Riittääkö vuosi seurustelua kun aletaan yrittämään lasta?
Ikää 33v jos asialla merkitystä.
Kommentit (82)
Ihan kokemuksesta sanon, että ei riitä. Vuodessa ei vielä ole ehtinyt puskea ne tosi ikävät ja vakavat piirteet esiin. Kaikissa niitä ei toki olekaan, mutta omalla kohdallani kävi todella huonosti.
Vierailija kirjoitti:
No itse en lähtisi tuohon. Ei vuodessa opi vielä tuntemaan toista tarpeeksi hyvin. Asutteko te edes yhdessä?
Ei asuta. Mies kyllä viettää lähes kaiken vapaa-aikansa luonani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihan kokemuksesta sanon, että ei riitä. Vuodessa ei vielä ole ehtinyt puskea ne tosi ikävät ja vakavat piirteet esiin. Kaikissa niitä ei toki olekaan, mutta omalla kohdallani kävi todella huonosti.
Mitä nämä voisivat olla? Ap
Olen 35 ja raskaana, kyse on kummankin esikoisesta. Raskaus sai alkunsa kutakuinkin ensimmäisenä vuosipäivänämme. Tässä iässä ei kannata enää vitkastella, jos äidiksi haluaa. Olemme alusta asti puhuneet haluavamme perheen ja olemme myös vslmistautuneet siihen, että kriisejä tulee vielä. Molemmat olemme aikuisia ihmisiä ja kohdanneet jo yhdessäkin muutaman ikävän vastoinkäymisen. Yhdessä olimme asuneet puoli vuotta siinä vaiheessa kun raskauduin.
Eli riippuu tilanteesta.
Ei se seurustelun pituus ja lapsen saanti ole mitenkään toisiinsa yhteydessä. Kyllä sitä voi alkaa yrittää aiemminkin ja myöhemminkin. Ei edes tarvitse seurustella saadakseen lapsen.
Meillä oli vuosi ja kk yhdessäoloa takana kun ruvettiin yrittämään lasta. Tyttö nyt kaksi vee ja todella tyytyväinen olen että näin edettiin. Tilanne voisi olla toinenkin mutta meille sopi näin.
Onhan se lyhyt aika. Yhdessä asuminen on vielä eri juttu kuin majailu toisen luona. Muuttakaa yhteen, odota vaikka melkein toinen vuosi vielä ja katso sitten? Mutta ei se automaattisesti mitään meinaa kauanko on oltu yhdessä ennen lasta. Eroaahan jotkut pitkäänkin yhdessä olleet vauva- tai pikkulapsiaikoina.
Täytän kohta 34v ja luultavasti olisin yli 35v kun/jos lapsen saisin. Sitä vaan mietin että ei ole liikaa aikaa odotella. Lapsesta ollaan puhuttu jo puoli vuotta. Mies vielä enemmän. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei asuta. Mies kyllä viettää lähes kaiken vapaa-aikansa luonani. Ap
Noniin, eli ette edes tiedä miten yhteiselo teillä sujuu. Siihen ei ihan oikeasti riitä se, että vietätte kaiken vapaa-ajan yhdessä. Arki-ihminen on niin erilainen kuin vapaa-ajalla. Miten teillä voi edes pyöriä vauvat mielessä tuossa tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lyhyt aika. Yhdessä asuminen on vielä eri juttu kuin majailu toisen luona. Muuttakaa yhteen, odota vaikka melkein toinen vuosi vielä ja katso sitten? Mutta ei se automaattisesti mitään meinaa kauanko on oltu yhdessä ennen lasta. Eroaahan jotkut pitkäänkin yhdessä olleet vauva- tai pikkulapsiaikoina.
Yhteen muutetaan puolen vuoden päästä. Se ollaan sovittu ja aikaisemmin ei sovi/järkevää. Ap
Ei riitä. Kannattaa asua yhdessä ainakin muutama vuosi, niin oppii huomaamaan myös huonoja puolia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei asuta. Mies kyllä viettää lähes kaiken vapaa-aikansa luonani. Ap
Noniin, eli ette edes tiedä miten yhteiselo teillä sujuu. Siihen ei ihan oikeasti riitä se, että vietätte kaiken vapaa-ajan yhdessä. Arki-ihminen on niin erilainen kuin vapaa-ajalla. Miten teillä voi edes pyöriä vauvat mielessä tuossa tilanteessa?
En tiedä. Onko se muka outoa? Pikkuhiljaa haluan vaan enemmän ja enemmän lasta ja nimenomaan miesystäväni kanssa. Ap
Jos yhteen ei sovi muuttaa kun aikaisintaan 6kk päästä niin itse odottaisin siihen asti sitä vauvan tekoakin . Mutta toki ikinä ei tiedä miten elämässä käy
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä. Kannattaa asua yhdessä ainakin muutama vuosi, niin oppii huomaamaan myös huonoja puolia
Olisin silloin 37v eli yli 38v kun saan lapsen jos enää edes saisin. Ap
- Tulee väksin mieleen viime syksyinen Ensi -treffit alttarilla pari.. lisä tähän nimet.. lehtitietojen (http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-2000001139281.html) perusteella heillä ei tainnut mennä puoltakaan vuotta, kun ehkäisy "unohtui" - eivätkä taatusti ole ensimmäienn pari, joka näin toimi.
Alle vuosi oltiin yhdessä. Nyt jo vuosia yhdessä onnelllisesti naimisissa. Jos kummallekin on selvää mitä elämältä, niin mikäs siinä.
Tismalleen sama tilanne kuin aloittajalla. Olen todella onnellinen siitä, että vierelläni on näin ihana ihminen, mutta olen pahoillani siitä, että hänen sietokykyään ja todellista luonnettaan ollaan testattu urakalla tiettyjen oman elämäni vaikeuksien takia. Olisi ollut hienoa, jos oltaisiin voitu seurustella ihan ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä, mutta toisaalta tiedän nyt, ettei suhteemme tule kaatumaan lapsen hoitoon liittyviin asioihin. Mies on lapselleni jo parempi isä kuin tämän biologinen isä.
No voi nyt hyvänen aika mitä kommentteja taas! Vuosi riittää hyvin! Me mentiin naimisiin 8kk seurustelun jälkeen ja muutettiin samalla yhteen. Vauva sai tulla kun oli tullakseen ja reilut 2kk häistä niin olin raskaana. Siinä kohtaa kun oltiin vuosi seurusteltu, oltiin jo ehditty ostaa ensimmäinen yhteinen asuntokin.
Jos olette asiastanne varmoja ja aikuisia ihmisiä, niin ei ole mitään tarvetta mihinkään vitkasteluun vain koska AV-mammat sanoo niin. Naimisiinmenoa kyllä suosittelen ihan juridisista syistä ennen perheen perustamista.
No itse en lähtisi tuohon. Ei vuodessa opi vielä tuntemaan toista tarpeeksi hyvin. Asutteko te edes yhdessä?