Vihaan persjalkaisuuttani (lyhyitä jalkoja). Kohtalotovereita?
Inhoan nähdä paksut, lyhyet jalkani. Olen muutenkin lyhyt, ja lyhyet jalat ovat inhokkini. Olen 163cm, ja yhdellä 155cm pitkällä kaverillanikin oli pidemmät jalat. En ikinä pysty käyttämään kun joko alle nilkkapituisia kenkiä (siis ei saa olla minkäänlaista vartta), tai vaihtoehtoisesti polvien yli. Yleensä jalassa on talvisin mustat kiilakorkonilkkurit mustien sukkahousujen kanssa jotta sääreni näyttäisi edes samanpituisilta kun muilla ihmisillä, kesällä kiilakorkosansaalit. :( ikinä en löydä sopivia housuja, ja sääriä on vaikea edes huijata pidemmiksi. Minulla on vielä todella lihaksikkaat pohkeet, niin säären malli katkeaa entisestään, vaikka olenkin hoikka (painan 48kg). Onko muita persjalkaisia kohtalontovereita? Masentaa, olisipa minulla pitkät kauniit sääret ja jalat yleensäkin. :(
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Mulle suurin ongelma lyhyiden jalkojen kanssa on ihan käytännöllinen: jalat ei yllä maahan kun istun tuolilla. Onko sinulla sama ongelma?
Hei tuttua tuokin! Muut istuvat asiallisena palaverissa, minä heiluttelen jalkojani tuolin alla ja potkaisen vahingossa vastapäätä istuvaa (näin tapahtui kylläkin vain kerran).
Olenko koko Suomen ainoa lyhytjalkainen vai mihin muut ovat kadonneet?
Itke sitten kun olet 120 cm. No, toivottavasti ääliö on tyydytetty.
Asioita joille ei voi mitään ei kannata vihata eikä niillä kannata vaivaa pätään!
t: mies jolla on ihana "persjalkainen" vaimo ;o)
Minä oon sellanen. 160 cm ja jalat no... Kaikki kaks exää *haukkunut* mua persjalkaseks mutta aina pilke silmäkulmassa😉
No minkä pituiset ne sun jalat sitten on? Mulla on 78cm ja olen 164cm ja nämä on ihan normaalit, jopa pitkiksi on sääriä sanottu (polvesta alaspäin siis)
Kohrakotoveri täällä! Oon 159 cm ja mun sääret on ihan säälittävät nysät.
Mulle suurin ongelma lyhyiden jalkojen kanssa on ihan käytännöllinen: jalat ei yllä maahan kun istun tuolilla. Onko sinulla sama ongelma?