Mies aikoo lähteä lapsen kanssa viikoksi pois

M39 kirjoitti:

Isä vaan harjoittelemaan pärjäämistä yksin lapsen kanssa. Aluks vaikka viikonlopulla.

Joo, ja ensisijainen ongelmahan ei ole se, pärjääkö isä lapsen kanssa. Varmasti pärjää, jos on halua. Mutta se, että miten lapsi pärjää ilman sitä henkilöä, johon on ensisijaisesti kiintynyt. Hänestä ei pitäisi olla erossa mielellään edes yön yli, mutta maksimissaan yön tai kaksi. Sinkkonen esimerkiksi tyrmää alle nelivuotiaiden lasten vuoroasumisenkin kiintymyyssuhteen vuoksi. 

Ja on aika erikoista, että jotkut esittävät, etteivät tajua mitä eroa on pitkällä työpäivällä tai viikolla. 

Mieskään ei ehkä hahmota, miten hän voi olla henkisesti väsynyt lapsen huoltamisesta yksin 24/7 viikon ajan, kun ei ole hoitanut lasta juurikaan tähän mennessä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko miehesi katolinen tai edes kristitty? Jos ei niin älä helvetissä laske niitä mihinkään.

Okei, tässä vaiheessa ainakin itsellä nousee sarvet päähän. Tietysti se, että mitä todellisuudessa sitten tapahtuukin, niin se hoidetaan silloin. Mutta ei helvetti jos jollain perkeleen uskonnolla sitten aletaan lietsomaan pelkoa ja kauhua. Uskonto ei päätä sitä, kidnappaako muka oikeasti miehesi lapsen vai ei. Uskonto ei päätä sitä, jos omassa päässä ei erota oikeaa väärästä. Uskonto ei ole se, joka määrittää ihmisen omat päätökset ja järjenkäytön. Kyllä, kirjoitan tämän nyt vähän suutuspäissäni koska tietty määrä idiotismia päivässä voi alkaa polttaa hermoja loppuun. 

Ovatko sitten kaikki Agnostikot ja kirkoista eronneet saatanasta? Onko kaikki muu mihin toiset uskovat tai ovat uskomatta sinulta pois?

Toivon todella, että kirjoittaja on vain trolli. Sillä en voi uskoa että aikuinen, jopa ehkä minuakin vanhempi olisi noin lyhytkatseinen

Vierailija kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Isä vaan harjoittelemaan pärjäämistä yksin lapsen kanssa. Aluks vaikka viikonlopulla.

Joo, ja ensisijainen ongelmahan ei ole se, pärjääkö isä lapsen kanssa. Varmasti pärjää, jos on halua. Mutta se, että miten lapsi pärjää ilman sitä henkilöä, johon on ensisijaisesti kiintynyt. Hänestä ei pitäisi olla erossa mielellään edes yön yli, mutta maksimissaan yön tai kaksi. Sinkkonen esimerkiksi tyrmää alle nelivuotiaiden lasten vuoroasumisenkin kiintymyyssuhteen vuoksi. 

Ja on aika erikoista, että jotkut esittävät, etteivät tajua mitä eroa on pitkällä työpäivällä tai viikolla. 

Mieskään ei ehkä hahmota, miten hän voi olla henkisesti väsynyt lapsen huoltamisesta yksin 24/7 viikon ajan, kun ei ole hoitanut lasta juurikaan tähän mennessä. 

Juuri näin. En voi ymmärtää miten lapsen paras toteutuu riuhtaisemalla tutun ihmisen luota pois kokonaan viikoksi alle kaksi vuotiaana. Saatikka että ovat ULKOMAILLA missä ei varmasti ole ketään tai mitään tuttua. Mies todella itsekäs eikä ajattele kuin vain ja ainoastaan itseään.

Aivan liian pitkä aika noin pienellä lapsella olla erossa sinusta, hänhän on vielä aivan vauvakin. Kaikki lastenhoito-oppaat sanovat näin. Ota vaikka yhteyttä neuvolaan, selitä tilanne ja pyydä heidän sieltä valistavan miestäsi. Kaiken muun lisäksi jos mies on ollut noin vähän lapsensa kanssa tekemisissä aiemmin, ei tule pärjäämään noin pitkää aikaa 24/7 ilman sinua. Älä päästä lasta sinne reissuun.

https://kasvatusneuvoja.wordpress.com/2014/04/30/varhainen-eroahdistus-…

Vierailija kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Isä vaan harjoittelemaan pärjäämistä yksin lapsen kanssa. Aluks vaikka viikonlopulla.

Joo, ja ensisijainen ongelmahan ei ole se, pärjääkö isä lapsen kanssa. Varmasti pärjää, jos on halua. Mutta se, että miten lapsi pärjää ilman sitä henkilöä, johon on ensisijaisesti kiintynyt. Hänestä ei pitäisi olla erossa mielellään edes yön yli, mutta maksimissaan yön tai kaksi. Sinkkonen esimerkiksi tyrmää alle nelivuotiaiden lasten vuoroasumisenkin kiintymyyssuhteen vuoksi. 

Ja on aika erikoista, että jotkut esittävät, etteivät tajua mitä eroa on pitkällä työpäivällä tai viikolla. 

Mieskään ei ehkä hahmota, miten hän voi olla henkisesti väsynyt lapsen huoltamisesta yksin 24/7 viikon ajan, kun ei ole hoitanut lasta juurikaan tähän mennessä. 

Mikä jumala tämä Sinkkonen oikein on? Palstamammat noudattavat ihan kaikessa pilkulleen kasvatusoppaita ja muita ohjeistuksia? Not.

Palstamammoja taitaa tässä asiassa eniten pelottaa se , että isä osoittaakin olevansa äitiä parempi ja pätevämpi vanhempi, ja antaa lapselle uusia mukavia kokemuksia. Sekös saisi palstamamman maailman romahtamaan oikein kunnolla. Aloittaja on hyvä ja ottaa lapsen mukaan työpaikalleenkin, jos luottamus on tuota luokkaa, ongelma ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Palstamammoja taitaa tässä asiassa eniten pelottaa se , että isä osoittaakin olevansa äitiä parempi ja pätevämpi vanhempi, ja antaa lapselle uusia mukavia kokemuksia. Sekös saisi palstamamman maailman romahtamaan oikein kunnolla. Aloittaja on hyvä ja ottaa lapsen mukaan työpaikalleenkin, jos luottamus on tuota luokkaa, ongelma ratkaistu.

Älä nyt naurata. Ihan kuin taapero hylkäisi toisen vanhempansa siksi, että toinen tarjosikin parempaa virikettä tai materiaa. Tuon ikäinen ei edes nauti samalla tavalla mistään ulkomaanmatkoista kuin vaikka viisivuotias. Tuon ikäiselle on vielä merkittävintä se, että perustarpeet täytetään päiväst toiseen.

Ideaali tilannehan on se, että lapsella on hyvä suhde sekä äitiin että isään ja hyvä, että isä nyt haluaa paikkailla muuta laiminlyöntiään. 

Vierailija kirjoitti:

Palstamammoja taitaa tässä asiassa eniten pelottaa se , että isä osoittaakin olevansa äitiä parempi ja pätevämpi vanhempi, ja antaa lapselle uusia mukavia kokemuksia. Sekös saisi palstamamman maailman romahtamaan oikein kunnolla. Aloittaja on hyvä ja ottaa lapsen mukaan työpaikalleenkin, jos luottamus on tuota luokkaa, ongelma ratkaistu.

Eihän ap ole lainkaan kyseenalaistanut miehen isäkuukautta kotona. Ainoastaan miettii, miten tuo ulkomaanmatka vaikuttaa kaikkiin osallisiin.

Juu, minullakin on isä, jonka kanssa tehtiin kaikkea kivaa ja olin 'isän tyttö'. Sitten isä lähti. Vuosiksi. Ja tuli takaisin. Ja taas oli kaikkea kivaa. Ja taas lähti. Se, mitä opin, oli se, että mukavat kokemukset ja huolenpito eivät ole sama asia. Ja vaikka sen huolenpitäjän kanssa olisi välillä tylsempää,  se jokapäiväinen turva on kyllä kivoja juttuja tärkeämpää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Isä vaan harjoittelemaan pärjäämistä yksin lapsen kanssa. Aluks vaikka viikonlopulla.

Joo, ja ensisijainen ongelmahan ei ole se, pärjääkö isä lapsen kanssa. Varmasti pärjää, jos on halua. Mutta se, että miten lapsi pärjää ilman sitä henkilöä, johon on ensisijaisesti kiintynyt. Hänestä ei pitäisi olla erossa mielellään edes yön yli, mutta maksimissaan yön tai kaksi. Sinkkonen esimerkiksi tyrmää alle nelivuotiaiden lasten vuoroasumisenkin kiintymyyssuhteen vuoksi. 

Ja on aika erikoista, että jotkut esittävät, etteivät tajua mitä eroa on pitkällä työpäivällä tai viikolla. 

Mieskään ei ehkä hahmota, miten hän voi olla henkisesti väsynyt lapsen huoltamisesta yksin 24/7 viikon ajan, kun ei ole hoitanut lasta juurikaan tähän mennessä. 

Juuri näin. En voi ymmärtää miten lapsen paras toteutuu riuhtaisemalla tutun ihmisen luota pois kokonaan viikoksi alle kaksi vuotiaana. Saatikka että ovat ULKOMAILLA missä ei varmasti ole ketään tai mitään tuttua. Mies todella itsekäs eikä ajattele kuin vain ja ainoastaan itseään.

Sanotko ihan samaa lapsensa päiväkotiin laittavalle äidille?

Tyypillista suomalaista kaytosta. Vauvoja ja pikkulapsia paapotaan ja ollaan todella tarkkoja kiintymyssuhteista sun muusta. Kuitenkin parin vuoden paasta kouluikaisilta suomalaisilta lapsilta vaaditaan tosi aikaista aikuistumista ja parjaamista jne. Yhtakkia ne parjaa ja taytyy olla itsenaisia. Todella ristiriitaista ja myos yksi syy siihen miksi suomalaiset nuoret voivat niin pahoin. Vauva ja pikkulapsiaikana ylireagoidaan ja myohemmin annetaan olla. Neljavuotiaat leikki ja kulkee yksin kadulla, kun ne kuulemma parjaa ihan hyvin ilman valvontaa. Ja ei tarvi tulla kommentoimaan silla etta vauvana se kiintymyssuhde kehittyy. Entas ne kaikki vuodet kolmen ikavuoden jalkeen? Tekopyhaa sanon mina!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstamammoja taitaa tässä asiassa eniten pelottaa se , että isä osoittaakin olevansa äitiä parempi ja pätevämpi vanhempi, ja antaa lapselle uusia mukavia kokemuksia. Sekös saisi palstamamman maailman romahtamaan oikein kunnolla. Aloittaja on hyvä ja ottaa lapsen mukaan työpaikalleenkin, jos luottamus on tuota luokkaa, ongelma ratkaistu.

Älä nyt naurata. Ihan kuin taapero hylkäisi toisen vanhempansa siksi, että toinen tarjosikin parempaa virikettä tai materiaa. Tuon ikäinen ei edes nauti samalla tavalla mistään ulkomaanmatkoista kuin vaikka viisivuotias. Tuon ikäiselle on vielä merkittävintä se, että perustarpeet täytetään päiväst toiseen.

Ideaali tilannehan on se, että lapsella on hyvä suhde sekä äitiin että isään ja hyvä, että isä nyt haluaa paikkailla muuta laiminlyöntiään. 

Miten se isä on laiminlyönyt lastaan? Aloittaja lapsiriippuvaisena , hormonihuuruisena lapsensa omineena äitylinä väittää niin. Mies on käynyt töissä ja ottaa nyt isyysvapaata. Laiminlyöntiä? Jepjep.

Ap tässä taas kirjoittaa. Olen saanut lisää tietoa tuosta reissusta ja nyt te varmasti luulette että minä provoilen, mutta valitettavasti en.

Selvisi että syy miksi reissu ajoittuu juuri ensimmäiselle vapaaviikolle on että sukulainen puolisoineen on pitämässä syntymäpäiväjuhlia silloin. Täyttävät tasavuosia kummatkin. Juhliin liittyy alkoholi ja mies sukulaineen ovat jutelleet että muksut (meidän lapsi mukaanlukien) voisi mennä juhlien ajaksi YÖhoitoon sukulaisen anopin luo. Mies olisi siis laittamassa lapsen yökylään vieraassa maassa täysin tuntemattoman ihmisen luo, joka ei edes puhu mitään kieltä jora lapsi ymmärtäisi.

Sanoin miehelle että tämä ei sitten käy ja selitin miksi. No mies lupasi hoitaa lapsen itse myös juhlapäivänä, mutta lapsen mentyä nukkumaan aikoo kyllä ottaa hieman boolia. Ei mitään umpikänniä, mutta pikkuhiprakka ei kuulemma haittaa. Just joo sanon minä! Jos lapsi herää yöllä vieraassa paikassa ja lohduttamaan tulee pikkupöhnässä oleva isä, niin kyllä se todellakin haittaa! Vai olenko edelleen kohtuuton?

Mitä tulee vastauksiinne, niin moni näyttää ajattelevan että tässä on nyt vain kyse siitä kykeneekö mies hoitamaan lasta viikon ajan. Kyse ei ole miehen hoitotaidoista, vaan siitä voiko lapsi olla viikon erossa minusta. Onneksi moni tässä keskustelussa on tajunnut sen mistä on kyse.

Tuo sairaalavertaus ei mielestäni päde, koska silloin mies hoitaisi lasta kotona tutussa ympäristössä ja kävisi lapsen kanssa sairaalassa katsomassa minua.

Koitan vastailla myöhemmin uudestaan. Nyt pitää tehdä kotitöitä lapsen nukkuessa päiväunia :)

Liian iso tälli lapselle kaikki tuo yhdellä kertaa. En suosittele.

Lapsi voi olla ensisijaisesta hoitajastaan erossa vuorokauden per ikävuosi eli 1 v = 1 vrk, jne ja vauvan kohdalla tunnin per ikäkuukausi eli 3 kk = 3 tuntia erossa. Tätä kaavaa käytetään myös lastenvalvojalla.

Kokonainen viikko äidistä erossa noin pienellä olisi todella suuri koetus taaperolle. Jo viikonloppu olisi pitkä aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin yksisilmäisiä kommentteja täällä puolin ja toisin. Itse kannatan ehdottomasti tasa-arvoista vanhemmuutta ja olen sitä mieltä, että isä voi olla lapselle aivan yhtä hyvä ja tärkeä hoitaja kuin äitikin, ja tällöin isän kanssa voi ihan hyvin lähteä pidempäänkin reissuun. Mutta onko todella viisasta tehdä tuollainen riuhtaisu irti kaikista totutuista rutiineista ja äidistä heti isyysloman alkuun, jos isä ei aiemmin ole paljonkaan ollut lapsen kanssa kahdestaan? Eikö kannattaisi ensin varmistaa, että homma lähtee sujumaan kotona tutussa ympäristössä, jossa äidinkin näkee joka päivä. Sitten kun lapsi on tottunut muutokseen niin voi miettiä sitä reissua uudestaan.

Sairastumiset yms ovat aivan eri asia ja nekin ovat lapselle traumaattisia kokemuksia. Niitä ei vaan voi aina välttää. Tämän voi.

Mieshän ei ole tähän mennessä ollut kovin kiinnostunut tasa-arvoisesta vanhemmuudesta vaan jättänyt hoitovastuuta ap:lle keskivertoisää enemmän. Siitä syystä matka on mielestäni hoitokuukauden alkuun aivan tolkuttoman huono idea. Joko niin, että matkalle mennään niin, että ap pääsee mukaan tai sitten niin, että lähtevät sen isäkuukauden lopuksi sinne matkalle. Jo tuo, että isä edes ehdottaa tuollaista, todistaa sen, ettei hänellä ole tunnetasolla (eikä edes tietotasolla) ymmärrystä lapsen ikätasosta ja tarpeista. 

Lapsi voi myös mennä ulkomailla shokkiin ja olla erityisen helppo ja kiltti lapsi ollessaan järkytyksestä kankeana. Sitten isä kehuu, miten lapsi pärjäsi oikein hyvin koko loman eikä ollut vaikeaa lainkaan ja ap on vain yliherkkä.

Vai olisiko kyseessä kuitenkin hormonihuuruisen lapsensa omineen marttyyriäidin oma näkemys?

Näinhän se menee, teit niin tai niin aina on äidissä vika. Äideiltä vaaditaan uhrautumista lasten vuoksi, pitää lohduttaa, vuorovaikuttaa, valvoa, sietää kiukut lehmänhermoilla, antaa miehelle töiden jälkeen omaa aikaa, mutta kaikki tämä tulee tehdä väittäen että lapsi on yhtä kiintynyt isäänsä ja isä tuntee lapsen yhtä hyvin kuin äiti. Kai olen siinä onnellisessa asemassa, että mieheni tajuaa että teen ison työn lapsemme eteen, eikä minua syyllistettäisi marttyyriksi kun epäilisin pärjääkö 1,5-vuotiaamme ulkomailla viikon isänsä kanssa. Samoin mieheni on luottanut minun näkemykseen siitä, ettei lapsemme olisi vielä pärjännyt yöhoidossa 8kk iässä muualla kuin isällään, jolloin vierasti mummoaan ym. Tuo on niin alhainen kortti syyttää marttyyriäidiksi jos uskaltaa tunnustaa ääneen olevansa omalle lapselle tärkeä ihminen perusturvallisuuden tunteen vuoksi. Ja kyllä meillä on mies saanut hoitaa alusta alkaen. Ovat käyneet yhdessä reissussa viikonlopun yli (lapsi samanikäinen kuin ap:lla), mutta siitä on vielä pitkä matka viikon reissuun ilman äitiä. Meillä mies onneksi tajuaa "asemansa", kun on käytännössä lapsen kanssa 3h/pvä arkena, ja silloinkin äiti on useimmiten paikalla. Kyllä miesten pitää antaa hoitaa lapsiaan, mutta pitää myös luottaa äidin näkemykseen siitä kuinka lapsi pärjää ilman äitiä. Tämä on niin tätä nais/äitivihaa parhaimmillaan. Sinun pitää käytännössä ottaa lapsesta 100%vastuu ja hoitaa lapsi suurimmaksi osaksi yksin kun olet vielä kotona, mutta samaan hemgenvetoon pitää nöyristellä että en minä missään nimessä lapselleni tärkeä ole, ei lapsi minua tarvi. Tottahan ihmisolento, jolla ei vielä edes ole kieltä käytettävissään, tarvitsee äitiään/henkilöä jonka kanssa on viettänyt suurimman osan ajasta. Ei välttämättä yhden päivän aikana, mutta aivan varmasti viikon aikana. Mutta jos tämän ääneen sanot, niin oletkin marttyyriäiti joka kaipaa lastaan omanarvon tunteeseensa. Mitäpä jos kokeilistte miettiä mitä se on 1,5-vuotiaan silmin nähdä 90% ajasta henkilö nimeltä äiti, ja tuo henkilö hoitaa kaikki tarpeesi, ja paikalle tulisikin viikoksi isi, jota näet n. 30%ajastasi ja olisit täysin vieraassa paikassa vieraiden ihmisten luona. Jos edes yhden hetken voisi olla syyllistämättä äitejä kaikesta mahdollisesta, ja ihan oikeasti miettiä miltä asiat tuntuvat lapsen näkökulmasta, kun ei ole edes sanoja vielä millä ilmaista paha olo. Alinta kastia olette, jotka vaaditte äideiltä jatkuvaa hoivaa ja huolenpitoa 24/7, mutta kuitenkin sillä ehdolla että äiti ei edes sanalla mainitse tulleensa siinä sivussa lapselleen tärkeimmäksi henkilöksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä taas kirjoittaa. Olen saanut lisää tietoa tuosta reissusta ja nyt te varmasti luulette että minä provoilen, mutta valitettavasti en.

Selvisi että syy miksi reissu ajoittuu juuri ensimmäiselle vapaaviikolle on että sukulainen puolisoineen on pitämässä syntymäpäiväjuhlia silloin. Täyttävät tasavuosia kummatkin. Juhliin liittyy alkoholi ja mies sukulaineen ovat jutelleet että muksut (meidän lapsi mukaanlukien) voisi mennä juhlien ajaksi YÖhoitoon sukulaisen anopin luo. Mies olisi siis laittamassa lapsen yökylään vieraassa maassa täysin tuntemattoman ihmisen luo, joka ei edes puhu mitään kieltä jora lapsi ymmärtäisi.

Sanoin miehelle että tämä ei sitten käy ja selitin miksi. No mies lupasi hoitaa lapsen itse myös juhlapäivänä, mutta lapsen mentyä nukkumaan aikoo kyllä ottaa hieman boolia. Ei mitään umpikänniä, mutta pikkuhiprakka ei kuulemma haittaa. Just joo sanon minä! Jos lapsi herää yöllä vieraassa paikassa ja lohduttamaan tulee pikkupöhnässä oleva isä, niin kyllä se todellakin haittaa! Vai olenko edelleen kohtuuton?

Mitä tulee vastauksiinne, niin moni näyttää ajattelevan että tässä on nyt vain kyse siitä kykeneekö mies hoitamaan lasta viikon ajan. Kyse ei ole miehen hoitotaidoista, vaan siitä voiko lapsi olla viikon erossa minusta. Onneksi moni tässä keskustelussa on tajunnut sen mistä on kyse.

Tuo sairaalavertaus ei mielestäni päde, koska silloin mies hoitaisi lasta kotona tutussa ympäristössä ja kävisi lapsen kanssa sairaalassa katsomassa minua.

Koitan vastailla myöhemmin uudestaan. Nyt pitää tehdä kotitöitä lapsen nukkuessa päiväunia :)

Et ole kohtuuton. Miehesi on hölmö. Ja tällä palstalla on paljon ihmisiä, jotka vihaavat äitejä, joten luota ihan omiin tuntemuksiisi tai juttele vaikka omien ystäviesi kanssa aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M39 kirjoitti:

Isä vaan harjoittelemaan pärjäämistä yksin lapsen kanssa. Aluks vaikka viikonlopulla.

Joo, ja ensisijainen ongelmahan ei ole se, pärjääkö isä lapsen kanssa. Varmasti pärjää, jos on halua. Mutta se, että miten lapsi pärjää ilman sitä henkilöä, johon on ensisijaisesti kiintynyt. Hänestä ei pitäisi olla erossa mielellään edes yön yli, mutta maksimissaan yön tai kaksi. Sinkkonen esimerkiksi tyrmää alle nelivuotiaiden lasten vuoroasumisenkin kiintymyyssuhteen vuoksi. 

Ja on aika erikoista, että jotkut esittävät, etteivät tajua mitä eroa on pitkällä työpäivällä tai viikolla. 

Mieskään ei ehkä hahmota, miten hän voi olla henkisesti väsynyt lapsen huoltamisesta yksin 24/7 viikon ajan, kun ei ole hoitanut lasta juurikaan tähän mennessä. 

Juuri näin. En voi ymmärtää miten lapsen paras toteutuu riuhtaisemalla tutun ihmisen luota pois kokonaan viikoksi alle kaksi vuotiaana. Saatikka että ovat ULKOMAILLA missä ei varmasti ole ketään tai mitään tuttua. Mies todella itsekäs eikä ajattele kuin vain ja ainoastaan itseään.

Sanotko ihan samaa lapsensa päiväkotiin laittavalle äidille?

Täysin eri asia. Siellä päiväkodissa ei olla yötä vaan tietty tuntimäärä päivästä. Sen lisäksi lasta ei vain yhtäkkiä viedä sinne vaan käydään tutustumassa niin hoitajiin kuin muihinkin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa yksi ja sama "syrjäytetty isä" täällä purkaa patoumiaan. Mutta niin se on, että teit niin tai näin niin aina väärinpäin. Samaan aikaan äideiltä vaaditaan, että esimerkiksi lastaan kohtaan ei saisi tuntea negatiivisia tunteita ja arjessa pitäisi vain jaksaa ja jaksaa, sekä samalla vuorovaikuttaa hyvin lapsensa kanssa. Mutta sitten kun tuleekin hoitoasiat kyseeseen, niin (palstalla ja monessa muussa arkielämän yhteydessä) mummon pitäisi antaa hoitaa vauvaa jo laitokselta tulteaessa ja tottakai isien osallistumattomuutta arjessa ei voi edes tuoda esille kyseenalaistamalla sen olisiko viikko liikaa ulkomailla isän kanssa äidistä erossa. Yllättävän monille kyse onkin äidin haukkumisesta, isän ja muiden sukulaisten ylistämisestä, viis veisaamatta siitä mitä esimerkiksi Sinkkonen ym. lastenpsykiatrit sanovat 1,5-vuotiaan kyvystä olla erossa äidistään ei-ensisijaisen hoitajan seurassa. 

Kyllä minä ap ymmärrän hyvinkin sinun näkemyksesi tässä asiassa. Kärjistettynähän tässä laitetaan isän halu ja toive lapsen kehityksen ja turvallisuuden edelle. Ensinnäkin vieraassa paikassa, erityisesti öisin, lapsi tarvitsee paljon herkemmin ensisijaista hoitajaansa turvaksi. Toisekseen viikko on liikaa erossa äidistä, jos isään ei ole syntynyt kiintymyssuhdetta. Jos isä haluaa luoda suhdetta lapseen, niin voi sitä aivan hyvin luoda myös esimerkiksi viikonlopun mummolareissulla näin alkuun, ja kyllähän se isäkuukauden aikana tulee automaattisestikin luotua, kun sinä päätät olla hoitamatta lapsen aamutoimia jne.

Kuten joku jo kirjoittikin, miksi äitylit sitten rakentavat itse itselleen sitä vapaaehtoista vankilaa?

Tällä toiminnalla äityli sitten uupuu, mies ei "osaa mitään", ja on aika turha sen jälkeen uikuttaa pahasta miehestä ja omasta uupumuksestaan. Puolitoistavuotias lapsi pärjää ilman äitiään helposti viikon,

mutta itsensä korvaamattomaksi kuvitteleva äiti ei pärjää ilman lastaan.

Äiti on lapselle korvaamaton, aivan niin kuin isikin on omalla tavallaan. Puolitoista vuotias pärjää viikon isin kanssa tutussa ympäristössä jos isi on hoitanut aktiivisesti lasta. Tässä ei ollut kyseessä sellainen tilanne. Minä ainakin olen huomannut veljenpoikaa hoitaessa, että en ole sama juttu lapselle kuin äiti, eikä se isikään näytä olevan. Ensimmäisenä 2-vuotias näyttää juoksevan äitinsä syliin, kun tulevat hakemaan yökylästä. Kiinnostaisi kyllä tietää, että vietättekö näin ajattelevat esim. sukulaislastenne kanssa aikaa? terkuin lapseton lapsirakas lto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa yksi ja sama "syrjäytetty isä" täällä purkaa patoumiaan. Mutta niin se on, että teit niin tai näin niin aina väärinpäin. Samaan aikaan äideiltä vaaditaan, että esimerkiksi lastaan kohtaan ei saisi tuntea negatiivisia tunteita ja arjessa pitäisi vain jaksaa ja jaksaa, sekä samalla vuorovaikuttaa hyvin lapsensa kanssa. Mutta sitten kun tuleekin hoitoasiat kyseeseen, niin (palstalla ja monessa muussa arkielämän yhteydessä) mummon pitäisi antaa hoitaa vauvaa jo laitokselta tulteaessa ja tottakai isien osallistumattomuutta arjessa ei voi edes tuoda esille kyseenalaistamalla sen olisiko viikko liikaa ulkomailla isän kanssa äidistä erossa. Yllättävän monille kyse onkin äidin haukkumisesta, isän ja muiden sukulaisten ylistämisestä, viis veisaamatta siitä mitä esimerkiksi Sinkkonen ym. lastenpsykiatrit sanovat 1,5-vuotiaan kyvystä olla erossa äidistään ei-ensisijaisen hoitajan seurassa. 

Kyllä minä ap ymmärrän hyvinkin sinun näkemyksesi tässä asiassa. Kärjistettynähän tässä laitetaan isän halu ja toive lapsen kehityksen ja turvallisuuden edelle. Ensinnäkin vieraassa paikassa, erityisesti öisin, lapsi tarvitsee paljon herkemmin ensisijaista hoitajaansa turvaksi. Toisekseen viikko on liikaa erossa äidistä, jos isään ei ole syntynyt kiintymyssuhdetta. Jos isä haluaa luoda suhdetta lapseen, niin voi sitä aivan hyvin luoda myös esimerkiksi viikonlopun mummolareissulla näin alkuun, ja kyllähän se isäkuukauden aikana tulee automaattisestikin luotua, kun sinä päätät olla hoitamatta lapsen aamutoimia jne.

Kuten joku jo kirjoittikin, miksi äitylit sitten rakentavat itse itselleen sitä vapaaehtoista vankilaa?

Tällä toiminnalla äityli sitten uupuu, mies ei "osaa mitään", ja on aika turha sen jälkeen uikuttaa pahasta miehestä ja omasta uupumuksestaan. Puolitoistavuotias lapsi pärjää ilman äitiään helposti viikon,

mutta itsensä korvaamattomaksi kuvitteleva äiti ei pärjää ilman lastaan.

Äiti on lapselle korvaamaton, aivan niin kuin isikin on omalla tavallaan. Puolitoista vuotias pärjää viikon isin kanssa tutussa ympäristössä jos isi on hoitanut aktiivisesti lasta. Tässä ei ollut kyseessä sellainen tilanne. Minä ainakin olen huomannut veljenpoikaa hoitaessa, että en ole sama juttu lapselle kuin äiti, eikä se isikään näytä olevan. Ensimmäisenä 2-vuotias näyttää juoksevan äitinsä syliin, kun tulevat hakemaan yökylästä. Kiinnostaisi kyllä tietää, että vietättekö näin ajattelevat esim. sukulaislastenne kanssa aikaa? terkuin lapseton lapsirakas lto

3 alapeukkua :) Ihan oikeasti haluaisin tietää, että kuinka moni tässä ketjussa vaahtoaja oikeasti toimii ikinä lapsenlikkana? Jos kerta teidän mielestä äidillä ei ole mitään erityissijaa lapsen elämässä, sellaisessa tapauksessa jossa äiti on ollut lapsen kanssa kotona. En tarkoita etteikö isät olisi tärkeitä myös, mutta aikamoinen puusilmä saa lasten kanssa olla jos ei huomaa äidin tärkeyttä elämässä. Väitänpä jopa ettei sellainen ihminen ole paljoa toisten lapsia hoitanut, joka väittää että äiti on ihan korvattavissa.

Lto