Yhden lapsen perheet
Meille on lasten kavereiksi siunaantunut aika paljon ainokaisia. Tosi kivoja tyyppejä. Välillä ihan vähän riepoo se, ettei heidän vanhempansa tunnu tajuavan, että meillä lapsia on useampi. Siis ettei kaikki pyöri yhden lapsen ympärillä. Jos pitää järjestää jotain, pitää aina huomioida se koko poppoo eli jos se meidän lapsi pitää vaikka hakea, ei se ole niin yksinkertaista että kipaisenpa tästä, vaan että pitää katsoa koko perheen logistiikka. Tai jos mun pitää olla viemässä jokin ilta jotakuta hammaslääkäriin, en voi olla ottamassa heidän lastaan. Tai sitten se heidänkin lapsi on siellä hammaslääkärissä. Olen tätä tässä useamman vuoden jo itsekseni ihmetellyt että miten vaikea tätä on tajuta... Ja oikeastaan se yksi lapsi ei varsinaisesti mene tässä sivussa. Tai varsinaisesti minä en ole silloin ihan itsekseni jos täältä meiltä on yksi lapsi jossain, kuten he sitten kyllä ovat.
Kommentit (150)
Mä olen niin väsynyt, etten jaksa lukea ja keskittyä sun aloitukseesi.
Olen kuitenkin periaatteesta eri mieltä kuin sinä, koska jo sieltä täältä sanoja bonganneena tajuan, että kritisoit jollain tavalla yksilapsisia perheitä.
Meillä on kolme lasta.
Niin? Joo näinhän se on.
Välillä ollaan meillä ja välillä teillä. Ns. Vuoroin vieraissa, vai miten sen pitäisi mennä mielestäsi?
Sitenkö että jos meiltä tulee teille yksi lapsi yökylään, niin ensikerralla teiltä tulee viisi meille yöksi?
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oman ainokaiseni luona ovat aina kaverinsa tykänneet olla (ja lapsi taas on halunnutkin olla kotona mielummin kuin kyläillä), ei tarvitse miettiä olenko rieponut jonkun hermoja sillä, että lapseni olisi ollut heillä.
Ja ovat edelleen todella läheisiä kaikki nuo kaverit, vaikka porukka onkin jo täysi-iän molemmin puolin.
Ei siitä ole kyse vaan siitä ettei ymmärretä että vaikka itsellä on se yksi lapsi ja sen yhden lapsen kuskaukset ja systeemit ja se yksi päiväkoti ja sen jälkeen yksi koulu, useamman lapsen perheessä jokaista lasta kohti on aina se kaikki per lapsi. Eli huomattavasti monimutkaisempi rakennelma. Ei vaan hahmoteta.
Sano se heille. Mitä sä täällä valitat.
Vierailija kirjoitti:
Niin? Joo näinhän se on.
Välillä ollaan meillä ja välillä teillä. Ns. Vuoroin vieraissa, vai miten sen pitäisi mennä mielestäsi?
Sitenkö että jos meiltä tulee teille yksi lapsi yökylään, niin ensikerralla teiltä tulee viisi meille yöksi?
Ei. Vaan että jos se useampilapsisen perheen yksi lapsi pitää esimerkiksi kuskata jonnekin, en voi vain paukata kuskaamaan vaan minun on pakko laskea ja katsoa missä ne loput ovat. Enkä esimerkiksi vain voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa ja minulla nyt vaan menee enemmän aikaa aina jo siihen logistiikan säätämiseen.
Niin. Mitä sitten? Tietenkään sellainen kenellä on yksi lapsi ei hahmota millaista on kun niitä on useampi. Meillä on kolme lasta, joista jokaisella harrastus 2-6 päivänä viikossa. Tuskin sitä härdelliä kovin moni yhden lapsen vanhempi tajuaa, en oletakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oman ainokaiseni luona ovat aina kaverinsa tykänneet olla (ja lapsi taas on halunnutkin olla kotona mielummin kuin kyläillä), ei tarvitse miettiä olenko rieponut jonkun hermoja sillä, että lapseni olisi ollut heillä.
Ja ovat edelleen todella läheisiä kaikki nuo kaverit, vaikka porukka onkin jo täysi-iän molemmin puolin.
Ei siitä ole kyse vaan siitä ettei ymmärretä että vaikka itsellä on se yksi lapsi ja sen yhden lapsen kuskaukset ja systeemit ja se yksi päiväkoti ja sen jälkeen yksi koulu, useamman lapsen perheessä jokaista lasta kohti on aina se kaikki per lapsi. Eli huomattavasti monimutkaisempi rakennelma. Ei vaan hahmoteta.
Ja sitten luullaan, että, kun ihmisellä on vain yksi lapsi, sinnehän on helppo lähettää oma väki hoitoon, kun siellä on vain se yksi lapsi (niin, sille on syy, että on haluttu vain se yksi lapsi ja rauha).
Joo, ihan yhtä absoluuuttinen totuus varmasti nyt tämäkin, kun sinun.
Itse olen ihmetellyt samaa. Yhden lapsen kaveri on ainoa lapsi ja näillä on yhteinen harrastus. No, aina välillä tämä yhden lapsen äiti ehdottaa että mennäänkö vaikka kahville tai shoppailemaan kun odotellaan lapsia harrastuksesta. Ei ymmärrä, että mulla on kaksi muuta lasta, joten ei mulla ole mitään vapaa-aikaa silloin kun yksi lapsi sattuu olemaan harrastamassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihmetellyt samaa. Yhden lapsen kaveri on ainoa lapsi ja näillä on yhteinen harrastus. No, aina välillä tämä yhden lapsen äiti ehdottaa että mennäänkö vaikka kahville tai shoppailemaan kun odotellaan lapsia harrastuksesta. Ei ymmärrä, että mulla on kaksi muuta lasta, joten ei mulla ole mitään vapaa-aikaa silloin kun yksi lapsi sattuu olemaan harrastamassa.
Juurikin näin. Minulle on vaikka kuinka monta sanottu, että kuinka mulla nyt on vapaa ilta, kun se yksi lapsi on jossain.
ei kai kukaan ylsilapsisen vanhempikaan voi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa
olettaa varmaan että osaat hoitaa logistiikkasi ja lapsesi samaan autoon kun olet ne kaikki hankkinutkin
mitä teidän hammaslääkäri liittyy toisten perheisiin
jep jep.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihmetellyt samaa. Yhden lapsen kaveri on ainoa lapsi ja näillä on yhteinen harrastus. No, aina välillä tämä yhden lapsen äiti ehdottaa että mennäänkö vaikka kahville tai shoppailemaan kun odotellaan lapsia harrastuksesta. Ei ymmärrä, että mulla on kaksi muuta lasta, joten ei mulla ole mitään vapaa-aikaa silloin kun yksi lapsi sattuu olemaan harrastamassa.
Juurikin näin. Minulle on vaikka kuinka monta sanottu, että kuinka mulla nyt on vapaa ilta, kun se yksi lapsi on jossain.
Juurikaan näin se ei kaikilla ole. Mulla meni kaikki vapaa-aika siihen, että hoidon kaikki lapsen harrastuskuskaamiset ja talkoot jne. kun ei ollut sitä toista vanhempaa joka sen olisi tehnyt. Harrastuksettomia päiviä oli se yksi viikossa. Ja matkat pitkät harrastukseen, ei tosiaan voinut sieltä kotiin ajaa, piti odottaa kolmen tunnin harkat siellä.
Enkä jaksanut kyllä niiden kuskina olleiden isien kanssa aina harrastuksesta jauhaa.
Heh, mun kaveri lapsuudessa sattui olemaan ainoa lapsi ja itse olen nelilapsisesta perheestä. Muistan vieläkin elävästi yhden tapauksen tähän liittyen. Käytiin hakemassa kaveri meille ja haettiin samalla kaupasta ruokaa. Äiti osti meille vanukkaat jälkiruuaksi (5 kpl). No ruuan jälkeen syötiin nämä ja mentiin leikkimään. Parin tunnin päästä kaveri kertoo että on nälkä, ehdottaa että syötäisiinkö taas vanukkaat. Kerroin että mehän syötiin ne jo. Kaveri äimänä että "Yhdet mutta niitähän oli vaikka kuinka monta!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oman ainokaiseni luona ovat aina kaverinsa tykänneet olla (ja lapsi taas on halunnutkin olla kotona mielummin kuin kyläillä), ei tarvitse miettiä olenko rieponut jonkun hermoja sillä, että lapseni olisi ollut heillä.
Ja ovat edelleen todella läheisiä kaikki nuo kaverit, vaikka porukka onkin jo täysi-iän molemmin puolin.
Ei siitä ole kyse vaan siitä ettei ymmärretä että vaikka itsellä on se yksi lapsi ja sen yhden lapsen kuskaukset ja systeemit ja se yksi päiväkoti ja sen jälkeen yksi koulu, useamman lapsen perheessä jokaista lasta kohti on aina se kaikki per lapsi. Eli huomattavasti monimutkaisempi rakennelma. Ei vaan hahmoteta.
Ja sitten luullaan, että, kun ihmisellä on vain yksi lapsi, sinnehän on helppo lähettää oma väki hoitoon, kun siellä on vain se yksi lapsi (niin, sille on syy, että on haluttu vain se yksi lapsi ja rauha).
Joo, ihan yhtä absoluuuttinen totuus varmasti nyt tämäkin, kun sinun.
En ikinä lähetä ketään kenellekään eikä minun lapseni kyläile laumoissa. Jokaisella omat kaverit. Se sen sijaan välillä jurppii että monella on sääntö että kavereita saa kerrallaan mennä vain yksi. Ja sitä sitten itkee sekä se oma lapsi että ne jotka ei silloin pääse. Ja on meillä yksi sellainenkin ainokainen yhdellä alpsella kaverina, jonne pääaee vain jos molemmat vanhemmat on paikalla, koska kahden kymmenvuotiaan kanssa kuulemma on muuten liian vaativaa ja se meidän kymmenvuotias on superrauhallinen tyttö, joka ei tod aiheuta mitään mekkalaa tai meteliä ikinä.
Minulla on täysin erilainen kokemus asiasta. Yleensä yksilapsiset perheet ovat hyvin joustavia ja heidän kanssaan "vuoroin vieraissa" periaate toimii hyvin. Hankalinta asioista on sopia perheiden kanssa, joissa on yli kolme lasta.
kehuskelenytsiinä kirjoitti:
ei kai kukaan ylsilapsisen vanhempikaan voi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa
olettaa varmaan että osaat hoitaa logistiikkasi ja lapsesi samaan autoon kun olet ne kaikki hankkinutkin
mitä teidän hammaslääkäri liittyy toisten perheisiin
jep jep.
No ei, mutta e hänen tarvitsekaan, koska on vain yksi lapsi. Hammaslääkäri liittyy sikäli että ei hahmoteta että ei meidän perhe pyöri sen oman lapsen kaverin mukaan vaan lapsia on useampi. Ei siis riitä kysyä onko se lapsi kotona, kun lapsi voi joutua lähtemään sinne sisaruksen hammaslääkärireissulle mukaan. Ei siis hahmoteta ollenkaan että se kokonaisuus on laajempi.
kehuskelenytsiinä kirjoitti:
ei kai kukaan ylsilapsisen vanhempikaan voi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa
olettaa varmaan että osaat hoitaa logistiikkasi ja lapsesi samaan autoon kun olet ne kaikki hankkinutkin
mitä teidän hammaslääkäri liittyy toisten perheisiin
jep jep.
Ihmeen nuivia vastauksia ap:lle. Ei kukaan oleta että yksilapsisen perheen vanhempi on kahdessa paikassa yhtäaikaa, mutta välillä tuntuu että yksilapsisen perheen vanhempi olettaa monilapsiselta vanhemmalta näin. Ei ymmärretä millaista logistiikkaa se välillä on monen lapsen ja näiden harrastusten kanssa. Esim. ap:n hammaslääkärit liittyy toiseen perheeseen siten, että ap ei voi hammaslääkärissä ollessaan käydä hakemassa lapsia harrastuksesta ja viemässä molempia koteihinsa.
Mitä pahaa siin on jos etukäteen kysyy kahville tai shoppailemaan varmaan kysyy koska se tekis sulle hyvää ja olettaa että kai sinäkin joskus saat lapsistasi breikin laittamalla vaikka hoitoon tai kerhoon!
eihän se kuitenkaan baariin pyydä tai terassille kuten monet lapsettomat saattaa tehdä tai pahimmassa tapauksessa KUKAAN EI KOSKAAN PYYDÄ SINUA MIHINKÄÄN.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on täysin erilainen kokemus asiasta. Yleensä yksilapsiset perheet ovat hyvin joustavia ja heidän kanssaan "vuoroin vieraissa" periaate toimii hyvin. Hankalinta asioista on sopia perheiden kanssa, joissa on yli kolme lasta.
No daa. Olisiko juurikin samasta asiasta kyse?! Että se useampi lapsi tekee homman hankalammaksi.
Onneksi oman ainokaiseni luona ovat aina kaverinsa tykänneet olla (ja lapsi taas on halunnutkin olla kotona mielummin kuin kyläillä), ei tarvitse miettiä olenko rieponut jonkun hermoja sillä, että lapseni olisi ollut heillä.
Ja ovat edelleen todella läheisiä kaikki nuo kaverit, vaikka porukka onkin jo täysi-iän molemmin puolin.