Lue keskustelun säännöt.
Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.
07.07.2016 |
Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.
Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.
Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.
Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.
Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??
Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?
Kommentit (1255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun luettuani täytyy todeta että vaikuttaa siltä että konmarittajilla ne aivot on uudelleenmuovautuneet samalla tavalla pakko-oireisiksi kuin itse Marie Kondolla. Ajatuksiin mahtuu enää pakkomielteisesti marittaminen, siitä tappeleminen ja muiden oheistaminen ja marittamisen sanoman levittäminen. Jotain samaa kuin uskonnoissa tosiaan. Toivottavasti joku terapeutti voi vielä parantaa teidät.
Oletki jo kuinka monesti käynyt kertomassa tämän pakko-oire-uskonto-skeidan täällä? Pitäskö sun hakea apua jos tää niin paljon häiritsee?
Sshh! Sillä on pakko-oire..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun luettuani täytyy todeta että vaikuttaa siltä että konmarittajilla ne aivot on uudelleenmuovautuneet samalla tavalla pakko-oireisiksi kuin itse Marie Kondolla. Ajatuksiin mahtuu enää pakkomielteisesti marittaminen, siitä tappeleminen ja muiden oheistaminen ja marittamisen sanoman levittäminen. Jotain samaa kuin uskonnoissa tosiaan. Toivottavasti joku terapeutti voi vielä parantaa teidät.
Oletki jo kuinka monesti käynyt kertomassa tämän pakko-oire-uskonto-skeidan täällä? Pitäskö sun hakea apua jos tää niin paljon häiritsee?
En ole käynyt, muutkin on vain samaa mieltä. En ole myöskään se viisikymppinen nainen joka oli kirjoittanut aiemmin, vaikka joku sellaistakin näyttää luulevan. Ei kaikki kriittiset kommentit ole yhden ja saman kirjoittajan kirjoittamia, ei kellään siihen riittäisi edes motivaatiota toisin kuin teillä marittajilla riittää marittamisen sanoman kanssa.
Voitko kertoa miksi tämä aihe edes koskettaa sinua, mikä tässä huolettaa niin paljon että leimaat hulluksi ja huutelet terapeuttia? Ja ennen kaikkea: miksi koet olevasi oikeutettu edellämainittuun käytökseen? Onko nyt jotenkin tosi hyvä olo itsestä, kun sait kerrottua "vähä muutamia faktoja hähä"?
K-k-kiitos kun annoit oman, loogisen ja järkevän panoksesi tähän ketjuun. Varmasti nyt kaikki polttaa kirjan roviolla eikä koskaan enää haihattele mieluisen kodin perään.
Ajattelin vähän herätellä teitä, kun itse ette enää käytöksessänne huomaa mitään outoa.
Miksi sinä koet sen tehtäväksesi? Sinäkö olet hyvän käytöksen malliesimerkki?
Jollakinhan sitä pitää olla rohkeutta sanoa totuus. Tuskinpa teille kukaan oikean elämän tuttu kehtaa päin naamaa sanoa (selän takana kyllä varmasti puhuvat) Eikö se oo hyvä että joku sanoo suoraan, ennen kuin kovasti selän takana ehditään puhua?
Olen lukenut kirjan, se oli mielestäni hyvä ja olen jopa viikannut suurimman osan vaaatteista kirjan oppien mukaan. Raivausmielessä kirjalla ei juuri ollut annettavaa, olen melkoinen minimalisti. Omistan joitakin tavaroita, joiden kanssa voin tehdä iloa tuottavia asioita, mutta tajusin, että en taida välittää tavaroistani juuri lainkaan. Leikkaaminen Fiskarsin saksilla on mukavampaa kuin jos olisi joku kopiotuote, mutta minulla ei ole mielenkiintoa metsästää eri tuotteissa juuri sitä parasta mahdollista yksilöä. On vaikea keksiä, mitä pelastaisin tulipalosta. Kaiketi lompakon, kun korttien uusiminen on työlästä. Jäi vähän vieraaksi ideologiaksi tuo kondoilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun luettuani täytyy todeta että vaikuttaa siltä että konmarittajilla ne aivot on uudelleenmuovautuneet samalla tavalla pakko-oireisiksi kuin itse Marie Kondolla. Ajatuksiin mahtuu enää pakkomielteisesti marittaminen, siitä tappeleminen ja muiden oheistaminen ja marittamisen sanoman levittäminen. Jotain samaa kuin uskonnoissa tosiaan. Toivottavasti joku terapeutti voi vielä parantaa teidät.
Oletki jo kuinka monesti käynyt kertomassa tämän pakko-oire-uskonto-skeidan täällä? Pitäskö sun hakea apua jos tää niin paljon häiritsee?
En ole käynyt, muutkin on vain samaa mieltä. En ole myöskään se viisikymppinen nainen joka oli kirjoittanut aiemmin, vaikka joku sellaistakin näyttää luulevan. Ei kaikki kriittiset kommentit ole yhden ja saman kirjoittajan kirjoittamia, ei kellään siihen riittäisi edes motivaatiota toisin kuin teillä marittajilla riittää marittamisen sanoman kanssa.
Voitko kertoa miksi tämä aihe edes koskettaa sinua, mikä tässä huolettaa niin paljon että leimaat hulluksi ja huutelet terapeuttia? Ja ennen kaikkea: miksi koet olevasi oikeutettu edellämainittuun käytökseen? Onko nyt jotenkin tosi hyvä olo itsestä, kun sait kerrottua "vähä muutamia faktoja hähä"?
K-k-kiitos kun annoit oman, loogisen ja järkevän panoksesi tähän ketjuun. Varmasti nyt kaikki polttaa kirjan roviolla eikä koskaan enää haihattele mieluisen kodin perään.
Oletko joskus vieraillut jonkun neuroottisen,suorastaan pakko-oireisen himosiivoajan kotona?
Siitä visiitistä on kyllä silloin yleensä rentous ja viihtyisyys yleensäkin hyvin kaukana vierailla.
Sitä miettii siellä vain, että milloinkohan päästään täältä lähtemään taas kotiin, jossa ei sentään tarvitse olla kuin 'kusi sukassa' ja pelätä sotkevansa jotain joka askeleella.
Se on jotain henkistä sukua niille (yleensä miehille) jotka taas aivan taas vastaavalla tavalla neuroottisesti huolehtivat autonsa vahauksen tuoreudesta ja siitä osaavatko muut matkustaa vaurioittamatta heidän,ah,niin kallista ja hienoa autoaan.
Minusta on siinä tapauksessa sitten kyllä paljon mukavampaa astua vaikka sitten jonkun lommoisen, vanhan Ladan kyytiin,kuin jonkun sellaisen autoneurootikon uuteen Lexukseen,Mersuun tai Cadillaciin.
Ahdistus jonkun siistissä kodissa on sinussa syntyvä tunne, ja sinun reaktioistasi ei kai kukaan muu ole vastuussa kuin sinä itse. Se ahdistus siististä kodista ei kerro mitään kenenkään muun kodin siisteystasosta eikä kenenkään muun neurooseista vaan vain sinun suhtautumisestasi siihen miljööseen. Voitkin ehkä miettiä miksi sinusta tuntuisi pahalta ottaa vastuuta omasta mahdollisesta sotkusta toisen ihmisen luona. Miksi sotku siivoamisesta pitävän ihmisen luona olisi katastrofi? Onko niin, ettet mielellään siivoa omassakaan kotona? Vai onko sinun vieraasi sotkeneet luonasi? Menettäisitkö kasvosi jos näyttäytyisit sottaisena? Kenellä on oikeasti odotuksia sinun siisteydellesi?
Kukaan ei tee kotiaan pelkästään vieraita varten, ainakaan toivottavasti, vaan omaa viihtymistään varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun luettuani täytyy todeta että vaikuttaa siltä että konmarittajilla ne aivot on uudelleenmuovautuneet samalla tavalla pakko-oireisiksi kuin itse Marie Kondolla. Ajatuksiin mahtuu enää pakkomielteisesti marittaminen, siitä tappeleminen ja muiden oheistaminen ja marittamisen sanoman levittäminen. Jotain samaa kuin uskonnoissa tosiaan. Toivottavasti joku terapeutti voi vielä parantaa teidät.
Oletki jo kuinka monesti käynyt kertomassa tämän pakko-oire-uskonto-skeidan täällä? Pitäskö sun hakea apua jos tää niin paljon häiritsee?
En ole käynyt, muutkin on vain samaa mieltä. En ole myöskään se viisikymppinen nainen joka oli kirjoittanut aiemmin, vaikka joku sellaistakin näyttää luulevan. Ei kaikki kriittiset kommentit ole yhden ja saman kirjoittajan kirjoittamia, ei kellään siihen riittäisi edes motivaatiota toisin kuin teillä marittajilla riittää marittamisen sanoman kanssa.
Voitko kertoa miksi tämä aihe edes koskettaa sinua, mikä tässä huolettaa niin paljon että leimaat hulluksi ja huutelet terapeuttia? Ja ennen kaikkea: miksi koet olevasi oikeutettu edellämainittuun käytökseen? Onko nyt jotenkin tosi hyvä olo itsestä, kun sait kerrottua "vähä muutamia faktoja hähä"?
K-k-kiitos kun annoit oman, loogisen ja järkevän panoksesi tähän ketjuun. Varmasti nyt kaikki polttaa kirjan roviolla eikä koskaan enää haihattele mieluisen kodin perään.
Ajattelin vähän herätellä teitä, kun itse ette enää käytöksessänne huomaa mitään outoa.
Miksi sinä koet sen tehtäväksesi? Sinäkö olet hyvän käytöksen malliesimerkki?
Jollakinhan sitä pitää olla rohkeutta sanoa totuus. Tuskinpa teille kukaan oikean elämän tuttu kehtaa päin naamaa sanoa (selän takana kyllä varmasti puhuvat) Eikö se oo hyvä että joku sanoo suoraan, ennen kuin kovasti selän takana ehditään puhua?
Jep jep. Että sellainen totuus. Tie, totuus, elämä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun luettuani täytyy todeta että vaikuttaa siltä että konmarittajilla ne aivot on uudelleenmuovautuneet samalla tavalla pakko-oireisiksi kuin itse Marie Kondolla. Ajatuksiin mahtuu enää pakkomielteisesti marittaminen, siitä tappeleminen ja muiden oheistaminen ja marittamisen sanoman levittäminen. Jotain samaa kuin uskonnoissa tosiaan. Toivottavasti joku terapeutti voi vielä parantaa teidät.
Oletki jo kuinka monesti käynyt kertomassa tämän pakko-oire-uskonto-skeidan täällä? Pitäskö sun hakea apua jos tää niin paljon häiritsee?
En ole käynyt, muutkin on vain samaa mieltä. En ole myöskään se viisikymppinen nainen joka oli kirjoittanut aiemmin, vaikka joku sellaistakin näyttää luulevan. Ei kaikki kriittiset kommentit ole yhden ja saman kirjoittajan kirjoittamia, ei kellään siihen riittäisi edes motivaatiota toisin kuin teillä marittajilla riittää marittamisen sanoman kanssa.
Voitko kertoa miksi tämä aihe edes koskettaa sinua, mikä tässä huolettaa niin paljon että leimaat hulluksi ja huutelet terapeuttia? Ja ennen kaikkea: miksi koet olevasi oikeutettu edellämainittuun käytökseen? Onko nyt jotenkin tosi hyvä olo itsestä, kun sait kerrottua "vähä muutamia faktoja hähä"?
K-k-kiitos kun annoit oman, loogisen ja järkevän panoksesi tähän ketjuun. Varmasti nyt kaikki polttaa kirjan roviolla eikä koskaan enää haihattele mieluisen kodin perään.
Oletko joskus vieraillut jonkun neuroottisen,suorastaan pakko-oireisen himosiivoajan kotona?
Siitä visiitistä on kyllä silloin yleensä rentous ja viihtyisyys yleensäkin hyvin kaukana vierailla.
Sitä miettii siellä vain, että milloinkohan päästään täältä lähtemään taas kotiin, jossa ei sentään tarvitse olla kuin 'kusi sukassa' ja pelätä sotkevansa jotain joka askeleella.
Se on jotain henkistä sukua niille (yleensä miehille) jotka taas aivan taas vastaavalla tavalla neuroottisesti huolehtivat autonsa vahauksen tuoreudesta ja siitä osaavatko muut matkustaa vaurioittamatta heidän,ah,niin kallista ja hienoa autoaan.
Minusta on siinä tapauksessa sitten kyllä paljon mukavampaa astua vaikka sitten jonkun lommoisen, vanhan Ladan kyytiin,kuin jonkun sellaisen autoneurootikon uuteen Lexukseen,Mersuun tai Cadillaciin.
Että semmoset kognitiiviset dissonanssisetit siellä. Miksi toisten siisteys ottaa koville, kun eihän sun siellä asua täydy? Vai oletko kyläluuha?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun luettuani täytyy todeta että vaikuttaa siltä että konmarittajilla ne aivot on uudelleenmuovautuneet samalla tavalla pakko-oireisiksi kuin itse Marie Kondolla. Ajatuksiin mahtuu enää pakkomielteisesti marittaminen, siitä tappeleminen ja muiden oheistaminen ja marittamisen sanoman levittäminen. Jotain samaa kuin uskonnoissa tosiaan. Toivottavasti joku terapeutti voi vielä parantaa teidät.
Oletki jo kuinka monesti käynyt kertomassa tämän pakko-oire-uskonto-skeidan täällä? Pitäskö sun hakea apua jos tää niin paljon häiritsee?
En ole käynyt, muutkin on vain samaa mieltä. En ole myöskään se viisikymppinen nainen joka oli kirjoittanut aiemmin, vaikka joku sellaistakin näyttää luulevan. Ei kaikki kriittiset kommentit ole yhden ja saman kirjoittajan kirjoittamia, ei kellään siihen riittäisi edes motivaatiota toisin kuin teillä marittajilla riittää marittamisen sanoman kanssa.
Voitko kertoa miksi tämä aihe edes koskettaa sinua, mikä tässä huolettaa niin paljon että leimaat hulluksi ja huutelet terapeuttia? Ja ennen kaikkea: miksi koet olevasi oikeutettu edellämainittuun käytökseen? Onko nyt jotenkin tosi hyvä olo itsestä, kun sait kerrottua "vähä muutamia faktoja hähä"?
K-k-kiitos kun annoit oman, loogisen ja järkevän panoksesi tähän ketjuun. Varmasti nyt kaikki polttaa kirjan roviolla eikä koskaan enää haihattele mieluisen kodin perään.
Oletko joskus vieraillut jonkun neuroottisen,suorastaan pakko-oireisen himosiivoajan kotona?
Siitä visiitistä on kyllä silloin yleensä rentous ja viihtyisyys yleensäkin hyvin kaukana vierailla.
Sitä miettii siellä vain, että milloinkohan päästään täältä lähtemään taas kotiin, jossa ei sentään tarvitse olla kuin 'kusi sukassa' ja pelätä sotkevansa jotain joka askeleella.
Se on jotain henkistä sukua niille (yleensä miehille) jotka taas aivan taas vastaavalla tavalla neuroottisesti huolehtivat autonsa vahauksen tuoreudesta ja siitä osaavatko muut matkustaa vaurioittamatta heidän,ah,niin kallista ja hienoa autoaan.
Minusta on siinä tapauksessa sitten kyllä paljon mukavampaa astua vaikka sitten jonkun lommoisen, vanhan Ladan kyytiin,kuin jonkun sellaisen autoneurootikon uuteen Lexukseen,Mersuun tai Cadillaciin.
Ahdistus jonkun siistissä kodissa on sinussa syntyvä tunne, ja sinun reaktioistasi ei kai kukaan muu ole vastuussa kuin sinä itse. Se ahdistus siististä kodista ei kerro mitään kenenkään muun kodin siisteystasosta eikä kenenkään muun neurooseista vaan vain sinun suhtautumisestasi siihen miljööseen. Voitkin ehkä miettiä miksi sinusta tuntuisi pahalta ottaa vastuuta omasta mahdollisesta sotkusta toisen ihmisen luona. Miksi sotku siivoamisesta pitävän ihmisen luona olisi katastrofi? Onko niin, ettet mielellään siivoa omassakaan kotona? Vai onko sinun vieraasi sotkeneet luonasi? Menettäisitkö kasvosi jos näyttäytyisit sottaisena? Kenellä on oikeasti odotuksia sinun siisteydellesi?
Kukaan ei tee kotiaan pelkästään vieraita varten, ainakaan toivottavasti, vaan omaa viihtymistään varten.
Minulle tuli tuosta sellainen olo, että ennemminkin tekisin sotkua jonkun siistin ihmisen kotona kuin sellaisen, jolle siivoaminen on nähtävästi todella vastenmielistä. Jos vaikka loiskauttaisin viiniä siskoni lattialle enkä korjaisi itse jälkiä, se läikkä olisi siellä varmaan jäljellä ja sukat tarttuisi kiinni, kun tulen kylään seuraavan kerran. Tämähän nyt ei konmari-aiheeseen liity mitenkään, kunhan tuli mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siisteys on eri asia kuin tavaroiden vähyys
Mä tässä keräilen av-mammojen nimiä. Konmari-ryhmästä pystyy katsomaan ketkä on liittyneet sinne viimeisen kolmen päivän aikana :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerää vaan en ole facessa kun konmaritin sen
Hyvä että joku otti esiin sanan siisteys. Se on todellakin eri asia kuin tavaroiden vähyys. Ikävä kyllä näitä niinsanotusti valkoisen palvoja-minimlaisteja on enemmän kuin niitä jotka pitäävt kotinsa SIISTINÄ.
Mä olen aina ihaillut ihmisiä jotka ovat pitäneet kotinsa siistinä. He ovat yleensä myös luontaisesti minimalisteja. Ei synny sellaista kehää jossa uudella tavaralla pyritään piilottamaan vanhaa ja nuhjuista ja toisaalta nykyään nämä konmaritukset ovat oikeita psykologisia tekoja. Itseasiassa pyritään pääsemään siitä sisäisestä kuonasta eroon ja ehostamaan omaa mieltä sitten uudella yhdellä kalliilla niiden vanhan viiden sijaan. Se vaan ei loppujen lopuksi toimi niin koska hamsteri on aina hamsteri ja vaikka itselle näyttää etteä lisää ei ole tullut kerättyä niin lähipiiri näkee asian aivan eri silmin.
Konmari sopii lähinnä sellaisille joilla on jo valmiiksi pienet tilat, näen tämän enemmän opiskelijoille suunnattuna opuksena joka ohjaa kodin siistinä pysymiseen modernin sanoman kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tässä keräilen av-mammojen nimiä. Konmari-ryhmästä pystyy katsomaan ketkä on liittyneet sinne viimeisen kolmen päivän aikana :D
Onko sulla lupa tehdä moista rekisteriä?
Itse päädyin kirjan pariin sattumalta. Ajattelin että se on siivousopas josta voisin oppia jotain uutta, mutta se olikin kaikkea muuta ja silti sain vastauksen kysymyksiini. Ongelma oli koti jota siivosin joka päivä, mutta joka aamu kaikki oli taas räjäytetty lähtötilanteeseen. Olin vielä puolessavälissä kirjaa hyvin skeptinen. Esitin mielessäni vasta-argumentteja, jotka sitten kumottiin seuraavalla sivulla. Lopulta en keksinyt enää mitään mistä valittaa, Kondo pisti ns. jauhot suuhun. Vaikka olen luonteeltani tavallista järjestelmällisempi ja siistimpi, myönsin että hän on parempi kuin minä ja otin opikseni (olen melkoinen luupää, mutta ei ole häpeä myöntää olleensa väärässä). Olin hieman epäuskoinen että jotkin asiat toimii oikeasti, mutta ne toimii. Ajattelin että mieheni on niin jääräpäinen ja laiska, ettei hän ikinä pistäisi tavaroita paikoilleen, mutta kappas! Hän alkoi tehdä niin itsestään. Olen vieläkin vähän ymmälläni, mutta KonMarilla oli ehdottomasti positiivinen vaikutus elämääni ja ihmisiin ympärilläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun luettuani täytyy todeta että vaikuttaa siltä että konmarittajilla ne aivot on uudelleenmuovautuneet samalla tavalla pakko-oireisiksi kuin itse Marie Kondolla. Ajatuksiin mahtuu enää pakkomielteisesti marittaminen, siitä tappeleminen ja muiden oheistaminen ja marittamisen sanoman levittäminen. Jotain samaa kuin uskonnoissa tosiaan. Toivottavasti joku terapeutti voi vielä parantaa teidät.
Oletki jo kuinka monesti käynyt kertomassa tämän pakko-oire-uskonto-skeidan täällä? Pitäskö sun hakea apua jos tää niin paljon häiritsee?
En ole käynyt, muutkin on vain samaa mieltä. En ole myöskään se viisikymppinen nainen joka oli kirjoittanut aiemmin, vaikka joku sellaistakin näyttää luulevan. Ei kaikki kriittiset kommentit ole yhden ja saman kirjoittajan kirjoittamia, ei kellään siihen riittäisi edes motivaatiota toisin kuin teillä marittajilla riittää marittamisen sanoman kanssa.
Voitko kertoa miksi tämä aihe edes koskettaa sinua, mikä tässä huolettaa niin paljon että leimaat hulluksi ja huutelet terapeuttia? Ja ennen kaikkea: miksi koet olevasi oikeutettu edellämainittuun käytökseen? Onko nyt jotenkin tosi hyvä olo itsestä, kun sait kerrottua "vähä muutamia faktoja hähä"?
K-k-kiitos kun annoit oman, loogisen ja järkevän panoksesi tähän ketjuun. Varmasti nyt kaikki polttaa kirjan roviolla eikä koskaan enää haihattele mieluisen kodin perään.
Ajattelin vähän herätellä teitä, kun itse ette enää käytöksessänne huomaa mitään outoa.
Miksi sinä koet sen tehtäväksesi? Sinäkö olet hyvän käytöksen malliesimerkki?
Jollakinhan sitä pitää olla rohkeutta sanoa totuus. Tuskinpa teille kukaan oikean elämän tuttu kehtaa päin naamaa sanoa (selän takana kyllä varmasti puhuvat) Eikö se oo hyvä että joku sanoo suoraan, ennen kuin kovasti selän takana ehditään puhua?
Jep jep. Että sellainen totuus. Tie, totuus, elämä jne.
Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä. Minä olen absoluuttinen totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tässä keräilen av-mammojen nimiä. Konmari-ryhmästä pystyy katsomaan ketkä on liittyneet sinne viimeisen kolmen päivän aikana :D
Onko sulla lupa tehdä moista rekisteriä?
Eipä siihen lupaa tarvi kun ryhmän jäsenet on julkista tietoa, näkyy ilman että edes on liittynyt ko. ryhmään.
keskustelun aakkoset kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun luettuani täytyy todeta että vaikuttaa siltä että konmarittajilla ne aivot on uudelleenmuovautuneet samalla tavalla pakko-oireisiksi kuin itse Marie Kondolla. Ajatuksiin mahtuu enää pakkomielteisesti marittaminen, siitä tappeleminen ja muiden oheistaminen ja marittamisen sanoman levittäminen. Jotain samaa kuin uskonnoissa tosiaan. Toivottavasti joku terapeutti voi vielä parantaa teidät.
Oletki jo kuinka monesti käynyt kertomassa tämän pakko-oire-uskonto-skeidan täällä? Pitäskö sun hakea apua jos tää niin paljon häiritsee?
En ole käynyt, muutkin on vain samaa mieltä. En ole myöskään se viisikymppinen nainen joka oli kirjoittanut aiemmin, vaikka joku sellaistakin näyttää luulevan. Ei kaikki kriittiset kommentit ole yhden ja saman kirjoittajan kirjoittamia, ei kellään siihen riittäisi edes motivaatiota toisin kuin teillä marittajilla riittää marittamisen sanoman kanssa.
Voitko kertoa miksi tämä aihe edes koskettaa sinua, mikä tässä huolettaa niin paljon että leimaat hulluksi ja huutelet terapeuttia? Ja ennen kaikkea: miksi koet olevasi oikeutettu edellämainittuun käytökseen? Onko nyt jotenkin tosi hyvä olo itsestä, kun sait kerrottua "vähä muutamia faktoja hähä"?
K-k-kiitos kun annoit oman, loogisen ja järkevän panoksesi tähän ketjuun. Varmasti nyt kaikki polttaa kirjan roviolla eikä koskaan enää haihattele mieluisen kodin perään.
Ajattelin vähän herätellä teitä, kun itse ette enää käytöksessänne huomaa mitään outoa.
Miksi sinä koet sen tehtäväksesi? Sinäkö olet hyvän käytöksen malliesimerkki?
Jollakinhan sitä pitää olla rohkeutta sanoa totuus. Tuskinpa teille kukaan oikean elämän tuttu kehtaa päin naamaa sanoa (selän takana kyllä varmasti puhuvat) Eikö se oo hyvä että joku sanoo suoraan, ennen kuin kovasti selän takana ehditään puhua?
Jep jep. Että sellainen totuus. Tie, totuus, elämä jne.
Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä. Minä olen absoluuttinen totuus.
Mä en enää tiedä mihin uskoa, kuka on se jeesus ja kenen sana on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tässä keräilen av-mammojen nimiä. Konmari-ryhmästä pystyy katsomaan ketkä on liittyneet sinne viimeisen kolmen päivän aikana :D
Onko sulla lupa tehdä moista rekisteriä?
Eipä siihen lupaa tarvi kun ryhmän jäsenet on julkista tietoa, näkyy ilman että edes on liittynyt ko. ryhmään.
Et sä saa julkisestakaan tiedosta mitään listoja muodostaa ilman lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tässä keräilen av-mammojen nimiä. Konmari-ryhmästä pystyy katsomaan ketkä on liittyneet sinne viimeisen kolmen päivän aikana :D
Onko sulla lupa tehdä moista rekisteriä?
Eipä siihen lupaa tarvi kun ryhmän jäsenet on julkista tietoa, näkyy ilman että edes on liittynyt ko. ryhmään.
Et sä saa julkisestakaan tiedosta mitään listoja muodostaa ilman lupaa.
Jokainen saa koneelleen kirjoitella mitä haluaa, vai pitääkö laittaa siihen kuuluisaan tiimarin vihkoon
Monet näköjään tajuaa vasta nyt että koko tämän ketjun pointtihan on ollut jonkun uteliaisuus eli saada selville palstailaisten oikeita nimiä taivuttelemalla niitä tuohon ryhmään. Ei kai kukaan oo oikeasti niin tyhmä että ois mennyt lankaan? Minä tajusin asian heti kun ketju alkoi.
Oletko joskus vieraillut jonkun neuroottisen,suorastaan pakko-oireisen himosiivoajan kotona?
Siitä visiitistä on kyllä silloin yleensä rentous ja viihtyisyys yleensäkin hyvin kaukana vierailla.
Sitä miettii siellä vain, että milloinkohan päästään täältä lähtemään taas kotiin, jossa ei sentään tarvitse olla kuin 'kusi sukassa' ja pelätä sotkevansa jotain joka askeleella.
Se on jotain henkistä sukua niille (yleensä miehille) jotka taas aivan taas vastaavalla tavalla neuroottisesti huolehtivat autonsa vahauksen tuoreudesta ja siitä osaavatko muut matkustaa vaurioittamatta heidän,ah,niin kallista ja hienoa autoaan.
Minusta on siinä tapauksessa sitten kyllä paljon mukavampaa astua vaikka sitten jonkun lommoisen, vanhan Ladan kyytiin,kuin jonkun sellaisen autoneurootikon uuteen Lexukseen,Mersuun tai Cadillaciin.