Lue keskustelun säännöt.
Ei se ole kasvatuksesta kiinni, millaisia lapsista tulee
01.07.2016 |
Mun vanhemmat olivat aina töissä, näki lähinnä nukkumaan mennessä. Mutta meillä on vaan suvussa joku kiltteysgeeni. Samoin itse omien lasten kanssa, olen päässyt todella vähällä. Heille kun kerran jonkun asian sanoo, ovat uskoneet. Mulle on monesti sanottu, että meillä on hyvin kasvatetut. No ei ole, he ovat vain luonnostaan kohteliaita ja hyväkäytöksisiä.
Kommentit (41)
Olen todellakin samaa mieltä. Tätä saisivat päiväkotien tädit, opettajat ja muut arvioijat miettiä ja hartaasti.
Esim. Opettajilla lienee rohkeus- ja esiintymisgeenejä enemmän: vaikeaa ymmärtää ujompia ja monimutkaisempia ihmisiä ajattelematta sen olevan jokin kasvatusvirhe tai kauhea perheongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tehnyt kaikkea, mitä hyvä äiti av:n mukaan ei tee, kuten antanut lasten päättää mitä syödään ja jopa kysellyt lomatoiveita ja toteuttanutkin niitä kohtuullisuuden rajoissa. Nuorempi saattoi usein kaupassa pyytää, että ostetaan porkkanoita. Koskaan en kieltäytynyt. Ap.
Nythän asia on aukottomasti todistettu. Kiitos tästä
Mistä kaupasta sädekehäsi on ostettu? Kiiltää niin hienosti, haluan samanlaisen.
On helppo olla kiltti, kun mielipide tulee kuulluksi. "kuri" pakottaa uhmaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lta jäi oleellinen sana pois otsikosta, piti kirjoittamani, että ei se aina ole kasvatuksesta kiinni. Kyllä se on totta, että toiset lapset on helpompia kuin toiset. Miehen sisar on kasvatusalan ammattilainen ja arvosteli minua paljonkin, mutta hänellä oli murrosikäisten kanssa suuria vaikeuksia, jokaisen heistä. Eikä minun lapsissani nyt suurta arvosteltavaa edes ollut, esikoinen oppi ymmärtämään vähän hitaasti puhetta, joten vieraan ei-selkeät ohjeet eivät hänelle menneet aina perille. Eikä kyse ollut mistään ilkeydestä, vaan ihan jostan perusasioista, joita ei osannut noudattaa, kun ei osattu oikein kertoa. Hänelle piti viisivuotiaaksi asti puhua aika selkeästi ja lyhyin lausein. Esimerkkinä vaikka sellainen, että lapsi leikki mummolassa pihapolulla (ei autojen kulkutiellä) polkutraktorilla. voisitko väistyä kun minun pitää mennä siitä tuonne kasvimaalle viemään nämä taimet näiden kottikärryjen kanssa ja siitä sitten miehen sisko kilahti. Oikea tapa: Kotikärryt tulee. Pois tieltä.
Vierailija kirjoitti:
Mistä kaupasta sädekehäsi on ostettu? Kiiltää niin hienosti, haluan samanlaisen.
Mikä sädekehä? Nimenomaan niin päin, että olen päässyt helpolla. Ei se minun ansioitani ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se sitäpaitsi tutkittukin, että kiltteysgeeni on olemassa. http://yle.fi/uutiset/tutkimus_ulkopuoliset_tunnistavat_kiltteysgeenin/…
Osittain olen samaa mieltä. Tietenkin lapsilla on jo valmiiksi olemassa joku perusluonne. Toiset on luonnostaan rauhallisia ja tasaisia, toiset villimpiä. Kasvatuksella sitten pitäisi korostaa perusluonteen hyviä puoli ja opettaa hillitsemään huonompia.
Omista lapsista voisin sanoa, että esikoinen on kohtuullisen huono keskittymään asioihin, jotka ei kiinnosta, ja menee aina sata lasissa joka tilanteeseen, paikallaan ei meinaa pysyä edes ruokapöydässä. Samoin on sosiaalisesti kömpelö, mutta intoa riittää senkin edestä. Ollut aina samanlainen. Ohjeita joutuu toistamaan sen 20x, koska huomio herpaantuu kesken tekemisen ja alkaa härvätä muuta...Ulospäin varmaan kamalan "huonosti kasvatetun" oloinen, mutta minkäs teet.
Toinen lapsi sitten on rauhallinen. Uskoo asiat yleensä kertasanomisella, leikkii rauhallisia leikkejä. Keskustelee ja neuvottelee asioista enemmän kuin esikoinen, vaikka on 4 ja esikko 6. Tällä 4-vuotiaalla on enemmän heikkoutena liika kiltteys (antaa periksi kavereille kaiken, vaikka vaatteet päältään, jos toinen käskee), kun taas isoveli ei edes osaa joustaa (ei kuuntele, inttää, huutaa ja lopulta suuttuu, kun homma ei suju). Nuorempi siis on varmasti ulospäin todella "hyvin kasvatettu lapsi", vaikka suht samalla kaavalla on menty. Toki vähän pakko ottaa kasvatuksessakin, rajojen vetämisessä yms. huomioon tuota, kun ovat täysin erilaiset olleet jo alkujaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on kasvatuksestakin kiinni. Meilläkun hyvägeeniset mutta loppusilaus saatu jämäkällä toiminnalla. Meillä on muutamia sääntöjä joita noudatetaan ja joista ei lipsuta. Muuten ollaan rennosti ja nipottamatta. Toimii ja tuottaa hyvää tulosta!
Ap tarkoitti, että ymmärtää, että jos lapsi on vilkas, ei vanhemmat aina sille vaan mitään voi, koska joidenkin kohdalla tarvitaan se 20 kertaa ja toisten kohdalla kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnynnäinen temperamentti vaikuttaa lapsen kehitykseen hyvin merkittävästi, mutta on olosuhteillakin vaikutusta. Lapsi voi saada vanhemmiltaan keinoja pärjätä hyvien ja huonojen ominaisuuksiensa kanssa, tai sitten ei. Ja lapsi voi joutua taistelemaan kotonaan ihan eloonjäämisestäänkin. Kyllä se vaikuttaa.
Mulla kolme lasta, joista 2 vielä niin pientä etten osaa heistä sanoa, mutta esikoinen on aina ollut kiltti. Ja mun kasvatuksella ei varmasti ole ollut asiaan paljookaan vaikutusta. Mä olen kyllä läsnäoleva äiti ja tehdään perheenä todella paljon asioita, mutta mä esim edelleen olen kova kiroilemaan ja esikoinen ei voi sietää sitä. Mä en ole hänen suustaan koskaan kuullut kirosanan kirosanaa. Hän myös antaa kavereiden aina pompottaa ja on todellinen sääntöpoliisi. Mä olen yrittänyt saada hänestä vähän "kovempaa", ettei koulussa tulisi kiusatuksi, mutta hän on hän. Hän on vaan aivan tajuttoman kiltti eikä muuksi muutu. Ihana lapsi kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkoitti, että ymmärtää, että jos lapsi on vilkas, ei vanhemmat aina sille vaan mitään voi, koska joidenkin kohdalla tarvitaan se 20 kertaa ja toisten kohdalla kerta.
Useimmiten sen sanomisen laatu ratkaisee. Eoäjohdonmukaisuus näkyy lapsessa.
No eipä tietenkään,eihän vanhemmilla nyt mitään vaikutusta voi olla lapseen ja omaan jälkikasvuunsa...
Kukahan se tuollaisenkin käsityksen on keksinyt?
Ihan outoja käsityksiä ...
Minäkin tottelin kun yhden kerran sanottiin. Se johtui siitä, että ei ollut fyysisesti tai psyykkisesti turvallista sanoa vastaan tai ilmaista omaa tahtoaan. Olenko siis hyvin kasvatettu vai luonnostaan kohtelias? Vai ehkä sittenkin vanhempien alistama?
Myötätuntoni on ap:n lasten puolella, mitä sitten ovatkin jotuneet kokemaan.
Ap, sun tyylissä hyvää se että olet antanut lapsille tilaa. Suoraan kasvamiseen tarvitsee myös tilaa. Epäilen että teillä vanhemmilta on tullut luonnostaan luoduksi välittävä ilmapiiri ja lasten elämässä ei ole tullut isoja jatkuvia muutoksia vaan olette luoneet turvallisuutta myös pysyvyydellä.
Kolmantena. niissä perheissä nyt vaan on vähän erilaiset vaatimukset missä genetiikan puolesta on vahvoja käyttäytymispiirteitä esim ADHD tai autisminkirjo.
Näinhän se on. Miten muuten olisi selitettävissä, että saman perheen lapset ovat täysin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on. Miten muuten olisi selitettävissä, että saman perheen lapset ovat täysin erilaisia.
Saman perheen lapsia ei kohdella samoin. Eikä edes rakasteta yhtä paljon
Ilmeisesti tapasi sanoa kerran on tarpeeksi vakuuttava. Ja sanot vain asiasta. Kyllä se on hyvää kasvatusta.
On paljon vanhempia, jotka suoltavat kieltoja ja käskyjä a, aivan turhissa tilanteissa b, eivät mitenkään valvo näiden noudattamista.
Toki on temperamenttieroja, en sitä sano.