Minkälaiseen elämäntapaan tai ihanne-elämään eivät lapset sovi?

Lapset kasvavat. 15 v käy kesätöissäkin. Omaa aikaa voi ottaa paljon enemmän kuin 3,5 tuntia kerrallaan. Töissäkään ei ole pakko käydä kuin sen verran, että tulee itse toimeen:) Jos olisi työnarkomaniaa, niin sitten tietty, mutta onneksi ei ole. Onneksi lapsi tuo leivän tullessaan. Jälkeenpäin on helppo miettiä, että se pikkulapsiaika menikin verratttain nopeasti ohitse…, mutta oli kiva saada kolme vuotta taukoa työelämästä silloinkin...

Vierailija kirjoitti:

Lapset kasvavat. 15 v käy kesätöissäkin. Omaa aikaa voi ottaa paljon enemmän kuin 3,5 tuntia kerrallaan. Töissäkään ei ole pakko käydä kuin sen verran, että tulee itse toimeen:) Jos olisi työnarkomaniaa, niin sitten tietty, mutta onneksi ei ole. Onneksi lapsi tuo leivän tullessaan. Jälkeenpäin on helppo miettiä, että se pikkulapsiaika menikin verratttain nopeasti ohitse…, mutta oli kiva saada kolme vuotta taukoa työelämästä silloinkin...

Sukkiinsa runkkaava panopokaalisi ei kiinnosta tässä keskusteussa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole ap:n mainitsemista ongelmista kyse, tulee mieleeni, että ihminen jää kehittymättä paremmaksi ihmiseksi, jos ei uskalla ottaa lastenkasvatushaastetta vastaan. Nimenomaan ei uskalla! Ai paremmaksiko?

Kun kuuntelen lapsettomien puheita, olematonta jaksamista töiden jälkeen, heikkoutta heti jos joku astuu heidän omakseen raajamalleen alueelle tai hillitöntä tarvetta hankkia uusia kokemuksia, näen heidän elämäntapansa rappeuttavuuden. Tulee mieleeni, että ehkä sittenkin olisi kannattanut valita lapset?

Tietyn ikäisenä on lasten saamisen aika. Lapset tuovat raikkaan tuulahduksensa tullessaan (aika paskavaippojen jälkeen, joka on nimenomaan tarpeellinen vaihe myös vanhemmaksi kasvamisessa). Tämä tuore sukupolvi auttaa vanhempiaan kehittymään. En tarkoita, että lapsettomana eläisi huolettomasti rappiolla biettäen ja toki muullakin tavoin eläen voisi osua eteen jotain kehittävää, mutta lapset tuovat myös ilon, joka on ansaittua ponnistelulla vanhempana.

Mitä jää jäljelle, kun on parhaat vuotensa kiertänyt maailmaa ja edennyt urallaan? Monella lapsettomalla ei se ura edes onnistu ja rahankin kanssa voi olla tiukempaa sinkkutaloudessa. Henkisesti tekee tiukkaa olla sukulaislasten kanssa tekemisissä ja moni ystäväkin on lopulta valinnut tulla vanhemmaksi.

;DD Elä vaan kehity enää, herraisä. Tuosta jo vielä muuttuu paremmaksi, niin varmaan laittaa jo kuulan omaan kalloonsa. Muut ympärillä on toki sen jo aiemmin tehnyt. Se on aina parempien ja täydellisten ihmisten kohtalo: kaikki häipyy mikä minnekin. EI ihme että he pelkäävät omaa merkityksettömyyttään ja yksinäistä vanhuutta yli kaiken ja ne jotka eivät pelkää, saavat kiukkua osakseen. Heh.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ole ap:n mainitsemista ongelmista kyse, tulee mieleeni, että ihminen jää kehittymättä paremmaksi ihmiseksi, jos ei uskalla ottaa lastenkasvatushaastetta vastaan. Nimenomaan ei uskalla! Ai paremmaksiko?

Kun kuuntelen lapsettomien puheita, olematonta jaksamista töiden jälkeen, heikkoutta heti jos joku astuu heidän omakseen raajamalleen alueelle tai hillitöntä tarvetta hankkia uusia kokemuksia, näen heidän elämäntapansa rappeuttavuuden. Tulee mieleeni, että ehkä sittenkin olisi kannattanut valita lapset?

Tietyn ikäisenä on lasten saamisen aika. Lapset tuovat raikkaan tuulahduksensa tullessaan (aika paskavaippojen jälkeen, joka on nimenomaan tarpeellinen vaihe myös vanhemmaksi kasvamisessa). Tämä tuore sukupolvi auttaa vanhempiaan kehittymään. En tarkoita, että lapsettomana eläisi huolettomasti rappiolla biettäen ja toki muullakin tavoin eläen voisi osua eteen jotain kehittävää, mutta lapset tuovat myös ilon, joka on ansaittua ponnistelulla vanhempana.

Mitä jää jäljelle, kun on parhaat vuotensa kiertänyt maailmaa ja edennyt urallaan? Monella lapsettomalla ei se ura edes onnistu ja rahankin kanssa voi olla tiukempaa sinkkutaloudessa. Henkisesti tekee tiukkaa olla sukulaislasten kanssa tekemisissä ja moni ystäväkin on lopulta valinnut tulla vanhemmaksi.

Meidän taloyhtiössä pahimmat ovat juurikin näitä pentuja pukanneita. Naama rullalla joka päivä. Mikään ei ole hyvin. Valitetaan joka asiasta. Kauhea tappelu päällä vähän väliä. Eivät mitenkään tunnu kasvaneen vanhemmuutensa myötä, päinvastoin taantuneet pentujensa tasolle. Ei kateeksi käy...

mä kirjoitti:

Sellaiselle joka kaipaa paljon vapautta ja omaa aikaa. Aika itsestäänselvää.

Niinhän sitä luulisi, mutta yllättävän monelle pettyneelle vanhemmalle tämä on ollut kaikkea muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva että ap tuossa jo aloituksessaan määritteli, että mielenterveyskuntoutujilla ei ole oikeutta hankkia lapsia. Eli ihanko totta ap olet tuota mieltä?

ymmärrätkö mitään mielenterveyden häiriöistä?

Esimerkiksi ihminen on voinut sairastaa vuosien masennuksen aiemmin ja kymmenen vuotta myöhemmin raskaana ollessaan sairastuu uudelleen. Aborttiko siinä pitäisi tehdä?

Järkyttävää, miten tietämättömiä ja epäempaattisia ihmisiä on olemassa. Vedetään yhtäläisyysviivat mielenterveyskuntoutujan ja päihteiden väärinkäyttäjän välille, ja pokkana ladellaan, ettei toisella ole oikeutta hankkia lapsia. Tsemppiä sulle ap.

Rauhoitu nyt, hyvä ihminen. -ap

Haha, BURN! ap syyllistyi siinä ensiluokkaiseen tone policingiin! Tutustu retoriikan keinoihin ensin ap ja tule sitten tänne jäkättämään. Vähän alkeellisiin juttuihin turvaudut. Vastaat kriittiseen argumenttiin omasta toiminnastasi käskemällä kritisoijan rauhoittua, ei ole siis mitään konkreettista vasta-argumenttia sulla?

googlaa tone policing ja hanki muutenkin vähän enemmän yleistietoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva että ap tuossa jo aloituksessaan määritteli, että mielenterveyskuntoutujilla ei ole oikeutta hankkia lapsia. Eli ihanko totta ap olet tuota mieltä?

ymmärrätkö mitään mielenterveyden häiriöistä?

Esimerkiksi ihminen on voinut sairastaa vuosien masennuksen aiemmin ja kymmenen vuotta myöhemmin raskaana ollessaan sairastuu uudelleen. Aborttiko siinä pitäisi tehdä?

Järkyttävää, miten tietämättömiä ja epäempaattisia ihmisiä on olemassa. Vedetään yhtäläisyysviivat mielenterveyskuntoutujan ja päihteiden väärinkäyttäjän välille, ja pokkana ladellaan, ettei toisella ole oikeutta hankkia lapsia. Tsemppiä sulle ap.

Rauhoitu nyt, hyvä ihminen. -ap

Haha, BURN! ap syyllistyi siinä ensiluokkaiseen tone policingiin! Tutustu retoriikan keinoihin ensin ap ja tule sitten tänne jäkättämään. Vähän alkeellisiin juttuihin turvaudut. Vastaat kriittiseen argumenttiin omasta toiminnastasi käskemällä kritisoijan rauhoittua, ei ole siis mitään konkreettista vasta-argumenttia sulla?

googlaa tone policing ja hanki muutenkin vähän enemmän yleistietoa

Kuulostat vähän Fok It -hahmolta. :) -ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva että ap tuossa jo aloituksessaan määritteli, että mielenterveyskuntoutujilla ei ole oikeutta hankkia lapsia. Eli ihanko totta ap olet tuota mieltä?

ymmärrätkö mitään mielenterveyden häiriöistä?

Esimerkiksi ihminen on voinut sairastaa vuosien masennuksen aiemmin ja kymmenen vuotta myöhemmin raskaana ollessaan sairastuu uudelleen. Aborttiko siinä pitäisi tehdä?

Järkyttävää, miten tietämättömiä ja epäempaattisia ihmisiä on olemassa. Vedetään yhtäläisyysviivat mielenterveyskuntoutujan ja päihteiden väärinkäyttäjän välille, ja pokkana ladellaan, ettei toisella ole oikeutta hankkia lapsia. Tsemppiä sulle ap.

Rauhoitu nyt, hyvä ihminen. -ap

Haha, BURN! ap syyllistyi siinä ensiluokkaiseen tone policingiin! Tutustu retoriikan keinoihin ensin ap ja tule sitten tänne jäkättämään. Vähän alkeellisiin juttuihin turvaudut. Vastaat kriittiseen argumenttiin omasta toiminnastasi käskemällä kritisoijan rauhoittua, ei ole siis mitään konkreettista vasta-argumenttia sulla?

googlaa tone policing ja hanki muutenkin vähän enemmän yleistietoa

Kuulostat vähän Fok It -hahmolta. :) -ap

niin et vieläkään aio vastata siihen kuinka tuomitsit mielenterveyskuntoutujat ja päihteiden väärinkäyttäjät kakkosluokan ihmisryhmäksi jolla ei ole oikeutta lisääntyä ?

Hei sopiiko lapset lopulta kenenkään elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva että ap tuossa jo aloituksessaan määritteli, että mielenterveyskuntoutujilla ei ole oikeutta hankkia lapsia. Eli ihanko totta ap olet tuota mieltä?

ymmärrätkö mitään mielenterveyden häiriöistä?

Esimerkiksi ihminen on voinut sairastaa vuosien masennuksen aiemmin ja kymmenen vuotta myöhemmin raskaana ollessaan sairastuu uudelleen. Aborttiko siinä pitäisi tehdä?

Järkyttävää, miten tietämättömiä ja epäempaattisia ihmisiä on olemassa. Vedetään yhtäläisyysviivat mielenterveyskuntoutujan ja päihteiden väärinkäyttäjän välille, ja pokkana ladellaan, ettei toisella ole oikeutta hankkia lapsia. Tsemppiä sulle ap.

Rauhoitu nyt, hyvä ihminen. -ap

Haha, BURN! ap syyllistyi siinä ensiluokkaiseen tone policingiin! Tutustu retoriikan keinoihin ensin ap ja tule sitten tänne jäkättämään. Vähän alkeellisiin juttuihin turvaudut. Vastaat kriittiseen argumenttiin omasta toiminnastasi käskemällä kritisoijan rauhoittua, ei ole siis mitään konkreettista vasta-argumenttia sulla?

googlaa tone policing ja hanki muutenkin vähän enemmän yleistietoa

Kuulostat vähän Fok It -hahmolta. :) -ap

niin et vieläkään aio vastata siihen kuinka tuomitsit mielenterveyskuntoutujat ja päihteiden väärinkäyttäjät kakkosluokan ihmisryhmäksi jolla ei ole oikeutta lisääntyä ?

En aio keskustella tästä aiheesta kanssasi ketjussa, joka koskee aivan toista asiaa. Oman agendan tyrkyttäminen ohi aiheen on moukkamaista käytöstä. Avaa uusi ketju, niin kommentoin mielelläni. -ap

Urapainotteiseen. Minulla ja miehelläni on molemmilla mielenkiintoinen, mukaansatempaava työ, joka on yhtä paljon elämäntapa kuin ammatti. Projektit voivat viedä mennessään viikoiksi ja kuukausiksi, niin että työtunteja ei lasketa. Lomiakaan ei paljon ehdi pitää, kun pitää hoitaa projekteja kun muut lomailevat.

Ei kukaan ehtisi olla lasten kanssa, tai hoitaa heidän perustarpeitaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kasvavat. 15 v käy kesätöissäkin. Omaa aikaa voi ottaa paljon enemmän kuin 3,5 tuntia kerrallaan. Töissäkään ei ole pakko käydä kuin sen verran, että tulee itse toimeen:) Jos olisi työnarkomaniaa, niin sitten tietty, mutta onneksi ei ole. Onneksi lapsi tuo leivän tullessaan. Jälkeenpäin on helppo miettiä, että se pikkulapsiaika menikin verratttain nopeasti ohitse…, mutta oli kiva saada kolme vuotta taukoa työelämästä silloinkin...

Ilmeisesti kommentoit minun kirjoitustani. Minun mielipiteeni ydin ei näytä avautuvan sinulle ollenkaan. Ei ole kyse 3,5 tunnista tai 35 tunnista, vaan kokonaan käsitteestä "oma aika". Meille kahdelle se tarkoittaa saman asian ääripäitä, joista sinä hahmotat ja ymmärrät vain sen omasi.

Mutta et tosiaan ole yksin; suurin osa ihmisistä haluaa parisuhteen, moni heistä myös perheen, ja he ovat siis jo rakennuspalikoiltaan ihan eri ihmistyyppiä kuin me täällä janan toisessa päässä olevat, joille muiden ehdoilla aikataulutetut ajan palaset eivät ole omaa aikaa.

19 & 36

Haluan nukkua, kun nukuttaa. En halua nousta aamulla vahtimaan ja ruokkimaan lapsia. En halua vastuuta toisen ihmisen kasvattamisesta täysjärkiseksi aikuiseksi.

Tykkään elää epäsäännöllisesti, vapaalla valvon ja kiertelen öisissä metsissä ja nukun päivät. Jos en jaksa tehdä ruokaa, elän suklaalla. En tykkää rutiineista enkä etukäteen suunnittelusta ja ennakoinnista tai tästä "metatyöskentelystä" joka on ollut tapetilla.

Elämäntapani on itsekäs, hedonistinen, spontaani ja laiska. Ja pidän siitä. Pidän myös hiljaisuudesta.

En kestä rajoittamista. Nyt jo lait ja velvollisuudet veronmaksajana rajoittavat tarpeeksi. Lapset estäisivät minua elämästä, kuten haluan. Niistä pitää huolehtia ja ne pitää ottaa huomioon. En kestäisi sitä. Haluan, että minulla on mahdollisuus kadota yksin vaikka viikoksi metsään juuri silloin, kun siltä tuntuu. Jopa lemmikkieläin, kuten koira olisi liikaa minulle. Sekin vaatii liikaa rutiineja. On pissatusaikoja ja ruokintakin pitäisi muistaa.

Elän liian boheemisti, spontaanisti ja itsekeskeisesti, enkä halua muuttaa elämäntapaani.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kasvavat. 15 v käy kesätöissäkin. Omaa aikaa voi ottaa paljon enemmän kuin 3,5 tuntia kerrallaan. Töissäkään ei ole pakko käydä kuin sen verran, että tulee itse toimeen:) Jos olisi työnarkomaniaa, niin sitten tietty, mutta onneksi ei ole. Onneksi lapsi tuo leivän tullessaan. Jälkeenpäin on helppo miettiä, että se pikkulapsiaika menikin verratttain nopeasti ohitse…, mutta oli kiva saada kolme vuotta taukoa työelämästä silloinkin...

Jotkut nimenomaan haluaa sinne töihin takaisin mahdollisimman pian. Itse asiassa, eivät haluaisi olla sieltä pois lainkaan.

Itse en ole vielä varma, haluanko lainkaan lapsia. Kaverit ympärillä puhuu niistä jo niin innoissaan, mutta ainakin tällä hetkellä musta tuntuu etten vois tarjota mitään hyvää lapselle. Mulla on itsessänikin vielä niin paljon kehitettävää ja tavoiteltavaa, että en ainakaan vielä pysty kuvittelemaan itseäni vastuuseen kasvattamaan toista ihmistä.

Ehkä vastauksena itse otsikkoon olisi mulla "keskeneräiseen" elämään. On opinnot kesken, parisuhteessa vasta nelisen vuotta, työpaikkakin on vain että selviäisin koulusta vähemmällä lainalla. On itsetunto-ongelmia ja ylipainoa. En mä tän keskelle halua lasta kärsimään mun keskeneräisyydestä.

N23