Onko täällä kenelläkään minimalismi elämäntapana?

Olisiko muillakin inspiraatiokuvia kannustamaan tai muita innostavia linkkejä?

Anteeksi mutta nuo kuvat oli lähinnä ahdistavia.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta nuo kuvat oli lähinnä ahdistavia.

Samaa mieltä.

Sen verran ole minimalistinen, että mitään turhaa tavaraa eikä roinaa ole huushollissamme.

Esim. olohuonekin on hyvin simppeli, ei hyllyjen päällä tavaroita, eikä hyllyissäkään liikaa.

Itse en tykkää koriste-esineistä, koska ne ovat turhia, vaan sen koristeisuuden takia en niitä osta.

Tauluja on toki seinillä, ja tyynyjä sisustuksena sekä sohvilla.

Minua alkaa liika roina ahdistamaan, ne vievät energiaa. Onhan mm. kiinalainen sanonta ( ja kiinalaiset jos ketkä, ovat henkisyyden mestareita), "älä kasaa turhaa tavaraa huoneisiisi, ne ahdistavat mieltäsi".

Minä olen samaa mieltä. Joskus kylässä ihmettelen mielessäni miten, jotkut jaksavat olla tavarakasojen ympäröimänä. Minua ne oikeesti ahdistavat.

Samoin, jos katsoo netistä myytäviä asuntoja, voi sitä tavaroiden määrää kodeissa.......

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta nuo kuvat oli lähinnä ahdistavia.

Voisitko avata hieman, miksi näin voimakas reaktio? Vaikuttaako hiljaisuus tai yksinäisyys sinuun samalla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tuo tavaroiden järjestely ja karsiminen on yhtä lailla tavaroiden ympärillä pyörimistä kuin niiden hamstraaminenkin. Samalla tavalla siinä antaa aikansa ja ajatuksensa tavaroille. Tekee niistä merkityksellisiä ja kuvittelee saavuttavansa jonkun onnen sitten kun on luopunut lähes kaikesta. Oikeasti sillä ei ole mitäään merkitystä onko sulla kaapissa viidet lakanat ja kolkyt sukkaparia sikinsokin vai onko niitä molempia vain yhdet pystyynviikattuna. Ne ei ole niitä suuria elämään vaikuttavia asioita. Toki sitten tavaroiden karsimisella on jotain merkitystä jos on oikeasti himohamstraaja ja kodissa ei mahdu liikkumaan. Harvalla vain noin on.  Ja voi se toki vaikuttaa mielialaan, että onko sulla inhoamasi sinapinvärinen kulunut sohva vai joku josta oikeasti tykkäät tms, mutta noin pääosin ne elämänlaatuun vaikuttavat asiat on paljon suurempia kuin joku pöytälaatikon sisältö.

Kun tavarat on poistettu, tulee elämään valtavasti tyhjää tilaa ja rauhaa. Se on oikeasti ihan käsittämätön fiilis. Tuntuu, että voi hengittää ja elää, voi tehdä mitä vaan. Enää et elä niin, että tavarat määrittelevät sinua eikä sinun tarvitse esittää kellekään jotain muuta. Jotain muuta, jolla on hienoja laukkuja, hienot astiat, valtavasti hienoja kirjoja tai paljon antiikkia. Olet. Vain. Sinä.

Minä taas nimenomaan nautin hyvin kootusta (ja kieltämättä suuresta) kirjahyllystäni, koska lukiessani Olen. Vain. Minä. Kirjahyllyni on minua varten, ei ketään muita. Sama pätee harrastusroiniini, ne antavat minulle tunteen että hengitän ja elän, kuten sinä tuossa yllä kirjoitat tyhjästä tilasta.

Ehkä tässä juuri on villakoiran ydin. Tavara ahdistaa, jos se on hankittu kotiin näyttämisen halun vuoksi, pyrkimyksenä olla joku muu kuin on. Silloinhan käy juuri niin, että yritit määritellä itsesi tavaroilla, mutta tavarat määrittelivätkin sinut.

Vierailija kirjoitti:

Samoin, jos katsoo netistä myytäviä asuntoja, voi sitä tavaroiden määrää kodeissa.......

Aika usein asunto menee vaihtoon elämäntilanteen vuoksi. Jos sinkkuna hankittuun kämppään on ahtautunut nelihenkinen perhe, niin totta kai sitä kamaa on.

Tämä haastattelu, video kertoo aika hyvin mistä on kyse. Asunto, koti ei olekaan enää se paikka jossa on oltava kaikki, vaan mitä yksinkertaisempi ja puhtaampi se on, sitä helpompi sieltä on lähteä. Siinä näkyy myös Fumion koti, joka täällä ahdisti ainakin kahta suomalaista niin kovasti. Minusta se on ihana.

Vierailija kirjoitti:

Tämä haastattelu, video kertoo aika hyvin mistä on kyse. Asunto, koti ei olekaan enää se paikka jossa on oltava kaikki, vaan mitä yksinkertaisempi ja puhtaampi se on, sitä helpompi sieltä on lähteä. Siinä näkyy myös Fumion koti, joka täällä ahdisti ainakin kahta suomalaista niin kovasti. Minusta se on ihana.

Helpompi lähteä puhtaasta kodista? Siis onko ihannekoti sellainen, missä tekee mieli olla vai sellainen, josta tekee mieli lähteä?

Suurkaupungin mahdollisuuksien äärellä elävä, kallista vuokraa pikkuasunnostaan maksava japanilainen on aika eri asemassa kuin vaikka maalla asuva, kotoilua harrastava suomalainen, jolla kauppaankin voi olla kymmenien kilometrien matka.

Vierailija kirjoitti:

Tämä haastattelu, video kertoo aika hyvin mistä on kyse. Asunto, koti ei olekaan enää se paikka jossa on oltava kaikki, vaan mitä yksinkertaisempi ja puhtaampi se on, sitä helpompi sieltä on lähteä. Siinä näkyy myös Fumion koti, joka täällä ahdisti ainakin kahta suomalaista niin kovasti. Minusta se on ihana.

Minuakin nuo kuvat ahdistivat ja kirjotuksesi myötä keksin miksi. Minusta se ei näyttänyt kodilta. Vaikka pyrinkin vähentämään hankkimani ja omistamani turhan tavaran määrää, kotini pitää kuitenkin tuntua minulle kotoisalta ja asutulta. Nuo kuvat näyttivät siltä, että asunnossa ei asu ketään.

Matkani kohti tyhjempää kotia sai ison harppauksen avioerossa. Myin tarpeetonta pois saadakseni rahaa.

Olen tämän jälkeen myynyt omia, vanhempieni, naapuruston, työkavereiden, vanhempien naapurien ja sukulaisten tarpeettomia tavaraa , olin mukana firmassa, joka tyhjensi kuolinpesiä.

Arkisiivous menee 15 min. Otan sellaisen kaupan ostoskärryn tapaisen ja laitan olohuoneesta tavarat siihen, jotka eivät kuulu olohuoneeseen, menen keittiöön ja sama homma plus jos kopassa on tavaraa, mikä kuuluu keittiöön, laitan sen paikoilleen.

Olen jakanut kodin 6 osaan. Esim ensi kuussa on lasten huoneiden vuoro.

Koko huone tyhjäksi, kaikki vaatteet läpi, jatkoon/ei, lelut läpi, piirustukset jne. Elokuussa tuli ylimääräistä jätesäkillinen .

Yritin n vuosi sitten laskea tavaroita. Eihän siitä mitään tullut, mutta tulin käsitykseen n 5000 kpl on. Esim häkkikomerossa on vain puuta, pienessä komerossa , joka on kiinni kodissa on vain fillarit, kukkaruukut, pulkat jne.

Jokainen tavara käy käsieni läpi 2 x vuodessa .

Joka kerta menee aikaa väh 2 h, max 6 h.

Mm lapset aikovat käydä vaatteet aikaisemmin läpi, on pienempi urakka sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, tuo tavaroiden järjestely ja karsiminen on yhtä lailla tavaroiden ympärillä pyörimistä kuin niiden hamstraaminenkin. Samalla tavalla siinä antaa aikansa ja ajatuksensa tavaroille. Tekee niistä merkityksellisiä ja kuvittelee saavuttavansa jonkun onnen sitten kun on luopunut lähes kaikesta. Oikeasti sillä ei ole mitäään merkitystä onko sulla kaapissa viidet lakanat ja kolkyt sukkaparia sikinsokin vai onko niitä molempia vain yhdet pystyynviikattuna. Ne ei ole niitä suuria elämään vaikuttavia asioita. Toki sitten tavaroiden karsimisella on jotain merkitystä jos on oikeasti himohamstraaja ja kodissa ei mahdu liikkumaan. Harvalla vain noin on.  Ja voi se toki vaikuttaa mielialaan, että onko sulla inhoamasi sinapinvärinen kulunut sohva vai joku josta oikeasti tykkäät tms, mutta noin pääosin ne elämänlaatuun vaikuttavat asiat on paljon suurempia kuin joku pöytälaatikon sisältö.

Kun tavarat on poistettu, tulee elämään valtavasti tyhjää tilaa ja rauhaa. Se on oikeasti ihan käsittämätön fiilis. Tuntuu, että voi hengittää ja elää, voi tehdä mitä vaan. Enää et elä niin, että tavarat määrittelevät sinua eikä sinun tarvitse esittää kellekään jotain muuta. Jotain muuta, jolla on hienoja laukkuja, hienot astiat, valtavasti hienoja kirjoja tai paljon antiikkia. Olet. Vain. Sinä.

Minä taas nimenomaan nautin hyvin kootusta (ja kieltämättä suuresta) kirjahyllystäni, koska lukiessani Olen. Vain. Minä. Kirjahyllyni on minua varten, ei ketään muita. Sama pätee harrastusroiniini, ne antavat minulle tunteen että hengitän ja elän, kuten sinä tuossa yllä kirjoitat tyhjästä tilasta.

Ehkä tässä juuri on villakoiran ydin. Tavara ahdistaa, jos se on hankittu kotiin näyttämisen halun vuoksi, pyrkimyksenä olla joku muu kuin on. Silloinhan käy juuri niin, että yritit määritellä itsesi tavaroilla, mutta tavarat määrittelivätkin sinut.

Osuit tosiaan villakoiran ytimeen! Vasta viestisi ansiosta minulle aukesivat nuo aiemmmat kommentit. Olin vähän pihalla tästä keskustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta nuo kuvat oli lähinnä ahdistavia.

Voisitko avata hieman, miksi näin voimakas reaktio? Vaikuttaako hiljaisuus tai yksinäisyys sinuun samalla tavalla?

Olen nähnyt tällaisia koteja, kun on ollut avioero, ja ihmiseltä on viety kaikki. Tai kun itse opiskelin ja majailin työn takia jossain luukussa. Noissa huoneissa ei ole minun silmään mitään henkilökohtaista, mukavaa tai kodikasta, vain askeettisin välttämätön. Kuin munkin kammio.

Olen pahoillani, ei ole tarkoitus loukata, tämä nyt on vain minun tunne noista.

Nautin hiljaisuudesta ja viihdyn paljon yksin, mutta minulla siihen liittyy mukavuuksia, kirja, kodikas valo, pehmeä villamatto, sohva joka on kuin pesä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi mutta nuo kuvat oli lähinnä ahdistavia.

Voisitko avata hieman, miksi näin voimakas reaktio? Vaikuttaako hiljaisuus tai yksinäisyys sinuun samalla tavalla?

Olen nähnyt tällaisia koteja, kun on ollut avioero, ja ihmiseltä on viety kaikki. Tai kun itse opiskelin ja majailin työn takia jossain luukussa. Noissa huoneissa ei ole minun silmään mitään henkilökohtaista, mukavaa tai kodikasta, vain askeettisin välttämätön. Kuin munkin kammio.

Olen pahoillani, ei ole tarkoitus loukata, tämä nyt on vain minun tunne noista.

Nautin hiljaisuudesta ja viihdyn paljon yksin, mutta minulla siihen liittyy mukavuuksia, kirja, kodikas valo, pehmeä villamatto, sohva joka on kuin pesä.

Ja siis minä viihdyn nimenomaan kotona. Joku paikka josta on helppo lähteä ja olla pois, ei ole minulle koti. Kotiin on ihana tulla ja kotona on ihana olla. Minullakin on kirjahylly, josta saan nautintoa, soittimia, nuotteja, takka, elektroniikkaa joista saan elokuvia ja musiikkia.

Olen kai hobitti.

Se sanonta on oikeasti: "Aika tavaran kaupitsee"!

En ole ikinä ajatellut olevani minimalisti, mutta tätä ketjua lukiessa ehkä olenkin, ainakin keskivertoa reilusti minimalistisempi.

8 vuoden opiskeluaikana muutin useasti. Mun omaisuus mahtui rinkkaan ja matkalaukkuun. Asuin kalustetuissa soluissa tai yksityisten vuokra-asunnoissa. Ensimmäisen auton ostin 30-vuotiaana, siihen asti kuljin pyörällä ja kävellen, pitkät matkat julkisilla. Tuossa vaiheessa oltiin muutettu kauas taajaman ulkopuolelle, esikoinen oli syntymässä ja auto oli käytännössä ainoa väline millä pääsi liikkumaan silloin kun oli tarve.

Ensimmäiset kalusteet ostin vuotta ennen valmistumista ja käytettyinä: pöytä, 4 tuolia, hylly kirjoille, pieni sohva ja tv-taso. Sänky uutena. Aika pian tähän kuvioon tuli mies nojatuolinsa kanssa. Näillä mentiin kauan!

Nykyään meillä on kolme lasta ja omakotitalo ja luulen, että jo tämä murskaa tosi minimalistisen elämäntyylin. 😄 Meillä on kodikas ja ihan ajatuksen kanssa sisustettu koti, mutta uutta meillä on vain sohva, parisänky, lasten sänkyjen patjat ja osa matoista. Kaikki muu on siis ajan kanssa käytettynä kerättyä. Varmasti meillä on jotain turhia kippoa ja kuppeja, mutta ihan todella harvoin ostan mitään lisää tai ainakaan hetken mielijohteesta. Lasten huoneet eivät ole minimalismia nähneetkään, mutta olen silti yrittänyt pitää pahimman muovikrääsän poissa ja lelut kestävinä ja sellaisina, että ne ihan oikeasti inspiroi leikkiin.

Joskus teininä kokeilin shoppailua ystävieni kanssa, mutta se ei vaan koskaan avautunut mulle ja sama on kantanut tänne saakka. Vaatteita ostan vain tarpeeseen, myös lapsille. Luulen, että aika moni nainen ei voisi elää niin vähällä vaatemäärällä kuin minulla on... Lasten vaatteet ja muut varusteet pyrin kierrättämään siinä määrin kuin se on järkevää. Esim. kengät ostan uutena jokaiselle, vain kumpparit, monot ja luistimet kiertää, koska ne ei ehdi muotoutua jalkaan ja ovat muutenkin sellaisia "yleissopivia" kaikille. Meillä ei lapset vielä ole siinä iässä, että muoti kiinnostaisi, joten kaikki mun kirppareilta ja alennusmyynneistä ostamat kelpaa. Samoin sisaruksen vanhat.

Myös kosmetiikan loppuun käyttäminen ennen uuden ostamista on ihan itsestään selvää mulle. Monesti käy jopa niin päin, että olen monta päivää (jopa viikkoa...) ilman jotain hoitoainetta, ennen kuin muistan ostaa uuden. Mulla on perusvoide vartalolle ja käsille (sama koko perheelle) ja yksi voide kasvoille. Shampoo, hoitoaine, suolasaippua iholle ja kasvoille. Silloin tällöin käytän kuorintavoidetta ja kasvonaamiota. Meikkeinä ripsari, rajauskynä, kevyt meikkivoide ja huulirasva. Hiusmuotoilutuotteita en käytä.

Tämä oma elämäntapa perustuu varmaan siihen, että en koskaan ole tottunut ja oppinut ns. shoppailemaan. En ole saanut siitä mitään kiksejä ja kauppojen kiertely on ahdistavimpia asioita mitä tiedän. En ikinä voisi ajatella kuluttavani aikaa kierrellen kauppoja , hypistellen tavaroita ja sovitellen vaatteita! Ne pakolliset kerrat hoidetaan ennalta suunnitelluin täsmäiskuin ja kaikkea ylimääräistä kiertelyä vältellen.

Meidän suvussa minimalismi on ollut vallalla jo kolmekymmentä vuotta. Suvustamme on tullut minimalismin myötä rikas.

Ihan lapsesta saakka on ostettu vain tarpeeseen, käytetty sisarusten ja serkkujen vaatteet moneen kertaan kierrättäen.

Jos on jotakin uutta vaatetta ostettu, se on ostettu aina -50-80% alennuksesta.

Suvussamme lähes kaikki tavara (se vähän mitä laadukasta ja kestävää on ostettu) on ostettu vähintään -50 % alesta.

Se loppuosa mikä on säästynyt aletuotteen ostamisesta on aina sijoitettu osakkeisiin.

Esimerkiksi meidän perhe on ollut jo 10 vuotta taloudellisesti riippumaton. Kumpikaan meistä ei enää käy töissä.

Vanhemmillani on 10 sijoitusasuntoa.

Lisäksi suvussamme on ostettu design esineitä ja huonekaluja (alkuperäisiä 60-70 luvulta) ja design lasia.

Moni lasikippo joka on ostettu aikoinaan edullisesti, on nyt kymmenien tuhansien eurojen arvoinen. Tuossa vieressäni on Alvar Aallon alkuperäisiä valaisimia pari. Niiden hinta per kappale on nykyään huutokaupoissa n. 20.000-30.000 euroa. Hyviä sijoituksia siis.

Ostamala kiinassa tuotettua huonolaatuista ja heti rikkimenevää tavaraa tuhlaatte omaisuutenne.

Ostamalla einestuotteita ja kaikenmaailman lisäaineita sisältäviä tuotteita tuhoatte lisäksi terveytenne.

MIMIMALISMI VOITTAA AINA !

Emme ole antaneet rahoja monikansallisille yrityksille, jotka valmistavat tuotteet muutamalla eurolla tai kympeillä ja myyntihinta kaupoissa on jopa satakertainen tuotantohintaan nähden.

Minimalismi auttaa kiinalaisia hengittämään ! Kiina saastuttaa 20% maailman ilmakehästä

Kasvatamme itse perunat, porkkanat, puutarhamarjat jne. Yritkin.

OLEMME RIKAS SUKU ! Tulkaa perässä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suvussa minimalismi on ollut vallalla jo kolmekymmentä vuotta. Suvustamme on tullut minimalismin myötä rikas.

Ihan lapsesta saakka on ostettu vain tarpeeseen, käytetty sisarusten ja serkkujen vaatteet moneen kertaan kierrättäen.

Jos on jotakin uutta vaatetta ostettu, se on ostettu aina -50-80% alennuksesta.

Suvussamme lähes kaikki tavara (se vähän mitä laadukasta ja kestävää on ostettu) on ostettu vähintään -50 % alesta.

Se loppuosa mikä on säästynyt aletuotteen ostamisesta on aina sijoitettu osakkeisiin.

Esimerkiksi meidän perhe on ollut jo 10 vuotta taloudellisesti riippumaton. Kumpikaan meistä ei enää käy töissä.

Vanhemmillani on 10 sijoitusasuntoa.

Lisäksi suvussamme on ostettu design esineitä ja huonekaluja (alkuperäisiä 60-70 luvulta) ja design lasia.

Moni lasikippo joka on ostettu aikoinaan edullisesti, on nyt kymmenien tuhansien eurojen arvoinen. Tuossa vieressäni on Alvar Aallon alkuperäisiä valaisimia pari. Niiden hinta per kappale on nykyään huutokaupoissa n. 20.000-30.000 euroa. Hyviä sijoituksia siis.

Ostamala kiinassa tuotettua huonolaatuista ja heti rikkimenevää tavaraa tuhlaatte omaisuutenne.

Ostamalla einestuotteita ja kaikenmaailman lisäaineita sisältäviä tuotteita tuhoatte lisäksi terveytenne.

MIMIMALISMI VOITTAA AINA !

Emme ole antaneet rahoja monikansallisille yrityksille, jotka valmistavat tuotteet muutamalla eurolla tai kympeillä ja myyntihinta kaupoissa on jopa satakertainen tuotantohintaan nähden.

Minimalismi auttaa kiinalaisia hengittämään ! Kiina saastuttaa 20% maailman ilmakehästä

Kasvatamme itse perunat, porkkanat, puutarhamarjat jne. Yritkin.

OLEMME RIKAS SUKU ! Tulkaa perässä.

Söpö tarina. Ihan mielenkiinnosta: mitä osakkeita olette ostaneet, kun ette ole antaneet rahojanne monikansallisille yrityksille?

Minimalistinen kotihan on ihana ja nautinnollinen - siellä on kirjoja, musiikia, pehmeyttä. Kirjat ja musiikki löytyvät kännykästä/padilta tai muusta laitteesta. Pehmeyttä saa lampuilla ja valoilla, niitä näkyy noissakin. Futonin voi ottaa sohvaksi ja taitella eri tavalla niin halutessaan. Hyvää ruokaa on helppo valmistaa puhtaassa ja kauniissa tilassa tai tuoda muualta.

Fumio itse asiassa kertoo nauttivansa mm. läheisessä kahvilassa istumisesta, hän pitää sitä olohuoneenaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten se näkyy arjessasi, miksi valitsit minimalismin?

Erityisesti lapsiperheiden kokemukset kiinnostavat.

Perseaukisilla on kaikki minimaalista, tämänkin täytyy olla joku kokkareiden luoma suuntaus missä perseaukisuudestakin tehdään hyve, itse ne rikkaat keräävät kaiken mitä irti lähtee.