en ymmärä ihmisiä jotka pelkäävät koiria

Hänen westiensä kuoli eilen.

Minä ihmettelen miksi ihmiset pelkäävät hevosia!? Olin ratsastamassa hevoseni kanssa ja päätin poiketa läheisen pururadan kautta ja ottaa siinä vähän laukkaharjoittelua. No tulimme noin 200 metriä pururataa ja sitten menimme takaisin metsään. Pururadalla ainakin 3 ihmistä hyppäsivät metsään!

Miksi ihmiset pelkäävät hevosta? Olisi siinä ollut tilaa ratsukolle ja ihmiselle.

Ap ei taida ymmärtää mitään muutakaan asiaa tässä elämässä. Pääkopassa on tooooooosi paljon tyhjää tilaa vaikka vuokrattavaksi!  :D

Mulla on pelko tiettyjä koirarotuja kohtaan lapsuudesta, samon hevosia. Tutulla oli tosi vihainen hevonen ja se ei tykännyt lapsista. Kai joku lapsi oli kiusannut sitä. Kaveria taas puri koira, lisäksi yhdellä ukolla oli niin vihainen rotikka, ettei koululaiset uskaltaneet kävellä sen talon ohi, vaikka monen koulumatka siitä meni. Menivät polkuja ja peltoja pitkin. 

Hah eläinpelkoinen heti haukkumassa apta

Jos te ette ymmärrä jotakin, kannattaisi ottaa asioista selvää. Nuo pelot. Mieti mitä itse pelkäät ihan helkkaristi ja siirrä se tunnetilankokemus siihen toiseen ihmiseen, niin ehkä käsität. Jos et, tämä maailma ei sinussa menetä mitään.

yleensä koiranomistajanaiset eivät pysty kontrolloimaan koiriaan vaikka olisi kuinka pieni koira. ymmärrän naisen pelon täysin

En minäkään ymmärrä, etenkin koiria (tai muita eläimiä) pelkäävät lapset ovat erikoisia. Eikö lapsi kuitenkin luonnostaan ole utelias ja vastaanottavainen? Tapasin hiljattain eräätkin muksut, jotka koirani nähdessään (huom. monen metrin päässä ja koira oli hihnassa!) alkoivat huutaa suoraa huutoa. Wtf??? Ehkä ymmärtäisin, jos minulla olisi joku suuri ja pelottavan näköinen koira, mutta omani näyttää lähinnä pehmolelulta. Sanotaan, että koira pitää sosiaalistaa lapsiin, vanhuksiin, jne erilaisiin ihmisiin, sama voisi päteä lapsiinkin eläimiä kohtaan. Huonosti koulutettuja lapsia, imo.

Vierailija kirjoitti:

Jos te ette ymmärrä jotakin, kannattaisi ottaa asioista selvää. Nuo pelot. Mieti mitä itse pelkäät ihan helkkaristi ja siirrä se tunnetilankokemus siihen toiseen ihmiseen, niin ehkä käsität. Jos et, tämä maailma ei sinussa menetä mitään.

Olen mies t ap koira oli kiinni ja tottelee minua.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä, etenkin koiria (tai muita eläimiä) pelkäävät lapset ovat erikoisia. Eikö lapsi kuitenkin luonnostaan ole utelias ja vastaanottavainen? Tapasin hiljattain eräätkin muksut, jotka koirani nähdessään (huom. monen metrin päässä ja koira oli hihnassa!) alkoivat huutaa suoraa huutoa. Wtf??? Ehkä ymmärtäisin, jos minulla olisi joku suuri ja pelottavan näköinen koira, mutta omani näyttää lähinnä pehmolelulta. Sanotaan, että koira pitää sosiaalistaa lapsiin, vanhuksiin, jne erilaisiin ihmisiin, sama voisi päteä lapsiinkin eläimiä kohtaan. Huonosti koulutettuja lapsia, imo.

Tämä vanhemmat siirtävät oman koira pelkonsa lapsiin...

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelen miksi ihmiset pelkäävät hevosia!? Olin ratsastamassa hevoseni kanssa ja päätin poiketa läheisen pururadan kautta ja ottaa siinä vähän laukkaharjoittelua. No tulimme noin 200 metriä pururataa ja sitten menimme takaisin metsään. Pururadalla ainakin 3 ihmistä hyppäsivät metsään!

Miksi ihmiset pelkäävät hevosta? Olisi siinä ollut tilaa ratsukolle ja ihmiselle.

Minä ihmettelen miksi hevoset pelkäävät mönkijääni. Ainakun niitä tulee metsätiellä vastaan niin ne vauhkoontuvat ja säntäilevät mihin sattuu. Kannattaisi hevosten omistajien kouluttaa ne paremmin.

omistaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä, etenkin koiria (tai muita eläimiä) pelkäävät lapset ovat erikoisia. Eikö lapsi kuitenkin luonnostaan ole utelias ja vastaanottavainen? Tapasin hiljattain eräätkin muksut, jotka koirani nähdessään (huom. monen metrin päässä ja koira oli hihnassa!) alkoivat huutaa suoraa huutoa. Wtf??? Ehkä ymmärtäisin, jos minulla olisi joku suuri ja pelottavan näköinen koira, mutta omani näyttää lähinnä pehmolelulta. Sanotaan, että koira pitää sosiaalistaa lapsiin, vanhuksiin, jne erilaisiin ihmisiin, sama voisi päteä lapsiinkin eläimiä kohtaan. Huonosti koulutettuja lapsia, imo.

Tämä vanhemmat siirtävät oman koira pelkonsa lapsiin...

Minä en pelkää koiria, mutta olen opettanut lapseni pysymään kaukana koirista, jos se ei ole tuttu koira. Niin paljon luonnevikaisia/huonosti koulutettuja koiria on liikenteessä eikä sitä voi koiran ulkönäöstä päätellä mitenkään.

Kuka tarttee koiraa ja mihin, seksiinkö?

Vierailija kirjoitti:

Minä en pelkää koiria, mutta olen opettanut lapseni pysymään kaukana koirista, jos se ei ole tuttu koira. Niin paljon luonnevikaisia/huonosti koulutettuja koiria on liikenteessä eikä sitä voi koiran ulkönäöstä päätellä mitenkään.

Niin no, toisaalta voisi lapselle myös opettaa, että juttele omistajalle ennen kuin lähestyt vierasta koiraa, samoin kuin opettaa lähestymään koiraa (ja muitakin eläimiä) oikein: rauhassa, eläimen ehdoilla. Sehän on vain maalaisjärkeä! Jokainen, joka on eläinten kanssa ollut edes jossain tekemisissä, tietää, että ne voivat esim. yllätettyinä olla arvaamattomia. Se ei tarkoita, että olisi luonnevikainen tai huonosti koulutettu eläin.

t.8

Joskus on ihan tervettä pelätä. Hakkaamalla opetettu vahtikoira oli vähällä purra lapsena. Omistaja oli unohtanut sen irti kun oltiin heillä kylässä. Tykkään oikeastaan kaikista eläimistä. Koirat suunnilleen rakastaa mua. Kaikkien kavereiden ja sukulaisten koirat haluaa että silitän niitä. Pahimmillaan kymmenkunta kerjännyt yhtäaikaa huomiota. Niilläkin on mustasukkaisuutta, sen huomaa kun monta pyörii ympärillä.

Monet koiran omistajat ovat luonnevikaisia. En minä sitä koiraa mut omistaja on hevosenkasvoinen vauhko.

Mua on purrut koira 2 kertaa, molempina kertoina ilman järkevää syytä (vaikka kai koiralla aina joku syy omasta mielestään on).

Ekan kerran olin 4 tai 5 v, kesäpaikalle vieraiden mukana tullut saksanpaimenkoira nappasi ranteeseen kiinni kun silitin. Ja siis tosiaan vain silitin ja annoin koiran ensin haistaa kättäni kuten aikuiset neuvoivat. Ensiapureissuhan siitä tuli ja arpi on tallella vieläkin.

Toisella kerralla noin vuosi sitten tallin paimenkoira tuli kerjäämään huomiota, nojasi jalkoihini. Rapsuttelin sitä kaikessa rauhassa kyljestä ja juttelin kavereiden kanssa. Sitten aivan puskista koira nappasi ranteesta kiinni, ei kuitenkaan purrut vaan ns. "varoitti". Käteen tuli pieni pintanaarmu ja kuolaa. Sen jälkeen koira juoksi karkuun. Muutkin ihmettelivät että mitäs vittua siinä juuri tapahtui.

En varsinaisesti pelkää koiria, mutta olen niiden seurassa nykyään varuillani, ellei ole täysin tuttu koira. Mielestäni siihen on ihan syytäkin. Ei niistä ikinä tiedä ja kun vielä saavat niin nopeasti suurtakin tuhoa aikaan. Ei siitä kannata loukkaantua vaikka joku sitä koiraasi arastelisikin.

Itselle on sattunut muutama pelottava kokemus koirien kanssa lapsuudessa, sen takia pelkään isompia koiria. Isovanhempieni Bichon Frisee puraisi minua sormeen. Koira oli aina vastassa haukkumassa kun ihmisiä saapui kylään. Yritin silittää ja koira puraisi. Olin silloin noin 5-vuotias. Mummo ja vanhemapi olivat katsomassa, en ollut provosoinut koiraa.

Ekaluokkalaisena olin kaverin kanssa leikkimässä kuurupiiloa lasten leikkipuistossa. Keinuilla istui nainen lastenrattaiden sekä sellaisen ison, karhua muistuttavan koiran kanssa. Vähän ajan päästä minun juostessa kohti piiloa (emme menneet koiran lähelle kertaakaan) kuulin rapinaa takaani ja luulin kaverin juoksevan minua takaa ja taakse vilkaistessa tämä koira juoksee tuhatta ja sataa minua päin, omistajaa ei tietysti näkynyt enää missään. Kaatoi maahan ja näykkäisi pari kertaa. En tiedä rotua, mutta tällainen: https://aiettsiisaijai.files.wordpress.com/2016/03/c3b6lf.jpg?w=660

Aikuisiällä on yksi koira puraissut verta vuotavan haavan farkkujen läpi sääreen. Ystävän äidin koira, joka tietysti maailman kiltein. Kylään mennessä seisoin eteisessä ja muut sanoivat, että anna koiran tulla haistelemaan (seisoin aivan patsaana, en liikuttanut sormeakaan). Koira lähestyy pikkuhiljaa ja lähellä ollessa näykkäisee äkkiä ja lähtee juoksemaan karkuun.

Sitten on vielä semmoinen kokemus, että entisen kodin kauppareitin varrella oli eräs omakotitalo (Inkeroisten Lidlin lähellä olevan hiekkatien varrella), jossa oli aina kaksi isoa vinttikoiran tapaista koiraa sidottuna joillakin naruilla mäntyyn ja haukkuivat aivan kaiken aikaa. Noin 300 metrin päässä meni iso asfalttitie ja jos sielläkin käveli ihminen, niin koirat aloittivat haukkumetakan. Anyways, oma reittini meni kuitenkin hiekkatietä, jonka varrella omakotitalo on. Kävelin tietysti aina tien toisella reunalla kuin tämä koiratalo on. Normaali remakka alkaa, mutta tällä kertaa talon kohdalla näen silmäkulmasta liikettä talon etupihalla. Jatkan koko ajan kävelyä päätä kääntämättä ja ehdin jo huokaista helpotuksesta, kun takanani tiellä haukahtaa koira. Omistajia ei näy missään. Ei ollut onneksi nämä räksyttäjäkoirat, mutta talossa oli joku keskisuuri harmaa-valkoinen kolmas koira, joka aidattomalta oli pihalta tullut noin 100 metrin matkan taakseni. Jatkoin paskajäykkänä kävelyä, mutta koira ei hyökännyt.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä, etenkin koiria (tai muita eläimiä) pelkäävät lapset ovat erikoisia. Eikö lapsi kuitenkin luonnostaan ole utelias ja vastaanottavainen? Tapasin hiljattain eräätkin muksut, jotka koirani nähdessään (huom. monen metrin päässä ja koira oli hihnassa!) alkoivat huutaa suoraa huutoa. Wtf??? Ehkä ymmärtäisin, jos minulla olisi joku suuri ja pelottavan näköinen koira, mutta omani näyttää lähinnä pehmolelulta. Sanotaan, että koira pitää sosiaalistaa lapsiin, vanhuksiin, jne erilaisiin ihmisiin, sama voisi päteä lapsiinkin eläimiä kohtaan. Huonosti koulutettuja lapsia, imo.

Koira on kuitenkin eläin ja voi käyttäytyä ennalta-arvaamattomasti tietyssä tilanteessa ja ympäristössä. Ja jotkut sairaudet (kasvaimet, syövät) ja mielenvikaisuus voi tulla täysin yllättäen ja koira toimii omalla tavallaan.

Tiedän tapauksen jossa hyvin koulutettu koira (palvelukoira) raateli lapsen kaulavaltimon auki, kun lapsi teki yllättävän liikkeen.

Monet koirat ovat pitkälle jalostettu ja mielenvikaisuus voi tulla vasta vuosien päästä ja yllättäin.

Kovin luottavainen olet eläimen käyttäytymiseen, vaikka onnettomuuksia sattuu joka vuosi.

Enkä ole eläinvihaaja, vaan olen ollut koirien kanssa tekemisessä vuosikymmiä ja useamman koiran omistajana.

Yksi tuttavien terrieri on kerran purrut minua. Toivoisin, että ihmiset pitäisi koiransa lähellään kadulla, eikä antais ravata flexissä.

Pelkäähän monet ihmiset hämähäkkejä, käärmeitä, lintuja yms, joista on vähemmän vaaraa.