8 kuukautta vanha labradorinnoutajan muuttunut käytös
Meillä on ihana labbis, joka täytettyään 7 kuukautta tiputti korvansa luultavasti pois. Ennen niin tottelevainen ja rauhallinen koiranpentu puuhailee nyt koko ajan jotain rajoja rikkovaa. Varastelee kenkiä eteisestä, vie lasten leluja jne. Me käytämme sitä lenkeillä paljonkin ja koska olemme koko perhe pitkällä lomalla, niin se touhuilee mukanamme paljonkin. Koulutamme myös ihan peruskoulutusta päivittäin sen kanssa.
Silti koira on tosi levoton koko ajan. Inisee, jos kokee tilanteet tylsäksi.
Olen miettinyt, että tarvitsisiko koira enemmän omaa lepoa eli että jättäisimme sen ihan yksikseen välillä kotiin ja tekisimme keskenämme muuta. Onko koira stressaantunut siitä, että lomailemme.
On ikävää, kun ennen niin mukava koira on alkanut kitistä jalkojen juuressa ja joudun koko ajan pohtimaan, että mikä sillä nyt mahtaa olla.
Kiitos vastauksistanne!
Elisa
Kommentit (47)
Nyt joudun taas uudestaan sulkemaan eteisen ovia kenkien takia ja katsomaan, että tavarat eivät loju missään. Olimme juuri päässeet tästä eroon pentuvaiheen jälkeen.
Elisa
Vierailija kirjoitti:
Meillä uros rauhoittui kun leikkautettiin se. Alkoi merkkailla sisällä, karkaili yms. Voisi auttaa.
Uhmaaminen jatkuu reilun yksi vuotiaaksi. Kokeile vaikka komentaa koira omalle paikalle kun alkaa inisemään ettei epätoivottua käytöstä tueta antamalla huomiota. Oppii siihen samalla tavalla kuin lapset. Rajoista van ei koiran kanssa voi joustaa.
Leikkauttaminen ei ole automaattinen ratkaisu. Koulutuksella suurempi rooli. Toki leikkauttaminen rauhoittaa, mutta ei se välttämättä poista epätoivottua käytöstä. Joillakin leikkaus ei muuta kuin sen, että merkkituotteita vähenee. Esim. toisia koiria vastaan aggressiivinen saattaa silti pysyä vihaisena kun näkee muita vaik pallit ois veks. Mutta toki leikkaus vähentää hormonitoimintaa ja käytös voi tulla hillitymmäksi, mutta se ei ole ratkaisu. Toki on niitä tapauksia, joissa hormonitoiminta on vaikkapa aivan ylitseampuvaa (koira läähättää ja raapii ovea, merkkailee sisälle, on stressaantunut ja selkeästi käy kierroksilla taukoamatta) ja sekä koira että elämä kotona kärsii, jolloin musta on hyvä harkita leikkauttamista. 😊
Olemme tosi aktiivinen perhe, joten uskon, että rotu sopii meille. Huono käytös sen sijaan ei.
Elisa
Vierailija kirjoitti:
Luin tosi paljon labbiksista etukäteen ja tiedän, että on aktiivinen rotu. Oletin kuitenkin varmaan enemmän yhteistökykyistä koiraa, mikä nyt on hukassa tässä rajojen rikkomisessa.
Elisa
Kuten sanottu, murrosikää. Kyllä ne korvat taas löytyy. Juttele kasvattajan kanssa ja yritä löytää muuta labbis-porukkaa niin pääset rotuun paremmin sisälle.
Ei merkkituotteita vaan merkkailu! Sori puhelin sekoilee.
Vierailija kirjoitti:
Olemme tosi aktiivinen perhe, joten uskon, että rotu sopii meille. Huono käytös sen sijaan ei.
Elisa
Koulutus, koulutus, koulutus ja koirakaverit. Meillä käytiin joka päivä koirapuistossa vähintään kerran.
Vierailija kirjoitti:
Luin tosi paljon labbiksista etukäteen ja tiedän, että on aktiivinen rotu. Oletin kuitenkin varmaan enemmän yhteistökykyistä koiraa, mikä nyt on hukassa tässä rajojen rikkomisessa.
Elisa
Sen aktiivisuuden kanssa käsikädessä saattaa kulkea semmoinen höseltävä luonne, varsinkin, kun ei ole vielä käytöstapoja oppinut, tai ainakin kokeilee niitä rajojaan nyt. Oletteko käyneet koirakoulussa? Harrastatteko mitään? Kesäisin voisi käyttää koiraa uimassa, siinä ainakin saisi purettua energiaa. Myös metsissä voisi harjoittaa jälkeä, niin saisi koira nenätyötä, mikä väsyttää paljon, kun siinä joutuu keskittymään ja ajattelemaan.
Oletko ennen kasvattanut koiraa ihan pennusta asti?
Koiramme ie i ainakaan vielä merkkaile sisälle ja se rakastaa kaikkia vastaan tulevia koiria ja ihmisiä. Ei ole siis aggressiivinen. Iloinen häselö enemmän.
Tuo iltaisin vieressä vinkuminen minua hämmästyttää.
Elisa
Se on se ensimmäinen uhmaikä. Kamala vaihe, muistan kun melkein jo vakavasti harkitsin meidän rotikan pois antamista kun se oli 8 kk ikäinen. Kuukauden pari sitä pahinta kesti, sitten korvat palautui päähän ja järki käytökseen.
Toinen vaihe tulee usein puolentoista vuoden tienoolla. Meilläkin rotikka yritti silloin taas päästä lauman johtajaksi. Ei päässyt. :D Tuon vaiheen kestin jo paremmin kun muistin että meni se ohi aiemminkin. Nyt meillä asuu maailman mahtavin kuusivuotias rottis. :)
Minulla on ollut koiranpentuja, mutta ei näin suurta rotua.
Olemme kouluttaneet itseksemme, mutta syksyksi varmasti katson koirakoulun tai kurssin.
Tällä hetkellä en esim. uskaltaisi päästää vapaaksi metsässä, jossa saattaa olla toisia koiria, koska ei tule luokse pyydettäessä, jos muuta mielenkiintoista tarjolla.
Elisa
Vierailija kirjoitti:
Kestääkö tämä siis noin vuoden ikään asti? Vielä 4 kuukautta....huoh.
Elisa
Murkkuikä alkaa 7-10 kk iässä ja kestää minkä kestää. Ja sitten on vielä ns. mörköikä jolloin normaalitkin asiat alkavat pelottaa, vaikka pentuna ei niitä olisi pelännyt.
Vierailija kirjoitti:
Koirallamme on myös tosi usein vatsa löysällä. Luin jstakin, että saattaisi liitty hormoneihin myös. Kyseessä siis uroskoira.
Elisa
sukukypsyys pukkaa päälle! Mulla on kaksi (vielä) sterkkaamatonta narttua, juts toiset juokset molemmilla menossa ja mahat välillä löysällä. Ainakin nartuilla hormonihässäkät voivat muuttaa pissan pH:ta ja vatsan mikrobistoakin. Ihan ymmärrettävää, kun katsoo tuota "persieen" jatkuvaa tonkimista...
Ja lisäisin vielä että lauman (perheen) hierarkian tulee olla selvä myös koiralle. Etenkin jos perheessä on lapsia, voi uhmata niitä koska kokee ne heikommiksi. Meillä kävi näin.
Lasten asemaa koiran silmissä parannettiin esimerkiksi niin että lapset ruokki koiran. Pitivät kuppia kädessä ja "söivät" siitä ensin ja sitten antoivat vasta koiralle. (laumassa vahvimmat syö eka) ja koiralta evättiin sohvalle/sänkyyn pääsy. Lapset olivat sitä ylempänä fyysisesti. Nämä auttoi meillä. Oli lopulta kuitenkin aika pehmeä luonne ja alistui helposti näihin.
Olwn saanut teiltä hyviä vinkkejä. Kiitos. Otan ilolla vastana puuhavinkkejä tähän murrosiän aikaan. Varmasti voin lisätä aktiivisuuttamme, nenän käyttöä ym.
Elisa
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä uhmaikä pitkäkin prosessi?
Kuinkahan paljon omaa lepoa se koira tarvitsee? Nukkuu 10 tunnnin yöunet.
Elisa
Muistaaksesni koulussa opetettiin, että kasvava koira tarvitsee unta n. 16h päivässä.
Labbis on lintukoira, metsästyskoira. Eli energiaa riittää, ja palveluhalua. Nenä on tärkeä. Tyhmä se ei myöskään ole, ja koska ne ovat yleensä persoja ruualle, niitä on helppo opettaa. Sedälläni oli labbiksen (50 %), spanielin ja suomenajokoiran risteytys, erittäin älykäs ja tehokas lintu- ja jäniskoira.
Topakkana vaan nyt sen kanssa, ihan selvä uhmaikä. Pelkkä peruskoulutus ei myöskään riitä energiselle koiralle, opettakaa se käyttämään päätään. Kenkien varastamisen sijasta opeta se noutamaan, sehän on noutaja. Opeta tuomaan kengät, talutin, lehti postilaatikolta, harava, kantamaan koivunhalko sisälle, poimimaan pudonneet avaimet, kantamaan hanskat, etsimään kissa, kantamaan kassia, vetämään potkukelkkaa. Ne oppii esineiden nimiä. Opeta paljon temppuja. Laita nenän päälle nakki ja opeta olemaan paikoillaan, kunnes sanot kymmenen. Opeta kierimään ja haukkumaan käskystä.
Kannattaa opettaa labbis käyttämään myös nenäänsä. Nenän käyttö väsyttää koiraa. Eli ala opettaa sille myös jälkeä, tavaroiden etsimistä ja sienestystä. Ohjaa energia järkevään touhuun.
Oma sakemanni ymmärsi noin 300 ihmisen sanaa ja kaikki käskyt päälle. Ei ollut ikinä mitään ongelmia käytöksessä, koiriakin pelkäävä tätini rentoutui tämän koiran seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Olwn saanut teiltä hyviä vinkkejä. Kiitos. Otan ilolla vastana puuhavinkkejä tähän murrosiän aikaan. Varmasti voin lisätä aktiivisuuttamme, nenän käyttöä ym.
Elisa
Kaupasta purkkiverta ja jälkiliina 5..8..10m ja metsään tekemään jälkeä. Siinä käy kupoli niin kierroksilla, että uni maittaa ja on noutavalle koiralle mukavaa rodunomaista puuhaa.
Mitä syö? Löysä vatsa voi kertoa myös sopimattomasta ruuasta. Muuten kuulostaa murkkuiältä ja tekemisen puutteelta. Jos lenkkeilette lähinnä remmissä niin se ei välttämättä riitä alkuunkaan viemään koiralta virtoja. Lisäksi kasvavan koiran olisi hyvä lenkkeillä pääasiassa irti. Kannattaa ulkoiluttaa nyt vaikka pitkässä liinassa, jos korvat on niin pahasti hukassa, ja vaatia koiralta sitä tottelemista.
Koulutusta, koulutusta, koulutusta. Koiralla alkaa murkkuikä painaa päälle, tuo on se aika jolloin moni laittaa koiran kiertoon kun ei osaa eikä ymmärrä toimia koiran kanssa :( et kertonyt missä päin asutte, pk-seudulta esim. löytyy hyviä koirakouluja. Koiran kanssa kannattaa ehdottomasti tässä vaiheessa hakeutua pentukurssille ja sitten myös jatkamaan koulutusta. Labbis on työkoira (vaikka nämä näyttelylinjaiset omaavatkin vähemmän työviettiä), se kaipaa paljon aktiviteettia ja liikuntaa. Isona koirana on myös tärkeää että se on täysin omistajansa hallinnassa. Meillä esim. lähistöllä pariskunta jolla kaksi labbista, toinen on todella epävarma ja aggressiivinen (epävarman koiran normaali tapa purkaa epävarmuuttaan), tuollainen 30 kg kun juoksee metsässä vapaana kohti rähjäten ei paljon naurata. Omistajan virhe tottakai, ja selkeästi heidän laiskuuttaan kun eivät riittävästi kouluta koiraa.
Ihmisillä on aikamoisia harhakuvitelmia siitä, millaista koiranpito on. Mistään koirasta saa harvoin ilman koulutusta hyvinkäyttäytyvää. Muista, että koiralle kannattaa harjoittaa tietynlaista perushuomioimattomuutta, ei siis jatkuvaa lällytystä. Koira ei myös saa saada kaikkea huomiota vaatimalla. Nämä on ihan perusjuttuja. Samoin tuo jonka joku toinen jo vinkkasikin, eli että nostaaksesi lapset ja itsesi ylemmäs koiraa voit harjoittaa eleruokintaa. Ruoka kuppiin, ja teeskentelet syöväsi sitä hetken. Sitten annat koiralle luvan ottaa ruokaa. Tämä kannattaa aloittaa välittömästi jos ette vielä sitä tee. Helppo tapa, mutta opettaa koiralle paljon.
Kannattaa myös lainata kirjastosta nyt koirakirjoja ja "ahmia" niitä. Saat paljon hyviä vinkkejä miten koiran kanssa kannattaa toimia. Saatte pennusta vielä loistavan perhekoiran kun olette kärsivällisiä ja JOHDONMUKAISIA. Koiran kanssa säännöistä täytyy pitää kiinni. Muista, että pentua ei saa rasittaa liian kovalla liikunnalla. Olisi hyvä jos sillä olisi joku kokoisensa pentukaveri, näin pennut voisivat luonnollisella tavalla purkaa liikunnantarvetta. Lenkkeilyä ei kannata isokokoisen pennun kanssa liikaa harrastaa, se ei tee luustolle hyvää.
Otitteko selvää rodusta, ennen hankkimista? Mietin, että oletkohan edes tajunnut, kuinka energisen rodun olet valinnut?