Mies aikoo lähteä lapsen kanssa viikoksi pois
Meillä on 1,5-vuotias lapsi, jota minä hoidan vielä kotona. Mies tekee paljon töitä ja omia juttuja, joten hän näkee lasta yleensä vain hetken illalla ennen nukkumaanmenoa (joskus ei sitäkään). Yleensä miehellä on viikonloppuisinkin jotain puuhaa.
Elokuussa minä palaan töihin ja mies jää kuukaudeksi isyysvapaalle. Nyt mies ilmoitti että hän aikoo heti ensimmäisenä vapaana viikkona lähteä lapsen kanssa ulkomaille sukulaisen luo. Aikoo olla lapsen kanssa reissussa kokonaisen viikon.
Olenko kohtuuton kun minulle tuli tästä tosi paha mieli? En haluaisi olla lapsesta erossa kokonaista viikkoa ja uskon että lapsikin ikävöi minua, vaikka varmasti viihtyy isänsä kanssa. Miten kauan 1,5-vuotias voi olla erossa ensisijaisesta hoitajastaan? Ja kyllä, minä olen ensisijainen hoitaja, vaikka joku nyt varmasti sanoo että isä on tasavertainen hoitaja. Meidän perheessä nyt vain on näin, vaikka itse tietysti toivoisin että mies olisi tasavertaisempi. Ei enempää siitä asiasta.
Lisäksi minua loukkaa, että mies aikoo lähteä lapsen kanssa reissuun heti kun minä olen juuri palannut töihin enkä pääse mukaan. Mielelläni olisin lähtenyt reissuun koko perheen kanssa.
Kommentit (79)
Luulen että olisi suht stressaavaa noin pienelle lapselle hoitajan ja paikan muutos koko viikoksi. Eri asia jos ois viikonloppu. Plus että lapsellekin olisi varmasti kiva lomailla koko perheen kanssa. Ei tää nyt mikään vakava asia ole, mutta oon aika samalla linjalla ap:n kanssa.
Voi helvetti tätä elämää. Olisit tyytyväinen, että saat viikon olla ihan rauhassa.
Eikös suositus ole ensisijaisesta kiintymyssuhteesta erossa olemiseen (tässä tapauksessa selkeästi äiti), että tunti per ikäkuukausi ja yli vuoden ikäisille vrk per ikävuosi. Eri asia, jos mies olisi menossa päiväksi tai kahdeksi sukuloimaan lapsen kanssa, sehän olisikin oikein kiva juttu, ja varmasti ihan hyväksi vaan, mutta viikko erossa äidistä on noin pienelle ihan älyttömän pitkä aika. Erityisesti, kun mies on osallistunut vähäisesti lapsen hoitamiseen tähän saakka. Tässä ei nyt ole kyse siitä, mitä vanhempi haluaa, vaan että noin pitkä ero äidistä voi oikeasti olla todella traumaattista noin pienelle lapselle, tuon ikäinen ei pysty käsittämään välttämättä, että pääsee kyllä takaisin äidin luo, pieni lapsi ei vielä ymmärrä täysin olevansa erillinen persoona, vaan peilaa olemassaoloaan sen ensisijaisen huoltajansa kautta, yhtäkkisestä pitkästä erosta voi seurata nk. Annihilaatiokauhu. Tuossa täytyisi nyt löytää joku järkevä kompromissi, olisiko lyhyempi matka mahdollinen?
[/quote]
Kyllä lapsen turvallisuus menee edelle. Enhän kieltäisi isää menemästä reissuun vaan ensin tutustumaan lapseen ja opettelemaan ne arkirutiinit kunnolla kotona. Vaatii aikamoista ennakointia vaippaikäsen kanssa ainoana aikuisena jossain lentokentillä.[/quote]
No eiköhän se ennakointi aikuiselta normaaliälyiseltä ihmiseltä onnistu. Yleensä miehet tekevät hommat
tehokkaammin ja eivät turhasta stresssaa.
MInulle tuo olisi ongelma. Juurikin tuon lapsesta/äidistä erossaolemisen tähden. Mieheni oli samanlainen kuin omasi. Osallistui vähän mutta sitten kuitenkin halusi heti tehdä isompia juttuja. Johonkin reissuun, johon silloin suostuin, en suostuisi enää (ja lapsi oli jo 3 eikä kyse ollut kokonaisesta viikosta). Tosin ei olisi miehellekään tullut mieleenkään viedä vain puolitoista vuotiasta viikoksi pois luotani.
Kaikki mammat täällä tuntuvat hyperventiloivan jos isä ottaa vähänkään vastuuta lapsesta. Tuollainen ylikontrollointi johtaa vain vaikeuksiin isän kanssa.
Itse kertoisin isälle lapsen rutiinit. Antaisin isän huolehtia lapsestaan ihan omalla tavallaan. Luottaisin lapsen isään. Toivottaisin isälle ja lapselle hyvää lomaa. Ei lapsi mene rikki jos isä hänestä huolehtii viikon verran.
Eihän se lapsi kenenkään vieraan kanssa ole lähdössä vaan isänsä! OMAN isänsä!
Vierailija kirjoitti:
Eihän se lapsi kenenkään vieraan kanssa ole lähdössä vaan isänsä! OMAN isänsä!
Se on ihan sama onko se henkilö oma i vai naapurin Pera, jos isä on ollut läsnä lapselle yhtä paljon kuin random Pera naapurista.
Olennaista tuossa on juuri tuo, että isä ei ole ollut tähän saakka TASAPUOLISESTI tai edes lähellekään vastuussa ja kiintymyssuhteessa lapseen. Jos isä olisi tähänkin asti ollut enemmän lapsen kanssa, ja esim. Yhden yön reissuja jo aiemmin, niin silloinhan tuo olisi ihan ok. Viikko on vaan yksinkertaisesti ihan liian pitkä aika noin pienelle, joka on ollut lähinnä vaan äidin kanssa. Uskomattoman itsekkäitä ajatuksia täältä saa kyllä lukea tästä aiheesta, lapsen turvallisuudentunteella ja psyykkisellä hyvinvoinnilla ei ole näköjään mitään väliä, kunhan iskä saa tehdä omalla tavallaan ja niinkuin iskä lystää!
Vierailija kirjoitti:
Olennaista tuossa on juuri tuo, että isä ei ole ollut tähän saakka TASAPUOLISESTI tai edes lähellekään vastuussa ja kiintymyssuhteessa lapseen. Jos isä olisi tähänkin asti ollut enemmän lapsen kanssa, ja esim. Yhden yön reissuja jo aiemmin, niin silloinhan tuo olisi ihan ok. Viikko on vaan yksinkertaisesti ihan liian pitkä aika noin pienelle, joka on ollut lähinnä vaan äidin kanssa. Uskomattoman itsekkäitä ajatuksia täältä saa kyllä lukea tästä aiheesta, lapsen turvallisuudentunteella ja psyykkisellä hyvinvoinnilla ei ole näköjään mitään väliä, kunhan iskä saa tehdä omalla tavallaan ja niinkuin iskä lystää!
Millä tapaa tuo aika on liian pitkä puolitoistavuotiaalle, muutoin kuin itsensä korvaamattomaksi kuvittelevan äitylin pääkopassa?
Mammat kuvittelevat siis pelkästään synnyttämisen voimalla olevansa maapallon ainoita ihmisiä, jotka ovat kykeneväisiä hoitamaan lapsiaan? Synnyttämällä saa kasvatustieteen, lapsipsykologian, lastentautien lääkärin, gynegologin, onkologin , pedagokiikan, varhaiskasvatuksen, ravitsemusterapeutin, yleislääkärin tutkinnot (lista jatkuu loputtomiin) äitimyytin ja marttyyrinviitan lisäksi ihan automaattisesti?
Isä on automaattisesti huono ja osaamaton vanhempi. Hienoa ajatustyötä ja omille nilkoilleen pissaamista Hermiinat.
Hieman huolestuttaa tosiaan, onko kehityspsykologian kannalta viikko liian pitkä aika olla erossa pääasiallisesta hoivaajasta. Ehkä kuitekin antaisin mennä; on tosi tärkeää, että mies luo lapseen omanlaisensa suhteen, ihan niinkuin sinäkin olet saanut tehdä. Jos neuvot vieressä ja valvot mitä mies tekee, ei vastuu siirry hänelle. Nyt voit vaan antaa vaikka kellonajat lapulla ja mies sitten hoitaa hommat kuten parhaaksi näkee ja kantaa siitä myös seuraukset.
Ehkä tekee hänelle hyvää huomata, millaista on olla 100%:sti vastuussa omasta lapsesta. Anna hänen tehdä metatyö myös.
Eiks se olis kivempi lähteä kaikki yhdessä sillon kun sinäkin pääsisit mukaan?
Puolitoistavuotiaan voi tunkea jopa vieraiden ihmisten hoitoon päiväkotiin tai perhepäivähoitajalle,
mutta palstamamma ei anna lastaan miehensä hoidettavaksi? Jep. Heli Vaaranen on edelleenkin oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Mammat kuvittelevat siis pelkästään synnyttämisen voimalla olevansa maapallon ainoita ihmisiä, jotka ovat kykeneväisiä hoitamaan lapsiaan? Synnyttämällä saa kasvatustieteen, lapsipsykologian, lastentautien lääkärin, gynegologin, onkologin , pedagokiikan, varhaiskasvatuksen, ravitsemusterapeutin, yleislääkärin tutkinnot (lista jatkuu loputtomiin) äitimyytin ja marttyyrinviitan lisäksi ihan automaattisesti?
Isä on automaattisesti huono ja osaamaton vanhempi. Hienoa ajatustyötä ja omille nilkoilleen pissaamista Hermiinat.
Tässä kun ei ole kyse isästä, miesten isänoikeuksista, tai edes sinun käsittämättömästä itkupotkuraivaristasi, vaan siitä lapsesta. Puolitoistavuotias ei ole aikuinen ihminen eikä edes lapsi, vaan taapero joka ei automaattisesti ymmärrä tilannetta ja jolle ei tässä kyseisessä tapauksessa ole muodostunut riittävän läheistä kiintymyssuhdetta isään (ne arkivelvollisuudet joiden lomassa juuri kehitetään sitä kiintymyssuhdetta, kumma kun ne eivät koskaan maistu näille marttyyri-isille). Mutta silti sinun mielestäsi avuttoman taaperon pelko ja ahdistus ovat vähempiarvoisia, lähes arvottomia, kun miehelle iskee yhtäkkinen halu leikkiä isukkia...
Uskomatonta paskaa ihmisten kommentit. Että äiti on itsekäs tässä tilanteessa!! Hoitanut yksin lapsen tähän asti ja nyt kaikki soisivat ilman muuta isän yksin päättää viedä noin pienen lapsen viikoksi eroon äidistään ja vielä haukkuvat äidin päälle, käsittämätöntä.
Meidän perheessä isä on ollut vastuullinen osallistuva vanhempi lapsillemme, ja hän on myös itsenäisesti hankkinut tietoa siitä mikä on LAPSELLE PARASTA. Esim kahdenkeskistä vapaa-aikaa sovittaessa hän on ollut tietoinen että 1vuotiaalle lapselle on 1yö meistä vanhemmista erossa maksimi. Muutenkin eikö parisuhteessa/vanhempina sovita yhdessä tälläisista asioita, ajatella koko perheen parasta ja tehdä kompromisseja.
Äidillekin on stressaavaa aloittaa työ ja olla erossa lapsesta, varmasti olisi ihana ajatella että lapsi on kotona isänsä kanssa ja pääsee heidät näkemään työpäivän jälkeen. Ja tosiaan ehkä loppulomasta isä voisi tehdä lyhyemmän matkan lapsen kanssa.
24/33 kommentoijan kanssa olen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammat kuvittelevat siis pelkästään synnyttämisen voimalla olevansa maapallon ainoita ihmisiä, jotka ovat kykeneväisiä hoitamaan lapsiaan? Synnyttämällä saa kasvatustieteen, lapsipsykologian, lastentautien lääkärin, gynegologin, onkologin , pedagokiikan, varhaiskasvatuksen, ravitsemusterapeutin, yleislääkärin tutkinnot (lista jatkuu loputtomiin) äitimyytin ja marttyyrinviitan lisäksi ihan automaattisesti?
Isä on automaattisesti huono ja osaamaton vanhempi. Hienoa ajatustyötä ja omille nilkoilleen pissaamista Hermiinat.
Tässä kun ei ole kyse isästä, miesten isänoikeuksista, tai edes sinun käsittämättömästä itkupotkuraivaristasi, vaan siitä lapsesta. Puolitoistavuotias ei ole aikuinen ihminen eikä edes lapsi, vaan taapero joka ei automaattisesti ymmärrä tilannetta ja jolle ei tässä kyseisessä tapauksessa ole muodostunut riittävän läheistä kiintymyssuhdetta isään (ne arkivelvollisuudet joiden lomassa juuri kehitetään sitä kiintymyssuhdetta, kumma kun ne eivät koskaan maistu näille marttyyri-isille). Mutta silti sinun mielestäsi avuttoman taaperon pelko ja ahdistus ovat vähempiarvoisia, lähes arvottomia, kun miehelle iskee yhtäkkinen halu leikkiä isukkia...
Missä vaiheessa mies sitten saa palstamamman mielestä alkaa "leikkimään isukkia"?
Työssäkäyvä mies ei paljon ehdi lapseensa kontaktia luoda. Mitä suosittelisit aloittajalle, jos aloittaja olisi joutumassa viikoksi sairaalaan? Lapsi pois isältä ainakin, heti?
Olette aivan käsittämättömiä juttujenne kanssa. Toivottavasti teillä ei ole kenelläkään miestä saatika lapsia.
Palstamammat on todellakin päästään sekaisin, tämänkin ketjun perusteella.
Mies on jäämässä vartavasten isyyslomalle, mutta mitään vastuuta miehelle ei voi antaa, vaikka mies itse sitä haluaa. Uskomatonta touhua. Miksipäs aloittaja ei sitten samantien ota sitä lasta mukaan työpaikalleenkin, kun isä ei kerran missään tapauksessa lapsen kanssa pärjää?
Minäkin toivon että teillä ei ole lapsia ettekä ikinä tule niitä saamaa, siis teillä jotka ette tässä tilanteessa osaa ajatella mitää muuta kuin sitä mitä isä haluaa, etten lapsen parasta ette äitiä. Isä ei selvästikään ymmärrä mitä on tekemässä. t kommentoija 37
No höpö höpö. Näkee useamman lapsen kanssa yksin matkustavia aikuisia, siinä on tekemistä jos mukana on taapero ja vauva. Yhdestä lapsesta kyllä selviää. Ja mies selviää tavallaan, isällä lienee oikeus muodostaa omat rutiinit lapsen kanssa? Reissuissa joka tapauksessa rutiinit muuttuu eikä lapset siitä rikki mene.