Tunnetko ketään ihmistä, jonka elämässä on vaikuttanut kaikki menevän täydellisen putkeen? Kerro hänestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla vaan käy hyvä tuuri. Olen keskiluokkaisesta perheestä, maisteri vakituisessa virassa. Avioliitossa suuren rakkauden kanssa kymmenettä vuotta, 2 tervettä lasta. Iso talo ja sisustus klassisen moderniin tyyliin.

Hyviä läheisiä ystäviä ja molempien vanhemmat lähes päivittäin läsnä meidän elämässä. Mun suurin vastoinkäyminen on ollut lemmikkikissan kuoleminen vanhuuteen.

Voihan olla, että myöhemmin tulee kuraa vastaan, mutta aika valoisalla asenteella elämässä mennään.

Voin vannoa että kuraa tulee. Noin meilläkin oli 10 vuotta sitten, positiivinen asenne ja meininki, mutta parin vuoden sisällä molempien vanhemmat kuolivat ennalta arvaamattomasti. Aika synkissä tunnelmissa vellottiin molemmat näiden tapahtumien jälkeen ja tukiverkotkin menivät siinä samalla. Hitaasti rämmitään eteenpäin ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Onhan se odotettavissa, että vanhemmat kuolevat jossain vaiheessa. Lapset menevät kuitenkin pian kouluun ja talo saatiin valmiiksi isovanhempien tuella, tukiverkkojen tarve ohenee? Kuinka teillä noin rämpimiseksi meni?

Vierailija kirjoitti:

Jos mittarina on korkea koulutus, rahakas elämä ja muutenkin glamour-tyylinen elämä ja noihin kaikkiin vielä huippuparisuhde yhdistettynä, niin sellaista ihmistä en tunne ainuttakaan.

Mutta tässä ehkä oma "täydellisin" ihminen jonka tiedän, tai oikeastaan nuoripari: Tapasivat jo peruskoulussa toisensa, siitä asti seurustelleet. Ovat ulkonäöltään ihan ok-luokkaa. Naimisissa jo heti täysi-ikäisiksi tultuaan, nyt siis jo lähes 10 vuotta ovat olleet avioliitossa. Sitä en tiedä, onko heillä lapsia. Oikein tasapainoisia ihmisiä ovat. Eivät kovin kouluttautuneita, mutta ihan ok-työssä silti. Vaikuttavat onnellisilta ja elämässä menee heillä kaikin puoli hyvin.

Tämä mua häiritsee tässä keskustelussa. Mistä sinä tiedät, että kaikki on hyvin? Entä jos kärsivät vaikka lapsettomuudesta tai perheväkivallasta.

Itse en ainakaan kerro parisuhdeasioistani edes parhaille ystävilleni, ei se heille kuulu, että miten suhteessani menee vaikka varmasti näyttää menevän hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osalla vaan käy hyvä tuuri. Olen keskiluokkaisesta perheestä, maisteri vakituisessa virassa. Avioliitossa suuren rakkauden kanssa kymmenettä vuotta, 2 tervettä lasta. Iso talo ja sisustus klassisen moderniin tyyliin.

Hyviä läheisiä ystäviä ja molempien vanhemmat lähes päivittäin läsnä meidän elämässä. Mun suurin vastoinkäyminen on ollut lemmikkikissan kuoleminen vanhuuteen.

Voihan olla, että myöhemmin tulee kuraa vastaan, mutta aika valoisalla asenteella elämässä mennään.

Voin vannoa että kuraa tulee. Noin meilläkin oli 10 vuotta sitten, positiivinen asenne ja meininki, mutta parin vuoden sisällä molempien vanhemmat kuolivat ennalta arvaamattomasti. Aika synkissä tunnelmissa vellottiin molemmat näiden tapahtumien jälkeen ja tukiverkotkin menivät siinä samalla. Hitaasti rämmitään eteenpäin ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo.

Onhan se odotettavissa, että vanhemmat kuolevat jossain vaiheessa. Lapset menevät kuitenkin pian kouluun ja talo saatiin valmiiksi isovanhempien tuella, tukiverkkojen tarve ohenee? Kuinka teillä noin rämpimiseksi meni?

Niin sulle on tärkeintä, että on saanut avut irti isovanhemmista talon ja lasten suhteen niin joutaakin jo mennä? Ehkä toiset ovat olleet oikeasti läheisiä ja hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa ja olisivat halunneet olla sitä edelleen, kunnes kaikki sattuneista syistä keskimäärin liian nuorina poistuivat keskuudestamme.

Kaikki eivät vain puhu asioistaan, sen takia ei kannata irviä, kaikki pitäisi mennä hyvin.  Näitä on tunnettu jotka tahtoivat täydellisyyttä.  Kai sen saa mihin uskookin.  Kaikki ihmiset eivät mahdu samaan muottiin, stereotypioita pettymyksistä ei voida aina soveltaa.

Tuntui pahalta kun kavereilla oli aina paikka mihin mennä, itse oli vain sopeuduttava.  Kumminkin elämä tuo tasoitusta.

Moni saattaa kuvitella, että meillä menee hyvin, mutta olemme molemmat ainakin lievästi masentuneita ja taloudellista stressiä riittää :(

Up

Minun serkkuni. Jos jokin ei mene putkeen asia kuitenkin kohta korjautuu aivan ihmeellisellä tavalla. Aina. On esim. eronnut, mutta löysi vain sen jälkeen elämänsä rakkauden, harrasti hevosia ja sai hoitohevosen yksityistallista Helsingissä (aika harvinaista), keskiarvo melkein kymppi, opiskeli ulkomailla, teki väitöskirjan... En tosiaan tiedä asiaa, joka hänellä olisi mennyt pieleen.

Positiivisella asenteella on tosi iso merkitys siinä, miten kokee elämänsä menneen. Jos jää märehtimään tekemättä jättämisiä ja epäonnistumisia, negatiivinen kehä on valmis.