Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei tullut meistä sitten uusperhettä :(
01.07.2016 |
Olemme seurustelleet mieheni kanssa useamman vuoden. Meillä oli tarkoitus muuttaa nyt kesällä vihdoin yhteen. Mutta nyt yhteenmuuttoa ei tapahdu ja olen kyllä varma, että päätös oli oikea. Meillä menee suhteessamme todella hyvin ja rakastan miestä paljon, mutta mies asettaa oman lapsensa kaikessa eriarvoiseen asemaan kuin minut ja lapseni. Yhteenmuutossa hän olisi vaatinut minua ja lapsiani muuttamaan hänen asuinalueelleen, joka olisi tarkoittanut minulle yli kaksi tuntia päivässä lisää työmatkoihin ja lapsille uudet koulut, päiväkodit, harrastuspaikat, kaverit. Siis minulla ja lapsillani olisi muuttunut ihan kaikki, hänellä ja lapsellaan ei mikään. Ehdotin reilumpaa jakoa puolitiehen, jossa sekä minun, että miehen työmatkat pysyisivät ennallaan ja lapset pystyisivät kaikki käymään vaikka entisissä kouluissaan jne. Ei kuulemma käy, koska hänen lapsensa ei voi joutua kulkemaan eikä käy vaikka kuljettaisin lapsen kouluunsa. Onko kenelläkään muulla ollut tällaista? Sitten mies vielä totesi, että jatketaan sitten ennallaan seurustelua. Itse en enää oikein usko juttuumme. En halua ikuisesti asua erillään, vaan haluan perheen rakkaani kanssa.
Kommentit (65)
Taas. Kuulimme jo ekalla kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nuo uusperheet on sontaq joka tapauksessa. Lasten kannalta on parempi pitää ne omat huushollit ja omat elämät.
Muistan sen ketjun. Uskon, että teit oikein.
Ps. Olen itse uusperheellinen, eli siitä ei ole kyse.
Jos mies oikeasti rakastaa sinua ja haluaa elää loppu elämänsä kanssasi niin kyllä uskoisin hänen suostuvan kompromissiin!
Miksi pitää asua yhdessä? Oikein vimmalla? Muuttakaa yhteen kun lapset ovat lentäneet pesästä; nyt suhteenne pysyy tuoreena, kun ette ole 24/7 yhdessä. Lasten (jotka ovat tärkeimmät) asiat pysyvät ennallaan :)
Anoppini iski hynttyyt yhteen uuden puolisonsa kanssa vasta kun molemmilla oli tyhjät pesät. Isot omakotitalot myytiin ja rahat annettiin lapsille ennakkoperintönä pikkuhiljaa. Ostivat talorahoilla myös kivan pikkukodin keskustasta ja nauttivat siellä elämästä; teatteria, matkustelua ja mökkeilyä. Lapsenlapsiaankin näkevät.
Mikset voisi odottaa muutamaa vuotta lisää? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainiin, ja anoppi on nyt 51v, eli yhteistä elämää ukkokultansa kanssa on edessä vuosikymmeniä :) (nyt tutut tunnistaa, mutta morjens :D) t. Kutonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minäkin uskon vakaasti tehneeni oikein. Mies itki nytkin, että ei missään nimessä halua menettää minua ja pyysi, että jatketaan sitten näin. Mutta silti, ei käsitä, että tuo on kaukana lasten samanarvoisena pitämisestä. Olemme puhuneet tästä paljon (käynyt ilmi niin monessa asiassa) ja hän taas viikon väitti minulle, kuinka pitää kaikki lapset tismalleen samanarvoisena. Sanoin hänelle eilen päätöksen tehtyäni, että hänen lapsensa on kyllä täysin eriarvoiseen asemaan asetettuna. Kaiken lisäksi minun lapseni asuvat minun kanssani, mies taas on etäisä, jolla lapsi 40 prosenttisesti.
ap
Lasten vuoksi olemme päätyneet siihen että emme muuta yhteen ainakaan ennen kuin lapset on päättäneet peruskoulun. Molempien lapsilla säilyy omat koulut, kaveripiiri eikä tarvitse sopeutua uusperheen onglemiin joita väistämättä tulee kun laittaa kahden eri perheen lapset saman katon alle. Tässä ratkaisussa ei tule suosittua kumpaakaan. Ei ole ihanteellista vanhemmille, mutta miksi toisen tai molempien lapset pitäisi laittaa kärsimään aikuisen onnen vuoksi. Oli tarpeeksi kärsimistä jo siinä kun oli pakko erota. Seurustelussa avoliittoon verrattuna on oikeasti hyvätkin puolensa, ja olemme onnellisia ikävästä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelu voi olla hyväkin ratkaisu. Minkä miehen kanssa hyvänsä eläisit, uusperheet ovat aina vaikeita lapsille. Ei ole helppoa jakaa kotiaan ventovieraiden kanssa. Entä jos te kumpikin soisitte lapsillenne parhaan mahdollisen eli ottaisitte heidät ensisijaisesti huomioon ja jatkaisitte kuten tähänkin saakka? Vanhempien elämä on täynnä vastuuta. Ota se vastuu vakavasti. Kuten miesystäväsikin ottaa.
Ei kaikista vaan ole uusperhekuvioon. Näin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo on hienoa, että mies ajattelee lapsiaan noin paljon. Olet löytänyt vastuuntuntoisen miehen rinnallesi, arvostatko hänen hyviä periaatteitaan ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on hienoa, että mies ajattelee lapsiaan noin paljon. Olet löytänyt vastuuntuntoisen miehen rinnallesi, arvostatko hänen hyviä periaatteitaan ollenkaan?
Idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on hienoa, että mies ajattelee lapsiaan noin paljon. Olet löytänyt vastuuntuntoisen miehen rinnallesi, arvostatko hänen hyviä periaatteitaan ollenkaan?
Idiootti.
Ja sinä jonkun uusperheen äiti / nyxä. Taitaa ottaa koville nää uusperheiden kuviot.
11 ja 13 en ymmärrä teitä. Enköhän minä ollut tässä se, joka niitä lapsiaan ajatteli ja ei suostunut muuttoon. Teidän mielestänne siis olisi oikein, että välillä lastaan näkevä etäisä vaatii omalle lapselleen kaiken pysyvän samana ja minun ja lasteni muuttavan kaiken? Minä olin se, joka teki ratkaisun ja ei suostunut muuttoon ja juuri lasten tähden. Voin edelleen seurustella, mutta tuskin alan elämään toistakymmentä vuotta vielä eri taloissa seurustellen. En myöskään aio enää tästä eteenpäin pakata ja purkaa koko ajan laukkuja ja esim. viikonloppuisin yöpyä lasten kanssa miehen luona. Olemme tästä eteenpäin viikonloputkin kotonamme ja jos mies haluaa saa tulla lapsensa kanssa käymään. Minä en enää aio olla se, joka lastensa kanssa siirtyy, jotta miehellä on aina kaikki kuin ennen.
ap
Jos mä tapaisin jonkun ihkun miehen, en ikinä sotkis omien lasteni elämää pakkomuutolla ja uusilla perheenjäsenillä. Mun ykkösenä on lapset ja heidän hyvinvointinsa. Nähnyt lasten kavereiden ihanaa uusperhe elämää, kun on pitää vaihtaa koulua, paikkakuntaa ja muuttaa äitipuolen ja tämän lapsien kotiin. Voin sanoa et kyllä kaikki on helvetin vaikeeta. Mun lapsetki välillä tuskailee kun on tosi vaikeeta sopia tällaisen perheen omaavien kavereiden kanssa mitään. Kun tietty lomat/ vkonloput ollaan etävanhemmalla. Vapaana vkonloppuna taas äitipuolella/isäpuolella omia suunnitelmia. Edes kotiin ei voi tuoda kavereita, kun tää uus sisko/veli ei tykkää. Jostain kumman syystä näiden perheiden lapset tulee sitten meille. Meillä aina avoimet ovet lasten ystäville.
Teit oikean päätöksen ja tuo suunnitelma tulevaisuuden suhteen on oikea. Ei kukaan halua joka vkl mennä vieraaseen paikkaan. Siinäkin teet oikein lapsiasi ajatellen. En ymmärrä, niksi olet ylipäänsä näin aiemmin tehnyt. En silti ymmärrä, mikset jatka seurustelua, jos mies tuntuu hyvältä. Ei aikuisiällä enää tarvitse asua yhdessä tai muutenkaan kyhnätä 24/7.
Vierailija kirjoitti:
11 ja 13 en ymmärrä teitä. Enköhän minä ollut tässä se, joka niitä lapsiaan ajatteli ja ei suostunut muuttoon. Teidän mielestänne siis olisi oikein, että välillä lastaan näkevä etäisä vaatii omalle lapselleen kaiken pysyvän samana ja minun ja lasteni muuttavan kaiken? Minä olin se, joka teki ratkaisun ja ei suostunut muuttoon ja juuri lasten tähden. Voin edelleen seurustella, mutta tuskin alan elämään toistakymmentä vuotta vielä eri taloissa seurustellen. En myöskään aio enää tästä eteenpäin pakata ja purkaa koko ajan laukkuja ja esim. viikonloppuisin yöpyä lasten kanssa miehen luona. Olemme tästä eteenpäin viikonloputkin kotonamme ja jos mies haluaa saa tulla lapsensa kanssa käymään. Minä en enää aio olla se, joka lastensa kanssa siirtyy, jotta miehellä on aina kaikki kuin ennen.
ap
Sinäkö se sanoit minulle idiootti?
Ainakin avausviestistäsi kävi ilmi, että miehesi ajattelee lapsiaan. Minusta se on hienoa, edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää asua yhdessä? Oikein vimmalla? Muuttakaa yhteen kun lapset ovat lentäneet pesästä; nyt suhteenne pysyy tuoreena, kun ette ole 24/7 yhdessä. Lasten (jotka ovat tärkeimmät) asiat pysyvät ennallaan :)
Anoppini iski hynttyyt yhteen uuden puolisonsa kanssa vasta kun molemmilla oli tyhjät pesät. Isot omakotitalot myytiin ja rahat annettiin lapsille ennakkoperintönä pikkuhiljaa. Ostivat talorahoilla myös kivan pikkukodin keskustasta ja nauttivat siellä elämästä; teatteria, matkustelua ja mökkeilyä. Lapsenlapsiaankin näkevät.
Mikset voisi odottaa muutamaa vuotta lisää? :)
Jotkut haluavat asua kumppaninsa kanssa yhdessä jo aiemmin, meitä on erilaisia.
Toisekseen, onhan ne lapset eriarvoisessa tilanteessa myös aikuisina. Jos sattuu tulemaan lapsenlapsia, niin ainahan miehelle on ne omat eriarvoisessa kohtelussa kuin ap:n. Jos pystyy toista ja toisen lapsia kunnioittaa, niin kyllä sitä voisi jo nyt joustaa. Ei se yhteenmuuttaminen aina ole se niin kamala ja maailman pahin asia. Riippuu niin paljon siitä, miten nämä lapset tuntevat toisensa, aikuisten kohtelusta näitä toisen lapsia kohtaan ym ym.
Minun äitini asui yhdessä miehen kanssa jolla ei ollut lapsia. Haastavaa se oli meille lapsille kun emme tätä miestä tunteneet, mutta hengissä ollaan edelleen. Ja itse olen uusperheestä, jossa en pitänyt äidin uudesta miehestä. Lapseton mies, jolla ei ollut mitään kokemusta lapsista, ei ollut edes aiemmin naisen kanssa asunut.. Hengissä ollaan ja onneksi äitinikin pääsi pois miehen luota.
Alue: Aihe vapaa
Oikea päätös, vaikuttaa siltä ettei mies pystyisi kohtelemaan lapsia tasapuolisesti.
Aikansa se sattuu mutta kyllä se siitä. Mahtavaa että pystyit tuohon päätökseen! Olen läheltä nähnyt kun liian moni äiti tai isä laittaa uuden kumppanin omien lastensa edelle.