Oliko Juice suuri sanoittaja ja muusikko vaiko juoppo rasisti ??

Juice oli ok sanaseppo, mutta arvostan Gösta Sundqvistia enemmän. Hän oli jotenkin osuvampi.

Mulla oli jo 80- luvun lopussa yksi rocklyriikan kurssi yliopistossa. Joensuu ☺

Vierailija kirjoitti:

Juice oli ok sanaseppo, mutta arvostan Gösta Sundqvistia enemmän. Hän oli jotenkin osuvampi.

Göstalla on yksi ulottuvuus eli satiiri. Juicen Musta aurinko nousee - sanoituksessa sana musta on ainakin kolmimerkityksinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Juice on kirjallisesti niin merkittävä, miksi sitä ei luetuteta kotimaisen kirjallisuuden opinnoissa?

Koska ne sanat on tehty musiikkiin. Kokeile eroa, jos et usko. Montaako rokua muuten luetaan kotimaisen kirjallisuuden opinnoissa - ja miksi?

Eli ne Juissin "runokirjat" on fanienkin mielestä ohitettavia, kuten olettaa saattaa...

Sanoittajista otsikossa puhuttiin, sinun kiukkuisista aivoituksistasi en tiedä. Miksi et muuten vastaa kysymkseen?

"Sonetteja laumalle" luettiin ainakin meidän koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Laulajanahan Juice ei ollut kaksinen ja tiedosti sen itsekin, mutta muusikkona hän on pahasti aliarvostettu. Jokainen voi kokeilla, miten helppoa on säveltää yksinkertaisen kuuloinen ja tarttuva nuotiolaulu - ja huomata, että sadat Leskistä paremmat laulajat ovat yrittäneet sitä onnistumatta. Esimerkiksi kitaravirtuoosi Dave Lindholm totesi, että monimutkaista paskaa tekee kuka tahansa, mutta yksinkertaisen ja toimivan tekeminen on oikeasti vaikeaa, ja sen Leskinen osasi.

Nyt ollaan asian ytimessä. Minua on aina hieman rieponut se, että Juicea on ylistetty pelkästään sanoittajana, kun taas surutta aliarviotu säveltäjänä. Ei hänen teoksensa ole mitään pelkkiä sanoituksia, vaan kokonaisuuksia, jossa yhdistyy hyvä sanoitus, hyvä sävellys, hyvä sovitus ja onnistuneet muusikkovalinnat (erityisesti Grand Slamin aika) ja myös Juicen laulu.

Simppeleitä kolmen soinnun biisejä on maailma pullollaan, mutta vain pienenpienestä murto-osasta on tullut hittejä. Eli kyllä sekin taitoa vaatii, että osaa loihtia ne kolme sointua nautittavaksi kuuntelukokemukseksi.

Mitä Juiceen laulajana tulee, niin minun mielestä aivan riittävän hyvä rocklaulaja. Kyllä hän nuotissa pysyy ja loppu onkin tulkintaa. Ei rockartisti ole mikään oopperalaulaja, eikä missään nimessä pidäkään olla. Juice Leskisen musiikin tulkitsijana Juice Leskinen itse oli kaikkein paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laulajanahan Juice ei ollut kaksinen ja tiedosti sen itsekin, mutta muusikkona hän on pahasti aliarvostettu. Jokainen voi kokeilla, miten helppoa on säveltää yksinkertaisen kuuloinen ja tarttuva nuotiolaulu - ja huomata, että sadat Leskistä paremmat laulajat ovat yrittäneet sitä onnistumatta. Esimerkiksi kitaravirtuoosi Dave Lindholm totesi, että monimutkaista paskaa tekee kuka tahansa, mutta yksinkertaisen ja toimivan tekeminen on oikeasti vaikeaa, ja sen Leskinen osasi.

Nyt ollaan asian ytimessä. Minua on aina hieman rieponut se, että Juicea on ylistetty pelkästään sanoittajana, kun taas surutta aliarviotu säveltäjänä. Ei hänen teoksensa ole mitään pelkkiä sanoituksia, vaan kokonaisuuksia, jossa yhdistyy hyvä sanoitus, hyvä sävellys, hyvä sovitus ja onnistuneet muusikkovalinnat (erityisesti Grand Slamin aika) ja myös Juicen laulu.

Simppeleitä kolmen soinnun biisejä on maailma pullollaan, mutta vain pienenpienestä murto-osasta on tullut hittejä. Eli kyllä sekin taitoa vaatii, että osaa loihtia ne kolme sointua nautittavaksi kuuntelukokemukseksi.

Mitä Juiceen laulajana tulee, niin minun mielestä aivan riittävän hyvä rocklaulaja. Kyllä hän nuotissa pysyy ja loppu onkin tulkintaa. Ei rockartisti ole mikään oopperalaulaja, eikä missään nimessä pidäkään olla. Juice Leskisen musiikin tulkitsijana Juice Leskinen itse oli kaikkein paras.

Nämä kaksi olivat minusta hyvin ja kauniisti sanottu.

Juicella on niin mahdoton määrä monenlaisia biisejä, eivätkä ne kaikki minustakaan erityisen hyviä ole, vaikka pääsääntöisesti arvostan häntä ja hänen tuotantoaan. Jotenkin tuntuu, että jotta tämä keskustelu olisi asiallista, pitäisi osoittaa, että tuntee muutakin tuotantoa kuin Syksyn sävelen ja Viidenenntoista yön. Toinen vaihtoehto olisi rajata kannanottonsa aihetta kertomalla, mistä teoksista puhuu tai minkä aikakauden tuotantoa arvioi.

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden mielestä J oli kirjallisesti keskinkertaista lahjakkaampi, antaisitteko esimerkkejä sanoituksista tai muista teksteistä, joissa verbaalinen lahjakkuus näkyi mielestänne?

Niitähän on paljon. Kannattaisi kuunnella niitä biisejä. Esim. Ekumeeninen jenkka on tosi  hauska. Musta aurinko nousee, Myrkytyksen oireet...jne. Myös Juicen kolumnit eri lehtiin olivat aina osuvia,

Vierailija kirjoitti:

Noh, noh, eipäs nyt taas pönötetä ja liioitella. Kyllä Juicella on suuri rooli suomi-rockin muotoutumisessa, mutta kyllä sen tärkeät ensiaskeleet otettin 60-luvun lopulla underground-likkessä, siellä teki tekstejä mm. Rauli Somerjoki, Jarkko Laine jne. Underground jäi lopulta hyvin lyhyeksi elinvuosiltaan, mutta sen vaikutus on merkittävä. Monet myöhemien aikojen sanoittajat sai niistä teksteistä ja tyylistä esimerkkiä ja inspiraatiota - ja ennen kaikkea tuntuman siitä, että suomen kieli taipuu rockiin, kun ei yritä pistää sitä mihinkään iskelmämuottiin. Undergroundista tuli myös yhteiskunnalliset tekstit, roisit jutut jne.

Valitettavasti missasit nyt itse pointin. Turun underground-liikkeen Suomen talvisota 1939-1940 -levyineen vaikutti moneen tekstittäjään. Kyse ei ollut kuitenkaan a) suomalaisen kuplettiperinteen ja rockmusiikin yhteennivomisesta tai b) suomenkielisen rockmusiikin popularisoimisesta. Näissä puolestaan Juice kunnostautui ja niistä häntä on syytä nostaa esille. Undergroundistien levyjä kuunteli harvalukuinen valistuneiden joukko. Juicen musiikkia kuunteli kokonainen sukupolvi. Tässä on iso ero: varsinaista suomirockia ei olisi koskaan syntynyt, jos se olisi jäänyt maanalaisten taiteilijoiden vastuulle. Sitä paitsi: Rauli Somerjoki toki sävelsi Talvisota-levylle hyviä rhythm and blueseja, mutta hän ei tehnyt tekstejä. Ne olivat Markku Innon, Jarkko Laineen ja Nummisen heiniä. Heillä kaikilla on ansionsa, mutta ei samassa lajissa, kuin Juicella.

En ole lainaamasi kirjoittaja, mutta josko minäkin aikalaisena voisin sanoa pari sanaa.

Oma musiikillinen heräämiseni tapahtui juurikin samaan aikaan, kun Suomirock ja erityisesti Manserock tapaili ensiaskeliaan. Coitus Int älpee oli kovassa kuuntelussa musiikkikirjastossa ja PerVers runoijan sainkin sitten jo joululahjana ihan ikiomaksi. 

Mutta eihän Suomirock tuolloinkaan pelkkää Juicea ollut, vaan samoihin aikoihin kovaa nousua teki moni muukin artisti/bändi. Tampereella Juicen ohella mm Virtanen, Kaseva ja Alwari Tuohitorvi ja Helsingissä ainakin Hector ja Isokynä.

On liioittelua kutsua Juice Leskistä Suomenkielisen rockmusiikin isäksi, mutta sen keskeisimpiä pioneereja hän Hectorin ohella eittämättä oli.

Oon syntynyt vuonna 1985. Juice ei oikeastaan kuulu mun elämääni. Ne biisit jossain Suomipopilla tuntuu aika kaukaisilta, en saa niin mitään otetta.

Minä en ole koskaan erityisemmin kuunnellut biisien sanoja. Minulle hyvä biisi on ennen kaikkea sen hyvä melodia ja siihen sopiva rytmi, sekä siihen kokonaisuuteen sopivat sanat. Toki Juicen tapauksessa voi erikseen kuunnella myös sanoja, koska ne ovat paikoin erittäinkin nerokkaita. Silti minulle Juicen biisit ovat ennen kaikkea kokonaisuuksia ja niistä useat suorastaan loistavia, kuten vaikkapa 3.30.

Huono sanoittaja, sovittaja ja muusikko. Ilmeisesti persoona teki siitä mielenkiintoisen, ei niinkään tuotanto. Saan kyseisen herran tuotantoa kuunnella joka päivä töissä ja voin vaan todeta että pelkkä yliarvostettu deeku. Nykyaikana ei olisi mitään jakoa päästä edes demoa lähettämään. Tää juoppo on saanut jonkun kummallisen nostalgiaan tukeutuvan statuksen jolla sitä aika ajoin hehkutetaan telkkaririlliensä läpi, sama pätee Neil Youngiin, paljon paskaa ja muutama kusen loraus seassa, muusta ei paljoa ole sanottavaa. Jonneja komppaan siksi että eivät tosiaan menetä yhtään mitään jolleivat ole kuulleet em "muusikoita".

Sekä-että. Eivät mitenkään sulje pois toisiaan.

Juice oli original. Hän loi jotain uutta suomalaiseen musiikkikulttuuriin, yhdisteli vanhoja mestareita ja siitä integroitui taas jotain muuta ja uutta. Juicen, Junnun, Vexin ja muutaman muun nimi on kiveen hakattu ja tulevat jäämään historiaan.

Ei Juice käyttänyt alkoholia alkoholi käytti Juicea.

Juice oli sanalla sanoen nero. Hänen sanoitukset olivat ällistyttävän upeita. Hänen leimaaminen rasistiksi on suorastaan idioottimaista. Mussolini perusdiini oli ainoastaan satiirinen kappale, ja jos joku tietämätön ammatiloukkantuja siitä vetää herneen nenäänsä, se on vain, ja ainoastaan hänen häpeänsä. Juice oli yksi suomen parhaista muusikoista ja taitelijoista ja eriävät mielipiteet voi jättää omaan arvoonsa piste.

Juna meni jo.. Myös Pieksämäellä kirjoitti:

Huono sanoittaja, sovittaja ja muusikko. Ilmeisesti persoona teki siitä mielenkiintoisen, ei niinkään tuotanto. Saan kyseisen herran tuotantoa kuunnella joka päivä töissä ja voin vaan todeta että pelkkä yliarvostettu deeku. Nykyaikana ei olisi mitään jakoa päästä edes demoa lähettämään. Tää juoppo on saanut jonkun kummallisen nostalgiaan tukeutuvan statuksen jolla sitä aika ajoin hehkutetaan telkkaririlliensä läpi, sama pätee Neil Youngiin, paljon paskaa ja muutama kusen loraus seassa, muusta ei paljoa ole sanottavaa. Jonneja komppaan siksi että eivät tosiaan menetä yhtään mitään jolleivat ole kuulleet em "muusikoita".

Nyt kyllä kuulostaa siltä, että Juice taisi nussia vaimoasi :DDD Kyllä se siitä...

Oli.

Mehu oli ilmeisesti hassiksen ystävä, mutta yhteiskunta haluisi vainota tämän hassiksen käyttöä ja ohjata hänet vääjäämättömään alkoholin käyttäjän tuhoon, siinä hyvin onnistuenkin.

Juissi kuolikin aika nuorena alkoholin aiheuttamiin terveyshaittoihin.

Tuskin olisi hassis aiheuttanut samoja vaivoja juissille kuten alkoholi ja tupakka aiheutti.