. Sitä ei Fumio voi kertoa.

Saanko vinkata: Kindle tai muu ePaperia käyttävä lukulaite. Ei ole päänsärkyä hehkuva ”ruutu” vaikka valoisuutta voi säätää, kirjasinkokoakin säädät ja rivien leveyttä. Kevyt, järkälekirjat menee yhdellä kädellä. Amazonilla valtava valikoima kirjoja joista saa ekat kappaleet ilmaiseksi, ei tarvi ostaa sikaa säkissä. Kirjastosta saa suomalaista sinne, ja netistä voi nappia painamalla lähettää minkä vaan artikkelin lukulaitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.

Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.

- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3

Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Konmarin kysymys "tuottaako tämä tavara minulle iloa" ei toimi kaikilla. Sen sijaan voi katsella ympärilleen kysyä tavaroista "jos menettäisin tämän ostaisinko sen uudestaan"

Siivosin juuri valtavan kasan mekkoja, housuja, huiveja, pipoja pois laitettavaksi. Aika paljon tulee vielä lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minimalistinen kotihan on ihana ja nautinnollinen - siellä on kirjoja, musiikia, pehmeyttä. Kirjat ja musiikki löytyvät kännykästä/padilta tai muusta laitteesta. Pehmeyttä saa lampuilla ja valoilla, niitä näkyy noissakin. Futonin voi ottaa sohvaksi ja taitella eri tavalla niin halutessaan. Hyvää ruokaa on helppo valmistaa puhtaassa ja kauniissa tilassa tai tuoda muualta.

Fumio itse asiassa kertoo nauttivansa mm. läheisessä kahvilassa istumisesta, hän pitää sitä olohuoneenaan.

Kirjojen ystävänä minusta olisi aika hirveää tyytyä siihen valikoimaan, mikä sähköisesti on saatavilla. Samoin ruudulta lukeminen rasittaa, tuskin kukaan aito kirjojen ystävä pärjää pelkällä kännykällä. Matkoilla e-kirjat ovat kyllä käteviä, ja hankin itsekin sähköisinä monet uutuudet.

Ja meillä suomalaisilla tietysti on loistava kirjasto, sitä kannattaa käyttää vaikkei Fumio sitä mainitsisikaan.

Sama juttu musiikin kanssa, lp-levyistäni en luovu, vaikka lenkillä Spotify on kiva juttu.

Toteutan minimalismia sitten keittiön puolella, kaapissa ei ole turhia kippoja ja maustehyllyssä vain ne mausteet joita oikeasti käytän. Sama juttu pyyhkeiden, lakanoiden, työkalujen jne. sälän kanssa.

Mielestäni olennaista on tunnistaa ne itselle tärkeät asiat ja keskittyä niihin. Miettiä, kuka minä itse olen. Sitä ei Fumio voi kertoa.

Saanko vinkata: Kindle tai muu ePaperia käyttävä lukulaite. Ei ole päänsärkyä hehkuva ”ruutu” vaikka valoisuutta voi säätää, kirjasinkokoakin säädät ja rivien leveyttä. Kevyt, järkälekirjat menee yhdellä kädellä. Amazonilla valtava valikoima kirjoja joista saa ekat kappaleet ilmaiseksi, ei tarvi ostaa sikaa säkissä. Kirjastosta saa suomalaista sinne, ja netistä voi nappia painamalla lähettää minkä vaan artikkelin lukulaitteeseen.

Kiitoksia neuvosta, olen kyllä kokeillut Kindleäkin. Yhdenlaista minimalismia on tunnistaa, milloin yleisesti kätevä esine on omalla kohdalla turhake.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.

Suomalainen köyhyys ei nimenomaan ole minimalismia. Mitä köyhempi perhe, sitä isompi kenkäröykkiö eteisessä.

Ei köyhällä ole varaa marittaa ja nauttia kalliista tyhjistä neliöistä.

Tämä menee samaan myyttien sarjaan kuin "köyhällä ei ole varaa syödä terveellisesti". Jos tavarat eivät häiritse, antakaa niiden olla, mutta älkää väittäkö, että vähentäminen olisi mahdotonta.

Ei se toki mahdotonta ole, mutta kun puhutaan lapsiperheistä (niin kuin tässä puhutaan) niin säästää kyllä aika pitkän pennin, jos malttaa pitää niitä kenkiä, haalareita ja rattaita muutaman vuoden ajan nurkissaan.

Myönnetään, että useamman lapsen kanssa koti ei välttämättä ole zen. Onneksi sekään vaihe ei kestä ikuisesti.

No sinähän olet ymmärtänyt minimalismin ihan väärin. Ei se tarkoita sitä että kaikki mitä ei juuri nyt käytetä heitetään heti pois. Minimalisti juuri kierrättää tavaroita useammalle lapselle.

Siis hetkinen. Mä olen minimalismiketjussa. Mä kierrätän vaatteita lapselta toiselle. Ja nyt mulle kerrotaan että olen ymmärtänyt minimalismin ihan väärin :D

"ei köyhällä ole varaa marittaa" ei se rahaa vaadi vaan nimenomaan säästää.

Siis puhutaanko nyt marituksesta vai minimalismista?

Sivuavat toisiaan, moni pyrkii minimalismiin marittamalla suurimman osan tavaroistaan.

Tämä on varmasti makukysymys. Mutta itse kolmen lapsen äitinä minulla on todella paljon kamaa, joka ei suoranaisesti ilahduta, vaan helpottaa arkeamme. Niin kuin ylimääräiset kurahanskat.

Ylipäätään en halua käyttää vähiä aikojani siihen että laskeskelisin jotain käyttökertoja vaatteille. Minimalismi on minulle sitä, että arki pyörii mahdollisimman helposti ja aikaa jää vaikka luonnossa oleiluun.

Kyllähän se silloin ilahduttaa kun lapsen hanskat ovat märät ja muistat että ainiin, onhan meillä varahanskat! Lasta ainakin.

Eikös maritus ollut juuri sitä, että kuravaatteet kootaan lattialle ja lapsi tunnustelee, tuovatko ne hänelle iloa. (meille ei jäisi yksiäkään kurahousuja)

Taas tätä tahalleen väärinymmärtämistä. Kipinöivätkö tarpeelliset viralliset paperit, varajatkojohto ja nuhruiset rönttävaatteet iloa kun katson tai hypistelen niitä? Eivät. Ei niitä silti tarvitse pois heittää, koska ne tuovat iloa siinä että ovat tarpeellisia ja saan asiat hoidettua paremmin niiden kanssa kuin ilman.

Marie itsehän luopui vasarasta, kun se ei kipinöinyt iloa, ja naulasi paistinpannulla. Se varmaan kipinöi ainakin jotain. Ehkä hänkin oli ymmärtänyt tahallaan väärin oman metodinsa.

No hän ei tarvinnut vasaraa kun paistinpannu hoiti sen viran, minä tarvitsen.

Itse olen lähikuukausina keskittynyt lähinnä ruokaan. Kuinka vähällä ja halvalla pärjään, mutta silti syön terveellisesti. Mies tosin terrorismi tätä projektia ostamme eineksiä ja kalliita välipaloja, vaikea erotella kuukauden laskusta kuinka paljon meni vain minun ruokiin ja juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.

Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.

- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3

Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

No kylläpä on tullut alapeukkua, miksi ihmeessä. Yksinkertainen fakta on, että yhteiskunnan rakenteita ylläpidetään työn teosta kertyvillä verotuloilla. Työntekijät kustantavat kaikki yhteiskunnan palvelut, sairaalat, koulut, päiväkodit, kirjastot, maantiet jne. Ei tässä ole mitään epäselvää. Ne, jotka eivät halua osallistua työntekoon, elävät muiden kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.

Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.

- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3

Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

No kylläpä on tullut alapeukkua, miksi ihmeessä. Yksinkertainen fakta on, että yhteiskunnan rakenteita ylläpidetään työn teosta kertyvillä verotuloilla. Työntekijät kustantavat kaikki yhteiskunnan palvelut, sairaalat, koulut, päiväkodit, kirjastot, maantiet jne. Ei tässä ole mitään epäselvää. Ne, jotka eivät halua osallistua työntekoon, elävät muiden kustannuksella.

Kritisoimasi kirjoittaja kertoo säästävänsä eli hän ei tarvitse tukea työn vähentämisen takia, vaan se onnistuu pienillä menoilla. Tämän lisäksi hän kertoo saadun lisäajan käytöstä - se käytetään lapsiin. Olen itse vela, mutta ihailen tuollaista panostusta lasten hyvinvointiin eikä siinä ole mitään tuomittavaa. Kysehän on täysin eri asiasta kuin sellaisesta stereotyyppisestä "lusmuriperheestä", joka pakoilee töitä ja haluaa elää tukirahoilla. Tämä selittänee osan alapeukuista.

Tämän lisäksi sinun kannattaa pohtia sitä miten yhteiskunta tulee muuttumaan ihan lähiaikoina robitiikan ja automaation myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.

Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.

- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3

Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Niin, olisi suotavaa uhrata se yksi elämä verovarojen kerryttämiseen? Eikä niiden rakkaimpiensa kanssa olemiseen?

Lapsilisiä, opintotukia ja lastenhoidon tukia enempää ei olla ikinä yhteiskunnalta saatu. Veroja on kyllä maksettu kaksin käsin.

Meille nyt vaan riittää se pienempi summa rahaa kuussa, onko siihen väärin tyytyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.

Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.

- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3

Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

No kylläpä on tullut alapeukkua, miksi ihmeessä. Yksinkertainen fakta on, että yhteiskunnan rakenteita ylläpidetään työn teosta kertyvillä verotuloilla. Työntekijät kustantavat kaikki yhteiskunnan palvelut, sairaalat, koulut, päiväkodit, kirjastot, maantiet jne. Ei tässä ole mitään epäselvää. Ne, jotka eivät halua osallistua työntekoon, elävät muiden kustannuksella.

En ole tuo ylläoleva downshiftaaja, mutta ajattelen paljolti samoin kuin hän. Nyt kun lapset ovat pieniä, teen puolikasta työaikaa, koska haluan viettää aikaa perheen kanssa. Palkkani puolikkaasta työajasta bruttona on vajaat kaksi tonnia kuussa, ja tulemme perheenä toimeen ilman tukia. Työpaikallani toinenkin työntekijä on päätynyt samaan ratkaisuun, ja työnantaja on voinut palkata puolikkaitamme tekemään yhden kokoaikaisen työntekijän, jolle yhteiskunnan ei tarvitse maksaa työttömyyskorvausta.

Joten mikähän tässä on yhteiskunnan edun vastaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.

Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.

- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3

Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

No kylläpä on tullut alapeukkua, miksi ihmeessä. Yksinkertainen fakta on, että yhteiskunnan rakenteita ylläpidetään työn teosta kertyvillä verotuloilla. Työntekijät kustantavat kaikki yhteiskunnan palvelut, sairaalat, koulut, päiväkodit, kirjastot, maantiet jne. Ei tässä ole mitään epäselvää. Ne, jotka eivät halua osallistua työntekoon, elävät muiden kustannuksella.

Kritisoimasi kirjoittaja kertoo säästävänsä eli hän ei tarvitse tukea työn vähentämisen takia, vaan se onnistuu pienillä menoilla. Tämän lisäksi hän kertoo saadun lisäajan käytöstä - se käytetään lapsiin. Olen itse vela, mutta ihailen tuollaista panostusta lasten hyvinvointiin eikä siinä ole mitään tuomittavaa. Kysehän on täysin eri asiasta kuin sellaisesta stereotyyppisestä "lusmuriperheestä", joka pakoilee töitä ja haluaa elää tukirahoilla. Tämä selittänee osan alapeukuista.

Tämän lisäksi sinun kannattaa pohtia sitä miten yhteiskunta tulee muuttumaan ihan lähiaikoina robitiikan ja automaation myötä.

Miten niin eri asiasta. Oletan, että minimalistit ja downshiftaajat kävelevät yhteiskunnan laittamilla kaduilla, käyttävät neuvolapalveluja, koulua, terveyskeskusta, mahdollisesti päiväkotia ym. Vaikka he eivät vastaanottaisi yhteiskunnalta euroakaan riihikuivaa, he hyödyntävät verovaroilla kustannettuja palveluja. Ja verovarat tulevat työssä käyvien ihmisten ponnistelusta.

Teepä ajatusleikki: kukaan ei käy työssä vaan kaikki keskittyvät lastenhoitoon. Yhteiskunta romahtaa. Tai jos vaikka puolet ihmisistä jäisivät kotiin. Verotulot romahtaisivat, ja varaa olisi ehkä järjestyksen pitoon kun ihmiset tappelisivat etuuksista. Työnteko ja vieläpä riittävän korkea työllisyysaste on ainoa tae hyvinvointipalvelujen säilyttämiseen ja ylläpitämiseen.

Voihan sitä leikkiä kotileikkejä ja nipistää omasta kulutuksesta, mutta on kyse on muiden kustannuksella elämisestä. Niin raadollista kuin se onkin, myös hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ylläpito edellyttää kulutusta; sitä että ihmiset ostavat krääsää, huvituksia ja palveluja. Tavaroiden ja palvelujen kysyntä ylläpitää tuotantoa, mikä tuo ihmisille työtä ja palkkaa sekä yhteiskunnalle verotuloja.

En tiedä, miten sinun mielestä yhteiskunta tulee muuttumaan robotiikan ja automaation myötä. Yksi huolestuttava skenaario on, että ihmisille ei riitä enää työtä, verotulot romahtavat ja hyvinvointipalveluja joudutaan ajamaan alas. Ei tämä minulle mitenkään epäselvää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.

Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.

- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3

Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

No kylläpä on tullut alapeukkua, miksi ihmeessä. Yksinkertainen fakta on, että yhteiskunnan rakenteita ylläpidetään työn teosta kertyvillä verotuloilla. Työntekijät kustantavat kaikki yhteiskunnan palvelut, sairaalat, koulut, päiväkodit, kirjastot, maantiet jne. Ei tässä ole mitään epäselvää. Ne, jotka eivät halua osallistua työntekoon, elävät muiden kustannuksella.

Kritisoimasi kirjoittaja kertoo säästävänsä eli hän ei tarvitse tukea työn vähentämisen takia, vaan se onnistuu pienillä menoilla. Tämän lisäksi hän kertoo saadun lisäajan käytöstä - se käytetään lapsiin. Olen itse vela, mutta ihailen tuollaista panostusta lasten hyvinvointiin eikä siinä ole mitään tuomittavaa. Kysehän on täysin eri asiasta kuin sellaisesta stereotyyppisestä "lusmuriperheestä", joka pakoilee töitä ja haluaa elää tukirahoilla. Tämä selittänee osan alapeukuista.

Tämän lisäksi sinun kannattaa pohtia sitä miten yhteiskunta tulee muuttumaan ihan lähiaikoina robitiikan ja automaation myötä.

Miten niin eri asiasta. Oletan, että minimalistit ja downshiftaajat kävelevät yhteiskunnan laittamilla kaduilla, käyttävät neuvolapalveluja, koulua, terveyskeskusta, mahdollisesti päiväkotia ym. Vaikka he eivät vastaanottaisi yhteiskunnalta euroakaan riihikuivaa, he hyödyntävät verovaroilla kustannettuja palveluja. Ja verovarat tulevat työssä käyvien ihmisten ponnistelusta.

Teepä ajatusleikki: kukaan ei käy työssä vaan kaikki keskittyvät lastenhoitoon. Yhteiskunta romahtaa. Tai jos vaikka puolet ihmisistä jäisivät kotiin. Verotulot romahtaisivat, ja varaa olisi ehkä järjestyksen pitoon kun ihmiset tappelisivat etuuksista. Työnteko ja vieläpä riittävän korkea työllisyysaste on ainoa tae hyvinvointipalvelujen säilyttämiseen ja ylläpitämiseen.

Voihan sitä leikkiä kotileikkejä ja nipistää omasta kulutuksesta, mutta on kyse on muiden kustannuksella elämisestä. Niin raadollista kuin se onkin, myös hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ylläpito edellyttää kulutusta; sitä että ihmiset ostavat krääsää, huvituksia ja palveluja. Tavaroiden ja palvelujen kysyntä ylläpitää tuotantoa, mikä tuo ihmisille työtä ja palkkaa sekä yhteiskunnalle verotuloja.

En tiedä, miten sinun mielestä yhteiskunta tulee muuttumaan robotiikan ja automaation myötä. Yksi huolestuttava skenaario on, että ihmisille ei riitä enää työtä, verotulot romahtavat ja hyvinvointipalveluja joudutaan ajamaan alas. Ei tämä minulle mitenkään epäselvää ole.

Osta sinä vaan krääsää ja tee ylitöitä uhrautuen yhteiskunnan alttarilla, me muut eletään niinkuin halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.

Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.

- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3

Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

No kylläpä on tullut alapeukkua, miksi ihmeessä. Yksinkertainen fakta on, että yhteiskunnan rakenteita ylläpidetään työn teosta kertyvillä verotuloilla. Työntekijät kustantavat kaikki yhteiskunnan palvelut, sairaalat, koulut, päiväkodit, kirjastot, maantiet jne. Ei tässä ole mitään epäselvää. Ne, jotka eivät halua osallistua työntekoon, elävät muiden kustannuksella.

Kritisoimasi kirjoittaja kertoo säästävänsä eli hän ei tarvitse tukea työn vähentämisen takia, vaan se onnistuu pienillä menoilla. Tämän lisäksi hän kertoo saadun lisäajan käytöstä - se käytetään lapsiin. Olen itse vela, mutta ihailen tuollaista panostusta lasten hyvinvointiin eikä siinä ole mitään tuomittavaa. Kysehän on täysin eri asiasta kuin sellaisesta stereotyyppisestä "lusmuriperheestä", joka pakoilee töitä ja haluaa elää tukirahoilla. Tämä selittänee osan alapeukuista.

Tämän lisäksi sinun kannattaa pohtia sitä miten yhteiskunta tulee muuttumaan ihan lähiaikoina robitiikan ja automaation myötä.

Miten niin eri asiasta. Oletan, että minimalistit ja downshiftaajat kävelevät yhteiskunnan laittamilla kaduilla, käyttävät neuvolapalveluja, koulua, terveyskeskusta, mahdollisesti päiväkotia ym. Vaikka he eivät vastaanottaisi yhteiskunnalta euroakaan riihikuivaa, he hyödyntävät verovaroilla kustannettuja palveluja. Ja verovarat tulevat työssä käyvien ihmisten ponnistelusta.

Teepä ajatusleikki: kukaan ei käy työssä vaan kaikki keskittyvät lastenhoitoon. Yhteiskunta romahtaa. Tai jos vaikka puolet ihmisistä jäisivät kotiin. Verotulot romahtaisivat, ja varaa olisi ehkä järjestyksen pitoon kun ihmiset tappelisivat etuuksista. Työnteko ja vieläpä riittävän korkea työllisyysaste on ainoa tae hyvinvointipalvelujen säilyttämiseen ja ylläpitämiseen.

Voihan sitä leikkiä kotileikkejä ja nipistää omasta kulutuksesta, mutta on kyse on muiden kustannuksella elämisestä. Niin raadollista kuin se onkin, myös hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ylläpito edellyttää kulutusta; sitä että ihmiset ostavat krääsää, huvituksia ja palveluja. Tavaroiden ja palvelujen kysyntä ylläpitää tuotantoa, mikä tuo ihmisille työtä ja palkkaa sekä yhteiskunnalle verotuloja.

En tiedä, miten sinun mielestä yhteiskunta tulee muuttumaan robotiikan ja automaation myötä. Yksi huolestuttava skenaario on, että ihmisille ei riitä enää työtä, verotulot romahtavat ja hyvinvointipalveluja joudutaan ajamaan alas. Ei tämä minulle mitenkään epäselvää ole.

Systeemin on pakko muuttua, mikäli riittävän suuri osa ihmisistä lakkaa osallistumasta sen ylläpitoon. Älä huoli, kyllä teitä työhaluisia ja -intoisia varmasti riittää jatkossakin, sen verran moni tavoittelee sitä 1,7 lasta, rivarinpätkää, farkkuvolvoa ja kultaistanoutajaa. Olet muuten ilmeisesti ainoa ihminen, joka lähtee aamulla räntäsateessa yhteiskunnan etu päällimmäisenä mielessä. 😀🏆 Villi veikkaukseni on silti, että hyödyt työnteosta kuitenkin jotakin, mielestäsi riittävää, jolloin valintasi ja motiivisi ovat aivan yhtä itsekkäät kuin muillakin. -eri-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.

Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.

- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3

Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

No kylläpä on tullut alapeukkua, miksi ihmeessä. Yksinkertainen fakta on, että yhteiskunnan rakenteita ylläpidetään työn teosta kertyvillä verotuloilla. Työntekijät kustantavat kaikki yhteiskunnan palvelut, sairaalat, koulut, päiväkodit, kirjastot, maantiet jne. Ei tässä ole mitään epäselvää. Ne, jotka eivät halua osallistua työntekoon, elävät muiden kustannuksella.

Kritisoimasi kirjoittaja kertoo säästävänsä eli hän ei tarvitse tukea työn vähentämisen takia, vaan se onnistuu pienillä menoilla. Tämän lisäksi hän kertoo saadun lisäajan käytöstä - se käytetään lapsiin. Olen itse vela, mutta ihailen tuollaista panostusta lasten hyvinvointiin eikä siinä ole mitään tuomittavaa. Kysehän on täysin eri asiasta kuin sellaisesta stereotyyppisestä "lusmuriperheestä", joka pakoilee töitä ja haluaa elää tukirahoilla. Tämä selittänee osan alapeukuista.

Tämän lisäksi sinun kannattaa pohtia sitä miten yhteiskunta tulee muuttumaan ihan lähiaikoina robitiikan ja automaation myötä.

Miten niin eri asiasta. Oletan, että minimalistit ja downshiftaajat kävelevät yhteiskunnan laittamilla kaduilla, käyttävät neuvolapalveluja, koulua, terveyskeskusta, mahdollisesti päiväkotia ym. Vaikka he eivät vastaanottaisi yhteiskunnalta euroakaan riihikuivaa, he hyödyntävät verovaroilla kustannettuja palveluja. Ja verovarat tulevat työssä käyvien ihmisten ponnistelusta.

Teepä ajatusleikki: kukaan ei käy työssä vaan kaikki keskittyvät lastenhoitoon. Yhteiskunta romahtaa. Tai jos vaikka puolet ihmisistä jäisivät kotiin. Verotulot romahtaisivat, ja varaa olisi ehkä järjestyksen pitoon kun ihmiset tappelisivat etuuksista. Työnteko ja vieläpä riittävän korkea työllisyysaste on ainoa tae hyvinvointipalvelujen säilyttämiseen ja ylläpitämiseen.

Voihan sitä leikkiä kotileikkejä ja nipistää omasta kulutuksesta, mutta on kyse on muiden kustannuksella elämisestä. Niin raadollista kuin se onkin, myös hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ylläpito edellyttää kulutusta; sitä että ihmiset ostavat krääsää, huvituksia ja palveluja. Tavaroiden ja palvelujen kysyntä ylläpitää tuotantoa, mikä tuo ihmisille työtä ja palkkaa sekä yhteiskunnalle verotuloja.

En tiedä, miten sinun mielestä yhteiskunta tulee muuttumaan robotiikan ja automaation myötä. Yksi huolestuttava skenaario on, että ihmisille ei riitä enää työtä, verotulot romahtavat ja hyvinvointipalveluja joudutaan ajamaan alas. Ei tämä minulle mitenkään epäselvää ole.

Osta sinä vaan krääsää ja tee ylitöitä uhrautuen yhteiskunnan alttarilla, me muut eletään niinkuin halutaan.

Etkö sinä osta krääsää, et vaatteita tai niiden tarveaineita, et ruokaa, et vaippoja, et lääkkeitä itsellesi tai lapsille. Oletko mahdollisesti ostanut polkupyörän. Juuri tämän krääsän tuottaminen, kuljettaminen ja myyminen synnyttää työtä, toimeentuloa ja verotuloja. Tämän krääsän tuottaminen ja ostaminen tekee mahdolliseksi sen, että yhteiskunta voi ylläpitää hyvinvointipalvelujaan. Kansantalouden perusasiat ovat melko yksinkertaisia niin, että ei niistä ainakaan minun kanssani saa riitaa syntymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.

Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.

- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3

Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

No kylläpä on tullut alapeukkua, miksi ihmeessä. Yksinkertainen fakta on, että yhteiskunnan rakenteita ylläpidetään työn teosta kertyvillä verotuloilla. Työntekijät kustantavat kaikki yhteiskunnan palvelut, sairaalat, koulut, päiväkodit, kirjastot, maantiet jne. Ei tässä ole mitään epäselvää. Ne, jotka eivät halua osallistua työntekoon, elävät muiden kustannuksella.

Kritisoimasi kirjoittaja kertoo säästävänsä eli hän ei tarvitse tukea työn vähentämisen takia, vaan se onnistuu pienillä menoilla. Tämän lisäksi hän kertoo saadun lisäajan käytöstä - se käytetään lapsiin. Olen itse vela, mutta ihailen tuollaista panostusta lasten hyvinvointiin eikä siinä ole mitään tuomittavaa. Kysehän on täysin eri asiasta kuin sellaisesta stereotyyppisestä "lusmuriperheestä", joka pakoilee töitä ja haluaa elää tukirahoilla. Tämä selittänee osan alapeukuista.

Tämän lisäksi sinun kannattaa pohtia sitä miten yhteiskunta tulee muuttumaan ihan lähiaikoina robitiikan ja automaation myötä.

Miten niin eri asiasta. Oletan, että minimalistit ja downshiftaajat kävelevät yhteiskunnan laittamilla kaduilla, käyttävät neuvolapalveluja, koulua, terveyskeskusta, mahdollisesti päiväkotia ym. Vaikka he eivät vastaanottaisi yhteiskunnalta euroakaan riihikuivaa, he hyödyntävät verovaroilla kustannettuja palveluja. Ja verovarat tulevat työssä käyvien ihmisten ponnistelusta.

Teepä ajatusleikki: kukaan ei käy työssä vaan kaikki keskittyvät lastenhoitoon. Yhteiskunta romahtaa. Tai jos vaikka puolet ihmisistä jäisivät kotiin. Verotulot romahtaisivat, ja varaa olisi ehkä järjestyksen pitoon kun ihmiset tappelisivat etuuksista. Työnteko ja vieläpä riittävän korkea työllisyysaste on ainoa tae hyvinvointipalvelujen säilyttämiseen ja ylläpitämiseen.

Voihan sitä leikkiä kotileikkejä ja nipistää omasta kulutuksesta, mutta on kyse on muiden kustannuksella elämisestä. Niin raadollista kuin se onkin, myös hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ylläpito edellyttää kulutusta; sitä että ihmiset ostavat krääsää, huvituksia ja palveluja. Tavaroiden ja palvelujen kysyntä ylläpitää tuotantoa, mikä tuo ihmisille työtä ja palkkaa sekä yhteiskunnalle verotuloja.

En tiedä, miten sinun mielestä yhteiskunta tulee muuttumaan robotiikan ja automaation myötä. Yksi huolestuttava skenaario on, että ihmisille ei riitä enää työtä, verotulot romahtavat ja hyvinvointipalveluja joudutaan ajamaan alas. Ei tämä minulle mitenkään epäselvää ole.

Systeemin on pakko muuttua, mikäli riittävän suuri osa ihmisistä lakkaa osallistumasta sen ylläpitoon. Älä huoli, kyllä teitä työhaluisia ja -intoisia varmasti riittää jatkossakin, sen verran moni tavoittelee sitä 1,7 lasta, rivarinpätkää, farkkuvolvoa ja kultaistanoutajaa. Olet muuten ilmeisesti ainoa ihminen, joka lähtee aamulla räntäsateessa yhteiskunnan etu päällimmäisenä mielessä. 😀🏆 Villi veikkaukseni on silti, että hyödyt työnteosta kuitenkin jotakin, mielestäsi riittävää, jolloin valintasi ja motiivisi ovat aivan yhtä itsekkäät kuin muillakin. -eri-

Tottakai se muuttuu. Kouluja, sairaaloita ym suljetaan ja sosiaalietuuksia karsitaan, Nehän vievät valtaosan verotuloista. Jos tätä halutaan, niin mikäpä siinä. Mitä taas yhteiskunnan etuun tulee, niin yhteiskunnan etu tulee tyydytettyä sitä kautta, että ihmiset ovat itsekkäitä ja pyrkivät edistämään omaa etuaan. Tekevät työtä, ansaitsevat rahaa, jonka käyttävät kulutukseen ja josta yhteiskunta leikkaa siivun itselleen. Minunkaan ei siis tarvitse huolehtiä yhteiskunnan edusta. Käyn kyllä työssä, mutta aamulla lähden täysin itsekkäistä syistä räntäsateeeseen lenkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäisin vielä että meille minimalismi on myös muutakin kuin aineellista. On joo vähän tavaraa, vähän neliöitä ym. Mutta tavoite on, että tarvitaan vähemmän rahaa, jolloin aikaa vapautuu myös työnteolta. Se aika annetaan lapsille. Toinen vanhempi on aina osittain/kokonaan kotona vähän vaiheesta riippuen.

Isomman lapsen harrastukset on pyritty valitsemaan yhdessä niin, että ne palvelisivat tätä yhdessäoloa ja kiireettömyyttä. Perheen yhteinen harrastus on retkeily ja telttailu (ah! Ihana olla vain rinkan kanssa metsässä, kaikki niin mietittynä). Meillä ei ole kilpailuun tähtääviä harrasteita, vaan harrastuksen on tarkoitus tukea fyysistä ja henkistä terveyttä, olla osa elämää ei koko elämä. Yhteisenä ohjattuna harrastuksena aloitamme pian meripartion.

- Se kahden lapsen myötä minimalismiin takaisin eksynyt sivulta 3

Hieno homma, mitäpä sitä työtä tekemään, kun muut tekevät sen puolestasi ja pitävät yhteiskunnan rakenteita yllä. On kiva kätdä sairaalassa jos sattuu olemaan kipeänä ja hyvä viedä lapset kouluun, jonka ylläpidon muut kustantavat. Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

No kylläpä on tullut alapeukkua, miksi ihmeessä. Yksinkertainen fakta on, että yhteiskunnan rakenteita ylläpidetään työn teosta kertyvillä verotuloilla. Työntekijät kustantavat kaikki yhteiskunnan palvelut, sairaalat, koulut, päiväkodit, kirjastot, maantiet jne. Ei tässä ole mitään epäselvää. Ne, jotka eivät halua osallistua työntekoon, elävät muiden kustannuksella.

Kritisoimasi kirjoittaja kertoo säästävänsä eli hän ei tarvitse tukea työn vähentämisen takia, vaan se onnistuu pienillä menoilla. Tämän lisäksi hän kertoo saadun lisäajan käytöstä - se käytetään lapsiin. Olen itse vela, mutta ihailen tuollaista panostusta lasten hyvinvointiin eikä siinä ole mitään tuomittavaa. Kysehän on täysin eri asiasta kuin sellaisesta stereotyyppisestä "lusmuriperheestä", joka pakoilee töitä ja haluaa elää tukirahoilla. Tämä selittänee osan alapeukuista.

Tämän lisäksi sinun kannattaa pohtia sitä miten yhteiskunta tulee muuttumaan ihan lähiaikoina robitiikan ja automaation myötä.

Miten niin eri asiasta. Oletan, että minimalistit ja downshiftaajat kävelevät yhteiskunnan laittamilla kaduilla, käyttävät neuvolapalveluja, koulua, terveyskeskusta, mahdollisesti päiväkotia ym. Vaikka he eivät vastaanottaisi yhteiskunnalta euroakaan riihikuivaa, he hyödyntävät verovaroilla kustannettuja palveluja. Ja verovarat tulevat työssä käyvien ihmisten ponnistelusta.

Teepä ajatusleikki: kukaan ei käy työssä vaan kaikki keskittyvät lastenhoitoon. Yhteiskunta romahtaa. Tai jos vaikka puolet ihmisistä jäisivät kotiin. Verotulot romahtaisivat, ja varaa olisi ehkä järjestyksen pitoon kun ihmiset tappelisivat etuuksista. Työnteko ja vieläpä riittävän korkea työllisyysaste on ainoa tae hyvinvointipalvelujen säilyttämiseen ja ylläpitämiseen.

Voihan sitä leikkiä kotileikkejä ja nipistää omasta kulutuksesta, mutta on kyse on muiden kustannuksella elämisestä. Niin raadollista kuin se onkin, myös hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen ylläpito edellyttää kulutusta; sitä että ihmiset ostavat krääsää, huvituksia ja palveluja. Tavaroiden ja palvelujen kysyntä ylläpitää tuotantoa, mikä tuo ihmisille työtä ja palkkaa sekä yhteiskunnalle verotuloja.

En tiedä, miten sinun mielestä yhteiskunta tulee muuttumaan robotiikan ja automaation myötä. Yksi huolestuttava skenaario on, että ihmisille ei riitä enää työtä, verotulot romahtavat ja hyvinvointipalveluja joudutaan ajamaan alas. Ei tämä minulle mitenkään epäselvää ole.

Systeemin on pakko muuttua, mikäli riittävän suuri osa ihmisistä lakkaa osallistumasta sen ylläpitoon. Älä huoli, kyllä teitä työhaluisia ja -intoisia varmasti riittää jatkossakin, sen verran moni tavoittelee sitä 1,7 lasta, rivarinpätkää, farkkuvolvoa ja kultaistanoutajaa. Olet muuten ilmeisesti ainoa ihminen, joka lähtee aamulla räntäsateessa yhteiskunnan etu päällimmäisenä mielessä. 😀🏆 Villi veikkaukseni on silti, että hyödyt työnteosta kuitenkin jotakin, mielestäsi riittävää, jolloin valintasi ja motiivisi ovat aivan yhtä itsekkäät kuin muillakin. -eri-

Tottakai se muuttuu. Kouluja, sairaaloita ym suljetaan ja sosiaalietuuksia karsitaan, Nehän vievät valtaosan verotuloista. Jos tätä halutaan, niin mikäpä siinä. Mitä taas yhteiskunnan etuun tulee, niin yhteiskunnan etu tulee tyydytettyä sitä kautta, että ihmiset ovat itsekkäitä ja pyrkivät edistämään omaa etuaan. Tekevät työtä, ansaitsevat rahaa, jonka käyttävät kulutukseen ja josta yhteiskunta leikkaa siivun itselleen. Minunkaan ei siis tarvitse huolehtiä yhteiskunnan edusta. Käyn kyllä työssä, mutta aamulla lähden täysin itsekkäistä syistä räntäsateeeseen lenkille.

Minä taas olen itsekkäistä syistä lopettamassa työnteon. Koska nykytilanteessa jokaista avointa, oikeaa työpaikkaa kohti on useita hakijoita, katson voivani vaihtaa paikkaa jonkun työintoisen työttömän kanssa, joka tarvitsee sitä parin tonnin bruttoa, sisäilmaongelmia ja jatkuvia organisaatiomuutoksia enemmän kuin minä.