Olen yllättynyt luomusynnytykseni helppoudesta ja nopeudesta. Kuunnelkaa naiset kehoanne!

Siis mun voimaannuttava synnytys olisi mennyt ihan pieleen, jos kätilö ei olisi sanonut, että ei anna kipulääkettä, kuuntele vaan kehoasi. Ja minähän kuuntelin! Leijuin jossain ihanilla tulipunaisilla terävillä veitsenterillä ja havaitsin, miten helppoa on mennä flown mukana. Saavutin upean euforian, jota ei pilannut edes kätilön hätääntynyt hokeminen, että hengitä, hengitä. En vastustellut kehoni kieltä vaan tajusin, että ei se hengittäminen ole ollenkaan tärkeää. Koko kroppani kramppasi ja vapisi, mutta tiesin, että niin on hyvä, juuri näin kuuluu mennä.

Harmi, että kätilö ei uskonut kehoni voimaan vaan meni soittamaan lääkärin paikalle ja samantien mentiin hätäsektioon. Vietin teholla 5 vrk, vauva vähän pitempään. Vieläkään en ole antanut anteeksi sille kätilölle, joka ei ymmärtänyt, että luomusynnytys (vaikka kuolleena) on vauvan kannalta paras vaihtoehto.

Miksette voi edes yhtä synnytysketjua pitää sellaisena jossa kerrotaan positiivisia kokemuksia? Kyllä kai nyt niitäkin saa ihmisillä olla.

Kuuntelin kehoani. Halusin epiduraalin ja sain ilokaasua. Synnytys kesti vain 10h.

6 lasta olen luomuna synnyttänyt, en ole kertaakaan ollut niin kipeä, että olisin kokenut tarvitsevan lääkkeitä. Ja en ole huutanutkaan. Ja viisi lasta ollut yli 4 kiloista. Mutta. Jos olisi tuntunut, että kipulääkettä tarvitsen, olisin ottanut. Tai jos olisi huudattanut, olisin huutanut. Minulla on ollut helpot synnytykset ehkäkin kropan mallista johtuen ja levästä lantiosta, ei niinkään mistään asenteesta. Kun monilla ei vaan se positiivinen ja iloinenkaan asenne vaan auta, jos kaikki ei mene nappiin.

No, mun kolmas ei meinannut ymmärtää syntyä, eli käynnistykseen jouduttiin. Synnytyksessä kun olin kuusi tuntia junnannut viisi senttiä auki, eikä vauva osoittanut laskeutumisen merkkejä, kätilö sanoi hyvin napaksti, että nyt olisi spinaali paikallaan. Olin siis ilmoittanut haluavani päästä mahdollisimman vähillä puudutteilla. Spinaali laitettiin ja olisiko mennyt puoli tuntia kun lapsi oli maailmassa. Sattui vaan olemaan niin iso, että kivut avautumisvaiheessa estivät rentoutumisen niin, että lapsi olisi laskeutunut.

Synnytys voi olla voimaannuttava kokemus (ja usein onkin), mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko synnytys luomu vai kipulievitetty.

Ensimmäinen synnytykseni oli luomu; kätilöt sanoivat, että tietäisin mitä tehdä ja koska olin 8 senttiin asti pärjännyt ilman lääkkeitä, pärjäisin hyvin loppurutistuksenkin lääkkeittä. No, tiesin kyllä "mitä tehdä", mutta vauva juuttui hartioista alapäähäni ja ponnistusvaihe kesti yli 1,5 tuntia. Pelkäsin kuolevani ja traumatisoiduin neljäksi vuodeksi.

Pelkoklinikan lukuisten vastaanottojen jälkeen uskasin synnyttää toisen kerran. Sain epiduraalin ja ilokaasun. Tiesin koko ajan mitä tein, en mennyt tokkuraan. Sattuihan se toinenkin synnytys, mutta olin koko ajan läsnä (en kuoleman rajamailla) ja nautin hetkestä, kun lapsi otettiin vastaan maailmaan.

Kumpi oli voimaannuttavampi? Kumpaa synnytystä suosittelisin ensisynnyttäjälle? Aivan, tiedätte vastauksen.

Kaikki ansaitsevat voimaannuttavan ja upean synnytyskokemuksen. Mitään palkintoa luomusynnytyksestä ei saa, joten siksi ihan turhaa paukutella sillä henkseleitä.

Sain tosiaan tossa neljännessä synnytyksessä selkärankapuudutteen ja olin niin sekaisin että että tuuppasin lapsen kahdella työnnöllä ulos.No lapsi sekaisin ja hörppi lapsivettä ja minä aivan hulluna huusin ja porasin.Muissa sentään sain lapsen rinnalle ja tervehtinyt tulokasta..:)

Joillekin sopii,minulle ei...

Palkintoa luomusynnytyksestä ja henkselien paukutusta??Siitähän tässä juurikin oli kyse,eikö niin??

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin kehoani. Halusin epiduraalin ja sain ilokaasua. Synnytys kesti vain 10h.

Epiduraalista huolimatta imetys oli heti helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Sain tosiaan tossa neljännessä synnytyksessä selkärankapuudutteen ja olin niin sekaisin että että tuuppasin lapsen kahdella työnnöllä ulos.No lapsi sekaisin ja hörppi lapsivettä ja minä aivan hulluna huusin ja porasin.Muissa sentään sain lapsen rinnalle ja tervehtinyt tulokasta..:)

Joillekin sopii,minulle ei...

Niin vaan joutui omankin lapseni hengitysteihin lapsivettä, johon hän oli kaiken lisäksi kakannut. Siinä sitten oltiin neljä päivää vastasyntyneiden teholla ab-tipassa (sekä kolmessa muussa piuhassa). Ja arvaa mitä, oli ihan luomusynnytys.

Vierailija kirjoitti:

Sain tosiaan tossa neljännessä synnytyksessä selkärankapuudutteen ja olin niin sekaisin että että tuuppasin lapsen kahdella työnnöllä ulos.No lapsi sekaisin ja hörppi lapsivettä ja minä aivan hulluna huusin ja porasin.Muissa sentään sain lapsen rinnalle ja tervehtinyt tulokasta..:)

Joillekin sopii,minulle ei...

Minä synnytin omani äitipolin tutkimushuoneessa kahdella työnnöllä, lapsi vain syntyi, ei siinä ehtinyt vastustelemaan. Äiti oli sekaisin, kätilö oli sekaisin, mutta lapsi OK, ei mitään lapsivettä keuhkoissa tai mahalaukussa.

Kaikista kivuista huolimatta, (en synnyttänyt edes luomuna) kyllä sanon, että kannatti saada kolme lasta. Kroppanikin toipui koettelemuksistaan. Kivut olivat välillä täydet 10 ja paniikki päällä enen puudutusta, kun taas puudutetuna kivut  0, mutta silti siis kannatti ja jos joku alkaa epäileväiseksi, niin älkää ihmeessä epäilkö, vaan uskaltakaa tekin! Puudutteet on keksitty.

Minä synnytin ensimmäisen lääkehuuruissa, toisen ja kolmannen lapsen ilman lääkkeellistä kivunlievitysä. Kumpikaan luomusynnytys ei ollut suunniteltu, siinä vain kävi niin. Toinen synnytys annettiin kyllä tietoisesti mennä siihen suuntaan, katsottiin hetki kerrallaan onko kipulääkkeille tarvetta. Kaikki meni ihan nappiin ja kokemus oli jotain niin mieletöntä ettei sitä voi kuvailla. En ikinä olisi osannut aavistaakkaan kuinka voimauttavaa synnyttäminen voi olla ja mihin naisen keho pystyy kun sille annetaan siihen mahdollisuus ja kun kaikki "palikat" lähtökohtaisesti ovat oikeilla paikoilla synnytyksen hyvän etenemisen suhteen.

Kolmas lapsi syntyi niin vauhdilla ettei mitään ehditty tehdä. Sattui niin helvetisti että sitäkään ei voi kuvailla, mutta onneksi kaikki oli nopeasti ohi.

Että luomunakin voi synnyttää "hyvin" ja "huonosti". Mutta silti jos vielä neljännen tilaisuuden saisin, niin luomuna, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ap!Mulla 2/4 luomua ja kyllä ne luomut parempia!Ei ollut vauva eikä äiti tokkurassa ja olo oli parempi,paljon parempi!!

Muistaa vaan hengitellä ja luottaa itseensä,vauvaan ja luontoon niin kyllä se siitä!!

Minulla molemmissa synnytyksessä puudutteet enkä todellakaan ollut tokkurassa eikä lapsetkaan.

en olisi itse eikä lapsi hengissä jos olisin "kuunnellut kehoani".

Ihmettelin aikanaan miksi yksi tuttava halusi joka välissä mainita että hän on synnyttänyt kaikki lapsensa 4 kpl ilman kivunlievitystä vaikka näki että asia ei ketään kiinnostanut. Muut kiitimme ukkojumalaa tai jotain saamistamme puudutuksista.

No sitten selvisi että tuo tuttava oli tehnyt 20- vuotiaana abortin. Eli yritti ylentää itseään jollain aivan tyhmällä asialla kun tehty abortti painoi mielessä. Ja saman miehen kanssa kaikki.

Ihan turha selittää kehon kuuntelemisesta sun muusta. Olisin ehkä voinut esikoisen jälkeen paasata samaan tyylin. Synnytys oli helppo ja nopea, kirjaimellisesti juoksin saliin ponnistamaan lapsen maailmaan. Oli todella ok kokemus. Kakkonen taas jumahti siihen muutamaan senttiin ja supistukset olivat jatkuvia, mutta eivät vaan avanneet. Kätilö ehdotti epiduraalia kun olin suunnilleen tajunnan rajamaillaja anestesialääkäri oli jo tullut, kun tuli tarve ponnista ja tämäkin lapsi syntyi sitten lopulta luomuna. Kolmas oli taas nopea ja helppo. Ap:lla on ollut kaksi hyvin nopeaa ja helppoa synnytystä ja sen perusteella julistaa kuinka synnytys nopeutuu kun "kuuntelee kehoaan". Jokainen synnytys on täysin erilainen ja mitä vaan voi tapahtua ja kestää vaikka kolmatta vuorokautta.

6 lasta. Ekassa päädyttiin hätäsektioon, sitä ennen evautumisvaihe ilman kipulääkitystä. Toisessa sain epiduraalin tyyliin minsa ennen ponnistusta. Kolmannessa en ehtiny saamaan mitään. Neljäs meinas syntyä vastaanottoon muutaman muunkin isän eteen, en ehtiny saada mitään vaikka pari tuntia olinkin siinä. Viidennestä pakotettiin ottaan taas epiduraali vaikka pitkin raskautta hoettu että ei auta epiduraali ku loppu tapahtuu rytinällä mulla, ei apua siis. Oli käynnistetty, väittivät ettei tuu nopsaan..

Mutta 6. lapsi, aah, sain sen vaatimaani spinaalin, sain hetken aikaa nauttia avautumisvaiheesta  ilman kipua.

Ja hatuttaa koska en huuda, olis pitäny huutaa jokaisen avautumisvaiheessa jo, oisin saanu ainakin pari kertaa paremmin ehkä perille että se oikeesti syntyy kohta.

Sitä paitsi jokainen synnyttäjä ja synnytys on erilainen.  Onhan se selvää että nopeista synnytyksistä palautuu nopeammin. Mulla kun kaikki ponnistusvaiheet ollu 1-3 ponnistusta, se olo on taatusti ollu paljon parempi sen jälkeen ku kivuissaan ähertää tuntikausia. Tällaisen tunnin reissun keskimäärin kaikkinensa selviääkin kipuinensa mutta entä ne äidit joilla se ei niin nopsaan käykkään, tuskin on hyvä olo jos 24h räpeltäny ilman kivunlievityksiä...

Kiva, että oli hyvä kokemus! Kaikilla ei vaan ole yhtä helppoja synnytyksiä kuin sinulla joten puudutteetkin tarvittaessa ovat hyvä juttu. Kaikissa tapauksissa ei vaan auta se, että "luota itseesi", on niin erilaisia synnytyksiä. Itselläni oli tarkoitus synnyttää luomuna, mutta n. 6 tunnin kipeiden supistusten jälkeen kun olin auennut lähtötilanteesta vain yhden sentin lisää päätin ottaa puudutteen. Puudutteen jälkeen loppuavautuminen tapahtui parissa tunnissa. Kipu oli ihan siedettävällä tasolla, mutta kun se jatkui pitkään ja synnytys ei ollut edennyt ja olin väsynyt, koska oli yö, oli puudutus ihan hyvä vaihtoehto, jotta sai vähän levätä lopun ponnisteluihin.

Ai miten ihanaa tieto, ei olisi tarvinnut kuin vain kuunnella kehoaan niin olisi selvinnyt ilman kolmannen asteen repeämiä ja lapsikaan ei olisi joutunut tehohoitoon <3. Miksi en tajunnut tätä silloin ennen synnytystä.