Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riittääkö vuosi seurustelua kun aletaan yrittämään lasta?
Kommentit (82)
"Olisin silloin 37v eli yli 38v kun saan lapsen jos enää edes saisin. Ap" - Ei se ole varmaa nykään, että saisit/saisitte. Ei se ole varmaa koskaan. Kuunnelkaa jakakaa ja luottakaa itseenne; ssihen mikä teistä tuntuu oikeammalta. Puhun monikossa, koska minusta lapsi "ansaitsee" lähtökohtaisesti kaksi rakastavaa ja huolehtivaa vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ei riitä. huuma kestää aivoissa 2 vuotta, ja vasta sen jälkeen tiedät. syventyykö se sellaiseksi rakkaudeksi, että haluat sitoutua kumppaniisi. ensin kestävä ja vakaa suhde ja lapset vasta sitten.
Kuule, se vuos riittää hyvin tossa tilanteessa. Olimme olleet yhdessä juurikin vuoden kun aloimme yrittää lasta. Eteen tuli ongelmia ja jouduimme hedelmöityshoitoihin.Nyt, noin 8 vuotta myöhemmin, olemme naimisissa ja meillä on kaksi yhteistä lasta. Olin 33 kun aloitimme yrittämisen ja esikoinen syntyi kun olin 36.Että anna mennä vaan.
Parhaiten tiedätte itse, onko suhteenne sellainen, että lapsi olisi siihen tervetullut. Sinulla ei ehkä ole enää kovin monta vuotta aikaa. Tosin siinähän on isoja vaihteluita naisten välillä. Minulla on ainakin yksi tuttu, joka oli yli 30v. tavatessaan miehensä. Tosi nopeasti saivat lapsen. En ole kuullut heistä vuosiin, joten en tiedä, onko liitto jatkunut ja kuinka onnellisena.
Riittää, jos SINÄ haluat lapsen. Koska yksinhän sinä lapsen kanssa jäät, jos mies ei jaksakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiiriä seuranneena sanoisin, että näissä kisoissa mikään ei takaa mitään. Tee lapsi vain siinä tapauksessa, että tarvittaessa kykenet huolehtimaan hänestä myös yksin.
Tiedän pari pariskuntaa, jotka olivat olleet lähes 10 vuotta yhdessä. Toisessa tapauksessa mies jätti raskaana olevan avopuolisonsa, kun pitkän yhdessäolon jälkeen 35-vuotiaina saivat lapsen alulle. Toisen näistä pariskunnista taas meni 8 vuoden yhdessäolon jälkeen naimisiin - eroa haettiin vajaan vuoden jälkeen ja tähän oli ihan hyvä syykin, sillä vasta vihitty rouva oli raskaana, muttei omalle aviopuolisolleen.
Näiden lisäksi löytyy liuta nelikymppisinä eronneita, joista vielä vuosi ennen eroa olisi voinut sanoa, etteivät he ikinä eroaisi. Näissä tapauksissa lapset olleet kuitenkin jo vähintään alakoulussa.
Sattuman kauppaa. Voi riittää tai sitten ei. Jos sulla on yhtään epäilystä, että miehessä on jotain sellaisia ikäviä puolia, joista et ole vielä oikein päässyt perille, niin sitten ei. Omasta kokemuksesta tämän sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yhteen ei sovi muuttaa kun aikaisintaan 6kk päästä niin itse odottaisin siihen asti sitä vauvan tekoakin . Mutta toki ikinä ei tiedä miten elämässä käy
Ihan turhaa hidastelua, jos kerran yhteenmuutosta on jo sovittu. Tuttu tuli raskaaksi kun olivat vielä etäsuhteessa ja muutti miehen luokse vasta raskauden loppuvaiheessa. Ei minkään valtakunnan ongelmaa ollut tässäkään kuviossa!
Ihmisistä ja parisuhteista ei koskaan tiedä. Toimii tai ei.
Seurustelun pituus ei niinkään mun mielestä tässä ole se juttu, vaan se, että te ette asu yhdessä. Onko teidän tarkoitus jatkaa eri kodeissa lapsen tultua? Tiedän semmoisiakin ratkaisuja ja heilläkin toimii ainakin ulkoapäin katsottuna. (ei kela huijareita) Arjen pyörittäminen kaksin voi tuoda omat haasteensa jo ja sitten jos pieni mukana kuvioissa. Eihän se rakettitiedettä ole, mutta paljon sopeutumista ja kompromissejä. Kuitenkin olette ehtineet jo asua tovin omillanne.
Itsellähän meni sen seitsemän vuotta ennenkuin lapsiin aloin. Meillä kummallakin oli paljon mörköjä kaapeissa, kunhan ne oltiin yhdessä tuuletettu ulos, niin oli lasten aika.
Puhukaa paljon, yrittäkää ottaa kaikkea huomioon ja funtsikaa. Lapsen etu on tärkein. Toisaalta ei noin isossa asiassa aina tiedäkään mistä puhuu, kun ei ole kokemusta. Lapsi on tavalla tai toisella loppuelämän sitoumus.
Kaikkea hyvää teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei riitä. Kannattaa asua yhdessä ainakin muutama vuosi, niin oppii huomaamaan myös huonoja puolia
Olisin silloin 37v eli yli 38v kun saan lapsen jos enää edes saisin. Ap
Ihan naurattaa , parempi kun vaan jätät sitte ihan suosiolla väliin :')
Itse raskauduin 36vuotiaana varsin helposti, kolmannella kierrolla,,,
Vierailija kirjoitti:
Ikää 33v jos asialla merkitystä.
Silloln, kun puhutaan +30 vuotiaista ja on halu perustaa perhe, niin siitä vain! Naisen biologinen kello käy! Jos tulette hyvin toimeen ja haluatte yhteisen perheen, niin siitä vain yrittämään!
Mun mielestä se eräs toimittaja on todennut hyvin, että kun odotellaan ja varmistellaan sopivaa isäehdokasta/unelmakumppania, niin aika saattaa mennä ohi. Ero saattaa tulla oli lasta tai ei. Mutta varmaa on, että jossakin vaiheessa nainen ei tule enää raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos riittää 5 minuuttia "seurustelua" jos kyseessä on normi tyttöjen ilta ja käytössä on inva-wc. Tällöin aviomies ei (hih), ehkä olekaan se oikea isä. Mutta sillä ei tietenkään ole väliä. Pääasia, että mulla on hyvä olla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lyhyt aika. Yhdessä asuminen on vielä eri juttu kuin majailu toisen luona. Muuttakaa yhteen, odota vaikka melkein toinen vuosi vielä ja katso sitten? Mutta ei se automaattisesti mitään meinaa kauanko on oltu yhdessä ennen lasta. Eroaahan jotkut pitkäänkin yhdessä olleet vauva- tai pikkulapsiaikoina.
Yhteen muutetaan puolen vuoden päästä. Se ollaan sovittu ja aikaisemmin ei sovi/järkevää. Ap
Siis aikasemmin ei sovi/järkevää....
...mutta ihan vauva sopisi?!... Ei hyvää päivää.
Johan pomppasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se lyhyt aika. Yhdessä asuminen on vielä eri juttu kuin majailu toisen luona. Muuttakaa yhteen, odota vaikka melkein toinen vuosi vielä ja katso sitten? Mutta ei se automaattisesti mitään meinaa kauanko on oltu yhdessä ennen lasta. Eroaahan jotkut pitkäänkin yhdessä olleet vauva- tai pikkulapsiaikoina.
Yhteen muutetaan puolen vuouden päästä. Se ollaan sovittu ja aikaisemmin ei sovi/järkevää. Ap
Tää on vaikea juttu. Jonkinlainen riskihän siinä on, toisaalta sellaista kumppania on erittäin vaikea löytää kenen kanssa ei mitään ristiriitoja tule varsinkin väsyneenä ja uudessa elämäntilanteessa. Tunnet häntä nyt jonkin verran, oletko valmis tekemään juuri hänen kanssaan ison hypyn? Itse sinun iässäsi tein ja ihan hyvin siinä kävi.
Ongelmana eivät ole ristiriidat, vaan miten niistä selvitään. Normaalissa parisuhteessa on erimielisyyksiä, ilman että ne ovat maailmanloppu. Kun on seurustellut vasta vuoden eikä ole asunut yhdessä, niin suhde on usein vielä siinä symbioottisessa rakastumisvaiheessa.
Osallistuuko ap miehesi kotihommiin sivvouksiin, pyykinpesuun ja ruoanlaittoon? Jos toinen tekee nämä kaikki, käy töissä ja vielä hoitaa lapset, niin silloin asiat ovat surkeasti.
Totta kai riittää jos tuntee että pääsee maailman mestari tiimin osaksi ja isällä on lompakossa rahaa ja kortteja
t. Minttu
Minun kaveri oli ollut varmaan pari kuukautta miehensä kanssa yhdessä kun menivät kihloihin ja saman katon alle. Siitä ei mennyt kauaa kun olivat naimisissa ja lapsi tulossa. Ei toki minulta ole pois, mutta älytön tahti oli.
Kaikille ei riitä edes se neljä vuotta..tai jotain. Riskillä sitä aina mennään, olipa yhteisasumista kymmenen vuotta tai viikko takanapäin. Toiset onnistuu, toiset ei.
Tässäkään asiassa ei kaikkia asioita voi tai pysty ottamaan huomioon. Tulee muutoksia, vauva-arki ei menekkään kuin Strömsöössä. Aina ei vain onnistu.
Lasta kannattaa yrittää, vaikkei saiskaan.. vähän kuin kalastaminen.
Tällaiset päätökset tehdään siellä omien vällyjen alla, eikä keskustelupalstoilla. Nämä ohjeet täältä eivät päde mihinkään, eikä niitä ohjenuoraksi ole tarkoitettukaan. Jokainen aikuinen tekee oman tahtotilansa mukaan ja kantaa seurauksista vastuun.
Tsemppiä..niin, me olimme asuneet neljä vuotta yhdessä kun esikoinen keskosena syntyi. Avioelämää kesti 20 vuotta ja seitsemän lasta, ero tuli, kun exä valitsi lääkeriippuvuuden perheen tilalle.
Silläkin on vaikutusta miten pitkään olette tunteneet ylipäätään.
Yhden kaverin olen tuntenut 13 vuotta ja jos nyt alkaisin seurustelemaan hänen kanssaan, lapsenteko varmaankin aloitettaisiin heti.
Me miehen kanssa oltiin seurusteltu ja asuttu yhdessä kuukausi kun tulin raskaaksi, nyt ollaan oltu yhdessä kaksi vuotta ja toista lasta yritetään. Meillä tahti oli nopea.
Alue: Aihe vapaa
Tää on vaikea juttu. Jonkinlainen riskihän siinä on, toisaalta sellaista kumppania on erittäin vaikea löytää kenen kanssa ei mitään ristiriitoja tule varsinkin väsyneenä ja uudessa elämäntilanteessa. Tunnet häntä nyt jonkin verran, oletko valmis tekemään juuri hänen kanssaan ison hypyn? Itse sinun iässäsi tein ja ihan hyvin siinä kävi.