Kesätyöpaikat nuorille menevät suhteilla.

Totta. Oma poika on alallaan isänsä työpaikalla. Itse sinne haki, mutta tuskinpa olisi ilman isänsä nimeä päässyt. Toinen poika pääsi sellaiseen kesätyöpaikkaan, missä valintoja teki kaverin äiti. Ei edes hakuvaiheessa tiennyt, että kaverin äiti valitsee, vaikka kaverinsa äidin työpaikan suurin piirtein tiesikin. Itse haki, mutta takuulla vaikutti se, että tunsi ja tiesi meidän pojan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän työpaikan saa helpoiten suhteilla, mutta kenellä noita suhteita ei olisi? Kyllä varmaan useimmat tuntevat jonkun, jonka äiti/isä/sukulainen/tutuntuttu tuntee jonkun, jolla on töitä tarjolla. Kaveripiiristäni melkein kaikki ovat kyllä saaneet työpaikkoja suhteilla, niin olen minäkin, mutta esimerkiksi nyt aloitan tällä viikolla työn, jonka sain ihan perinteistä väylää hakemalla ja onnistumalla haastattelussa. Tuollainen kitinä suhteista on luusereille, vaikka ymmärrän että kismittää.

Niin kai, ei vaan itteä hirveästi lohduta, että melkein kaikilla muilla on joku jonka kautta niitä töitä saa.

Omalla kohdalla kaikki ovat joko ulkomailla tai sellaisissa hommissa etteivät voi tarjota kesätöitä. Ja loput onkin työttömiä. Yhdellä sukulaisella olisi kyllä oma puljukin, vaan siellä on sitten kaikki kolme omaa lasta töissä, niin ei sinne yksinkertaisesti mahdu hommiin. 

Mutta sellaista se on, ei tässä auta kun lueskella niitä "Kiitos, mutta ei kiitos" s-postiviestejä, mitä saa työhakemuksista vastaukseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa työpaikoista menee suhteilla, ihan normaali asia. Siitä vaan niitä "suhteita luomaan" itsekin sieltä sohvalta! 

Varakkaat vanhemmat ja osoite hyvällä paikalla auttavat. Yleensä varakkaammat eivät halua verkostoitua heikomman aineksen kanssa.

Jos on kaupassa töissä tai sairaalassa niin ei ne kyllä mitään varakkaita ole =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa työpaikoista menee suhteilla, ihan normaali asia. Siitä vaan niitä "suhteita luomaan" itsekin sieltä sohvalta! 

Varakkaat vanhemmat ja osoite hyvällä paikalla auttavat. Yleensä varakkaammat eivät halua verkostoitua heikomman aineksen kanssa.

Jos on kaupassa töissä tai sairaalassa niin ei ne kyllä mitään varakkaita ole =)

Eivät niin helposti järjestä lasten kavereille töitä, omalle ehkä voivat saada järkättyä kesätyön. Yhden tapauksen tiedän jossa henkilö sai kesätyön kaverin isän kaupasta.

Ei meidän 17-v mennyt suhteilla. Itse meni kauppaan kysymään töitä, pääsi haastatteluun ja sai kesätyöpaikan. Kun on fiksu ja osaa käyttäytyä, kyllä se onnistuu.

Tutusta on helpompi tehdä arvioita. Jos äiti on hyvä työntekijä, niin lapsi on luultavasti oppinut tavoille.

Kerran oli asiakkaan/entisen työntekijän lapsi kesätöissä kuukauden. Pieni palkka, kun niin nuori ettei alan opiskelija, vetelän oloinen tyyppi. Teki mitä pyydettiin, mutta muuten vain istui eikä kysellyt lisätöitä. Noloa hänen vanhemmilleen, koska olisi odottanut reippaampaa otetta, kuitenkin työpaikka tuli pojulle ilman ponnisteluita.

Tet-paikka kannattaa valita kesätyö mielessä ja käyttäytyä siellä fiksusti.

Huomasin saman. Kysyin yhdestä paikasta kesäduunia ja ilmoittivat etteivät ota ketään. Kuinka ollakaan, johtoportaan muksut siellä kesätöissä... 😂

Vierailija kirjoitti:

Suhteillahan noista iso osa tuntuu irtoavan. Toveri kertoi, että kun tämä vielä opiskeli koulussa (ammattikoulu) oli heidän opettajansa sanonut, että jos on joku kiinnostava kesätyöpaikka oman alan hommista, niin oppilas ei missään nimessä saisi itse omatoimisesti sitä hakea, vaan siitä pitää ensin kertoa opettajalle, joka sitten ottaa kyseiseen työpaikkaan yhteyttä ja hommaa oppilaalle sen paikan. 

Toisessa koulussa opiskellut toveri sanoi, että heillä oli sama systeemi. 

Sitten on tietysti ne vanhemmat ja muut sukulaiset, joiden kautta saadaan töitä.

Kyllä olet käsittänyt väärin. Ammattikoulujen yleinen tapa ei tietenkään ole, että opettaja (pedagogian ammattilainen) hankkii oppilaan puolesta työpaikan hänelle. Sen sijaan suosituksia ja vinkkejä alan opettajilta varmasti saa, jos niihin on aihetta.

Höpö höpö. Mun tyttö hommasi duunipaikan ihan itse eikä millään suhteilla todellakaan. Kun on aktiivinen ja etsii vaan, niin kyllä kesätyöpaikan löytää. Paljon riippuu siitä nuoresta saako sen työpaikan. Reipas, ulospäin suuntautunut ilonen nuori, joka vielä siististi pukeutunut ja hyvät käytöstavat löytää varmasti kesätöitä.

Eri asia sitten nää pissaliisat ja laahustavat jantterit, ei ihme, jos ei töitä löydy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän työpaikan saa helpoiten suhteilla, mutta kenellä noita suhteita ei olisi? Kyllä varmaan useimmat tuntevat jonkun, jonka äiti/isä/sukulainen/tutuntuttu tuntee jonkun, jolla on töitä tarjolla. Kaveripiiristäni melkein kaikki ovat kyllä saaneet työpaikkoja suhteilla, niin olen minäkin, mutta esimerkiksi nyt aloitan tällä viikolla työn, jonka sain ihan perinteistä väylää hakemalla ja onnistumalla haastattelussa. Tuollainen kitinä suhteista on luusereille, vaikka ymmärrän että kismittää.

Niin kai, ei vaan itteä hirveästi lohduta, että melkein kaikilla muilla on joku jonka kautta niitä töitä saa.

Omalla kohdalla kaikki ovat joko ulkomailla tai sellaisissa hommissa etteivät voi tarjota kesätöitä. Ja loput onkin työttömiä. Yhdellä sukulaisella olisi kyllä oma puljukin, vaan siellä on sitten kaikki kolme omaa lasta töissä, niin ei sinne yksinkertaisesti mahdu hommiin. 

Mutta sellaista se on, ei tässä auta kun lueskella niitä "Kiitos, mutta ei kiitos" s-postiviestejä, mitä saa työhakemuksista vastaukseksi. 

Itse en saanut työpaikoista edes noita kiitos, mutta ei kiitos -viestejä, kun vielä töitä hain. Olen siis tuo lainaamasi viestin kirjoittaja. Tottakai työnhaku on rasittavaa, mutta kyllä toivottavasti jossain vaiheessa onni potkaisee.