Oletko käynyt omassa vanhassa koulussasi vierailulla?

En, eikä enää ehdi :(. koko talo pistetään maantasalle tänä kesänä ja tilalle tulee uudet rakennukset. Yläaste ja lukio samassa. En ole muistanut kysyä kotona käydessä, mitä vanhalle ala-asteelle käy, sillä sekin tulee siihen uuteen rakennuskompleksiin. Luulen, että menee maantasalle ja tilalle tulee asuintontteja, kun siellä päin on rakennettu muutenkin paljon uutta. 

Olen töissä entisessä koulussani opettajana, joten nostalgia on kaukana. Kovasti uhosin, etten tänne ikinä takaisin tule, mutta valmistumisen jälkeen pyydettiin vanhalle kotipaikkakunnalle töihin ja sille tielle jäin. Työtilanne on huono, joten pitää ottaa työ vastaan, jos sellaisen saa. Onneksi on ollut hyvä työ!

Vähän väliä. Se on nykyään ravintola.

Meillä oli luokkakokous vanhalla koulullamme. Itse rakennusta nostalgisempaa oli kuitenkin se, että sai tavata vanhoja luokkakavereita.

Mäkin kävin joku vuosi sitten luokkakokouksen yhteydessä. Hämmästyin, miten vähän siellä asiat olivat muuttuneet. Luokat olivat edelleen samoissa huoneissa (siis matikan luokka oli sama, kielet, äikkä jne.). Luulis, et kahdessakymmenessä vuodessa olisivat jotain muuttaneet. Toisaalta aika liikkistäkin.

Kävin lukiossani. Olivat tehneet kellariin mittavan remontin. Sitä olisi voinut käyttää vaikka juhlatilana, upea holvisto. Kuulemma käytetäänkin. Vieressä on kirkko, eli esim. Kastetilaisuuksiin sopii hyvin. Itse voisin juhlia tuolla.

Olen, vieläpä molemmissa, koska muutin lasten kanssa takaisin kotipaikkakunnalleni ja lapseni käyvät samoja kouluja kuin minäkin.

Ei mitään nostalgiafiiliksiä.

1 lisää että lapsuudenkodistani on sekä ala-asteelle että yläasteelle / itse asiassa nyt jo lopetettuunlukioon muutama sata metriä, joten ohi noista tulee toki aina käydessä käveltyä, kun lenkillä käyn. Parakissa saavat yläasteelaiset nyt kai jonkin aikaa olla, toki purkutyöt tehdään osissa ja uuden rakentaminen on jo aloitettu. Tulee samalle tontille eri paikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä entisessä koulussani opettajana, joten nostalgia on kaukana. Kovasti uhosin, etten tänne ikinä takaisin tule, mutta valmistumisen jälkeen pyydettiin vanhalle kotipaikkakunnalle töihin ja sille tielle jäin. Työtilanne on huono, joten pitää ottaa työ vastaan, jos sellaisen saa. Onneksi on ollut hyvä työ!

Mulla on vähän vastaavanlainen kokemus.

Keväällä penkkareissa riekuin pahimpien joukossa pilkkaamassa opettajiani... ja syksyllä huomasin olevani kouluavustajana, myöhemmin sijaisopena, omassa koulussani.

Alkuajan kahvittelut ja small talkit opettajien huoneessa tuntuivat tooooosi kiusallisilta.

Pahinta oli, kun omat vanhat opettajani uskoutuivat minulle oppilaittensa laiskuudesta ja vastuuttomuudesta. Siis minulle - jonka kirjat olivat aina unohtuneet kotiin (jos nyt ylipäätään olin edes vaivautunut ostamaan niitä!), kotitehtävät tekemättä, esseet palauttamatta. Minulle, perjantai-iltapäivien lintsarille.

Olihan se opettavainen välivuosi.

Minusta ei tullut opea heti, vaan vasta parinkymmenen vuoden päästä ja ihan eri kouluun.

Olen ollut ala-asteellani siivoamassa ja keittiöllä jonkin aikaa.

Kävin sijaisena joskus parikymppisenä. Pelkästään kiusallista.

Olen käynyt koulua kolmessa eri rakennuksessa samalla paikkakunnalla. Alakoulua ei enää ole ollut vuosiin, vaan se purettiin huonokuntoisena. Vähän aikaa olimme samalla tontilla olevassa ns. kivikoulussa, mutta se ei herätä minkäänlaisia nostalgisia tunteita. Oppikoululla olen käynyt pari kertaa. Vuosia sitten yhden sukulaispojan lakkiaisissa ja sitten muutama vuosi sitten ystäväni kanssa, sillä hän oli entisessä koulussamme opettajana ja kun olin heillä käymässä, ehdotti että lähtisin mukaan, kun hänen piti hakea sieltä jotakin. Katseltiin samalla paikkoja, joita oli remontoitu aika paljon meidän kouluvuosiemme jälkeen. Vuosi sitten olisi ollut luokkakokous entisellä koulullamme, mutta en päässyt silloin osallistumaan. Nykyään sekään rakennus ei ole enää koulukäytössä, vaan siellä on motelli ja hampurilaisravintola.

Lähden just ajamaan lapsuuden maisemiin. Tuli näistä sellainen oli, että pitäisiköhän käydä alakoululla pihalla. Sisään ei tietty näin kesällä pääse.

Kävin opiskulupaikassani niin 20 vuoden jälkeen. Asiat ja tilat olivat paljon muuttuneet. Vahtimestari esitteli paikkoja mielellään. Kertoi mm. Tietyistä henkilöistä, ovatko vielä ehkä siellä. Mutta voi, taidetaan tuo nyt lopettaa, uutisista olen nähnyt. Hyvät tilat olisi ja hieno paikka, mukava oli opiskella. Hieno kaupunki etenkin kesällä.

Mun lapset käy samaa yläkoulua kuin mä aikoinaan. Ollaan muuteltu pitkin Suomea aiemmin mutta nyt palattiin tänne ja lapset meni samaan kouluun vaikka asuinpaikan etäisyys kuitenkin lähes 10 km. Isohko kaupunki.

Olen joo. Pitkään suunnittelin ja sitten siellä järjestettiin tilaisuus, jonka varjolla pääsin käymään. Ei tuntunut miltään. En tiedä oliko kulunut liikaa aikaa vai onko se yksinkertaisesti niin, että ihmiset sen paikan tekevät, eivät seinät. Sikäli en suosittele, koska tuntui että iso osa muistoista haalistui saman tien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä entisessä koulussani opettajana, joten nostalgia on kaukana. Kovasti uhosin, etten tänne ikinä takaisin tule, mutta valmistumisen jälkeen pyydettiin vanhalle kotipaikkakunnalle töihin ja sille tielle jäin. Työtilanne on huono, joten pitää ottaa työ vastaan, jos sellaisen saa. Onneksi on ollut hyvä työ!

Mulla on vähän vastaavanlainen kokemus.

Keväällä penkkareissa riekuin pahimpien joukossa pilkkaamassa opettajiani... ja syksyllä huomasin olevani kouluavustajana, myöhemmin sijaisopena, omassa koulussani.

Alkuajan kahvittelut ja small talkit opettajien huoneessa tuntuivat tooooosi kiusallisilta.

Pahinta oli, kun omat vanhat opettajani uskoutuivat minulle oppilaittensa laiskuudesta ja vastuuttomuudesta. Siis minulle - jonka kirjat olivat aina unohtuneet kotiin (jos nyt ylipäätään olin edes vaivautunut ostamaan niitä!), kotitehtävät tekemättä, esseet palauttamatta. Minulle, perjantai-iltapäivien lintsarille.

Olihan se opettavainen välivuosi.

Minusta ei tullut opea heti, vaan vasta parinkymmenen vuoden päästä ja ihan eri kouluun.

On se elämä ollut ennen helppoa. Tuosta vaan kouluun töihin lukion jälkeen. Ilmeisesti sangen keskinkertaisella koulumenestyksellä vieläpä...

Entisellä lukiolla kävin opiskeluaikana aina välillä kertomassa opinnoistani abeille joilla oli yhteishaut edessä. Sain sieltä jopa töitä, kun sattumalta käytiin kavereiden kanssa just, kun ne siellä mietti että mistä ne kehittää näin lyhyellä varoitusajalla sijaisen ja mä ilmoitin, että no mä valmistuin just sen aineen opettajaksi ja oon työtön et mä voisin aloittaa vaikka heti. Olin sit monta kuukautta sijaisena siellä ja aloitin heti seuraavan välitunnin jälkeen ja lopulta mut vakinaistettiin. Oli aika omituista aluksi olla entisten omien opettajien työkaveri yhtäkkiä. :D

En aikuisena.

Lapsena kävin, kun vaihoin muuton myötä vitosluokalle  mennessä koulua. Oisinko vitosella tai kutosella käynyt kavereita moikkaamassa puolikkaan koulupäivän ajan, ihan tunneillakin siis mukana yms., kun opettajien kanssa sovittiin...

Oisi kyllä mukava tuolla käyä näin aikuisenakin. Välillä kävellyt ohi jos olen siellä suunnalla ollut, ulospäin näyttäisi aivan samalle kuin mun aikoinani. Oppilasmäärät kyllä vähentyneet mitä etistä kurkin, ei enää juurikaan ole rinnakkaisluokkia. Espoolaiskouluksi aika pieni kyläkoulumainen koulu siis, oli kyllä pieni munki aikoina mutta oli silloin sentään aina a ja b luokat... veikkaan ettei välttämättä kauaa käytössä ole jos oppilaat vielä vähenee.

En ole vielä mutta toivon mukaan ehkä jopa jo ensi talvena :) Meillä on täällä projekti, jossa tarkoituksena olisi ottaa yhteyttä vanhaan opinahjoon ja käydä puhumassa oppilaille ulkomailla työskentelystä. En tiedä vielä tarkemmin, mitä kaikkea tämä pitää sisällään mutta kiinnostuin asiasta ja ilmoittauduinkin jo syksyllä pidettävään koulutuspäivään. Voihan olla, ettei tämä hanke toteudu, mutta odotan innolla! :)

Ulkosuomalainen