Lue keskustelun säännöt.
Konmaritus-miten olette toteuttaneet? Ja "ärsyttävä" facebook-ryhmä.
07.07.2016 |
Olisi kiva seurata vinkkejä Konmari-facebook -ryhmästä, mutta ärsyttää se fanaattisuus jos joku uskaltaa olla vähänkin "eri mieltä" tai pohtia eri asioita, tai on tehnyt asioita vähän eri tavalla.
Siellä jopa poistetaan kommentteja ja ketjuja jos ei ole ihan samaa mieltä.
Ja toisaalta myös esim. "kantavat" henkilöt kyllä itse soveltavat esim. säilytystapojen suhteen, mutta sitten taas kun joku on tehnyt eri järjestyksessä tms., ollaan heti "tuomitsemassa" että tuo ei ole konmaria.
Perusidea hyvä ja itsekin haluaisi tuommoisen projektin läpikäydä - omalla tavalla. JOtain jo tehnytkin. Ja olisi kiva seurata muidenkin edistymistä, mutta mietin kyllä jo tuosta ryhmästä eroamista kun henki ei ole hyvä... en vaan tiedä muitakaan Konmari-aiheisia ryhmiä.
Onko joku muu tehnyt "maritusta" jotenkin omalla tavallaan??
Ja oletteko fb-ryhmässä/ryhmissä ja onko niistä apua vai enempi pahaa mieltä?
Kommentit (1255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sitten todellisuudessa toimii, että tavarat käydään läpi kategorioittain eikä vaikka huoneittain? Kuitenkin saman kategorian tavaroita saattaa olla useassa huoneessa, tai sitten esimerkiksi joku työhuone tai keittiö on niin selkeä itsenäinen kokonaisuus, että se tuntuisi järkevimmältä käydä läpi kerralla.
Itse olen "marittanut vaatteeni, asusteet, korut ja meikit. Kun maritin vaatteet, hain KAIKKI juuri kuten kirja neuvoo. Keräsin vaatteet lajeittain eli esim. kaikki housut valtavaan pinoon yhteen huoneeseen. Kävin läpi 4 isoa vaatekaappia, yhden walk in vaatehuoneen, yhden kaapin toisaalla sekä lisäksi häkkivaraston (ja kerrottakoon, että häkkivarastoni on täyteen ahdettu ja koostuu 99% vaatteista).
Jos olisin vain katsonut yhden kaapin, ei homma olisi onnistunut mitenkään. Nyt sain kokonaiskuvan vaatteiden määristä ja se oli järkyttävä. Tämä siitä huolimatta, että olin jo pari vuotta aiemmin luetteloinut ja kuvannut vaatteeni kännykässä olevaan ohjelmaan. Se oli se KEKO keskellä huonetta, mikä sai tajuamaan.
Tietysti vaatteet, asusteet, meikit, kirjat ja vastaava onkin järkevintä käydä läpi kerralla, mutta entä kaikki muu? Mitä tarkoitusta se palvelee, että keräilee vaikka kaikki kynät yhteen, kuten joku mainitsi, jos niitä on pitkin kotia tarpeen mukaan? Tai esimerkiksi juuri se työhuone, mikä kaiken järjen mukaan on fiksuinta järjestää omana kokonaisuutenaan? Tai lasten huoneet, käydäänkö ne läpi huone kerrallaan vai kerätäänkö kaikki lelut samaan kasaan? Tai jotkut työkalut, jos ruuvimeisseleitä löytyy autotallista ja sisältä, niin eikö nekin kannata käsitellä erikseen?
Mitä tarkoitusta varten niitä joitakin tavaroita on pitkin kotia? Sikälihän se on ok, jos kaikki tulee käytetyksi ja ovat tarpeen siellä missä ovat. Jos vaikka on kaksi vessaa, niin varmaan ihan hyvä molemmissa olla käsipyyhe ja vessapaperia.
Ne kasataan yhteen siksi, että kokonaiskuva kyseisen kategorian tavaroista muodostuu. Esim. mulla oli käsitys, että mulla on teippi vähissä. Projektin myötä teippirullia löytyi 12, sillä melkein joka "ryönälaatikon" perällä oli yksi. Käytän ne nyt loppuun mutta ainakin olen kartalla siitä, ettei uutta teippiä tarvitse vähään aikaan ostaa.
Toki ensin käydään kamat läpi ja sitten lopussa vasta mietitään loogisin paikka niille.
No esimerkiksi niitä kyniä on pitkin kotia, koska niille on tarvetta pitkin kotia. Olohuoneessa, työhuoneessa, keittiössä, makuuhuoneessa, lasten huoneissa, eteisessä, käsilaukuissa... Siksi, että aina on kynä lähellä tai mukana. En siis ymmärrä, mitä lisäarvoa se toisi, että keräisin kaikki kynät, näkisin paljonko niitä on ja palauttaisin takaisin paikoilleen.
Jos Konmari-metodi ei ole sinusta hyvä idea, sitä ei ole pakko noudattaa. Ihan totta! Jos olet tyytyväinen järjestykseesi, nauti siitä. Jos sen sijaan haluat että kukaan muukaan ei kokeile ko. metodia, joudut viettämään keskustelupalstoilla kuukausia tai vuosia näitä viestejä kirjoitellen. Toivottavasti se tuottaa sinulle iloa.
Siis häh. Miksi tästä metodista ei saisi keskustella? Miksi ei saisi pohtia sen hyviä ja huonoja puolia? Miksi ei saisi kritisoida sekä metodia että sitä noudattavien käyttäytymistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ketju kuvaa hyvin sitä, miten tavara ohjaa nykypäivän ihmisen elämää. Oli sitä tavaraa siten vähän tai paljon. Suuri osa näyttää hukkuvan tavaraan ja loppuelämä menee kamppaillessa sen kanssa, että ei päädy takaisin lähtötilanteeseen. Koskahan saamme lukea ensimmäisestä Konmaritukseen liittyvästä jojoilmiöstä?
Vierailija kirjoitti:
Konmari on itsesään tulosta kulutusyhteiskunnasta. Ihmiset on ehdollistettu kuluttamaan ja kuluttaminen on tavallaan helppo tapa tyydyttää jotain tarvetta meissä. Olen olemassa kun ostan jotain. Meille myydään jatkuvasti jotain. Jotain ajatusta ja jotain tavaraa.
Mutta kulutushysteriä, vaikka se on talouden yksi tukipylväs, on myös tulossa tiensä päähän. Maailma ei kestä sitä tavaran ja jätteen määrää, mitä ihminen jatkuvasti tuottaa.
Kuluttajalle on tähän asti ollut varsin helppoa ostaa tavaroita mielitekojensa mukaan ja heittää niitä myöhemmin pois - jälleen mielitekojensa mukaan. Mutta molemmat toiminnot ovat saman asian ilmentymiä. Konmaristi, joka yhtäkkiä saa päähänsä, etteivät ne viisi vuotta sitten muodissa olleet tuikkukipot tai tähtityynyt tai irtokirjaimet enää miellytä, puhdistaa sieluaan siirtämällä ne jonkun toisen riesaksi. Kohta iskee uusi mieliteko johonkin ja se hankitaan, "koska tavara tuottaa ainakin sillä hetkellä iloa".
Pidän kotini ajallisesta "kerrostuksellisuudesta", siitä ettei siellä kaikki ole samaa paria tai yhtenäistä linjaa. Ehkä tämäkin tulee jossain vaiheessa uudeelleen muotiin?
Pöh.
Kukaan ei inhoa shoppailua kuten minä, mutta joskus on vaan pakko esim. vääntäytyä vaatekaupoille, kun entiset ovat kuluneet ihan nuhjuisiksi.
Kenellekään ei ole niin vaikea heittää niitä entisiä nuhjuisia pois, kun uudet on lopulta saatu hankittua. Sillä voihan niitä vielä käyttää kotona, tai puutarhatöissä, tai mökillä, tai rättinä sitten kun taas maalaa jotakin tai rassaa polkupyörää, jne. Tai leikata ne matonkuteeksi (joita mattoja en itse koskaan kudo, mutta mitäs pienistä).
Tällaisella säästeliäällä mentaliteetilla on erittäin helppo kerätä kotinsa täpötäyteen tavaraa. Ei siihen mitään nykyaikaisen kuluttajan kertakäyttömentaliteettia tarvita. Minulla on nyt, elämäni puolivälissä, jo ihan tarpeeksi niitä "kotivaatteita" ja "pyöränrassausrättejä" loppuiäkseni.
Konmari on opettanut luopumaan niistä. Siinä sen arvo minulle.
En tosin sitä ehkä tarvitsisi, jos olisi sopivaa käydä töissä nyppyyntyneessä neuleessa ja paikatuissa housuissa. Jos jogurttia voisi hakea kaupasta aina siihen samaan pönttöön lisää, sen sijaan että kotiin kertyy kertakäyttöämpärien pikku vuori. Mutta nuo ovat asioita, joihin en voi itse paljon vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Pidän kotini ajallisesta "kerrostuksellisuudesta", siitä ettei siellä kaikki ole samaa paria tai yhtenäistä linjaa. Ehkä tämäkin tulee jossain vaiheessa uudeelleen muotiin?
Niin minäkin. Ei se estä minua järjestämästä kotiani konmarin mukaan. Ei missään sanota, että epämuodikkaat tavarat pitää heittää pois. Tai että pitää ostaa vain sitä, mikä kulloinkin on muodissa.
Ne, jotka pitävät muotitavaroiden shoppailusta, tekevät niin, olivat marittajia tai eivät. Me, jotka siitä emme pidä, emme tee niin, olimme marittajia tai emme. Nämä ovat kaksi ihan eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä huvittavinta on jatkuva vetoaminen opinkappaleeseen, eli siihen kirjaan. Siitä näkee kuinka fanaattisesti asiaan suhtaudutaan. Maria Konde sanoo sitä ja tätä... Jokin uusi jeesus näköjään. :-D
Tässä ketjussa tuota vetoamista on tarvittu siksi, että täällä arvostellaan konmaria tietämättä edes, mistä on kysymys. Silloin pitää välillä valaista, mitä siinä oikein tarkoitetaan ja mitä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta se, että tekee elämänsä eteen haluamiaan asioita, tuo. Mutta miten mahtaa olla niillä, jotka rölläävät täällä ketjun läpi tietämättä aiheesta mitään ja väittävät olevansa jo valmiiksi täydellisen järjestelmällisiä, mutta kokevat koko ajan uhkaa tai huonommuutta silti? :)
No niin, ja sieltähän se taas tuli: ylemmyydentunto. Oletat, että me, jotka emme ole konmarittaneet kotiamme, emme voi olla järjestelmällisiä. Vain TE, vain te Kondon oppeja noudattaneet voitte olla täydellisen järjestelmällisiä. Kunnia ja kummarrus teille.
No nyt luet tekstiin sellaista, mitä siinä ei sanottu.
Arvostelu kohdistui niihin, jotka aukovat tässä ketjussa päätään tietämättä, mistä puhuvat.
Suurin osa niistä, jotka eivät konmaria harrasta, eivät varmasti myöskään tähän ketjuun välitä osallistua. Heidän järjestelmällisyydestään tai kotiensa siisteydestä ei ole sanottu yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta fanaattinen KonMarius on pakonomaisen tavarankeräilyhäiriön lähisukulainen. Kaikki huomio on tavarassa. Samalla tavalla kuin sairaalloinen ylipaino ja anoreksia ovat kolikon kääntöpuolet. Kaikki huomio on silloin ruoassa.
Voi olla. Entäpä vähemmän fanaattinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli konmari on ihan yhtä länsimainen ongelma kuin liika tavarakin. Siinä tavaroiden vähentäminen on noussut elämän keskiöön. Eli tavaralle annetaan liikaa merkitystä.
Ei tavaroiden vähentäminen ole se olennainen asia tai mikään itseisarvo.
Minulla lähtötilanne oli se, että olin ostanut polkupyörän. En ostanut kypärää enkä lamppua, koska minulla on sellaiset. Ainoa vain, että ne ovat täyteen ahdetussa varastokomerossa, josta pitää ensin purkaa ainakin puolet sisältöä varaston käytävälle, ennen kuin löydän etsimäni tavarat. Se lamppu on varmaan jossakin niistä varaston sekalaista rompetta sisältävässä rojulaatikossa, joita siellä on aika monta, jossakin pohjapuolella varmaankin (edellisestä pyöräilykerrasta on kulunut hieman aikaa). Jossakin vaiheessa alkaa epäilyttää, olisiko kypärä sittenkin sisällä asunnossa, esim. jossakin niistä näteistä pahvilaatikoista, joita on kirjahyllyjen päällä. Tai vaatekomeron ylähyllyllä. Tai jossakin. Sitten alkaa vaikuttaa, että en tänä kesänä taidakaan ehtiä pyöräilemään - ainakaan, jos haluan pitää turvallisuudesta kiinni. Tai sitten on suosiolla ostettava uudet kypärä ja lamppu.
Annanko nyt sinun mielestäsi "liikaa merkitystä" tuolle tavarapaljoudelle, joka estää minua pyöräilemästä? Vai annanko liikaa merkitystä pyöräilykypärälle, josta tiedän että se on jossakin, vaikka en löydä? Vai liikaa merkitystä sille, etten halua taloudessani olevan kahta pyöräilykypärää, vaikka uuden ostaminenhan olisi helppo ratkaisu? Olisiko paras ratkaisu antaa pyöräilykypärän löytymisen esteenä olevalle tavarapaljoudelle niin vähän merkitystä, että heitän kylmästi kaiken menemään, kunnes kypärä löytyy?
Ei sillä tavaralla itsessään ole niin väliä, jollei siitä aiheudu tuollaisia ongelmia.
Päätin, että haluan, että 1. asunnossani on näkyvillä vain kauniitä tavaroita; 2. rumat mutta tarpeelliset tavarat ovat piilossa paikoillaan niin että tarvitessani löydän ne heti (ja että käytön jälkeen pistän ne heti paikoilleen); 3. tarpeettomat mutta muistoarvoiset tavarat ovat kaikki samassa paikassa "museona", jossa vierailen säännöllisesti, mutta jonka kokoelma ei (toivottavasti) kovin paljon enää kartu. (Ykköskohdan kauniita tavaroita ei ole tarkoitus haalia lisää, eivätkä ne enimmäkseen ole mitään koriste-esineitä vaan ihan käyttötavaraa.) Konmari vaikutti käyttökelpoiselta menetelmältä päästä tavoitteeseeni. Projekti on vielä kesken, mutta pyöräilykypärä on jo löytynyt ja sillä on oma paikka eteisessä.
Mikä tässä nyt on sitä liian merkityksen antamista tavaralle? Elämä nyt on sellaista että joskus jotain tavaraa tarvitsee, ja haluan, että tarvitsemani on vaivattomasti löydettävissä eikä minkään romuröykkiön takana. Ettei tarvitse miettiä onko minulla sitä vai ei, eikä ainakaan ostaa tuplakappaletta kun en vain löydä entistä. Ettei siivotessa tarvitse puolta aikaa käyttää siihen, että siirtelee imurin ja rätin tieltä tavaroita pois.
Meillä on vähän sama tilanne tuon pyöräilykypäräesimerkin kanssa. Meillä on hyvät verstastilat ja erilaisia laitteita ja työkaluja moneen projektiin. Mutta osaamisesta ja inspiraatiosta huolimatta sitä hyvin vastenmielisesti aloittaa mitään projektia ja pikkuhommat (lattialistojen asennus, taulujen ripustus) jäävät kokonaan tekemättä. Tiedättekö miksi? No siksi että löytääksesi projektiin tarvittavat välineen joudut juoksemaan järjettömän paljon ympäri tiluksia. Lattialistoja etsit ensin verstaasta, sitten varastosta, kellarissa muistat ne joskus nähneesi, ei ole. No lopulta löytyy vintiltä. Sama homma sitten sopivien naulojen, vasaran ja sahan kanssa. Näitä tavaroita on tähän asti säilytetty siellä missä niitä tarvitaan mutta lopulta ei löydä mitään mistään helposti.
Nyt marittamisen ollessa jo edennyt hyvin, juostaan vieläkin ympäri kaikkia säilytyspaikkoja etsimässä, ja vasta lopuksi tulee epäuskoinen ajatus mieleen että "voiko ne muka olla omalla paikallaan?" ja sieltä etsitään viimeiseksi :D No, ehkä tähän järjestykseenkin joskus tottuu.
Aion olla vähän aikaa tarmokas ja innokas marittaja, jotta sen jälkeen huomion saa harrastuksiin ja muuhun. Ainakin tähän mennessä on sujunut hyvin, olen saanut 20 vuoden "varastoja" ja tekemättömiä käsitöitä yms. hommia vähemmälle, ja toivon että syyslukukaudella huomaan arjen helpottuneen. Vähemmän siivottavaa, huolehdittavaa jne ja tavarat hyvin paikallaan, voi keskittyä aiempaa vahvemmin ei-materiaalisiin asioihin. Nykyihmisillä tuppaa arjen kiireessä asioita kerääntymään ja kasaantumaan, ehkä jatkossa on helpompi pitää oma koti ajan tasalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli KonMarin mukaan tavaroita ei mielellään pitäisi lahjoittaa eteenpäin, koska silloin turha tavara siirtyy jonkun muun huoleksi.
Mutta: Jos heittää turhat tavarat roskikseen, silloinkinhan ne myös siirtyvät "jonkun muun" huoleksi. Eivät ne roskapussiin suljetut tavarat katoa tästä maailmasta olemattomiin, vaikka olisivatkin kaatopaikalla ja siten poissa omista silmistä. 467 kirjoittikin pursuilevista kaatopaikoista ja valtavista jätemääristä, jotka tulevat olemaan vielä tulevienkin sukupolvien riesana.
KonMarissa on epäilemättä hyviä ideoita, mutta minä en halua heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, vaikka se olisikin itselleni tarpeetonta. Mieluummin lahjoitan jonnekin.
Et ole tainnut koskaan käydä kaatopaikalla? Se ei ole iso keko, johon on kasattu kaikki mitä kukaan ikinä on keksinyt heittää pois. Suomessa energiajäte, eli kaikki palava, myös vaatteet ja kengät, poltetaan ja käytetään energiaksi. Roina ei siis jää tulevien sukupolvien niskoille.
Voisinhan minäkin nyt marinoida kaiken turhan tavarani nurkkiini, mutta sitten kun minusta aika jättää, joku ne kuitenkin joutuisi pois heittämään. Eikö siis ole parempi, että minä teen poisheittämisen jo nyt, jolloin saan elää ilman turhan tavaran painolastia ja säästän samalla muiden ihmisten vaivaa.
Ja huom, ettei tämä taas mene samaksi jankutukseksi: hyvä tavara laitetaan toki kiertoon.
Suomessa on niin vähän jätteenpolttolaitoksia, että monessa kaupungissa jäte menee edelleen penkkaan. Ja polttamisesta tulee hiilidioksidia, joten ei sekään mikään viisasten kivi ole.
Mitä sinun mielestäsi kaikelle tavarapaljoudelle sitten pitäisi tehdä? Rikkinäiselle ja kulahtaneelle tavaralle, joka ei kelpaa kenellekään? Nykyäänhän tavaroita ei valitettavasti ole tehty kestämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta fanaattinen KonMarius on pakonomaisen tavarankeräilyhäiriön lähisukulainen. Kaikki huomio on tavarassa. Samalla tavalla kuin sairaalloinen ylipaino ja anoreksia ovat kolikon kääntöpuolet. Kaikki huomio on silloin ruoassa.
Tästä mieleipiteestä saa vetää herneen nenään ihan rauhassa.
On se huomio siinä materiassa, mutta vain projektin ajan. Kun se on läpikäyty, vapautuu siitäkin.
Näinköhän. Tuntuu, etteivät nämä marittaneet kovin vapaita ole.
Mutta kyllähän me kaikki olemme sen materian vankeja jollain tavalla. Mitä enemmän sinulla on tavaraa, sitä enemmän sinulla menee aikaa, energiaa ja rahaa myös tavaran huoltamisen. Tavarahan tarvitsee huoltamista. Taloa ja mökkiä pitää remontoida, auto huoltaa, terassi pestä, nurmikko leikata, pihakalusteet öljytä. Koti pitää siivota, verhot ja matot on pestävä jne. Mitä vähemmän omaisuutta on, sitä vähemmän sitä tarvitsee huoltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta fanaattinen KonMarius on pakonomaisen tavarankeräilyhäiriön lähisukulainen. Kaikki huomio on tavarassa. Samalla tavalla kuin sairaalloinen ylipaino ja anoreksia ovat kolikon kääntöpuolet. Kaikki huomio on silloin ruoassa.
Tästä mieleipiteestä saa vetää herneen nenään ihan rauhassa.
On se huomio siinä materiassa, mutta vain projektin ajan. Kun se on läpikäyty, vapautuu siitäkin.
Näinköhän. Tuntuu, etteivät nämä marittaneet kovin vapaita ole.
Montako kokonaan prosessin läpikäynyttä tiedät? Voisitko vähän myös perustella tuota tunnettasi, mistä se tulee ja miksi susta vaikuttaa siltä?
Tämä on aika tuore metodi ja jos se kestää sen puolikin vuotta, niin aika monella on varmaan vielä kesken.
Olen itse käynyt koko homman läpi. Talo on pysynyt siistinä ja on todella helppo puhdistaa. Kaapeista saa tarvitsemansa asiat helposti, Ilman että täytyy siirrellä ja nostella muita tavaroita tieltä.
Kiitin myös tavaroita jotka lähtivät ja jotka jäivät. Nyt kun tavaraa on vähemmän, huomaan pitäväni niistä myös parempaa huolta. Myös suhtautuminen ostamiseen muuttui. Ostan paljon vähemmän ja harvemmin kuin ennen, mutta iloitsen uusista tavaroista paljon enemmän. Ja rahaa jää yllättävän paljon tilillr/per kk.
Koska saan pyöräni nyt helposti varastosta ulos, olen pyöräillyt pienet matkat, samoin minulla on kotona nyt oma voimisteluun pyhitetty tilani.
Mieheni ei ole vielä seurannut minus karsimisessa, mutta pitää siitä, miten helppoa on kotia nyt hoitaa ja tehdä asioita. Hän tottui myös vaatteiden lipastosäilytykseen nopeasti ja on tyytyväinen miten helposti omat tavaransa löytää. Lapsemme ovat alkaneet siirtää lenunsa nurisematta leihin jälkeen omille paikoilleen. Eli totuus siitä, jos koti näyttää kaatopaikalta sitä kohdellaan myös sellaisena pitää ainakin meillä paikkansa.
Niin paljon asioita on siivoamisen jälkeen meillä muuttunut, etten oikein tiedä mitä vielä kertoisin.
Noh talvella lähdetään etelänlomalle rahoilla jotka olisivat muuten kuluneet turhuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamala oletus tuollainen, että lapsuuskoti on jonkinlainen vanhojen roskien hautuumaa.
Kamala oletus, että oman lapsen päiväkirjat ja muistoesineet ovat roskaa.
Eivät ne tietenkään ole roskaa, mutta ne ovat sen poismuuttaneen tavaroita. Mitä kun vanhemmat muuttavat joskus pienempään, pitääkö heidän viedä aikuisten lasten päiväkirjoja ja barbinukkeja vielä seuraavaankin kotiinsa. Tai jos eroavat, kuka ottaa aikuisten lasten legopalikat ja kiiltokuvakansiot? Kyllä kukin aikuinen ottaa mukaansa ne mitä tarvitsee ja haluaa, eikä jätä mitään muistokammioita vanhempien kontolle. Eri asia se, kun muutetaan pieneen opiskelijaboksiin tai mennään armeijaan. Sitten kun on oma asunto, jossa itse vastataan tiloista, silloin viedään ne mitä viedään ja muut ovat sitten jo turhaa tavaraa siellä vanhempien kodissa.
Jos meinaa laittaa pois jotain toisen omaa silloin pitää ilmoittaa ja antaa mahdollisuus ottaa talteen ne tavarat
Omia tavaroita nyt ei vaan jätetä toisten säilytettäväksi.
Se on valtavan itsekästä, varsinkin nykyisillä neliöhinnoilla. Pitäiskö omistaa vähemmän tai hommata jostain maksullista varastotilaa, jos ei omaan kotiin muka mahdu?
Jos yhtäkkiä ei haluakaan säilyttää toisen omaa, silloinkertoo että näin on ja antaa mahdollisuuden hakea rakkaat tavarat pois ennen kuin päättää toisen puolesta mikä on roskaa
Millainen ihminen velvoittaa yhtään ketään ulkopuolista säilyttämään tavaroitaan?
Omat lapsetkin ovat ulkopuolisia, kun maritusvimma iskee. Iloa tavaroista, right.
Eri asia on, jos on pieni asunto ja muut lapset kärkkyvät huonetta. Mutta jos tilaa on, niin kyllä omat lapsen tavaroiden luulisi mahtuvan olemaan järjestyksessä yhdessä huoneessa muutaman vuoden. Ei kaikessa ole kysymys omasta navasta ja omasta tavaranveivauksesta.
Marie Kondo ei sano, että vanhempien tulee hävittää lastensa muistoesineet.
Marie Kondo sanoo, että aikuiset, omillaan jo olevat lapset eivät saa viedä omaa tarpeetonta tavaraansa vanhempiensa nurkkiin säilytettäväksi hamaan tulevaisuuteen periaatteella "siellä on enemmän tilaa".
Olikohan tämä tarpeeksi selvästi nyt sanottu.
Siinä ei myöskään ollut kyse siitä, että olisi viety tavaraa vanhemmille vaan jätetty omaan huoneeseen. Näen siinä jonkinasteisen eron.
Tuo on kyllä itsestään selvää, ettei lapsuuskotia käytetä varastona, elleivät vanhemmat erikseen esitä sellaisen mahdollisuuden olemassaolosta.
Sillä asialla mistä sinä puhut, ei ollut marittamisen kanssa mitään tekemistä.
Minun kommenttini taas viittasi sitä edeltäneeseen kommenttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei saakaan menetelmästä saakaan keskustella, ainakaan faceryhmässä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sitten todellisuudessa toimii, että tavarat käydään läpi kategorioittain eikä vaikka huoneittain? Kuitenkin saman kategorian tavaroita saattaa olla useassa huoneessa, tai sitten esimerkiksi joku työhuone tai keittiö on niin selkeä itsenäinen kokonaisuus, että se tuntuisi järkevimmältä käydä läpi kerralla.
Itse olen "marittanut vaatteeni, asusteet, korut ja meikit. Kun maritin vaatteet, hain KAIKKI juuri kuten kirja neuvoo. Keräsin vaatteet lajeittain eli esim. kaikki housut valtavaan pinoon yhteen huoneeseen. Kävin läpi 4 isoa vaatekaappia, yhden walk in vaatehuoneen, yhden kaapin toisaalla sekä lisäksi häkkivaraston (ja kerrottakoon, että häkkivarastoni on täyteen ahdettu ja koostuu 99% vaatteista).
Jos olisin vain katsonut yhden kaapin, ei homma olisi onnistunut mitenkään. Nyt sain kokonaiskuvan vaatteiden määristä ja se oli järkyttävä. Tämä siitä huolimatta, että olin jo pari vuotta aiemmin luetteloinut ja kuvannut vaatteeni kännykässä olevaan ohjelmaan. Se oli se KEKO keskellä huonetta, mikä sai tajuamaan.
Tietysti vaatteet, asusteet, meikit, kirjat ja vastaava onkin järkevintä käydä läpi kerralla, mutta entä kaikki muu? Mitä tarkoitusta se palvelee, että keräilee vaikka kaikki kynät yhteen, kuten joku mainitsi, jos niitä on pitkin kotia tarpeen mukaan? Tai esimerkiksi juuri se työhuone, mikä kaiken järjen mukaan on fiksuinta järjestää omana kokonaisuutenaan? Tai lasten huoneet, käydäänkö ne läpi huone kerrallaan vai kerätäänkö kaikki lelut samaan kasaan? Tai jotkut työkalut, jos ruuvimeisseleitä löytyy autotallista ja sisältä, niin eikö nekin kannata käsitellä erikseen?
Mitä tarkoitusta varten niitä joitakin tavaroita on pitkin kotia? Sikälihän se on ok, jos kaikki tulee käytetyksi ja ovat tarpeen siellä missä ovat. Jos vaikka on kaksi vessaa, niin varmaan ihan hyvä molemmissa olla käsipyyhe ja vessapaperia.
Ne kasataan yhteen siksi, että kokonaiskuva kyseisen kategorian tavaroista muodostuu. Esim. mulla oli käsitys, että mulla on teippi vähissä. Projektin myötä teippirullia löytyi 12, sillä melkein joka "ryönälaatikon" perällä oli yksi. Käytän ne nyt loppuun mutta ainakin olen kartalla siitä, ettei uutta teippiä tarvitse vähään aikaan ostaa.
Toki ensin käydään kamat läpi ja sitten lopussa vasta mietitään loogisin paikka niille.
No esimerkiksi niitä kyniä on pitkin kotia, koska niille on tarvetta pitkin kotia. Olohuoneessa, työhuoneessa, keittiössä, makuuhuoneessa, lasten huoneissa, eteisessä, käsilaukuissa... Siksi, että aina on kynä lähellä tai mukana. En siis ymmärrä, mitä lisäarvoa se toisi, että keräisin kaikki kynät, näkisin paljonko niitä on ja palauttaisin takaisin paikoilleen.
Jos Konmari-metodi ei ole sinusta hyvä idea, sitä ei ole pakko noudattaa. Ihan totta! Jos olet tyytyväinen järjestykseesi, nauti siitä. Jos sen sijaan haluat että kukaan muukaan ei kokeile ko. metodia, joudut viettämään keskustelupalstoilla kuukausia tai vuosia näitä viestejä kirjoitellen. Toivottavasti se tuottaa sinulle iloa.
Siis häh. Miksi tästä metodista ei saisi keskustella? Miksi ei saisi pohtia sen hyviä ja huonoja puolia? Miksi ei saisi kritisoida sekä metodia että sitä noudattavien käyttäytymistä?
On typerää kommentoida jotain metodia, josta ei tiedä mitään tai kritisoida kirjaa, jota ei ole lukenut.
Miss Moppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten se sitten todellisuudessa toimii, että tavarat käydään läpi kategorioittain eikä vaikka huoneittain? Kuitenkin saman kategorian tavaroita saattaa olla useassa huoneessa, tai sitten esimerkiksi joku työhuone tai keittiö on niin selkeä itsenäinen kokonaisuus, että se tuntuisi järkevimmältä käydä läpi kerralla.
Itse olen "marittanut vaatteeni, asusteet, korut ja meikit. Kun maritin vaatteet, hain KAIKKI juuri kuten kirja neuvoo. Keräsin vaatteet lajeittain eli esim. kaikki housut valtavaan pinoon yhteen huoneeseen. Kävin läpi 4 isoa vaatekaappia, yhden walk in vaatehuoneen, yhden kaapin toisaalla sekä lisäksi häkkivaraston (ja kerrottakoon, että häkkivarastoni on täyteen ahdettu ja koostuu 99% vaatteista).
Jos olisin vain katsonut yhden kaapin, ei homma olisi onnistunut mitenkään. Nyt sain kokonaiskuvan vaatteiden määristä ja se oli järkyttävä. Tämä siitä huolimatta, että olin jo pari vuotta aiemmin luetteloinut ja kuvannut vaatteeni kännykässä olevaan ohjelmaan. Se oli se KEKO keskellä huonetta, mikä sai tajuamaan.
Tietysti vaatteet, asusteet, meikit, kirjat ja vastaava onkin järkevintä käydä läpi kerralla, mutta entä kaikki muu? Mitä tarkoitusta se palvelee, että keräilee vaikka kaikki kynät yhteen, kuten joku mainitsi, jos niitä on pitkin kotia tarpeen mukaan? Tai esimerkiksi juuri se työhuone, mikä kaiken järjen mukaan on fiksuinta järjestää omana kokonaisuutenaan? Tai lasten huoneet, käydäänkö ne läpi huone kerrallaan vai kerätäänkö kaikki lelut samaan kasaan? Tai jotkut työkalut, jos ruuvimeisseleitä löytyy autotallista ja sisältä, niin eikö nekin kannata käsitellä erikseen?
Mitä tarkoitusta varten niitä joitakin tavaroita on pitkin kotia? Sikälihän se on ok, jos kaikki tulee käytetyksi ja ovat tarpeen siellä missä ovat. Jos vaikka on kaksi vessaa, niin varmaan ihan hyvä molemmissa olla käsipyyhe ja vessapaperia.
Ne kasataan yhteen siksi, että kokonaiskuva kyseisen kategorian tavaroista muodostuu. Esim. mulla oli käsitys, että mulla on teippi vähissä. Projektin myötä teippirullia löytyi 12, sillä melkein joka "ryönälaatikon" perällä oli yksi. Käytän ne nyt loppuun mutta ainakin olen kartalla siitä, ettei uutta teippiä tarvitse vähään aikaan ostaa.
Toki ensin käydään kamat läpi ja sitten lopussa vasta mietitään loogisin paikka niille.
No työnnä sitten joku harjanvarren pätkä vielä niiden teippirullien kelojen rei'istä läpi laita päihin tuet seinäänkiinnitystä varten ja ruuvaa se kiinni niin pysyvät kaikki samassa paikassa...Minusta on kyllä ihan loogista pitää jokainen teippi siellä missä juuri sentyyppistä teippiä käytetään. Eristysnauha työkalulaatikkoon, paperikaupan tavallinen teippi kirjoituspöydällä,ilmastointiteippi viileämmässä vaikka eteisen ikkunalla,pakkausteippi vaikka siivouskomeron hyllyllä (tarvitaan usein muovijätteiden,esim. juustopakkausten niputtamiseen kätevämmin poisvietäväksi ) jne.
Onko siis itseisarvo että kategorisesti samat tuotteet säilytetään kaikki yhdessä ja samassa paikassa,kun esim. ne narut mitä tarvitaan keittiössä ovat kutenkin aivan eri tarkoitukseen ja erilaisiakin kuin ne joita tarvitaan esim. pihalla ja puutarhatöissä tai vaikkapa jossain askartelussa ?
(Huom. oman järjen käyttö sallittu...)
Kiitos ylimielisestä näkemyksestäsi. Mukavaa kun olet sinäkin alentunut tähän järjettömien ketjuun.
Onkohan tuo "sinäkään et ole kirjaa lukenut" -huutelija kenties fb-ryhmän ylläpitäjä? Newsflash: vaikka fb-ryhmässä pitäisi olla kirja luettuna ennen keskustelua, niin täällä saavat keskustella ihan kaikki, joten lopeta se kirjakommentin floodaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli KonMarin mukaan tavaroita ei mielellään pitäisi lahjoittaa eteenpäin, koska silloin turha tavara siirtyy jonkun muun huoleksi.
Mutta: Jos heittää turhat tavarat roskikseen, silloinkinhan ne myös siirtyvät "jonkun muun" huoleksi. Eivät ne roskapussiin suljetut tavarat katoa tästä maailmasta olemattomiin, vaikka olisivatkin kaatopaikalla ja siten poissa omista silmistä. 467 kirjoittikin pursuilevista kaatopaikoista ja valtavista jätemääristä, jotka tulevat olemaan vielä tulevienkin sukupolvien riesana.
KonMarissa on epäilemättä hyviä ideoita, mutta minä en halua heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin, vaikka se olisikin itselleni tarpeetonta. Mieluummin lahjoitan jonnekin.
Et ole tainnut koskaan käydä kaatopaikalla? Se ei ole iso keko, johon on kasattu kaikki mitä kukaan ikinä on keksinyt heittää pois. Suomessa energiajäte, eli kaikki palava, myös vaatteet ja kengät, poltetaan ja käytetään energiaksi. Roina ei siis jää tulevien sukupolvien niskoille.
Voisinhan minäkin nyt marinoida kaiken turhan tavarani nurkkiini, mutta sitten kun minusta aika jättää, joku ne kuitenkin joutuisi pois heittämään. Eikö siis ole parempi, että minä teen poisheittämisen jo nyt, jolloin saan elää ilman turhan tavaran painolastia ja säästän samalla muiden ihmisten vaivaa.
Ja huom, ettei tämä taas mene samaksi jankutukseksi: hyvä tavara laitetaan toki kiertoon.
Suomessa on niin vähän jätteenpolttolaitoksia, että monessa kaupungissa jäte menee edelleen penkkaan. Ja polttamisesta tulee hiilidioksidia, joten ei sekään mikään viisasten kivi ole.
Mitä sinun mielestäsi kaikelle tavarapaljoudelle sitten pitäisi tehdä? Rikkinäiselle ja kulahtaneelle tavaralle, joka ei kelpaa kenellekään? Nykyäänhän tavaroita ei valitettavasti ole tehty kestämään.
Niitä pitää tietenkin käyttää siihen pisteeseen saakka, että se muuttuu itsekseen tomuksi. Vain se on oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Konmari-metodi ei ole sinusta hyvä idea, sitä ei ole pakko noudattaa. Ihan totta! Jos olet tyytyväinen järjestykseesi, nauti siitä. Jos sen sijaan haluat että kukaan muukaan ei kokeile ko. metodia, joudut viettämään keskustelupalstoilla kuukausia tai vuosia näitä viestejä kirjoitellen. Toivottavasti se tuottaa sinulle iloa.
Siis häh. Miksi tästä metodista ei saisi keskustella? Miksi ei saisi pohtia sen hyviä ja huonoja puolia? Miksi ei saisi kritisoida sekä metodia että sitä noudattavien käyttäytymistä?
Saa keskustella ja saa kritisoidakin. Mutta se, mikä tässä ketjussa ottaa aivoon on se, että moni keskustelee ja vieläpä kritisoi tietämättä edes, mistä on kysymys.
Kyllä niille suunnilleen on paikka, ei aina millilleen sama mutta ei tarvitse etsiäkään.