Yläasteen aloittava lapsi "puhuu englantia kuin vettä vaan" (opettajansa kommentoimana)...

Vierailija kirjoitti:

Mun 2,5-vuotias osaa laskea englanniksi kymmeneen, luettelee värejä, eläimiä ja esineitä. Ihan ollaan suomenkielinen perhe. Lapsinero tiedossa siis!

Jos ette ole kaksikielinen perhe, niin sitten yksi kieli pitäisi opetella ensin ennenkuin lähdetään sekottamaan pakkaa muilla kielillä.

Vierailija kirjoitti:

No eiköhän kaikki käytännössä ole tuolla tasolla. Englanti kun vyöryy päälle joka puolelta.

No ei ole :D On ihan uskomattoman paljon porukkaa jotka ei osaa puhua englantia (kunnolla). Se on noloa.

Yliopistossa oli muinoin opiskelijatoveri, jolle täysin suomenkielinen äiti oli puhunut englantia lapsena, jotta lapsesta tulee kaksikielinen. Ihan mukava ajatus, mutta hänestä tuli ainoastaan puolikielinen, joka ei osannut kumpaakaan kieltä kunnolla, vaan joutui vaihtamaan kielestä toiseen kesken lauseen, kun sanastot eivät olleet hallussa eikä hän osannut ilmaista itseään selvästi yhdellä kielellä kerrallaan.

Samperin ärsyttävää keskustella hänen kanssaan.

Todellakaan ei kaikki lapset osaa edes englantia. kielellisyys on osa lahjakkuutta, niikuin musiikin tai matemaattisten taitojen omaaminen. Minä olen täysin lahjaton kielellisesti, mutta eri lapseni puhuu viittä eri kieltä, ja on musikaalisesti lahjakas.  Matematiikka on hänelle todella vaikeaa. Itse olen aikuisiällä oppinut jollain lailla juuri englantia, koska "sitä on joka paikassa". Lapset osaavat suomea ja sen eri vivahkuutta, kunhan he sitä paljon kuulevat ja lukevat. Eri ikäisten kanssa juttelu myös avartaa Suomen kielen osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 2,5-vuotias osaa laskea englanniksi kymmeneen, luettelee värejä, eläimiä ja esineitä. Ihan ollaan suomenkielinen perhe. Lapsinero tiedossa siis!

Jos ette ole kaksikielinen perhe, niin sitten yksi kieli pitäisi opetella ensin ennenkuin lähdetään sekottamaan pakkaa muilla kielillä.

No tämä nyt ihan puppua taas. Jos äiti on vaikka amerikkalainen ja isä suomalainen, niin äiti puhuu lapselleen omaa äidinkieltään ja isä omaansa. Näitä vastaavia tapauksia on tuttavapiirissä muutamia. Yhdessä perheessä lapset puhuivat 2,5-vuotiaina sujuvasti suomea ja thaita. Osaavat "valita" kumpaa kieltä puhutaan äitille ja kumpaa isälle.

Pääasia näissä on, ettei supisuomalaisessa perheessä aleta "kielikylvettää" lasta kielellä, jota kumpikaan ei puhu äidinkielenään. Pelkkä hyvä tai erinomainen englanti ei siis tällaiseen riitä, vaan pitää olla natiivipuhuja.

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei kaikki lapset osaa edes englantia. kielellisyys on osa lahjakkuutta, niikuin musiikin tai matemaattisten taitojen omaaminen. Minä olen täysin lahjaton kielellisesti, mutta eri lapseni puhuu viittä eri kieltä, ja on musikaalisesti lahjakas.  Matematiikka on hänelle todella vaikeaa. Itse olen aikuisiällä oppinut jollain lailla juuri englantia, koska "sitä on joka paikassa". Lapset osaavat suomea ja sen eri vivahkuutta, kunhan he sitä paljon kuulevat ja lukevat. Eri ikäisten kanssa juttelu myös avartaa Suomen kielen osaamista.

Ei "Suomen kielen", vaan suomen kielen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 2,5-vuotias osaa laskea englanniksi kymmeneen, luettelee värejä, eläimiä ja esineitä. Ihan ollaan suomenkielinen perhe. Lapsinero tiedossa siis!

Jos ette ole kaksikielinen perhe, niin sitten yksi kieli pitäisi opetella ensin ennenkuin lähdetään sekottamaan pakkaa muilla kielillä.

No tämä nyt ihan puppua taas. Jos äiti on vaikka amerikkalainen ja isä suomalainen, niin äiti puhuu lapselleen omaa äidinkieltään ja isä omaansa. Näitä vastaavia tapauksia on tuttavapiirissä muutamia. Yhdessä perheessä lapset puhuivat 2,5-vuotiaina sujuvasti suomea ja thaita. Osaavat "valita" kumpaa kieltä puhutaan äitille ja kumpaa isälle.

Pääasia näissä on, ettei supisuomalaisessa perheessä aleta "kielikylvettää" lasta kielellä, jota kumpikaan ei puhu äidinkielenään. Pelkkä hyvä tai erinomainen englanti ei siis tällaiseen riitä, vaan pitää olla natiivipuhuja.

Mars suomen tunnille. Alussa nimenomaan sanoin että jos ETTE OLE kaksikielinen perhe, kuten lainaamani tyyppi sanoi "ollaan suomen kielinen perhe". Tuossa on vaara ettei lapsi opi mitään kieltä kunnolla, jos välillä on englantia ja välillä suomea. Kaksikielisyydessäkin on avainjuttu se järjestelmällisyys, eli että vaikka se amerikkalainen äiti puhui lapselle englantia ja suomalainen isä taas suomea.

Itsekin olen tuollainen lapsi ollut (muiden kommentoimana siis). Vaihtarivuonna huomasinkin ettei se sana tullutkaan suusta yhtä nopeasti ja hienosti kuin englanninkielisen habbohotellin keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 2,5-vuotias osaa laskea englanniksi kymmeneen, luettelee värejä, eläimiä ja esineitä. Ihan ollaan suomenkielinen perhe. Lapsinero tiedossa siis!

Jos ette ole kaksikielinen perhe, niin sitten yksi kieli pitäisi opetella ensin ennenkuin lähdetään sekottamaan pakkaa muilla kielillä.

No tämä nyt ihan puppua taas. Jos äiti on vaikka amerikkalainen ja isä suomalainen, niin äiti puhuu lapselleen omaa äidinkieltään ja isä omaansa. Näitä vastaavia tapauksia on tuttavapiirissä muutamia. Yhdessä perheessä lapset puhuivat 2,5-vuotiaina sujuvasti suomea ja thaita. Osaavat "valita" kumpaa kieltä puhutaan äitille ja kumpaa isälle.

Pääasia näissä on, ettei supisuomalaisessa perheessä aleta "kielikylvettää" lasta kielellä, jota kumpikaan ei puhu äidinkielenään. Pelkkä hyvä tai erinomainen englanti ei siis tällaiseen riitä, vaan pitää olla natiivipuhuja.

Mars suomen tunnille. Alussa nimenomaan sanoin että jos ETTE OLE kaksikielinen perhe, kuten lainaamani tyyppi sanoi "ollaan suomen kielinen perhe". Tuossa on vaara ettei lapsi opi mitään kieltä kunnolla, jos välillä on englantia ja välillä suomea. Kaksikielisyydessäkin on avainjuttu se järjestelmällisyys, eli että vaikka se amerikkalainen äiti puhui lapselle englantia ja suomalainen isä taas suomea.

Sori, luin todellakin väärin. Pusuja. <3

Minä ymmärsin että av ei kehunut vaan totesi miten asia on ja he ovat suomenkielisiä ja ope vielä kehunut mikä on ihan ok. Kyllä teidän nikopetterijanikat osaa varmaan myös mutta onko ope miten kehunut. Toinen osaa taas matematiikkaa hyvin, toinen on haka urheilussa jne. Kehukaa lapsianne kun on aihetta, kannustakaa ja motivoikaa koulunkäynnissä. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on niin hyvä niin hyvä. Parempi kuin teidän.

Voi myötähäpeä.

Kyllä se suurin myötähäpeä tulee sua kohtaan, kun et osaa iloita toisen taitavasta lapsesta vaan asenne on tuota luokkaa! Ja Ap ei sanonut, ett lapsi on parempi kuin muiden, olet vaan niin perinteinen suomalainen katkera eukko, joka vetää aina tuon saman "kuvittelee olevansa muita parempi!!" kommentin esille. Ampuisin varmaan itseni, jos koskaan sellainen ajatus juolahtaisi omaan mieleen.

Täältä löytyy samanlaisia lapsia 2 :-) Molemmat aloittivat englanninkielen opinnot jo esikoulussa, toinen menee nyt 6. ja toinen 2.luokalle. 2-vuotiaamme puhuu tällä hetkellä englantia ja Suomea sekaisin, mikä johtuu siitä, että olemme mieheni työmatkoilla olleet mukana ja taapero on kuullut siellä englantia joka paikassa, myös omien vanhempien suusta...

Minä puhuin englantia jo ala-asteen alussa kuin vettä vaan, mutta isä onkin natiivipuhuja (britti, saanut Suomen kansalaisuuden jo ennen syntymääni).

Oma ikäpolveni (80-luvulla syntyneet) joutui tietokone+konsoleilla pelatessakin opettelemaan englantia jo aikaisin. Ei silloin mitään suomenkielisiä pelejä ollut. Ja kun netti tuli, ei ollut oikein suomenkielisiä sivuja, jos halusi chatata, se piti tehdä enkuksi, samoin keskustelupalstat. Jos halusi etsiä tietoa se piti tehdä englanniksi ja artikkelit oli englanniksi. Oppi nopeasti, nekin joilla ei ollut samaa taustaa kuin itsellä :)

Vierailija kirjoitti:

lukee englanninkielisiä kirjoja, keskustelee netissä englanniksi ulkomaalaisten kanssa, seuraa englanninkielisiä Yotube-vlogaajia, valittaa, kun ruokien pakkausselosteissa ei ole valmistusohjeita englanniksi ja usein kysyy jotain sanaa mitä se on suomeksi, kun tietää sen vain englanniksi (esim. tänään ilmanraikastin).

Onko teillä samanalaisia lapsia? Ollaan ihan suomenkielinen perhe.

Joo. Tosin mun pojalle tuo sanottiin jo kolmannella luokalla.

Samoin sanottiin, etteivät meinaa uskoa todeksi kuinka nopeasti kirjoittaa (on tehnyt netissä joitain testejä ja päihittää nopeimpia kymmensormijärjestelmällä kirjoittavia, mutta poikani siis kirjoittaa ihan omalla järjestelmällään ;D).

Nyt poika on jo pian 18v. ja ei koskaan lukenut yhteenkään englannin kokeeseen eikä muutenkaan kun päivittäin koneella puhuu ja kirjoittaa englanniksi.

Ollaan asuttu Espanjassa vuoden verran kun oli 11-12v. ja kävi siellä espanjankielistä, normaalia koulua. Oppi myös auttavasti Espanjan melko hyvin tuona aikana, kuten minäkin.

Pärjäämme, vaikka Espanjalaisessa lääkärissä asioiden. Itselleni oli tosin varmaan apua, että olen lukenut Latinaa 3 vuotta.

Poika vaan on yleisestikin kielien suhteen lahjakas, mutta muuten väitän, että tuo Englannin sujuva kirjoitus ja puhuminen tulee tuosta koneella olemisesta ja uskon, että usealla lapsella, jotka vastaavaa tekee niin on englanti vahvempi kun heillä ketkä eivät niin tee. Ainakin 12v pojallani näyttää menevän kanssa samaan tyyliin, mutta ei ihan yhtä paljon olenkoneella kun vanhin poika on ollut. 12v saa silti kymppejä ja ysejä enkun kokeista järjestäen.

En tiedä olisinko kuinka ylpeä siitä, että lapsi on viettänyt niin paljon koneella aikaa, että päihittää konekirjoittajien parhaimmiston jne.

Hänellä on nykyään sellaiset taidot, että tienaa koneella olemisestaan. Pelivideot on katsottuja ja hänen luomat hahmot viedään käsistä ja niistä maksetaan vähintään 100€:a/tyyppi.

Mahdollista olisi elättää itsensä sillä, mutta harkitsee nyt oman yrityksen perustamista, tosin tahtoo silti ammattikoulutuksen ja on lukiossa nyt.

Muistan ne niin monet kerrat kun tuli sanottua iltaisin, että se kone menee nyt kiinni ja olen sammuttanut jopa itse kun ei olla toteltu heti. Tottakai sitä vanhempana halusi tukea muuhunkin kun koneella olemiseen. Toisaalta. Hänen kaveripiirinsä (fiksuja poikia) on aivan samanlaisia ja juttelevat ja pelaavat siis keskenään, vaikka jokainen onkin fyysisesti omassa kodissaan.

Poikien yökyläilytkin olivat aina sitä, että pojat saapui omien koneidensa kanssa ja valtasivat huoneen patjoineen. Joskus huoneessa oli myös oma mikro missä lämmittivät omia eväitään ja yksi teki jopa itse jääkaapin tietokoneen coolereista ja pitivät siellä joitain eväitä. :D

Plussapuoli oli se, että he oli helppoja yökyläilijöitä ja kukaan pojista ei juossut tuolla yöelämässä eikä tytöt ollut kamalasti vielä kuvioissa. Jokunen välillä seurusteli, mutta omakin poika on ollut sillä tavalla rauhallinen, että asia ei ole ollut päällimmäinen juttu.

Ap:lle siis, että kyllä näitä nykyään löytyy useitakin, mutta onhan se selvää ettei sellainen nuori,joka harrastaa esim.urheilua kerkiä kaikkea ja silti pärjää koulussa hyvin. Se on vaan mihin panostaa.

Voin sanoa, että on. Kannusta häntä käyttämään kieltä, mutta muista, että se ei ole erikoista tänä päivänä.

Opettajat kehuvat joskus aika mielenkiintoisesti englannin osaajia. Veljellä oli 6. luokan keväällä englanti 7, vaikka on kympin tasoa. Jaa että mikäs minä olen arvioimaan? Oma numero oli 10 (sama opettaja oli mulla) ja briteissä asuvien serkkujen kanssa keskustellessa oli välillä kohtia, joista en ymmärtänyt, vaikka puhuttiin koulusta, eli yksinkertaista sanastoa siis. Veli taasen, ei mitään vaikeuksia ymmärtää ja lausumisesta ei voi päätellä, että on Suomesta.

Eli, ei se numero aina kerro kaikkea. Se voi laskea esim käyttäytymisen takia, mutta jos sanakokeet ja normikokeet ei mene hyvin (numerot 6-8), niin tarvitsisi ehkä jopa tukiopetusta.

Kun luin aloituksen ja ensimmäisen sivun viestejä (uuvahdin sen jälkeen!), niin tuli mieleen, onko englanti jonkunlainen itseisarvo nykyään. Oletteko miettineet vakavasti, minkä tasoista kieltä ne lapset puhuvat sujuvasti? Mitä nuorempana kielen opiskelun aloittaa, sitä paremmin oppii ääntämään aidonkuuloisesti, mutta ääntäminen ja puhuminen ovat vain kielitaidon osa-alueita. Mitenkäs on sen ns. akateemisen puolen laita? Tarkoitan sanavaraston laajuutta ja kielen rakenteiden hallintaa ja sitä kautta tuotetun tekstin tasoa. Monilla vanhemmilla kielitaito on vähän sitä sun tätä, joten he eivät pysty objektiivisesti arvioimaan lastensa kielitaitoa. Se kuulostaa hyvältä, kyllä, mutta onko se hyvää englantia vai rallienglantia hyvin äännettynä? En tiedä, millaisia kirjoja nuo 10-12-vuotiaat lukevat englanniksi eli kuinka laajaa sanavarastoa vaaditaan, jotta ymmärtäisi lukemansa oikein. Nuortenkirjojen sanavarasto on aika suppea. Eikä nuo nettikeskustelut ja YouTubetkaan syvällisellä kielitaidolla taida loistaa.

Onhan se tietysti hienoa, että tenavat osaavat ja ennen muuta uskaltavat nykyään puhua vieraita kieliä. Mutta kannustakaa hyvät vanhemmat lapsianne opiskelemaan muitakin aineita yhtä innokkaasti, netistä löytyy varmasti haasteellisia tehtäviä aineeseen kuin aineeseen, jos kouluopetus on puutteellista. Ja opastakaa lapsianne opiskelemaan muitakin kieliä kuin englantia. Ja ennen kaikkea äidinkieltä, sillä hyvä äidinkielen taito on kaiken muun oppimisen perusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 2,5-vuotias osaa laskea englanniksi kymmeneen, luettelee värejä, eläimiä ja esineitä. Ihan ollaan suomenkielinen perhe. Lapsinero tiedossa siis!

Jos ette ole kaksikielinen perhe, niin sitten yksi kieli pitäisi opetella ensin ennenkuin lähdetään sekottamaan pakkaa muilla kielillä.

No tämä nyt ihan puppua taas. Jos äiti on vaikka amerikkalainen ja isä suomalainen, niin äiti puhuu lapselleen omaa äidinkieltään ja isä omaansa. Näitä vastaavia tapauksia on tuttavapiirissä muutamia. Yhdessä perheessä lapset puhuivat 2,5-vuotiaina sujuvasti suomea ja thaita. Osaavat "valita" kumpaa kieltä puhutaan äitille ja kumpaa isälle.

Pääasia näissä on, ettei supisuomalaisessa perheessä aleta "kielikylvettää" lasta kielellä, jota kumpikaan ei puhu äidinkielenään. Pelkkä hyvä tai erinomainen englanti ei siis tällaiseen riitä, vaan pitää olla natiivipuhuja.

Mars suomen tunnille. Alussa nimenomaan sanoin että jos ETTE OLE kaksikielinen perhe, kuten lainaamani tyyppi sanoi "ollaan suomen kielinen perhe". Tuossa on vaara ettei lapsi opi mitään kieltä kunnolla, jos välillä on englantia ja välillä suomea. Kaksikielisyydessäkin on avainjuttu se järjestelmällisyys, eli että vaikka se amerikkalainen äiti puhui lapselle englantia ja suomalainen isä taas suomea.

Ei toisen kielen opettelu vaikuta millään tavalla äidinkielen osaamiseen, on ihmisiä jotka puhuvat sujuvasti jopa useita eri kieliä.

Mutta kannattaisi osata se suomenkieli myös. Aika tyhmä 12-vuotias jos ei tiedä ilmanraikastinta.

Ihan normaalilapsi nykyään. Mun 90-luvun alkupuolella syntyneet pikkuveljet molemmat puhuivat englantia jo kolmannelle luokalle mennessään sujuvasti.

Tarkoitus ei ole vähätellä, onnittelen että lapsesi on oppinut jotain. Katso tarkkaan ettei kuitenkaan ime typeriä käyttäytymismalleja sometähdiltä, saa aika nopeaa turpiinsa yläasteella

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että nykyään kaikki lapset Suomessa ovat tolla tasolla englannin kanssa. Olen erään järjestön parissa törmännyt siihen että jos sinne tulee joku ulkomaalainen niin alakouluikäiset puhuvat ihan suoriltaan hirmuisen hyvänkuuloista englantia.

Joo. Sitä kutsutaan globalisaatioksi.