Lue keskustelun säännöt.
Nyt ymmärrän miksi naisten on niin vaikea löytää hyvä mies
newsflash
05.07.2016 |
Olen nyt paljon viisaampi tässä suhteessa seurattuani lähisukuun kuuluvien naisten ja heidän ystäviensä voivottelua siitä miksei hyviä miehiä tahdo löytyä. Vaikka ei tässä mitään uutta ole. Nirsoilua, uskomattomia vaatimuslistoja, ei osata ilmaista selkeästi omia haluja suhteeseen, vain ne komeat ja pitkät huomioidaan ja sitten muut jos paniikki iskee ja lista voisi jatkua kaikilla täällä AV:lla esitetyillä kliseillä.
Ja sitten ne hajoavat avioliitot. Monessa tapauksessa nainen on kyllästynyt tai voimaantunut ja todennut ettei mies pysty tarjoamaan sellaista elämää jota ovat yhtäkkiä heränneet toivomaan tai piilotelleet mestarillisesti kun on haluttu naimisiin ja lapset. Itselle kävi juuri näin.
Tiedän monta hyvää sinkkumiestä omassa lähipiirissä, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa.
Kommentit (35)
Näinhän se on. Sitten tämmöinen vähän huonompi mies, niin turha edes yrittää. Pakko hakea aasiasta vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin on, että hyvät sinkkumiehet pariutuvat viikossa sitä halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että hyvät sinkkumiehet pariutuvat viikossa sitä halutessaan.
Joo "hyvät", eli pitkä rikas komea jne. Vaikka samana päivänä halutessaan, mutta 90% miehistä ei ole semmoisia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että hyvät sinkkumiehet pariutuvat viikossa sitä halutessaan.
Hyvä sinkkumies = miljonääri.
Voin tavallaan ymmärtää naisten valitusta; varmaan miehissä on paljon hulluja, väkivaltaisia, siivottomia porsaita, tahdottomia peräkammarin poikia, rikollisia paskoja jne.
Mutta myös naisissa on huonoja. Ero on vain siinä että miehille riittää jalkoväli ja se että nainen ei uhkaa hänen arvovaltaansa ja terveyttään, joten naisilla on siksi enemmän vientiä. Hyväksi naiseksi on aika helppoa nousta tai ainakin kelpaavaksi naiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä opiskelin ja biletin vain puoliliekillä, mutta silti ei tullut kunnon miestä vastaan. Itkin, rukoilin ja haaveilin, mutta ei. Ainiin, haaveilin liian kauan niistä komeimmista ja sitten paniikkiratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
No mä opiskelin ja biletin vain puoliliekillä, mutta silti ei tullut kunnon miestä vastaan. Itkin, rukoilin ja haaveilin, mutta ei. Ainiin, haaveilin liian kauan niistä komeimmista ja sitten paniikkiratkaisu.
Paniikkiratkaisu, eli laskit omaa rimaasi ja otit vähän keskitason yläpuolella olevan miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sitten se elämä nuorena...hirveätä hampaat irvessä suorittamista koko ajan, pitää matkustella, opiskella, bilettää, olla yhteiskunnallisesti aktiivinen, hankkia pari kissaa jne. Ei ei ihme jos ei sopivaa satu löytymään...missä vaiheessa sitä muka ehtisi kunnolla seurustelemaankaan...tai haluaako kukaan itseään arvostava mies edes tuollaiseen oravanpyörään ilman lapsiakin?
-ap
Näin jälkikäteen voin sanoa, että ne opiskelut, biletykset ja matkustelut olisi tosiaan kannattanut hoitaa ennenkuin perusti perheen. Minä en niin tehnyt vaan 19-vuotiaana naimisiin ja heti pari lasta. 24-vuotiaana iski tarve kokea nuoruus ennenkuin on myöhäistä, joten avioero ja opiskelu oli aika haastavaa kahden lapsen yksinhuoltajana. Mutta tulipahan koettua biletys-, matkustelu- ja opiskelunuoruuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sitten se elämä nuorena...hirveätä hampaat irvessä suorittamista koko ajan, pitää matkustella, opiskella, bilettää, olla yhteiskunnallisesti aktiivinen, hankkia pari kissaa jne. Ei ei ihme jos ei sopivaa satu löytymään...missä vaiheessa sitä muka ehtisi kunnolla seurustelemaankaan...tai haluaako kukaan itseään arvostava mies edes tuollaiseen oravanpyörään ilman lapsiakin?
-ap
Näin jälkikäteen voin sanoa, että ne opiskelut, biletykset ja matkustelut olisi tosiaan kannattanut hoitaa ennenkuin perusti perheen. Minä en niin tehnyt vaan 19-vuotiaana naimisiin ja heti pari lasta. 24-vuotiaana iski tarve kokea nuoruus ennenkuin on myöhäistä, joten avioero ja opiskelu oli aika haastavaa kahden lapsen yksinhuoltajana. Mutta tulipahan koettua biletys-, matkustelu- ja opiskelunuoruuskin.
Pilasit miehesi ja lastesikin elämän samalla kertaa. Toivottavasti oli sen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan katkera misogynisti ei ole hyvä. Ei vaikka olisi muuten kuinka kunnollinen, raitis, hauska, hellä, mitä nyt naiset yleensä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sitten se elämä nuorena...hirveätä hampaat irvessä suorittamista koko ajan, pitää matkustella, opiskella, bilettää, olla yhteiskunnallisesti aktiivinen, hankkia pari kissaa jne. Ei ei ihme jos ei sopivaa satu löytymään...missä vaiheessa sitä muka ehtisi kunnolla seurustelemaankaan...tai haluaako kukaan itseään arvostava mies edes tuollaiseen oravanpyörään ilman lapsiakin?
-ap
Näin jälkikäteen voin sanoa, että ne opiskelut, biletykset ja matkustelut olisi tosiaan kannattanut hoitaa ennenkuin perusti perheen. Minä en niin tehnyt vaan 19-vuotiaana naimisiin ja heti pari lasta. 24-vuotiaana iski tarve kokea nuoruus ennenkuin on myöhäistä, joten avioero ja opiskelu oli aika haastavaa kahden lapsen yksinhuoltajana. Mutta tulipahan koettua biletys-, matkustelu- ja opiskelunuoruuskin.
Pilasit miehesi ja lastesikin elämän samalla kertaa. Toivottavasti oli sen arvoista.
Kuten aiemmassa sanoin, olen itsekin sitä mieltä, että olisi kannattanut bilettää, matkustaa ja opiskella ennenkuin perustaa perheen. Vastaaja nro 1, joka vaikuttaa paheksuvan nuorten naisten opiskelua, bilettämistä ja matkustelua, ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, että parisuhteen kannalta on parempi hoitaa noi asiat pois nimenomaan nuorena eikä perheellisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että hyvät sinkkumiehet pariutuvat viikossa sitä halutessaan.
Kuinka suuri osuus sinkkumiehistä on sinun arviosi mukaan "hyviä"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sitten se elämä nuorena...hirveätä hampaat irvessä suorittamista koko ajan, pitää matkustella, opiskella, bilettää, olla yhteiskunnallisesti aktiivinen, hankkia pari kissaa jne. Ei ei ihme jos ei sopivaa satu löytymään...missä vaiheessa sitä muka ehtisi kunnolla seurustelemaankaan...tai haluaako kukaan itseään arvostava mies edes tuollaiseen oravanpyörään ilman lapsiakin?
-ap
Näin jälkikäteen voin sanoa, että ne opiskelut, biletykset ja matkustelut olisi tosiaan kannattanut hoitaa ennenkuin perusti perheen. Minä en niin tehnyt vaan 19-vuotiaana naimisiin ja heti pari lasta. 24-vuotiaana iski tarve kokea nuoruus ennenkuin on myöhäistä, joten avioero ja opiskelu oli aika haastavaa kahden lapsen yksinhuoltajana. Mutta tulipahan koettua biletys-, matkustelu- ja opiskelunuoruuskin.
Pilasit miehesi ja lastesikin elämän samalla kertaa. Toivottavasti oli sen arvoista.
Kuten aiemmassa sanoin, olen itsekin sitä mieltä, että olisi kannattanut bilettää, matkustaa ja opiskella ennenkuin perustaa perheen. Vastaaja nro 1, joka vaikuttaa paheksuvan nuorten naisten opiskelua, bilettämistä ja matkustelua, ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, että parisuhteen kannalta on parempi hoitaa noi asiat pois nimenomaan nuorena eikä perheellisenä.
Niin koska neidille on täysin mahdotonta olla epäitsekän ja ajatella vähän muitakin kuin pelkästään omaa napaa. Biletys hinnalla millä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiheen avannut lienee miespuolinen henkilö (?) Hänelle voin näin 38 -vuotiaana naisena kertoa, että miehillä ei välttämättä ole listakaupalla vaatimuksia naiselle, mutta se yksi on aina ja ylitse muiden: naamataulun on näytettävä hyvältä. Eli meikkaustaidot ja rahallinen satsaus hiuksiin, ripsiin ym. ovat naisen valttikortti parisuhteeseen pääsemiseksi. Jos em. on kunnossa, ei ole väliä sporttisella, hoikalla ja kiinteällä kropalla, loppututkinnoilla/ koulutuksella, lukeneisuudella/ sivistyksellä, hyvillä käytöstavoilla, varallisuudella tai millään muullakaan sellaisella, joka jää kasvokuvan ulkopuolelle.
Tulikin jo varmasti selväksi, mikä minulta ainakin puuttuu (en väitä, että olisin noiden ei-tarpeellisten ominaisuuksien luettelon mukainen täydellisesti...). Surulliseksi vetää, kun kanssasisaret miesmarkkinoilla painaa ohi oikealta ja vasemmalta ja kuntosalin pukuhuoneessa suihkunraikkaana ilman bodyshapea ei samoiksi naisiksi uskoisi.
Niin missä ne hyvät miehet onkaan.. Kaipaan fiksua, päihteetöntä, omasta ja ympäristönsä siisteydestä huolta pitävää miestä joka osaa keskustella ja on valmis tekemään töitä menestymisensä eteen. Itsetunto ja käytöstavat oltava myös kunnossa. Nämä on ilmeisen mahdottomat yhtälöt yhteen ihmiseen, joten pysyttelen mieluummin sinkkuna. Että terve vaan.
Se nyt on vaan niin että neidot niihin joudutte tyytymään mitä on tarjolla. Meikä on varattu ja jos käy niin että tulen vielä markkinoille niin ensin otan vain irtonumeroita. Nykyinen tietää mitä se on kun joskus harvoin käydään viihteellä. Ei sellaista kertaa ettei joku nainen tule tyrkylle. En tajua mistä johtuu kun omasta mielestä olen aika tavis ulkonäöltä? Haju?
Mä olen ottanut miehiä jotka ei oo ulkonäöllisesti lähelläkään yleisiä ihanteita tai edes mun omia ihanteita. Ihan perusjamppoja vikoineen ja hyvine puolineen. Vituiks on mennyt silti.
Vierailija kirjoitti:
Aiheen avannut lienee miespuolinen henkilö (?) Hänelle voin näin 38 -vuotiaana naisena kertoa, että miehillä ei välttämättä ole listakaupalla vaatimuksia naiselle, mutta se yksi on aina ja ylitse muiden: naamataulun on näytettävä hyvältä.
Juuri se, ettei vaadi mitään, on ihan perseestä. Sillä keinolla syntyy toisilleen epäsopivia pareja joiden yhdessäolo on tuskaista suorittamista. Nainen yrittää saada jotain irti miehestä, joka ajattelee vain että no kunhan on kaunis muija, mitään väliä oikealla kumppanuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se niin on, että hyvät sinkkumiehet pariutuvat viikossa sitä halutessaan.
Joo "hyvät", eli pitkä rikas komea jne. Vaikka samana päivänä halutessaan, mutta 90% miehistä ei ole semmoisia.
Tutkitusti naiset pitävät 80% miehistä keskimääräistä rumempina.
Niin ja sitten se elämä nuorena...hirveätä hampaat irvessä suorittamista koko ajan, pitää matkustella, opiskella, bilettää, olla yhteiskunnallisesti aktiivinen, hankkia pari kissaa jne. Ei ei ihme jos ei sopivaa satu löytymään...missä vaiheessa sitä muka ehtisi kunnolla seurustelemaankaan...tai haluaako kukaan itseään arvostava mies edes tuollaiseen oravanpyörään ilman lapsiakin?
-ap