Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei tullut meistä sitten uusperhettä :(
01.07.2016 |
Olemme seurustelleet mieheni kanssa useamman vuoden. Meillä oli tarkoitus muuttaa nyt kesällä vihdoin yhteen. Mutta nyt yhteenmuuttoa ei tapahdu ja olen kyllä varma, että päätös oli oikea. Meillä menee suhteessamme todella hyvin ja rakastan miestä paljon, mutta mies asettaa oman lapsensa kaikessa eriarvoiseen asemaan kuin minut ja lapseni. Yhteenmuutossa hän olisi vaatinut minua ja lapsiani muuttamaan hänen asuinalueelleen, joka olisi tarkoittanut minulle yli kaksi tuntia päivässä lisää työmatkoihin ja lapsille uudet koulut, päiväkodit, harrastuspaikat, kaverit. Siis minulla ja lapsillani olisi muuttunut ihan kaikki, hänellä ja lapsellaan ei mikään. Ehdotin reilumpaa jakoa puolitiehen, jossa sekä minun, että miehen työmatkat pysyisivät ennallaan ja lapset pystyisivät kaikki käymään vaikka entisissä kouluissaan jne. Ei kuulemma käy, koska hänen lapsensa ei voi joutua kulkemaan eikä käy vaikka kuljettaisin lapsen kouluunsa. Onko kenelläkään muulla ollut tällaista? Sitten mies vielä totesi, että jatketaan sitten ennallaan seurustelua. Itse en enää oikein usko juttuumme. En halua ikuisesti asua erillään, vaan haluan perheen rakkaani kanssa.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
11 ja 13 en ymmärrä teitä. Enköhän minä ollut tässä se, joka niitä lapsiaan ajatteli ja ei suostunut muuttoon. Teidän mielestänne siis olisi oikein, että välillä lastaan näkevä etäisä vaatii omalle lapselleen kaiken pysyvän samana ja minun ja lasteni muuttavan kaiken? Minä olin se, joka teki ratkaisun ja ei suostunut muuttoon ja juuri lasten tähden. Voin edelleen seurustella, mutta tuskin alan elämään toistakymmentä vuotta vielä eri taloissa seurustellen. En myöskään aio enää tästä eteenpäin pakata ja purkaa koko ajan laukkuja ja esim. viikonloppuisin yöpyä lasten kanssa miehen luona. Olemme tästä eteenpäin viikonloputkin kotonamme ja jos mies haluaa saa tulla lapsensa kanssa käymään. Minä en enää aio olla se, joka lastensa kanssa siirtyy, jotta miehellä on aina kaikki kuin ennen.
ap
Olitko sinä se joka kuskaa sinne peitotkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää muuttaa yhteen. Uusperheessä ongelmua tulee suurella todennäköisyydellä. Uskon, että mies pelkää ettei lapsi tule enää hänen luokseen, jos muuttaa kauemmas. Oma poikani, joka on jo miltei täydi-ikäinen, ei enää käytännössä käy koskaan isänsä luona. Isä muutti nyxänsä asuntoon. Itsekin seurustelen, mutta olemme päättäneet pitää omat asunnot siihen asti kun kaikki lapset ovat täysi-ikäisiä. Aika tuoreessa tutkimuksessa myös todettiin, että uusperheiden lapset voivat kaikista huonoiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11 ja 13 en ymmärrä teitä. Enköhän minä ollut tässä se, joka niitä lapsiaan ajatteli ja ei suostunut muuttoon. Teidän mielestänne siis olisi oikein, että välillä lastaan näkevä etäisä vaatii omalle lapselleen kaiken pysyvän samana ja minun ja lasteni muuttavan kaiken? Minä olin se, joka teki ratkaisun ja ei suostunut muuttoon ja juuri lasten tähden. Voin edelleen seurustella, mutta tuskin alan elämään toistakymmentä vuotta vielä eri taloissa seurustellen. En myöskään aio enää tästä eteenpäin pakata ja purkaa koko ajan laukkuja ja esim. viikonloppuisin yöpyä lasten kanssa miehen luona. Olemme tästä eteenpäin viikonloputkin kotonamme ja jos mies haluaa saa tulla lapsensa kanssa käymään. Minä en enää aio olla se, joka lastensa kanssa siirtyy, jotta miehellä on aina kaikki kuin ennen.
ap
Olitko sinä se joka kuskaa sinne peitotkin?
Mietin samaa, kuullostaa tarina samalta.
Miehellä ei ollut edes vara petivaatteita, söivät miehen tulojen mukaan sisukkaa perus illallisella ja elivät muutenkin apn aiempaa elintasoa överimmin vaikka tulot apllakin kohdillaan. Ei vaan halunnut käyttää niitä hummaten.
Onko sama keissi? Jos niin pontsit ap valinnasta. Muuta vaihtoehtoa ei olis ollut. Hyvä!! Kyllä sen tuntee kun kaikki ei ole kohdillaan!
Vierailija kirjoitti:
Jos mä tapaisin jonkun ihkun miehen, en ikinä sotkis omien lasteni elämää pakkomuutolla ja uusilla perheenjäsenillä. Mun ykkösenä on lapset ja heidän hyvinvointinsa. Nähnyt lasten kavereiden ihanaa uusperhe elämää, kun on pitää vaihtaa koulua, paikkakuntaa ja muuttaa äitipuolen ja tämän lapsien kotiin. Voin sanoa et kyllä kaikki on helvetin vaikeeta. Mun lapsetki välillä tuskailee kun on tosi vaikeeta sopia tällaisen perheen omaavien kavereiden kanssa mitään. Kun tietty lomat/ vkonloput ollaan etävanhemmalla. Vapaana vkonloppuna taas äitipuolella/isäpuolella omia suunnitelmia. Edes kotiin ei voi tuoda kavereita, kun tää uus sisko/veli ei tykkää. Jostain kumman syystä näiden perheiden lapset tulee sitten meille. Meillä aina avoimet ovet lasten ystäville.
Totta kai tuossa menee kaikki pieleen jo alusta asti. Jotta uusperhe onnistuu, niin
- ei saa vaihtaa koulua
- ei saa muuttaa toisen kotiin, vaan etsiä yhteinen
- lapset pakotetaan elämään puolivanhemman suunnitelmien mukaan
- ei saa tehdä jotain, kun joku ei tykkää
Minä (uusperheellinen itsekin) aina paasaan palstalla, että uusperheiden ongelmat juontuvat siitä, että leikitään perhettä ja pakotetaan kaikki samaan muottiin. Tärkeintä on, että jokaisella on oma tila, oma rauha, ja paljon katsotaan läpi sormien. Ja tästä saan aina lukemattomia alapeukkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheissä tuntuvat ongelmat (vanhat +uudet) vain tuplaantuvan.
Vierailija kirjoitti:
Juu olen kyllä tuo.
ap
Kaveri muutti miehen perheen perässä, alkoi elää samaa sisäfile/avoautoelämää, ostivat hienon talon. Eriarvoisuus ei koskaan poistunut,yhteiset rahat. Mies tienaakin yht äkkiä vähemmän kuin kaveri. Kaverin rahat menee liian suureeellisen talouden pyörittämiseen kokonaan. Joutuu myös selittelemään jos joutuu ostamaan lapselleen yhteisillä rahoilla jtn. Mies sen sijaan ostelee edelleen domppaa ja sisukkaa yhteisen tilin rahoilla... kusessa ollaan tässä tilanteessa.
Liian kallis talo, eletty yli varojen satoja tuhansia. Poispääsy on kaverille tuntematon.
Miettii päivittäin mitä tekisi että pääsisi pois. Kukaan ei osta sellaista taloa tällä hetkellä, lainat ja pantit tapissa ja sisukkaa menee edelleen, moottoripyörää ja avoautoa...
Jos kaveri ikinä pääsee tuolta lapsineen pois niin jää hirveet velat vaikka vrlattomana hyvätuloisena sinne lähti.. että varoituksena vaan. Oon tätä sun keissiä seurannut ja on kuule niin tutun kuuloista että oikeen hirvittää.
Melkeen ettisin kokonaan uuden miehen. Tulee ihan puistatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä, miksi miehen pitäisi huonontaa lapsensa elämänlaatua jonkun naisen takia, kohtuuton vaatimus. Jos sinulle riittää, että hoidat äitiyden sinne päin, mikäs siinä, mutta miehen lapsen ei tarvitse joutua kärsimään. Yhden lapsen isänä mies löytää kyllä mukavan naisen, joka ei tuo suhteeseen yhäriongelmia, sinä kun et voi olla samaan aikaan sekä hyvä äiti että hyvä puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies oikeasti rakastaa sinua ja haluaa elää loppu elämänsä kanssasi niin kyllä uskoisin hänen suostuvan kompromissiin!
Jos aloittaja oikeasti rakastaa miestä ja haluaa elää loppuelämänsä hänen kanssaan, niin kyllä uskoisin hänen suostuvan miehen ehdotukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mä tapaisin jonkun ihkun miehen, en ikinä sotkis omien lasteni elämää pakkomuutolla ja uusilla perheenjäsenillä. Mun ykkösenä on lapset ja heidän hyvinvointinsa. Nähnyt lasten kavereiden ihanaa uusperhe elämää, kun on pitää vaihtaa koulua, paikkakuntaa ja muuttaa äitipuolen ja tämän lapsien kotiin. Voin sanoa et kyllä kaikki on helvetin vaikeeta. Mun lapsetki välillä tuskailee kun on tosi vaikeeta sopia tällaisen perheen omaavien kavereiden kanssa mitään. Kun tietty lomat/ vkonloput ollaan etävanhemmalla. Vapaana vkonloppuna taas äitipuolella/isäpuolella omia suunnitelmia. Edes kotiin ei voi tuoda kavereita, kun tää uus sisko/veli ei tykkää. Jostain kumman syystä näiden perheiden lapset tulee sitten meille. Meillä aina avoimet ovet lasten ystäville.
Totta kai tuossa menee kaikki pieleen jo alusta asti. Jotta uusperhe onnistuu, niin
- ei saa vaihtaa koulua
- ei saa muuttaa toisen kotiin, vaan etsiä yhteinen
- lapset pakotetaan elämään puolivanhemman suunnitelmien mukaan
- ei saa tehdä jotain, kun joku ei tykkääMinä (uusperheellinen itsekin) aina paasaan palstalla, että uusperheiden ongelmat juontuvat siitä, että leikitään perhettä ja pakotetaan kaikki samaan muottiin. Tärkeintä on, että jokaisella on oma tila, oma rauha, ja paljon katsotaan läpi sormien. Ja tästä saan aina lukemattomia alapeukkuja.
Eronneena yhteishuoltajana allekirjoitan kyllä tuon. Seurustelen, mutta viikot ollaan eri paikkakunnilla, mies on se joka matkustaa, minä ja lapset pysymme kotonamme. Toimii todella hyvin lasten kannalta. Ovat jo teinejä ja vaihtavat oman halunsa mukaan kahden lähellä olevan kotinsa välillä. Selvästi pitävät omasta ajasta ilman uutta miestä mutteivat tunnu karttavan tätä kotia myöskään uuden miehen olemisten aikaan. Itse saa keskittyä vanhemmuuteen välillä täysin mutta on kuitenkin parisuhdekin, best of the both worlds minun kannalta. Miehellä hieman yksinäistä viikolla, mutta saa toisaalta keskittyä työhönsä täysin ilman kotivelvotteita. Näin mennään, kaikkien toiveesta vielä joitaki vuosia eteenpäin ihan onnellisina. Kun ydinperheessä kokeiltiin sitä yhdessäasumista eikä tuo niin häävisti mennyt kun ero tuli niin eikö toisella kierroksella voi miettiä hieman avarammin erilaisia parisuhdemalleja?
Mielenkiintoista, että osan mielestä minä en ole hyvä äiti, kun nimenomaan en suostunut muuttoon, mitä mies niin kovasti halusi. Miehellä on tietysti oikeus vain vaatia. Ja erityisesti kun miehen lapsella ei mikään muuttuisi muutossa puolitiehenkään, kun hän äitinsä luona kirjoilla ja koulussa. Olisi meiltä vain kuskattu kouluun muutamana päivänä kuukaudessa kun olisi meillä. Ja minä tosiaan luovuin miljoonatalosta jne. ihan vain, koska minulle tärkeintä ovat lapseni ja, että he eivät joudu kokemaan olemaan eriarvoisessa asemassa miehen lapsen kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin valittu ap, ja selvästi ajattelet lastesi parasta. Älä välitä noista provoilijoista ja haukkujista.
Joskus jo tilanne on sellainen, ettei siitä tule hyvää kompromissia millään tekemisellä. Se pitää vaan hyväksyä ja tehdä niin kuin sinä teit.
Kiitos 33! :) Tuli hyvä mieli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että osan mielestä minä en ole hyvä äiti, kun nimenomaan en suostunut muuttoon, mitä mies niin kovasti halusi. Miehellä on tietysti oikeus vain vaatia. Ja erityisesti kun miehen lapsella ei mikään muuttuisi muutossa puolitiehenkään, kun hän äitinsä luona kirjoilla ja koulussa. Olisi meiltä vain kuskattu kouluun muutamana päivänä kuukaudessa kun olisi meillä. Ja minä tosiaan luovuin miljoonatalosta jne. ihan vain, koska minulle tärkeintä ovat lapseni ja, että he eivät joudu kokemaan olemaan eriarvoisessa asemassa miehen lapsen kanssa.
ap
Hyvä äiti ei edes miettisi sitä, että lapset joutuvat muuttamaan omasta kodistaan, jotta äiti saa asua kulloisenkin seurustelukumppanin kanssa. Hyvä äiti myös ymmärtäisi, että myös isän koti on lapsen koti eikä hänellä ole oikeutta vaatia kompromisseja isin panopuun ominaisuudessa.
Mä olen jo odottanutkin tilannepäivitystä et miten menee. Jäi kiinnostamaan, koska toi tilanne kuullosti niin miehen kannalta itsekeskeisesti hoidetulta et huhhuh.
35 Mutta onneksi mies saa vaatia mitä vaan!
Olet hyvä äiti. Jätit tekemättä sinun ja lapsiesi kannalta järettömän ison virheen. Tajusit ajoissa siis. Mie en kyllä tuon äijän kanssa muuttaisi edes puolitiehen.
Joo 36, minunkin mielestäni tässä on niin miehen kannalta itsekeskeistä kaikki ettei tosikaan. Ja mies ei tätä ymmärrä lainkaan. Parastahan tuossa muutossa olisi vielä ollut sen lisäksi, että olisin saanut kauheat työmatkat ja lapset joutuneet vaihtamaan kaiken lisäksi se, että tulonikin olisivat tippuneet tai siis käteen jäävä osa. Lapsen päiväkotimaksu nousisi miehen tulojen vuoksi, minun bensakulut autolla nousisivat 200-300 euroa/kk pidentyneen työmatkan vuoksi ja lapsilisien yksinhuoltajakorotus lähtisi. Minusta suorastaan törkeää, että mies vaatii muuttamaan niin, että hänellä ei muuttuisi juuri mikään (no se, että talossa olisi aina lapsia) ja minun lapsilla muuttuisi kaikki, minulla menisi 10 tuntia viikossa enemmän työmatkoihin ja rahaa jäisi kuussa noin 500 euroa vähemmän käytettäväksi.
ap
Ottaisin silti etäisyyttä suhteeseen ja sen asenteen, että kevyesti sitten seukataan. Kun vakavan parisuhteen saa nyt unohtaa.
Alue: Aihe vapaa
No mutta tietenkin.
Miksipä teidän sinne pitäisi siirtyillä? Miksi olette siirtyilleet tähän asti?
Viikonloppuseurustelun järjestäminen on asia erikseen. En todella käsitä tähänastisia pakkaushalujasi ja lastesi roudaamista, oletko vaan ollut niin munan perään?
Silti olen sitä mieltä, että yhteenmuutto ei ole hyvä idea, ja se, että mies ajattelee omaa lastaan on hyvä asia. Tottakai sinun asiasi on ajatella omia lapsiasi. Ei ne uusperheet niin auvoa kuule ole, että väen vängällä semmoiseen pitää pyrkiä.