Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte vanhenevien vanhempien (asioiden) hoitamisen?
07.07.2016 |
Omat ja appivanhemmat menevät päivä päivältä huonompaan kuntoon, ikää 70+ kaikilla. Kremppa on suurimmaksi osaksi vielä pientä mutta vakavia perussairauksiakin löytyy eikä ennuste ole tietenkään hyvä. loppu on joka päivä lähempänä.
Nyt ollaan pisteessä että pihatöissä, ikkunanpesussa ja toisen pariskunnan mökin kanssa tarvitaan apua enemmän tai vähemmän säännöllisesti ja jatkossa entistä enemmän; kaupassakäyntiä tms. en koe isona vaivana mutta pihatyöt vie paljon aikaa. Kaikki ovat pihejä; toisilla olisi varaa ostaakin palveluja mutta eivät osta. Ja nyt alkaa tulla kinaa apuvälineiden hankinnasta; mitään ei haluta ostaa eikä hankkiä. Ei seniorisänkyä vaikka tapaturman takia sängystä ylösnouseminen on vaikeaa ja kivuliasta. Ei turvapuhelinta vaikka yhdellä on Alzheimer-diagnoosi ja muutenkaan ei se kaatuminen tule etukäteen varoittemalla. Ei tukia vessaan eikä oviin. Kaikkeen tulee "ei,,, ei me nyt vielä tälläisiä tarvita... pitää miettiä..... ei, liian kallista... ei, kyllä me pärjätään. " Mutta kun ei pärjätä. Missä vaiheessa on vaan syytä kävellä vanhuksen tahdon yli ja ostaa ne turva/apuvälineet?
Ja mikä määrä apua on oikeasti järkevää? Jos nyt tarvitaan kahteen talouteen 3-5h/vko -käytännössä yksi ilta ja/tai toinen viikonlopun päivistä- ; niin tuntuu että paljon enempään ei omasta elämästä repeä. Ja tällä tahdilla ja Suomen vanhustenhoidon tasosta jotain hämärää tietävänä; niin kauan kuin vanhus jotenkin selviää päivästä toiseen; mihinkään laitokseen ei pääse/joudu. Eli enemmin tai myöhemmin on huolehtiminen pyykistä, siivouksesta ja ruokailusta omaisten harteilla ja sitten taistelu laitospaikasta, jota jonotetaan huonokuntoisena vuosia. Onko vaan pakko jaksaa?
Ja joo, ovat auttaneet meitä lastenhoidossa mutta se ei ole ikinä ollut yhtä säännöllistä eikä sitovaa; ainoastaan hätätapauksessa sairaspoissaolejen yhteydessä ja alakouluvuosien loma-aikoina muutamia päiviä.Ahdistaa!
Kommentit (247)
Juuri tästä syystä kannustetaan vanhuksia muuttamaan lastensa luokse, näiltähän on omat lapset lähteneet ja yleensä tilaa, johon mummo varsin hyvin mahtuu. Paljon helpompi hoitaa ikäihmisten asioita, kun asuvat saman katon alla. Niin on tehty jo sata vuotta sitten, niin voi tehdä edelleen.
Ja olen ihan vakavissani. ne ovat omia vanhempia, jotka aikanaan maksoi koulutuksen, harrastukset jne. ja hoiti lapsenlapset. Kyllä se oli sitovaa, sinä vain et tiedä siitä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asettamalla selkeät rajat mitä olen valmis tekemään ja kuinka paljon minulla on niihin mahdollisuus käyttää aikaa.
Hoidin alkoholistivanhempaani vuosia vähintään tuon 5h viikossa. Vaihtoehto oli jättää kuolemaan. En todellakaan jaksanut. Ei sellaista kukaan jaksa.
Onneksi ei ole kuin yksi vanhempi, jota pitää hoitaa vanhuksena. Kun se tilanne tulee eteen, aion auttaa niin paljon kuin jaksan. Kun voimat loppuu, en aio uuvuttaa itseäni vaan taistella kaiken mahdollisen kotiavun ja kauppapalvelut mitä voi saada. Lopulta laitokseen, kun ei enää pärjää. Minusta ei tule mitään omaishoitajaa toista kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä kannustetaan vanhuksia muuttamaan lastensa luokse, näiltähän on omat lapset lähteneet ja yleensä tilaa, johon mummo varsin hyvin mahtuu. Paljon helpompi hoitaa ikäihmisten asioita, kun asuvat saman katon alla. Niin on tehty jo sata vuotta sitten, niin voi tehdä edelleen.
Ja olen ihan vakavissani. ne ovat omia vanhempia, jotka aikanaan maksoi koulutuksen, harrastukset jne. ja hoiti lapsenlapset. Kyllä se oli sitovaa, sinä vain et tiedä siitä mitään.
Kukaan ei kyllä miksikään omaishoitajaksi halua alkaa, kun sitä varten on lähihoitajat ja vanhustentalot. Omaishoitajana oleminen tarkoittaa sitä että omaa vapaa-aikaa ei enää ole ollenkaan.
Vanhuspalvelulaki ei mahdollista vanhuksen tahdon yli kävelemistä missään vaiheessa. Jos vanhus ei suostu käyttämään apuvälineitä ei häntä voi siihen pakottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heille pitää tehdä selväksi, että te ette voi hoitaa heidän kaikkia asioitaan, aika ei riitä. Ateria-, kauppa-, pyykkipalveluita voi ostaa. Pihan hoidonkin voi ostaa. Monet iäkkäät tuntuvat odottavan, että vaikka ikääntyy, mikään ei muutu. Edelleen pidetään isoa omakotitaloa hoidettavine pihoineen ja mökkiä/venettä, mitä vaan. Ja koska itse ei enää jaksa tai pysty, soitetaan jälkipolvi tekemään hommat. Työn määrä vain lisääntyy vanhusten kunnon heiketessä. Lopulta olet ihan loppu ja kiukuttelet perheellesi. Laitospaikkaa ei nykyään heru.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän huonossa kunnossa kyllä sun vanhemmat ja appivanhemmat. Mun äiti on 74 ja menee kuusikymppisestä, ite tekee kaiken.
Vittu että olet tyhmä!Ajatella,että joillakin lapsikin voi sairastua syöpään,miten yllättävää kun SUN vanhemmat menee kuuskymppisistä niin miten jollain voi olla jotain muuta.Jos on noin tyhmä kuin sinä kannattaa pitää turpa kiinni ja mennä nurkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tuo pihatyöt käsittää? Lumenluonnin? Rikkaruohojen kitkemisen? Yksinkertaisesti sanotte että aikaa ei ole, piste. Tiedän että vaikeaa mutta mikä on vaihtoehto? Omat rajat on tiedettävä. Ja ihmettelijälle, vanhuus voi tulla aikaisin. Anoppini on 67-vuotias ja alkaa olla jo (pahojakin) dementian oireita.
Autoin äitiäni jatkuvasti, päivittäin. Hän soitti ja valitti huonoa oloa ja yksinäisyyttä. Minä kävin usein monta kertaa päivässä. Kunnes sairastuin itse vakavasti-en kertonut omille lapsilleni-en pyytänyt mitään apua. Totesin äidilleni: muutat keskustaan vanhusten kerrostaloon -sinulla on palvelut ja seuraa lähellä. Mutta kun ei. Kohta on vuosi mennyt ja keskityn nyt ihan omaan elämääni. Kun elämää on vielä, on tehtävä ratkaisuja. Silläkin uhalla että vanhus sanoo tekevänsä sinut perinnöttömäksi. Apua on tarjottu, mutta kun ei kelpaa. Ja se pihiys...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ne ovat omia vanhempia, jotka aikanaan maksoi koulutuksen, harrastukset jne. ja hoiti lapsenlapset. Kyllä se oli sitovaa, sinä vain et tiedä siitä mitään.
Kukaan ei siis saa muuttaa ulkomaille tai toiselle paikkakunnalle ellei ole valmis palaamaan hoitamaan vanhempiaan hautaan? Entä miten omat työt (vero- ja eläkekertymä) jos moneksi vuodeksi joutuu jättämään työpaikkansa? Entä oma terveys ja liikunta jos kaikki vapaa-aika täytyy olla valmis käyttämään vanhempien hoitoon? Ja pitäisikö olla hankkimatta omia lapsia sen takia että omat vanhemmat on ensisijaisesti hoidettava itse?
Onko tämä vaan osa luopumisprosessia, jonka lopuksi kaikki ovat äärettömän huojentuneita kun joku kuolee pois?
Meillä isän kanssa samanlaista. Veli asuu lähellä ja joutuu siksi tekemään enemmän, meillä muilla työt kauempana. Ei suostu omaishoitajan vapaisiin, ei kotipalvelua, ruoka-avun otti ison kinastelun jälkeen. En tajua, miksi sitä rahaa pitää säästää. Lisäksi omapäisyyden takia loukkaantui kun tuli vakava kaatumistapaturma, eikä ole sen jälkeen enää kunnolla liikkunut. Silti valittaa, kun hän ei saa enää mennä yksin mökille (hankala venematka, näkökin isällä heikko). Koetan käydä niin paljon kuin pysty ja etsin töitä lähempää. Pyhällä hengellä en valitettavasti elä ja mulla on vielä erityislapsi itsellä, joten onhan tämä melkoista säätämistä. Yritän kuitenkin veljeä auttaa niin paljon kuin pystyn. Lomastakin suurin osa menee siivoamiseen. Mikään ei saisi maksaa mitään, mutta tilillä on rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on hieman huvittavaa, että omaiset joilla on mahdollisuus jeesata vanhempiaan valittavat, että omaa aikaa ei sitten jää riittävästi. Onhan ne teidän vanhemmatkin aikanaan vuosia teitä hoitanut eikä silloinkaan sitä omaa aikaa jäänyt. Ymmärrän, että harva haluaa ryhtyä täyspäiväiseksi omaishoitajaksi (todella raskasta), mutta muutaman kerran viikossa auttaminen?
Ap:n tapauksessa suosittelen kotihoidon hommaamista, senhän maksut määräytyvät tulojen mukaan. He tekevät arviointikäynnin ja sen jälkeen arvioivat tarvittavan käyntimäärän per vrk/vko.
Kaikkia apuvälineitä ei välttämättä tarvitse ostaa. Esim. wc-korokkeet ja suihkutuolit voi saada paikkakunnan apuvälinelainaamosta. Tukikahvojen kanssa on kuntakohtaisia eroja, kuuluvat sosiaalipuolen laitettavaksi, kun ovat kiinteitä välineitä.
Mutta joo. Vanhenevista läheisistä on huolta. Meillä on sitäkin, että valitetaan, mutta ei sitten halutakaan niitä ratkaisuja. Esim. vaimo väsyy ja sanoo ettei jaksa. Sitten omaiset järjestää vuorohoitoa puolisolle. Juuri kun se saadaan järjestymään, on ollut yksi parempi yö ja vaimo sanoo, ettei sitä tarvitakaan. Sitten se perutaan ja viikon päästä on taas sama homma. Tämän mukaan mennään, kun pelkona on se, että jos toinen viedään "puoliväkisin", ei se toinen uskalla enää ilmoitella väsymisestään. En tiedä miten tämä päättyy. Todennäköisesti ei hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on hieman huvittavaa, että omaiset joilla on mahdollisuus jeesata vanhempiaan valittavat, että omaa aikaa ei sitten jää riittävästi. Onhan ne teidän vanhemmatkin aikanaan vuosia teitä hoitanut eikä silloinkaan sitä omaa aikaa jäänyt. Ymmärrän, että harva haluaa ryhtyä täyspäiväiseksi omaishoitajaksi (todella raskasta), mutta muutaman kerran viikossa auttaminen?
Ap:n tapauksessa suosittelen kotihoidon hommaamista, senhän maksut määräytyvät tulojen mukaan. He tekevät arviointikäynnin ja sen jälkeen arvioivat tarvittavan käyntimäärän per vrk/vko.
Muutaman kerran viikossa auttaminen? Ja jää silti rutkasti omaa aikaa? Mun työmatka on 25km suuntaansa, äitini asuu 30 km päässä kotoani mutta työpaikkani on ihan eri suunnassa. Pääsen 3 päivänä viikossa klo 17. Siitä jos ajan äidilleni niin olen sillä kuudelta. Kotona olisi oltava kasilta jotta voi olla edes hetken lasteni kanssa kun mies on iltavuorossa, muuten lapset menevät omin toimin nukkumaan. Missä välissä lapseni tai itse ehdin harrastaa? Viikonloput? Työ vaatii palautumista ja taas ne harrastukset, oman kodin siivoaminen, kaupassa käynti, omat reissut jne. Maksimissaan yhteen arki-iltaan pystyn. Vanhempani hankkivat minut omista epäitsekkäistä syistä, halusivat lapsen. Jääkö siitä jotain velkaa vanhemmille? Koulukseni maksoin itse.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä kannustetaan vanhuksia muuttamaan lastensa luokse, näiltähän on omat lapset lähteneet ja yleensä tilaa, johon mummo varsin hyvin mahtuu. Paljon helpompi hoitaa ikäihmisten asioita, kun asuvat saman katon alla. Niin on tehty jo sata vuotta sitten, niin voi tehdä edelleen.
Ja olen ihan vakavissani. ne ovat omia vanhempia, jotka aikanaan maksoi koulutuksen, harrastukset jne. ja hoiti lapsenlapset. Kyllä se oli sitovaa, sinä vain et tiedä siitä mitään.
No mulla on 35 neliön yksiö vuokralla...eikä isä tunne tältä paikkakunnalta ristin sielua eikä kylpyhuoneeni ole esteetön, vaikka talokaan ei edes ole kovin vanha. Lapsenlapsia meillä ei ole kumpikaan vanhempi hoitanut koskaan ja siivoukset olen lapsuudenkodissani minä tehnyt teini-ikäsisestä asti. Ei todellakaan ole hoitaneet edes hetkeä, sillä emme miehen kanssa käyneet lapsuudenkodissani edes saunassa samaan aikaan, sillä toinen vahti lapsia. En ala eritellä miksi, mutta vanhemmistani ei ollut edes hetken hoitajaksi. Isä ei suostu lähtemään kotikunnasta mihinkään. Enkä minä elä pyhällä hengellä; siellä ei ole ylipäätään juuri kellekään mitään töitä, kuoleva kunta. Jos nyt jään hoitamaan isääni, joudun ensinnäkin olemaan ilman tuloja ja luultavasti en enää koskaan saa mistään töitä. Nytkin olen yrittänyt muita töitä hakea, mutta ei vaan löydy. Eikä yrittäjyys ja vanhuksen hoito sovi yhteen, jos ei ole todella vapaamuotoinen yrittäjyys, kuten joku säveltäjä tms.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia apuvälineitä ei välttämättä tarvitse ostaa. Esim. wc-korokkeet ja suihkutuolit voi saada paikkakunnan apuvälinelainaamosta. Tukikahvojen kanssa on kuntakohtaisia eroja, kuuluvat sosiaalipuolen laitettavaksi, kun ovat kiinteitä välineitä.
Mutta joo. Vanhenevista läheisistä on huolta. Meillä on sitäkin, että valitetaan, mutta ei sitten halutakaan niitä ratkaisuja. Esim. vaimo väsyy ja sanoo ettei jaksa. Sitten omaiset järjestää vuorohoitoa puolisolle. Juuri kun se saadaan järjestymään, on ollut yksi parempi yö ja vaimo sanoo, ettei sitä tarvitakaan. Sitten se perutaan ja viikon päästä on taas sama homma. Tämän mukaan mennään, kun pelkona on se, että jos toinen viedään "puoliväkisin", ei se toinen uskalla enää ilmoitella väsymisestään. En tiedä miten tämä päättyy. Todennäköisesti ei hyvin.
Mulla on lapsuudenkotiini 370 km. Aika rankkaa käydä edes muutaman kerran kuukaudessa. Ja miten kuljetat tänne vanhuksen, joka ei suostu edes naapurikaupunkiin, missä hänellä sentään jokunen tuttu olisi. Julkisilla jos tuonne menee, on lähdettävä perjantaisin töistä klo 14 ja sitten on vielä mietittävä, miten se lopun 50 km pääsee - käytännössä vain taksilla, mikä maksanee lähes satasen. Sunnuntaisin pääsee pois kyllä helpommin. Auto on, mutta tuo matka on todella hankala huonojen teiden takia talvella yksin ajaa. Kesällä käyn aika usein.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tästä syystä kannustetaan vanhuksia muuttamaan lastensa luokse, näiltähän on omat lapset lähteneet ja yleensä tilaa, johon mummo varsin hyvin mahtuu. Paljon helpompi hoitaa ikäihmisten asioita, kun asuvat saman katon alla. Niin on tehty jo sata vuotta sitten, niin voi tehdä edelleen.
Sata vuotta sitten asuttiin maatilalla, jossa tehtiin sukupolvenvaihdos ja vanhapari jäi taloon syytinkiläisiksi. Ihan eri asia. Sitäpaitsi nykyisin kun lapset lentävät pesästä, vanhemmat muuttavat usein pienempään asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän huonossa kunnossa kyllä sun vanhemmat ja appivanhemmat. Mun äiti on 74 ja menee kuusikymppisestä, ite tekee kaiken.
Mun vanhemmat on viiskymppisiä mutta huonossa kunnossa kroonisten sairauksien ja liikenneonnettomuuden vuoksi eikä ne tosiaankaan ite tee kaikkea. Ei sun äiti mitään urhooloisuusmitalia saa. Ei sekään ite tekis kaikkea jos olis selkä murtunut.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän huonossa kunnossa kyllä sun vanhemmat ja appivanhemmat. Mun äiti on 74 ja menee kuusikymppisestä, ite tekee kaiken.
Kivat sulle. Mun äiti on 72v, sairastanut 2 aivoninfarktia ja keuhkosyövän, liikuntakyky on kovin rajallinen, Mutta ulkopuolista apua se ei halua. Isä on muutamaa vuotta vanhempi, on sepelvaltimotautia ja tukirankaperäistä sairautta. Appivanhemmat on jo yllättävästi kuolleet. Sinun vanhempasi ovat yllättävän hyvässä kunnossa.
Yllättävän huonossa kunnossa kyllä sun vanhemmat ja appivanhemmat. Mun äiti on 74 ja menee kuusikymppisestä, ite tekee kaiken.