Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä lapsettomuudessasi on parasta juuri nyt?
08.07.2016 |
Minulla ehkä se, että voin suunnitella alkavan viikonloppuni täysin vapaasti ilman, että täytyy säätää tai organisoida sen kummemmin, hankkia lastenvahtia, jäädä kumppanille "auki yksi vapaa ilta" tai muuta sellaista. Moneen asiaan lisääntymisessä varmaan sopeutuisin, jos jostakin syystä olisi pakko, mutta vapauden menettämiseen en.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitten jalostanut jonkun 35 vuotiaan omasta tahdostaan lapsettoman ihan yli-ihmiseksi kun ei ole koskaan lapsia halunnut?En ymmärrä joo.
Ja olen ollut 25-vuotiaaksi lapseton ja aika tyhjää se elämä oli.Mot. Jos ihmisrukka on niin mielikuvitukseton että jo 7 vuotta aikuisena lapsettomana elettyään tylsistyy ja kokee elämänsä tyhjäksi, niin en yhtään epäile, ettei voikaan ymmärtää muunlaisia ihmisiä. Toivottavasti sait/saat lapsesi aivopestyä siihen, että viihdyttävät sinua loppuikäsi eivätkä esim muuta toiseen maahan - muutenhan sinulla on aika monta vuosikymmentä tyhjää elämää edessä, kun ne muuttavat kotoa etkä kykene elämääsi muilla asioilla tekemään mielekkääksi.
Tää kuvastaa aika hyvin kuinka tyhjäpäisiä lapsettomat ihmiset ovat.Sinäkin varmasti vanha akka jo.Säälin sinua todella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitten jalostanut jonkun 35 vuotiaan omasta tahdostaan lapsettoman ihan yli-ihmiseksi kun ei ole koskaan lapsia halunnut?En ymmärrä joo.
Ja olen ollut 25-vuotiaaksi lapseton ja aika tyhjää se elämä oli.Mot. Jos ihmisrukka on niin mielikuvitukseton että jo 7 vuotta aikuisena lapsettomana elettyään tylsistyy ja kokee elämänsä tyhjäksi, niin en yhtään epäile, ettei voikaan ymmärtää muunlaisia ihmisiä. Toivottavasti sait/saat lapsesi aivopestyä siihen, että viihdyttävät sinua loppuikäsi eivätkä esim muuta toiseen maahan - muutenhan sinulla on aika monta vuosikymmentä tyhjää elämää edessä, kun ne muuttavat kotoa etkä kykene elämääsi muilla asioilla tekemään mielekkääksi.
Tää kuvastaa aika hyvin kuinka tyhjäpäisiä lapsettomat ihmiset ovat.Sinäkin varmasti vanha akka jo.Säälin sinua todella.
Ai että kun osaa ns viihdyttää itse itseään ja olla onnellinen ilman että tekee itselleen uuden ihmisen (=lapsen) elämänsisällöksi, on tyhjäpäinen ja säälittävä? Miten ihmeessä tuollaiseen lopputulokseen pääsit :D?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisestakin aiheesta saadaan kiista aikaiseksi? :D Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja ihanaahan on jos ihminen tuntee itsensä onnelliseksi! Se jokaiselle suotakoon. Ei lapseton voi koskaan ymmärtää sitä miltä vanhemmuus tuntuu, vaikka kuinka selitettäisiin. Ei naapurin tai siskon kummin kaiman kokemuksien pohjalta pysty sitä ymmärtämään. On myös täysin eri asia olla jonkun lapsi, kuin itse vanhempi! Annetaan siis kaikkien nauttia valitsemallaan tiellä ja olla onnellisia syystä riippumatta :)
....eikä lapselliset pysty tajuamaan miltä tuntuu olla vapaaehtoisesti ilman kakaroita.
Pystyn helposti! Mä olen ollut lapseton puolet elämästäni. Mä TIEDÄN miltä tuntuu olla lapseton. Lapseton ei tiedä miltä tuntuu olla vanhempi. Olettaa voi, ei tietää :D
Eli olet ollut omasta tahdosta pysyvästi lapseton, et ole ikinä halunnu lapsia ja olet siis ollut siinä ajatuksessa että lapsettomuus on loppuikäsi olotila ja se on ollut sinulle erittäin mieluisa tulevaisuus? Miten ihmeessä sinulla nyt sitten on lapsia?!
Nimittäin se, jos olet ollut noin 20 vuotiaaksi ilman lapsia mutta kuitenkin halunnut niitä (ainakin "joskus"), on TÄYSIN eri asia kuin olla esim 35v omasta tahdostaan pysyvästi lapseton aikuinen. Et sinä tämän jälkimmäisen elämästä tiedä yhtään mitään, etkä etenkään sitä miltä se tuntuu.
Tiedän vaan sen miltä se tuntui kun ei lapsia ollut. Lapseton ei ikinä tiedä miltä tuntuu kun on lapsia. Lässyttele siinä vaikka romaani, ei tämä asia siitä muutu :D
Vierailija kirjoitti:
Joo,olen todella mielikuvitukseton.Heräsin,menin töihin,pääsin töistä,harrastin,olin miehen kanssa,rempattiin taloa,sienestettiin,joskus matkusteltiin,lomat matkusteltiin,syötiin,grillattiin,saunottiin...joskus oli firman pikkujoulut,silloin saatoin ottaa vaikka alkoholia...
Sit tuli lapsia,mites se elämä muuttui..joo on kivempaa tehdä tää kaikki lasten kanssa,katsoa sitä riemua,tuntea itsensäkin nuoreksi,rakastaa niin että pakahtuu.Raskaudet,synnytykset.Hienoja kokemuksia ja upeita lapsia mulla.
Kun ne tosta lähtee,ollaan noin 50..Sitten taas ollaan kaksin,tekemässä noita samoja juttuja.Ei se elämä siihen lopu,sitten varrotaan lapsenlapsia ja tehdään ihan sitä samaa...
Ja jos lapsesi eivät teekään lapsia, tai muuttavat tosiaan maailman ääriin ja kyläilevät kerran vuodessa, niin mitä sitten? Tai jopa jättävät sen kyläilynkin väliin eivätkä edes soita, tai vaikka kuolevat ennen sinua? Sun elämä on tyhjää taas?
Huomaatko, kuinka jokatapauksessa sun pitää oppia olemaan onnellinen ITSE, eikä sitä voi jättää muiden tehtäväksi? Siinä on se todellinen aikuistumisen paikka, kasvutehtävä joka niin monelta jää suorittamatta kun sisäinen tyhjyys yritetään täyttää lapsilla, eikä omalla sisäisellä kasvulla. Se että lapset on sun (ainoa merkitsevä) elämän sisältö on äärimmäisen rankkaa myös niille lapsille. Ei kukaan saisi joutua olemaan vastuussa toisen ihmisen, vähiten oman vanhempansa, onnesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisestakin aiheesta saadaan kiista aikaiseksi? :D Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja ihanaahan on jos ihminen tuntee itsensä onnelliseksi! Se jokaiselle suotakoon. Ei lapseton voi koskaan ymmärtää sitä miltä vanhemmuus tuntuu, vaikka kuinka selitettäisiin. Ei naapurin tai siskon kummin kaiman kokemuksien pohjalta pysty sitä ymmärtämään. On myös täysin eri asia olla jonkun lapsi, kuin itse vanhempi! Annetaan siis kaikkien nauttia valitsemallaan tiellä ja olla onnellisia syystä riippumatta :)
....eikä lapselliset pysty tajuamaan miltä tuntuu olla vapaaehtoisesti ilman kakaroita.
Pystyn helposti! Mä olen ollut lapseton puolet elämästäni. Mä TIEDÄN miltä tuntuu olla lapseton. Lapseton ei tiedä miltä tuntuu olla vanhempi. Olettaa voi, ei tietää :D
Eli olet ollut omasta tahdosta pysyvästi lapseton, et ole ikinä halunnu lapsia ja olet siis ollut siinä ajatuksessa että lapsettomuus on loppuikäsi olotila ja se on ollut sinulle erittäin mieluisa tulevaisuus? Miten ihmeessä sinulla nyt sitten on lapsia?!
Nimittäin se, jos olet ollut noin 20 vuotiaaksi ilman lapsia mutta kuitenkin halunnut niitä (ainakin "joskus"), on TÄYSIN eri asia kuin olla esim 35v omasta tahdostaan pysyvästi lapseton aikuinen. Et sinä tämän jälkimmäisen elämästä tiedä yhtään mitään, etkä etenkään sitä miltä se tuntuu.
Tiedän vaan sen miltä se tuntui kun ei lapsia ollut. Lapseton ei ikinä tiedä miltä tuntuu kun on lapsia. Lässyttele siinä vaikka romaani, ei tämä asia siitä muutu :D
No et vaan tiedä. Kyse kun ei ole pelkästään siitä, mitä "on" vaan siitä, mitä haluaisi olevan ja mitä aikoo olla. Ihan samalla lailla kuin lapsia halunnut ei voi tietää miltä tuntuu siitä, jolla on lapsia vastentahtoisesti. Vaikka molemmilla "on lapsia".
Jos/kun et tätä ymmärrä, kertoo se älyllisesta kapasiteetistasi aika paljon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo,olen todella mielikuvitukseton.Heräsin,menin töihin,pääsin töistä,harrastin,olin miehen kanssa,rempattiin taloa,sienestettiin,joskus matkusteltiin,lomat matkusteltiin,syötiin,grillattiin,saunottiin...joskus oli firman pikkujoulut,silloin saatoin ottaa vaikka alkoholia...
Sit tuli lapsia,mites se elämä muuttui..joo on kivempaa tehdä tää kaikki lasten kanssa,katsoa sitä riemua,tuntea itsensäkin nuoreksi,rakastaa niin että pakahtuu.Raskaudet,synnytykset.Hienoja kokemuksia ja upeita lapsia mulla.
Kun ne tosta lähtee,ollaan noin 50..Sitten taas ollaan kaksin,tekemässä noita samoja juttuja.Ei se elämä siihen lopu,sitten varrotaan lapsenlapsia ja tehdään ihan sitä samaa...Ja jos lapsesi eivät teekään lapsia, tai muuttavat tosiaan maailman ääriin ja kyläilevät kerran vuodessa, niin mitä sitten? Tai jopa jättävät sen kyläilynkin väliin eivätkä edes soita, tai vaikka kuolevat ennen sinua? Sun elämä on tyhjää taas?
Huomaatko, kuinka jokatapauksessa sun pitää oppia olemaan onnellinen ITSE, eikä sitä voi jättää muiden tehtäväksi? Siinä on se todellinen aikuistumisen paikka, kasvutehtävä joka niin monelta jää suorittamatta kun sisäinen tyhjyys yritetään täyttää lapsilla, eikä omalla sisäisellä kasvulla. Se että lapset on sun (ainoa merkitsevä) elämän sisältö on äärimmäisen rankkaa myös niille lapsille. Ei kukaan saisi joutua olemaan vastuussa toisen ihmisen, vähiten oman vanhempansa, onnesta!
Nyt on kyllä niin paksua pa*kajöötiä ettei rajaa! Vai kasvutehtävä jää täyttämättä? :D Se krapulainen iltapäivä sohvalla persettä raapien tosiaan on se kasvunpaikka. Täydellinen vastuu uudesta ihmisestä...pyh, se mitään kasvata :D
Ja mitäs täällä rummutatte kun sen miehen kaikkuun on niiiin ihana käpertyä ja miehen kanssa sitä ja miehen kanssa tätä. Eikös se ollutkaan että onni lähtee itsestä?
Mä niin inhoan tämmöistä tekopyhää jeesustelua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisestakin aiheesta saadaan kiista aikaiseksi? :D Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja ihanaahan on jos ihminen tuntee itsensä onnelliseksi! Se jokaiselle suotakoon. Ei lapseton voi koskaan ymmärtää sitä miltä vanhemmuus tuntuu, vaikka kuinka selitettäisiin. Ei naapurin tai siskon kummin kaiman kokemuksien pohjalta pysty sitä ymmärtämään. On myös täysin eri asia olla jonkun lapsi, kuin itse vanhempi! Annetaan siis kaikkien nauttia valitsemallaan tiellä ja olla onnellisia syystä riippumatta :)
....eikä lapselliset pysty tajuamaan miltä tuntuu olla vapaaehtoisesti ilman kakaroita.
Pystyn helposti! Mä olen ollut lapseton puolet elämästäni. Mä TIEDÄN miltä tuntuu olla lapseton. Lapseton ei tiedä miltä tuntuu olla vanhempi. Olettaa voi, ei tietää :D
Eli olet ollut omasta tahdosta pysyvästi lapseton, et ole ikinä halunnu lapsia ja olet siis ollut siinä ajatuksessa että lapsettomuus on loppuikäsi olotila ja se on ollut sinulle erittäin mieluisa tulevaisuus? Miten ihmeessä sinulla nyt sitten on lapsia?!
Nimittäin se, jos olet ollut noin 20 vuotiaaksi ilman lapsia mutta kuitenkin halunnut niitä (ainakin "joskus"), on TÄYSIN eri asia kuin olla esim 35v omasta tahdostaan pysyvästi lapseton aikuinen. Et sinä tämän jälkimmäisen elämästä tiedä yhtään mitään, etkä etenkään sitä miltä se tuntuu.
Tiedän vaan sen miltä se tuntui kun ei lapsia ollut. Lapseton ei ikinä tiedä miltä tuntuu kun on lapsia. Lässyttele siinä vaikka romaani, ei tämä asia siitä muutu :D
No et vaan tiedä. Kyse kun ei ole pelkästään siitä, mitä "on" vaan siitä, mitä haluaisi olevan ja mitä aikoo olla. Ihan samalla lailla kuin lapsia halunnut ei voi tietää miltä tuntuu siitä, jolla on lapsia vastentahtoisesti. Vaikka molemmilla "on lapsia".
Jos/kun et tätä ymmärrä, kertoo se älyllisesta kapasiteetistasi aika paljon...
Mitä ihmettä? Mä olen elänyt ilman lapsia. Mä tiedän miltä se tuntuu. Kun mä olen sen kokenut. Mikä tässä on sulle liian vaikeaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä kuinka lapsettomuuteen liittyvä vapaus määrittää jonkun identiteettiä niin hirveästi. Näin viisikymppisenä kun katselee ihmisten elämää ja tekemisiä niin ei tuo vapaus näy mitenkään jos vertaa lapsettomia tai lapsia tehneitä ihmisiä.
Tuo kertoo vain tuttavapiiristäsi. Minun tuntemistani viisikymppisistä lapsettomat ovat selvästi nuorekkaampia, aktiivisempia ja mielenkiintoisempia ihmisiä kuin lapsia hankkineet ikätoverinsa keskimäärin.
Minusta se, että osaa iloita ja olla kiitollinen lapsettomuudestaan, ei tarkoita, että lapsettomuus määrittäisi keskeisesti omaa identiteettiä. Olen tällä hetkellä iloinen myös terveydesäni ja uudesta polkupyörästäni, mutta eivät ei-sairaan ja polupyöräiljän identiteetit minulle silti erityisen tärkeitä ole. -ap
Voi tietenkin olla. Tuntemani ihmiset ovat paljolti akateemisia. Osa teki lapset jo opiskeluaikaan. Lapset kulkivat mukana yhdellä perheellä reppureissutyylisillä matkoilla Alpeilla telttailemassa, kaikilla väitöskirjan jälkeisillä post doc keikoilla ulkomailla (USA, Australia, Ruotsi, Hawaji jne). Monilla viisikymppisillä, niinkuin itselläni nuo lapset ovat aikuistumassa tai aikuistuneet, eli elämäni on aika lailla samanlaista kuin lapsettomilla tuohon vapauteen nähden. Sitten taas on joitakin näitä lapsettomia. Osa sinkkuja, heistä monet ovat enemmän jumahtaneet paikalleen. Taas lapsettomat parit elävät aika lailla samanlaista elämää kuin minä. Varsinkin tässä ikävaiheessa on todella hankala nähdä kuinka tuo lapsettomuus olisi tuonut jotain lisävapautta elämään, tai että kykenisi näkemään lapsettomien olevan aktiivisempia ja onnellisempia. Tasapainoisia ihmisiä on molemmissa, ja niitä marisijoita ja omaa tyyliään ainoana oikeana tapana pitäviä myös molemmissa. Mutta nyt vapauteni istua kuluttamassa aikaa koneella loppuu, lapset ovat tulossa kylään syömään, laitan mustikkapiirakan uuniin. Hyvää ja onnellista viikonloppua kaikille!
Pointti onkin ehkä enemmän siinä, että lapsettomat ovat pystyneet elämään haluamaansa elämää koko ajan, eivätkä ole joutuneet välissä odottamaan 20 vuotta, että lapset kasvavat.
Väärin, myös lapselliset ovat eläneet haluamaansa elämää. Lasten kanssa. Ei elämässä ole mitään välitilaa, jossa odotetaan oman elämän alkua. Vaan niiden lastenkin kanssa eletään. Se on myös oma valinta ja oma elämä. Kunkin elämään kuuluu eri ihmisiä, joillakin siihen kuuluu myös pikkuihmisiä, jotka ovat omia jälkeläisiä.
Miksi te äipät tulette länkyttämään tähän ketjuun, joka on suunnattu lapsettomille?
Viestinne huokuvat katkeruutta ja pahaa oloa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisestakin aiheesta saadaan kiista aikaiseksi? :D Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja ihanaahan on jos ihminen tuntee itsensä onnelliseksi! Se jokaiselle suotakoon. Ei lapseton voi koskaan ymmärtää sitä miltä vanhemmuus tuntuu, vaikka kuinka selitettäisiin. Ei naapurin tai siskon kummin kaiman kokemuksien pohjalta pysty sitä ymmärtämään. On myös täysin eri asia olla jonkun lapsi, kuin itse vanhempi! Annetaan siis kaikkien nauttia valitsemallaan tiellä ja olla onnellisia syystä riippumatta :)
....eikä lapselliset pysty tajuamaan miltä tuntuu olla vapaaehtoisesti ilman kakaroita.
Pystyn helposti! Mä olen ollut lapseton puolet elämästäni. Mä TIEDÄN miltä tuntuu olla lapseton. Lapseton ei tiedä miltä tuntuu olla vanhempi. Olettaa voi, ei tietää :D
Eli olet ollut omasta tahdosta pysyvästi lapseton, et ole ikinä halunnu lapsia ja olet siis ollut siinä ajatuksessa että lapsettomuus on loppuikäsi olotila ja se on ollut sinulle erittäin mieluisa tulevaisuus? Miten ihmeessä sinulla nyt sitten on lapsia?!
Nimittäin se, jos olet ollut noin 20 vuotiaaksi ilman lapsia mutta kuitenkin halunnut niitä (ainakin "joskus"), on TÄYSIN eri asia kuin olla esim 35v omasta tahdostaan pysyvästi lapseton aikuinen. Et sinä tämän jälkimmäisen elämästä tiedä yhtään mitään, etkä etenkään sitä miltä se tuntuu.
Tiedän vaan sen miltä se tuntui kun ei lapsia ollut. Lapseton ei ikinä tiedä miltä tuntuu kun on lapsia. Lässyttele siinä vaikka romaani, ei tämä asia siitä muutu :D
No et vaan tiedä. Kyse kun ei ole pelkästään siitä, mitä "on" vaan siitä, mitä haluaisi olevan ja mitä aikoo olla. Ihan samalla lailla kuin lapsia halunnut ei voi tietää miltä tuntuu siitä, jolla on lapsia vastentahtoisesti. Vaikka molemmilla "on lapsia".
Jos/kun et tätä ymmärrä, kertoo se älyllisesta kapasiteetistasi aika paljon...
Mitä ihmettä? Mä olen elänyt ilman lapsia. Mä tiedän miltä se tuntuu. Kun mä olen sen kokenut. Mikä tässä on sulle liian vaikeaa?
Oletko siis sitä mieltä, että kun
A) minulla ei ole lapsia
B) tahattomasti lapsettomalla ei ole lapsia
Niin minä tiedän miltä tahattomasti lapsettomasta tuntuu, toisin sanoen hänkin on lapsettomuudestaan vain iloinen koska minäkin olen? Saanko toivottaa hänelle "oi, onneksi, ihanaa!" kun hän saa viidennen keskenmenonsa, koska asia olisi minulle helpotus ja hei, minähän tiedän miltä hänestä tuntuu koska mullakaan ei ole lapsia?!
Etkö tosiaankaan kykene ymmärtämään että on IHAN ERI ASIA olla omasta tahdostaan pysyvästi lapseton ja lapseton väliaikaisesti siksi, koska ei ole (vielä) saanut lapsia? Et ole elänyt omasta tahdostaan pysyvästi lapsettoman elämää, joten et tiedä mitä se on. Kuten en minäkään tiedä mitä on elää tahattomasti lapsettomana VAIKKA KUMMALLAKAAN MEISTÄ ei ole lapsia. Pelkkä lasten olemassa olemattomuus ei vielä merkitse samaa kokemusta ko elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo,olen todella mielikuvitukseton.Heräsin,menin töihin,pääsin töistä,harrastin,olin miehen kanssa,rempattiin taloa,sienestettiin,joskus matkusteltiin,lomat matkusteltiin,syötiin,grillattiin,saunottiin...joskus oli firman pikkujoulut,silloin saatoin ottaa vaikka alkoholia...
Sit tuli lapsia,mites se elämä muuttui..joo on kivempaa tehdä tää kaikki lasten kanssa,katsoa sitä riemua,tuntea itsensäkin nuoreksi,rakastaa niin että pakahtuu.Raskaudet,synnytykset.Hienoja kokemuksia ja upeita lapsia mulla.
Kun ne tosta lähtee,ollaan noin 50..Sitten taas ollaan kaksin,tekemässä noita samoja juttuja.Ei se elämä siihen lopu,sitten varrotaan lapsenlapsia ja tehdään ihan sitä samaa...Ja jos lapsesi eivät teekään lapsia, tai muuttavat tosiaan maailman ääriin ja kyläilevät kerran vuodessa, niin mitä sitten? Tai jopa jättävät sen kyläilynkin väliin eivätkä edes soita, tai vaikka kuolevat ennen sinua? Sun elämä on tyhjää taas?
Huomaatko, kuinka jokatapauksessa sun pitää oppia olemaan onnellinen ITSE, eikä sitä voi jättää muiden tehtäväksi? Siinä on se todellinen aikuistumisen paikka, kasvutehtävä joka niin monelta jää suorittamatta kun sisäinen tyhjyys yritetään täyttää lapsilla, eikä omalla sisäisellä kasvulla. Se että lapset on sun (ainoa merkitsevä) elämän sisältö on äärimmäisen rankkaa myös niille lapsille. Ei kukaan saisi joutua olemaan vastuussa toisen ihmisen, vähiten oman vanhempansa, onnesta!
Nyt on kyllä niin paksua pa*kajöötiä ettei rajaa! Vai kasvutehtävä jää täyttämättä? :D Se krapulainen iltapäivä sohvalla persettä raapien tosiaan on se kasvunpaikka. Täydellinen vastuu uudesta ihmisestä...pyh, se mitään kasvata :D
Ja mitäs täällä rummutatte kun sen miehen kaikkuun on niiiin ihana käpertyä ja miehen kanssa sitä ja miehen kanssa tätä. Eikös se ollutkaan että onni lähtee itsestä?
Mä niin inhoan tämmöistä tekopyhää jeesustelua!
Tyhmä mamma. Kuvittelet että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia? En minäkään luule että kaikki mammat ovat tyhmiä, vaikka sinä oletkin. Minä en ole puhunut ryyppäämisestä mitään (en käytä alkoholia) enkä perusta elämääni myöskään puolisolle. Sinä taasen ohitit pointtini täysin, koska taisi osua liikaa, eikö niin? Pointti oli se, että elämästä pitää löytää ilo ja onni ITSESTÄÄN, ei muiden kautta elämällä. Lapset on sulla vain hetken, itsesi kanssa elät loppuun asti. Jos lapseton elämä on sulle tyhjää, on loppuelämäsi tyhjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisestakin aiheesta saadaan kiista aikaiseksi? :D Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä ja ihanaahan on jos ihminen tuntee itsensä onnelliseksi! Se jokaiselle suotakoon. Ei lapseton voi koskaan ymmärtää sitä miltä vanhemmuus tuntuu, vaikka kuinka selitettäisiin. Ei naapurin tai siskon kummin kaiman kokemuksien pohjalta pysty sitä ymmärtämään. On myös täysin eri asia olla jonkun lapsi, kuin itse vanhempi! Annetaan siis kaikkien nauttia valitsemallaan tiellä ja olla onnellisia syystä riippumatta :)
....eikä lapselliset pysty tajuamaan miltä tuntuu olla vapaaehtoisesti ilman kakaroita.
Pystyn helposti! Mä olen ollut lapseton puolet elämästäni. Mä TIEDÄN miltä tuntuu olla lapseton. Lapseton ei tiedä miltä tuntuu olla vanhempi. Olettaa voi, ei tietää :D
Eli olet ollut omasta tahdosta pysyvästi lapseton, et ole ikinä halunnu lapsia ja olet siis ollut siinä ajatuksessa että lapsettomuus on loppuikäsi olotila ja se on ollut sinulle erittäin mieluisa tulevaisuus? Miten ihmeessä sinulla nyt sitten on lapsia?!
Nimittäin se, jos olet ollut noin 20 vuotiaaksi ilman lapsia mutta kuitenkin halunnut niitä (ainakin "joskus"), on TÄYSIN eri asia kuin olla esim 35v omasta tahdostaan pysyvästi lapseton aikuinen. Et sinä tämän jälkimmäisen elämästä tiedä yhtään mitään, etkä etenkään sitä miltä se tuntuu.
Tiedän vaan sen miltä se tuntui kun ei lapsia ollut. Lapseton ei ikinä tiedä miltä tuntuu kun on lapsia. Lässyttele siinä vaikka romaani, ei tämä asia siitä muutu :D
No et vaan tiedä. Kyse kun ei ole pelkästään siitä, mitä "on" vaan siitä, mitä haluaisi olevan ja mitä aikoo olla. Ihan samalla lailla kuin lapsia halunnut ei voi tietää miltä tuntuu siitä, jolla on lapsia vastentahtoisesti. Vaikka molemmilla "on lapsia".
Jos/kun et tätä ymmärrä, kertoo se älyllisesta kapasiteetistasi aika paljon...
Mitä ihmettä? Mä olen elänyt ilman lapsia. Mä tiedän miltä se tuntuu. Kun mä olen sen kokenut. Mikä tässä on sulle liian vaikeaa?
Oletko siis sitä mieltä, että kun
A) minulla ei ole lapsia
B) tahattomasti lapsettomalla ei ole lapsiaNiin minä tiedän miltä tahattomasti lapsettomasta tuntuu, toisin sanoen hänkin on lapsettomuudestaan vain iloinen koska minäkin olen? Saanko toivottaa hänelle "oi, onneksi, ihanaa!" kun hän saa viidennen keskenmenonsa, koska asia olisi minulle helpotus ja hei, minähän tiedän miltä hänestä tuntuu koska mullakaan ei ole lapsia?!
Etkö tosiaankaan kykene ymmärtämään että on IHAN ERI ASIA olla omasta tahdostaan pysyvästi lapseton ja lapseton väliaikaisesti siksi, koska ei ole (vielä) saanut lapsia? Et ole elänyt omasta tahdostaan pysyvästi lapsettoman elämää, joten et tiedä mitä se on. Kuten en minäkään tiedä mitä on elää tahattomasti lapsettomana VAIKKA KUMMALLAKAAN MEISTÄ ei ole lapsia. Pelkkä lasten olemassa olemattomuus ei vielä merkitse samaa kokemusta ko elämästä.
Joo, ei se näytä minustakaan ymmärtävän meidän pointtia jota tuolla aiemmin koitin selittää. En myöskään löytänyt vastausta omaan heittooni, jota sinäkin koitat teroittaa :) Vastaamattomuushan kielii usein jostain ;)
Tämä on tietyllä tavalla sama asia kuin seksuaalinen suuntautuminen. Sehän vaan "on".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo,olen todella mielikuvitukseton.Heräsin,menin töihin,pääsin töistä,harrastin,olin miehen kanssa,rempattiin taloa,sienestettiin,joskus matkusteltiin,lomat matkusteltiin,syötiin,grillattiin,saunottiin...joskus oli firman pikkujoulut,silloin saatoin ottaa vaikka alkoholia...
Sit tuli lapsia,mites se elämä muuttui..joo on kivempaa tehdä tää kaikki lasten kanssa,katsoa sitä riemua,tuntea itsensäkin nuoreksi,rakastaa niin että pakahtuu.Raskaudet,synnytykset.Hienoja kokemuksia ja upeita lapsia mulla.
Kun ne tosta lähtee,ollaan noin 50..Sitten taas ollaan kaksin,tekemässä noita samoja juttuja.Ei se elämä siihen lopu,sitten varrotaan lapsenlapsia ja tehdään ihan sitä samaa...Ja jos lapsesi eivät teekään lapsia, tai muuttavat tosiaan maailman ääriin ja kyläilevät kerran vuodessa, niin mitä sitten? Tai jopa jättävät sen kyläilynkin väliin eivätkä edes soita, tai vaikka kuolevat ennen sinua? Sun elämä on tyhjää taas?
Huomaatko, kuinka jokatapauksessa sun pitää oppia olemaan onnellinen ITSE, eikä sitä voi jättää muiden tehtäväksi? Siinä on se todellinen aikuistumisen paikka, kasvutehtävä joka niin monelta jää suorittamatta kun sisäinen tyhjyys yritetään täyttää lapsilla, eikä omalla sisäisellä kasvulla. Se että lapset on sun (ainoa merkitsevä) elämän sisältö on äärimmäisen rankkaa myös niille lapsille. Ei kukaan saisi joutua olemaan vastuussa toisen ihmisen, vähiten oman vanhempansa, onnesta!
Nyt on kyllä niin paksua pa*kajöötiä ettei rajaa! Vai kasvutehtävä jää täyttämättä? :D Se krapulainen iltapäivä sohvalla persettä raapien tosiaan on se kasvunpaikka. Täydellinen vastuu uudesta ihmisestä...pyh, se mitään kasvata :D
Ja mitäs täällä rummutatte kun sen miehen kaikkuun on niiiin ihana käpertyä ja miehen kanssa sitä ja miehen kanssa tätä. Eikös se ollutkaan että onni lähtee itsestä?
Mä niin inhoan tämmöistä tekopyhää jeesustelua!Tyhmä mamma. Kuvittelet että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia? En minäkään luule että kaikki mammat ovat tyhmiä, vaikka sinä oletkin. Minä en ole puhunut ryyppäämisestä mitään (en käytä alkoholia) enkä perusta elämääni myöskään puolisolle. Sinä taasen ohitit pointtini täysin, koska taisi osua liikaa, eikö niin? Pointti oli se, että elämästä pitää löytää ilo ja onni ITSESTÄÄN, ei muiden kautta elämällä. Lapset on sulla vain hetken, itsesi kanssa elät loppuun asti. Jos lapseton elämä on sulle tyhjää, on loppuelämäsi tyhjää.
Lapset on mulla vain hetken, sen tiedän. Mutta äiti mä olen lopun elämääni. Ja mun tehtävä äitinä on ne lapset maailmalle kasvattaa. Mut se äitiys ei musta lähde. Tämä äitiys on ollut mulle suurin kasvutehtävä. Tässä sitä itsensä oppii tuntemaan kaikessa raadollisuudessaankin. Eli älä siinä lätise pointtejasi mulle. Ihankuin te lapsettomat muka tietäisitte elämästä enemmän vaikka teiltä jää kokematta jotakin niin perustavanlaatuista kuin vanhemmuus. Eli älä opeta isääs naimaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ihan ymmärrä kuinka lapsettomuuteen liittyvä vapaus määrittää jonkun identiteettiä niin hirveästi. Näin viisikymppisenä kun katselee ihmisten elämää ja tekemisiä niin ei tuo vapaus näy mitenkään jos vertaa lapsettomia tai lapsia tehneitä ihmisiä.
Tuo kertoo vain tuttavapiiristäsi. Minun tuntemistani viisikymppisistä lapsettomat ovat selvästi nuorekkaampia, aktiivisempia ja mielenkiintoisempia ihmisiä kuin lapsia hankkineet ikätoverinsa keskimäärin.
Minusta se, että osaa iloita ja olla kiitollinen lapsettomuudestaan, ei tarkoita, että lapsettomuus määrittäisi keskeisesti omaa identiteettiä. Olen tällä hetkellä iloinen myös terveydesäni ja uudesta polkupyörästäni, mutta eivät ei-sairaan ja polupyöräiljän identiteetit minulle silti erityisen tärkeitä ole. -ap
Voi tietenkin olla. Tuntemani ihmiset ovat paljolti akateemisia. Osa teki lapset jo opiskeluaikaan. Lapset kulkivat mukana yhdellä perheellä reppureissutyylisillä matkoilla Alpeilla telttailemassa, kaikilla väitöskirjan jälkeisillä post doc keikoilla ulkomailla (USA, Australia, Ruotsi, Hawaji jne). Monilla viisikymppisillä, niinkuin itselläni nuo lapset ovat aikuistumassa tai aikuistuneet, eli elämäni on aika lailla samanlaista kuin lapsettomilla tuohon vapauteen nähden. Sitten taas on joitakin näitä lapsettomia. Osa sinkkuja, heistä monet ovat enemmän jumahtaneet paikalleen. Taas lapsettomat parit elävät aika lailla samanlaista elämää kuin minä. Varsinkin tässä ikävaiheessa on todella hankala nähdä kuinka tuo lapsettomuus olisi tuonut jotain lisävapautta elämään, tai että kykenisi näkemään lapsettomien olevan aktiivisempia ja onnellisempia. Tasapainoisia ihmisiä on molemmissa, ja niitä marisijoita ja omaa tyyliään ainoana oikeana tapana pitäviä myös molemmissa. Mutta nyt vapauteni istua kuluttamassa aikaa koneella loppuu, lapset ovat tulossa kylään syömään, laitan mustikkapiirakan uuniin. Hyvää ja onnellista viikonloppua kaikille!
Pointti onkin ehkä enemmän siinä, että lapsettomat ovat pystyneet elämään haluamaansa elämää koko ajan, eivätkä ole joutuneet välissä odottamaan 20 vuotta, että lapset kasvavat.
Väärin, myös lapselliset ovat eläneet haluamaansa elämää. Lasten kanssa. Ei elämässä ole mitään välitilaa, jossa odotetaan oman elämän alkua. Vaan niiden lastenkin kanssa eletään. Se on myös oma valinta ja oma elämä. Kunkin elämään kuuluu eri ihmisiä, joillakin siihen kuuluu myös pikkuihmisiä, jotka ovat omia jälkeläisiä.
Väitätkö tosiaan että KAIKKI ihmiset elävät juuri sellaista elämää kuin haluavat, vaikka tässä yhteydessä ne lapselliset? Kyllä se lasten tekeminen on aina valinta (abortti vaiko ei) ja vaikka miten välittäisi lapsistaan, on turha sanoa etteikö se toisi tiettyjä rajoitteita elämään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te äipät tulette länkyttämään tähän ketjuun, joka on suunnattu lapsettomille?
Viestinne huokuvat katkeruutta ja pahaa oloa :(
Ootas! Vuoroin vieraissa? Pata kattilaa soimaa? Rikka ensin omasta silmästä yms.
Oisko se kolmas viesti keskimäärin mihin tahansa alotukseen tyyliin"Mitäs teit lapsia! Onneks mä en pilannut elämääni:) Nyt kultipuppelin kanssa juomaan laatikko viiniä, pus pus! T: Vela"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo,olen todella mielikuvitukseton.Heräsin,menin töihin,pääsin töistä,harrastin,olin miehen kanssa,rempattiin taloa,sienestettiin,joskus matkusteltiin,lomat matkusteltiin,syötiin,grillattiin,saunottiin...joskus oli firman pikkujoulut,silloin saatoin ottaa vaikka alkoholia...
Sit tuli lapsia,mites se elämä muuttui..joo on kivempaa tehdä tää kaikki lasten kanssa,katsoa sitä riemua,tuntea itsensäkin nuoreksi,rakastaa niin että pakahtuu.Raskaudet,synnytykset.Hienoja kokemuksia ja upeita lapsia mulla.
Kun ne tosta lähtee,ollaan noin 50..Sitten taas ollaan kaksin,tekemässä noita samoja juttuja.Ei se elämä siihen lopu,sitten varrotaan lapsenlapsia ja tehdään ihan sitä samaa...Ja jos lapsesi eivät teekään lapsia, tai muuttavat tosiaan maailman ääriin ja kyläilevät kerran vuodessa, niin mitä sitten? Tai jopa jättävät sen kyläilynkin väliin eivätkä edes soita, tai vaikka kuolevat ennen sinua? Sun elämä on tyhjää taas?
Huomaatko, kuinka jokatapauksessa sun pitää oppia olemaan onnellinen ITSE, eikä sitä voi jättää muiden tehtäväksi? Siinä on se todellinen aikuistumisen paikka, kasvutehtävä joka niin monelta jää suorittamatta kun sisäinen tyhjyys yritetään täyttää lapsilla, eikä omalla sisäisellä kasvulla. Se että lapset on sun (ainoa merkitsevä) elämän sisältö on äärimmäisen rankkaa myös niille lapsille. Ei kukaan saisi joutua olemaan vastuussa toisen ihmisen, vähiten oman vanhempansa, onnesta!
Nyt on kyllä niin paksua pa*kajöötiä ettei rajaa! Vai kasvutehtävä jää täyttämättä? :D Se krapulainen iltapäivä sohvalla persettä raapien tosiaan on se kasvunpaikka. Täydellinen vastuu uudesta ihmisestä...pyh, se mitään kasvata :D
Ja mitäs täällä rummutatte kun sen miehen kaikkuun on niiiin ihana käpertyä ja miehen kanssa sitä ja miehen kanssa tätä. Eikös se ollutkaan että onni lähtee itsestä?
Mä niin inhoan tämmöistä tekopyhää jeesustelua!Tyhmä mamma. Kuvittelet että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia? En minäkään luule että kaikki mammat ovat tyhmiä, vaikka sinä oletkin. Minä en ole puhunut ryyppäämisestä mitään (en käytä alkoholia) enkä perusta elämääni myöskään puolisolle. Sinä taasen ohitit pointtini täysin, koska taisi osua liikaa, eikö niin? Pointti oli se, että elämästä pitää löytää ilo ja onni ITSESTÄÄN, ei muiden kautta elämällä. Lapset on sulla vain hetken, itsesi kanssa elät loppuun asti. Jos lapseton elämä on sulle tyhjää, on loppuelämäsi tyhjää.
Lapset on mulla vain hetken, sen tiedän. Mutta äiti mä olen lopun elämääni. Ja mun tehtävä äitinä on ne lapset maailmalle kasvattaa. Mut se äitiys ei musta lähde. Tämä äitiys on ollut mulle suurin kasvutehtävä. Tässä sitä itsensä oppii tuntemaan kaikessa raadollisuudessaankin. Eli älä siinä lätise pointtejasi mulle. Ihankuin te lapsettomat muka tietäisitte elämästä enemmän vaikka teiltä jää kokematta jotakin niin perustavanlaatuista kuin vanhemmuus. Eli älä opeta isääs naimaan!
Kun sinä hehkutat vanhemmuuden ilosanomaa, niin miksi niin moni munkin tuttavapiirissä on kateellinen mun lapsettomuudestani? Ei kaikki tietenkään, mutta ei ole harvinaista. Sanopa se. Ei mitään henkilökohtaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo,olen todella mielikuvitukseton.Heräsin,menin töihin,pääsin töistä,harrastin,olin miehen kanssa,rempattiin taloa,sienestettiin,joskus matkusteltiin,lomat matkusteltiin,syötiin,grillattiin,saunottiin...joskus oli firman pikkujoulut,silloin saatoin ottaa vaikka alkoholia...
Sit tuli lapsia,mites se elämä muuttui..joo on kivempaa tehdä tää kaikki lasten kanssa,katsoa sitä riemua,tuntea itsensäkin nuoreksi,rakastaa niin että pakahtuu.Raskaudet,synnytykset.Hienoja kokemuksia ja upeita lapsia mulla.
Kun ne tosta lähtee,ollaan noin 50..Sitten taas ollaan kaksin,tekemässä noita samoja juttuja.Ei se elämä siihen lopu,sitten varrotaan lapsenlapsia ja tehdään ihan sitä samaa...Ja jos lapsesi eivät teekään lapsia, tai muuttavat tosiaan maailman ääriin ja kyläilevät kerran vuodessa, niin mitä sitten? Tai jopa jättävät sen kyläilynkin väliin eivätkä edes soita, tai vaikka kuolevat ennen sinua? Sun elämä on tyhjää taas?
Huomaatko, kuinka jokatapauksessa sun pitää oppia olemaan onnellinen ITSE, eikä sitä voi jättää muiden tehtäväksi? Siinä on se todellinen aikuistumisen paikka, kasvutehtävä joka niin monelta jää suorittamatta kun sisäinen tyhjyys yritetään täyttää lapsilla, eikä omalla sisäisellä kasvulla. Se että lapset on sun (ainoa merkitsevä) elämän sisältö on äärimmäisen rankkaa myös niille lapsille. Ei kukaan saisi joutua olemaan vastuussa toisen ihmisen, vähiten oman vanhempansa, onnesta!
Nyt on kyllä niin paksua pa*kajöötiä ettei rajaa! Vai kasvutehtävä jää täyttämättä? :D Se krapulainen iltapäivä sohvalla persettä raapien tosiaan on se kasvunpaikka. Täydellinen vastuu uudesta ihmisestä...pyh, se mitään kasvata :D
Ja mitäs täällä rummutatte kun sen miehen kaikkuun on niiiin ihana käpertyä ja miehen kanssa sitä ja miehen kanssa tätä. Eikös se ollutkaan että onni lähtee itsestä?
Mä niin inhoan tämmöistä tekopyhää jeesustelua!Tyhmä mamma. Kuvittelet että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia? En minäkään luule että kaikki mammat ovat tyhmiä, vaikka sinä oletkin. Minä en ole puhunut ryyppäämisestä mitään (en käytä alkoholia) enkä perusta elämääni myöskään puolisolle. Sinä taasen ohitit pointtini täysin, koska taisi osua liikaa, eikö niin? Pointti oli se, että elämästä pitää löytää ilo ja onni ITSESTÄÄN, ei muiden kautta elämällä. Lapset on sulla vain hetken, itsesi kanssa elät loppuun asti. Jos lapseton elämä on sulle tyhjää, on loppuelämäsi tyhjää.
Lapset on mulla vain hetken, sen tiedän. Mutta äiti mä olen lopun elämääni. Ja mun tehtävä äitinä on ne lapset maailmalle kasvattaa. Mut se äitiys ei musta lähde. Tämä äitiys on ollut mulle suurin kasvutehtävä. Tässä sitä itsensä oppii tuntemaan kaikessa raadollisuudessaankin. Eli älä siinä lätise pointtejasi mulle. Ihankuin te lapsettomat muka tietäisitte elämästä enemmän vaikka teiltä jää kokematta jotakin niin perustavanlaatuista kuin vanhemmuus. Eli älä opeta isääs naimaan!
Kun sinä hehkutat vanhemmuuden ilosanomaa, niin miksi niin moni munkin tuttavapiirissä on kateellinen mun lapsettomuudestani? Ei kaikki tietenkään, mutta ei ole harvinaista. Sanopa se. Ei mitään henkilökohtaista.
No sä vaan taidat liikkua vähän"huonommissa" piireissä. Ei kaikista tähän vanhemmuuteen todellakaan olenkaan. Sääli heidän lapsiaan. Kaikille lapsille tietenkin soisi jotain paljon parempaa.
Voin just nyt makoilla rauhassa ja selata nettiä. Olen koko päivän ollut menossa ja syönyt noutoruokaa, ja nyt voin vielä syödä jotain hyvää iltapalaksi, ottaa rentouttavan suihkun ja katsella vielä jakson lempi tv-ohjelmaani. Rentoudun huomista alkavaa työviikkoa varten. Eniten pidän siitä, ettei tarvitse huolehtia kenenkään muun tarpeista, kuin omistani. Teen ihan mitä tykkään. Se on parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo,olen todella mielikuvitukseton.Heräsin,menin töihin,pääsin töistä,harrastin,olin miehen kanssa,rempattiin taloa,sienestettiin,joskus matkusteltiin,lomat matkusteltiin,syötiin,grillattiin,saunottiin...joskus oli firman pikkujoulut,silloin saatoin ottaa vaikka alkoholia...
Sit tuli lapsia,mites se elämä muuttui..joo on kivempaa tehdä tää kaikki lasten kanssa,katsoa sitä riemua,tuntea itsensäkin nuoreksi,rakastaa niin että pakahtuu.Raskaudet,synnytykset.Hienoja kokemuksia ja upeita lapsia mulla.
Kun ne tosta lähtee,ollaan noin 50..Sitten taas ollaan kaksin,tekemässä noita samoja juttuja.Ei se elämä siihen lopu,sitten varrotaan lapsenlapsia ja tehdään ihan sitä samaa...Ja jos lapsesi eivät teekään lapsia, tai muuttavat tosiaan maailman ääriin ja kyläilevät kerran vuodessa, niin mitä sitten? Tai jopa jättävät sen kyläilynkin väliin eivätkä edes soita, tai vaikka kuolevat ennen sinua? Sun elämä on tyhjää taas?
Huomaatko, kuinka jokatapauksessa sun pitää oppia olemaan onnellinen ITSE, eikä sitä voi jättää muiden tehtäväksi? Siinä on se todellinen aikuistumisen paikka, kasvutehtävä joka niin monelta jää suorittamatta kun sisäinen tyhjyys yritetään täyttää lapsilla, eikä omalla sisäisellä kasvulla. Se että lapset on sun (ainoa merkitsevä) elämän sisältö on äärimmäisen rankkaa myös niille lapsille. Ei kukaan saisi joutua olemaan vastuussa toisen ihmisen, vähiten oman vanhempansa, onnesta!
Nyt on kyllä niin paksua pa*kajöötiä ettei rajaa! Vai kasvutehtävä jää täyttämättä? :D Se krapulainen iltapäivä sohvalla persettä raapien tosiaan on se kasvunpaikka. Täydellinen vastuu uudesta ihmisestä...pyh, se mitään kasvata :D
Ja mitäs täällä rummutatte kun sen miehen kaikkuun on niiiin ihana käpertyä ja miehen kanssa sitä ja miehen kanssa tätä. Eikös se ollutkaan että onni lähtee itsestä?
Mä niin inhoan tämmöistä tekopyhää jeesustelua!Tyhmä mamma. Kuvittelet että kaikki lapsettomat ovat samanlaisia? En minäkään luule että kaikki mammat ovat tyhmiä, vaikka sinä oletkin. Minä en ole puhunut ryyppäämisestä mitään (en käytä alkoholia) enkä perusta elämääni myöskään puolisolle. Sinä taasen ohitit pointtini täysin, koska taisi osua liikaa, eikö niin? Pointti oli se, että elämästä pitää löytää ilo ja onni ITSESTÄÄN, ei muiden kautta elämällä. Lapset on sulla vain hetken, itsesi kanssa elät loppuun asti. Jos lapseton elämä on sulle tyhjää, on loppuelämäsi tyhjää.
Lapset on mulla vain hetken, sen tiedän. Mutta äiti mä olen lopun elämääni. Ja mun tehtävä äitinä on ne lapset maailmalle kasvattaa. Mut se äitiys ei musta lähde. Tämä äitiys on ollut mulle suurin kasvutehtävä. Tässä sitä itsensä oppii tuntemaan kaikessa raadollisuudessaankin. Eli älä siinä lätise pointtejasi mulle. Ihankuin te lapsettomat muka tietäisitte elämästä enemmän vaikka teiltä jää kokematta jotakin niin perustavanlaatuista kuin vanhemmuus. Eli älä opeta isääs naimaan!
Kun sinä hehkutat vanhemmuuden ilosanomaa, niin miksi niin moni munkin tuttavapiirissä on kateellinen mun lapsettomuudestani? Ei kaikki tietenkään, mutta ei ole harvinaista. Sanopa se. Ei mitään henkilökohtaista.
No sä vaan taidat liikkua vähän"huonommissa" piireissä. Ei kaikista tähän vanhemmuuteen todellakaan olenkaan. Sääli heidän lapsiaan. Kaikille lapsille tietenkin soisi jotain paljon parempaa.
Liikun kai sitten jos tavan ihmiset tavan perheineen, tavallisissa kodeissaan ja tavallisissa töissään on "huonompia piirejä". Kuulun heihin itsekin. Vaikkei jälkikasvua olekaan.
Alue: Aihe vapaa
Joo,olen todella mielikuvitukseton.Heräsin,menin töihin,pääsin töistä,harrastin,olin miehen kanssa,rempattiin taloa,sienestettiin,joskus matkusteltiin,lomat matkusteltiin,syötiin,grillattiin,saunottiin...joskus oli firman pikkujoulut,silloin saatoin ottaa vaikka alkoholia...
Sit tuli lapsia,mites se elämä muuttui..joo on kivempaa tehdä tää kaikki lasten kanssa,katsoa sitä riemua,tuntea itsensäkin nuoreksi,rakastaa niin että pakahtuu.Raskaudet,synnytykset.Hienoja kokemuksia ja upeita lapsia mulla.
Kun ne tosta lähtee,ollaan noin 50..Sitten taas ollaan kaksin,tekemässä noita samoja juttuja.Ei se elämä siihen lopu,sitten varrotaan lapsenlapsia ja tehdään ihan sitä samaa...