Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei tullut meistä sitten uusperhettä :(
01.07.2016 |
Olemme seurustelleet mieheni kanssa useamman vuoden. Meillä oli tarkoitus muuttaa nyt kesällä vihdoin yhteen. Mutta nyt yhteenmuuttoa ei tapahdu ja olen kyllä varma, että päätös oli oikea. Meillä menee suhteessamme todella hyvin ja rakastan miestä paljon, mutta mies asettaa oman lapsensa kaikessa eriarvoiseen asemaan kuin minut ja lapseni. Yhteenmuutossa hän olisi vaatinut minua ja lapsiani muuttamaan hänen asuinalueelleen, joka olisi tarkoittanut minulle yli kaksi tuntia päivässä lisää työmatkoihin ja lapsille uudet koulut, päiväkodit, harrastuspaikat, kaverit. Siis minulla ja lapsillani olisi muuttunut ihan kaikki, hänellä ja lapsellaan ei mikään. Ehdotin reilumpaa jakoa puolitiehen, jossa sekä minun, että miehen työmatkat pysyisivät ennallaan ja lapset pystyisivät kaikki käymään vaikka entisissä kouluissaan jne. Ei kuulemma käy, koska hänen lapsensa ei voi joutua kulkemaan eikä käy vaikka kuljettaisin lapsen kouluunsa. Onko kenelläkään muulla ollut tällaista? Sitten mies vielä totesi, että jatketaan sitten ennallaan seurustelua. Itse en enää oikein usko juttuumme. En halua ikuisesti asua erillään, vaan haluan perheen rakkaani kanssa.
Kommentit (65)
Niin minäkin olen siis ostanut erossa perheemme talon itselleni eli olen asunut lasten kanssa koko ajan kodissa missä he asuivat jo ennen eroa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te ylipäänsä alatte parisuhteeseen, jos pelkäätte vastoinkäymisiä? Uusperheessä tulee tietenkin kaikenlaisia vastoinkäymisiä, mutta sen avulla lapset saavat tärkeän rikkauden opetella selviytymään ja tulemaan vieraampienkin ihmisten kanssa tekemisiin. Eläkää ihmeessä yksin, jos haluatte mahdollisimman tasaista elämää!!!
Olen itse uusperheen kasvatti. Äitipuoli teki lapsuudestani ja nuoruudestani täyttä helvettiä sekä henkisesti että fyysisesti. Isäni teki reissuhommia ja muistan äitipuoleni huutaneen ja raivonneen isälleni kun jättää hänet "tuon" kanssa kotiin ettei hän vaan pääse mihinkään. Oma äitini taas ei ole koskaan pitänyt minuun mitään yhteyttä enkä muista häntä ollenkaan.
Ap ajatteli hienosti lastensa etua ja jätti suostumatta uusperheeseen, joka ajaa vain miehen ja lapsensa etua.
Alue: Aihe vapaa
Oma äitini odotti 5 vuotta ennen kuin muutti miesystävänsä kanssa yhteen. Hän teki valtavasti töitä, että pystyimme jäämään lapsuudenkotiin eron jälkeenkin. Hän muutti miehensä kanssa yhteen vasta kun olin täysi-ikäinen. Tästä on myös seurannut se, etten ikinä ole tuntenut kateutta tai kaunaa äidin uutta kumppania kohtaan.
Olen ikuisesti rakkaalle äidilleni kiitollinen siitä, että hän piti kotini ehjänä lapsena vaikka avioliitto menikin rikki. Olin isän puolelta mukana uusioperhekuvioissa. Tätä oli vain joka toinen viikonloppu mutta koin sen lapsena erittäin ahdistavaksi.