Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei tullut meistä sitten uusperhettä :(
01.07.2016 |
Olemme seurustelleet mieheni kanssa useamman vuoden. Meillä oli tarkoitus muuttaa nyt kesällä vihdoin yhteen. Mutta nyt yhteenmuuttoa ei tapahdu ja olen kyllä varma, että päätös oli oikea. Meillä menee suhteessamme todella hyvin ja rakastan miestä paljon, mutta mies asettaa oman lapsensa kaikessa eriarvoiseen asemaan kuin minut ja lapseni. Yhteenmuutossa hän olisi vaatinut minua ja lapsiani muuttamaan hänen asuinalueelleen, joka olisi tarkoittanut minulle yli kaksi tuntia päivässä lisää työmatkoihin ja lapsille uudet koulut, päiväkodit, harrastuspaikat, kaverit. Siis minulla ja lapsillani olisi muuttunut ihan kaikki, hänellä ja lapsellaan ei mikään. Ehdotin reilumpaa jakoa puolitiehen, jossa sekä minun, että miehen työmatkat pysyisivät ennallaan ja lapset pystyisivät kaikki käymään vaikka entisissä kouluissaan jne. Ei kuulemma käy, koska hänen lapsensa ei voi joutua kulkemaan eikä käy vaikka kuljettaisin lapsen kouluunsa. Onko kenelläkään muulla ollut tällaista? Sitten mies vielä totesi, että jatketaan sitten ennallaan seurustelua. Itse en enää oikein usko juttuumme. En halua ikuisesti asua erillään, vaan haluan perheen rakkaani kanssa.
Kommentit (65)
Muistan ketjun. Ei se talo ollut ongelma, vaan ne kaikki asiat yhteensä.
Uusperheen onnistumisen kannalta pitää aina miettiä se, että sen perustaminen ei saa huonontaa kenenkään olosuhteita. Esim. Jos joutuu muuttamaan kauemmaksi koulusta, niin se pitää kompensoida vaikka isommalla huoneella tai paremmalla fillarilla tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit oikean ratkaisun, ap. Jos suhde tuohon kaatuu, anna kaatua. Jatkava joustaminen voi tuntua itsestä jalolta, mutta loppujen lopuksi se joustaminen koituu omaksi tappioksi. Teillähän ei vastavuoroisuutta ole?
Hyväksikäyttäjä kiittää ja jatkaa hyväksikäyttöä. Kuten näet, kun sinun joustavuuteen alkaa loppua, alkaa itku ja vikinä. Kadut jos jatkat miehen palvelemista.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin uskon vakaasti tehneeni oikein. Mies itki nytkin, että ei missään nimessä halua menettää minua ja pyysi, että jatketaan sitten näin. Mutta silti, ei käsitä, että tuo on kaukana lasten samanarvoisena pitämisestä. Olemme puhuneet tästä paljon (käynyt ilmi niin monessa asiassa) ja hän taas viikon väitti minulle, kuinka pitää kaikki lapset tismalleen samanarvoisena. Sanoin hänelle eilen päätöksen tehtyäni, että hänen lapsensa on kyllä täysin eriarvoiseen asemaan asetettuna. Kaiken lisäksi minun lapseni asuvat minun kanssani, mies taas on etäisä, jolla lapsi 40 prosenttisesti.
ap
En nyt ymmärrä mihin perustuu vaatimus, pitää toisen lapsia tasavertaisena omiin verrattuna. Vähän liikaa vaadittu mielestäni. Harmillista että mies on sen verran tossukka tai sekaisin, ettei ymmärrä sanoa suoraan asiaa niinkuin se on. Kyllähän ne omat biologiset lapset tulee aina ensin. Ilman muuta. Tämä ei tietenkään poista sitä mahdollisuutta, että ette olisi voineet sitä kompromissia tehdä.
Kyllä omat lapset toki tulevat aina ensimmäisinä, mutta kyllä uusperhe toimiakseen vaatii sen, että kaikkia lapsia ja perheenjäseniä kohdellaan tasapuolisesti ja kukin otetaan huomioon samanarvoisena.
Oot hyvä äiti ap, pidä pääsi tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikun uutta uusperhettä pykäämään ja sen jälkeen jälleen uutta etc.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten etu ensin. Asukaa kumpikin nyt vaan siellä missä olette ja tapalkaa vaan. Muuttakaa sitten yhteen kun lapset on saateltu maailmalle.
Pakko ihmetellä joidenkin ihmisten kommentteja. Milestäni ap toimii oikein ja mikälin mies ei keskusteluista huolimatta ymmärrä tilannetta on ehkä hyvä,ottaa hieman etäisyyttä seurusteluun.
Hyvä, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kirjoitellut useampia ketjuja suhteestaan ja noiden perusteella pieni etäisyys mieheen on vain hyvästä. Ehkä ihan lopullinen ero? Asiaahan on vatkattu ilmeisesti jo hyvin kauan eikä nuo ongelmat ole ajan kanssa tuntuneet häviävän, yhteenmuuttaessa vain kärjistyisivät lisää.
Juu itse otan mieheen kyllä nyt etäisyyttä, hänen vakuuttelut eivät enää auta. Ja viikonloppuisin en ala enää myöskään pakkaamaan ja lähtemään hänen luokseen. Tästä eteenpäin olemme viikonloppuisinkin omassa kodissa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu itse otan mieheen kyllä nyt etäisyyttä, hänen vakuuttelut eivät enää auta. Ja viikonloppuisin en ala enää myöskään pakkaamaan ja lähtemään hänen luokseen. Tästä eteenpäin olemme viikonloppuisinkin omassa kodissa.
ap
Viisas valinta. Jos mies ei tule luoksenne, niin se kuivuu kasaan itsestään. Aika näyttää.
Ap on ehdottomasti tehnyt oikean päätöksen! Ansaiset miehen, joka ottaa sinut ja sinun lapsesikin huomioon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vihannut uusperheitä aina. Ja taas nähtiin että kannattaa jatkossakin. Turhaan pilataan lastenkin elämä siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää asua yhdessä? Oikein vimmalla? Muuttakaa yhteen kun lapset ovat lentäneet pesästä; nyt suhteenne pysyy tuoreena, kun ette ole 24/7 yhdessä. Lasten (jotka ovat tärkeimmät) asiat pysyvät ennallaan :)
Anoppini iski hynttyyt yhteen uuden puolisonsa kanssa vasta kun molemmilla oli tyhjät pesät. Isot omakotitalot myytiin ja rahat annettiin lapsille ennakkoperintönä pikkuhiljaa. Ostivat talorahoilla myös kivan pikkukodin keskustasta ja nauttivat siellä elämästä; teatteria, matkustelua ja mökkeilyä. Lapsenlapsiaankin näkevät.
Mikset voisi odottaa muutamaa vuotta lisää? :)
Jotkut haluavat asua kumppaninsa kanssa yhdessä jo aiemmin, meitä on erilaisia.
Toisekseen, onhan ne lapset eriarvoisessa tilanteessa myös aikuisina. Jos sattuu tulemaan lapsenlapsia, niin ainahan miehelle on ne omat eriarvoisessa kohtelussa kuin ap:n. Jos pystyy toista ja toisen lapsia kunnioittaa, niin kyllä sitä voisi jo nyt joustaa. Ei se yhteenmuuttaminen aina ole se niin kamala ja maailman pahin asia. Riippuu niin paljon siitä, miten nämä lapset tuntevat toisensa, aikuisten kohtelusta näitä toisen lapsia kohtaan ym ym.
Minun äitini asui yhdessä miehen kanssa jolla ei ollut lapsia. Haastavaa se oli meille lapsille kun emme tätä miestä tunteneet, mutta hengissä ollaan edelleen. Ja itse olen uusperheestä, jossa en pitänyt äidin uudesta miehestä. Lapseton mies, jolla ei ollut mitään kokemusta lapsista, ei ollut edes aiemmin naisen kanssa asunut.. Hengissä ollaan ja onneksi äitinikin pääsi pois miehen luota.
Kaikki eivät muuta kumppaninsa kanssa yhteen, vaikka haluaisivatkin, koska kokevat että se ei olisi lasten edun mukaista. Jotkut ajattelevat muutakin kuin omia halujaan.
Vierailija kirjoitti:
Juu itse otan mieheen kyllä nyt etäisyyttä, hänen vakuuttelut eivät enää auta. Ja viikonloppuisin en ala enää myöskään pakkaamaan ja lähtemään hänen luokseen. Tästä eteenpäin olemme viikonloppuisinkin omassa kodissa.
ap
Please, teethän oikeasti näin. Lapsesi ovat saaneet jo tarpeeksi kärsiä järjestelystänne. (siis aiempien ketjujen perusteella).
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista, että osan mielestä minä en ole hyvä äiti, kun nimenomaan en suostunut muuttoon, mitä mies niin kovasti halusi. Miehellä on tietysti oikeus vain vaatia. Ja erityisesti kun miehen lapsella ei mikään muuttuisi muutossa puolitiehenkään, kun hän äitinsä luona kirjoilla ja koulussa. Olisi meiltä vain kuskattu kouluun muutamana päivänä kuukaudessa kun olisi meillä. Ja minä tosiaan luovuin miljoonatalosta jne. ihan vain, koska minulle tärkeintä ovat lapseni ja, että he eivät joudu kokemaan olemaan eriarvoisessa asemassa miehen lapsen kanssa.
ap
Kuulostaa siltä, että sä olet edelleen todella loukkaantunut miehen käytöksestä ja kaipaisit jonkinlaista ulkopuolista vakuutusta siitä, että mies oli kohtuuton ja törkeä. Miehen käytös oli törkeää ja täysin kohtuutonta, ja vanhemmuutensa käsittämätöntä ja selkärangatonta (luin ne aiemmat ketjut) mutta luulen, että jotkut reagoivat siihen, että olet altistanut lapsesi jatkuvalle ramppaamiselle ja miehen lapsen terrorisoinnille niin pitkän aikaa, ja myös siihen, että olet edes harkinnut yhteenmuuttoa vaikka se olisi selvästi ollut lapsillesi ihan kamalaa. Siksi sinua ei kohdella täällä kuin viatonta uhria tai pelkästään positiivisesti.
Kyllä todellakin teen ja lapseni eivät kyllä ole kärsineet, he ovat minulle aina ykkösasia.
ap
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän ne ole trolleja jotk anoin sanovat. Ei kukaan täysjärkinen voi olla sitä mieltä, että olisi reilua että toisella muuttuu koko elämä ja toinen saa jatkaa samaa vanhaa.