Oliko Juice suuri sanoittaja ja muusikko vaiko juoppo rasisti ??
Juice on henkilö josta saamme mökillä aika pientä kinaa. Jollekin hän on suuri muusikko ja sanoittajien kuningas. Jotkut taas pitävät häntä juoppona ja tyhmänä rasistina.
Mites sinä?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä J oli kirjallisesti keskinkertaista lahjakkaampi, antaisitteko esimerkkejä sanoituksista tai muista teksteistä, joissa verbaalinen lahjakkuus näkyi mielestänne?
Minusta Juicen sanoitusten voima on niiden tarinoissa ja ihmisen hyväksymisessä virheineen päivineen. Tunteessa. Ja siinä, että hän ei koskaan mennyt riman alta.
En osaa antaa esimerkkiä, koska koko tuotanto on erinomaista.
Tässä kuitenkin yksi hänen aiheeseen liittyvistä runoistaan:
Sana & lause
Poika teki lauseen.
Liiat sanat karsi.
Yksi kului puhki.
Mikä sanan parsi.
Sua ilvehditään,
sana, tyhjätasku.
Älä tilaa mitään;
tulee sanan lasku.
Markkinopilla monilla,
missä Helppo-Heikki
huutaa megafonilla,
siellä sana leikki.
Tuolla venevalkamassa
markkinat on alkamassa.
Joku ylimalkaan
tallaa sanan jalkaan.
Tässä(kin) runossa kiteytyy Juicen ytimekkyys ja leikkisyys, sanoilla leikkiminen oli hänelle tyypillistä.
Suuri sanoittaja? Varmasti - omassa ystäväpiirissänikin tästä aiheesta saa kyllä väittelyn/keskustelun aikaiseksi - makuasioista voi olla eri mieltä mutta ei niistä oikein kannata kiistellä.
Suuri muusikko? No ei sentään.
Juoppo? Fakta.
Rasisti? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä J oli kirjallisesti keskinkertaista lahjakkaampi, antaisitteko esimerkkejä sanoituksista tai muista teksteistä, joissa verbaalinen lahjakkuus näkyi mielestänne?
Voit aloittaa lastenlevystä nimeltä "Haitaribussi".
Vierailija kirjoitti:
Rasismia. Rasismia kaikkialla.
tai sitten mitä suurimmin suvaitsevaisuuden kannalla:
Naapurimme Gunilla (Snällä lilla Gunilla)
Herkuttelee munilla (Sellasilla munilla)
Ja jälkiuunilimpulla
Joskus kielokimpulla
Huoneensa hän somistaa
Sisuakin omistaa
Tykkää Jari Kurrista
Eipä uskois hurrista
Naapurimme Larissa (Ennen Leningradissa)
Suomenkielen parissa (Sittemmin Pietarissa)
Viettää iltapuhteita
Pelkäämättä nuhteita
Voisi käydä meilläkin
Niin kuin Vileneilläkin
Mutta isään tyssää se
Kun ei siedä ryssää se
Naapurimme kundi, nääs (Naapurimme kundi, nääs)
Tämä Åkerlundi nääs (Onko päällä rundi nääs?)
Limsaa myy se halvattu
Kun on kiskat salvattu
Kauppaa keinuhevosta
Tykkää kaupantevosta
Kutsun häntä Janneksi
Toiset haukkuu Manneksi
Meidän naapurustosta (Meidän naapurustosta)
Löytyy monta mustosta (Väittelevää kustosta)
Miehiä ja naisia
Liian ulkolaisia
Etuuksia kahmivat
Niin kuin me, mut ahmivat
Sammakoilta pohkeita
Ja Kauniita ja Rohkeita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina pitänyt häntä hieman yliarvostettuna. Biisit loppujen lopuksi aika yksinkertaisia ja huonoja. Sanoitukset joskus ihan nokkelia, mutta eivät ne kyllä mitään hirvittävän nerokkaitakaan ole. Huono laulaja.
Onko monimutkainen biisi hyvä? Laittaisitko esimerkkejä? Älä unohda nerokkaita sanoituksia.
No, tässäpä moukalle _hieman_ järkevämpiä_ biisejä:
Ei tippa tapa
Dirlan Daa
Frederik - Titanic
Mistä lähtien tosiasiat ovat muutenkaan olleet rasismia?
Se ettet sinä tykkää jostakin tiedetystä faktasta, ei tee faktaa olemattomaksi.
Rasistileimanpelko on suurempi yhteiskunnallinen ongelma kuin rasismi itsessään tällä hetkellä.
"On helppoa olla samaa mieltä, on helppoa olla mieletön. Vaan enemmän löytää kun poikkeaa tieltä ja oikaisee läpi metsikön." (Toisinajattelija)
Aina oikein uskoa ei jaksa ihmiseen, kun ihmiskunta tekee itsemurhaa." (Viidestoista yö)
"Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään." (kaksoiselämää)
"Maakravut ohjaavat valtiolaivaa kummastellen, mikä lastia vaivaa, mikä hätänä?" (Mikä hätänä)
Lukekaapa Juicesta kertova kirja Risainen elämä. Siinä on kerrottu miehen lapsuudesta ja nuoruudesta aika rankkojakin juttuja. Kamala isäpuoli, hullu mummo ja sen sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien tosiasiat ovat muutenkaan olleet rasismia?
Se ettet sinä tykkää jostakin tiedetystä faktasta, ei tee faktaa olemattomaksi.Rasistileimanpelko on suurempi yhteiskunnallinen ongelma kuin rasismi itsessään tällä hetkellä.
Poliittinen korrektius tappaa sanavapauden.
Juice on tärkeä. Hän oli rasittava autisti ja viinamäen mies. Teki lisäksi paljon paskoja biisejä. Hän kuitenkin keksi ihmisille suomirockin, eli suvereenin yhdistelmän suomenkielistä lyriikkaa ja modernia länsimaista rytmimusiikkia. On helppo nojata pioneerityöhön, jonka joku muu on tehnyt. On helppo paistaa makkaraa sen jälkeen, kun joku on keksinyt tulen. Kaikki Juicen jälkeen tulevat suomenkielellä operoivat biisintekijät ovat hänelle velkaa.
Pitää myös tajuta, että vaikka Juice oli yhteiskuntakriittinen, hän ei ollut sitä marxilaisessa mielessä. Tätä oli hänen kommunistikavereidensa vaikea niellä.
T. 32
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä J oli kirjallisesti keskinkertaista lahjakkaampi, antaisitteko esimerkkejä sanoituksista tai muista teksteistä, joissa verbaalinen lahjakkuus näkyi mielestänne?
Minusta Juicen sanoitusten voima on niiden tarinoissa ja ihmisen hyväksymisessä virheineen päivineen. Tunteessa. Ja siinä, että hän ei koskaan mennyt riman alta.
En osaa antaa esimerkkiä, koska koko tuotanto on erinomaista.
Tässä kuitenkin yksi hänen aiheeseen liittyvistä runoistaan:
Sana & lause
Poika teki lauseen.
Liiat sanat karsi.
Yksi kului puhki.
Mikä sanan parsi.
Sua ilvehditään,
sana, tyhjätasku.
Älä tilaa mitään;
tulee sanan lasku.
Markkinopilla monilla,
missä Helppo-Heikki
huutaa megafonilla,
siellä sana leikki.
Tuolla venevalkamassa
markkinat on alkamassa.
Joku ylimalkaan
tallaa sanan jalkaan.
Tässä(kin) runossa kiteytyy Juicen ytimekkyys ja leikkisyys, sanoilla leikkiminen oli hänelle tyypillistä.
Kyseinen "runo" löytyy Juicen lastenlaululevyltä. Siellä on muutama muukin aika hausta kappale
esim. haitaribussi
tulee bussi porista on siinä satakunta
Matkustajaa jotka eivät tahdo saada unta
mikäs tässä olisisi
jos ei bussi kolisisi
hyvä matka tulisisi
jos ei kansa pulisisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä J oli kirjallisesti keskinkertaista lahjakkaampi, antaisitteko esimerkkejä sanoituksista tai muista teksteistä, joissa verbaalinen lahjakkuus näkyi mielestänne?
Minusta Juicen sanoitusten voima on niiden tarinoissa ja ihmisen hyväksymisessä virheineen päivineen. Tunteessa. Ja siinä, että hän ei koskaan mennyt riman alta.
En osaa antaa esimerkkiä, koska koko tuotanto on erinomaista.
Tässä kuitenkin yksi hänen aiheeseen liittyvistä runoistaan:
Sana & lause
Poika teki lauseen.
Liiat sanat karsi.
Yksi kului puhki.
SORRY lainasin tähän väärän vastauksen. Piti ottaa naapurusto vastau....
Mikä sanan parsi.
Sua ilvehditään,
sana, tyhjätasku.
Älä tilaa mitään;
tulee sanan lasku.
Markkinopilla monilla,
missä Helppo-Heikki
huutaa megafonilla,
siellä sana leikki.
Tuolla venevalkamassa
markkinat on alkamassa.
Joku ylimalkaan
tallaa sanan jalkaan.
Tässä(kin) runossa kiteytyy Juicen ytimekkyys ja leikkisyys, sanoilla leikkiminen oli hänelle tyypillistä.
Kyseinen "runo" löytyy Juicen lastenlaululevyltä. Siellä on muutama muukin aika hausta kappale
esim. haitaribussi
tulee bussi porista on siinä satakunta
Matkustajaa jotka eivät tahdo saada unta
mikäs tässä olisisi
jos ei bussi kolisisi
hyvä matka tulisisi
jos ei kansa pulisisi...
Osa pitää Juicesta, koska hän oli nokkela riimittelijä.
Toiset pitävät häntä yliarvostettuna, koska hän oli "vain nokkela riimittelijä ja alatyylinen" eikä sanonut mitään vakavaa.
Kolmannet oivaltavat, että nokkelien riimien ja tarkoitushakuisen alatyylin takana hän onnistui usein sanomaan jotakin vakavaakin ja että sanaleikttely on vain pintataso samaan tapaan kuin South Parkin pieruhuumori.
Kyseenalaistaa voidaan se, kuuluvatko täydelliset riimit ja sanaleikit rokkiin, eturivin lauluntekijöistä esimerkiksi Alanko, Nurmio ja Röyhkä ovat aiheellisesti kyseenalaistaneet sen. Sitä, oliko Juice lahjakas kielenkäyttäjä, taas ei voida mitenkään järkevästi kyseenalaistaa.
Laulajanahan Juice ei ollut kaksinen ja tiedosti sen itsekin, mutta muusikkona hän on pahasti aliarvostettu. Jokainen voi kokeilla, miten helppoa on säveltää yksinkertaisen kuuloinen ja tarttuva nuotiolaulu - ja huomata, että sadat Leskistä paremmat laulajat ovat yrittäneet sitä onnistumatta. Esimerkiksi kitaravirtuoosi Dave Lindholm totesi, että monimutkaista paskaa tekee kuka tahansa, mutta yksinkertaisen ja toimivan tekeminen on oikeasti vaikeaa, ja sen Leskinen osasi.
Nykynuorilla ei ole aatteita tai ajatuksia.Itsestäänselvyyksiinkin täytyy pyytää netin suostumus.Jos olisin nuori, blokkaisin itseni ulos näistä iltapäivälehtien viritelmistä ja tekisin taidetta.Ymmärrän kyllä, että monista ei ole siihen.
Vierailija kirjoitti:
Juice on tärkeä. Hän oli rasittava autisti ja viinamäen mies. Teki lisäksi paljon paskoja biisejä. Hän kuitenkin keksi ihmisille suomirockin, eli suvereenin yhdistelmän suomenkielistä lyriikkaa ja modernia länsimaista rytmimusiikkia. On helppo nojata pioneerityöhön, jonka joku muu on tehnyt. On helppo paistaa makkaraa sen jälkeen, kun joku on keksinyt tulen. Kaikki Juicen jälkeen tulevat suomenkielellä operoivat biisintekijät ovat hänelle velkaa.
Noh, noh, eipäs nyt taas pönötetä ja liioitella. Kyllä Juicella on suuri rooli suomi-rockin muotoutumisessa, mutta kyllä sen tärkeät ensiaskeleet otettin 60-luvun lopulla underground-likkessä, siellä teki tekstejä mm. Rauli Somerjoki, Jarkko Laine jne. Underground jäi lopulta hyvin lyhyeksi elinvuosiltaan, mutta sen vaikutus on merkittävä. Monet myöhemien aikojen sanoittajat sai niistä teksteistä ja tyylistä esimerkkiä ja inspiraatiota - ja ennen kaikkea tuntuman siitä, että suomen kieli taipuu rockiin, kun ei yritä pistää sitä mihinkään iskelmämuottiin. Undergroundista tuli myös yhteiskunnalliset tekstit, roisit jutut jne.
Rehellinen mielipiteeni on: juicen sanoitukset ja musiikki ylipäänsä on aivan täyttä paskaa. Heti kun joku niistä yhdentekevistä rallatuksista pärähtää soimaan, niin tulee mieleen perämetsässä asuvat karhulippistä käyttävät bensalenkkarit.
Mutta kukin kuuntelee mitä haluaa.
Meillä oli sama latinan opettaja ja hän kertoi tarinoita Juicesta. Oli kuulemma huippu lahjakas kielissä ja pääsi nuorimpana yliopistoon lukeen Suomen kieltä.
Juice oli ennenkaikkea rehellisesti oma itsensä. Lyyrikkona ihan huippua, rakastan Räkä ja Roiskis -kirjoja sekä hänen runojaan. Juice ymmärsi ihmisen olevan monimutkainen olento, jota ei pidä lokeroida mitenkään. Eihän Juicea itseäänkään voi mitenkään lokeroida ja jos mainitsee hänen olleen hyvä kirjailija, sanoittaja tai biisintekijä, on se vain pieni ulottuvuus hänestä. Ehdottomasti hän oli hengellinen ja humaani ihminen, hänelle ominaisella kriittiselläkin tavalla.
Pidän myös hänen biiseistään, sekä musiikillisesti , mutta nimenomaan sanoitukset ovat mestariteoksia.