Nyt ymmärrän miksi naisten on niin vaikea löytää hyvä mies

Mä törmään jostain syystä usein sellaisiin jätkiin, jotka tuntuu vaan haluavan panna kaikkea. En tosin tiedä onko muunlaisia edes enää olemassa, mutta ainakin osa peittää sen. Tosi harvoin tapaan sellaisia joita voisi ajatella kumppanimielessä.

Vierailija kirjoitti:

Mä törmään jostain syystä usein sellaisiin jätkiin, jotka tuntuu vaan haluavan panna kaikkea. En tosin tiedä onko muunlaisia edes enää olemassa, mutta ainakin osa peittää sen. Tosi harvoin tapaan sellaisia joita voisi ajatella kumppanimielessä.

Ne jotka eivät saa panoja, haluavat seurustella. Keskivertoa rumemmat ja huonommilla sosiaalisilla taidoilla varustetut.

Vierailija kirjoitti:

Mä törmään jostain syystä usein sellaisiin jätkiin, jotka tuntuu vaan haluavan panna kaikkea. En tosin tiedä onko muunlaisia edes enää olemassa, mutta ainakin osa peittää sen. Tosi harvoin tapaan sellaisia joita voisi ajatella kumppanimielessä.

Katselet vääränlaisia miehiä. Sinun pitää opetella tunnistamaan tuo suosimasi ei-toivottu profiili miehissä ja valita erityyppisiä miehiä jatkossa seurusteluun. Muuten tulevaisuutesi noin lohduttomalta kuin kuvasit.

-ap

ihmiset katsovat liian paljon a)ulkonäköä b)miettivät vain miltä alussa tuntuu.jos ei tunnu miltään "mutta ihan kiva " tyrmäävät fiksun oloisen jätkän joka olisi oikeasti ehkä jopa aidosti kiinnostunut SINUSTA. c)LISTAAVAT VAATIMUKSIA vaikka koskaan ei saisi koska se on niin moninaisen asian summa keneen rakkaus ja välittäminen voi alkaa.

-rakastuminen ja rakkaus on kaksi eriasiaa ja useimmat luulavat rakastumisen tunnetta rakkaudeksi, tai luulevat kiintymystä rakkaudeksi...EI.

.. Se ei valitettavasti ole sitä. Rakastuminen on vain pintaraapaisu lasipallon päällä, ja monet jäävät ikuisuuksiksi tähän päälle,jotta pallon sisälle pääsisi ja alkaa oikea rakkaus,sellainen välittäminen se on aivan erilainen tunne,normaalia mutta sen tuntee kun tekisi mitä vain toisen eteen, ajattelee toisen tunteita syvemmin, luontainen vaisto puolustaa kaksinkeskeistä tunnesidettä pettämisten vastoinkäymisten kohdatessa ym...henkinen sekä fyysinen side jossa on rakkaus en puhu nyt intohimosta vaan nimenomaan RAKKAUDESTA. rakastumisessa ja rakkaudessa (jos ei oikeasti ole vielä päässyt sinne) se voi tapahtua koska vaan vaikka ei olisi rakastunut vielä 10v  olon jälkeen kumppaniin.  jotta se alkaisi tarvitaan 1)lujaa tahtoa ja uskoa että antaa vapaat kädet itselle katsotaan mitä tästä tulee 2)huomaa itsessään tunteen että ehkä minua sittenkin kiinnostaa edes hitusen(se voi kasvaa-tämä on rakkautta ja ihmiset tekevät virheen lempatessaan tässä vaiheessa tyypin)vaikka ei olisi aluksi sydäntä sykäyttävä heppu... syy,koska yleensä rakkaus tapahtuu hitaasti ihastumisen kautta . :) 3)henkinen tunneyhteys ja syvät keskustelut, kemia 4)panostus tassapuolista ja olemalla oma itsensä,jakamalla avoimesti pelkojaan oline kuinka typeriä vain,lopettamalla kontrolloinnin, yrittämällä olemalla hyvä. :)

rakkaus on sitä että haluaa olla itselleen hyvä tyttöystävä mielessänsä, vaan sitä että aidosti välittää jostain. ulkonäkö muut tekijät EI katso tätä.

-kaikissa näistä ihastumisessa,rakastumisessa(yleisin), rakkaudessa (suurin) ym  VOI OLLA MUSTASUKKAISUUTTA,KONTROLLOINTIA, ITSESTÄÄNSELVYYTTÄ SEKÄ PETTÄMISTÄ. TIEDÄTTEKÖ MIKSI? 

mustasukkaisuus johtuu sen alla on epävarmuus, kontrolloinnin alla saattaa olla pelko, itsestäänselvyyden alla tapa (uskokaa tai älkää,se ei liity mitenkään etteikö kumppanisi välittäisi vaikka pitäisi itsestään selvyytenä ne ei liity mitekään toisiinsa), sekä pettämisellä jolla on monia syitä esim.kumppani on altis houkutuksille vaikka rakastaisi,pettäminen voi olla tapa, se voi olla tunne hakea huomiota jos parisuhteen tunneside on rakoillut eikä tunnu että kumppani on läsnä? monia syitä. kiinnitä silloin huomioon että kuuntelet, näytät välittämisen, kysyt joka päivä mitä kuuluu äläkä valita mistään!!! tunneside voi joskus erkaantua joskus lähentyä jos se silta kasvaa, pettämisen riski on suurempi. ym

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ottanut miehiä jotka ei oo ulkonäöllisesti lähelläkään yleisiä ihanteita tai edes mun omia ihanteita. Ihan perusjamppoja vikoineen ja hyvine puolineen. Vituiks on mennyt silti.

Sama mulla

EI OLE MITÄÄ MITÄ OIKEA RAKKAUS EI KESTÄISI  JA VAIKA ET RAKASTAISI TAISTELE. parisuhde on aina ISO ASIA..eik mikään pikku juttu :)

rakkauden täyteistä kesää! jos kysymyksiä edellisestä tulen lukemaan :)

varmaan sussakin vikaa 

Tuo kyllä totta,kuulosti järkevältä. XD

-rakastuminen ja rakkaus on kaksi eriasiaa ja useimmat luulavat rakastumisen tunnetta rakkaudeksi, tai luulevat kiintymystä rakkaudeksi...EI.

.. Se ei valitettavasti ole sitä. Rakastuminen on vain pintaraapaisu lasipallon päällä, ja monet jäävät ikuisuuksiksi tähän päälle,jotta pallon sisälle pääsisi ja alkaa oikea rakkaus,sellainen välittäminen se on aivan erilainen tunne,normaalia mutta sen tuntee kun tekisi mitä vain toisen eteen, ajattelee toisen tunteita syvemmin, luontainen vaisto puolustaa kaksinkeskeistä tunnesidettä pettämisten vastoinkäymisten kohdatessa ym...henkinen sekä fyysinen side jossa on rakkaus en puhu nyt intohimosta vaan nimenomaan RAKKAUDESTA. 

Ajattelin miehestäni että en oikein tiennyt ja rupesinkin viihtymään ym asiat vain menivät. kai se jostain syttyi? :D hullua

newsflash kirjoitti:

Olen nyt paljon viisaampi tässä suhteessa seurattuani lähisukuun kuuluvien naisten ja heidän ystäviensä voivottelua siitä miksei hyviä miehiä tahdo löytyä. Vaikka ei tässä mitään uutta ole. Nirsoilua, uskomattomia vaatimuslistoja, ei osata ilmaista selkeästi omia haluja suhteeseen, vain ne komeat ja pitkät huomioidaan ja sitten muut jos paniikki iskee ja lista voisi jatkua kaikilla täällä AV:lla esitetyillä kliseillä.

Ja sitten ne hajoavat avioliitot. Monessa tapauksessa nainen on kyllästynyt tai voimaantunut ja todennut ettei mies pysty tarjoamaan sellaista elämää jota ovat yhtäkkiä heränneet toivomaan tai piilotelleet mestarillisesti kun on haluttu naimisiin ja lapset. Itselle kävi juuri näin.

Tiedän monta hyvää sinkkumiestä omassa lähipiirissä, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa.

Sä et ainakaan vaikuta miellyttävältä vaan kamalalta yleistäjältä. Olisi totaalinen nou, nou. Mun tuttavapiirissä kaikki tavoittelemisen arvoiset miehet kyllä on onnellisesti parisuhteessa ja niissä ikisinkuissa on joku ihan oikea vika.. Iso vika...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se niin on, että hyvät sinkkumiehet pariutuvat viikossa sitä halutessaan.

Joo "hyvät", eli pitkä rikas komea jne. Vaikka samana päivänä halutessaan, mutta 90% miehistä ei ole semmoisia.

Mun viimeisin ihastus oli keskimittainen, pömppömahainen pitkäaikaistyötön. Toisaalta loistava keskustelija, peto punkassa ja soittaa useampaa soitinta jumalaisesti..Niin ja itsetunto kohdallaan. Surkeaa vikisijä martyyriä ei katso kukaan pitkään. Miehinen itsetunto on ihan muuta kun pituus tai rahat. Esim. muusikoilla kyllä on vientiä vaikka olisivat köyhiä. Samoin intin kapiaisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sitten se elämä nuorena...hirveätä hampaat irvessä suorittamista koko ajan, pitää matkustella, opiskella, bilettää, olla yhteiskunnallisesti aktiivinen, hankkia pari kissaa jne. Ei ei ihme jos ei sopivaa satu löytymään...missä vaiheessa sitä muka ehtisi kunnolla seurustelemaankaan...tai haluaako kukaan itseään arvostava mies edes tuollaiseen oravanpyörään ilman lapsiakin?

-ap

Näin jälkikäteen voin sanoa, että ne opiskelut, biletykset ja matkustelut olisi tosiaan kannattanut hoitaa ennenkuin perusti perheen. Minä en niin tehnyt vaan 19-vuotiaana naimisiin ja heti pari lasta. 24-vuotiaana iski tarve kokea nuoruus ennenkuin on myöhäistä, joten avioero ja opiskelu oli aika haastavaa kahden lapsen yksinhuoltajana. Mutta tulipahan koettua biletys-, matkustelu- ja opiskelunuoruuskin. 

Kohtuus kaikessa. Ei kai siihen nuoruuden sekoiluun ja yltiöpäiseen matkusteluun tarvitse 10 tai 15 vuotta käyttää? Tosiasia on, että naisten pitäisi havahtua siihen perheen perustamiseen huomattavasti aikaisemmin ja järkevissä puitteissa.

Mitä tulee omaan elämääsi niin olen samaa mieltä tuon toisen kirjoittajan kanssa, joka totesi sinun olevan itsekäs ja pilanneen ex-miehesi ja lastesi elämät. Eikö siihen maailmaan olisi voinut tutustua perheellisenäkin? Tietysti jos tarkoitus oli sekoilla, kännätä ja paneskella monen eri miehen kanssa niin sitten jotenkin ymmärrän ongelmaasi ja ratkaisuasi. Itsekäs ja muita kohtaan välinpitämätön ratkaisu silti.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sitten se elämä nuorena...hirveätä hampaat irvessä suorittamista koko ajan, pitää matkustella, opiskella, bilettää, olla yhteiskunnallisesti aktiivinen, hankkia pari kissaa jne. Ei ei ihme jos ei sopivaa satu löytymään...missä vaiheessa sitä muka ehtisi kunnolla seurustelemaankaan...tai haluaako kukaan itseään arvostava mies edes tuollaiseen oravanpyörään ilman lapsiakin?

-ap

Näin jälkikäteen voin sanoa, että ne opiskelut, biletykset ja matkustelut olisi tosiaan kannattanut hoitaa ennenkuin perusti perheen. Minä en niin tehnyt vaan 19-vuotiaana naimisiin ja heti pari lasta. 24-vuotiaana iski tarve kokea nuoruus ennenkuin on myöhäistä, joten avioero ja opiskelu oli aika haastavaa kahden lapsen yksinhuoltajana. Mutta tulipahan koettua biletys-, matkustelu- ja opiskelunuoruuskin. 

Kohtuus kaikessa. Ei kai siihen nuoruuden sekoiluun ja yltiöpäiseen matkusteluun tarvitse 10 tai 15 vuotta käyttää? Tosiasia on, että naisten pitäisi havahtua siihen perheen perustamiseen huomattavasti aikaisemmin ja järkevissä puitteissa.

Mitä tulee omaan elämääsi niin olen samaa mieltä tuon toisen kirjoittajan kanssa, joka totesi sinun olevan itsekäs ja pilanneen ex-miehesi ja lastesi elämät. Eikö siihen maailmaan olisi voinut tutustua perheellisenäkin? Tietysti jos tarkoitus oli sekoilla, kännätä ja paneskella monen eri miehen kanssa niin sitten jotenkin ymmärrän ongelmaasi ja ratkaisuasi. Itsekäs ja muita kohtaan välinpitämätön ratkaisu silti.

-ap

Entäs jos ei yhtään välitä ajatuksesta hankkia lapsia/perinteinen perhe-elämä? Karmea ajatus, että jaloissa huutaisi kakarat ja selän puolella vikisisi mies...Tuo kissat/koirat/kännit/ura kuullostaa huomattavasti houkuttelevammalta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja sitten se elämä nuorena...hirveätä hampaat irvessä suorittamista koko ajan, pitää matkustella, opiskella, bilettää, olla yhteiskunnallisesti aktiivinen, hankkia pari kissaa jne. Ei ei ihme jos ei sopivaa satu löytymään...missä vaiheessa sitä muka ehtisi kunnolla seurustelemaankaan...tai haluaako kukaan itseään arvostava mies edes tuollaiseen oravanpyörään ilman lapsiakin?

-ap

Näin jälkikäteen voin sanoa, että ne opiskelut, biletykset ja matkustelut olisi tosiaan kannattanut hoitaa ennenkuin perusti perheen. Minä en niin tehnyt vaan 19-vuotiaana naimisiin ja heti pari lasta. 24-vuotiaana iski tarve kokea nuoruus ennenkuin on myöhäistä, joten avioero ja opiskelu oli aika haastavaa kahden lapsen yksinhuoltajana. Mutta tulipahan koettua biletys-, matkustelu- ja opiskelunuoruuskin. 

Kohtuus kaikessa. Ei kai siihen nuoruuden sekoiluun ja yltiöpäiseen matkusteluun tarvitse 10 tai 15 vuotta käyttää? Tosiasia on, että naisten pitäisi havahtua siihen perheen perustamiseen huomattavasti aikaisemmin ja järkevissä puitteissa.

Mitä tulee omaan elämääsi niin olen samaa mieltä tuon toisen kirjoittajan kanssa, joka totesi sinun olevan itsekäs ja pilanneen ex-miehesi ja lastesi elämät. Eikö siihen maailmaan olisi voinut tutustua perheellisenäkin? Tietysti jos tarkoitus oli sekoilla, kännätä ja paneskella monen eri miehen kanssa niin sitten jotenkin ymmärrän ongelmaasi ja ratkaisuasi. Itsekäs ja muita kohtaan välinpitämätön ratkaisu silti.

-ap

Entäs jos ei yhtään välitä ajatuksesta hankkia lapsia/perinteinen perhe-elämä? Karmea ajatus, että jaloissa huutaisi kakarat ja selän puolella vikisisi mies...Tuo kissat/koirat/kännit/ura kuullostaa huomattavasti houkuttelevammalta..

No ei siinä mitään jos itse on asiasta varma. Sitten pitää hyväksyä se, että tuollainen valinta karsii niitä puolisoehdokkaita, koska suurin osa miehistä kuitenkin haluaa ainakin jossain vaiheessa elämää perheen ja lapsia. Aika moni lapsettomasta elämästä haaveileva nainen vaan tajuaa tehneensä virheen siinä vaiheessa kun biologinen kello alkaa tikittää ja ikää on mittarissa vähän liikaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla lisää kertomuksia niiltä naisilta, jotka havahtuivat liian myöhään kumppanin etsintään ja perheen perustamiseen.

-ap

up